UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kahdeksas jaosto)
13 päivänä kesäkuuta 2019 (*)
Yhteisömalli – Mitättömyysmenettely – Rekisteröity yhteisömalli, joka esittää ajoneuvoissa käytettävää ilmoituskoteloa – Aiempi malli – Näyttö tunnetuksi tulemisesta – Asetuksen (EY) N:o 6/2002 7 artikla – Mitättömyysperuste – Yksilöllisen luonteen puuttuminen – Asiantunteva käyttäjä – Mallin luoneen vapaus – Erilaisen yleisvaikutelman puuttuminen – Asetuksen N:o 6/2002 6 artikla ja 25 artiklan 1 kohdan b alakohta
Asiassa T-74/18,
Visi/one GmbH, kotipaikka Remscheid (Saksa), edustajinaan asianajajat H. Bourree ja M. Bartz,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehinään S. Hanne ja D. Walicka,
vastaajana,
jossa muuna osapuolena EUIPO:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli
EasyFix GmbH, kotipaikka Wien (Itävalta),
ja jossa on kyse kanteesta EUIPO:n kolmannen valituslautakunnan 4.12.2017 tekemästä päätöksestä (asia R 1424/2016-3), joka liittyy EasyFixin ja Visi/onen väliseen mitättömyysmenettelyyn,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. M. Collins sekä tuomarit M. Kancheva (esittelevä tuomari) ja G. De Baere,
kirjaaja: hallintovirkamies E. Hendrix,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.2.2018 jätetyn kannekirjelmän,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.4.2018 jätetyn vastineen,
ottaen huomioon unionin yleisen tuomioistuimen kantajalle esittämän kirjallisen kysymyksen ja sen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.1.2019 jättämän vastauksen tähän kysymykseen,
ottaen huomioon 7.2.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja Visi/one GmbH haki 28.11.2013 Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolta (EUIPO) yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 (EYVL 2002, L 3, s. 1) nojalla rekisteröintiä numerolla 1391114‑0001 ja sai sen seuraavissa kuvissa esitetylle yhteisömallille:
2 Riidanalainen malli aiotaan sisällyttää teollisuusmallien kansainvälisen luokituksen perustamisesta 8.10.1968 tehdyn Locarnon sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, mukaiseen luokkaan 20‑03 kuuluvien ajoneuvoissa käytettävien ilmoituskotelojen ja kylttien alaan. Se julkaistiin 10.2.2014 yhteisömalleja koskevassa tiedotteessa nro 2014/026.
3 EasyFix GmbH teki 27.7.2015 riidanalaista mallia koskevan mitättömyysvaatimuksen asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 5 ja 6 artiklan kanssa, nojalla sillä perusteella, ettei malli ollut uusi eikä luonteeltaan yksilöllinen.
4 EasyFix toimitti mitättömyysvaatimuksen liitteissä A–E muun muassa EUIPO:n seuraavasti kuvailemat asiakirjat:
5 Mitättömyysosasto hyväksyi 3.6.2016 tekemällään päätöksellä riidanalaista mallia koskevan mitättömyysvaatimuksen, koska malli ei ollut luonteeltaan yksilöllinen.
6 Kantaja teki 3.8.2016 mitättömyysosaston päätöksestä valituksen EUIPO:lle asetuksen N:o 6/2002 55–60 artiklan nojalla.
7 EUIPO:n kolmas valituslautakunta hylkäsi valituksen 4.12.2017 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös). Se katsoi lähinnä, ettei riidanalainen malli ollut luonteeltaan yksilöllinen. Se totesi ensinnäkin, että mitättömyysvaatimuksen liitteissä A–E toimitetuilla asiakirjoilla voitiin näyttää toteen aiemman mallin tunnetuksi tuleminen. Toiseksi se totesi, että kyseessä olevien mallien asiantuntevat käyttäjät olivat kauppiaita, jotka halusivat merkitä tuotteensa, sekä hankintapäälliköitä yrityksissä, jotka ostivat kyseisen kaltaisia hintojen ilmoittamiseen tarkoitettuja tauluja. Kolmanneksi se katsoi, että mallin luonut saattoi varsin vapaasti suunnitella ajoneuvoissa käytettävät ilmoituskotelot ja kyltit sekä muodon että käytetyn materiaalin osalta. Neljänneksi se totesi, että kyseisten mallien väliset erot olivat hyvin pieniä eivätkä muuttaneet niiden tuottamaa samaa yleisvaikutelmaa.
Asianosaisten ja muun osapuolen vaatimukset
8 Kantaja esitti vaatimuksiaan koskevan selvennyksen, joka merkittiin istunnosta laadittuun pöytäkirjaan, ja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien valituslautakunnassa käydystä menettelystä aiheutuneet kulut.
9 EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
10 Kantaja esittää kanteen tueksi neljä kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee aiemman mallin tunnetuksi tulemiseen liittyvien todisteiden virheellistä arviointia vastoin asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohtaa, toinen saman asetuksen 62 artiklan toisen virkkeen mukaisen kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista, kolmas kyseisen asetuksen 62 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaisen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä ja neljäs riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen virheellistä arviointia vastoin mainitun asetuksen 6 artiklaa ja 25 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee aiemman mallin tunnetuksi tulemiseen liittyvien todisteiden virheellistä arviointia vastoin asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohtaa
11 Ensimmäisessä kanneperusteessa kantaja moittii valituslautakunnan toteamusta, jonka mukaan mitättömyysvaatimuksen liitteissä A–E toimitetuilla asiakirjoilla voitiin näyttää toteen aiemman mallin tunnetuksi tuleminen asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Se esittää seitsemän väitettä tämän kanneperusteen tueksi.
12 Kantaja vetoaa ensimmäisessä väitteessä siihen, että mitättömyysvaatimuksen liitteissä A ja D toimitetuista asiakirjoista ei ilmene aiemman mallin tunnetuksi tuleminen, koska mainitut asiakirjat painettiin vasta 20.7.2015 eli riidanalaisen mallin rekisteröintihakemuksen tekemispäivän jälkeen.
13 Toisessa väitteessä kantaja moittii valituslautakuntaa siitä, että se totesi riidanalaisen päätöksen 17 kohdassa mitättömyysvaatimuksen liitteessä B esitetyn luettelon osalta, että sillä, liittyikö kansilehti tosiasiallisesti muihin kyseisen liitteen sivuihin, ei ollut merkitystä. Se väittää päinvastoin, että niiden epäilyjen takia, jotka koskevat kyseisen kansilehden kuulumista muuhun luetteloon, liite B oli aiheellista jättää kokonaan huomiotta. Sen mukaan sille toimitetut kyseisen luettelon osat olivat vain joukko irtosivuja. Se, ettei sivunumerointi ollut jatkuva, että kahdessa sivussa oli sama sivunumero 2 ja että näiden kahden samalla sivunumerolla merkityn sivun väliin oli lisätty sivu numero 31, riittää kantajan mukaan osoittamaan, etteivät liitteeseen B sisältyvät osat muodostaneet yhtenäistä luetteloa eikä niitä ollut koskaan julkaistu sellaisena. Lisäksi se, että samassa luettelossa viitataan eri verkkotunnuksiin ja sähköpostiosoitteisiin (sekä verkkotunnukseen www.easyfix.co.at ja sähköpostiosoitteeseen info@easyfix.co.at että verkkotunnukseen www.easyfix.at ja sähköpostiosoitteeseen info@easyfix.at) on kantajan mukaan selvästi ristiriidassa yleisen kokemuksen kanssa. Sen mukaan itävaltalaisen verkkotunnusrekisterin (nic.at GmbH) otteesta ilmenee myös, että verkkotunnusta www.easyfix.co.at ei ole lainkaan rekisteröity. Kantaja kiistää siis sen, että sivu, jonka otsikko on ”Preisauszeichnung” (hintojen ilmoittaminen) ja jonka sivunumero mainitussa luettelossa on myös 2, olisi tosiasiallisesti julkaistu ja saatettu yleisön saataville ennen riidanalaisen mallin rekisteröintihakemuksen tekemispäivää.
14 Kolmannessa väitteessä kantaja moittii valituslautakuntaa siitä, että se päätteli riidanalaisen päätöksen 18 kohdassa, että mitättömyysvaatimuksen liitteessä B esitetty luettelo julkaistiin vuonna 2010, sillä perusteella, että sivulla, jonka otsikko on ”Pääkirjoitus”, mainittiin, että kyseinen luettelo ”ilmestyi hyvissä ajoin vuoden 2010 Automechnika-erikoisnäyttelyä varten”. Sen mukaan edes tämä ei voi osoittaa, että kyseinen mainosjulkaisu olisi ilmestynyt, eikä varsinkaan sitä, millaisena kokonaisuutena ja minä ajankohtana. Se lisää, että vaikka kyseessä on sidottu luettelo, josta EUIPO toimitti sille vain epäjärjestyksessä olevan jäljennöksen, tämä ei kuitenkaan osoita, että se on aikaisemmin julkaistu esitetyn sisältöisenä.
15 Kantajan neljännen väitteen mukaan valituslautakunta oletti riidanalaisen päätöksen 19 kohdassa virheellisesti, että mitättömyysvaatimuksen liitteessä C esitetty asiakirja oli julkaistu aiemmin, vaikka mitättömyysosasto oli perustellusti jättänyt sen huomiotta, ja että kyseessä saattoi olla EasyFixiin etuyhteydessä olevalle yritykselle suunnattu alustava luettelo, jota ei saatettu yleisön saataville.
