UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)

15 päivänä heinäkuuta 2015 (*)

Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Jänneteräksen eurooppalaiset markkinat – Hintojen vahvistaminen, markkinoiden jakaminen ja arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtaminen – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä, monitahoinen ja jatkettu rikkominen – Edustussopimus – Kysymys siitä, voidaanko päämiehen katsoa olevan vastuussa myyntiedustajan kilpailusääntöjen vastaisesta käyttäytymisestä – Päämies ei ollut tietoinen myyntiedustajan kilpailusääntöjen vastaisesta käyttäytymisestä – Osallistuminen rikkomisen osatekijään ja tietoisuus kokonaissuunnitelmasta – Sakkojen määrän laskennasta annetut vuoden 2006 suuntaviivat – Oikeasuhteisuus – Rangaistusten ja seuraamusten yksilöllisyyden periaate – Täysi harkintavalta

Asiassa T‑418/10,

voestalpine AG, kotipaikka Linz (Itävalta), ja

voestalpine Wire Rod Austria GmbH, aiemmin voestalpine Austria Draht GmbH, kotipaikka Sankt Peter-Freienstein (Itävalta),

edustajinaan asianajajat A. Ablasser-Neuhuber, G. Fussenegger, U. Denzel ja M. Mayer,

kantajina,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään R. Sauer, V. Bottka ja C. Hödlmayr, avustajanaan asianajaja R. Van der Hout,

vastaajana,

jossa vaaditaan kumottavaksi SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamismenettelystä (asia COMP/38.344 – Jänneteräs) 30.6.2010 annettu komission päätös K(2010) 4387 lopullinen, sellaisena kuin se on muutettuna 30.9.2010 annetulla komission päätöksellä K(2010) 6676 lopullinen ja 4.4.2011 annetulla komission päätöksellä K(2011) 2269 lopullinen,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Frimodt Nielsen (esittelevä tuomari) sekä tuomarit F. Dehousse ja A. M. Collins,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 2.10.2014 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Oikeudenkäynnin kohde

1        Käsiteltävä kanne on nostettu SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamismenettelystä (asia COMP/38.344 – Jänneteräs) 30.6.2010 annetusta komission päätöksestä K(2010) 4387 lopullinen (jäljempänä alkuperäinen päätös), jossa määrättiin seuraamuksia jänneteräksen toimittajien välisestä kartellista; kyseiset toimittajat olivat osallistuneet kiintiöiden vahvistamista, asiakkaiden jakamista, hintojen vahvistamista sekä hintoja, määriä ja asiakkaita koskevien arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtamista koskeviin toimiin eurooppalaisella, alueellisella ja kansallisella tasolla.

2        Euroopan komissio osoitti alkuperäisen päätöksen seuraaville yhtiöille:

–        ArcelorMittal SA,

–        ArcelorMittal Wire France SA,

–        ArcelorMittal Fontaine SA,

–        ArcelorMittal Verderio Srl,

–        Emesa-Trefilería, SA (jäljempänä Emesa),

–        Industrias Galycas, SA (jäljempänä Galycas),

–        ArcelorMittal España, SA,

–        Trenzas y Cables de Acero PSC, SL (jäljempänä Tycsa),

–        Trefilerías Quijano, SA (jäljempänä TQ),

–        Moreda-Riviere Trefilerías, SA (jäljempänä MRT),

–        Global Steel Wire, SA (jäljempänä GSW),

–        SOCITREL – Sociedade Industrial de Trefilaria, SA (jäljempänä Socitrel),

–        Companhia Previdente – Sociedade de Controle de Participações Financeiras, SA (jäljempänä Companhia Previdente),

–        voestalpine Austria Draht GmbH, josta on tullut voestalpine Wire Rod Austria GmbH, toinen kantaja (jäljempänä Austria Draht),

–        voestalpine AG, ensimmäinen kantaja,

–        Fapricela Indústria de Trefilaria, SA (jäljempänä Fapricela),

–        Proderac – Productos Derivados del Acero, SA (jäljempänä Proderac),

–        Westfälische Drahtindustrie GmbH (jäljempänä WDI),

–        Westfälische Drahtindustrie Verwaltungsgesellschaft mbH & Co. KG (jäljempänä WDV),

–        Pampus Industriebeteiligungen GmbH & Co. KG (jäljempänä Pampus),

–        Nedri Spanstaal BV (jäljempänä Nedri),

–        Hit Groep BV,

–        DWK Drahtwerk Köln GmbH ja Saarstahl AG (jäljempänä DWK),

–        Ovako Hjulsbro AB,

–        Ovako Dalwire Oy AB,

–        Ovako Bright Bar AB,

–        Rautaruukki Oyj,

–        Italcables SpA (jäljempänä ITC),

–        Antonini SpA,

–        Redaelli Tecna SpA (jäljempänä Redaelli),

–        CB Trafilati Acciai SpA (jäljempänä CB),

–        I.T.A.S. – Industria Trafileria Applicazioni Speciali SpA (jäljempänä Itas),

–        Siderurgica Latina Martin SpA (jäljempänä SLM),

–        Ori Martin SA,

–        Emme Holding SpA, aiemmin ja uudelleen nimettynä Trafilerie Meridionali SpA (jäljempänä Trame).

3        Komissio muutti alkuperäistä päätöstä kahdesti.

4        Komissio antoi ensinnäkin 30.9.2010 päätöksen K(2010) 6676 lopullinen, jolla muutettiin alkuperäistä päätöstä (jäljempänä ensimmäinen muutospäätös). Ensimmäisen muutospäätöksen vaikutuksena oli lähinnä seuraaville yhtiöille määrättyjen sakkojen määrän alentaminen: ArcelorMittal Verderio, ArcelorMittal Fontaine ja ArcelorMittal Wire France, ArcelorMittal España, WDI ja WDV.

5        Ensimmäinen muutospäätös osoitettiin kaikille alkuperäisen päätöksen adressaateille.

6        Komissio antoi toiseksi 4.4.2011 päätöksen K(2011) 2269 lopullinen, jolla muutettiin alkuperäistä päätöstä (jäljempänä toinen muutospäätös). Toisen muutospäätöksen vaikutuksena oli lähinnä seuraaville yhtiöille määrättyjen sakkojen määrän alentaminen: yhtäältä ArcelorMittal, ArcelorMittal Verderio, ArcelorMittal Fontaine ja ArcelorMittal Wire France ja toisaalta SLM ja Ori Martin. Yksinomaan kyseiset yhtiöt olivat toisen muutospäätöksen adressaatteja.

7        Kaikki yhtiöt, jotka olivat nostaneet kanteen alkuperäisestä päätöksestä, saivat tarvittaessa unionin yleisen tuomioistuimen aloitteesta tiedoksiannon kahdesta muutospäätöksestä.

8        Unionin yleinen tuomioistuin tiedusteli Voestalpinelta ja Austria Drahtilta seurauksista, jotka nämä alkuperäisen päätöksen muutokset saattoivat aiheuttaa niiden perustelujen sisältöön, ja näillä oli mahdollisuus mukauttaa kanneperusteitaan ja vaatimuksiaan näiden mahdollisten seurausten huomioimiseksi.

9        Alkuperäinen päätös, sellaisena kuin se on muutettuna ensimmäisellä ja toisella muutospäätöksellä, muodostaa näin ollen nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä ”riidanalaisen päätöksen”.

10      Riidanalaisesta päätöksestä, ensimmäisestä muutospäätöksestä, toisesta muutospäätöksestä ja kirjeistä, jotka komissio lähetti alkuperäisen päätöksen joidenkin adressaattien esittämien ja niiden maksukyvyn uudelleenarviointia koskeneiden vaatimusten jälkeen, nostettiin 28 kannetta (asia T‑385/10, ArcelorMittal Wire France ym. v. komissio, asia T‑388/10, Productos Derivados del Acero v. komissio, asia T‑389/10, SLM v. komissio, asia T‑391/10, Nedri Spanstaal v. komissio, asia T‑393/10, Westfälische Drahtindustrie ym. v. komissio, asia T‑398/10, Fapricela v. komissio, asia T‑399/10, ArcelorMittal España v. komissio, asia T‑406/10, Emesa-Trefilería ja Industrias Galycas v. komissio, asia T‑413/10, Socitrel v. komissio, asia T‑414/10, Companhia Previdente v. komissio, asia T‑418/10, voestalpine ja voestalpine Wire Rod Austria v. komissio, asia T‑419/10 Ori/Martin v. komissio, asia T‑422/10, Trafilerie Meridionali v. komissio, asia T‑423/10, Redaelli Tecna v. komissio, asia T‑426/10, Moreda-Riviere Trefilerías v. komissio, asia T‑427/10, Trefilerías Quijano v. komissio, asia T‑428/10, Trenzas y Cables de Acero v. komissio, asia T‑429/10, Global Steel Wire v. komissio, asia T‑436/10, Hit Groep v. komissio, asia T‑575/10, Moreda-Riviere Trefilerías v. komissio, asia T‑576/10, Trefilerías Quijano v. komissio, asia T‑577/10, Trenzas y Cables de Acero v. komissio, asia T‑578/10, Global Steel Wire v. komissio, asia T‑438/12, Global Steel Wire v. komissio, asia T‑439/12, Trefilerías Quijano v. komissio, asia T‑440/12, Moreda-Riviere Trefilerías v. komissio, asia T‑441/12, Trenzas y Cables de Acero v. komissio ja asia T‑409/13, Companhia Previdente ja Socitrel v. komissio).

 Asian tausta

I       Menettelyn kohteena oleva ala

A       Tuote

11      Kartelli, josta komissio määräsi seuraamuksia, koski jänneterästä. Tällä ilmaisulla tarkoitetaan metallivaijereita ja valssilankapunoksia ja erityisesti yhtäältä esijännitetyssä teräsbetonissa, jota käytetään parvekerakenteiden, perustuspaalujen tai putkien toteuttamiseen, käytettävää terästä ja toisaalta jälkijännitetyssä teräsbetonissa, jota käytetään teollisissa rakenteissa, maanalaisissa rakenteissa tai siltojen rakentamisessa, käytettävää terästä (riidanalaisen päätöksen toinen perustelukappale).

12      Jänneterästuotevalikoima sisältää monentyyppisiä yksilankaisia vaijereita (esim. sileitä, kiiltäviä tai galvanoituja, hammastettuja tai uurrettuja) sekä monentyyppisiä punoksia (esim. kiiltäviä, hammastettuja, polyeteenillä kyllästettyjä tai metallipäällysteisiä). Jänneteräspunokset koostuvat kolmesta tai seitsemästä langasta. Jänneterästä myydään halkaisijaltaan erisuuruisena. Komissio ei kuitenkaan ottanut huomioon erikoispunoksia eli galvanoituja tai eristettyjä – voideltuja tai vahattuja – punoksia eikä haruksia eli galvanoituja päällystettyjä punoksia ja galvanoituja vaijereita, joita käytetään siltojen rakentamisessa (riidanalaisen päätöksen kolmas ja neljäs perustelukappale).

13      Riidanalaisessa päätöksessä todetaan myös, että monissa maissa edellytetään kansallisten viranomaisten teknistä hyväksyntää. Sertifiointimenettelyihin menee noin kuusi kuukautta (riidanalaisen päätöksen viides perustelukappale).

B       Tarjonnan rakenne

14      Kokonaisuutena tarkasteltuna ja riidanalaisen päätöksen mukaan kartellien jäsenten hallussa oli noin 80 prosenttia myynnistä Euroopan talousalueella (ETA). Useat suuremmista tuottajista olivat useimmissa maissa edustettuina yhdessä joidenkin paikallisten tuottajien kanssa. Useimmat näistä suuremmista tuottajista kuuluivat terästeollisuuskonserneihin, jotka tuottivat myös valssilankaa, joka on jänneteräksen raaka-aine, joka muodostaa sen tärkeimmän kustannustekijän. Integroitumattomat yritykset joutuivat ostamaan omat raaka-aineensa markkinoilta, kun taas integroituneet yritykset turvautuivat lähinnä konserninsa sisäisiin hankintoihin. Riidanalaisessa päätöksessä todetun kartellin keston koko ajan tuotannonala raportoi huomattavaa ja jatkuvaa jänneteräksen liikakapasiteettia (riidanalaisen päätöksen 98 ja 99 perustelukappale).

15      Jänneteräksen myynnin arvo ETA:lla vuonna 2001 oli noin 365 miljoonaa euroa, ja kokonaisvolyymi oli noin 600 000 tonnia saman vuoden aikana. Tästä myynnistä 20−25 prosenttia koski jänneteräsvaijereita ja 75−80 prosenttia jänneteräspunosta, ja nämä keskiarvot poikkesivat jonkin verran toisistaan eri maissa. Maa, jossa jänneteräksen käyttö oli suurinta (n. 28 prosenttia jänneteräksen myynnistä ETA:lla), oli Italia. Muita suuria kuluttajamaita oli Espanja (16 prosenttia) sekä Alankomaat, Ranska, Saksa ja Portugali (kukin 8−10 prosenttia) (riidanalaisen päätöksen 100 perustelukappale).

C       Kysynnän rakenne

16      Riidanalaisen päätöksen mukaan jänneteräksen kysynnän rakenne oli hyvin heterogeeninen. Sekä elementtirakenteiden valmistajat että erikoistuneet rakennusyritykset käyttivät jänneterästä esimerkiksi rakenteissa, joiden tarkoituksena on vakauttaa rakennuksia tai siltoja. Asiakaskunta muodostui hyvin pienestä määrästä suurasiakkaita, joihin kuuluu esimerkiksi Addtek International Oy AB (jäljempänä Addtek), josta sittemmin tuli Consolis Oy AB, joka kulutti viidestä kymmeneen prosenttia jänneteräksestä Euroopan unionissa, ja suuri määrä pienempiä asiakkaita (riidanalaisen päätöksen 101 ja 102 perustelukappale).

17      Kauppatavat vaihtelivat jäsenvaltiosta toiseen. Jänneteräksen valmistajat ja niiden asiakkaat tekivät usein puitesopimuksia, joiden kesto oli kuusi tai kaksitoista kuukautta. Kysynnän mukaan asiakkaat tilasivat näin ollen tonnimääriä sovitun volyymin ja sovitun hinnan puitteissa. Sopimuksia jatkettiin säännönmukaisesti uusien neuvottelujen jälkeen (riidanalaisen päätöksen 103 perustelukappale).

D       Kauppa Euroopan unionissa ja ETA:lla

18      Riidanalaisen päätöksen mukaan jänneteräksen myyntimäärät kartellin toiminta-ajanjaksolla osoittavat, että kauppa unionin jäsenvaltioiden välillä oli intensiivistä. Jänneterästä tuotettiin ja pidettiin kaupan koko ETA:lla (riidanalaisen päätöksen 104 perustelukappale).

II     Voestalpine ja Austria Draht

19      Austria Draht on itävaltalainen punoksien valmistaja. Sen pääomasta omisti 24.2.1988–3.12.2002 95 prosenttia Voest-Alpine Stahl Gesellschaft GmbH ja 5 prosenttia Donauländische Baugesellschaft GmbH. Sisäisen uudelleenjärjestelyn, joka toteutettiin 3.12.2002, jälkeen voestalpine Bahnsysteme GmbH, joka on Voest-Alpine Stahl Gesellschaftin täysimääräinen laillinen seuraannonsaaja, sai 99,95 prosenttia Austria Drahtin pääomasta. Sekä Voest-Alpine Stahl Gesellschaft että voestalpine Bahnsysteme ovat itävaltalaisen voestalpine-nimisen yhtiön kokonaan omistamia tytäryhtiöitä (riidanalaisen päätöksen 44 ja 45 perustelukappale).

20      Italiassa Austria Draht on antanut jänneteräksen myynnin myyntiedustajan, italialaisen Studio Crema CAP Srl ‑nimisen yhtiön (jäljempänä Studio Crema), jota hallinnoi ja edusti G, tehtäväksi. Kyseisellä henkilöllä ei ollut toimivaltaa allekirjoittaa Austria Drahtin asiakkaiden kanssa neuvoteltuja sopimuksia, jotka tehtiin aina suoraan Austria Drahtin kanssa (riidanalaisen päätöksen 46 perustelukappale).

21      Tilikautensa 1.4.2001–31.3.2002 aikana voestalpine toteutti noin 18,27 miljoonan euron liikevaihdon ETA:lla komission huomioon ottamalla jänneteräsalalla. Tämä liikevaihto oli peräisin yksinomaan Austria Drahtin toteuttamasta myynnistä. Tilikaudella 1.4.2009–31.3.2010 voestalpinen yhteenlaskettu maailmanlaajuinen liikevaihto oli 8,55 miljardia euroa (riidanalaisen päätöksen 47 perustelukappale).

III  Hallinnollinen menettely

22      Bundeskartellamt (Saksan kilpailuviranomainen) toimitti 9.1.2002 komissiolle asiakirjoja, jotka koskivat Saksan paikallisessa työtuomioistuimessa vireillä ollutta asiaa, joka liittyi WDI:n entisen työntekijän irtisanomiseen. Kyseinen työntekijä väitti osallistuneensa SEUT 101 artiklan rikkomiseen jänneteräksen osalta. Tässä yhteydessä hän mainitsi mukana olleita yrityksiä ja antoi ensimmäiset tiedot rikkomisesta (riidanalaisen päätöksen 105 perustelukappale).

A       Ensimmäinen sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeva hakemus ja DWK:lle myönnetty sakkoimmuniteetti

23      DWK toimitti 18.6.2002 komissiolle muistion, joka koski sellaista SEUT 101 artiklan rikkomista jänneteräksen osalta, johon se itse ja eräät muut yritykset olivat osallistuneet. Tässä yhteydessä DWK täsmensi, että se toivoi, että siihen sovellettaisiin sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa 19.2.2002 annettua komission tiedonantoa (EYVL C 45, s. 3; jäljempänä yhteistyötiedonanto) (riidanalaisen päätöksen 106 perustelukappale).

24      DWK:n edustajat tapasivat komission 3.7.2002 ja keskustelivat sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevasta menettelystä. Komissio myönsi 19.7.2002 DWK:lle ehdollisen sakkoimmuniteetin yhteistyötiedonannon 8 kohdan b alakohdan perusteella, koska DWK oli ensimmäinen, joka oli esittänyt todisteita, joiden ansiosta komissio saattoi todeta SEUT 101 artiklan rikkomisen, joka koski jänneteräksen tuottajien oletettua kartellia koko unionin alueella (riidanalaisen päätöksen 107 perustelukappale).

B       Tarkastukset ja tietojensaantipyynnöt

25      Komissio toteutti 19. ja 20.9.2002 tarkastuksia mm. DWK:n, WDI:n, Nedrin, Tréfileuropen, Tycsan, Redaellin, CB:n, Itasin, ITC:n, SLM:n ja Edilsiderin (Tréfileurope Italia Srl:n, josta on tullut ArcelorMittal Verderio, erään myyntiedustajan omistama yhtiö) tiloissa sekä niiden tytäryhtiöiden tai niihin sidoksissa olevien yritysten tiloissa 6.2.1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17 ([SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus) (EYVL 1962, 13, s. 204) 14 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti (riidanalaisen päätöksen 108 perustelukappale).

26      Komissio lähetti 19.9.2002 lähtien useita tietojensaantipyyntöjä asetuksen N:o 17 11 artiklan ja [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 18 artiklan mukaisesti alkuperäisen päätöksen adressaattiyrityksille, niiden emoyhtiöille, muille yrityksille, tietyille henkilöille (eräs Redaellin eläkkeelle jäänyt työntekijä ja tämän jälkeen kaupallinen neuvonantaja ja eräs Tréfileurope Italian myyntiedustaja Edilsiderin välityksellä) ja tietyille ammattiyhdistyksille (riidanalaisen päätöksen 109 perustelukappale).

27      Komissio teki 7. ja 8.6.2006 tarkastuksen asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan mukaisesti erään Redaellin aiemman työntekijän perheenjäsenen työtiloissa (”studio”) (riidanalaisen päätöksen 114 perustelukappale).

C       Muut sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevat hakemukset ja komission vastaukset

28      Tietyt riidanalaisen päätöksen adressaatteina olevat yhtiöt, joihin kuuluivat ITC, Nedri, SLM, Redaelli ja WDI, esittivät virallisia sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevia hakemuksia yhteistyötiedonannon perusteella. Tycsa vahvisti kilpailunvastaisten järjestelyjen olemassaolon muttei pyytänyt sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä (riidanalaisen päätöksen 110 perustelukappale).

