Asia C-268/17
AY
(Županijski Sud u Zagrebun esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalainen pidätysmääräys – Puitepäätös 2002/584/YOS – 1 artiklan 2 kohta, 3 artiklan 2 alakohta ja 4 artiklan 3 alakohta – Kieltäytymisperusteet – Rikostutkinnan päättäminen – Ne bis in idem ‑periaate – Etsitty henkilö, joka on ollut todistajana aikaisemmassa samoja tekoja koskevassa menettelyssä – Useiden samaa henkilöä koskevien eurooppalaisten pidätysmääräysten antaminen
Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 25.7.2018
1. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Ennakkoratkaisukysymykset – Tutkittavaksi ottaminen – Kysymykset, jotka koskevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen velvollisuuksia ja jotka on esittänyt pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen – Tutkittavaksi otettavat kysymykset
(SEUT 267 artikla; neuvoston puitepäätös 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299)
2. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Täytäntöönpano jäsenvaltioissa – Velvollisuus tehdä päätös eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta – Ulottuvuus – Toinen eurooppalainen pidätysmääräys, joka koskee samaa henkilöä ja samoja tekoja kuin aikaisempi pidätysmääräys, josta on jo tehty täytäntöönpanoa koskeva päätös – Kuuluminen kyseisen velvollisuuden piiriin
(Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 1 artiklan 2 kohta)
3. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Eurooppalaisen pidätysmääräyksen ehdottomat kieltäytymisperusteet – Etsintäkuulutettu henkilö, jonka osalta on annettu lopullinen tuomio samoista teoista – Tuomion käsite – Rikosoikeuden alan lainkäyttöön osallistuvan viranomaisen ratkaisu, jolla esitutkinta- tai syytemenettely päätetään lopullisesti, kuuluu käsitteen alaan
(Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 3 artiklan 2 kohta)
4. Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä tehty puitepäätös – Eurooppalaisen pidätysmääräyksen ehdottomat kieltäytymisperusteet – Etsintäkuulutettu henkilö, jonka osalta on annettu lopullinen tuomio samoista teoista – Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet – Etsintäkuulutettu henkilö, jonka osalta on annettu lopullinen päätös samoista teoista tai jota koskee päätös olla aloittamatta esitutkinta- tai syytemenettelyä tai päättää tällainen menettely – Eurooppalainen pidätysmääräys, joka on annettu sellaisen henkilön osalta, joka on ollut todistajana samoja tekoja koskevassa jo päätetyssä menettelyssä, ei kuulu kyseisten perusteiden alaan
(Neuvoston puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 3 artiklan 2 kohta ja 4 artiklan 3 kohta)
1. Joka tapauksessa on todettava, ettei ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamiseen vaikuta mitenkään se, että esitetyt kysymykset koskevat täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen velvollisuuksia, kun taas ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on eurooppalaisen pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta seuraa nimittäin etsityn henkilön mahdollinen kiinniottaminen ja näin ollen hänen henkilökohtaisen vapautensa rajoittaminen. Unionin tuomioistuin on katsonut, että eurooppalaista pidätysmääräystä koskevassa menettelyssä perusoikeuksien takaaminen kuuluu ensisijaisesti pidätysmääräyksen antaneelle jäsenvaltiolle (tuomio 23.1.2018, Piotrowski, C-367/16, EU:C:2018:27, 50 kohta). Sen varmistamiseksi, että kyseiset oikeudet taataan – mikä voi merkitä sitä, että oikeusviranomainen päättää peruuttaa antamansa eurooppalaisen pidätysmääräyksen –, on näin ollen tarpeen, että tällaisella viranomaisella on mahdollisuus saattaa asia ennakkoratkaisumenettelyssä unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.
(ks. 28 ja 29 kohta)
2. Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomainen on velvollinen tekemään päätöksen kaikkien sille lähetettyjen eurooppalaisten pidätysmääräysten osalta, silloinkin, kun kyseisessä jäsenvaltiossa on jo tehty päätös sellaisen aikaisemman pidätysmääräyksen osalta, joka koskee samaa henkilöä ja samoja tekoja, mutta kun toinen pidätysmääräys on annettu ainoastaan sen perusteella, että etsitty henkilö on asetettu syytteeseen pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa.
Puitepäätöksen 2002/584 15 artiklan 1 kohdassa säädetään tältä osin, että ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen tekee päätöksen henkilön luovuttamisesta tässä puitepäätöksessä määritetyissä määräajoissa ja siinä määritetyin edellytyksin”. Puitepäätöksen 17 artiklan 1 ja 6 kohdassa säädetään lisäksi, että ”eurooppalainen pidätysmääräys käsitellään ja se pannaan täytäntöön kiireellisesti” ja että ”[tällaisen] pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen on perusteltava”. Puitepäätöksen 22 artiklassa todetaan lisäksi, että ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen ilmoittaa välittömästi eurooppalaista pidätysmääräystä koskevasta päätöksestä pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle”.
Näin ollen on todettava, että – kuten julkisasiamies on huomauttanut ratkaisuehdotuksensa 38 kohdassa – täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen, joka jättää vastaamatta eurooppalaiseen pidätysmääräykseen eikä näin ollen toimita minkäänlaista päätöstä kyseisen pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle, laiminlyö puitepäätöksen 2002/584 mainittujen säännösten mukaiset velvollisuutensa.
(ks. 34–36 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
3. Yksi niistä edellytyksistä, joita kieltäytymiselle eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta on asetettu, on se, että on annettu etsittyä henkilöä ”koskeva lopullinen tuomio”. Tältä osin on täsmennettävä, että vaikka puitepäätöksen 2002/584 3 artiklan 2 alakohdan sanamuodossa viitataan ”tuomioon”, kyseistä säännöstä sovelletaan myös sellaisen viranomaisen, joka osallistuu rikosoikeuden alan lainkäyttöön kyseisessä kansallisessa oikeusjärjestyksessä, antamiin ratkaisuihin, joilla esitutkinta- tai syytemenettely päätetään lainvoimaisesti jäsenvaltiossa, vaikka tällainen päätös tehdäänkin ilman tuomioistuimen osallistumista ja vaikka se ei olekaan muodoltaan tuomio (ks. analogisesti tuomio 29.6.2016, Kossowski, C-486/14, EU:C:2016:483, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
(ks. 40 ja 41 kohta)
4. Puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 3 artiklan 2 alakohtaa ja 4 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava siten, että sellaiseen yleisen syyttäjän päätökseen, kuten nyt kyseessä olevaan Unkarin keskustutkintatoimiston päätökseen, jolla päätetään tuntemattomaksi jääneen rikoksentekijän osalta aloitettu esitutkinta, jonka kuluessa eurooppalaisen pidätysmääräyksen kohteena olevaa henkilöä on kuultu ainoastaan todistajana ilman, että häneen olisi kohdistettu esitutkinta- tai syytemenettelyä ja että hänen osaltaan olisi tehty päätöstä, ei voida kummankaan mainitun säännöksen nojalla vedota perusteena kieltäytymiselle panna kyseinen pidätysmääräys täytäntöön.
(ks. 63 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)