16 Kantajan viidennen väitteen mukaan valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 21 kohdassa virheellisesti, että mitättömyysvaatimuksen liitteissä A–D esitetyissä asiakirjoissa olevat kuvat sisälsivät kaikki saman BMW 520i Touringia koskevan tietolomakkeen, ja päätteli siitä samoin virheellisesti, että tästä syystä riidanalaisen päätöksen 4 kohdassa esitetyt ajoneuvoissa käytettävät ilmoituskotelot koskivat kaikki samaa aiempaa mallia. Sen mukaan saman (malli)tekstin käyttäminen jättää epäselväksi, käytettiinkö mainosjulkaisuissa jopa pelkästään kyseessä olevia kuvia, ilmestyivätkö julkaisut ilmoitettuna kokonaisuutena ja milloin ne julkaistiin. Se olettaa, että kyseessä on kuvitteellinen tarjousteksti, jota myös muut yritykset käyttävät, ja toimittaa liitteessä esimerkkinä ajankohtaisen jäljennöksen samasta tarjoustekstistä, jota toinen ilmoituskotelojen toimittaja käyttää toisen automerkin kanssa.
17 Kantaja vetoaa kuudennessa väitteessä siihen, että valituslautakunta lähti riidanalaisen päätöksen 22 ja 31–35 kohdassa siitä virheellisestä olettamasta, että mitättömyysvaatimuksen liitteisiin A–E sisältyvissä asiakirjoissa esitettiin yksi ainoa samanlainen aiempi malli. Sen mukaan liite E eroaa liitteistä B ja C erityisesti siinä, että sen esittämässä mallissa ilmoituskotelon läppäosan ja kotelo-osan väliin jää selvästi erottuva kaistale, joka yhdistää läpän ja kotelo-osan toisiinsa.
18 Seitsemännessä väitteessään kantaja moitti valituslautakuntaa siitä, että riidanalaisen päätöksen 33 kohdassa se katsoi kyseessä olevien mallien pinnan olevan läpinäkyvä. Vaikka se myöntää, että mitättömyysvaatimuksen liitteissä A–D esitetty aiempi malli on kokonaan läpinäkyvä sekä tietolomakkeelle tarkoitetun kotelo-osan että sen alaosan muodostavan läpän osalta, se katsoo, ettei riidanalainen malli kuitenkaan ole aivan läpinäkyvä, kuten ilmenee kuvasta 1, jossa on nimenomaisesti käytetty varjostusta.
19 EUIPO kiistää kantajan väitteet.
20 Asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan ”sovellettaessa [saman asetuksen] 5 ja 6 artiklaa [aiemman] mallin katsotaan tulleen tunnetuksi, jos se on julkaistu rekisteröinnin jälkeen tai muutoin, asetettu näytteille, jos sitä on käytetty liiketoiminnassa tai se on muulla tavoin julkistettu tapauksen mukaan joko ennen [riidanalaisen mallin rekisteröintihakemuksen tekemispäivää] tai, [jos vaaditaan etuoikeutta, ennen etuoikeuspäivää], paitsi silloin, kun nämä toimet eivät kohtuudella ole voineet tulla [unionissa] alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä”.
21 Asetuksessa N:o 6/2002 ja asetuksen N:o 6/2002 täytäntöönpanosta 21.10.2002 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 2245/2002 (EYVL 2002, L 341, s. 28) ei säädetä todisteiden pakollisesta muodosta, jossa mitättömyysvaatimuksen tekijän on ne esitettävä perustellakseen aiemman mallin tunnetuksi tulemisen ennen riidanalaisen mallin rekisteröintihakemuksen tekemispäivää. Tästä seuraa, että yhtäältä mitättömyysvaatimuksen esittäjä voi vapaasti valita todisteet, joiden esittämistä hän pitää tarkoituksenmukaisena EUIPO:lle esittämänsä mitättömyysvaatimuksen tueksi, ja että EUIPO:n on tutkittava kaikki esitetyt todisteet arvioidakseen, merkitsevätkö ne todella näyttöä aikaisemman mallin julkiseksi tulemisesta (ks. vastaavasti tuomio 9.3.2012, Coverpla v. SMHV – Heinz-Glas (Pieni pullo), T‑450/08, ei julkaistu, EU:T:2012:117, 22 ja 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 14.7.2016, Thun 1794 v. EUIPO – Adekor (Koristeelliset graafiset symbolit), T‑420/15, ei julkaistu, EU:T:2016:410, 26 kohta ja tuomio 25.4.2018, Euro Castor Green v. EUIPO – Netlon France (Näkösuojasäleikkö), T‑756/16, ei julkaistu, EU:T:2018:224, 32 kohta).
22 Lisäksi aiemman mallin tunnetuksi tulemista ei voida näyttää toteen todennäköisyyksillä tai olettamilla, vaan näytön on perustuttava konkreettisiin ja objektiivisiin seikkoihin, jotka todistavat aiemman mallin todellisen ja riittävän käytön markkinoilla. Mitättömyyshakemuksen tekijän toimittamia todisteita on myös arvioitava suhteessa toisiinsa. Vaikka nimittäin jotkut näistä seikoista voivat olla yksinään riittämättömiä osoittamaan aiemman mallin tunnetuksi tulemisen, ne voivat kuitenkin yhdessä tai luettuna yhdessä muiden asiakirjojen tai tietojen kanssa auttaa muodostamaan näytön tunnetuksi tulemisesta. Lopuksi on todettava, että asiakirjan todistusarvoa arvioitaessa on tarkistettava, että siihen sisältyvät tiedot pitävät todennäköisesti paikkansa. On otettava huomioon muun muassa asiakirjan alkuperä, sen laatimisolosuhteet ja sen vastaanottaja sekä kysyttävä, vaikuttaako se sisältönsä perusteella järkevältä ja luotettavalta (ks. tuomio 9.3.2012, Pieni pullo, T‑450/08, ei julkaistu, EU:T:2012:117, 24–26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 14.7.2016, Koristeelliset graafiset symbolit, T‑420/15, ei julkaistu, EU:T:2016:410, 27 kohta ja tuomio 25.4.2018, Näkösuojasäleikkö, T‑756/16, ei julkaistu, EU:T:2018:224, 33 kohta).
23 Mallin katsotaan tulleen tunnetuksi, kun tunnetuksi tulemiseen vetoava asianosainen on näyttänyt tämän tunnetuksi tulemisen muodostavat tosiseikat. Tämän olettaman kumoamiseksi asianosaisen, joka kiistää tunnetuksi tulemisen, on taas oikeudellisesti riittävällä tavalla osoitettava, että asian olosuhteet saattoivat kohtuudella olla esteenä sille, että nämä tosiseikat ovat tulleet Euroopan unionissa kyseisellä alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 21.5.2015, Senz Technologies v. SMHV – Impliva (Sateenvarjot), T‑22/13 ja T‑23/13, EU:T:2015:310, 26 kohta; tuomio 15.10.2015, Promarc Technics v. SMHV – PIS (Oven osa), T‑251/14, ei julkaistu, EU:T:2015:780, 26 kohta ja tuomio 27.2.2018, Gramberg v. EUIPO – Mahdavi Sabet (Matkapuhelimen suojakotelo), T‑166/15, EU:T:2018:100, 22 kohta).
24 Aiemman mallin tunnetuksi tuleminen osoitetaan siten kaksivaiheisessa arvioinnissa, jossa tutkitaan ensinnäkin, merkitsevätkö mitättömyysvaatimuksessa esitetyt seikat yhtäältä mallin tunnetuksi tulemista, ja toisaalta, osoittavatko ne, että kyseinen tunnetuksi tuleminen tapahtui riidanalaisen mallin rekisteröintihakemuksen tekemispäivää tai etuoikeuspäivää aiemmin, ja toiseksi – jos riidanalaisen mallin haltija olisi väittänyt päinvastaista – saattoivatko mainitut tosiseikat kohtuudella tulla unionissa alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä, ja ellei näin ole, tunnetuksi tulemisella ei katsota olevan vaikutuksia eikä sitä oteta huomioon.
25 Näiden seikkojen valossa on tutkittava, onko valituslautakunta käsiteltävässä asiassa asianmukaisesti katsonut, että EasyFixin mitättömyysvaatimuksessa esittämillä seikoilla voidaan osoittaa mallin tunnetuksi tulemista merkitsevät tosiseikat ja kyseisen tunnetuksi tulemisen aiemmuus.
26 Aluksi on huomattava, että käsiteltävän asian olosuhteissa päivämäärä, joka otetaan huomioon arvioitaessa tunnetuksi tulemisen aiemmuutta, on riidanalaisen mallin rekisteröintihakemuksen tekemispäivä eli, kuten edellä 1 kohdassa todettiin, 28.11.2013 (jäljempänä merkityksellinen päivämäärä).