29      ITC pyysi sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä 21.9.2002 ja esitti tapahtuma-aikaisia todisteita, jotka koskivat kokouksia, joita oli pidetty jänneteräksen tuottajien välillä vuosina 1979−2002. Se toimitti 11.11.2002 niin ikään yrityslausunnon. Komissio myönsi ITC:lle 10.1.2003 suuruudeltaan 30−50 prosentin sakkojen määrän väliaikaisen alennuksen sillä edellytyksellä, että se noudattaisi edelleen yhteistyötiedonannon 21 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä (riidanalaisen päätöksen 111 perustelukappale).

30      Tycsa vastasi 17.10.2002 tietojensaantipyyntöön, myönsi tosiseikat ja esitti todisteita syyllisyydestään. Redaelli vastasi 21.10.2002 tietojensaantipyyntöön, esitti todisteita syyllisyydestään ja pyysi 20.3.2003 virallisesti yhteistyötiedonannon soveltamista siihen. Nedri vastasi 23.10.2002 tietojensaantipyyntöön, esitti todisteita ja pyysi yhteistyötiedonannon soveltamista siihen. SLM vastasi 30.10.2002 tietojensaantipyyntöön ja pyysi sakkojen määrän alentamista. Vastauksena tietojensaantipyyntöön Tréfileurope esitti 4.11.2002 ja tämän jälkeen 6.3.2003 ja 11.6.2003 syyllisyytensä osoittavia tietoja sekä yrityslausunnon, jossa se pyysi yhteistyötiedonannon soveltamista siihen. Galycas vastasi 17.3.2004 tietojensaantipyyntöön, myönsi tosiseikat ja antoi tiettyjä syyllisyyttään tukevia lausuntoja. WDI toimitti 19.5.2004 yrityslausunnon, jossa se pyysi yhteistyötiedonannon soveltamista siihen. Muussa yhteydenpidossaan komission kanssa ArcelorMittal toimitti 28.6.2007 sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan hakemuksen, joka sisälsi lähinnä rikkomisajanjaksolta peräisin olevia Emesan entisen työntekijän käsin kirjoittamia muistiinpanoja, jotka kattoivat ajanjakson 1992−2002 (jäljempänä Emesa-muistiinpanot) (riidanalaisen päätöksen 112 perustelukappale).

31      Sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien pyyntöjen esittämisen jälkeen komissio lähetti ArcelorMittalille, Nedrille ja WDI:lle 19.9.2008 päivätyn kirjeen, jolla se ilmoitti niille siitä, ettei niille voitu myöntää sakkoimmuniteettia, sekä aikomuksestaan alentaa yhteistyötiedonannon 26 kohdan perusteella sakkojen määrää kyseisen tiedonannon 23 kohdan b alakohdassa vahvistetuissa rajoissa. Samana päivänä komissio lähetti niin ikään kirjeen Redaellille ja SLM:lle ja hylkäsi näiden sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevat hakemukset (riidanalaisen päätöksen 113 perustelukappale).

D       Menettelyn aloittaminen ja väitetiedoksianto

32      Komissio antoi 30.9.2008 väitetiedonannon, joka koski useita yhtiöitä, mukaan lukien voestalpine ja Austria Draht.

33      Kaikki väitetiedoksiannon adressaatit toimittivat kirjallisia huomautuksia vastauksenaan komission esittämiin väitteisiin.

E       Oikeus tutustua asiakirjoihin, kuuleminen ja maksukyky

34      Väitetiedoksiantojen adressaatit saattoivat tutustua komission asiakirja-aineiston DVD:llä olleeseen jäljennökseen. Kyseiset yhtiöt saivat samanaikaisesti myös luettelon, jossa mainittiin tutkinta-aineistoon sisältyvät asiakirjat ja se, missä määrin kuhunkin asiakirjaan oli mahdollisuus tutustua. Niille ilmoitettiin, että ne saisivat DVD:n välityksellä täysimääräisen tutustumisoikeuden kaikkiin asiakirjoihin, jotka komissio oli kyennyt tutkimuksen aikana hankkimaan, sellaisia asiakirjoja tai niiden osia lukuun ottamatta, jotka sisälsivät liikesalaisuuksia ja muita luottamuksellisia tietoja. Sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskeviin asiakirjoihin annettiin oikeus tutustua komission tiloissa.

35      Kuuleminen järjestettiin 11. ja 12.2.2009. Kaikki väitetiedoksiannon adressaatiyritykset osallistuivat siihen HIT Groepia, Emesaa ja Galycasia lukuun ottamatta.

36      Neljätoista yritystä vetosi niin ikään asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen (EUVL 2006, C 210, s. 2; jäljempänä vuoden 2006 suuntaviivat) 35 kohdassa tarkoitettuun maksukyvyttömyyteen. Ne esittivät perusteluja tämän vaatimuksen tueksi.

F       Täydentävät tietojensaantipyynnöt

37      Komissio lähetti tämän jälkeen tietojensaantipyyntöjä GSW:lle, MRT:lle, Tycsalle, TQ:lle, Companhia Previdentelle ja Socitrelille tiettyjen sellaisten seikkojen selventämiseksi, jotka koskivat niiden yritysrakennetta. Kyseiset yhtiöt vastasivat 6.3. ja 15.4.2009 välisenä aikana.

38      Komissio lähetti niin ikään tietojensaantipyyntöjä kaikille alkuperäisen päätöksen adressaateille merkityksellisten tuotteiden myynnin arvon ja konsernien liikevaihdon määrittämiseksi. Kaikki adressaatit vastasivat näihin pyyntöihin.

IV     Riidanalainen päätös

39      Riidanalainen päätös koskee jänneteräksen toimittajien, jotka ovat osallistuneet kiintiöiden vahvistamista, asiakkaiden jakamista sekä hintoja, määriä ja asiakkaita koskevien arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtamista koskeviin toimiin eurooppalaisella (Club Zurich, Club Europe yms.), alueellisella ja kansallisella (Club Italia, Club España) tasolla, välistä kartellia. Riidanalaisen päätöksen 1 perustelukappaleen mukaan kyseiset yritykset syyllistyivät yhtenä kokonaisuutena pidettävään jatkettuun SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomiseen ja 1.1.1994 lähtien ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rikkomiseen. Lainvastaiset toimet jatkuivat ainakin vuoden 1984 alusta 19.9.2002 saakka.

40      Tutkinta koski 18 yritystä. Riidanalaisen päätöksen 122−133 perustelukappaleessa kuvataan yleisesti menettelyn kohteena olevat kartellijärjestelyt, jotka esitetään jäljempänä 67 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa.

41      Voestalpinen ja Austria Drahtin katsotaan olevan vastuussa osallistumisestaan kartelliin 15.4.1997–19.9.2002 (riidanalaisen päätöksen 1 artikla).

42      Tästä rikkomisesta voestalpinelle ja Austria Drahtille on määrätty yhdessä ja yhteisvastuullisesti 22 miljoonan euron sakko (riidanalaisen päätöksen 2 artikla).

 Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

43      Voestalpine ja Austria Draht nostivat nyt esillä olevan kanteen unionin yleiseen tuomioistuimeen 15.9.2010 toimittamallaan kannekirjelmällä.

44      Unionin yleinen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) ilmoitti 29.10.2010 tekemällään päätöksellä kantajille niiden mahdollisuudesta mukauttaa kanneperusteitaan ja vaatimuksiaan ottaakseen huomioon ensimmäisellä muutospäätöksellä tehdyt muutokset.

45      Voestalpine ja Austria Draht eivät esittäneet 1.6.2011 jättämässään vastauskirjelmässä huomautuksia ensimmäisestä muutospäätöksestä.

46      Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 6.6.2011 tekemällään päätöksellä komissiota toimittamaan sille asiakirjoja.

47      Komissio toimitti 29.6.2011 toisen muutospäätöksen.

48      Voestalpine ja Austria Draht esittivät 1.8.2011 huomautuksensa toisesta muutospäätöksestä.

49      Voestalpine ja Austria Draht toimittivat 14.10.2011 kirjeen, joka lisättiin asiakirja-aineistoon 8.11.2011 ja johon ne liittivät 2.5.1991 annetun unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 66 artiklan 2 kohdan perusteella asiakirjoja, joissa laajennettiin näyttöä kannekirjelmässä esitettyjen selitysten tueksi.

50      Kyse on erityisesti ilmoituksista, jotka on laadittu ja toimitettu vasta kantajien vastauskirjelmän jättämisen jälkeen ja joilla Redaellin vastuuhenkilö, SLM:n vastuuhenkilö ja ITC:n vastuuhenkilö toteavat, ettei G edustanut kantajia Club Italian kokouksissa.

51      Edellä mainitussa 14.10.2011 päivätyssä kirjeessä voestalpine ja Austria Draht pyytävät myös 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 68 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tutkintatoimenpiteen toteuttamista eli edellä mainittujen Redaellin vastuuhenkilön ja SLM:n vastuuhenkilön kuulemista todistajina.

52      Kirjallinen menettely päättyi alun perin 20.10.2011, kun komissio jätti oikeudenkäyntikielellä vastauskirjelmänsä sekä kommenttinsa voestalpinen ja Austria Drahtin toisesta muutospäätöksestä esittämistä huomautuksista.

53      Komissio esitti 24.11.2011 huomautuksensa voestalpinen ja Austria Drahtin 14.10.2011 päivätystä kirjeestä, joka lisättiin asiakirja-aineistoon 8.11.2011 ja joka aiheutti kirjallisen menettelyn aloittamisen uudelleen.

54      Komissio jätti 24.2.2012 vastauskirjelmänsä oikaisun.

55      Kun unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin 23.9.2013 lukien, esittelevä tuomari määrättiin kuudenteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi esillä oleva asia tämän vuoksi siirrettiin.

56      Kuudennelle jaostolle toimitettiin 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 52 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu alustava kertomus 19.3.2014.

57      Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 2.5.1991 annetun työjärjestyksensä 64 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina 28.4.2014 asianosaisia vastaamaan joihinkin kysymyksiin ja komissiota toimittamaan asiakirjoja, muun muassa jäljennöksen kantajille hallinnollisen menettelyn aikana toimitetusta asiakirja-aineistosta.

58      Asianosaiset esittivät 13.6.2014 vastauksensa näihin pyyntöihin.

59      Unionin yleinen tuomioistuin määräsi 2.5.1991 annetun työjärjestyksensä 65 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina 16.7.2014 komissiota esittämään asiakirjat, joita se ei ollut toimittanut vastauksena 28.4.2014 määrättyihin prosessinjohtotoimiin.

60      Komissio toimitti 23.7.2014 pyydetyt asiakirjat, joihin kantajat saivat tutustua istunnossa.

61      Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin ja suullisiin kysymyksiin kuultiin 2.10.2014 pidetyssä istunnossa.

62      Voestalpine ja Austria Draht vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        toissijaisesti alentaa niille riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa määrättyä sakkoa ja

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

63      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen kokonaisuudessaan

–        velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

64      Aineellisesti voestalpine ja Austria Draht arvostelevat komissiota siitä, että se määräsi niille 22 miljoonan euron sakon osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään, monitahoiseen ja jatkettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen eli ”sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuuteen jänneteräksen alalla sisämarkkinoilla” (jäljempänä kartelli tai yhtenä kokonaisuutena pidettävä rikkominen), joka koostuu niiden osalta:

–        ensinnäkin ja erityisesti siitä, että Austria Draht osallistui Club Italiaan, joka on yksi kartellin alueellisista sopimuksista, Italiassa toimivan myyntiedustajansa G:n, joka työskenteli myös kartellin toisen jäsenen (CB:n) lukuun, välityksellä

–        toiseksi selvillä aihetodisteilla toteen näytetystä Austria Drahtin satunnaisesta osallistumisesta yleiseurooppalaisiin kilpailunvastaisiin keskusteluihin, joiden perusteella se sai varhaisessa vaiheessa tietää kartellin tästä tasosta.

65      Tässä yhteydessä kantajat arvostelevat ensimmäisessä kanneperusteessa sitä, että Austria Drahtin Italian myyntiedustajan rangaistava toiminta katsottiin päämiehen syyksi, sillä perusteella, että tällainen syyksilukeminen on SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan vastaista, ja toisessa kanneperusteessa toteamusta, jonka mukaan Austria Draht osallistui yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen. Sen lisäksi, ettei Austria Draht ollut lainkaan tietoinen myyntiedustajansa rangaistavasta toiminnasta Club Italian puitteissa, se ei omien sanojensa mukaan ollut tietoinen myöskään kartellin yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta. Austria Draht ei ollut milloinkaan liittynyt kartellin yleiseurooppalaisiin järjestelyihin, joista se oli joka tapauksessa aina irtisanoutunut.

66      Näiden yhtenä kokonaisuutena pidettävää rikkomista koskevien huomautusten perusteella kantajat riitauttavat kolmannessa kanneperusteessaan sakon ja sen määrän. Kantajat väittävät erityisesti, että sakko on suhteellisuusperiaatteen vastainen, koska ne eivät olleet tietoisia Austria Drahtin myyntiedustajan rangaistavasta toiminnasta Italiassa (Club Italia) eivätkä osallistuneet kartellin muihin osiin (Club Zurich, Club Europe, Club España, Addtek-nimisen asiakkaan osoittaminen tietylle yritykselle yms.). Missään tapauksessa myynnin arvo, joka oli otettava huomioon sakon määrän määrittämiseksi, ei näin ollen voinut olla kantajien Euroopassa toteuttaman jänneteräksen myynnin arvo.

A       Alustavat huomautukset

1.     Riidanalaisen päätöksen sisältö

67      Riidanalaisen päätöksen 1 artiklasta ilmenee, että voestalpine ja Austria rikkoivat SEUT 101 artiklaa ja 1.1.1994 lähtien ETA-sopimuksen 53 artiklaa osallistumalla 15.4.1997–19.9.2002 ”sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuuteen jänneteräksen alalla sisämarkkinoilla ja 1.1.1994 lähtien ETA:lla”.

a)     Kartellin osatekijät ja luonnehdinta yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi rikkomiseksi

68      Riidanalaisen päätöksen 122 perustelukappaleessa kartellia kuvaillaan ”yleiseurooppalaiseksi järjestelyksi, joka koostuu niin kutsutusta Zurich-vaiheesta ja niin kutsutusta eurooppalaisesta vaiheesta ja/tai tapauksen mukaan kansallisista/alueellisista järjestelyistä”. Riidanalaisen päätöksen 123–135 perustelukappaleessa esitellään lyhyesti nämä eri sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, joita tarkastellaan tämän jälkeen yksityiskohtaisesti ja arvioidaan SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan valossa.

69      Tiivistetysti esitettynä kartelli koostuu seuraavista järjestelyistä:

–        Club Zurich eli yleiseurooppalaisen sopimuksen ensimmäinen vaihe. Tämä sopimus oli voimassa 1.1.1984−9.1.1996 ja koski kiintiöiden vahvistamista maittain (Saksa, Espanja, Ranska, Italia, Itävalta ja Benelux), asiakkaiden jakamista, hintoja ja arkaluonteisten kaupallisten tietojen vaihtoa. Sen jäseniä olivat Tréfileurope, Nedri, WDI, DWK ja Redaelli, joka edusti useita italialaisia yrityksiä ainakin 1993 ja 1995 lähtien, ja Emesa liittyi niihin vuonna 1992 ja Tycsa vuonna 1993.

–        Club Italia eli kansallinen järjestely, joka oli voimassa 5.12.1995–19.9.2002. Tässä sopimuksessa vahvistettiin kiintiöt Italiassa ja vientikiintiöt Italiasta muuhun Eurooppaan. Sen jäseniä olivat italialaiset yritykset Redaelli, ITC, CB ja Itas, joihin liittyivät tämän jälkeen Tréfileurope ja Tréfileurope Italia (3.4.1995), SLM (10.2.1997), Trame (4.3.1997), Tycsa (17.12.1996), DWK (24.2.1997) ja Austria Draht (15.4.1997).

–        Etelän sopimus eli alueellinen järjestely, josta neuvottelivat ja sopivat vuonna 1996 Redaelli, ITC, CB ja Itas sekä Tycsa ja Tréfileurope määrittääkseen kunkin osallistujan markkinaosuuden eteläisissä valtioissa (Belgia, Espanja, Ranska, Italia ja Luxemburg) ja sitoutuakseen neuvottelemaan yhdessä kiintiöt Pohjois-Euroopan muiden tuottajien kanssa.

–        sopivat lopulta vuoden 1997 toukokuussa tarkistetusta yleiseurooppalaisesta järjestelystä, jolla ne jakoivat kiintiöt, jotka oli laskettu erityisen viitealueen ja viiteajanjakson perusteella (vuoden 1995 viimeinen neljännesvuosi – vuoden 1997 ensimmäinen neljännesvuosi) perusteella. Club Europe eli yleiseurooppalaisen järjestelyn toinen vaihe. Tämän sopimuksen tekivät toukokuussa 1997 Tréfileurope, Nedri, WDI, DWK, Tycsa ja Emesa (jäljempänä pysyvät jäsenet tai kuusi tuottajaa) ja se päättyi syyskuussa 2002. Sopimuksella oli tarkoitus päästä yli Club Zurichin kriisistä, jakaa uudet kiintiöt (jotka oli laskettu vuoden 1995 viimeisen neljännesvuoden ja vuoden 1997 ensimmäisen neljännesvuoden välisen ajanjakson perusteella), jakaa asiakkaat ja vahvistaa hinnat. Kuusi tuottajaa sopi koordinointisäännöistä, joihin kuului sellaisten koordinaattorien nimeäminen, jotka olivat vastuussa järjestelyjen täytäntöönpanosta eri maissa sekä niiden koordinoimisesta muiden sellaisten asianomaisten yritysten kanssa, jotka toimivat kyseisissä maissa tai joiden toiminta kohdistui samoihin asiakkaisiin. Niiden edustajat kokoontuivat säännöllisesti eri tasoilla valvoakseen järjestelyjen täytäntöönpanoa. He vaihtoivat arkaluonteisia kaupallisia tietoja. Tilanteessa, jossa sovitusta kaupallisesta toiminnasta poikettiin, sovellettiin korvausjärjestelmää.

–        Addtek-nimistä asiakasta koskeva koordinointi. Tämän yleiseurooppalaisen järjestelyn puitteissa kuusi tuottajaa, joihin italialaiset tuottajat ja Fundia ajoittain liittyivät, jatkoivat myös kahdenvälistä (tai monenvälistä) yhteydenpitoa ja osallistuivat hintojen vahvistamiseen ja asiakkaiden jakamiseen tapauskohtaisesti, jos niillä oli tähän intressi. Esimerkiksi Tréfileurope, Nedri, WDI, Tycsa, Emesa, CB ja Fundia koordinoivat yhdessä hintoja ja määriä Addtekin osalta. Nämä hankkeet koskivat pääasiassa Suomea, Ruotsia ja Norjaa, mutta myös Alankomaita, Saksaa, Baltian maita ja Keski- ja Itä-Eurooppaa.

–        Club Europen ja Club Italian väliset keskustelut. Ajanjaksolla, joka ulottui ainakin vuoden 2000 syyskuusta vuoden 2002 syyskuuhun, kuusi tuottajaa, ITC sekä CB, Redaelli, Itas ja SLM kokoontuivat säännöllisesti tarkoituksenaan liittää italialaiset yritykset Club Europen pysyviksi jäseniksi. Italialaiset yritykset halusivat kasvattaa italialaista kiintiötä Euroopassa, kun taas Club Europe kannatti tilanteen pitämistä ennallaan. Tältä osin Club Italian puitteissa järjestettiin kokouksia yhtenäisen kannan määrittämiseksi, Club Europen puitteissa järjestettiin kokouksia tämän kannan tarkastelemiseksi ja oman kannan määrittämiseksi sekä Club Europen jäsenten ja italialaisten edustajien välillä järjestettiin kokouksia sopimuksen tekemiseksi italialaisen kiintiön jakamisesta tietyillä markkinoilla. Osallistujayritykset vaihtoivat arkaluonteisia kaupallisia tietoja. Eurooppalaisen kiintiön jakamiseksi uudelleen italialaisten tuottajien mukaan ottamiseksi nämä yritykset sopivat uuden viiteajanjakson (30.6.2000–30.6.2001) käyttämisestä. Nämä yritykset sopivat myös italialaisten yritysten Euroopan viennin kokonaismäärästä, jonka nämä yritykset jakoivat maittain. Samanaikaisesti ne keskustelivat hinnoista, ja Club Europen jäsenet pyrkivät ottamaan Euroopan tasolla käyttöön Club Italiassa käytetyn hintojen vahvistamismenetelmän.

