Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Fővárosi Törvényszék (Unkari) on esittänyt 18.8.2023 – Lear Corporation Hungary Autóipari Gyártó Kft. v. Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága
(Asia C-532/23, Lear Corporation Hungary)
Oikeudenkäyntikieli: unkari
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Fővárosi Törvényszék
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Lear Corporation Hungary Autóipari Gyártó Kft.
Vastaaja: Nemzeti Adó- és Vámhivatal Fellebbviteli Igazgatósága
Ennakkoratkaisukysymykset
Onko yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY1 (jäljempänä arvonlisäverodirektiivi) 183 artiklaa sekä vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita tulkittava siten, että kun verovelvollinen hakee sellaisen arvonlisäveron palautusta, jota se ei ole kyennyt hakemaan aikaisemmin, koska on sovellettu lainsäädännössä asetettua edellytystä, joka on todettu unionin oikeuden vastaiseksi unionin tuomioistuimen tuomiolla, on katsottava, että palautushakemus merkitsee tässä tapauksessa samalla viivästyskorkoja koskevaa vaatimusta, kun otetaan huomioon korkojen liitännäisyys ja se, että viivästyskorkoja koskevaan vaatimukseen sovelletaan samaa kansallista oikeussääntöä, jossa säädetään sellaisen arvonlisäveron takaisinmaksua koskevasta hakemuksesta, jonka palauttaminen liian myöhään aiheutti viivästyksen?
Onko jäsenvaltion käytäntö vastaavuusperiaatteen, tehokkuusperiaatteen ja erityisesti verotuksen neutraalisuuden periaatteen mukainen, kun sen mukaan veroalan hallintomenettelyn yhteydessä verovelvollisen myöhemmin esittämä viivästyskorkoja koskeva vaatimus hylätään määräämisperiaatteen nojalla sillä perusteella, että sen ensimmäinen viivästyskorkovaatimus, joka johti menettelyn aloittamiseen, ei sisältänyt myöhemmin esitetyssä vaatimuksessa mainittua ylimääräistä ajanjaksoa, joten viimeksi mainittua pidetään uutena vaatimuksena ja se todetaan vanhentuneeksi siitä huolimatta, että veroviranomainen ei itsekään katsonut olevansa millään tavoin sidottu verovelvollisen ensimmäiseen vaatimukseen määräämisperiaatteen nojalla vaan vetosi kyseiseen periaatteeseen yksinomaan niiden viivästyskorkojen osalta, joita vaadittiin ajanjaksolta, joka ei ollut vielä tiedossa ajankohtana, jona menettelyn aloittamiseen johtanut vaatimus esitettiin, koska tämä ajanjakso määritettiin oikeuskäytännössä kyseisen menettelyn ollessa vireillä?
Onko vastaavuusperiaatteen, tehokkuusperiaatteen ja verotuksen neutraalisuuden periaatteen perusteella katsottava, että vaatimus, joka on esitetty myöhemmin veroalan hallintomenettelyn yhteydessä tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella, merkitsee menettelyn aloittamiseen johtaneen ensimmäisen vaatimuksen täydentämistä, vai merkitseekö se tämän ensimmäisen vaatimuksen muutosta, kun nämä kaksi vaatimusta poikkeavat toisistaan vain koronmaksuajanjakson osalta?
Onko jäsenvaltion käytäntö vastaavuusperiaatteen, tehokkuusperiaatteen ja verotuksen neutraalisuuden periaatteen mukainen, kun sen mukaan vaatimus, joka on esitetty vanhentumisajan päätyttyä, todetaan vanhentuneeksi tutkimatta sitä, toteutuvatko hyväksyttävät olosuhteet, jotka olisivat voineet keskeyttää tai katkaista vanhentumisen, kun otetaan erityisesti huomioon kantajan vuonna 2014 esittämä ensimmäinen vaatimus sekä se, että vaikka voimassa olevaa lainsäädäntöä ei muutettu vanhentumisajan kuluessa, mutta koska siinä vahvistettiin vain arvonlisäveron palautusta koskevan hakemuksen edellytykset, asiaa koskevan lainsäädännön puuttuessa Kúria (ylin tuomioistuin, Unkari) ja unionin tuomioistuin määrittivät kuitenkin oikeuskäytännössä viivästyskorkoja koskevat edellytykset kyseisen lainsäädännön laajan tulkinnan perusteella, joten viiden vuoden vanhentumisajan ratkaisevan osuuden aikana viivästyskorkoja koskevaan vaatimukseen sovellettava sääntely ei ollut verovelvollisten tiedossa eikä niille selkeä, minkä lisäksi sitä ei edes ollut olemassa lainsäädännössä?
____________
1 EUVL 2006, L 347, s. 1.