Asia T-52/19

AH

vastaan

Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö

 Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 8.9.2021

Henkilöstö – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Henkilötietojen paljastaminen – Avustamispyyntö – Hylkääminen – Henkilölle vastaisen toimen antajalta puuttuva toimivalta – Ulkopuolisen asianajotoimiston laatima ja allekirjoittama asiakirja – Vastuu – Henkinen kärsimys

1.      Henkilöstökanne – Oikeussuojan tarve – Henkilötietojen laittoman paljastamisen uhriksi väitetysti joutuneen virkamiehen avustamispyynnön hylkäämispäätöksestä nostama kanne – Tutkittavaksi ottaminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

(ks. 44 ja 45 kohta)

2.      Virkamiehet – Nimittävä viranomainen – Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen – Toimivaltuuksien käyttö – Ulkopuolisen yksityisen yhteisön oikeus laatia ja allekirjoittaa avustamispyynnön ja vahingonkorvausvaatimuksen hylkäämispäätökset, jota ei voida hyväksyä

(Henkilöstösääntöjen 2, 90 ja 91 artikla)

(ks. 53–57 kohta)

3.      Virkamiehet – Nimittävä viranomainen – Kyseiselle viranomaiselle annetun toimivallan käyttöä koskeva päätös, joka on julkaistava

(ks. 59 ja 60 kohta)

4.      Euroopan unionin virastot – Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Eurofound) – Henkilöstö – Kansallisen oikeuden sovellettavuuden poissulkeminen

(Henkilöstösääntöjen 24 artikla ja 90 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1365/75, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1111/2005, 17 artikla)

(ks. 63 kohta)

5.      Henkilöstökanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Virkamiehen mahdollisuus käyttää asianajajan palveluja

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohta)

(ks. 65 kohta)

6.      Henkilöstökanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Hylkäämispäätös – Muotovaatimukset

(Henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohta)

(ks. 66, 67 kohta)

7.      Virkamiehet – Hallinnolle kuuluva avustamisvelvollisuus – Kieltäytyminen aloittamasta tutkimusta, joka koskee työntekijän henkilötietojen väitettyä tahatonta julkistamista turvallisuuskatkoksen jälkeen – Avustamisvelvollisuuden laiminlyönti

(Henkilöstösääntöjen 24 artikla)

(ks. 76, 78 ja 80 kohta)

8.      Henkilöstökanne – Vahingonkorvauskanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Valituksen ja kanteen vastaavuus – Vahingon, josta vaaditaan korvausta, määrän muuttaminen – Tutkittavaksi ottaminen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

(ks. 87–89 kohta)

9.      Henkilöstökanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Velvollisuus ryhtyä täytäntöönpanotoimiin – Tuomio, jolla kumotaan päätös olla aloittamatta tutkintaa henkilötietojen paljastamisen vuoksi tehdyn kantelun johdosta – Kantajan vaatimus aiheutuneen henkisen kärsimyksen korvaamisesta – Vaatimuksen ennenaikaisuus

(SEUT 266 artikla; henkilöstösääntöjen 91 artikla)

(ks. 101 ja 102 kohta)

Tiivistelmä

Kantaja AH on Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound), joka on Dubliniin (Irlanti) sijoittautunut Euroopan unionin virasto, sopimussuhteinen toimihenkilö. Hän löysi vuoden 2018 tammikuussa tiedoston, joka oli Eurofoundin työntekijöiden tutustuttavissa yhdellä sen palvelimella ja joka sisälsi useita Eurofoundin henkilöstöä koskevia luottamuksellisia alatiedostoja. Näissä alatiedostoissa oli asiakirja-aineisto, joka sisälsi kantajan erään valituksen käsittelyä koskevia asiakirjoja, kuten sähköpostiviestin, jossa kaksi viraston työntekijää keskustelivat muun muassa mahdollisuudesta aloittaa kantaja koskeva kurinpitomenettely.

Tämän paljastumisen jälkeen kantaja esitti Eurofoundille avustamispyynnön, jotta tämä tutkisi laiminlyönnit, jotka koskivat muun muassa hänen henkilötietojensa paljastamista, sekä vahingonkorvausvaatimuksen näistä laiminlyönneistä aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä.

Kantajan pyyntö hylättiin sillä perusteella, ettei hänen tietojensa paljastaminen ollut ollut tahallista. Hylkäämispäätöksen (jäljempänä riidanalainen päätös) laati ja allekirjoitti Eurofoundin nimissä ulkopuolinen irlantilainen asianajotoimisto.

Kantajan Eurofoundille riidanalaisesta päätöksestä tekemä valitus hylättiin myös päätöksellä, jonka oli laatinut sama ulkopuolinen asianajotoimisto ja allekirjoittanut yksi tämän toimiston asianajajista ”Eurofoundin laillisena edustajana”.