–        Club España. Samanaikaisesti yleiseurooppalaisen järjestelyn ja Club Italian kanssa viisi espanjalaista yritystä (TQ, Tycsa, Emesa, Galycas ja Proderac – viimeksi mainittu vuoden 1994 toukokuusta lähtien) ja kaksi portugalilaista yritystä (Socitrel vuoden 1994 huhtikuusta ja Fapricela vuoden 1998 joulukuusta lähtien) sopivat Espanjan ja Portugalin osalta pysyttävänsä vakaan markkinaosuutensa vakaana ja vahvistavansa kiintiöitä, jakavansa asiakkaita – julkiset rakennusurakat mukaan lukien – ja vahvistavansa hinnat ja maksuehdot. Ne vaihtoivat lisäksi arkaluonteisia kaupallisia tietoja.

70      Komission mukaan edellä 69 kohdassa kuvattujen järjestelyjen kokonaisuus vastaa ominaisuuksiltaan yhtenä kokonaisuutena pidettävää SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkomista (riidanalaisen päätöksen 135 ja 609 perustelukappale sekä jakso 12.2.2).

71      Komissio arvioi erityisesti, että edellä kuvatut järjestelyt olivat osa kokonaissuunnitelmaa, jossa vahvistettiin kartellin jäsenten toimintalinjat kaikilla maantieteellisillä alueilla, ja että ”nämä yritykset rajoittivat yksilöllistä kaupallista käyttäytymistään saavuttaakseen yhden ainoan kilpailunvastaisen tavoitteen ja yhden ainoan kilpailunvastaisen kaupallisen päämäärän eli jänneteräksen ETA:n markkinoiden normaalien kilpailuolosuhteiden vääristämisen tai poistamisen ja kokonaistasapainon luomisen erityisesti vahvistamalla hintoja ja kiintiöitä, jakamalla asiakkaita ja vaihtamalla arkaluonteisia kaupallisia tietoja” (riidanalaisen päätöksen 610 perustelukappale ja jakso 9.3).

72      Komissio totesi tältä osin seuraavaa:

”Suunnitelmaa, johon DWK, WDI, Tréfileurope, Tycsa, Emesa, Fundia, Austria Draht, Redaelli, CB, ITC, Itas, SLM, Trame, Proderac, Fapricela, Socitrel, Galycas ja Trefilerías Quijano ovat liittyneet (kaikki eivät samanaikaisesti), on kehitelty ja pantu täytäntöön ainakin kahdeksantoista vuoden ajanjaksolla kollusiivisten järjestelyjen, nimenomaisten sopimusten ja/tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen kokonaisuuden avulla. Sen yhtenä ainoana yhteisenä tavoitteena oli osallistujien välisen kilpailun rajoittaminen käyttämällä samankaltaisia mekanismeja kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi (ks. jakso 9.3.1). Jopa silloin kun jokin järjestely aiheutti ongelmia, muut toimivat normaalisti.” (riidanalaisen päätöksen 612 perustelukappale)

b)     Austria Drahtin ja voestalpinen osalta huomioon otetut seikat

73      Austria Drahtin ja voestalpinen on katsottu osallistuneen riidanalaisen päätöksen 1 artiklassa tarkoitettuun kartelliin 15.4.1997–19.9.2002.

74      Tämä osallistuminen voidaan todeta seuraavien tärkeimpien seikkojen perusteella.

 G:n kanssa tehty sopimus

75      Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että vuodesta 1984 lähtien Austria Draht antoi markkinointinsa ja myyntinsä Italiassa tehtäväksi myyntiedustajalle, Studio Cremalle, jota johti ja edusti G. Hänellä ei ollut toimivaltaa allekirjoittaa sopimuksia, jotka Austria Draht ja asiakas tekivät aina suoraan keskenään vahvistamalla nimenomaisesti G:n välityksellä tehdyt tilaukset (riidanalaisen päätöksen 46 perustelukappale).

 Club Italia (15.4.1997–19.9.2002)

76      Komissio katsoi Austria Drahtin osallistuneen Club Italiaan 15.4.1997–19.9.2002 (riidanalaisen päätöksen 124 ja 385 perustelukappale ja niitä seuraavat perustelukappaleet sekä jakson 9.2.1.8, jonka otsikko on ”Yksilöllinen osallistuminen Club Italiaan”, 479–483 perustelukappale).

77      Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee erityisesti, että ”useat rikkomisajanjaksolta peräisin olevat asiakirjat ja ITC:n, Redaellin, Itasin, CB:n, SLM:n, Tréfileuropen ja DWK:n vahvistavat lausunnot osoittavat, että ainakin vuoden 1995 alun ja päivämäärien, jolloin komissio toteutti tarkastuksensa, eli 19. ja 20.9.2002 välisenä aikana – – CB, ITC, Itas, Redaelli, Tréfileurope ja Tréfileurope Italia, Tycsa, SLM, Trame ja yleiseurooppalaiset tuottajat DWK ja Austria Draht osallistuivat kilpailunvastaisiin kokouksiin, joiden aikana ne sitoutuivat: 1) paljastamaan ja vaihtamaan kaupallisesti arkaluonteisia tietoja erityisesti asiakaskunnasta, hinnoista ja myyntimääristä, 2) jakamaan markkinat vahvistamalla kiintiöitä sekä Italian markkinoilla että Italiasta muuhun Eurooppaan suuntautuvan viennin suhteen – – 3) vahvistamaan hinnat raaka-aineiden kustannuskehityksen mukaan, mukaan lukien vähimmäishintojen vahvistaminen Italiassa ja muissa Euroopan maissa toteutettavien hinnankorotusten vahvistaminen (asiakaskohtaisesti) ja lisämaksun vahvistaminen – – ja 4) jakamaan asiakaskunnan – –”. Lisäksi ”käytössä olivat varmasti valvontajärjestelmä kolmannen riippumattoman henkilön, – –, avulla sekä kompensaatiomekanismi – –” (riidanalaisen päätöksen 385 perustelukappale).

78      Osoittaakseen Austria Drahtin yksilöllisen osallistumisen Club Italiaan komissio totesi, että sillä on hallussaan todisteita Austria Drahtin ”systemaattisesta osallistumisesta yli neljäänkymmeneen Club Italian kokoukseen 15.4.1997–19.9.2002 ja siitä, että sen poissaolo on mainittu useaan otteeseen muodollisesti, mikä osoittaa, että sen odotettiin olevan läsnä kokouksissa” (riidanalaisen päätöksen 479 perustelukappale).

79      Eräässä riidanalaisen päätöksen alaviitteessä komissio mainitsi erityisesti kahdenlaiset kokoukset: yhtäältä ”vähintään” 14 kokousta, joissa G oli läsnä ja joissa keskusteltiin Austria Drahtin tilanteesta, ja toisaalta ”16 muuta kokousta”, joissa Austria Drahtin tilanteesta keskusteltiin G:n poissa ollessa. Komissio totesi tältä osin seuraavaa:

”Päätöksen liite 3: [G] on läsnä vähintään 14 kokouksessa, joissa keskustellaan Austria Drahtin tilanteesta, erityisesti 15.4.1997 (kiintiöiden/asiakkaiden jakaminen ja hintojen vahvistaminen), 24.6.1997 (’markkinatasapainon’ etsiminen ja hintatietojen vaihto), 11.3.1998 (keskustelut kiintiöiden jakamisesta ja hintojen vahvistamisesta, Austria Draht mainitaan, mutta tietoja ei merkitä), 30.3.1998 (keskustelut kiintiöiden jakamisesta), 18.5.1998 (keskustelut kiintiöiden jakamisesta ja hintojen vahvistamisesta), 19.10.1998 (asiakkaiden jakaminen), 18.1.1999 (keskustelut kiintiöiden jakamisesta ja hintojen vahvistamisesta), 14.12.1999 (keskustelut kiintiöiden jakamisesta), 12.1.2000 (keskustelut kiintiöiden jakamisesta), 19.9.2000 (keskustelut kiintiöiden jakamisesta), 10.6.2001 (kiintiöiden jakaminen), 23.10.2001 (Austria Draht mainitaan, mutta tietoja ei merkitä), 11.1.2002 (edeltävää vuotta koskevien tietojen vaihto ja yritys jakaa kiintiöt vuodelle 2002), 30.4.2002 (nimenomainen maininta siitä, että [G:n] on taattava määrä tai [Austria Draht] ’erotetaan’ kesään mennessä); kuuttatoista muuta kokousta koskevissa todisteissa ei mainita [G:n] läsnäoloa (eräissä kokouksissa hänet on nimenomaisesti merkitty poissaolevaksi), mutta Austria Drahtia koskevista tiedoista on kuitenkin keskusteltu: 7.4.1997 (kiintiöiden jakaminen, tietojenvaihto); 13.5.1997 (tietojenvaihto siitä, että [G.] on tarjonnut (nimeltä mainitulle) asiakkaalle erityishinnan nimenomaisen Austria Drahtilta peräisin olevan tilauksen seurauksena), 14.10.1997 (keskustelut kiintiöiden jakamisesta), 16.12.1997 (keskustelut kiintiöiden jakamisesta, tietojenvaihto), 22.12.1997 ja 14.1.1998 (taulukot, jotka sisältävät yksityiskohtaisia Austria Drahtia koskevia tietoja, kiintiöt ja asiakaskunta – –); 16.7.1998 (Austria Draht mainitaan, mutta tietoja ei merkitä konkreettisesti), 6.5.1999 (telekopio, joka koskee erityisesti asiakaskunnan jakamista ja Austria Drahtille myönnettävää kiintiötä), 13.5.1999 (tietojenvaihto), 31.5.1999 (keskustelut kiintiöiden jakamisesta), 10.7.2000 (keskustelut kiintiöiden jakamisesta), 27.9.2000 (tietojenvaihto), 13.7.2001 (sähköposti, joka sisältää yksityiskohtaisen Excel-luettelon kiintiöiden ja asiakkaiden jakamisesta yrityskohtaisesti punosten osalta vuonna 2001) ja 4.2.2002 (sähköposti, joka sisältää yksityiskohtaisen Excel-luettelon kiintiöiden ja asiakkaiden jakamisesta yrityskohtaisesti punosten osalta vuonna 2002), 23.7.2001 (keskustelut kiintiöiden jakamisesta), 25.7.2001 (keskustelut kiintiöiden jakamisesta / tietojenvaihto).”

80      Tässä alaviitteessä mainitaan myös kolmas kokousten tai sisäisten muistiinpanojen ryhmä:

”Yhdeksän kokouksen aikana (tai sisäisissä muistiinpanoissa) [G.] mainitaan nimenomaisesti Austria Drahtin edustajana: 15.4.1997, 12.5.1997, 13.5.1997, 24.6.1997, 22.10.1997, 11.3.1998, 18.5.1998, 29.11.1999 ja 17.1.2000. Austria Drahtin poissaolo on jälleen mainittu nimenomaisesti, mikä osoittaa, että sen odotettiin osallistuvan kokouksiin, jotka pidettiin 7.9.1998 ja 12.7.1999; [G:n] poissaolon 14.10.1997 pidetystä kokouksesta ei katsottu olevan perusteltu, ja 15.5.2002 pidetyn kokouksen aikana [G:tä] pyydettiin nimenomaisesti olemaan läsnä 5.–6.6.2002 pidetyssä kokouksessa. Huomatkaa myös kokoukset, joiden aikana todettiin, että Austria Drahtiin oli otettava yhteyttä: 20.9.1999 ja kesä 2002.”

81      Komissio totesi Austria Drahtin yksilöllisen osallistumisen Club Italiaan alkamisesta seuraavaa:

”Vuonna 1996 ja sitä ennen Austria Draht ei 13.2.1996 – – pidetyn kokouksen pöytäkirjan mukaan ollut osallistunut italialaiseen järjestelyyn. Komissiolla on kuitenkin selviä todisteita siitä, että Austria Draht alkoi osallistua Club Italiaan vuodesta 1997 lähtien ja viimeistään 15.4.1997, jolloin sen todettiin nimenomaisesti olleen läsnä myyntiedustajansa [G:n] välityksellä – – Tämän kokouksen aikana Austria Drahtille vahvistettiin kiintiö ja todettiin nimenomaisesti, että Austria Draht pidättäytyisi toimittamasta tietylle (nimeltä mainittujen) asiakkaiden ryhmälle – – Tätä kokousta on tarkasteltava juuri sitä ennen ja sen jälkeen pidettyjen kokousten asiayhteydessä: 1) 17.12.1996 pidetyn kokouksen aikana jaettiin taulukko, jossa mainitaan tonnimäärien jakaminen asiakasta kohti ja pääasiallisten toimittajien nimeäminen joillekin asiakkaille Italian markkinoilla vuodelle 1997. Vaikka Austria Drahtia koskeviin sarakkeisiin ei merkitty tietoja, Austria Drahtin huomioon ottaminen taulukossa on osoitus siitä, että osanottajien välisiä keskusteluja ainakin suunniteltiin; 2) tämän vahvistaa 4.3.1997 pidetty kokous, jonka aikana vaihdettiin tietoja Austria Drahtin määristä Italian markkinoilla; 3) vaikka Austria Draht ei ollut paikalla 7.4.1997, komissio toteaa, että Austria Drahtille on määrätty konkreettinen määrä; 4) kertomus Tréfileuropen vierailusta CB:ssä 24.6.1997 vahvistaa, että Austria Drahtin kanssa oli käynnissä kilpailunvastaisia keskusteluja ja että [G] edusti Austria Drahtia. Tässä yhteydessä komissio katsoo, että 15.4.1997 on päivämäärä, jolloin Austria Draht alkoi osallistua Club Italiaan” (riidanalaisen päätöksen 480 perustelukappale).

82      Siitä, että G:n käyttäytyminen on luettava Austria Drahtin syyksi, komissio täsmensi riidanalaisen päätöksen 481–483 perustelukappaleessa seuraavaa:

”(481) Se, että Austria Draht osallistui Club Italian kokouksiin myyntiedustajansa [G:n] välityksellä, vahvistetaan DWK:n ja ITC:n ilmoituksissa ja ITC:ltä ja Tréfileuropelta saaduissa rikkomisajanjaksolta peräisin olevissa asiakirjoissa. Kartellin osallistujat myös mielsivät Austria Drahtin kuuluvan olennaisena osana kartelliin [G:n] välityksellä – –

(482) Austria Draht myöntää antaneensa kaupallisen politiikkansa Italian markkinoilla kokonaisuudessaan Studio Creman (jota edusti sen pääjohtaja [G]) tehtäväksi vuodesta 1984 lähtien. [G:llä] oli Austria Drahtiin nähden vahva tiedotusvelvollisuus, eikä sillä ollut taloudellista riskiä toteutetuista liiketoimista ja toimenpiteistä, sillä Austria Draht kantoi yksin kaikki riskit, joita liittyi esimerkiksi toimituksen puuttumiseen, virheelliseen toimitukseen ja asiakkaan maksukyvyttömyyteen, ja maksoi [G:lle] korvauksen kiinteänä prosenttiosuutena myymäänsä (asiakaskohtaiseen) määrään nähden. [G:llä] oli velvollisuus toimittaa kirjallinen kuukausiraportti Austria Drahtille toiminnastaan ja erityisesti kilpailijoidensa toiminnasta ja ’myynnistä ja liikesuhteista’ edustamallaan alueella (Italia). Kaikki edellä esitetyt seikat osoittavat selvästi Austria Drahtin täysimääräisen määräysvallan myyntiedustajansa [G:n] toimintaan – –

(483) Kun otetaan huomioon tiukat edustussuhteet ja [G:n] säännöllinen osallistuminen Club Italian kokouksiin, joissa käsiteltiin kiintiöitä, hintoja ja asiakaskuntaa – – on selvää, että [G] toimitti arkaluonteisia kaupallisia tietoja Austria Drahtin kannasta Club Italian muille osallistujille ja sai näiden kokousten aikana Austria Drahtia hyödyttäviä tietoja. Komissio katsoo näin ollen, että Austria Draht osallistui Club Italiaan 15.4.1997–19.9.2002.”

 Club Europe ja yleiseurooppalainen järjestelmä

83      Osoittaakseen sen, että kilpailusääntöjen rikkominen, josta voestalpinea ja Austria Drahtia syytetään, on luonteeltaan yhtenä kokonaisuutena pidettävä ja jatkettu, ja erityisesti ”yksilökohtaisen tietoisuuden osallistumisesta laajempaan järjestelmään” (ks. riidanalaisen päätöksen 12.2.2.4 jakson otsikko), komissio totesi seuraavaa:

”(652) Austria Draht myöntää osallistuneensa joihinkin Club Europen kokouksiin, mutta väittää, ettei näissä kokouksissa käyty mitään kilpailunvastaisia keskusteluja. Komissio toteaa, ettei se katso Austria Drahtin olevan vastuussa välittömästä osallistumisesta Club Zurichiin tai Club Europeen – –. On kuitenkin olemassa selviä aihetodisteita, jotka antavat aiheen katsoa, että Austria Draht osallistui satunnaisesti kilpailunvastaisiin keskusteluihin yleiseurooppalaisella tasolla ja että se oli siis jo varhaisessa vaiheessa tietoinen kartellin yleiseurooppalaisesta tasosta.

(653) Ensinnäkin jo vuosina 1995–1996 eli selvästi ennen sitä päivää, jota komissio piti Austria Drahtin rikkomiseen osallistumisen aloituspäivänä (15.4.1997), tämä osallistui Club Zurichin kokouksiin, joiden aikana keskusteltiin muun muassa mahdollisuudesta järjestää uusi eurooppalainen kiintiöjärjestely. Lisäksi 16.12.1997 pidetyn Club Italian kokouksen aikana mainittiin, ettei ’Austria Draht ollut tämän Clubin (Europe) jäsen mutta halusi pysyä sen suhteen ajan tasalla’. Myöhemmissä Club Italian kokouksissa, joihin Austria Drahtia edustanut [G] osallistui, osallistujille annettiin tietoja Club Europen puitteissa käydyistä keskusteluista ja tehdyistä sopimuksista – – Lisäksi Austria Draht myöntää osallistuneensa useisiin Club Europen kokouksiin – – joiden aikana – ainakin mitä tulee 28.2.2000 pidettyyn kokoukseen – käsiteltiin myyntimääriä ja hintoja koskevaa kysymystä. 27.9.2001 pidetyn kokouksen aikana Austria Drahtia pyydettiin liittymään laajennettuun Club Europeen. Useat aihetodisteet viittaavat siihen, että yleiseurooppalaisen laajentumisvaiheen aikana – – Austria Draht osallistui keskusteluihin kiintiöiden ja asiakkaiden jakamisesta tietyissä maissa ja osallistui [G:n] välityksellä ainakin kuuteen kokoukseen, joissa käsiteltiin Club Europen laajentumista, mukaan lukien 6.11.2001 pidetty kokous, jonka aikana [G] nimettiin lisäksi mahdolliseksi koordinaattoriksi Italian osalta yhdessä [A:n] (Itas) ja [C:n] (CB) kanssa.

(654) Komissio päätteli tästä, että osallistuessaan Club Italiaan Austria Draht tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että tämän klubin puitteissa toteutettu yhteistoiminta kuului kokonaissuunnitelmaan, jonka tarkoituksena oli jänneteräksen markkinoiden vakauttaminen ja hintojen alenemisen välttäminen ja jonka Club Italia jakoi yleiseurooppalaisten järjestelyiden kanssa.”

c)     Riidanalaisen päätöksen adressaatit ja yksilöllinen vastuun kesto

84      Kyseessä olevien yhtiöiden vastuun määrittämiseksi komissio erotti riidanalaisen päätöksen 769–789 perustelukappaleessa Austria Drahtin tilanteen voestalpinen tilanteesta mainitsematta Studio Creman tilannetta.