27 Riidanalaisen päätöksen 17–22 kohdassa valituslautakunta katsoi, että mitättömyysvaatimuksen liitteessä B toimitettu asiakirja oli myyntiluettelon alkuperäiskappale ja ettei sillä, liittyikö kyseisen luettelon kansilehti tosiasiallisesti muihin saman luettelon sivuihin, ollut merkitystä tosiseikkojen arvioinnin kannalta. Se huomautti, että vertailussa käytetty malli, sellaisena kuin se esitettiin edellä 4 kohdassa, oli kyseisen luettelon sivulla 2 ja että mainitun luettelon sivulla 1 eli siis kuvan kanssa samalla sivulla olevassa pääkirjoituksessa selitettiin, että kyseessä oleva luettelo ”ilmestyi hyvissä ajoin vuoden 2010 Automechnika-erikoisnäyttelyä varten”. Valituslautakunta päätteli tästä, että mainittu luettelo oli julkaistu vuonna 2010, ja täsmensi, ettei tarkkaa julkaisupäivää ollut tarpeen mainita, koska riidanalaisen mallin rekisteröintiä haettiin marraskuussa 2013. Se totesi lisäksi, että pääkirjoituksessa viitattiin siihen, että ”uusi muokattu sivusto www.easyfix.at o[li] verkossa” ja että tämä selitti kansilehdellä käytetyn ja sivulla 2 olevan verkkotunnuksen välisen epäjohdonmukaisuuden. Valituslautakunta lisäsi vielä, ettei se epäillyt myöskään sitä, että mitättömyysvaatimuksen liitteessä C toimitettu asiakirja eli osittainen jäljennös luettelosta oli peräisin vuodelta 2011, että kyseisen vaatimuksen liitteessä E esitettyyn asiakirjaan sisältyvä hyödyllisyysmallia koskevan kaavion jäljennös julkaistiin helmikuussa 2012 Saksan patentteja koskevassa tiedotteessa ja siis tehtiin tunnetuksi viimeistään kyseisenä ajankohtana, että edellä 4 kohdassa esitetyt ajoneuvoissa käytettävät ilmoituskotelot koskivat kaikki samaa mallia ja että mainitun vaatimuksen liitteissä A–D olevat kuvat sisälsivät kaikki saman BMW 520i Touringia koskevan tietolomakkeen. Se päätteli tästä, että mitättömyysvaatimuksen liitteissä A–E esitetyillä asiakirjoilla voitiin näyttää toteen, että aikaisempi malli, johon vedottiin, oli tullut tunnetuksi asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
28 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo aiheelliseksi tutkia aluksi toisen ja neljännen väitteen, jotka koskevat mitättömyysvaatimuksen liitteissä B ja C esitettyjen asiakirjojen todistusarvon arviointia.
29 Siltä osin kuin on kyse toisesta väitteestä, jolla kantaja kyseenalaistaa mitättömyysvaatimuksen liitteessä B esitetyn asiakirjan todistusarvon, kyseiseen liitteeseen, jonka alkuperäiseen paperiversioon unionin yleisellä tuomioistuimella oli mahdollisuus tutustua osana valituslautakunnan asiakirja-aineistoa, on tehtävä seuraavat tarkennukset. Kyseisen asiakirja-aineiston liitteeseen B sisältyy yhden sijasta tosiasiallisesti kaksi luetteloa: Yhtäältä EasyFixin vuoden 2010/11 luettelo, jossa on 128 sivua ja kaksi pahvista kansilehteä, ja toisaalta EasyFixin News 2010 ‑luettelo, jossa on 31 numeroitua sivua ja viimeisenä yksi numeroimaton sivu. Kantaja on liittänyt kannekirjelmään otteita juuri näistä kahdesta luettelosta.
30 Asiakirja-aineiston asiakirjoista ilmenee, että mitättömyysvaatimuksessa EasyFix viittasi kahteen luetteloon, joiden nimet ovat EasyFix 2010/11 ja EasyFix News 2010, jotka se esitteli omina luetteloinaan (”unseren Katalogen”) ja joiden alkuperäiskappaleet se lisäsi kyseisen vaatimuksen liitteeksi. EUIPO toimitti mainitun vaatimuksen kantajalle kirjattuna lähetyksenä, joka sisälsi 210-sivuisen skannatun jäljennöksen liitteistä.
31 Todettakoon – kuten EUIPO vastineen 26 kohdassa – että valituslautakunnan sähköisessä asiakirja-aineistossa, sellaisena kuin se on skannattuna ja kantajalle toimitettuna, ei jostakin syystä esitetä edellä 29 ja 30 kohdassa mainittujen kahden luettelon sivuja oikeassa järjestyksessä.
32 On kuitenkin huomattava, että näiden kahden luettelon kaikki sivut toimitettiin siis kantajalle skannattuna jäljennöksenä. Lisäksi kantaja mainitsi valituslautakunnalle tehdyn valituksen perusteluja koskevassa kirjelmässä, että EasyFix oli viitannut mitättömyysvaatimuksen liitteessä B esitettyihin luetteloihin ”omina luetteloinaan” (EasyFix 2010/11 ja EasyFix News 2010), joten kantaja ei voi pätevästi väittää olevansa tietämätön siitä, että liite B sisälsi kaksi luetteloa yhden sijasta.
33 Tämän selvennyksen lisäksi on tärkeää huomauttaa, että EasyFixin vuoden 2010/11 luettelon sivulla 2 (ja valituslautakunnan sähköisen asiakirja-aineiston sivulla 212), jonka otsikko on ”Preisauzeichnung” (hintojen ilmoittaminen), on riidanalaisen päätöksen 4 kohdassa ja edellä 4 kohdassa toistettu kuva, joka esitetään aiemman mallin tunnetuksi tulemisena.
34 Tältä osin on heti aluksi riittävää todeta tunnetuksi tulemista merkitsevien todisteiden osalta, että valituslautakunta saattoi todeta kyseisen mallin tunnetuksi tulemisen vuoden 2010/11 luettelon sivulla 2 olevan ajoneuvoissa käytettävän ilmoituskotelon kuvan, joka toistetaan mitättömyysvaatimuksen liitteeseen B liittyvässä riidanalaisen päätöksen 4 kohdassa, perusteella. Seuraavaksi siltä osin kuin on kyse tunnetuksi tulemisen aiemmuuden todistamisesta valituslautakunta saattoi saman luettelon sivun 2 etupuolella olevan sivun 1, joka sisältää pääkirjoituksen ja siinä mainitut ajankohdat eli ”Zum Start der Automechanika 2010” (Automechanika 2010 ‑näyttelyn aluksi) ja ”Ab 2011 werden in Deutschland” (vuodesta 2011 lähtien Saksassa), perusteella tekemättä todisteita koskevaa arviointivirhettä päätellä, että mainittu malli oli tullut tunnetuksi vuonna 2010 tai viimeistään 2011, mutta kuitenkin ennen merkityksellistä päivämäärää 28.11.2013. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, kun tunnetuksi tulemista ja sen aiemmuutta merkitsevät tosiseikat saavat tukea liitteessä B esitetyn News 2010 ‑luettelon sivusta 3 ja mitättömyysvaatimuksen liitteessä C olevasta otteesta, joka on peräisin AHB:n vuoden 2011 luettelosta.
35 Lisäksi on katsottava – kuten EUIPO vastineensa 29 kohdassa – ettei todisteena tarvitse esittää luettelon jokaista sivua, vaan tällaisesta luettelosta voidaan toimittaa otteita ilman, että se välttämättä heikentää toimitettujen sivujen todistusarvoa. Kun otetaan huomioon kaikki esitetyt todisteet, erityisesti vuoden 2010/11 luettelon sivut 1 ja 2, valituslautakunta ei ollut velvollinen arvioimaan kyseisen luettelon kansilehteä erikseen.
36 Lisäksi on syytä huomauttaa, että eri sivujen taitto, väri ja sisältö ovat yhteneväiset tavalla, josta voidaan päätellä, että ne kerättiin sidotuista luetteloista eli vuoden 2010/11 luettelosta ja News 2010 ‑luettelosta, kuten EasyFix väitti. Vaikka luettelon sivuilla 1 ja 2, joista edellinen sisältää pääkirjoituksen ja jälkimmäinen aiemman mallin kuvan, mainitut verkkotunnukset eli yhtäältä www.easyfix.at ja toisaalta www.easyfix.co.at ovat jostakin syystä erilaiset, tämä ei sulje pois sitä, että nämä kaksi sivua ovat peräisin samasta vuoden 2010/11 luettelosta, koska kyse on tosiasiallisesti saman sivun etu- ja kääntöpuolesta. Kannekirjelmän liitteenä olevalla otteella itävaltalaisesta verkkotunnusrekisteristä ei näin ollen ole merkitystä.
37 Koska kantaja esitti istunnossa vain epäilyjä niiden luetteloiden, joihin EasyFix vetosi, olemassaolosta ja aitoudesta, on todettava, että tällaiset epäilykset eivät riitä kyseenalaistamaan yhtäpitäviä aihetodisteita, erityisesti EasyFixin luetteloita ja AHB:n luetteloa, jotka EasyFix toimitti ja joihin valituslautakunta nojautui todetessaan tunnetuksi tulemista merkitsevien tosiseikkojen toteen näyttämisen, etenkin kun kantajan väitteitä, jotka koskevat EasyFixin toimittamien luetteloiden mahdollista vääristelyä, ei ole näytetty toteen ja kun sen väite, joka koskee valaehtoisen vakuutuksen puuttumista, loukkaa mitättömyysvaatimuksen tekijän vapautta valita todisteet (ks. vastaavasti tuomio 17.5.2018, Basil v. EUIPO – Artex (Polkupyörän korit), T‑760/16, EU:T:2018:277, 47–49 ja 53 kohta).
38 Unionin yleinen tuomioistuin, jolla on hallussaan valituslautakunnan asiakirja-aineiston paperiversio, vahvistaa joka tapauksessa mitättömyysvaatimuksen liitteessä B toimitettujen EasyFixin kahden alkuperäisen luettelon olemassaolon ja niiden juoksevan numeroinnin. Kantaja pystyi lisäksi istunnossa tutustumaan näiden kahden luettelon alkuperäiskappaleisiin. Se vahvisti unionin yleisen tuomioistuimen kehotuksesta, että vuoden 2010/11 luettelon alkuperäiskappaleen sivulla 2 oli valokuvia tuotteesta, johon EasyFix vetosi, ja että kyseisen sivun etupuolella eli sivulla 1 viitattiin vuosiin 2010 ja 2011 sekä sen, että samalla kaksipuolisella sivulla mainittiin molemmat verkkotunnukset www.easyfix.at ja www.easyfix.co.at. Se vahvisti myös, että EasyFixin luettelon, jonka otsikko on ”News 2010”, alkuperäiskappaleen sivulla 3 esiintyi tuote, johon EasyFix vetosi, ja että sivun alalaidassa oli päivämäärä 31.8.2010. Nämä vahvistukset kirjattiin istuntopöytäkirjaan.