Unionin yleinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi kantaja on saattanut asian, kumoaa riidanalaisen päätöksen ja lausuu ensimmäisen kerran ulkopuoliselle asianajotoimistolle Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 24 ja 90 artiklassa tarkoitettujen päätösten valmistelemiseksi ja allekirjoittamiseksi tehdyn delegoinnin laillisuudesta.

Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta

Unionin yleinen tuomioistuin toteaa aluksi, että toimivallan delegoinnin yhteydessä unionin toimielimellä tai elimellä on valtuudet säätää organisaatiota ja toimivallan delegointia sen omille päätöksentekoelimille koskevista toimenpiteistä etenkin sen oman henkilöstöhallinnon osalta. Henkilöstösääntöjen 2 artiklan mukaan tällainen siirto on toteutettava kyseisen toimielimen ”sisällä”, joten kyseiset toimivaltuudet voidaan lähtökohtaisesti antaa vain kyseessä olevasta toimielimeen riippuvuussuhteessa oleville henkilöille. Ainoa henkilöstösäännöissä sallittu poikkeus koskee tilannetta, jossa yksi tai useampi toimielin päättää antaa tällaisen toimivallan jollekin toimielimistä tai toimielinten yhteiselle elimelle, mutta nämä toimivaltuudet eivät voi missään tapauksessa koskea virkamiesten nimityksiin, ylennyksiin ja siirtoihin liittyviä päätöksiä.

Lisäksi allekirjoitusvaltuutus on unionin hallinnon sisäistä organisaatiota koskeva normaali toimenpide, jolla se käyttää toimivaltuuksiaan. Tästä seuraa, että allekirjoitusvaltuutuksen perusteella ainoastaan toimihenkilöitä ja virkamiehiä voidaan lähtökohtaisesti valtuuttaa toteuttamaan hallinnon puolesta ja sen valvonnassa selkeästi määriteltyjä hallinnointi- tai hallintotoimia.

Lopuksi valtuutuksen laillisuutta on arvioitava ottaen huomioon henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetyn oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn kohde. Tässä viimeksi mainitussa otetaan käyttöön toimielimen ja sen virkamiehen tai toimihenkilön välinen vuoropuhelu työsuhteessa mahdollisesti syntyneistä ongelmista ja tarjotaan näille näin ollen mahdollisuus löytää sovintoratkaisu riita-asiaan. Voidakseen ylläpitää tällaisessa vaiheessa tarvittavaa avoimuutta ja vuoropuhelua toimielimen on pysyttävä virkamiehen tai toimihenkilön yhteistyökumppanina koko tämän prosessin ajan.

Näiden periaatteiden valossa unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että vaikka Eurofound olisi voinut hankkia neuvoja ulkopuoliselta asianajotoimistolta henkilöstösääntöjen soveltamisalaan kuuluvassa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä, tämä mahdollisuus ei kuitenkaan voi mennä niin pitkälle, että Eurofoundilla olisi toimivalta valtuuttaa kyseisen toimiston kaltainen ulkopuolinen yksityinen toimija laatimaan ja allekirjoittamaan riidanalaisen päätöksen.

Virkamiestuomioistuin muistuttaa lisäksi yhtäältä, että siltä osin kuin on kyse sen viranomaisen määrittämisestä, joka on toimivaltainen hylkäämään henkilöstösääntöjen 24 artiklaan perustuvan avustamispyynnön ja virkamiehen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan nojalla esittämään vahingonkorvausvaatimukseen, Eurofoundiin ei sovelleta Irlannin oikeutta. Vaikka siis oletettaisiin, että ulkopuolinen asianajotoimisto voisi oman kansallisen oikeutensa mukaan laatia ja allekirjoittaa viranomaisen tekemän päätöksen, tällaista sääntöä ei voida soveltaa henkilöstösääntöjen perusteella tehtyihin päätöksiin.

Toisaalta on niin, että vaikka virkamiehen tai toimihenkilön henkilöstösääntöjen 90 artiklan mukaisesti tekemälle hakemukselle ei ole asetettu mitään muotovaatimusta, koska virkamiehet tai toimihenkilöt voivat jättää tällaisen hakemuksen ilman asianajajaa, tällaista joustavuutta ei kuitenkaan sovelleta muodolliseen päätökseen, joka toimielimen on tehtävä tämän hakemuksen perusteella ja jonka laatimista ja allekirjoittamista ei voida delegoida ulkopuoliselle yksityiselle yksikölle.

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että riidanalaista päätöstä rasittaa toimivallan puuttuminen, joka on vastoin henkilöstöhallinnon alaa koskevia hyvän hallinnon sääntöjä, ja se on tällä perusteella kumottava. Vahingonkorvausvaatimukset, jotka koskevat tietojen paljastamisesta aiheutuneen henkisen kärsimyksen korvaamista, hylätään osittain perusteettomina ja osittain ennenaikaisina.