 Austria Drahtin tilanne

85      Määrittäessään Austria Drahtin vastuuta komissio katsoi, että tämä yhtiö oli osallistunut Club Italiaan suoraan Italian myyntiedustajansa välityksellä 15.4.1997–19.9.2002 (riidanalaisen päätöksen 769 perustelukappale).

86      Näyttääkseen tämän väitteen toteen komissio hylkäsi aluksi Austria Drahtin väitteet, joiden mukaan sen Italian myyntiedustaja G ei edustanut sitä kartellin kokouksissa. Austria Draht vetosi tässä yhteydessä tämän myyntiedustajan lausuntoon, jossa se kiistää edustaneensa Austria Drahtia Club Italian kokouksissa, sekä Tréfileurope Italian myyntiedustajan, V:n lausuntoon, jossa tämä arvioi, ettei Austria Draht ollut Club Italian jäsen ja että kokouksissa, joihin V osallistui, G ei osallistunut kartellin sopimuksiin Austria Drahtin nimissä, mikä hänen mukaansa oli muille osallistujille selvää. Austria Draht väitti myös, että komission mainitsemasta yli 60:sta Club Italian kokouksesta ainoastaan viiden osalta oli täsmennetty, että G toimi Austria Drahtin nimissä, ja että muissa kokouksissa G esiteltiin CB:n edustajana (ilman viittausta Austria Drahtiin) tai ilman, että edustettua yritystä täsmennettiin (riidanalaisen päätöksen 770 perustelukappale).

87      Vastauksena näihin väitteisiin komissio totesi seuraavaa: ”Austria Drahtin osallistuminen kilpailunvastaisiin keskusteluihin myyntiedustajansa G:n välityksellä [oli] kuitenkin näytetty toteen riittävällä tavalla: ensinnäkään kumpikaan Austria Drahtin toimittamista lausunnoista ei ole luotettava: G:n lausunto on laadittu tapahtuma-ajankohdan jälkeen ja laadittu lähinnä Austria Drahtin väitetiedoksiantoon antaman vastauksen asiayhteydessä; V:n lausunto ainoastaan heijastelee hänen henkilökohtaista mielipidettään, joka rajoittuu kahteen kokoukseen, joihin hän osallistui. Eräät todisteet puhuvat lisäksi molempia lausuntoja vastaan” (riidanalaisen päätöksen 771 perustelukappale).

88      Komission mielestä tällaisia todisteita ovat seuraavat (riidanalaisen päätöksen 772 perustelukappale):

–        kaksi sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevan hakemuksen esittäjää (DWK ja ITC) vahvistavat Austria Drahtin osallistuneen kartellin kokouksiin myyntiedustajansa G:n välityksellä;

–        erittäin suuri määrä tapahtuma-aikaisia todisteita vahvistaa tämän;

–        Austria Drahtin tilanteesta keskusteltiin säännöllisesti ja sille osoitettiin kiintiöitä ja asiakkaita koko rikkomisajanjakson ajan tarkastuspäivään saakka. G oli läsnä ainakin 14 kokouksessa, joiden aikana keskusteltiin Austria Drahtin tilanteesta; G oli poissa 16 muusta kokouksesta, mutta Austria Drahtin tietoja tarkasteltiin silti, ja lopuksi yhdeksän kokouksen aikana G:n esiteltiin nimenomaisesti osallistuvan Austria Drahtin nimissä;

–        kartellin muut osallistujat ovat myös selvästi mieltäneet Austria Drahtin kartellin jäseneksi G:n välityksellä ja korostivat sitä, että Austria Drahtin on ”noudatettava” kartellia;

–        se, että G edusti myös CB:tä joissakin tai useissa riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 luetelluissa kokouksissa, ei muuta millään tavalla todisteita siitä, että se edusti myös Austria Drahtia. On huomautettava, että useimpien kokousten aikana CB osallistui itse omien työntekijöidensä välityksellä, joten G:n roolin CB:n edustajana voidaan katsoa olevan vähemmän merkittävä kuin hänen roolinsa Austria Drahtin, joka ei osallistunut suoraan vaan antoi kaiken kaupallisen toimintansa Italiassa G:n tehtäväksi, edustajana.

89      Hylätäkseen Austria Drahtin väitteen, jonka mukaan sen ei voida katsoa olevan vastuussa G:n toiminnasta, koska ne eivät muodostaneet taloudellista kokonaisuutta, sillä G oli itsenäinen myyntineuvottelija, jolla ei ollut yksinoikeutta ja johon Austria Drahtilla ei ollut mitään mahdollisuutta käyttää määräysvaltaa, komissio totesi päätöksessä (riidanalaisen päätöksen 774 perustelukappale) seuraavaa:

–        edustussopimuksesta ja Austria Drahtin lausunnosta ilmenee, että G oli Austria Drahtin tosiasiallinen myyntiedustaja;

–        G:n taloudelliset riskit olivat erittäin rajoitetut. Ensinnäkin sopimuksia tehtiin ainoastaan Austria Drahtin ja sen asiakkaan välillä, ja Austria Draht saattoi hyväksyä tai hylätä myyntiedustajan neuvottelemat tilaukset. Toiseksi Austria Draht oli yksin vastuussa riskeistä, joita liittyi esimerkiksi toimituksen puuttumiseen, virheellisiin toimituksiin ja asiakkaan maksukyvyttömyyteen. Kolmanneksi korvaus maksettiin kiinteänä prosenttiosuutena kullekin asiakkaalle myytyyn määrään nähden (tältä osin viitataan tuomion 11.12.2003, Minoan Lines v. komissio, T‑66/99, Kok., jäljempänä Minoan Lines ‑tuomio, EU:T:2003:337, 133 kohtaan);

–        koska taloudellista tai kaupallista riskiä ei ole tai ne ovat rajoitetut, G:tä tai Studio Cremaa on pidettävä Austria Drahtin yritykseen kuuluvana apuelimenä. Ne muodostavat, samoin kuin kaupallinen työntekijä, tämän yrityksen kanssa yhden taloudellisen kokonaisuuden (tältä osin viitataan tuomion 16.12.1975, Suiker Unie ym. v. komissio, 40/73–48/73, 50/73, 54/73–56/73, 111/73, 113/73 ja 114/73, Kok., jäljempänä Suiker Unie ‑tuomio, EU:C:1975:174, 480 kohtaan);

–        tämä on sopusoinnussa 13.10.2000 annetun komission tiedonannon – Suuntaviivat vertikaalisista rajoituksista (EYVL C 291, s. 1; jäljempänä vertikaalisista rajoituksista annetut suuntaviivat) kanssa;

–        tämän vuoksi Austria Drahtin on katsottava olevan vastuussa G:n osallistumisesta kartellin kokouksiin.

90      Komissio katsoi, että sen toteamus, jonka mukaan G toimi myös kartellin toisen osallistujan, CB:n, nimissä eikä se toiminut yksinoikeudellisena myyntiedustajana suppeassa merkityksessä, ei muuttunut vaan päinvastoin vahvistui (riidanalaisen päätöksen 775 perustelukappale).

91      Komissio totesi tältä osin seuraavaa:

”(775) Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällaisen yksinoikeuden ja siis myöskään päämiehen kanssa muodostettavan taloudellisen yksikön ajatuksen puolesta ei nimittäin puhu se seikka, että välittäjä ’ryhtyy itsenäisenä myyntineuvottelijana huomattaviin liiketoimiin kysymyksessä olevan tuotteen tai palvelun markkinoilla’ [tältä osin viitataan Suiker Unie ‑tuomion 544 kohtaan]. Näin ei ole nyt käsiteltävässä asiassa. [G] ei toiminut henkilökohtaisesti kyseessä olevilla markkinoilla eikä siis ryhtynyt huomattaviin liiketoimiin omissa nimissään itsenäisenä myyntineuvottelijana [sillä ei ollut huomattavia taloudellisia riskejä] vaan pikemminkin edusti kahta kilpailijaa samanaikaisesti kartellin kokouksissa.

(776) Komission mielestä se, että kaksi kilpailijaa käytti samaa edustajaa kartellin kokouksissa, muodostaa koordinointia parantavan tekijän, joka pikemminkin helpottaa kartellin toimintaa kuin vapauttaa päämiehet vastuustaan. Muutoin kartelliin osallistuvat yritykset voisivat edustajansa välityksellä helposti paeta vastuitaan yksinkertaisesti jakamalla edustajansa kartellin toisen edustajan kanssa. Joka tapauksessa nyt käsiteltävässä asiassa on myös huomautettava, että CB oli yleensä läsnä henkilökohtaisesti kartellin kokouksissa ja että [G]/[Studio Crema] toimi näin ollen yleensä Austria Drahtin edustajana.”

92      Lopuksi komissio totesi, että ”määräysvallan puuttuminen, tietämättömyys sen edustajan osallistumisesta kartelliin tai sen (taannehtiva) hyväksynnän puuttuminen, johon Austria Draht vetoaa, eivät voi olla päteviä perusteluja paeta velvoitteitaan” (riidanalaisen päätöksen 777 perustelukappale).

93      Komissio esitti tältä osin seuraavat perustelut:

–        Austria Draht muodostaa myyntiedustajansa kanssa taloudellisen kokonaisuuden (riidanalaisen päätöksen 697, 480 ja 481 perustelukappale) ja on näin ollen vastuussa tämän osallistumisesta kartelliin riippumatta Austria Drahtin tietoisuudesta, määräysvallasta tai hyväksynnästä (tai niiden puuttumisesta) [tältä osin viitataan tuomion 15.6.2005, Tokai Carbon ym. v. komissio, T‑71/03, T‑74/03, T‑87/03 ja T‑91/03, EU:T:2005:220, 54 kohtaan ja tuomioon 10.9.2009, Akzo Nobel ym. v. komissio, C‑97/08 P, Kok., EU:C:2009:536] (riidanalaisen päätöksen 777 perustelukappale)

–        lisäksi jos yritys päättää delegoida kaupallisen toimintansa tietyssä maassa tai tietyillä markkinoilla todelliselle myyntiedustajalle, sillä on velvollisuus luoda tarvittavat mekanismit taatakseen hänen valvontansa (riidanalaisen päätöksen 777 perustelukappale)

–        lisäksi ”vaikkei Austria Drahtin ja [G:n] välisistä kilpailunvastaisia kokouksia koskevista ohjeista/arvioinnista ole välittömiä todisteita, sen edustajan osallistuminen kilpailunvastaisiin kokouksiin vaikutti Austria Drahtin käyttäytymiseen”. Komissio katsoo, että ”[G] osallistui todellakin säännöllisesti Club Italian kartellikokouksiin, joissa se antoi kilpailijoille muun muassa arkaluonteisia kaupallisia tietoja Austria Drahtin kiintiöistä, hinnoista ja asiakkaista ja sai yhtä arkaluonteisia kaupallisia tietoja kilpailijoistaan ja joissa se sopi kilpailijoidensa kanssa hinnoista, asiakaskunnan jakamisesta ja kiintiöiden jakamisesta – –”. Komissio toteaa lisäksi, että ”[nämä] tiedot ovat varmasti vaikuttaneet Austria Drahtin kaupalliseen käyttäytymiseen Italiassa (G:n välityksellä)” ja että ”Austria Drahtin toimittamasta edustussopimuksesta ja sisäisistä raporteista käy lisäksi selvästi ilmi, että [G] on pitänyt Austria Drahtin säännöllisesti ajan tasalla tapahtumista Italian markkinoilla erityisesti kilpailijoiden ja myynnin ja Italian markkinoiden voimasuhteiden osalta – –”. Komissio toteaa lopuksi, että ”näin ollen voidaan olettaa, että [G] toimitti Austria Drahtille vähintään kartellin kokousten aikana saatuja merkityksellisiä kaupallisesti arkaluonteisia tietoja” (riidanalaisen päätöksen 778 perustelukappale).

94      Tämän vuoksi komissio katsoo, että ”[G:n] ja Austria Drahtin on katsottava muodostavan yhden ainoan taloudellisen kokonaisuuden ja Austria Drahtin on katsottava olevan vastuussa [G:n] osallistumisesta kartelliin” (riidanalaisen päätöksen 779 perustelukappale).

95      Lisäksi vastauksena Austria Drahtille, joka kiisti osallistuneensa kartellin kokouksiin yleisesti ottaen, komissio korosti, että sen hallussa olevat todisteet osoittivat riittävällä tavalla, että Austria Draht oli osallistunut Club Italiaan jatkuvasti ja keskeytyksettä, kuten riidanalaisen päätöksen 772 perustelukappaleessa ja liitteessä 3 selitettiin (riidanalaisen päätöksen 780 perustelukappale).

96      Komissio totesi siis, että syyskuun 1998 ja kesän 2002 välisenä aikana Austria Draht oli nimenomaisesti ilmoitettu poissaolevaksi useaan otteeseen, mikä osoittaa, että kartellin muut jäsenet odottivat sen olevan läsnä kokouksissa (riidanalaisen päätöksen 780 perustelukappale).

97      Samoin komissio totesi, että 30.4.2002 pidetyn kokouksen aikana kartellin osallistujat uhkasivat ”erottaa” Austria Drahtin kartellista, jos se kieltäytyisi takaamasta myynnin määrää ”kesään (2002) mennessä”, mikä osoittaa selvästi, että Austria Draht osallistui yhä kartelliin (riidanalaisen päätöksen 780 perustelukappale).

98      Lisäksi vastauksena Austria Drahtille, joka huomautti ensiksi, että suurimmassa osassa tapahtuma-aikaisia asiakirjoja, jotka koskivat kiintiöitä, hintoja tai asiakkaita Club Italian puitteissa, mainittiin pääasialliset italialaiset toimijat, muttei itse sitä, ja että niissä asiakirjoissa, joissa se mainittiin, ei osoitettu sen osallistumista vakuuttavasti; toiseksi että oli mahdollista, että viittaukset sen toimituksiin asiakirja-aineistoon sisältyneissä asiakirjoissa olivat pelkkiä muiden osapuolten esittämiä arvioita, sen aiempiin toimituksiin liittyviä tietoja, asiakkaiden tuottamia tietoa ja julkisesti saatavilla olevia tietoja, erityisesti koska markkinat olivat väitteen mukaan hyvin läpinäkyvät ja koska Itävaltaa koskevat luvut saattoivat koskea vain sitä, sillä se oli ainoa itävaltalainen tuottaja, ja kolmanneksi, ettei ollut todisteita siitä, että P olisi valvonut Austria Drahtin lukuja, komissio ”[myönsi], että kaikki Club Italiaan liittyvät asiakirjat eivät osoit[taneet] Austria Drahtin osallistumista”. Komission mielestä ”tämä saattaa selittyä helposti sillä, ettei Austria Draht ollut tämän klubin avainjäsen samaan tapaan kuin Redaelli, ITC, CB ja Itas – – ja osallistui tämän vuoksi Club Italian kokouksiin vähemmän säännöllisesti kuin nämä avainjäsenet”. Komissio katsoi kuitenkin, että ”Austria Drahtin osallistuminen kartelliin ei ole keskeytynyt 15.4.1997 ja 19.9.2002 välisenä aikana” (riidanalaisen päätöksen 781 ja 782 perustelukappale).

99      Lisäksi komissio totesi, ettei ollut uskottavaa väittää, että Austria Drahtin osalta vaihdetut tiedot olivat julkisesti saatavilla tai pelkkiä arvioita, kun otetaan huomioon näiden tietojen, joita vaihdettiin koko Austria Drahtin kartelliin osallistumisajan aikana, täsmällisyys, luottamuksellisuus ja viimeaikaisuus. Komission mukaan ”tällaiset tiedot saattoivat siis tulla vain Austria Drahtilta suoraan tai sen myyntiedustajan [G:n] välityksellä” (riidanalaisen päätöksen 782 perustelukappale).

100    Lopuksi komissio katsoi, että ”[P:n (Redaellin eläkkeelle jäänyt työntekijä, sittemmin kaupallinen neuvonantaja, ks. edellä 26 kohta)] harjoittaman valvonnan puuttumista ei voi[tu] pitää tärkeänä, saati ratkaisevana tekijänä, jotta voitaisiin kiistää Austria Drahtin osallistuneen kokouksiin, kun otetaan huomioon kaikki saatavilla olevat todisteet Austria Drahtia vastaan ja se, ettei Austria Drahtia pidetty Club Italian avainjäsenenä, joten [P:n] harjoittaman valvonnan on voitu katsoa olevan sille vähemmän tärkeää” (riidanalaisen päätöksen 782 perustelukappale).

101    Komissio päätteli, että ”Austria Drahtin [oli] katsottava olevan vastuussa kartellitoiminnasta ja erityisesti osallistumisestaan Club Italiaan 15.4.1997–19.9.2002” (riidanalaisen päätöksen 783 perustelukappale).

 Voestalpinen tilanne

102    Voestalpinen osalta komissio katsoi, että tämän yhtiön oli katsottava olevan yhdessä ja yhteisvastuullisesti Austria Drahtin kanssa vastuussa rikkomisajanjaksolla 15.4.1997–19.9.2002, koska se käytti ratkaisevaa vaikutusvaltaa tytäryhtiöönsä (riidanalaisen päätöksen 784–789 perustelukappale), mitä asianosaiset eivät ole kiistäneet nyt käsiteltävässä asiassa.

d)     Voestalpinelle ja Austria Drahtille määrätyn sakon määrän laskenta

103    Aluksi komissio muistuttaa, että sakon määrän laskenta toteutettiin vuoden 2006 suuntaviivojen mukaisesti (riidanalaisen päätöksen 918 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet). Voestalpinen ja Austria Drahtin osalta 22 miljoonan euron sakko laskettiin seuraavasti.

104    Ensinnäkin Voestalpinen ja Austria Drahtin katsottiin olevan vastuussa kokonaiskartellista jänneteräksen markkinoilla ETA:lla. Näin ollen komissio totesi ottaneensa määrittääkseen sakon perusmäärän huomioon vuoden 2006 suuntaviivojen 13 kohdan mukaisesti ”yrityksen rikkomiseen liittyvien tavaroiden tai palveluiden myynnin arvon ETA:lla sijaitsevalla asian kannalta merkityksellisellä maantieteellisellä alueella” sen ajanjakson viimeisenä täytenä tilivuotena, jona yritys osallistui rikkomiseen (riidanalaisen päätöksen 929 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet).

105    Austria Drahtin osalta huomioon otettu myynnin arvo oli 18 207 306 euroa (ensimmäisen muutospäätöksen 5 perustelukappale). Kyse on jänneteräksen myynnin arvosta rikkomisen kohteena olevalla maantieteellisellä alueella eli voestalpinen ja Austria Drahtin osalta huomioon otetulla ajanjaksolla seuraavalla alueella: Saksa, Ranska, Italia, Alankomaat, Belgia, Luxemburg, Espanja, Itävalta, Portugali, Tanska, Ruotsi, Suomi ja Norja (riidanalaisen päätöksen 931 ja 932 perustelukappale).

106    Toiseksi näin laskettuun myynnin arvoon sovellettava prosenttiosuus riippuu rikkomisen vakavuudesta sellaisenaan. Tältä osin komissio otti huomioon asian kannalta merkityksellisten olosuhteiden joukosta rikkomisen luonteen, kaikkien kyseessä olevien yritysten yhteenlasketun markkinaosuuden, rikkomisen maantieteellisen laajuuden ja sen, onko rikkominen pantu täytäntöön vai ei (riidanalaisen päätöksen 936 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet).

107    Rikkomisen luonteen osalta komissio otti huomioon sen, että koko kartelli koski markkinoiden jakamista, asiakaskunnan jakamista ja horisontaalisia hintasopimuksia (riidanalaisen päätöksen 939 perustelukappale).