39 Todettakoon lopuksi, että vaikka on valitettavaa, että EUIPO:n hallinnolliset yksiköt toimittivat kantajalle mitättömyysvaatimuksen liitteessä B esitetyt kaksi luetteloa numerojärjestyksessä, joka ei vastannut alkuperäisten luetteloiden juoksevaa sivunumerointia, tällainen seikka ei voi millään tavalla asettaa kyseenalaiseksi riidanalaisen päätöksen laillisuutta siltä osin kuin on kyse riidanalaisen päätöksen 4 kohdassa, joka liittyy kyseiseen liitteeseen B, esitetyn ajoneuvoissa käytettävän ilmoituskotelon tunnetuksi tulemisesta ja tunnetuksi tulemisen aiemmuutta merkitsevien seikkojen toteen näyttämisestä ja erityisesti kyseisten asiakirjojen todistusarvosta aiemman mallin tunnetuksi tulemisen toteen näyttämisen kannalta.
40 Toinen väite on näin ollen hylättävä.
41 Kolmannen väitteen osalta, jossa kantaja moittii valituslautakuntaa siitä, että se teki johtopäätöksen mitättömyysvaatimuksen liitteessä B esitetyn vuoden 2010/11 luettelon pääkirjoituksessa mainituista kansainvälisistä Automechanika 2010 ‑messuista, on katsottava, että sen perusteella, että pääkirjoituksessa mainitaan kyseiset kansainväliset messut ja että kirjoitus on mainitun luettelon sivulla 1 eli sivun 2 – jossa on kuva riidanalaisen päätöksen 4 kohdassa, joka liittyy kyseiseen liitteeseen B, esitetystä ajoneuvoissa käytettävästä ilmoituskotelosta – kääntöpuolella, kyseisen mallin julkistaminen voidaan ajoittaa vuoteen 2010 tai viimeistään vuoteen 2011. Lisäksi on huomattava, että kumpikin liitteessä B esitetyistä luetteloista on arvioitava kokonaisuudessaan ja yhdessä kaikkien toimitettujen todisteiden kanssa edellä 22 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti ja että ne voidaan siten varmuudella ajoittaa merkityksellistä päivämäärää aikaisemmiksi. Kantaja ei myöskään esitä mitään seikkoja, joiden perusteella voitaisiin epäillä sitä, että mainitut luettelot todella jaettiin vuonna 2010, jälkimmäisen luettelon tapauksessa kyseisiä kansainvälisiä messuja silmällä pitäen, tai viimeistään vuonna 2011.
42 Neljännen väitteen osalta, jossa kantaja väittää erityisesti, että mitättömyysosasto jätti perustellusti huomiotta mitättömyysvaatimuksen liitteessä C esitetyn asiakirjan, on todettava aluksi, että mitättömyysosasto ei 3.6.2016 tekemässään päätöksessä katsonut, ettei kyseinen asiakirja soveltunut kokonaisarvioinnissa todisteeksi ajoneuvoissa käytettävän ilmoituskotelon tunnetuksi tulemisesta, vaan ainoastaan, että seikat, jotka merkitsivät tunnetuksi tulemista ja sitä, että kyseinen tunnetuksi tuleminen oli tapahtunut ennen merkityksellistä päivämäärää, oli jo näytetty toteen muiden seikkojen perusteella. Lisäksi on todettava, että todisteiden kokonaisarvioinnissa myös mainitulla asiakirjalla on merkitystä. AHB:n luettelosta peräisin olevassa otteessa esitetään nimittäin samalla kansilehdellä sekä mainittu ajoneuvoissa käytettävä ilmoituskotelo että vuosiluku 2011. Mikään ei myöskään tue kantajan väitettä, jonka mukaan sen konsernin sisällä, johon EasyFix kuului, on tapana vaihtaa julkaisemattomia luetteloita.
43 Edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että EasyFixin vuoden 2010/11 luettelon sivulla 2 olevan ja riidanalaisen päätöksen 4 kohdassa, joka liittyy mitättömyysvaatimuksen liitteeseen B (ks. edellä 4 kohta), esitetyn ajoneuvoissa käytettävän ilmoituskotelon tunnetuksi tulemista merkitsevät seikat – samoin kuin kyseisen tunnetuksi tulemisen aiemmuus – on kyseisessä luettelossa näytetty toteen riittävällä tavalla. Näitä todisteita tukevat myös muut seikat, kuten liitteeseen B sisältyvä EasyFixin News 2010 ‑luettelo ja mitättömyysvaatimuksen liitteessä C esitetty ote AHB:n luettelosta. Näin ollen valituslautakunta katsoi perustellusti, että mallin tunnetuksi tulemista ja kyseisen tunnetuksi tulemisen aiemmuutta merkitsevät seikat vahvistettiin mainittujen liitteiden B ja C, jotka sisältävät päivättyjä luetteloita, osalta.
44 Tästä seuraa, että ensimmäinen, viides, kuudes ja seitsemäs väite, jotka koskevat mitättömyysvaatimuksen liitteissä A, D ja E esitettyjä asiakirjoja tai riidanalaisen mallin kuvaa 1, on hylättävä tehottomina.
45 Edellä esitetyistä syistä kantajan väitteillä ei voida kyseenalaistaa riidanalaisen päätöksen laillisuutta niiden todisteiden arvioinnin osalta, jotka liittyvät mallin tunnetuksi tulemista merkitseviin tosiseikkoihin ja siihen, että tunnetuksi tuleminen tapahtui merkityksellistä päivämäärää aiemmin. Kantaja ei myöskään ole osoittanut eikä edes väittänyt, että pääasian olosuhteet voisivat kohtuudella olla esteenä sille, että nämä tosiseikat ovat tulleet unionissa kyseisellä alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä. Koska esiin ei ole tullut päinvastaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että kyseisiä luetteloita ei jaettu mainittujen alalla toimivien tahojen keskuudessa, valituslautakunta ei ole tehnyt virhettä todetessaan aiemman mallin tunnetuksi tulemisen.
46 Ensimmäinen kanneperuste on siis hylättävä perusteettomana.
Toinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 6/2002 62 artiklan toisen virkkeen mukaisen kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista
47 Kantaja väittää, että valituslautakunta loukkasi sen oikeutta tulla kuulluksi evätessään siltä mahdollisuuden ottaa kantaa mitättömyysvaatimuksen liitteissä A ja D esitettyihin asiakirjoihin ennen nojautumistaan niihin riidanalaisessa päätöksessä (erityisesti sen 31–35 kohdassa), toisin kuin mitättömyysosasto, joka jätti ne huomiotta ”päiväämättöminä valokuvina”, koska ne oli painettu riidanalaisen mallin rekisteröintihakemuksen tekemispäivän jälkeen. Kantaja väittää, että jos valituslautakunta olisi antanut sille tilaisuuden esittää näkemyksensä, se olisi voinut ilmoittaa, ettei aiempaa tunnetuksi tulemista ollut tosiasiallisesti tapahtunut, ja lisäksi ”puolustautua myös [näitä liitteitä] vastaan”.
48 EUIPO kiistää kantajan väitteet.
49 Asetuksen N:o 6/2002 62 artiklan toisen virkkeen mukaan EUIPO:n päätökset voivat perustua vain sellaisiin syihin tai todisteisiin, joihin osapuolet ovat voineet ottaa kantaa. Tässä säännöksessä vahvistetaan unionin mallioikeuden osalta yleinen puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaate. Tämän unionin oikeuden yleisen periaatteen nojalla viranomaisten sellaisten päätösten adressaateille, jotka vaikuttavat näiden etuihin huomattavasti, on annettava tosiasiallinen mahdollisuus esittää kantansa. Oikeus tulla kuulluksi ulottuu siten kaikkiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin, jotka muodostavat päätöksen perustan, muttei hallinnon lopulliseen kantaan (ks. tuomio 27.6.2013, Beifa Group v. SMHV – Schwan-Stabilo Schwanhäußer (Kirjoitusvälineet), T‑608/11, ei julkaistu, EU:T:2013:334, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 9.2.2017, Mast-Jägermeister v. EUIPO (Pikarit), T‑16/16, EU:T:2017:68, 57 kohta ja tuomio 21.6.2018, Haverkamp IP v. EUIPO – Sissel (Matto), T‑227/16, ei julkaistu, EU:T:2018:370, 67 kohta).
50 Käsiteltävässä asiassa on aluksi todettava, että mitättömyysosasto ei luokitellut mitättömyysvaatimuksen liitteissä A ja D esitettyjä asiakirjoja merkityksettömiksi todisteiksi ”päiväämättöminä valokuvina”. Päinvastoin mitättömyysosasto totesi aiemman mallin tunnetuksi tulemisen muiden todisteiden perusteella, joten mainittuja liitteitä ei ollut tarpeen käsitellä erikseen (ks. edellä 43 kohta).
