Asia T‑187/11

Mohamed Trabelsi ym.

vastaan

Euroopan unionin neuvosto

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Varojen jäädyttäminen – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohta – Vahingonkorvauskanne – Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta – Tutkimatta jättäminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 28.5.2013

1.      Kumoamiskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Vaatimus yhden kantajan suojelemiseksi tai vastausoikeuden antamiseksi yhdelle tai useammalle kantajalle – Tutkimatta jättäminen

(SEU 13 artikla; SEUT 263 artikla)

2.      Kumoamiskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Vaatimukset toimielimen velvoittamiseksi toimimaan tietyllä tavalla – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 263 artikla)

3.      Väliaikainen oikeussuoja – Tutkittavaksi ottamisen edellytykset – Hakemus – Muotovaatimukset – Erillisen asiakirjan puuttuminen – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 278 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 ja 3 kohta)

4.      Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Oikeudenkäynnin kohteen yksilöinti – Yhteenveto kanneperusteista – Unionin toimielimen väitetysti aiheuttamien vahinkojen korvaamista koskeva kanne – Menettelyn, josta toimielintä moititaan, yksilöinnin ja vahingon laadun sekä syy-yhteyden selvittämisen epätäsmällisyys – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 340 artiklan toinen kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla ja 53 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

5.      Kumoamiskanne – Unionin tuomioistuinten toimivalta – Vaatimukset, jotka kohdistuvat jäsenvaltioon ja jotka on esitetty kansallisen lainsäädännön säännösten nojalla – Tutkimatta jättäminen

(SEUT 263 artikla)

6.      Euroopan unioni – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Julkisten varojen väärinkäytöstä vastuussa olevien ja heitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Viranomainen, joka on toimivaltainen allekirjoittamaan päätöksen

(SEU 16 artiklan 9 kohta ja SEU 18 artiklan 3 kohta; neuvoston työjärjestyksen 2 artiklan 5 kohdan toinen alakohta; neuvoston päätös 2011/79)

7.      Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Oikeudenkäynnin kohteen yksilöinti – Sillä, että sovellettavan säännöksen määrittämisessä tehdään virhe, ei ole merkitystä – Edellytykset

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla ja 53 artiklan ensimmäinen kohta; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta)

8.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Julkisten varojen väärinkäytöstä vastuussa olevien ja heitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Päätös, joka on tehty sellaisessa asianomaisen tuntemassa asiayhteydessä, jonka perusteella asianomainen voi ymmärtää häntä koskevan toimen merkityksen – Suppeat perustelut ovat sallittuja – Rajat – Perusteluja ei voida esittää yleisin ja stereotyyppisin sanamuodoin

(SEUT 296 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artikla; neuvoston päätös 2011/79)

9.      Euroopan unioni – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Julkisten varojen väärinkäytöstä vastuussa olevien ja heitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Omaisuudensuojan rajoittaminen – Edellytykset – Peruspäätöksessä asetettuja edellytyksiä ei ole noudatettu täytäntöönpanopäätöksessä – Omaisuudensuojan loukkaus

(SEU 21 artiklan 2 kohdan b ja d alakohta; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohta ja 52 artiklan 1 kohta; neuvoston päätöksen 2011/72 1–3 ja 5 artikla sekä neuvoston päätös 2011/79)

10.    Tuomioistuinmenettely – Tuomioistuimen velvollisuus kunnioittaa asianosaisten määrittelemää riita-asian kohdetta – Tuomioistuimella ei ole velvollisuutta ratkaista asiaa pelkästään asianosaisten esittämien argumenttien perusteella

(unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohta)

11.    Euroopan unioni – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Julkisten varojen väärinkäytöstä vastuussa olevien ja heitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Päätöksen lainmukaisuuden arviointi niiden tietojen perusteella, jotka olivat käytettävissä päätöksen tekemishetkellä

(SEUT 263 artikla; neuvoston päätöksen 2011/72 1–3 ja 5 artikla sekä neuvoston päätös 2011/79)

