Asia C-132/05

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Saksan liittotasavalta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Asetus (ETY) N:o 2081/92 – Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suoja – Parmigiano Reggiano -juusto – Nimityksen ”parmesan” käyttäminen – Jäsenvaltion velvollisuus määrätä omasta aloitteestaan seuraamus suojatun alkuperänimityksen väärinkäytöstä

Tuomion tiivistelmä

1.        Maatalous – Yhtenäinen lainsäädäntö – Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suoja – Asetus N:o 2081/92

(Neuvoston asetuksen N:o 2081/92 13 ja 17 artikla; komission asetus N:o 1107/96)

2.        Maatalous – Yhtenäinen lainsäädäntö – Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suoja – Asetus N:o 2081/92

(Neuvoston asetuksen N:o 2081/92 13 artiklan 1 kohdan b alakohta)

3.        Maatalous – Yhtenäinen lainsäädäntö – Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suoja – Asetus N:o 2081/92

(Neuvoston asetuksen N:o 2081/92 3 artiklan 1 kohta)

4.        Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Asetukset – Välitön sovellettavuus

(EY 249 artikla; neuvoston asetus N:o 2081/92)

5.        Maatalous – Yhtenäinen lainsäädäntö – Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suoja – Asetus N:o 2081/92

(Neuvoston asetuksen N:o 2081/92 10 artikla ja 13 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.        Kun kyse on ”moniosaisesta” alkuperänimityksestä, joka on rekisteröity maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun asetuksen N:o 2081/92 17 artiklassa säädetyssä yksinkertaistetussa menettelyssä, se, että tämän alkuperänimityksen osalta asetuksen N:o 1107/96 liitteen alaviitteissä ei ole ilmoitusta siitä, ettei tietyille nimityksen osatekijöille ole haettu asetuksen N:o 2081/92 13 artiklassa säädettyä suojaa, ei voi muodostaa riittävää perustetta määritellä kyseisen suojan laajuus. Asetuksella N:o 2081/92 luodussa suojajärjestelmässä kysymykset, jotka koskevat nimityksen eri osille annettavaa suojaa ja etenkin sitä, onko kyse mahdollisesti yleisnimestä vai sellaisesta nimityksen osatekijästä, jota suojataan kyseisen asetuksen 13 artiklassa tarkoitettua toimintaa vastaan, kuuluvat siihen arviointiin, joka kansallisen tuomioistuimen on tehtävä asianosaisten sille esittämien tosiseikkojen yksityiskohtaisen arvioinnin perusteella.

(ks. 28–30 kohta)

2.        Nimityksen ”parmesan” käyttämisen on katsottava luovan maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun asetuksen N:o 2081/92 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, jolla rekisteröidyt nimitykset suojataan muun muassa väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen oikea alkuperä on merkitty tai vaikka suojattu nimi on käännetty, tarkoitetun mielleyhtymän suojattuun alkuperänimitykseen ”Parmigiano Reggiano”.

Nimitysten ”parmesan” ja ”Parmigiano Reggiano” lausuntatapa ja ulkoasu ovat nimittäin samankaltaiset, ja näin on tilanteessa, jossa kyseessä olevat tuotteet ovat raastettuja tai raastetuiksi tarkoitettuja kovia juustoja eli tuotteita, joiden ulkoinen muoto vastaa toisiaan. Lisäksi on todettava, että siitä riippumatta, onko nimitys ”parmesan” suojatun alkuperänimityksen ”Parmigiano Reggiano” tai ilmaisun ”Parmigiano” tarkka käännös, on otettava huomioon myös näiden kahden erikielisen ilmaisun merkityssisällön läheisyys. Tällainen merkityssisällön läheisyys samoin kuin edellä mainittu lausuntatavan ja ulkoasun samankaltaisuus ovat omiaan johtamaan siihen, että kuluttajalla syntyy mielikuva juustosta, jolla on suojattu alkuperänimitys ”Parmigiano Reggiano”, sellaisen raastetun tai raastetuksi tarkoitetun kovan juuston yhteydessä, josta käytetään nimitystä ”parmesan”.

(ks. 46–49 kohta)

3.        Arvioitaessa, onko tietty nimitys luonteeltaan yleisnimi, on maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun asetuksen N:o 2081/92 3 artiklan 1 kohdan nojalla otettava huomioon kyseisen tuotteen tuotantopaikat sekä siinä jäsenvaltiossa, joka on saanut kyseisen nimityksen rekisteröityä, että sen ulkopuolella, kyseisen tuotteen kulutus, tapa, jolla kuluttajat mieltävät tämän nimityksen kyseisessä jäsenvaltiossa ja sen ulkopuolella, kyseistä tuotetta koskevan kansallisen erityislainsäädännön olemassaolo sekä tapa, jolla kyseistä nimitystä on käytetty yhteisön oikeudessa.

