Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 10.5.2017 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Centrale Raad van Beroep – Alankomaat) – H. C. Chavez-Vilchez ym. v. Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank ym.
(asia C-133/15)1
(Ennakkoratkaisupyyntö – Unionin kansalaisuus – SEUT 20 artikla – Sosiaaliavustuksen ja lapsilisän saamisen edellytykseksi asetettu oikeus oleskella jäsenvaltiossa – Kolmannen maan kansalainen, joka vastaa alaikäisen lapsensa, joka on kyseisen jäsenvaltion kansalainen, päivittäisestä ja tosiasiallisesta huollosta – Kolmannen maan kansalaisen velvollisuus osoittaa, ettei toinen vanhempi, joka on mainitun jäsenvaltion kansalainen, kykene huolehtimaan lapsesta – Oleskeluoikeuden epääminen, minkä johdosta lapsi voi joutua lähtemään jäsenvaltion tai jopa unionin alueelta)
Oikeudenkäyntikieli: hollanti
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Centrale Raad van Beroep
Pääasian asianosaiset
Valittajat: H.C. Chavez-Vilchez, P. Pinas, U. Nikolic, X.V. Garcia Perez, J. Uwituze, I.O. Enowassam, A.E. Guerrero Chavez ja Y.R.L. Wip
Vastapuolet: Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank, College van burgemeester en wethouders van de gemeente Arnhem, College van burgemeester en wethouders van de gemeente ’s-Gravenhage, College van burgemeester en wethouders van de gemeente ’s-Hertogenbosch, College van burgemeester en wethouders van de gemeente Amsterdam, College van burgemeester en wethouders van de gemeente Rijswijk ja College van burgemeester en wethouders van de gemeente Rotterdam
Tuomiolauselma
SEUT 20 artiklaa on tulkittava siten, että sen arvioimiseksi, olisiko lapsen, joka on Euroopan unionin kansalainen, pakko lähteä koko unionin alueelta eikä hän voisi siis tosiasiassa käyttää pääosaa oikeuksista, jotka hänellä on kyseisen artiklan perusteella, jos hänen vanhemmalleen, joka on kolmannen maan kansalainen, ei tunnusteta oikeutta oleskella asianomaisessa jäsenvaltiossa, se, että toinen vanhempi, joka on unionin kansalainen, on todellisuudessa kykenevä ja valmis vastaamaan yksin lapsen päivittäisestä ja tosiasiallisesta huollosta, on merkityksellinen seikka, jonka perusteella pelkästään ei voida kuitenkaan todeta, ettei vanhemman, joka on kolmannen maan kansalainen, ja lapsen välillä ole sellaista riippuvuussuhdetta, että lapsen olisi pakko näin lähteä unionin alueelta siinä tapauksessa, ettei oleskeluoikeutta tällä tavoin tunnusteta. Tällaisen arvioinnin on näet perustuttava lapsen edun mukaisesti kaikkien sellaisten käsiteltävään asiaan liittyvien seikkojen huomioon ottamiseen, joita ovat muun muassa lapsen ikä, hänen fyysinen ja tunnetason kehityksensä, hänen tunnesiteensä lujuus sekä siihen vanhempaan, joka on unionin kansalainen, että siihen vanhempaan, joka on kolmannen maan kansalainen, ja vaara, jonka lapsen erottaminen viimeksi mainitusta aiheuttaisi hänen tasapainolleen.
SEUT 20 artiklaa on tulkittava siten, ettei se estä jäsenvaltiota asettamasta edellytykseksi sille, että sellainen kolmannen maan kansalainen, joka on kyseisen jäsenvaltion kansalaisuuden omaavan alaikäisen lapsen vanhempi ja joka huolehtii päivittäin ja tosiasiallisesti lapsesta, saa oikeuden oleskella sen alueella, velvollisuutta siitä, että kyseinen kolmannen maan kansalainen esittää seikat, joilla voidaan osoittaa, että sellaisen päätöksen johdosta, jolla kolmannen maan kansalaisuuden omaavalta vanhemmalta evätään oleskeluoikeus, lapsi ei voisi tosiasiallisesti käyttää pääosaa oikeuksista, jotka liittyvät unionin kansalaisen asemaan, koska hän joutuisi lähtemään koko unionin alueelta. Asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on kuitenkin suoritettava kolmannen maan kansalaisen toimittamien tietojen perusteella tutkimukset, jotka ovat tarpeen sen arvioimiseksi, olisiko epäämispäätöksellä kaikkien käsiteltävään asiaan liittyvien seikkojen valossa tällaiset seuraukset.
____________1 EUVL C 178, 1.6.2015.