108    Komissio otti huomioon myös sen, että rikkomiseen osallistuneiden yritysten yhteenlaskettu markkinaosuus oli noin 80 prosenttia (riidanalaisen päätöksen 946 perustelukappale) ja että rikkominen ulottui ETA:n merkittävään osaan. Tältä osin komissio totesi, että – toisin kuin Austria Draht väitti – sen liikevaihtoa Portugalissa ja Espanjassa ei pitänyt jättää myynnin arvon ulkopuolelle siksi, että se ei ollut aktiivinen Club Españassa, koska nämä kaksi maata kuuluivat Club Italian, johon Austria Draht oli osallistunut, maantieteelliseen soveltamisalaan (riidanalaisen päätöksen 947 ja 948 perustelukappale). Socitrelin, Proderacin, Fapricelan ja Fundian osalta, joista Socitrel, Proderac ja Fapricela olivat osallistuneet vain Club Españaan (joka kattaa yksinomaan Espanjan ja Portugalin) ja Fundia vain Addtekia koskevaan koordinointiin ja joiden oli osoitettu tienneen yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta rikkomisesta vasta erittäin myöhäisessä rikkomisen vaiheessa (17.5.2001 Socitrelin, Proderacin ja Fapricelan osalta ja 14.5.2001 Fundian osalta), komissio otti kuitenkin huomioon rajoitetumman maantieteellisen soveltamisalan määrittäen osan myynnin arvosta. Komission mielestä tilanne oli erilainen Club Españan muiden osallistujien (Emesa ja Galycas, Tycsa ja Trefilerías Quijano) osalta, jotka osallistuivat samanaikaisesti kartellin eri tasoille ja joiden oli osoitettu tienneen yhtenä kokonaisuutena pidettävästä jatketusta rikkomisesta jo selvästi aiemmassa vaiheessa. Samoin Club Italian osallistujien osalta tilanne oli erilainen kuin Socitrelin, Proderacin ja Fapricelan tilanne, koska Club Italian maantieteellinen soveltamisala oli suurelta osin sama kuin yleiseurooppalaisten sopimusten soveltamisala ja oli näin ollen selvästi Club Españan maantieteellistä soveltamisalaa (Espanja ja Portugali) laajempi (riidanalaisen päätöksen 949 perustelukappale).

109    Järjestelyjen täytäntöönpanosta komissio katsoo, että vaikka se ei aina ollut täysin onnistunutta, järjestelyt on kuitenkin pantu täytäntöön (riidanalaisen päätöksen 950 perustelukappale).

110    Komissio otti huomioon nyt käsiteltävän asian erityisolosuhteet ja edellä mainitut arviointiperusteet ja katsoi, että huomioon otettava osuus myynnistä oli 16 prosenttia Fundian osalta, 18 prosenttia Socitrelin, Fapricelan ja Proderacin osalta ja 19 prosenttia kaikkien muiden yritysten, mukaan lukien kantajat, osalta (riidanalaisen päätöksen 953 perustelukappale).

111    Kolmanneksi rikkomisen katsottiin voestalpinen ja Austria Drahtin osalta kestäneen viisi vuotta ja viisi kuukautta eli 15.4.1997–19.9.2002 (riidanalaisen päätöksen 956 perustelukappale).

112    Neljänneksi komissio katsoi, että asianmukaisena prosenttiosuutena, joka on sisällytettävä perusmäärään riippumatta yrityksen rikkomiseen osallistumisen kestosta, oli 16 prosenttia Fundian osalta, 18 prosenttia Socitrelin, Fapricelan ja Proderacin osalta ja 19 prosenttia kaikkien muiden yritysten, mukaan lukien kantajat, osalta (riidanalaisen päätöksen 962 perustelukappale).

113    Vastauksena Austria Drahtille, joka väitti, että koska se ei ollut tietoinen yleiseurooppalaisesta kokonaisjärjestelystä, komission ei pitäisi soveltaa siihen lisämäärää tai, jos komissio tekisi niin, sen pitäisi soveltaa vain alinta kerrointa (15 prosenttia), komissio totesi, että Austria Draht oli tietoinen koko yleiseurooppalaisesta järjestelystä (riidanalaisen päätöksen 652–654 perustelukappale) ja että se oli osallistunut myös Club Italiaan kokouksissa, joiden aikana vahvistettiin hintoja sekä jaettiin asiakkaita ja kiintiöitä (riidanalaisen päätöksen 478 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet), joten Austria Drahtiin sovellettavan prosenttiosuuden ei pitänyt poiketa vastaaviin käytäntöihin osallistuviin muihin yrityksiin sovellettavasta prosenttiosuudesta (riidanalaisen päätöksen 958 ja 959 perustelukappale).

114    Viidenneksi komissio hylkäsi lieventävät olosuhteet, joihin voestalpine ja Austria Draht vetosivat hallinnollisen menettelyn aikana. Kyse oli muun muassa väitteistä, jotka liittyivät tuottamuksellisuuteen (riidanalaisen päätöksen 976 perustelukappale), kantajien vähäiseen rooliin kartellissa (riidanalaisen päätöksen 982 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet), niiden osallistumiseen vain yhteen kartellin osaan (riidanalaisen päätöksen 996–998 perustelukappale), sopimusten täytäntöön panematta jättämiseen (riidanalaisen päätöksen 1013 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet, erityisesti 1016 ja 1018–1022 perustelukappale) ja ainoastaan yhden tekijän, joka toimi edustajan välityksellä, syyttämiseen ilman, että edustajaa syytettäisiin (riidanalaisen päätöksen 1034 perustelukappale).

115    Koska lieventäviä olosuhteita ei ole, komissio katsoi, ettei sillä ole syytä poiketa perusmäärästä, joka laskettiin vuoden 2006 suuntaviivoissa määritetyn menetelmän perusteella ja josta seurasi 22 miljoonan euron sakko (riidanalaisen päätöksen 1057 perustelukappale sekä 1072 perustelukappale 10 prosentin enimmäismäärän soveltamisen osalta).

2.     Periaatteiden mieleen palauttaminen

a)     Rikkomisen olemassaoloa ja kestoa koskevat todisteet

116    Aluksi on huomautettava oikeuskäytännöstä seuraavan, että komission on kartellin olemassaolon lisäksi näytettävä toteen myös sen kesto. Erityisesti SEUT 101 artiklan 1 kohdan rikkomisen todistelusta on todettava, että komission on esitettävä selvitys niistä kilpailusääntöjen rikkomisista, jotka se on katsonut tapahtuneeksi, ja oikeudellisesti riittävä näyttö kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavista seikoista. Jos tuomioistuimella on epäilyjä, niiden on hyödytettävä yritystä, jolle päätös, jossa rikkominen on todettu, on osoitettu. Erityisesti käsitellessään kannetta sellaisen päätöksen kumoamiseksi tai muuttamiseksi, jossa määrätään sakko, tuomioistuin ei siis saa katsoa, että komissio on näyttänyt kyseisen rikkomisen toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla, jos sillä on tämän seikan osalta vielä epäilyjä. Viimeksi mainitussa tilanteessa on nimittäin otettava huomioon syyttömyysolettaman periaate, joka on yksi perusoikeuksista, joita unionin oikeusjärjestyksessä suojataan, ja joka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohdassa. Kun otetaan huomioon kyseisten rikkomisten luonne sekä niihin liittyvien seuraamusten luonne ja ankaruus, syyttömyysolettaman periaatetta sovelletaan erityisesti yrityksiä koskevien kilpailusääntöjen rikkomista koskeviin menettelyihin, jotka voivat johtaa sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen. Komission on esitettävä täsmällisiä ja yhtäpitäviä todisteita, joiden perusteella voidaan vakuuttua siitä, että kilpailusääntöjä on väitetyllä tavalla rikottu (ks. tuomio 17.5.2013, Trelleborg Industrie ja Trelleborg v. komissio, T‑147/09 ja T‑148/09, Kok., EU:T:2013:259, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

117    Lisäksi on tavanomaista, että kilpailunvastaisiin sopimuksiin liittyvät toimenpiteet toteutetaan vaivihkaa, että kokoukset pidetään salassa ja että niihin liittyvien asiakirjojen määrä pidetään mahdollisimman vähäisenä. Tästä seuraa, että vaikka komissio löytää kokouspöytäkirjojen kaltaisia asiakirjoja, jotka osoittavat nimenomaisesti taloudellisten toimijoiden välisen lainvastaisen yhteydenpidon, nämä ovat normaalisti vain hajanaisia ja niitä on vähän, joten usein on välttämätöntä muodostaa kuva tietyistä yksityiskohdista päättelemällä. Useimmissa tapauksissa kilpailunvastaisen menettelyn tai sopimuksen olemassaolo on siis pääteltävä tietyistä yhteensattumista ja indisioista, jotka yhdessä tarkasteltuina voivat muun johdonmukaisen selityksen puuttuessa olla osoitus kilpailusääntöjen rikkomisesta (ks. edellä 116 kohdassa mainittu tuomio Trelleborg Industrie ja Trelleborg v. komissio, EU:T:2013:259, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

118    Oikeuskäytännössä edellytetään lisäksi, että jos ei ole olemassa näyttöä, jolla voidaan osoittaa suoraan rikkomisen kesto, komissio esittää ainakin näyttöä, joka liittyy ajallisesti riittävän lähellä toisiaan oleviin tosiseikkoihin, joiden perusteella voidaan kohtuudella päätellä, että rikkominen on jatkunut keskeytyksettä tietyn kahden ajankohdan välillä (edellä 116 kohdassa mainittu tuomio Trelleborg Industrie ja Trelleborg v. komissio, EU:T:2013:259, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

b)     Yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen käsite, merkityksessä monitahoinen rikkominen

119    Toiseksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen voi johtua paitsi yksittäisestä toimenpiteestä myös useista toimenpiteistä tai jopa jatkuvasta käyttäytymisestä, vaikka yksi tai useampi osatekijä tästä useiden toimenpiteiden sarjasta tai tästä jatkuvasta käyttäytymisestä voisi sellaisenaankin ja erikseen tarkasteltuna merkitä kyseisen määräyksen rikkomista. Kun eri toimenpiteet kuuluvat ”kokonaissuunnitelmaan”, koska niiden yhteisenä tavoitteena on kilpailun vääristäminen yhteismarkkinoiden sisällä, komissiolla on oikeus kohdistaa vastuu näistä toimenpiteistä sen mukaan, miten yritykset ovat osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuutena arvioiden (tuomio 8.7.1999, komissio v. Anic Partecipazioni, C‑49/92 P, Kok., EU:C:1999:356, 81 kohta; tuomio 7.1.2004, Aalborg Portland ym. v. komissio, C‑204/00 P, C‑205/00 P, C‑211/00 P, C‑213/00 P, C‑217/00 P ja C‑219/00 P, Kok., EU:C:2004:6, 258 kohta ja tuomio 6.12.2012, komissio v. Verhuizingen Coppens, C‑441/11 P, Kok., EU:C:2012:778, 41 kohta).

120    Yritys, joka on osallistunut tällaiseen yhtenä kokonaisuutena pidettävään monitahoiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen omalla käyttäytymisellään, joka kuuluu SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen, käsitteen alaan ja jolla pyrittiin myötävaikuttamaan kilpailusääntöjen rikkomisen toteuttamiseen kokonaisuudessaan, voi siis olla vastuussa myös muiden yritysten käyttäytymisestä saman kilpailusääntöjen rikkomisen osalta koko siltä ajalta, jolloin se osallistui kyseiseen rikkomiseen. Näin on, kun on näytetty toteen, että kyseinen yritys aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi muiden samaan päämäärään pyrkivien yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin (edellä 119 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, EU:C:1999:356, 83, 87 ja 203 kohta; edellä 119 kohdassa mainittu tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, EU:C:2004:6, 83 kohta ja edellä 119 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Verhuizingen Coppens, EU:C:2012:778, 42 kohta).

121    On siis mahdollista, että yritys on osallistunut välittömästi kaikkeen yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavaan kilpailunvastaiseen toimintaan, jolloin komissiolla on oikeus katsoa sen olevan vastuussa kaikesta tästä toiminnasta ja näin ollen kyseisestä rikkomisesta kokonaisuudessaan. On myös mahdollista, että yritys on osallistunut välittömästi ainoastaan osaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavasta kilpailunvastaisesta toiminnasta mutta että se on tiennyt kaikesta muusta samaan päämäärään pyrkivien kartellin muiden osallistujien suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailunvastaisesta toiminnasta tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin. Myös tällaisessa tapauksessa komissiolla on oikeus katsoa tämän yrityksen olevan vastuussa kaikesta kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavasta kilpailunvastaisesta toiminnasta ja näin ollen kyseisestä rikkomisesta kokonaisuudessaan (edellä 119 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Verhuizingen Coppens, EU:C:2012:778, 43 kohta).

122    Sen sijaan jos yritys on osallistunut välittömästi yhteen tai useampaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavaan kilpailunvastaiseen toimintaan, mutta ei ole näytetty toteen, että kyseinen yritys aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa muiden kartellin osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi kaikesta kyseisten samaan päämäärään pyrkivien osallistujien suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin, komissiolla on oikeus katsoa tämän yrityksen olevan vastuussa ainoastaan toiminnasta, johon se on osallistunut välittömästi, ja muiden samaan päämäärään pyrkivien osallistujien suunnittelemasta tai toteuttamasta käyttäytymisestä, jonka osalta on todistettu, että se tiesi siitä tai että se on saattanut kohtuudella ennakoida sen ja on ollut valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin (edellä 119 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Verhuizingen Coppens, EU:C:2012:778, 44 kohta).

123    Tämä ei voi kuitenkaan johtaa siihen, että tämä yritys vapautetaan vastuustaan sellaisen käyttäytymisen osalta, johon se on kiistatta osallistunut tai josta sen voidaan tosiasiallisesti katsoa olevan vastuussa. Komission päätös, jossa kartellikokonaisuus katsotaan yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi, voidaan kuitenkin jakaa tällä tavalla ainoastaan, jos yhtäältä kyseiselle yritykselle on hallinnollisen menettelyn aikana annettu mahdollisuus ymmärtää, että sitä moitittiin myös kustakin kartellin osatekijänä olevasta käyttäytymisestä, ja näin ollen puolustautua tätä moitetta vastaan ja jos toisaalta kyseinen päätös on tältä osin riittävän selvä (edellä 119 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Verhuizingen Coppens, EU:C:2012:778, 45 ja 46 kohta).

124    Sillä, että yritys ei ole osallistunut kaikkiin kartellin muodostaviin osatekijöihin tai että sen osuus on ollut vähäinen niillä osa-alueilla, joihin se on osallistunut, ei nimittäin ole merkitystä näytettäessä toteen kilpailusääntöjen rikkomista sen osalta, koska nämä seikat on otettava huomioon ainoastaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa ja mahdollisesti sakon määrää määritettäessä (edellä 119 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, EU:C:1999:356, 90 kohta; edellä 119 kohdassa mainittu tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, EU:C:2004:6, 86 kohta ja edellä 119 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Verhuizingen Coppens, EU:C:2012:778, 45 kohta).

c)     Irtisanoutumisen käsite kokoukseen osallistumisen tapauksessa

125    Kolmanneksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan riittää, että komissio osoittaa asianomaisen yrityksen osallistuneen kokouksiin, joiden aikana on tehty kilpailunvastaisia sopimuksia, ilman että se olisi selvästi vastustanut niitä, jotta kyseisen yrityksen osallistuminen yhteistoimintajärjestelyyn voidaan osoittaa riittävällä tavalla. Jos osallistuminen tällaisiin kokouksiin on toteennäytetty, kyseisen yrityksen on esitettävä selvitystä siitä, että sen osallistumisella kyseisiin kokouksiin ei ollut kilpailua rajoittavaa tarkoitusta, osoittamalla ilmoittaneensa kilpailijoilleen, että sillä oli näihin kokouksiin osallistuessaan kilpailijoihin nähden eri näkemys (ks. edellä 119 kohdassa mainittu tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, EU:C:2004:6, 81 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

126    Tämän oikeusperiaatteen taustalla on se perustelu, että koska yritys on osallistunut kyseiseen kokoukseen sanoutumatta julkisesti irti sen sisällöstä, se on antanut toisille osallistujille sen vaikutelman, että se hyväksyi sen tuloksen ja noudattaisi sitä. Tältä osin kielletyn aloitteen hiljainen hyväksyminen ilman julkista irtisanoutumista sen sisällöstä tai sen ilmoittamista hallintoviranomaisille rohkaisee muita jatkamaan kilpailusääntöjen rikkomista ja vaarantaa sen paljastumisen. Tämä kumppanuus merkitsee passiivista osallistumista kilpailusääntöjen rikkomiseen ja saattaa siten johtaa siihen, että yritys joutuu vastuuseen, kun kyseessä on yksi sopimus (edellä 119 kohdassa mainittu tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, EU:C:2004:6, 82 ja 84 kohta).

127    Myöskään se, että yritys ei noudata kokouksessa, jolla on kilpailunvastainen tavoite, sovittua, ei poista sen vastuuta kartelliin osallistumisesta, ellei se ole julkisesti sanoutunut irti siitä, mitä kokouksissa on sovittu. Sillä, että yritys ei ole osallistunut kaikkiin kartellin muodostaviin seikkoihin tai että sen osuus on ollut vähäinen niillä osa-alueilla, joihin se on osallistunut, ei ole merkitystä toteennäytettäessä kilpailusääntöjen rikkomista sen osalta. Nämä seikat on otettava huomioon ainoastaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa ja mahdollisesti sakon määrää määritettäessä (edellä 119 kohdassa mainittu tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, EU:C:2004:6, 85 ja 86 kohta).

128    Kun yritysten vastuu kilpailunvastaisista menettelytavoista johtuu komission mukaan siitä, että ne ovat osallistuneet kokouksiin, joiden kohteena ovat olleet tällaiset menettelytavat, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on varmistettava, että näillä yrityksillä on ollut sekä hallinnollisessa menettelyssä että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen oikeudenkäynnissä tilaisuus kumota näin tehdyt päätelmät ja tarvittaessa näyttää toteen seikkoja, jotka valottavat eri tavalla komission toteennäyttämiä seikkoja ja joiden nojalla näin ollen voidaan korvata komission tosiasioille antama selitys toisella selityksellä (edellä 119 kohdassa mainittu tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, EU:C:2004:6, 87 kohta).

129    Asianosaisten väitteitä, jotka on esitetty yksityiskohtaisesti unionin yleisen tuomioistuimen antamassa istuntokertomuksessa, on arvioitava riidanalaisen päätöksen sisällön valossa ja edellä esitetyt periaatteet huomioon ottaen.

B       Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio arvioi virheellisesti, että kantajat ovat osallistuneet yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen yhteen osaan Italiassa toimivan myyntiedustajansa välityksellä

130    Ensimmäisessä kanneperusteessa voestalpine ja Austria Draht väittävät, että vaikka ne eivät ole osallistuneet komission luonnehtimaan kartelliin, niille on määrätty 22 miljoonan euron suuruinen sakko sillä perusteella, että niiden Italiassa toimiva myyntiedustaja G oli läsnä tietyissä Club Italian kokouksissa. Niiden mukaan komissio ei kuitenkaan voi pelkästään tämän seikan perusteella katsoa, että ne rikkoivat SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa tämän myyntiedustajan välityksellä.

131    Tällä kanneperusteella kantajat vetoavat ensimmäiseksi G:n, joka toimi pääosin CB:n lukuun, rooliin; toiseksi G:n, V:n (Tréfileurope) ja useiden rikkomiseen osallistuneiden yhtiöiden ilmoituksiin, joiden perusteella on mahdollista todeta, ettei Austria Draht osallistunut Club Italiaan; kolmanneksi eri seikkoihin, joihin on vedottu sen osoittamiseksi, että Austria Draht osallistui Club Italiaan G:n välityksellä, ja jotka eivät ole vakuuttavia; neljänneksi siihen, että Austria Drahtin katsottiin olevan vastuussa G:n käyttäytymisestä, vaikka ne eivät muodosta taloudellista kokonaisuutta eikä minkään seikan perusteella voida todeta, että Austria Draht olisi ollut tietoinen myyntiedustajansa lainvastaisesta toiminnasta, ja viidenneksi ja toissijaisesti komission toteaman rikkomisen kestoon, koska missään tapauksessa kantajien ei voida osoittaa osallistuneen Club Italiaan ennen vuoden 2000 tammikuuta.

1.     Edustajan toiminnan lukeminen päämiehen syyksi

132    Määrittäessään Austria Drahtin vastuuta komissio katsoi kyseisen yhtiön osallistuneen Club Italiaan suoraan Italiassa toimivan myyntiedustajansa välityksellä 15.4.1997–19.9.2002. Näin tehdessään komissio hylkäsi riidanalaisessa päätöksessä kantajien huomautukset, joiden mukaan myyntiedustaja ja päämies eivät muodosta taloudellista kokonaisuutta, myyntiedustaja kantaa taloudellisen vastuun, myyntiedustaja ei toiminut yksinoikeudellisena myyntiedustajana suppeassa merkityksessä eikä päämies tiennyt myyntiedustajan kilpailusääntöjen vastaisesta toiminnasta. Analyysinsä päätteeksi komissio arvioi riidanalaisen päätöksen 779 perustelukappaleessa, että ”[G:n] ja Austria Drahtin [oli] katsottava muodostavan yhden ainoan taloudellisen kokonaisuuden ja Austria Drahtin [oli] katsottava olevan vastuussa [G:n] osallistumisesta kartelliin” (ks. edellä 85–94 kohta).