12.    Kumoamiskanne – Kumoamistuomio – Vaikutukset – Unionin tuomioistuimen asettamat rajoitukset – Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet – Julkisten varojen väärinkäytöstä vastuussa olevien ja heitä lähellä olevien luonnollisten henkilöiden, oikeushenkilöiden, yhteisöjen tai elinten varojen jäädyttäminen – Kumoaminen, joka johtaisi asetuksen kumoamiseen ja veisi oikeusperustan kaikilta rajoittavilta toimenpiteiltä – Vakavan ja peruuttamattoman vahingon vaara sellaisten varojen jäädyttämisten tehokkuudelle, joista neuvosto voi päättää tulevaisuudessa ja jotka kohdistuvat kumotussa toimessa tarkoitettuihin henkilöihin – Päätöksen vaikutusten voimassa pysyttäminen määräajan, jossa valitus on tehtävä, päättymiseen saakka tai valituksen hylkäämiseen saakka

(SEUT 264 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toinen kohta; neuvoston asetus N:o 101/2011; neuvoston päätös 2011/79)

1.      Missään perussopimusten määräyksessä ja missään periaatteessa ei anneta unionin yleiselle tuomioistuimelle toimivaltaa ratkaista vaatimusta yhden kantajan suojelemiseksi tai vastausoikeuden antamiseksi yhdelle tai useammalle kantajalle. Tässä tilanteessa tällainen vaatimus on jätettävä tutkimatta, koska se on esitetty tuomioistuimessa, joka ei selvästi ole toimivaltainen ratkaisemaan sitä.

(ks. 36–38 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 40 ja 41 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 43 ja 45 kohta)

4.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 46–48 kohta)

5.      EU-sopimukseen ja EUT-sopimukseen perustuvaa, itsenäisestä lähteestä peräisin olevaa oikeutta vastaan ei voida sen perusluonteen vuoksi vedota tuomioistuimessa mihinkään kansallisen oikeuden sääntöihin, koska muutoin itse unionin oikeudellinen perusta saatettaisiin kyseenalaiseksi. Näin ollen kansalliseen säännökseen ei voida vedota menestyksekkäästi unionin säädökseen kohdistuvan kumoamiskanteen tueksi.

(ks. 50 ja 61 kohta)

6.      EU-sopimuksen 16 artiklan 9 kohdassa ja 18 artiklan 3 kohdassa sekä neuvoston työjärjestyksen 2 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa säädetystä seuraa, että viranomainen, joka on toimivaltainen allekirjoittamaan ulkoasioista vastaavan neuvoston kokoonpanon antamat säädökset, on lähtökohtaisesti unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja. Viimeksi mainitun tilalla voi kuitenkin tarvittaessa toimia se asianomaisen kokoonpanon jäsen, joka edustaa neuvoston puheenjohtajana kyseisenä kautena toimivaa jäsenvaltiota, ilman että hänen täytyy osoittaa se, että allekirjoitusoikeus oli siirretty.

(ks. 57 ja 58 kohta)

7.      Virhe, joka on tehty sovellettavia säännöksiä mainittaessa, ei voi johtaa esitetyn väitteen tutkimatta jättämiseen, kun kyseisen väitteen kohde ja tiivistelmä väitteestä ilmenevät kannekirjelmästä riittävän selvästi. Tästä seuraa, ettei kantajan tarvitse myöskään nimenomaisesti ilmoittaa tiettyä säännöstä, johon hänen väitteensä perustuu, kunhan esitetyt perustelut ovat riittävän selkeitä, jotta vastapuoli ja unionin tuomioistuimet voivat vaikeuksitta yksilöidä tämän säännöksen.

