Asia T-184/01

IMS Health, Inc.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Kumoamiskanne – Riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkääminen ja sittemmin peruuttaminen oikeudenkäynnin aikana – Lausunnon antamisen raukeaminen

Määräyksen tiivistelmä

1.      Kumoamiskanne – Kanne, joka on nostettu päätöksestä, johon on oikeudenkäynnin aikana kohdistunut peräkkäin täytäntöönpanon lykkääminen ja peruuttaminen – Kantajalle vahingollisten oikeusvaikutusten poistuminen – Kohdetta vaille jäänyt kanne – Lausunnon antamisen raukeaminen

(EY 230 artikla)

2.      Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulut – Lausunnon antamisen raukeaminen – Riidanalaisen päätöksen peruuttamisen johdosta kohdetta vaille jäänyt kanne – Kyseisen päätöksen tekemisen perusteena olleiden olosuhteiden muuttuminen – Se, että asianosaiset ja väliintulijat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan

(Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 6 kohta)

1.      Kantajalla voi olla oikeussuojan kannalta tarve saada kumotuksi toimi, joka on peruutettu oikeudenkäynnin aikana, jos kyseisen toimen kumoamisella voi sellaisenaan olla oikeudellisia vaikutuksia.

Kun riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa on lykätty, sillä ei ole voinut olla oikeusvaikutuksia lykkäämismääräyksen antamisen ja riidanalaisen päätöksen peruuttaneen päätöksen voimaantulon välisenä aikana, joten koska kantajalle ei ole aiheutunut vahingollisia vaikutuksia ennen lykkäämismääräyksen antamista, kanne on jäänyt vaille kohdetta, ja näin ollen lausunnon antaminen asiasta raukeaa.

(ks. 38, 40, 41, 47 ja 49 kohta)

2.      Tilanteessa, jossa komissio on oikeudenkäynnin aikana peruuttanut EY 82 artiklan mukaisesta menettelystä tehdyn päätöksen sen tekemisen perusteena olleiden olosuhteiden eli kilpailutilanteen muuttumisen vuoksi ja jossa ei voida katsoa peruuttamispäätöksen eikä minkään oikeudenkäyntiasiakirjankaan perusteella, että komissio on myöntänyt, että kyseinen päätös on lainvastainen kantajan esittämien väitteiden mukaisesti, esille tulleiden seikkojen perusteella on katsottava oikeaksi määrätä, että asianosaiset ja väliintulijat vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

(ks. 53 ja 55 kohta)