133    Näiden perustelujen valossa on tutkittava, saattoiko komissio SEUT 101 artiklaa ja ETA-sopimuksen 53 artiklaa soveltaessaan oikeutetusti todeta, että Austria Draht on vastuussa Italiassa toimivan myyntiedustajansa käyttäytymisestä.

a)     Edellytykset, joilla myyntiedustajan käyttäytyminen voidaan lukea päämiehen syyksi

134    Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että käsitteellä ”yritys” on katsottava tarkoitettavan kilpailuoikeuden alalla taloudellista kokonaisuutta kysymyksessä olevan sopimuksen kohteen kannalta arvioiden, vaikkakin oikeudellisesti katsoen tämän taloudellisen kokonaisuuden muodostaa useampi kuin yksi luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö (tuomio 12.7.1984, Hydrotherm Gerätebau, 170/83, Kok., EU:C:1984:271, 11 kohta ja edellä 89 kohdassa mainittu Minoan Lines ‑tuomio, EU:T:2003:337, 121 kohta).

135    Tällainen taloudellinen kokonaisuus muodostuu yhtenäisestä henkilöstön sekä aineellisten ja aineettomien tekijöiden organisaatiosta, jolla on tietty pitkän aikavälin taloudellinen tavoite ja joka voi olla osallisena SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tai ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kaltaisessa kilpailusääntöjen rikkomisessa. Kun yhtiöryhmä muodostaa yhden ja saman yrityksen, komissio voi perustellusti katsoa, että tämän yrityksen tekemästä rikkomisesta on vastuussa yhtiö, joka on vastuussa ryhmän toiminnasta rikkomisen yhteydessä, ja määrätä sille sakon (ks. vastaavasti edellä 89 kohdassa mainittu Minoan Lines ‑tuomio, EU:T:2003:337, 122 kohta).

136    Kilpailusääntöjen soveltamisessa eri oikeushenkilöllisyydestä johtuva muodollinen ero kahden yhtiön välillä ei ole ratkaisevaa; merkityksellistä on niiden markkinakäyttäytymisen mahdollinen yhteneväisyys (edellä 89 kohdassa mainittu Minoan Lines ‑tuomio, EU:T:2003:337, 123 kohta).

137    Voi siis osoittautua tarpeelliseksi selvittää, muodostavatko kaksi yhtiötä, jotka ovat eri oikeushenkilöitä, sellaisen yhden ja saman yrityksen tai taloudellisen kokonaisuuden tai kuuluvatko ne sellaiseen yhteen ja samaan yritykseen tai taloudelliseen kokonaisuuteen, joka käyttäytyy yhdenmukaisesti markkinoilla (edellä 89 kohdassa mainittu Minoan Lines ‑tuomio, EU:T:2003:337, 124 kohta).

138    Oikeuskäytäntö osoittaa, että tällainen tilanne ei ole kysymyksessä pelkästään tapauksissa, joissa yhtiöiden välillä on emoyhtiön ja tytäryhtiön suhde, vaan näin voi olla myös tietyissä olosuhteissa yhtiön ja sen kauppaedustajan tai välittäjän välisessä suhteessa. Siltä osin kuin kysymys on SEUT 101 artiklan tai ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisesta, kysymys siitä, muodostavatko päämies ja tämän myyntiedustaja tai välittäjä taloudellisen kokonaisuuden, kun toinen on ensimmäiseen yritykseen kuuluva apuorganisaatio, on tärkeä sen selvittämiseksi, kuuluuko tietty käyttäytyminen näiden artiklojen soveltamisalaan. On katsottu, että jos välittäjä toimii päämiehensä hyväksi, sitä voidaan pääsääntöisesti pitää päämiehen yritykseen kuuluvana ja velvoitettuna noudattamaan päämiehen ohjeita, ja se muodostaa näin, samoin kuin työsuhteessa oleva työntekijä, tämän yrityksen kanssa taloudellisen kokonaisuuden (ks. vastaavasti edellä 89 kohdassa mainittu Suiker Unie ‑tuomio, EU:C:1975:174, 480 kohta ja edellä 89 kohdassa mainittu Minoan Lines ‑tuomio, EU:T:2003:337, 125 kohta).

139    Kun kysymyksessä ovat yhtiöt, jotka ovat vertikaalisessa suhteessa toisiinsa, kuten päämies ja tämän myyntiedustaja tai välittäjä, kahta seikkaa pidetään pääasiallisina tekijöinä ratkaistaessa, onko kysymys taloudellisesta kokonaisuudesta: ensiksikin ottaako välittäjä vastatakseen taloudellisen riskin ja toiseksi tarjoaako välittäjä palvelujaan yksinoikeudella (edellä 89 kohdassa mainittu Minoan Lines ‑tuomio, EU:T:2003:337, 126 kohta).

140    Taloudellisen riskin osalta on jo katsottu, että välittäjää ei voitu pitää päämiehen yritykseen kuuluvana apuorganisaationa, jos sen ja päämiehen välillä tehdyn sopimuksen mukaan sille kuului tai sille jätettiin toimintoja, jotka taloudelliselta merkitykseltään vastaavat itsenäisen myyntineuvottelijan toimintoja, koska siinä sovittiin siitä, että välittäjällä on taloudellinen riski tuotteiden myynnistä tai kolmansien kanssa tehtyjen sopimusten täytäntöönpanosta (edellä 89 kohdassa mainittu Suiker Unie ‑tuomio, EU:C:1975:174, 482 kohta ja edellä 89 kohdassa mainittu Minoan Lines ‑tuomio, EU:T:2003:337, 127 kohta).

141    Välittäjän tarjoamien palvelujen yksinoikeudellisesta luonteesta on todettu, että taloudellisen kokonaisuuden ajatuksen puolesta ei puhunut se seikka, että päämiehen lukuun harjoittamansa toiminnan kanssa samanaikaisesti välittäjä ryhtyi itsenäisenä myyntineuvottelijana huomattaviin liiketoimiin kysymyksessä olevan tuotteen tai palvelun markkinoilla (edellä 89 kohdassa mainittu Suiker Unie ‑tuomio, EU:C:1975:174, 544 kohta ja edellä 89 kohdassa mainittu Minoan Lines ‑tuomio, EU:T:2003:337, 128 kohta).

b)     Edustussopimus ja taloudellisesta riskistä vastaaminen

142    Kantajat vetoavat lähinnä siihen, että koska G edusti samanaikaisesti CB:tä että Austria Drahtia ja koska CB:n lukuun harjoitettu toiminta oli tulojen suhteen merkittävämpää kuin Austria Drahtin lukuun harjoitettu toiminta, myyntiedustajan tarjoamien palvelujen yksinoikeudellisuutta koskeva edellytys ei täyty. Koska toinen edellä 89 kohdassa mainitussa Minoan Lines ‑tuomiossa (EU:T:2003:337) esitetty edellytys ei täyty, niiden mukaan ei voida katsoa, että kyseessä olisi taloudellinen kokonaisuus.

143    Kuten edellä mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, G:n ja Austria Drahtin välisen taloudellisen kokonaisuuden olemassaolon toteamiseksi on kuitenkin ensiksi tiedettävä, missä määrin myyntiedustaja vastaa myyntiin tai kolmansien kanssa tehtyjen sopimusten täytäntöönpanoon liittyvistä taloudellisista riskeistä sen toiminnan osalta, jonka päämies on antanut sen tehtäväksi. Ensimmäistä edellä 89 kohdassa mainitussa Minoan Lines ‑tuomiossa (EU:T:2003:337) esitettyä edellytystä ei voida jättää huomiotta.

144    Tältä osin on muistutettava, että Austria Drahtin ja Studio Creman välisessä sopimuksessa määrätään, että Austria Drahtin ohjeiden mukaisesti G:n tehtäväksi on annettu myydä Austria Drahtin jänneterästä Italiassa tämän ”nimissä ja lukuun”. Tässä sopimuksessa G velvoitetaan erityisesti olemaan tekemästä sopimusta ”omaan lukuunsa” ja ”noudattamaan täsmällisesti Austria Drahtin hintoja koskevia ohjeita ja määräyksiä sekä maksu-, myynti- ja toimitusehtoja”. Sopimuksessa täsmennetään myös, että Austria Draht ”toimittaa tavaran ja laskuttaa siitä”. Tämän sopimuksen mukaan myynti tapahtuu siis ainoastaan Austria Drahtin ja asiakkaan välillä eikä G:n ja tämän asiakkaan välillä (riidanalaisen päätöksen 774 perustelukappale ja edustussopimuksen 2 artikla).

145    Tätä sopimusta voidaan luonnehtia edustussopimukseksi. Se koskee tilannetta, jossa ”oikeushenkilölle tai luonnolliselle henkilölle (kauppaedustajalle) annetaan valtuudet neuvotella sopimuksista ja/tai neuvotella ja tehdä sopimuksia toisen henkilön (päämies) lukuun joko kauppaedustajan omissa nimissä tai päämiehen nimissä, kun tarkoituksena on – – päämiehen toimittamien tavaroiden tai palveluiden myynti” (ks. vastaavasti vertikaalisista rajoituksista annettujen suuntaviivojen 12 kohdassa esitetty edustussopimuksen määritelmä, kun kyse on vertikaalisten sopimusten arvioimisesta SEUT 101 artiklan valossa).

146    Kuten komissio totesi riidanalaisen päätöksen 774 perustelukappaleessa, sopimuksesta ei myöskään ilmene, että G olisi vastuussa ”riskeistä, joita liittyi esimerkiksi toimituksen puuttumiseen, virheellisiin toimituksiin ja asiakkaan maksukyvyttömyyteen”, sen toiminnan osalta, jonka Austria Draht on antanut sen tehtäväksi. Minkään sopimuslausekkeen perusteella ei voida myöskään katsoa, että G vastaisi varaston rahoittamisesta ja sen pitäisi tehdä tiettyjä investointeja edustaakseen Austria Drahtia Italiassa. Pääosa G:n neuvottelemiin ja Austria Drahtin kanssa Italiassa tehtyihin sopimuksiin liittyvästä taloudellisesta riskistä kuuluu siis päämiehelle eikä sen myyntiedustajalle.

147    Unionin yleisessä tuomioistuimessa kantajat eivät kiistä tällaista taloudellisen riskin arviointia. Ne ainoastaan vetoavat G:n vastuuseen tietyistä kuluista (esim. neuvonta- ja matkakulut, sopimusten tekemisen liitännäisiin velvoitteisiin liittyvät kulut, käännöskulut), joita voidaan pitää tehtäväksi annettuun toimintaan nähden liitännäisinä tai Austria Drahtin maksaman kertaluonteisen palkkion kattamina kuluina. Tällaisten kulujen perusteella ei voida todeta, että G vastaisi Austria Drahtin tehtäväksi antaman toiminnan osalta muunlaisesta kuin vähäisestä tai rajoitetusta taloudellisesta riskistä.

148    Nyt käsiteltävässä asiassa komissio saattoi perustellusti katsoa, että sen mukaan, mitä edellä mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, kun G toimi Italiassa Austria Drahtin lukuun, sillä ei ollut taloudellista riskiä, joka siihen olisi kohdistettu sen ja tämän yhtiön välisessä sopimuksessa, eikä sille ole jätetty toimintoja, jotka taloudelliselta merkitykseltään vastaavat itsenäisen myyntineuvottelijan toimintoja.

c)     Sen vaikutus, että myyntiedustaja edustaa kahta päämiestä

149    Kun kyse on toisesta edellä 89 kohdassa mainitussa Minoan Lines ‑tuomiossa (EU:T:2003:337) esitetystä edellytyksestä, komissio myöntää riidanalaisen päätöksen 775 perustelukappaleessa, että sen seurauksena, että G toimi myös kartellin toisen osallistujan nimissä, oli se, ettei se toiminut yksinoikeudellisena myyntiedustajana suppeassa merkityksessä.

150    Kuten komissio toteaa ja toisin kuin kantajat esittävät, muilta osin nyt käsiteltävän asian erityispiirteiden perusteella ei suoralta kädeltä voida kieltää mahdollisuutta todeta G:n ja Austria Drahtin muodostavan taloudellista kokonaisuutta G:n tehtäväksi edustussopimuksella annetun toiminnan osalta.

151    Tältä osin on todettava, että vaikka on totta, että samaan aikaan Austria Drahtin lukuun harjoitettavan toiminnan kanssa G toimi myös CB:n lukuun, komissio voi perustellusti todeta, että nyt käsiteltävässä asiassa ”[G] ei toiminut henkilökohtaisesti kyseessä olevilla markkinoilla eikä siis ryhtynyt huomattaviin liiketoimiin omissa nimissään itsenäisenä myyntineuvottelijana” (riidanalaisen päätöksen 775 perustelukappale) (ks. analogisesti edellä 89 kohdassa mainittu Suiker Unie ‑tuomio, EU:C:1975:174, 544 kohta ja edellä 89 kohdassa mainittu Minoan Lines ‑tuomio, EU:T:2003:337, 128 kohta).

152    Sen sijaan, että G olisi edustanut yhtä päämiestä kaupallisesti, se edusti kahta päämiestä eli lähinnä CB:tä, jolta tuli pääosa Studio Creman tuloista (noin 75 prosenttia sillä rikkomisajanjaksolla, josta kantajia syytettiin), mutta myös Austria Drahtia, jolta myös tuli suurempi kuin vähäinen osa näistä tuloista (noin 25 prosenttia samalla ajanjaksolla).

153    Tällaisessa tilanteessa sen määrittämiseksi, muodostavatko kauppaedustaja ja yksi sen päämiehistä taloudellisen kokonaisuuden, on selvitettävä, voiko tämä kauppaedustaja niiden toimintojen osalta, jotka tämä päämies on antanut sen tehtäväksi, käyttäytyä kuten itsenäinen myyntineuvottelija, joka voi vapaasti määrittää kaupallisen strategiansa. Jos kauppaedustaja ei voi käyttäytyä näin, sen kyseisen päämiehen lukuun toteuttamat toiminnot ovat osa päämiehen toimintaa.

154    Kuten komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 774 perustelukappaleessa, ratkaiseva tekijä G:n ja Austria Drahtin välisen taloudellisen kokonaisuuden määrittämiseksi liittyy myyntiin tai kolmansien kanssa G:n välityksellä tehtyjen sopimusten täytäntöönpanoon liittyvien taloudellisten riskien arviointiin. Jos G toimii Austria Drahtin lähettämänä, se voidaan rinnastaa ”Austria Drahtin yritykseen kaupallisen työntekijän tavoin kuuluvaan apuelimeen”, mikä ei ole tilanne, jos se toimi itsenäisenä myyntineuvottelijana.

155    Nyt käsiteltävässä asiassa on kuitenkin jo todettu, että G:n Austria Drahtin kanssa tekemässä edustussopimuksessa sille ei annettu mahdollisuutta toimia kilpailuoikeudessa tarkoitetulla tavalla itsenäisenä myyntineuvottelijana niiden toimintojen osalta, jotka oli annettu sen tehtäväksi.

156    Kun kyse on G:n ja CB:n välisestä suhteesta, asiakirja-aineistosta ilmenee myös, että G:n käyttäytymistä ei voida SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan valossa rinnastaa CB:n tuottaman jänneteräksen myynnistä vastaavan itsenäisen myyntineuvottelijan käyttäytymiseen. G hoiti nimittäin CB:n lukuun myyntijohtajan tehtävien kaltaisia tehtäviä. Sen perusteella, ettei G:n ja CB:n välillä ollut tehty kirjallista edustussopimusta, ei voida todeta, että se hoiti CB:n sille antamia tehtäviä itsenäisenä myyntineuvottelijana eikä CB:n lukuun ja vastuulla. Päinvastoin voidaan katsoa, että hän toimi siis tähän yritykseen kuuluvana apuelimenä. Kuten kantajat ovat korostaneet, osoituksena tästä on se, että G esitteli komissiossa pidetyssä kuulemistilaisuudessa itsensä CB:tä edustavan ryhmän jäseneksi.

157    Edellä esitetystä ilmenee, että vaikka nyt käsiteltävä asia on erilainen kuin oikeuskäytännössä aiemmin arvioidut tilanteet, erityisesti edellä 89 kohdassa mainitussa Minoan Lines ‑tuomiossa (EU:T:2003:337) arvioitu tilanne, jossa päämiehen myyntiedustajan yksinoikeudellisuus ilmeni sen sopimuksesta ja sen täytäntöönpanosta (kyseisen tuomion 131 ja 132 kohta), se, että G edusti kahta päämiestä, yhtäältä CB:tä ja toisaalta Austria Drahtia, ei ole omiaan kyseenalaistamaan toteamusta, jonka mukaan G ei Austria Drahtin sille antamien tehtävien osalta voinut harjoittaa toimintoja, jotka taloudelliselta merkitykseltään vastaavat itsenäisen myyntineuvottelijan toimintoja.

158    Näin ollen on todettava, että – kuten riidanalaisessa päätöksessä todetaan – G tai Studio Crema, jota hän edustaa, menettää itsenäisen talouden toimijan asemansa, kun kyse on Austria Drahtin kanssa tehdyn edustussopimuksen ulottuvuuden arvioinnista kilpailuoikeuden valossa, koska G ei kanna lainkaan tai juuri lainkaan sen välityksellä Austria Drahtin kanssa tehdyistä sopimuksista johtuvaa taloudellista riskiä ja koska se toimii tosiasiallisesti tähän yhtiöön kuuluvana apuelimenä.

159    Millään kantajien tältä osin esittämillä väitteillä ei voida kyseenalaistaa tällaista toteamusta. Suurella osalla näistä väitteistä nimittäin muistutetaan edellä 89 kohdassa mainitun Suiker Unie ‑tuomion (EU:C:1975:174) ja edellä 89 kohdassa mainitun Minoan Lines ‑tuomion (EU:T:2003:337) sisällöstä, jota ei voida pelkästään ja yksinkertaisesti ulottaa nyt käsiteltävään asiaan, jotta voitaisiin väittää, että pelkästään siksi, ettei G:n ja Austria Drahtin välillä ole tiukasti määriteltyä yksinoikeudellista suhdetta, ne eivät voi muodostaa taloudellista kokonaisuutta.

160    Myöskään se, että G työskentelee myös CB:n hyväksi ja että CB:n hyväksi harjoitettu toiminta muodostaa suurimman osan Studio Creman tuloista verrattuna Austria Drahtin kanssa saatuihin tuloihin, ei voi riittää osoittamaan G:n kaupallista itsenäisyyttä. Kuten on jo todettu, G:n voitiin katsoa muodostavan samanaikaisesti taloudellisen kokonaisuuden CB:n kanssa ja taloudellisen kokonaisuuden Austria Drahtin kanssa. Tämä pätee vastavuoroisesti CB:n ja Austria Drahtin osalta vain niiden toimintojen osalta, jotka kumpikin näistä yhtiöistä on antanut G:n tehtäväksi.

161    Tämän vuoksi komissio ei voi kuitenkaan katsoa, että ”joka tapauksessa nyt käsiteltävässä asiassa on myös huomautettava, että CB oli yleensä läsnä henkilökohtaisesti kartellin kokouksissa ja että [G]/[Studio Crema] toimi näin ollen yleensä Austria Drahtin edustajana” (riidanalaisen päätöksen 776 perustelukappaleen loppuosa). Koska todisteita, joiden perusteella tällainen toteamus voitaisiin vahvistaa, ei ole, G:n läsnäolo Club Italian kokouksessa ei voi merkitä muuta kuin sitä, että tässä kokouksessa oli läsnä henkilö, joka yhtäältä hoiti CB:n puolesta tehtäviä, jotka voidaan rinnastaa myyntijohtajan tehtäviin, ja toisaalta toimi myös Austria Drahtin myyntiedustajana Italiassa. Kun otetaan huomioon se, että G edusti kahta päämiestä, minkä ansiosta se sai kaupallisesti arkaluonteisia tietoja kahdesta lähteestä, komissio totesi kuitenkin perustellusti, että tämä erityispiirre muodostaa koordinointia kartellin puitteissa parantavan tekijän (riidanalaisen päätöksen 776 perustelukappaleen alkuosa).

