Language of document : ECLI:EU:T:2009:429

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)

10 päivänä marraskuuta 2009

Asia T-180/08 P

Giuseppe Tiralongo

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Väliaikaiset toimihenkilöt – Määräaikaisen työsopimuksen voimassaoloa ei ole jatkettu – Vahingonkorvauskanne – Vahingon peruste – Virkamiestuomioistuimen perusteluvelvollisuus

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-55/07, Tiralongo vastaan komissio, 6.3.2008 antaman määräyksen (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista.

Ratkaisu: Valitus hylätään. Giuseppe Tiralongo vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan yhteisöjen komission oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Valitus – Vahingonkorvauskanne – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely – Menettelyn kulku, joka on erilainen sen mukaan, onko asiassa virkamiehelle vastaista päätöstä vai ei

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Valitus – Valitusperusteet

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Yhteisön oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuojan ja syrjintäkiellon periaatteet – Loukkaaminen

1.      Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely eroaa sen mukaan, aiheutuuko vahinko, jonka korvaamista on vaadittu, henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta virkamiehelle vastaisesta päätöksestä vai hallinnon menettelystä, joka ei ole luonteeltaan päätöksentekoa. Ensimmäisessä tapauksessa asianosaisen on tehtävä nimittävälle viranomaiselle valitus kyseisestä toimenpiteestä säädetyssä määräajassa. Jälkimmäisessä tapauksessa hallinnollinen menettely on sitä vastoin aloitettava henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla vahingonkorvausvaatimuksella, ja sen on tarvittaessa jatkuttava kyseisen vaatimuksen hylkäävää päätöstä koskevalla valituksella.

Näin ollen on välttämätöntä saada vastaus kysymykseen siitä, ovatko väitetyt vahingot aiheutuneet virkamiehelle vastaisesta päätöksestä vai hallinnon menettelystä, joka ei ole sisällöltään päätöksentekoa, jotta voidaan varmistaa, että oikeudenkäyntiä edeltävää menettelyä ja henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädettyjä määräaikoja on noudatettu, ja että kanne voidaan täten ottaa tutkittavaksi. Koska kyseessä ovat ehdottomat tutkittavaksi ottamisen edellytykset, vain yhteisöjen tuomioistuimilla on toimivalta tehdä tämä määrittely eivätkä asianosaisten tältä osin tekemät määrittelyt sido niitä.

Ei nimittäin voida sallia, että yksityinen oikeussubjekti voi kiertää henkilöstösäännöissä säädettyjen määräaikoja koskevien sääntöjen soveltamista laatimalla kanteen sellaisella tavalla, että vältytään toteamasta, että vahingot ovat seurausta tiettyjen toimenpiteiden lainvastaisuudesta.

(ks. 24 ja 25 kohta)

Viittaukset: asia 9/75, Meyer-Burckhardt v. komissio, 22.10.1975 (Kok., s. 1171, 10 ja 11 kohta); asia 106/80, Fournier v. komissio, 19.11.1981 (Kok., s. 2759, 15–18 kohta); asia 401/85, Schina v. komissio, 7.10.1987 (Kok., s. 3911, 9 kohta); asia T‑64/91, Marcato v. komissio, 25.2.1992 (Kok. 1992, s. II‑243, 32 ja 33 kohta); asia T‑84/91, Meskens v. parlamentti, 8.10.1992 (Kok., s. II‑2335, 33 kohta); asia T‑79/92, Ditterich v. komissio, 1.12.1994 (Kok. H., s. I‑A‑289 ja II‑907, 40 kohta); asia T‑15/96, Liao v. neuvosto, 6.11.1997 (Kok. H., s. I‑A‑329 ja II‑897, 27 kohta); asia T‑181/97, Meyer ym. v. yhteisöjen tuomioistuin, 24.3.1998 (Kok. H., s. I‑A‑151 ja II‑481, 22 kohta); asia T‑253/97, Giegerich v. komissio, 26.11.1999 (Kok. H., s. I‑A‑233 ja II‑1177, 18 kohta); asia T‑241/03, Marcuccio v. komissio, 17.5.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑111 ja II‑A‑2‑517, 52 kohta) ja asia T‑66/05, Sack v. komissio, 11.12.2007, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 35 kohta.

2.      On eroteltava yhtäältä vahingon aiheuttanut hallinnon väitetysti lainvastainen toiminta, joka voi toteutua virkamiehelle vastaisen toimen muodossa tai sellaisen menettelyn muodossa, joka ei ole luonteeltaan päätöksentekoa, ja toisaalta kyseiset lainvastaisuudet itsessään. Näin ollen sovellettavien säännösten mahdolliset rikkomiset tai yleisten periaatteiden mahdolliset loukkaamiset ovat hallinnon toimenpiteiden tai menettelyiden lainvastaisuuden syitä, mutta ne eivät itsessään muodosta toimintaa.

Koska on kiistatonta, että toimihenkilön työsopimuksen päättymispäivän vahvistava kirje on asianomaiselle vastainen toimenpide, ei voida katsoa, että hallinnon toiminta, kun se vastasi toimihenkilön kirjeisiin, joissa sitä pyydettiin muuttamaan tätä päätöstä, ja jonka osatekijöitä jokainen näistä vahvistavista kirjeistä on, ei ollut luonteeltaan päätöksentekoa. Tällainen tulkinta mahdollistaisi, että esittämällä hallinnolle useita pyyntöjä kielteisen päätöksen muuttamisesta, asianomainen voisi kiertää sille vastaisten toimenpiteiden riitauttamisen määräaikoja, oli kyse kumoamisvaatimuksesta tai vahingonkorvausvaatimuksesta, joista säädetään henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa. Oikeuskäytännössä olevalla viittauksella ”toimintaan” ei välttämättä tarkoiteta yhteisön toimielimen peräkkäisiä toimia vaan sillä pyritään vain erottelemaan tapaukset, joissa toimielin on tehnyt asianomaiselle vastaisen päätöksen, niistä tapauksista, joissa toimielimen toiminta ei ole ollut luonteeltaan päätöksentekoa.

(ks. 27 ja 38 kohta)

3.      Sen seikan perusteella, että luottamuksensuojan periaatteen tai syrjintäkiellon periaatteen loukkaamisen toteamista varten on oltava olemassa useita hallinnon toimia tai toimintoja, ei voida katsoa, että näiden periaatteiden mahdollinen loukkaaminen on hallinnon toimintaa. Minkä hyvänsä oikeusperiaatteen loukkaaminen ei nimittäin sellaisenaan ole toimi tai hallinnon toiminta, joka ei ole luonteeltaan päätöksentekoa, vaan se on toimen tai toiminnan lainvastaisuuden perusta.

(ks. 36 kohta)