51 Seuraavaksi on huomautettava, että valituslautakunta oli oikeassa tukeutuessaan riidanalaisessa päätöksessä riidanalaisen mallin ja mitättömyysvaatimuksen liitteissä A ja D toimitetuissa asiakirjoissa esitetyn mallin väliseen vertailuun. Asetuksen N:o 6/2002 60 artiklan 1 kohdasta nimittäin seuraa, että valituslautakunnan on sen käsiteltäväksi saatetun valituksen johdosta tutkittava mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen aiheellisuus uudelleen kokonaan niin oikeudellisten kuin tosiseikkojenkin osalta. Tämä toteamus tarkoittaa sitä, että valituslautakunta voi nojautua mihin tahansa aiempaan malliin, johon mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen esittäjä on vedonnut, ilman että mitättömyysosaston päätöksen sisältö velvoittaa sitä ja ilman että sen on esitettävä erityisiä perusteita tältä osin (ks. vastaavasti tuomio 14.6.2011, Sphere Time v. SMHV – Punch (Hihnaan kiinnitetty kello), T‑68/10, EU:T:2011:269, 13 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Käsiteltävässä asiassa on riidatonta, että EasyFix vetosi liitteissä A ja D toimitettuihin asiakirjoihin mitättömyysvaatimuksen tueksi.
52 Näissä olosuhteissa valituslautakunnan oli kantajan kuulluksi tulemista koskevan oikeuden mukaisesti annettava tälle mahdollisuus esittää huomautuksia kaikista asiakirja-aineiston asiaan liittyvistä tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista. Hakijalla oli kuitenkin riittävä mahdollisuus tehdä niin koko menettelyn ajan, myös mitättömyysvaatimuksen liitteissä A ja D esitettyjen asiakirjojen osalta.
53 Sitä vastoin edellä 49 kohdassa mainitun vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valituslautakunta ei ollut ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä velvollinen kuulemaan kantajaa lopullisesta kannasta, jonka se aikoi hyväksyä ja johon mitättömyysvaatimuksen liitteissä A ja D esitettyjen asiakirjojen arviointi kuului erottamattomana osana.
54 Toinen kanneperuste on siis hylättävä perusteettomana.
Kolmas kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 6/2002 62 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaisen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä
55 Kantaja väittää, että valituslautakunta laiminlöi perusteluvelvollisuutensa todetessaan riidanalaisen päätöksen 19 kohdassa täysin perusteettomasti, ettei se epäile mitättömyysvaatimuksen liitteessä C esitetyn asiakirjan olevan vuodelta 2011, vaikka se oli aikaisemmin riitauttanut kyseisen vaatimuksen liitteissä A ja C esitettyjen asiakirjojen aiemman julkaisemisen ja oli myös esittänyt seikkoja tällaisen aikaisemman julkaisemisen kumoamiseksi. Koska kantaja väittää valituslautakunnan tukeutuneen riidanalaisessa päätöksessä (muun muassa 22, 31, 32 ja 35 kohdassa) myös liitteessä C esitettyyn kuvaan, sen olisi kantajan mukaan pitänyt selittää, miksi se katsoi vastoin kantajan huomautuksia, että kyseisessä liitteessä esitetty asiakirja oli julkaistu aikaisemmin ja oli todiste aiemmasta tunnetuksi tulemisesta.
56 EUIPO kiistää kantajan väitteet.
57 Asetuksen N:o 6/2002 62 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan EUIPO:n on perusteltava päätöksensä. Tällä perusteluvelvollisuudella on sama laajuus kuin SEUT 296 artiklasta johtuvalla perusteluvelvollisuudella, jonka mukaan toimen antajan perustelujen on ilmettävä selvästi ja yksiselitteisesti. Tällä velvollisuudella on kaksi päämäärää, eli mahdollistaa yhtäältä se, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, jotta ne voivat puolustaa oikeuksiaan, ja toisaalta se, että unionin tuomioistuimet voivat tutkia kyseisen päätöksen laillisuuden (ks. tuomio 25.4.2013, Bell & Ross v. SMHV – KIN (Rannekellon kehys), T‑80/10, ei julkaistu, EU:T:2013:214, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Sitä kysymystä, täyttävätkö päätöksen perustelut nämä vaatimukset, on arvioitava paitsi sanamuodon, myös asiayhteyden ja kaikkien kyseiseen asiaan liittyvien oikeudellisten sääntöjen nojalla (tuomio 9.2.2017, Pikarit, T‑16/16, EU:T:2017:68, 58 kohta ja tuomio 14.3.2018, Gifi Diffusion v. EUIPO – Crocs (Jalkineet), T‑424/16, ei julkaistu, EU:T:2018:136, 29 kohta).
58 Valituslautakuntia ei kuitenkaan voida vaatia toimittamaan selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia asianosaisten esittämiä päätelmiä. Perustelut voivat siten olla implisiittisiä, kunhan asianosaiset saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi valituslautakunnan päätös on tehty, ja toimivaltaisella tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa (tuomio 25.4.2013, Rannekellon kehys, T‑80/10, ei julkaistu, EU:T:2013:214, 37 kohta; tuomio 4.7.2017, Murphy v. EUIPO – Nike Innovate (Sähköisen kellon ranneke), T‑90/16, ei julkaistu, EU:T:2017:464, 19 kohta ja tuomio 29.11.2018, Sata v. EUIPO – Zhejiang Auarita Pneumatic Tools (Maalipistooli), T‑651/17, ei julkaistu, EU:T:2018:855, 21 kohta). Perustelut, jotka eivät ole eksplisiittisiä, voidaan siten ottaa huomioon, jos ne ovat sekä asianomaisille että toimivaltaiselle tuomioistuimelle täysin selviä (ks. tuomio 14.3.2018, Jalkineet, T‑424/16, ei julkaistu, EU:T:2018:136, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
59 Käsiteltävässä asiassa on huomattava, että mitättömyysvaatimuksen liitteeseen C sisältyy jäljennös AHB:n vuodelta 2011 olevan luettelon kansilehdestä, jossa esiintyvät aiempi malli ja otsikko ”Katalog 2011” (vuoden 2011 luettelo). Tästä syystä valituslautakunta kuvaili riidanalaisen päätöksen 4 kohdassa kyseisessä liitteessä esitetyn asiakirjan olevan ”jäljennös ulkopuolisen yrityksen luettelosta vuodelta 2011 (otteita)”, mikä on kantajan tiedossa ja mitä se ei kiistä. Tästä syystä valituslautakunta saattoi myös riidanalaisen päätöksen 19 kohdassa todeta, että se ”ei epäil[lyt] myöskään sitä, että liitteessä C [esitetty asiakirja], joka oli osittainen jäljennös luettelosta, oli vuodelta 2011”. Tämä toteamus ilmenee selvästi tutkittaessa kyseistä asiakirjaa, jossa mainitaan ”vuoden 2011 luettelo” ja joka toimitettiin kantajalle. Tässä yhteydessä ei vaadittu lisäperusteluja. Lisäksi edellä 58 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan perustelut, jotka eivät ole eksplisiittisiä, voidaan ottaa huomioon, jos ne ovat sekä asianomaisille että toimivaltaiselle tuomioistuimelle täysin selviä. Käsiteltävässä asiassa on selvästi näin siltä osin kuin on kyse vuoden 2011 mainitsemisesta liitteessä C esitetyssä asiakirjassa.
60 On myös muistettava, että valituslautakunta ei nojautunut aiemmassa julkistamista koskevassa päätelmässään vain mitättömyysvaatimuksen liitteessä C esitettyyn asiakirjaan vaan että kyseinen asiakirja on toimitettujen todisteiden kokonaisarvioinnissa vain yksi seikka, jolla on merkitystä erityisesti mainitun julkistamisen ajankohdan kannalta. Tosiasiallisesti tärkein todiste kyseisestä julkistamisesta on mitättömyysvaatimuksen liitteessä B esitetty asiakirja (ks. edellä 42 ja 43 kohta).
61 Kolmas kanneperuste on siis hylättävä perusteettomana.
Neljäs kanneperuste, joka koskee riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen virheellistä arviointia vastoin asetuksen N:o 6/2002 6 artiklaa ja 25 artiklan 1 kohdan b alakohtaa
62 Neljännessä kanneperusteessa kantaja moittii valituslautakuntaa siitä, että se arvioi virheellisesti riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen. Tämä kanneperuste käsittää kaksi väitettä, joista ensimmäinen koskee mallin luoneella ollutta vapautta sen kehittelyssä ja toinen kyseessä olevien mallien vertaamista, kun otetaan huomioon se, miten asiantunteva käyttäjä kiinnittää huomiota niiden välisiin eroihin.
63 EUIPO kiistää kantajan väitteet.
64 Asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla yhteisömalli voidaan julistaa mitättömäksi ainoastaan kyseisessä säännöksessä luetelluissa tapauksissa, muun muassa jos se ei täytä saman asetuksen 4–9 artiklassa säädettyjä edellytyksiä. On täsmennettävä, että kyseisen asetuksen 25 artiklan 1 kohdan c–g alakohdassa tarkoitetuista mitättömyysperusteista poiketen kuka tahansa voi lähtökohtaisesti vedota a ja b alakohdassa esitettyihin mitättömyysperusteisiin.
65 Asetuksen N:o 6/2002 4 artiklan 1 kohdan mukaan malli suojataan yhteisömallilla vain, jos se on uusi ja luonteeltaan yksilöllinen. Saman asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan mallia pidetään luonteeltaan yksilöllisenä, jos asiantuntevan käyttäjän siitä saama yleisvaikutelma eroaa yleisvaikutelmasta, jonka hän on saanut muista malleista, jotka ovat tulleet tunnetuksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää tai, jos vaaditaan etuoikeutta, ennen etuoikeuspäivää. Kyseisen asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa säädetään lisäksi, että yksilöllistä luonnetta arvioitaessa on otettava huomioon mallin luoneella ollut vapaus sen kehittelyssä. Kyseisen asetuksen johdanto-osan 14 perustelukappaleessa todetaan, että arvioitaessa, onko mallilla yksilöllinen luonne suhteessa olemassa oleviin malleihin, on otettava huomioon sen tuotteen luonne, johon mallia sovelletaan tai johon se sisältyy, ja erityisesti se teollisuudenala, johon malli kuuluu.