162    Myöskään kantajien mainitsemalla päätöskäytännöllä, joka liittyy [SEUT 101] artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisesta 29.11.2006 tehtyyn komission päätökseen K(2006) 5700 lopullinen (asia COMP/F/38.638 – Butadieenikumi ja emulsiostyreenibutadieenikumi) ja [SEUT 101] artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä (asia COMP/39.181 – Kynttilävahat) 1.10.2008 tehtyyn komission päätökseen K(2008) 5476 lopullinen, ei voida osoittaa, etteivät G ja Austria Draht voisi muodostaa taloudellista kokonaisuutta nyt käsiteltävässä asiassa. Päinvastoin kyseisten asioiden tosiseikat noudattavat logiikkaa, joka on esitetty aiemmin edellä 89 kohdassa mainitussa Minoan Lines ‑tuomiossa (EU:T:2003:337), jossa unionin yleinen tuomioistuin oli, kuten kyseisissä asioissa, todennut kyseessä olevan edustuksen yksinoikeudellisuuden, ilman, että tämä kuitenkaan estäisi G:lle ominaisen tilanteen, jossa se edustaa kahta päämiestä, huomioonottamista, kuten komissio tekee nyt käsiteltävässä asiassa.

163    Näin ollen komissio katsoi nyt käsiteltävässä asiassa lähinnä edustussopimuksen valossa perustellusti, että G toimi Austria Drahtin lukuun, joka vastasi tämän edustuksen taloudellisesta riskistä. Nyt käsiteltävässä asiassa G:tä on todellakin pidettävä Austria Drahtin (tai kokonaisuuden Austria Draht ja voestalpine) yritykseen kuuluvana apuelimenä, joka muodostaa, samoin kuin kaupallinen työntekijä, tämän yrityksen kanssa yhden taloudellisen kokonaisuuden.

d)     Tietämättömyys, määräysvallan puuttuminen ja hyväksynnän puuttuminen

164    Tässä vaiheessa kantajat väittävät, että määritetty objektiivinen tilanne ei riitä siihen, että myyntiedustajan kilpailuoikeutta rikkova käyttäytyminen voitaisiin lukea päämiehen syyksi. Niiden mukaan on vielä määritettävä, missä määrin päämies oli tai saattoi olla tietoinen tästä käyttäytymisestä.

165    Tältä osin komissio katsoi ensimmäiseksi, ettei sen ollut tarpeen lausua ”määräysvallan puuttumisesta, tietämättömyydestä myyntiedustajan osallistumisesta kartelliin tai sen (taannehtivan) hyväksynnän puuttumisesta”, koska tällaiset perustelut ”eivät voi olla päteviä perusteluja paeta velvoitteitaan” (riidanalaisen päätöksen 777 perustelukappale). Komissio totesi myös, että koska ”Austria Draht muodost[i] myyntiedustajansa kanssa taloudellisen kokonaisuuden”, se ”[oli] näin ollen vastuussa tämän osallistumisesta kartelliin riippumatta Austria Drahtin tietoisuudesta, määräysvallasta tai hyväksynnästä (tai niiden puuttumisesta)” (riidanalaisen päätöksen 777 perustelukappale).

166    Toiseksi komissio täydensi edellä esitettyä analyysiä huomauttamalla, että ”vaikkei Austria Drahtin ja [G:n] välisistä kilpailunvastaisia kokouksia koskevista ohjeista/arvioinnista ol[lut] välittömiä todisteita”, ”Austria Drahtin [vastauksena komission tietopyyntöön] toimittamasta edustussopimuksesta ja sisäisistä raporteista kävi lisäksi selvästi ilmi, että [G] on pitänyt Austria Drahtin säännöllisesti ajan tasalla tapahtumista Italian markkinoilla” ja että näin ollen voitiin ”olettaa, että [G] toimitti Austria Drahtille vähintään kartellin kokousten aikana saatuja merkityksellisiä kaupallisesti arkaluonteisia tietoja” (riidanalaisen päätöksen 778 perustelukappale).

167    Tältä osin kantajat vetoavat edellä 89 kohdassa mainitusta Minoan Lines ‑tuomiosta (EU:T:2003:337) ilmenevään ratkaisuun. Kyseisessä tuomiossa ei hylätä kokonaan vaan vastataan yksityiskohtaisesti ja syvällisesti samankaltaisiin perusteluihin kuin ne, joita kantajat ovat esittäneet nyt käsiteltävässä asiassa ja joissa päämies vetoaa tuomioistuimessa siihen, että se ei tuntenut edustajan toteuttamia toimia tai että se ei sallinut tai hyväksynyt tällaisia toimia (edellä 89 kohdassa mainittu Minoan Lines ‑tuomio, EU:T:2003:337, 139 kohta).

168    Kyseisessä tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin ensinnäkin tarkisti, kuuluivatko rangaistavat toimet, joista edustajaa syytettiin, päämiehen tehtäväksi antamien toimintojen alaan; toiseksi päämiehelle oli annettu säännöllisesti tietoja edustajalle tehtäväksi annetuista toiminnoista, mukaan lukien rangaistavat toimet, joista edustajaa syytettiin, ja kolmanneksi päämies oli kieltänyt edustajaansa toteuttamasta tällaisia toimia (edellä 89 kohdassa mainittu Minoan Lines ‑tuomio, EU:T:2003:337, 140–146 kohta).

169    Vastauksena päämiehen perusteluihin, jotka liittyvät siihen, ettei se tiennyt edustajansa toimista eikä hyväksynyt niitä, unionin yleinen tuomioistuin totesi edellä 89 kohdassa mainitun Minoan Lines ‑tuomion (EU:T:2003:337) 147 kohdassa, että kyseisessä asiassa esitetyistä huomioista seuraa, että päämiehen kansainvälisillä reiteillä liikennöivillä aluksilla sovellettavista kuljetusmaksuista ja ehdoista päättäminen kuului sen agentin toiminnan alaan, että päämiehelle tiedotettiin säännönmukaisesti toimista, joihin sen agentti oli ryhtynyt – mukaan lukien muiden yhtiöiden kanssa ylläpidetyistä kontakteista, joille sen agentti pyrki saamaan hyväksynnän ennakolta tai jälkikäteen – ja lopulta, että päämiehellä oli mahdollisuus ja valta kieltää agenttiansa ryhtymästä tiettyihin toimiin, vaikka se käyttikin tätä valtaansa vasta komission suorittamien tarkastusten jälkeen.

170    On myös korostettava, että yleisessä huomautuksessaan, joka koskee SEUT 101 artiklan 1 kohdan (tuolloin EY 81 artiklan 1 kohta) virheelliseen soveltamiseen liittyviä väitteitä, joiden mukaan edustajan toimet luettiin virheellisesti päämiehen syyksi, unionin yleinen tuomioistuin sitoi toteamuksen taloudellisen kokonaisuuden olemassaolosta edeltävän tutkinnan tulokseen (edellä 89 kohdassa mainittu Minoan Lines ‑tuomio, EU:T:2003:337, 148 kohta) toteamalla, että edustajan ja päämiehen sekä edustajan ja muiden rikkomisiin osallistuneiden yhtiöiden välillä lähetettyjen teleksien tarkastelusta, päämiehen komission esittämiin tietojensaantipyyntöihin antamista vastauksista ja muista tuomiossa tarkastelluista seikoista ilmenee, että edustaja toimi markkinoilla kolmansiin, omiin asiamiehiinsä ja päämiehen kilpailijoihin nähden päämiehen apuorganisaationa ja että nämä kaksi yhtiötä muodostivat näin ollen yhden ainoan taloudellisen kokonaisuuden tai yrityksen EY 81 artiklan soveltamista varten. Tämän perusteella unionin yleinen tuomioistuin totesi, että näin ollen komissio katsoi aivan oikein, että päämies oli vastuussa niistä EY 81 artiklan vastaisista menettelyistä, joista riidanalaisessa päätöksessä on määrätty seuraamukset ja joissa edustajalla oli merkittävä rooli.

171    Tämän analyysin valossa komissio ei voi ilmoittaa yhtäältä, että ”Austria Drahtin ja [G:n] välisistä kilpailunvastaisia kokouksia koskevista ohjeista/arvioinnista [ei] ole välittömiä todisteita”, ja toisaalta, että ”Austria Drahtin [vastauksena komission tietopyyntöön] toimittamasta edustussopimuksesta ja sisäisistä raporteista käy lisäksi selvästi ilmi, että [G] on pitänyt Austria Drahtin säännöllisesti ajan tasalla tapahtumista Italian markkinoilla”, ja tämän perusteella todeta, että voidaan ”olettaa, että [G] toimitti Austria Drahtille vähintään kartellin kokousten aikana saatuja merkityksellisiä kaupallisesti arkaluonteisia tietoja” (ks. edellä 166 kohta).

172    Lähtökohtaisesti komission olisi pitänyt voida yksilöidä niiden kirjallisten kuukausiraporttien joukosta, jotka G toimitti Austria Drahtille yleisistä myynti- ja markkinaolosuhteista, mukaan lukien kilpailijoiden toiminnasta edustetulla alalla, ja jotka Austria Draht välitti komissiolle vastauksena tietopyyntöön, ensinnäkin eri kaupallisesti arkaluonteiset tiedot, jotka G saattoi toimittaa Austria Drahtille, mutta toiseksi myös tiedot, joiden perusteella Austria Draht saattoi ymmärtää, että G osallistui sen nimissä ja lukuun kilpailunvastaisiin käytäntöihin, jotka koskevat kiintiöitä, hintoja ja asiakkaita, sellaisten eri kokousten yhteydessä, joihin hän osallistui.

173    Koska tällaisia tietoja ei ole ja vaikka kartellia ei ollut vielä ilmiannettu ja Club Italian piirissä oli useita tosiseikkojen tapahtuma-aikaisia asiakirjoja, jotka ilmentävät sen toimintaa, ei ole mahdollista olettaa, kuten komissio teki, että G raportoi Austria Drahtille kaiken, mitä se saattoi tietää ja tehdä Club Italian puitteissa. Jotta näin voitaisiin todeta, olisi välttämätöntä, että myyntiedustajan kirjalliset kuukausiraportit sisältävät tällaisia tietoja. Näin ollen on todettava, että jos tutkittuaan näitä asiakirjoja komissio toteaa, kuten se teki riidanalaisessa päätöksessä, että ”kilpailunvastaisia kokouksia koskevista ohjeista/arvioinnista [ei] ole välittömiä todisteita”, se ei voi kieltäytyä tekemästä johtopäätöksiä tämän toteamuksen perusteella ja ilmoittaa, että on yhä mahdollista päätellä päinvastaista.

174    Tässä yhteydessä on todettava, ettei minkään todisteen perusteella voida todeta, että Austria Drahtilla on voinut G:n välityksellä olla vähäisintäkään tietoa edustajansa kilpailunvastaisesta toiminnasta Club Italian sellaisten eri kokousten yhteydessä, joihin hän osallistui. Komissio on lisäksi myöntänyt tämän istunnossa. Näin ollen komissio ei voi olettaa tietoisuutta, jota se ei ole näyttänyt toteen.

175    Nyt käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa, joissa myyntiedustaja toimii päämiehen nimissä ja lukuun kantamatta taloudellista riskiä sen tehtäväksi annetuista toiminnoista, tämän edustajan kilpailua rajoittava käyttäytyminen näiden toimintojen puitteissa voidaan lukea päämiehen syyksi, samoin kuin voidaan tehdä työnantajan suhteen jonkin sen työntekijän toteuttamien rangaistavien toimien osalta, jopa ilman todisteita siitä, että päämies tiesi edustajan kilpailua rajoittavasta käyttäytymisestä.

176    Kuten edellä todetaan, edustussopimuksesta nimittäin ilmenee, että Austria Draht oli täysin tietoinen tilanteesta, kun se antoi tuotteidensa myynnin Italiassa tehtäväksi G:lle, joka toimi jo CB:n, joka oli yksi suurimmista italialaisista toimijoista, välittäjänä. Austria Draht varasi myös itselleen keinoja valvoa G:n saavuttamia tuloksia, koska häntä ei voitu pitää itsenäisenä myyntineuvottelijana ja koska myynneistä, joista se neuvotteli, saattoi joka tapauksessa sopia ainoastaan Austria Draht.

177    Näissä olosuhteissa vaikka Austria Draht ei tiennyt lainkaan G:n sille annettujen tehtävien puitteissa toteuttamista rangaistavista toimista, se oli näiden toimien pääasiallinen edunsaaja, kuten kantajat myönsivät istunnossa.

178    Edellä esitetystä seuraa, että nyt käsiteltävässä asiassa komissiolla on oikeus yhtäältä todeta, että myyntiedustaja ja päämies muodostavat taloudellisen kokonaisuuden niiden toimintojen osalta, jotka Austria Draht on antanut G:n tehtäväksi, ja toisaalta katsoa, että tämän taloudellisen kokonaisuuden vuoksi päämiehen voidaan katsoa olevan vastuussa G:n sille tehtäväksi annettujen toimintojen puitteissa Austria Drahtin lukuun toteuttamista rangaistavista toimista ilman, että olisi tarpeen osoittaa päämiehen tienneen tästä.

179    Näin ollen on vahvistettava G:n sille tehtäväksi annettujen toimintojen puitteissa Austria Drahtin lukuun toteuttamien rangaistavien toimien sisältö.

2.     Todisteet edustajan kilpailua rajoittavasta käyttäytymisestä

180    Aluksi on rajoitettava Austria Drahtin syyksi luettavien rangaistavien toimien sisällön arviointi pelkästään todisteisiin, jotka liittyvät Club Italiaan, joka on ainoa yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen osa, jonka osalta Austria Drahtin osallistuminen G:n välityksellä on nimenomaisesti todettu riidanalaisessa päätöksessä (riidanalaisen päätöksen 769–783 perustelukappale). Kartellin muihin osiin ja erityisesti Club Europeen liittyvät todisteet, joista eräät komissio on maininnut tämän kanneperusteen yhteydessä, tutkitaan lähinnä toisen kanneperusteen yhteydessä siltä osin kuin kyse on siitä, että kantajien on katsottu osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen.

181    Osoittaakseen Austria Drahtin osallistuneen Club Italiaan komissio toteaa pitävänsä hallussaan todisteita tämän ”systemaattisesta osallistumisesta yli neljäänkymmeneen Club Italian kokoukseen 15.4.1997–19.9.2002 ja siitä, että sen poissaolo on mainittu useaan otteeseen muodollisesti, mikä osoittaa, että sen odotettiin olevan läsnä kokouksissa” (riidanalaisen päätöksen 479 perustelukappale). Nämä todisteet mainitaan riidanalaisessa päätöksessä (ks. edellä 78–81 kohta), samoin kuin se, että komissio hylkää kantajien hallinnollisen menettelyn puitteissa esittämät väitteet sen kiistämiseksi, että G olisi edustanut sitä näissä kokouksissa (ks. edellä 86–88 kohta), tai väittääkseen yleisesti, ettei Austria Draht osallistunut näihin kokouksiin (ks. edellä 95–100 kohta).

182    Kantajat väittävät unionin yleisessä tuomioistuimessa lähinnä, ettei riidanalaisessa päätöksessä tehtyjen viittausten, jotka koskevat Austria Drahtin osallistumista Club Italian kokouksiin, perusteella voida todeta sen osallistuneen kartelliin. Ne väittävät erityisesti yhtäältä, ettei keskusteleminen Austria Drahtin tilanteesta 14 kokouksessa G:n ja muiden henkilöiden läsnä ollessa muodosta todistetta Austria Drahtin osallistumisesta kartelliin, koska G:n osallistuminen ei vastaa Austria Drahtin osallistumista, ja toisaalta, ettei yleisesti ottaen ole mahdollista tietää, mistä Austria Drahtia syytettiin.

183    Vastauksena näihin väitteisiin on aluksi muistutettava, että edellä esitetystä seuraa, että nyt käsiteltävässä asiassa komissiolla on oikeus katsoa Austria Drahtin olevan vastuussa G:n sille tehtäväksi annettujen toimintojen puitteissa toteuttamista rangaistavista toimista.

184    Näin ollen on selvitettävä, missä määrin G:n käyttäytymisen Club Italian eri kokouksissa, joihin hän osallistui, voidaan katsoa olevan SEUT 101 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan vastaista. Kuten kantajat toteavat, tältä osin tehtävää vaikeuttaa se, että G edusti myös CB:tä, erästä Club Italian tärkeimmistä toimijoista. Tältä osin komissio on kuitenkin huomannut todeta, että niissä 14 kokouksessa, jotka parhaiten kuvaavat G:n osallistumista kartelliin Austria Drahtin lukuun, käydyissä keskusteluissa – sen lisäksi että ne käytiin G:n läsnä ollessa – myös otettiin esiin ”Austria Drahtin tilanne” (riidanalaisen päätöksen 479 perustelukappale).

185    Koska kantajat väittävät, että kyseessä olevien 14 kokouksen osalta komissio laiminlöi todistus- ja perusteluvelvollisuuttaan erityisesti sen tiedon osalta, mistä Austria Drahtia tältä osin syytettiin, on tutkittava kutakin riidanalaisessa päätöksessä mainittua todistetta sen määrittämiseksi, mihin kilpailua rajoittavaan käyttäytymiseen G syyllistyi Austria Drahtin tehtäväksi antamien toimintojen puitteissa.

a)     15.4.1997 pidetty kokous

186    Ensimmäinen komission riidanalaisessa päätöksessä mainitsemista 14 kokouksesta pidettiin 15.4.1997, ja se koski ”kiintiöiden/asiakkaiden jakamista ja hintojen vahvistamista” (riidanalaisen päätöksen 479 perustelukappaleessa oleva alaviite). Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio totesi, että läsnä olivat Redaelli, CB, Itas, ITC, Tréfileurope, SLM, Tycsa, DWK ja Austria Draht (G:n välityksellä).

187    Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio esittelee 15.4.1997 pidetyssä kokouksessa käsitellyt asiat seuraavasti:

–        ”raaka-aineiden hintojen ja Ranskan, Espanjan ja Saksan myyntihintojen [vahvistaminen]”

–        ”Redaellin tiettyjen asiakkaiden kanssa käymät keskustelut, jotka koskevat myyntiä ja SLM:n ja CB:n asiakkaille tekemiä tarjouksia, asiakkaita ja myyntikiintiöitä”

–        ”on myös todettu, että Austria Draht ei toimittaisi tavaraa tietylle asiakasryhmälle, tietoj[a vaihdettiin G:n] tietyiltä asiakkailta laskuttamista hinnoista”

–        ”yksityiskohtainen katsaus yritysten Redaelli, Itas, CB, ITC, Tréfileurope, Tycsa, Trame, SLM, DWK ja Austria Draht toteuttamaan myyntiin [ja] keskustelu kiintiöiden jakamisesta (mainitsemalla konkreettinen prosenttimäärä) samojen yritysten kesken”

–        ”keskustelu mahdollisuudesta soveltaa lisämaksuja, tuontia koskeva selvitys ja vientiä koskeva kysymys”.

188    Nämä tiedot ovat peräisin suurimmaksi osaksi ITC:ltä, joka toimitti tapahtuma-aikaisen pöytäkirjan 15.4.1997 pidetystä kokouksesta, lukuun ottamatta viimeistä tietoa, joka on peräisin Tréfileuropelta ja jossa toistetaan sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevassa hakemuksessa tästä kokouksesta esitetyn lyhyen toteamuksen sisältö (ks. ITC:n osalta komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liite G.3 ja Tréfileuropen osalta komission tutkintatoimeen antaman vastauksen liite H.1).

189    Kun ITC:n pöytäkirjasta, joka on erityisen merkityksellinen, koska se on laadittu ajankohtana, jolloin kartellia ei ollut vielä havaittu, ilmeneviä tietoja ja Tréfileuropen lausuntoa, jossa vahvistetaan näiden sisältö, tarkastellaan yhdessä, niiden perusteella voidaan todellakin vahvistaa se hetki, jolloin Austria Draht alkoi osallistua Club Italiaan G:n välityksellä.