(ks. 63 kohta)

8.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 66–72 kohta)

9.      Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artiklan 1 kohdassa turvataan omistusoikeus. Kyseinen oikeus ei kuitenkaan ole ehdoton oikeus. Mainitun perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdasta käy ilmi, että jotta omaisuudensuojaa koskevaa rajoitusta voidaan pitää unionin oikeuden mukaisena, sen on joka tapauksessa täytettävä kolme edellytystä. Ensinnäkin rajoituksesta on säädettävä laissa ja toimenpiteellä, josta on kyse, on siis oltava oikeudellinen perusta. Toiseksi sillä on oltava yleisen edun mukainen tavoite, jonka unioni on sellaiseksi tunnustanut. Kolmanneksi rajoitus ei saa olla kohtuuton. Tämän viimeisen edellytyksen osalta yhtäältä rajoituksen on oltava tarpeellinen ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden ja toisaalta kyseisen oikeuden tai vapauden olennaista sisältöä ei saa loukata.

Tunisian tilanteen johdosta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvasta varojen jäädyttämisestä tehdyn päätöksen täytäntöönpanopäätös, jossa sovelletaan eri kriteeriä kuin sitä, josta on säädetty sen oikeusperustan muodostavassa päätöksessä, ei täytä ensimmäistä näistä edellytyksistä. Tästä on kyse, kun tällaisessa täytäntöönpanopäätöksessä kantaja on sisällytetty niiden henkilöiden, joita varojen jäädyttäminen koskee, joukkoon sillä perusteella, että häneen on kohdistettu oikeudellinen tutkinta toimista, jotka on toteutettu osana rahanpesutoimia, vaikka peruspäätöksessä jäädytetään julkisten varojen väärinkäytöstä vastuussa olevien henkilöiden varat, koska yhtäältä ei ole osoitettu, että kyseisen valtion rikosoikeuden mukaan julkisten varojen väärinkäytön käsite kattaa rahanpesun, ja koska toisaalta rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin 2005/60 1 artiklan 2 kohdassa säädetyllä rahanpesun määritelmällä ei tarkoiteta pelkästään toimia, joiden avulla voidaan salata valtion varojen väärinkäytöstä peräisin olevien varojen laiton alkuperä. Ei voida katsoa, että tällaisesta täytäntöönpanopäätöksestä on säädetty laissa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(ks. 75, 78–81, 91 ja 93–96 kohta)

10.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 82 kohta)

11.    Ks. tuomion teksti.

(ks. 115 kohta)

12.    Tuomioilla, joissa unionin yleinen tuomioistuin kumoaa unionin toimielimen tai elimen tekemän päätöksen, on lähtökohtaisesti välitön oikeusvaikutus siten, että kumottu toimi poistetaan taannehtivin vaikutuksin oikeusjärjestyksestä ja katsotaan, ettei se ole koskaan ollut olemassa. Unionin yleinen tuomioistuin voi kuitenkin SEUT 264 artiklan toisen kohdan nojalla pitää kumotun päätöksen vaikutukset väliaikaisesti voimassa.

Analogisesti Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toisen kohdan kumottuja asetuksia koskevien määräysten kanssa kumotun päätöksen vaikutukset on pidettävä voimassa määräajan, jossa valitus on tehtävä, päättymiseen saakka tai valituksen hylkäämiseen saakka, kun unionin yleisen tuomioistuimen tuomion välittömistä oikeusvaikutuksista seuraisi kantajan varojen jäädyttämistä rajoittavana toimenpiteenä koskevan asetuksen oikeusperustan puuttuminen ja kun neuvosto olisi SEUT 266 artiklan nojalla velvollinen kumoamaan kyseisen asetuksen hänen osaltaan. Kantaja voisi näin ollen siirtää varansa kokonaisuudessaan tai osittain Euroopan unionin ulkopuolelle, joten varojen jäädyttämisen, josta neuvosto mahdollisesti tulevaisuudessa päättää hänen osaltaan, tehokkuuden kannalta voisi aiheutua vakavaa ja peruuttamatonta vahinkoa, vaikka ei voida sulkea pois sitä, että mainitun henkilön ottaminen kyseisen päätöksen liitteenä olevaan luetteloon on perusteltua muista kuin päätöksessä mainituista syistä.

(ks. 118 ja 121–123 kohta)