66 Oikeuskäytännön mukaan edellä mainituista säännöksistä ja määräyksistä ilmenee, että yhteisömallin yksilöllinen luonne arvioidaan nelivaiheisessa tutkinnassa. Tässä tarkastelussa määritellään ensiksi se sektori, johon kuuluviin tuotteisiin malli aiotaan sisällyttää tai sitä aiotaan soveltaa, toiseksi mainittujen tuotteiden käyttötarkoituksen mukainen asiantunteva käyttäjä ja tämän asiantuntevan käyttäjän tuntemus aikaisemmasta muotoilusta sekä tarkkaavaisuuden aste mallien samankaltaisuuksien ja erojen vertailussa, kolmanneksi mallin luoneen vapaus mallin suunnittelussa, minkä vaikutus on käänteisessä suhteessa mallin yksilölliseen luonteeseen, ja neljänneksi, viimeksi mainittu yksilöllinen luonne huomioon ottaen, kyseisten mallien – jos mahdollista suoran – vertailun tuloksena asiantuntevalle käyttäjälle riidanalaisesta mallista ja kaikista yleisön tuntemista aikaisemmista malleista erikseen tarkasteltuina syntyvä yleisvaikutelma (ks. vastaavasti tuomio 7.11.2013, Budziewska v. SMHV – Puma (Loikkaava kissaeläin), T‑666/11, ei julkaistu, EU:T:2013:584, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 10.9.2015, H&M Hennes & Mauritz v. SMHV – Yves Saint Laurent (Käsilaukut), T‑525/13, EU:T:2015:617, 32 kohta ja tuomio 21.6.2018, Matto, T‑227/16, ei julkaistu, EU:T:2018:370, 22 kohta).
67 Käsiteltävässä asiassa on kiistatonta, että ala, jota vertaillut mallit koskevat, on ajoneuvoissa käytettävät ilmoituskotelot ja kyltit. On tarkasteltava vuorotellen asiantuntevaa käyttäjää, mallin luoneen vapautta ja näistä malleista syntyvien yleisvaikutelmien vertailua.
Asiantunteva käyttäjä
68 Kantaja ei esitä erityisiä väitteitä asiantuntevasta käyttäjästä, sellaisena kuin valituslautakunta on hänet määrittänyt. Kannekirjelmän 49 ja 55 kohdassa se kuitenkin riitauttaa valituslautakunnan toteamuksen, jonka mukaan asiantunteva käyttäjä ”ei kiinnitä erityistä huomiota” tiettyihin eroavuuksiin, mikä ei kantajan mukaan ota huomioon kyseisen käyttäjän ”tuntemuksen tasoa”. On siis tarpeen määrittää asiantuntevan käyttäjän tuntemuksen taso ja tarkkaavaisuuden aste, joihin perustuu hänen kykynsä huomata kyseessä olevien mallien väliset eroavuudet.
69 Asiantuntevan käyttäjän käsitettä koskevan oikeuskäytännön mukaan ”käyttäjän” ominaisuus merkitsee yhtäältä sitä, että kyseinen henkilö käyttää tuotetta, johon malli sisältyy, tämän tuotteen käyttötarkoituksen mukaisesti. Toisaalta määrite ”asiantunteva” viittaa siihen, että vaikka käyttäjä ei ole suunnittelija tai tekninen asiantuntija, hän tuntee kyseisellä alalla olemassa olevia erilaisia malleja ja jossain määrin näiden mallien yleensä sisältämiä osatekijöitä ja hänen tarkkaavaisuutensa aste on suhteellisen korkea hänen käyttäessä kyseisiä tuotteita, koska hän on kiinnostunut niistä. Tämä seikka ei kuitenkaan tarkoita sitä, että asiantunteva käyttäjä pystyy erottamaan tuotteen teknisen tehtävän perusteella määräytyvät ulkoasun osat mielivaltaisista ulkoasun osista sellaisen asiantuntemuksen perusteella, joka ylittää kyseisen tuotteen käytöstä kertyneen kokemuksen (ks. vastaavasti tuomio 20.10.2011, PepsiCo v. Grupo Promer Mon Graphic, C‑281/10 P, EU:C:2011:679, 59 kohta; ks. myös vastaavasti tuomio 22.6.2010, Shenzhen Taiden v. SMHV – Bosch Security Systems (Viestintälaite), T‑153/08, EU:T:2010:248, 46–48 kohta ja tuomio 21.6.2018, Matto, T‑227/16, ei julkaistu, EU:T:2018:370, 37 kohta).
70 Asiantuntevan käyttäjän käsite on siis ymmärrettävä välimuodoksi keskivertokuluttajan, johon viitataan tavaramerkkialalla ja jolta ei edellytetä mitään erityistä tietämystä ja joka ei epätäydellisen muistinsa vuoksi pääsääntöisesti tee suoraa vertailua vastakkain olevien tavaramerkkien välillä, ja syvällisen teknisen tietämyksen omaavan ammattialan tuntijan, jota sovelletaan patenttioikeuden alalla, käsitteiden välillä. Näin ollen asiantuntevan käyttäjän käsite voidaan ymmärtää sellaisen käyttäjän määritelmäksi, joka ei ole keskimääräisen tarkkaavainen vaan erityisen tarkkaavainen joko henkilökohtaisen kokemuksensa tai kyseisen alan laajan tuntemuksensa vuoksi (tuomio 20.10.2011, PepsiCo v. Grupo Promer Mon Graphic, C‑281/10 P, EU:C:2011:679, 53 kohta; tuomio 21.6.2018, Matto, T‑227/16, ei julkaistu, EU:T:2018:370, 36 kohta ja tuomio 29.11.2018, Maalipistooli, T‑651/17, ei julkaistu, EU:T:2018:855, 20 kohta). Asiantuntevan käyttäjän tarkkaavaisuuden asteen osalta on todettava, että vaikka asiantunteva käyttäjä ei ole tavanomaisesti valistunut ja kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja, joka tavallisesti mieltää mallin kokonaisuutena eikä tarkastele sen eri yksityiskohtia, hän ei myöskään ole alan ammattilaisen kaltainen asiantuntija tai toimialan tuntija, joka kykenee tarkastelemaan yksityiskohtaisesti kyseisten mallien pienimpiä mahdollisia eroja (ks. vastaavasti tuomio 20.10.2011, PepsiCo v. Grupo Promer Mon Graphic, C‑281/10 P, EU:C:2011:679, 59 kohta).
71 Käsiteltävässä asiassa valituslautakunta määritteli riidanalaisen päätöksen 26 kohdassa kyseisten mallien asiantunteviksi käyttäjiksi kauppiaat, jotka halusivat merkitä tuotteensa, sekä hankintapäälliköt yrityksissä, jotka ostivat kyseisen kaltaisia hintojen ilmoittamiseen tarkoitettuja tauluja eli ajoneuvoissa käytettäviä ilmoituskoteloita. On todettava, että kyseinen määritelmä, jota kantaja ei myöskään ole riitauttanut, ei ole virheellinen.
72 Asiantuntevan käyttäjän tuntemuksen tason ja tarkkaavaisuuden asteen osalta edellä 69 ja 70 kohdassa samoin kuin riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee erityisesti, että vaikka kyseinen viitehenkilö tuntee jossain määrin kyseisellä alalla olemassa olevia erilaisia malleja ja hänen tarkkaavaisuutensa aste on suhteellisen korkea ja hän on erityisen tarkkaavainen käyttäessään niitä, hän ei myöskään ole alan ammattilaisen kaltainen asiantuntija tai toimialan tuntija, joka kykenee tarkastelemaan yksityiskohtaisesti kyseisten mallien pienimpiä mahdollisia eroja.
Mallin luoneen vapaus
73 Ensimmäisessä väitteessä kantaja moittii valituslautakuntaa siitä, että se katsoi riidanalaisen päätöksen 27 kohdassa, että mallin luonut saattoi suunnitella ”ajoneuvoissa käytettävät tietojen ilmoittamiseen tarkoitetut taulut (tai ilmoituskotelot) ja kyltit” varsin vapaasti sekä muodon että käytetyn materiaalin osalta. Kantajan mukaan tämä vapaus on hyvin vähäinen ja siinä on sekä muotoon että kokoon liittyviä rajoituksia. Koska kotelon sisään laitettavassa paperissa on ajoneuvoa koskevat tiedot ja hintatiedot, on kantajan mukaan välttämätöntä käyttää suorakulmaista perusmuotoa. Kantaja väittää samoin koon ja mittojen osalta, että niiden on välttämätöntä olla näkyvyyden takia vähintään A4-koon ja sellaisen enimmäiskoon välissä, joka määräytyy kunkin ajoneuvon ikkunoiden, joiden sisäpuolelle ilmoituskotelo kiinnitetään, mukaan. Näin ollen mallin luoneen vapautta rajoittavat kantajan mukaan suuresti yhtäältä käyttötarkoitus (kotelon sisään laitettava vähintään A4-kokoinen paperiarkki, jossa ilmoitetaan ajoneuvon tiedot ja hintatiedot) ja toisaalta kunkin ajoneuvon ikkunoiden mitat.