(ks. 53 kohta)

4.        Yksityisten oikeussubjektien oikeus vedota tietyn asetuksen säännöksiin kansallisissa tuomioistuimissa ei voi vapauttaa jäsenvaltioita toteuttamasta kansallisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan asetuksen täysimääräinen ja kattava soveltaminen, kun näiden kansallisten toimenpiteiden toteuttaminen osoittautuu tarpeelliseksi.

Tältä osin on todettava, että kansallisella oikeusjärjestyksellä, jossa on oikeudellisia instrumentteja, joilla pyritään varmistamaan niiden oikeuksien tehokas suoja, joita yksityisillä on maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun asetuksen N:o 2081/92 perusteella, ja joita ovat muun muassa säädökset, joilla voidaan puuttua suojattujen alkuperänimitysten laittomaan käyttöön, muun muassa vilpillisen kilpailun estämisestä annettu laki sekä tavaramerkkien ja muiden erottavien tunnusten suojasta annettu laki, ja jossa mahdollisuutta nostaa kanne kaikesta suojattuun alkuperänimitykseen perustuvia oikeuksia loukkaavasta toiminnasta ei ole varattu ainoastaan kyseisen nimityksen lailliselle käyttäjälle vaan jossa kanteen päinvastoin voivat nostaa myös kilpailijat, yritysten yhteenliittymät ja kuluttajajärjestöt, voidaan taata muiden etujen kuin suojattuun alkuperänimitykseen oikeutettujen tuotteiden tuottajien etujen suoja, erityisesti kuluttajien etujen suoja.

(ks. 68–70 kohta)

5.        Jäsenvaltioiden velvollisuus toteuttaa omasta aloitteestaan toimenpiteet, jotka ovat tarpeen seuraamusten määräämiseksi maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetun asetuksen N:o 2081/92 13 artiklan 1 kohdan b alakohdan, jolla rekisteröidyt nimitykset suojataan muun muassa väärinkäytöltä, jäljittelyltä tai mielleyhtymiltä, vaikka tuotteen oikea alkuperä on merkitty tai vaikka suojattu nimi on käännetty, rikkomisista, ei perustu kyseisen asetuksen 10 artiklaan. On totta, että asetuksen N:o 2081/92 säännösten tehokkuuden varmistamiseksi kyseisen asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että viimeistään kuuden kuukauden kuluttua kyseisen asetuksen voimaantulosta on luotu tarkastuksen rakenteet. Jäsenvaltioiden on siis luotava tällaiset rakenteet. Kun asetuksen N:o 2081/92 10 artiklan 4 kohdassa säädetään, että ”jos jäsenvaltion nimetty valvontaviranomainen ja/tai yksityinen laitos toteaa, että maataloustuote tai elintarvike, jolla siinä jäsenvaltiossa on suojattu alkuperänimitys, ei täytä eritelmän vaatimuksia, sen on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tätä asetusta noudatetaan – –”, siitä kuitenkin ilmenee, että jäsenvaltion nimetty valvontaviranomainen ja/tai yksityinen laitos on sen jäsenvaltion nimetty valvontaviranomainen ja/tai yksityinen laitos, josta suojattu alkuperänimitys on peräisin. Se, että kyseisen asetuksen 10 artiklan 3 kohdassa mainitaan ”niiden valvonnan alaiset tuottajat ja jalostajat”, samoin kuin se, että tuottajilla on kyseisen artiklan 6 kohdan mukaan oikeus päästä valvontajärjestelmään, ja tuottajien tämän saman artiklan 7 kohdassa säädetty velvollisuus vastata valvonnan kustannuksista vahvistavat, että kyseinen 10 artikla koskee niiden jäsenvaltioiden velvollisuuksia, joista suojattu alkuperänimitys on peräisin.

Tätä tulkintaa tukevat asetuksen N:o 2081/92 4 artiklan 2 kohdan g alakohta ja 5 artiklan 3 ja 4 kohta, joista ilmenee, että rekisteröintihakemuksessa on oltava eritelmä, että hakemus on lähetettävä sille jäsenvaltiolle, jossa asianomainen maantieteellinen alue sijaitsee, ja että eritelmässä on oltava ”10 artiklassa säädettyjä tarkastuksen rakenteita koskevat viittaukset”. Tästä seuraa, että tarkastuksen rakenteet, joiden on huolehdittava suojattujen alkuperänimitysten eritelmien noudattamisen takaamisesta, ovat sen jäsenvaltion tarkastuksen rakenteet, josta kyseinen suojattu alkuperänimitys on peräisin.

(ks. 72–78 kohta)