74 Oikeuskäytännön mukaan mallin luojan vapaus mallin kehittelyssä määräytyy erityisesti tavaran tai tavaran osan teknisestä käyttötarkoituksesta johtuvien rajoitusten tai tavaraan sovellettavien lakisääteisten vaatimusten perusteella. Näistä rajoituksista seuraa se, että tietyistä ominaisuuksista tulee standardeja ja täten useiden kyseiseen tavaraan sovellettavien mallien osalta yleisiä (tuomio 18.3.2010, Grupo Promer Mon Graphic v. SMHV – PepsiCo (Pyöreä mainostarvike), T‑9/07, EU:T:2010:96, 67 kohta; tuomio 9.9.2011, Kwang Yang Motor v. SMHV – Honda Giken Kogyo (Polttomoottori), T‑10/08, EU:T:2011:446, 32 kohta ja tuomio 21.6.2018, Matto, T‑227/16, ei julkaistu, EU:T:2018:370, 54 kohta).
75 Muotoilun yleistä suuntausta ei kuitenkaan voida katsoa muotoilijan vapautta rajoittavaksi tekijäksi, koska juuri tämä muotoilijan vapaus mahdollistaa uusien muotojen ja uusien suuntausten luomisen tai olemassa olevan suuntauksen kehittelyn (tuomio 13.11.2012, Antrax It v. SMHV – THC (Lämpöpatterit), T‑83/11 ja T‑84/11, EU:T:2012:592, 95 kohta). Kysymys siitä, onko malli muotoilun yleisen suuntauksen mukainen vai ei, on nimittäin merkityksellinen korkeintaan kyseisen mallin esteettisen vaikutelman kannalta ja voi siten mahdollisesti vaikuttaa tuotteen, johon tällainen malli sisältyy, kaupalliseen menestykseen. Sitä vastoin tällainen kysymys ei ole merkityksellinen kyseisen mallin luonteen yksilöllisyyden tutkimisessa, jossa arvioidaan esteettisistä tai kaupallisista näkökohdista riippumatta, eroaako tästä mallista saatava yleisvaikutelma aikaisemmin tunnetuksi tulleista malleista saatavista yleisvaikutelmista (tuomio 22.6.2010, Viestintälaite, T‑153/08, EU:T:2010:248, 58 kohta; tuomio 4.2.2014, Sachi Premium-Outdoor Furniture v. SMHV – Gandia Blasco (Nojatuoli), T‑357/12, ei julkaistu, EU:T:2014:55, 24 kohta ja tuomio 17.11.2017, Ciarko v. EUIPO – Maan (Liesituuletin), T‑684/16, ei julkaistu, EU:T:2017:819, 58 kohta).
76 Tekijä, joka koskee riidanalaisen mallin luoneen vapautta sen kehittelyssä, ei voi sellaisenaan määrittää mainitun mallin yksilöllisen luonteen arviointia, mutta se voi vaikuttaa kyseiseen arviointiin (ks. vastaavasti tuomio 10.9.2015, Käsilaukut, T‑525/13, EU:T:2015:617, 35 kohta ja tuomio 4.7.2017, Sähköisen kellon ranneke, T‑90/16, ei julkaistu, EU:T:2017:464, 38 kohta). Sen vaikutus yksilölliseen luonteeseen vaihtelee nimittäin käänteisen suhteellisuussäännön mukaan. Mitä suurempi siis on mallin luoneen vapaus, sitä vähemmän pienet erot kyseisten mallien välillä riittävät synnyttämään asiantuntevalle käyttäjälle erilaisia yleisvaikutelmia. Käänteisesti mitä rajoittuneempi on mallin luoneen vapaus, sitä enemmän pienet erot kyseisten mallien välillä riittävät synnyttämään asiantuntevalle käyttäjälle erilaisia yleisvaikutelmia. Toisin sanoen mallin luoneen suuri vapaus sen kehittelyssä tukee päätelmää, jonka mukaan asiantunteva käyttäjä saa vertailtavista malleista, joissa ei ole merkittäviä eroja, saman yleisvaikutelman, ja näin ollen riidanalainen malli ei ole luonteeltaan yksilöllinen. Käänteisesti mallin luoneen vähäinen vapaus tukee päätelmää, jonka mukaan mallien väliset riittävät erot synnyttävät asiantuntevalle käyttäjälle erilaisen yleisvaikutelman, ja näin ollen riidanalainen malli on luonteeltaan yksilöllinen (ks. vastaavasti tuomio 9.9.2011, Polttomoottori, T‑10/08, EU:T:2011:446, 33 kohta; tuomio 13.11.2012, Lämpöpatterit, T‑83/11 ja T‑84/11, EU:T:2012:592, 45 kohta ja tuomio 21.6.2018, Matto, T‑227/16, ei julkaistu, EU:T:2018:370, 54 kohta).
77 Käsiteltävässä asiassa valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 27–29 kohdassa, että mallin luoneen vapaus ”ajoneuvoissa käytettävien ilmoituskotelojen ja kylttien” kehittelyssä oli suuri sekä muodon että käytetyn materiaalin osalta. Sen mukaan ajoneuvoissa käytettävällä ilmoituskotelolla voi olla mikä tahansa geometrinen muoto, kunhan siihen on mahdollista kiinnittää tietoja: se voi olla perusmuodoltaan paitsi suorakaide myös neliö, ympyrä tai soikio, ja suorakaiteen muoto perustuu mallin luoneen vapaaseen valintaan, jota markkinat tai muut syyt tai rajoitukset eivät määrää ennalta. Se katsoi, että sama päti materiaalin valintaan ja että tältä osin muovin käyttö merkitsi jo mallin luoneen vapaata valintaa, jota markkinat tai muut syyt tai rajoitukset eivät määränneet ennalta; se totesi, etteivät osapuolet ainakaan olleet esittäneet päinvastaisia näkemyksiä tämän arvion kanssa.
78 Tältä osin on todettava, että kantajan päinvastaiset väitteet eivät ole kovin vakuuttavia. Siltä osin kuin on kyse ajoneuvoissa käytettävien ilmoituskoteloiden koosta tai mitoista, ne eivät voi rajoittaa mallin luoneen vapautta käsiteltävässä asiassa. Etenkään mikään asiakirja-aineistossa oleva seikka ei todista, että tällaisten ilmoituskoteloiden sisälle laitettavien tietolomakkeiden on välttämättä oltava A4-kokoisia. Vaikka tämä koko oli markkinoilla yleinen, siitä ei seuraa merkittävää rajoitusta mallin luoneen vapaudelle. Edellä 75 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan yleisellä suuntauksella käyttää A4-kokoisia tietolomakkeita ja suunnitella tuotteita sen mukaisesti ei ole merkitystä tutkittaessa mallin yksilöllistä luonnetta. Kantaja ei myöskään ole osoittanut eikä edes väittänyt, että on olemassa tuotteen tai tuotteen osan teknisen käyttötarkoituksen edellyttämiin ominaisuuksiin liittyviä rajoituksia tai tuotteeseen sovellettavia lakisääteisiä vaatimuksia.
79 On lisäksi muistettava, että unionin tuomioistuimet katsovat mallin luoneen vapauden olevan suuri tai erittäin suuri, kun samalle tuotteelle on mahdollista kuvitella erilaisia poikkileikkauksia (ks. vastaavasti tuomio 13.11.2012, Lämpöpatterit, T‑83/11 ja T‑84/11, EU:T:2012:592, 46–52 kohta), kun tuote voidaan valmistaa hyvin monenmuotoisena tai ‑värisenä taikka hyvin monista eri materiaaleista (ks. vastaavasti tuomio 5.7.2017, Gamet v. EUIPO – ”Metal-Bud II” Robert Gubała (Ovenkahva), T‑306/16, ei julkaistu, EU:T:2017:466, 45–47 kohta), kun kyseisen tuotteen kuvaus osoittautuu hyvin laajaksi eikä sisällä minkäänlaista täsmennystä tuotteen tyypistä tai toiminnoista (ks. vastaavasti tuomio 15.10.2015, Promarc Technics v. SMHV – PIS (Oven osa), T‑251/14, ei julkaistu, EU:T:2015:780, 55 kohta) tai kun tiettyjen keskeisten osatekijöiden mukanaoloa koskevat toimivuuteen liittyvät vaatimukset eivät voi vaikuttaa merkittävässä määrin tuotteen muotoon ja ulkomuotoon, koska se voi olla erimuotoinen ja eri tavoin järjestetty (ks. vastaavasti tuomio 14.6.2011, Hihnaan kiinnitetty kello, T‑68/10, EU:T:2011:269, 68 ja 69 kohta; tuomio 21.11.2013, El Hogar Perfecto del Siglo XXI v. SMHV – Wenf International Advisers (Korkkiruuvi), T‑337/12, EU:T:2013:601, 36–39 kohta ja tuomio 29.10.2015, Roca Sanitario v. SMHV – Villeroy & Boch (Vipuhana), T‑334/14, ei julkaistu, EU:T:2015:817, 45–52 kohta). Tästä lähinnä on kyse käsiteltävässä asiassa, erityisesti muotojen ja käytettyjen materiaalien osalta.
80 Tästä seuraa, että mallin luoneen vapaus ajoneuvoissa käytettävien ilmoituskotelojen ja kylttien kehittelyssä on suuri sekä tuotteen muodon ja koon että käytetyn materiaalin osalta, kuten valituslautankunta riidanalaisen päätöksen 27–29 kohdassa perustellusti totesi.
81 Ensimmäistä väitettä ei siis voida hyväksyä.
Yleisvaikutelmien vertailu
82 Toisessa väitteessä kantaja arvostelee valituslautakunnan riidanalaisen päätöksen 33 ja 34 kohdassa esittämää toteamusta, jonka mukaan asiantunteva käyttäjä ei kiinnitä erityistä huomiota pituuden ja leveyden erilaiseen suhteeseen (tässä tapauksessa 2:1 tai 2,2:1 A4-koon sijasta) eikä riidanalaisen mallin ja niiden mallien, joihin sitä vastaan on vedottu, alaosassa olevan läpän erilaiseen muotoon. Kantajan mukaan riidanalainen malli on ”ulkomuodoltaan pitkänomainen ja tekee lähes hillityn elegantin vaikutuksen”, ”näyttää ulkoasultaan korkealaatuiselta, kun otetaan huomioon mallin luojalle annettu vähäinen kehittelyvapaus” ja antaa ”tyylikkään vaikutelman pitkänomaisesta suorakulmiosta” sekä ”tekee herkän, hillityn ja huomiota herättämättömän vaikutuksen, toisin kuin liitteessä E oleva malli”, kun taas viimeksi mainittu antaa ”raskaan ja kömpelön vaikutelman”, ja mallit, joihin liitteissä A–E vedotaan, on kaikki ”suunniteltu kömpelösti ja raskaan epäsuhtaisesti” siltä osin kuin on kyse läppä- ja tauluosan yhdistelmästä, joka antaa kokonaisuudelle sen muodon, ja antavat ”kömpelön ja käsintehdyn vaikutelman”, jossa ei ole hienostuneisuutta eikä tyyliä”.
83 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mallin yksilöllinen luonne seuraa asiantuntevan käyttäjän saamasta erilaisesta yleisvaikutelmasta tai déjà vu ‑vaikutelman puuttumisesta suhteessa olemassa oleviin aiempiin malleihin, kun ei oteta huomioon eroja, jotka ovat riittämättömiä vaikuttamaan mainittuun kokonaisvaikutelmaan, vaikka ne ylittävät epäolennaiset yksityiskohdat, mutta otetaan huomioon erot, jotka riittävät luomaan erilaiset kokonaisvaikutelmat (ks. tuomio 7.11.2013, Loikkaava kissaeläin, T‑666/11, ei julkaistu, EU:T:2013:584, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 21.6.2018, Matto, T‑227/16, ei julkaistu, EU:T:2018:370, 72 kohta ja tuomio 29.11.2018, Maalipistooli, T‑651/17, ei julkaistu, EU:T:2018:855, 39 kohta).
84 Mallin yksilöllisyyttä on arvioitava suhteessa yhteen tai useampaan aikaisempaan malliin erikseen arvioituina kaikkien niiden mallien joukosta, jotka ovat aikaisemmin tulleet tunnetuiksi, ei suhteessa useiden aikaisempien mallien yksittäisten piirteiden yhdistelmään (ks. vastaavasti tuomio 19.6.2014, Karen Millen Fashions, C‑345/13, EU:C:2014:2013, 25 ja 35 kohta ja tuomio 21.9.2017, Easy Sanitary Solutions ja EUIPO v. Group Nivelles, C‑361/15 P ja C‑405/15 P, EU:C:2017:720, 61 kohta). Kyseisten mallien luomien kokonaisvaikutelmien vertailun on oltava synteettinen, eikä siinä voida rajoittua samankaltaisuuksien ja eroavuuksien analyyttiseen luettelemiseen. Tämän vertailun perusteeksi on otettava riidanalaisessa mallissa julkisiksi tulleet ominaispiirteet ja sen on koskettava pelkästään suojattuja ominaispiirteitä ottamatta huomioon suojan ulkopuolelle jätettyjä – erityisesti teknisiä – ominaispiirteitä. Vertailun tulee kohdistua malleihin sellaisina kuin ne on rekisteröity, eikä mitättömyysvaatimuksen esittäjältä voida vaatia riidanalaisen mallin rekisteröintihakemukseen sisältyvään graafiseen esitykseen rinnastettavaa esitystä siitä mallista, johon vaatimuksessa vedotaan (ks. vastaavasti tuomio 7.11.2013, Loikkaava kissaeläin, T‑666/11, ei julkaistu, EU:T:2013:584, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 13.6.2017, Ball Beverage Packaging Europe v. EUIPO – Crown Hellas Can (Tölkit), T‑9/15, EU:T:2017:386, 79 kohta ja tuomio 17.11.2017, Liesituuletin, T‑684/16, ei julkaistu, EU:T:2017:819, 43 kohta).
85 Käsiteltävässä asiassa valituslautakunta vertasi seuraavia malleja:
86 Valituslautakunta ei riidanalaisen päätöksen 32 kohdassa ottanut huomioon tietolomaketta, joka toistettiin mitättömyysvaatimuksen liitteissä A–D esitetyissä asiakirjoissa, koska asiantuntevalle käyttäjälle oli selvää, että ajoneuvoissa käytettävät ilmoituskotelot oli tarkoitettu hintojen yksilölliseen ilmoittamiseen, vaikka kokonaisvaikutelmassa lomakkeen tekstillä ei olekaan hänelle merkitystä. Riidanalaisen päätöksen 33 perustelukappaleessa se katsoi, että sekä riidanalainen että aiempi malli muodostuivat läpinäkyvästä pinnasta, jonka alle voitiin asettaa paperiarkki, että niiden perusmuoto oli suorakulmio, jonka pituuden ja leveyden suhteessa oli tiettyjä eroja, että molempien mallien alareunassa oli kaareva läppä ja että aiemmassa mallissa kaareva osa kiinnittyi suorakulmion alareunaan koko pituudeltaan, kun taas riidanalaisessa mallissa kaareva osa oli keskitetty suorakulmion alareunaan ja oli hieman sitä kapeampi. Riidanalaisen päätöksen 34 kohdassa valituslautakunta katsoi kuitenkin, että nämä erot olivat hyvin vähäisiä eivätkä voineet muuttaa näistä kahdesta mallista saatua yleisvaikutelmaa. Sen mukaan asiantunteva käyttäjä ei kiinnitä erityistä huomiota suorakulmion pituuden ja leveyden välisen suhteen eroon, varsinkin kun läpän muoto oli lähes sama, eikä sitä, että läppä on aiemmassa mallissa koko suorakulmion alaosan levyinen, toisin kuin riidanalaisessa mallissa, juurikaan huomaa.
87 Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että on riittävää ottaa huomioon aiempi malli, joka on toistettu mitättömyysvaatimuksen liitteissä B ja C esitetyissä asiakirjoissa.
88 Heti aluksi on huomattava, että asiantuntevan käyttäjän kyseisistä malleista saamaa yleisvaikutelmaa hallitsee pinnaltaan läpinäkyvä suorakulmio, jonka alaosassa on kolmiomainen läppä. Näiden kolmen perusominaisuuden yhteisvaikutus tuottaa samanlaisen yleisvaikutelman.
89 Seuraavaksi on todettava, että kyseisten mallien erot, jotka perustuvat riidanalaisen mallin suorakulmion muotoisen hieman pitkänomaisemman yläosan pituuden ja leveyden suhteeseen sekä sen alaosan kolmiomaisen läpän hieman kaarevampaan tai paraabelimaisempaan muotoon ja sijoittamiseen hieman keskitetysti pituussuunnassa, ovat suhteellisen pieniä.
90 On kuitenkin muistettava, että huolimatta suhteellisen korkeasta tarkkaavaisuuden asteestaan asiantunteva käyttäjä ei tarkastele yksityiskohtaisesti kyseisten mallien pienimpiä mahdollisia eroja (ks. edellä 72 kohta).
91 Näin ollen nämä erot eivät voi poistaa kyseisistä malleista syntyvää déjà vu ‑vaikutelmaa, kun otetaan huomioon niiden yhteiset osatekijät, jotka kuuluvat niiden näkyvimpiin ja tärkeimpiin osatekijöihin (ks. vastaavasti tuomio 29.10.2015, Vipuhana, T‑334/14, ei julkaistu, EU:T:2015:817, 74 kohta ja tuomio 28.9.2017, Rühland v. EUIPO – 8 seasons design (Tähdenmuotoinen valaisin), T‑779/16, ei julkaistu, EU:T:2017:674, 43 kohta).
92 Näin ollen on pääteltävä, että tällaiset erot eivät ole yksinään riittäviä tuottamaan asiantuntevalle käyttäjälle yleisvaikutelmaa, joka poikkeaa aiemman mallin tuottamasta yleisvaikutelmasta, kun otetaan huomioon mallin luoneen vapaus sen kehittelyssä. Ne eivät siis pysty antamaan riidanalaiselle mallille yksilöllistä luonnetta.
93 Näin ollen valituslautakunta ei siitä huolimatta, että se otti arviossaan huomioon erot, joihin kantaja vetosi, tehnyt virhettä katsoessaan, että asiantunteva käyttäjä sai kyseessä olevista malleista saman yleisvaikutelman ja että riidanalaiselta mallilta puuttui yksilöllinen luonne.
94 Toinen väite ei siis voi menestyä.
95 Edellä esitetyn perusteella neljäs kanneperuste on hylättävä perusteettomana, ja kanne on siis hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
96 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 135 artiklan 1 kohdassa määrätään kuitenkin, että kohtuuden niin vaatiessa unionin yleinen tuomioistuin voi päättää, että hävinnyt asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan mutta tämä velvoitetaan korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut vain osittain tai että tätä ei lainkaan velvoiteta korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.
97 Käsiteltävässä asiassa kantaja on hävinnyt osapuoli, ja EUIPO on nimenomaisesti vaatinut, että se velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Kun otetaan huomioon käsiteltävän asian olosuhteet, erityisesti se, että EUIPO toimitti kantajalle kahden luettelon sivut epäjärjestyksessä (ks. edellä 28–39 kohta), kohtuus vaatii työjärjestyksen 135 artiklan 1 kohdan mukaisesti, että kukin osapuoli vastaa omista kuluistaan.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kahdeksas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Visi/one GmbH ja Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO) vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Julistettiin Luxemburgissa 13 päivänä kesäkuuta 2019.
Allekirjoitukset
Sisällys