190    Ensinnäkin yleisesti ottaen Austria Draht saattoi sen avulla, että G osallistui tähän kokoukseen, osallistua keskusteluihin, joiden kilpailunvastainen sisältö ilmenee selvästi ITC:n pöytäkirjasta. Sama koskee tietoja, jotka liittyvät ”raaka-aineiden hintojen ja Ranskan, Espanjan ja Saksan myyntihintojen [vahvistamiseen]” (ks. edellä 187 kohdan ensimmäinen luetelmakohta) ja ”Redaellin tiettyjen asiakkaiden kanssa käymiin keskusteluihin, jotka koskevat myyntiä ja SLM:n ja CB:n asiakkaille tekemiä tarjouksia, asiakkaita ja myyntikiintiöitä” (ks. edellä 187 kohdan toinen luetelmakohta). Tällaisten tietojen avulla G kykeni sovittamaan toimintaansa, erityisesti Austria Drahtin sille tehtäväksi antamaa toimintaa Italiassa, yhteen niiden yritysten, jotka osallistuivat 15.4.1997 pidettyyn kokoukseen, toiminnan kanssa.

191    Toiseksi erityisesti Austria Drahtin osalta ITC:n pöytäkirjan avulla voidaan ensinnäkin todeta, että ITC:n edustajat katsoivat, että G osallistui kokoukseen Austria Drahtin lukuun eikä CB:n lukuun, jota edusti [C].

192    Kolmanneksi tästä pöytäkirjasta ilmenee myös, että kokouksen osallistujat keskustelivat tämän kokouksen aikana mainittuihin eri yrityksiin, myös Austria Drahtiin, liittyvistä määristä (ks. edellä 187 kohdan neljäs luetelmakohta). On totta, että tarkkuus näiden eri yritysten osalta ITC:n pöytäkirjassa olevassa taulukossa ei ole sama, koska ensimmäisen osallistujien ryhmän (Redaelli, CB, Itas ja ITC) ja lisätyn toisen osallistujien ryhmän (Tréfileurope ja Tycsa) osalta toimitetut tiedot ovat täsmällisiä, kun taas kolmannen yritysten ryhmän (Trame, joka ei osallistunut tähän kokoukseen, SLM, DWK ja Austria Draht) osalta tiedot ovat pyöristettyjä. Tästä taulukosta kuitenkin ilmenee, että Austria Drahtin tilanne on mainittu, koska Austria Drahtin 2 000 tonnia muodosti 2,6 prosenttia tämän kokouksen aikana keskustellusta 78 000 tonnista.

193    Neljänneksi ITC:n pöytäkirjassa mainitaan myös se, että 15.4.1997 pidetyn kokouksen aikana keskustelu koski Austria Drahtin yksittäistä tilannetta (ks. edellä 187 kohdan kolmas luetelmakohta). Tältä osin on kohtuudella mahdollista ajatella, että G Austria Drahtin Italian myyntiedustajana osallistui tähän keskusteluun.

194    Maininnasta, jonka mukaan Austria Draht ei toimittanut tavaraa tietylle asiakasryhmälle, voidaan katsoa, kuten kantajat väittävät, että tämä selittyy niiden maksukyvyttömyydellä. Mikä tahansa toimija, joka toteuttaa tai pyytää erikoistuneilta elimiltä saatavilla olevien kirjanpitotietojen arviointia, olisi voinut todeta tämän. Tällainen selitys, jonka kantajat esittävät näyttämättä sitä toteen, vaikuttaa aivan yhtä mahdolliselta kuin komission esittämä selitys, jonka mukaan tämä toimitusten puuttuminen ilmentää kilpailunvastaista käyttäytymistä, mikä ei ilmene selvästi pöytäkirjasta, jossa ei esitetä syytä sille, että tavaroita ei toimiteta mainituille asiakkaille.

195    Tätä koskevan epäilyn on hyödytettävä kantajia.

196    Sen sijaan maininnasta, jonka mukaan tietoja vaihdettiin G:n tietyiltä asiakkailta laskuttamista hinnoista, on todettava, että ITC:n pöytäkirjassa mainitaan G:n, joka ITC:n mukaan edusti Austria Drahtia tässä kokouksessa, nimi useiden asiakkaiden (mukaan lukien asiakas ”PAMA”) nimien yläpuolella sekä lukuja, jotka vastaavat todennäköisesti kultakin näistä asiakkaista laskutettua hintaa. Tällaisten tietojen perusteella voidaan vahvistaa, että G osallistui välittömästi kilpailunvastaisiin toimiin tämän kokouksen aikana.

197    Club Italian 15.4.1997 pidettyyn kokoukseen liittyvistä todisteista ilmenee siis yhtäältä, että G:n voidaan kohtuudella katsoa olleen henkilö, joka paljasti tämän kokouksen osanottajille tietoja tietyiltä sen asiakkailta laskutetuista hinnoista, ja toisaalta, että pelkästään olemalla läsnä tässä kokouksessa G saattoi saada Italiassa toimivista pääasiallisista toimijoista tietoja, jotka koskivat erityisesti kiintiöiden jakamista ja hintojen vahvistamista.

198    Näiden todisteiden perusteella voidaan vahvistaa oikeudellisesti riittävällä tavalla Austria Drahtin G:n välityksellä tapahtuneen Club Italiaan osallistumisen alku.

b)     24.6.1997 pidetty kokous

199    Toinen kokous on 24.6.1997 pidetty kokous, joka koski ”’markkinatasapainon’ etsimistä ja hintatietojen vaihtoa” (riidanalaisen päätöksen 479 perustelukappaleessa oleva alaviite). Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio totesi, että läsnä olivat isä ja poika [C] CB:n edustajina sekä kaksi Tréfileuropen edustajaa ja että G liittyi osallistujien joukkoon kokouksen lopussa.

200    Tréfileurope kertoi tämän kokouksen sisällöstä 2.7.1997 laaditussa asiakirjassa, joka on pöytäkirja CB:hen tehdystä vierailusta, seuraavaa (ks. vastineen liite B.6):

”Raportti [Tréfileuropen Th:n] vierailusta [CB:hen]: ’[– – (CB:n C)] ei arvostanut vuoden alun toimintaa, joka aiheutti myynnin vähenemisen hänen yrityksessään ja myynnin lisääntymisen [ITC:ssä], jolle hän julisti sodan. Hän pyysi myyntiedustajaansa vierailemaan kaikkien asiakkaiden luona ja näin sai aikaan huomattavia hinnanalennuksia, minkä vuoksi toiveemme laski 1 100 liiraan. Uskoo olevan mahdollista löytää tällainen markkinatasapaino Italiassa ITAS:n, SLM:n ja AUSTRIA:n kanssa ([G:n] välityksellä) ja haluaa jättää [ITC:n] ulkopuolelle. Pyytää meitä liittymään siihen. Vastasin, että olemme tämän toimen kannalla mutta että päätös on johtomme käsissä. [G] ([C:n] + AUSTRIA:n myyntiedustaja) tuli mukaan keskustelun lopussa. [CB:n] hinnat ovat 1 000–1 050 liiraa. [C] toivoo 50 liiran korotusta valssilangan nousun kompensoimiseksi. Tällä hetkellä 1 050 liiraa vaikuttaa hänestä asianmukaiselta hinnalta. Hänen tavoitteenaan ovat Ranskan markkinat. Saanut sertifioinnin suurille punoksille kuusi kuukautta sitten muttei ole vielä myynyt. Pyytänyt sertifiointia sidelangalle ja pienille punoksille T 5,2 – 2060 – Katsoo, että sen markkinaosuuden on oltava 2 000 [tonnia]. – –’”

201    Tämän asiakirjan, joka on laadittu hetkellä, jolloin kartellia ei ollut vielä paljastettu, perusteella voidaan todeta niiden suhteiden luonne, jotka G:llä saattoi olla CB:hen. Tästä asiakirjasta ilmenee siis selvästi, että CB:n C mainitsi näistä suhteista Tréfileuropelle osoittaakseen, että CB saattoi sovittaa yhteen useiden markkinatoimijoiden, muun muassa Austria Drahtin, jota G myös edusti, käyttäytymistä. Vaikka hintoja koskeva keskustelu koski ainoastaan CB:n hintoja eikä Austria Drahtin hintoja, tässä asiakirjassa mainittiin myös mahdollisuus löytää tasapaino Italian markkinoilla tietyllä tasolla ja tämä Austria Drahtin kanssa G:n välityksellä huolimatta ITC:n aloittamasta hintasodasta.

202    Tämän asiakirjan valossa voidaan todeta, että G oli valmis työskentelemään CB:n C:n rinnalla Club Italian puitteissa sekä CB:n että Austria Drahtin edustajana, tai ainakaan hän ei vastustanut sitä.

c)     11.3.1998 pidetty kokous

203    Kolmas kokous on 11.3.1998 pidetty kokous. Se koski ”keskusteluja kiintiöiden jakamisesta ja hintojen vahvistamisesta”, ja on täsmennetty, että ”Austria Draht mainitaan, mutta tietoja ei ole merkitty” (riidanalaisen päätöksen 479 perustelukappaleessa oleva alaviite). Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio totesi, että edustettuina olivat: Redaelli, CB (G:n välityksellä), Itas, ITC (kolme henkilöä) ja Austria Draht (G:n välityksellä).

204    Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio esittelee 11.3.1998 pidetyssä kokouksessa käsitellyt asiat seuraavasti:

–        ”osallistujat keskustelevat uudelleen toisen vuosineljänneksen hinnasta, jonka pitäisi nousta 1 150 liiraan kiloa kohti”

–        ”tiettyjen asiakkaiden tarpeiden arviointi”

–        ”tietojen vaihtaminen ITC:n, Redaellin, AFT:n, Itasin, CB:n, Austria Drahtin, SLM:n, Tramen ja Tycsan tammi- ja helmikuussa toimittamista tonnimääristä”.

205    Nämä tiedot ovat peräisin ITC:n tiloista löydetystä asiakirjasta sekä ITC:n toimittamasta asiakirjasta. Kyse on 11.3.1998 pidetystä kokouksesta tehdystä kahdesta eri pöytäkirjasta (ks. kannekirjelmän liitteet A.19 ja A.20).

206    Näistä asiakirjoista käy ensinnäkin ilmi, että yhden kerran sana ”Austria” mainitaan sellaisen asiakkaan nimen yhteydessä, jolle SLM:n, joka ei ollut edustettuna tässä kokouksessa, on todettu toimittaneen tavaraa. Tämän maininnan vieressä on kysymysmerkki. Tämän vuoksi tällainen maininta ei sellaisenaan voi olla ratkaiseva, kun otetaan huomioon se, että G olisi varmasti voinut hälventää pienimmänkin epäilyksen siitä, toimittiko Austria Draht tavaraa tälle asiakkaalle.

207    Samoin kuin kyse on keskustelusta ”kiintiöiden jakamisesta ja hintojen vahvistamisesta”, kokouksen tähän osaan liittyvät tiedot eivät ole kovin selviä Austria Drahtin osalta. Kuten komissio jo toteaa, merkityksellisen ITC:n pöytäkirjan Austria Drahtia koskevalla rivillä ei mainita mitään tietoja. Näin on myös muiden toimijoiden, kuten Tréfileuropen, Itasin tai CB:n osalta, joita koskeville riveille ”tietoja ei ole merkitty”. Tästä voidaan päätellä, että Austria Drahtin tilannetta on käsitelty 11.3.1998 pidetyssä kokouksessa ilman, että kukaan tämän kokouksen osallistujista, siis G mukaan lukien, olisi kyennyt antamaan tai halunnut antaa sitä koskevia tietoja.

208    Yleisesti ottaen ITC:n pöytäkirjojen tutkinnan perusteella voidaan kuitenkin todeta, että 11.3.1998 pidetyn kokouksen osanottajat keskustelivat toteutuneista tavarantoimituksista ja tietyiltä asiakkailta pyydetyistä hinnoista ja että he ovat ottaneet esille vuoden 1998 toiselle neljännekselle toivotun hinnan. Sen perusteella, että G, joka edusti muiden muassa Austria Drahtia Italiassa, osallistui tähän kokoukseen, hänellä oli mahdollisuus tutustua näihin tietoihin, minkä perusteella voidaan – ellei ole olemassa muita todisteita, joilla tällainen arvio voitaisiin kyseenalaistaa – katsoa, että hän kykeni tämän jälkeen toimimaan edustamiensa yritysten hyväksi ottaen huomioon tällaiset asiakkaita ja hintoja koskevat tiedot.

d)     30.3.1998 pidetty kokous

209    Neljäs kokous on 30.3.1998 pidetty kokous. Se koski ”keskusteluja kiintiöiden jakamisesta” (riidanalaisen päätöksen 479 perustelukappaleessa oleva alaviite). Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio totesi, että edustettuina olivat: Redaelli, CB (C:n ja G:n välityksellä), Itas, ITC, Tréfileurope ja Tycsa. Tämän liitteen johdannossa komissio kuitenkin täsmensi, että viittaus G:hen oli Club Italian osalta ymmärrettävä sen valossa, että hän edusti samanaikaisesti CB:tä ja Austria Drahtia.

210    Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio esittelee 30.3.1998 pidetyssä kokouksessa käsitellyt asiat seuraavasti:

–        ”osallistujat keskustelevat uudelleen hinnan korottamisesta 1 100 liirasta 1 150 liiraan kiloa kohti”

–        ”seuraava kokous SLM:n kanssa ([Ch]) vahvistettu 17.4. Keskustelu määrän (tonneina) jakamisesta CB:lle, ITC:lle, Tréfileuropelle, Itasille, Redaellille, Tycsalle, SLM:lle ja A(ustria Drahtille). Kirjataan, että Tycsa korottaa hintaansa”

–        ”Italian markkinoita koskeva kokous”.

211    Nämä tiedot ovat peräisin edellä 210 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa mainitun tiedon osalta ITC:n tosiseikkojen tapahtuma-aikaan laatimasta pöytäkirjasta, saman kohdan toisessa luetelmakohdassa mainitun tiedon osalta Itasin tosiseikkojen tapahtuma-aikaan laatimasta pöytäkirjasta ja saman kohdan kolmannessa luetelmakohdassa mainitun tiedon osalta taulukosta, jossa mainitaan kokoukset ja joka on liitetty Tréfileuropen sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevaan hakemukseen ja jossa esitetään vain suppea ja epämääräinen toteamus 30.3.1998 pidetystä kokouksesta (ks. ITC:n osalta komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liitteet G.2 ja G.3 ja Tréfileuropen osalta komission tutkintatoimeen antaman vastauksen liite H.3).

212    ITC:n ja Itasin laatimien pöytäkirjojen valossa on todettava, että tämän kokouksen aikana käytiin todellakin keskusteluja tietyiltä asiakkailta pyydetyistä hinnoista, hintasopimuksesta sekä eri asiakkaita koskevista määristä. Hinta 1 150 liiraa kilolta mainittiin myös tavoitteena huhtikuulle 1998.

213    ITC:n pöytäkirjasta ilmenee lisäksi, että on suunniteltu asiakkaiden luetteloa, johon kunkin asiakkaan osalta yksilöitäisiin yksi tai useampia määriä tavarantoimittajien lukumäärän mukaan.

214    Tässä luettelossa mainitaan sanat ”+ Austria”, joilla todennäköisesti viitataan Austria Drahtiin, asiakkaan ”PAMA” nimen vieressä, jonka osalta mainitaan määrät ”350/+350”.

215    Vaikka Austria Drahtin osallistuminen näihin keskusteluihin ainoastaan mainitaan, tämä maininta kuuluu yleisempään asiayhteyteen, jossa on vaihdettu lukuisia tietoja asiakkaista ja hinnoista, minkä perusteella voidaan katsoa, että G, joka edusti Italiassa muun muassa Austria Drahtia, osallistui 30.3.1998 pidetyn kokouksen aikana keskusteluihin, joiden sisältö on SEUT 101 artiklan 1 kohdan sekä ETA-sopimuksen 53 artiklan vastainen.

e)     18.5.1998 pidetty kokous

216    Viides kokous on 18.5.1998 pidetty kokous. Se koski ”keskusteluja kiintiöiden jakamisesta ja hintojen vahvistamisesta” (riidanalaisen päätöksen 479 perustelukappaleessa oleva alaviite). Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio totesi, että edustettuina olivat: Redaelli, CB (G:n välityksellä), Itas, ITC, Tréfileurope, Tycsa ja Austria Draht (G:n välityksellä).

217    Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio esittelee 18.5.1998 pidetyssä kokouksessa käsitellyt asiat seuraavasti:

–        ”tietojen vaihtaminen toimituksista kunkin tuottajan kymmenelle tärkeimmälle asiakkaalle”

–        ”osallistujat keskustelevat laskutetuista ja tililtä laskutettavista hinnoista (ei alle 1 100 liiraa kilolta) ja DWK:n asiakkaalle tarjoamasta hinnasta”

–        ”keskustelu kiintiöiden jakamisesta Tréfileuropen, Tycsan, ITC:n, Itasin, CB:n, Redaellin ja Austria Drahtin kesken (lisätty konkreettinen tonnimäärä)”

–        ”laadittiin taulukko, jossa mainitaan 20 CB:n, Itasin, Redaellin, ITC:n, Tycsan ja Tréfileuropen kesken jaettua asiakasta”.

218    Nämä tiedot ovat peräisin kolmesta lähteestä: ITC:n tosiseikkojen tapahtuma-aikaan laatimasta pöytäkirjasta, Itasin tosiseikkojen tapahtuma-aikaan laatimasta pöytäkirjasta ja taulukosta, jossa mainitaan kokoukset ja joka on liitetty Tréfileuropen sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskevaan hakemukseen ja jossa esitetään vain suppea ja epämääräinen toteamus 18.5.1998 pidetystä kokouksesta (ks. ITC:n osalta komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liitteet G.4 ja G.5 ja Tréfileuropen osalta komission tutkintatoimeen antaman vastauksen liite H.3).

219    ITC:n ja Itasin laatimien pöytäkirjojen valossa on todettava, että tässä kokouksessa keskusteltiin hinnoista ja toimituksista eri asiakkaiden osalta. ITC:n pöytäkirjassa mainitaan yksityiskohtainen asiakkaita koskeva taulukko, joka sisältää täsmällisiä mainintoja, jotka liittyvät CB:hen, Itasiin, Redaelliin, ITC:hen, Tycsaan ja Tréfileuropeen. Tässä yhteydessä Austria Drahtia ei mainita lainkaan, erityisesti kun esiin otetaan asiakkaan ”PAMA” tilanne.

220    Itasin laatimassa pöytäkirjassa puolestaan esitetään huhtikuussa myytyjen määrien esittelyn yhteydessä täsmällisiä tietoja, jotka liittyvät Tréfileuropeen, Tycsaan, ITC:hen, Itasiin, CB:hen ja Redaelliin, joiden myynti on yhteensä 5 456 tonnia. Tämän esityksen ohessa on aivan aluksi ja erikseen maininta ”Austr 100” ja tämän jälkeen muita pyöristettyjä tietoja, jotka liittyvät kuuteen edellä mainittuun yritykseen, joiden myynti on yhteensä 5 600 tonnia. Tässä pöytäkirjassa Austria Drahtia koskeva maininta ei näin ollen selvästikään ole samanluonteinen kuin esimerkiksi CB:tä koskeva maininta.

221    Huolimatta siitä, että saatavilla oleva Austria Drahtia koskeva tieto on epätäsmällinen ja esitetään vain kerran, on kuitenkin niin, että olemalla läsnä 18.5.1998 pidetyssä kokouksessa G on voinut saada Italiassa toimivilta suurimmilta tuottajilta kilpailunvastaisia tietoja hinnoista ja asiakkaista.

f)     19.10.1998 pidetty kokous

222    Kuudes kokous on 19.10.1998 pidetty kokous. Se koski ”asiakkaiden jakamista” (riidanalaisen päätöksen 479 perustelukappaleessa oleva alaviite). Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio totesi, että edustettuina olivat: Redaelli, Itas, ITC, Tréfileurope ja ”[G]”. Kuten on jo todettu, tämän liitteen johdannossa komissio täsmensi, että viittaus G:hen oli Club Italian osalta ymmärrettävä sen valossa, että hän edusti samanaikaisesti CB:tä ja Austria Drahtia.

223    Komission esittämien todisteiden mukaan 19.10.1998 pidetyssä kokouksessa ”keskusteltiin asiakkaista ja niiden tavarantoimittajista (asiakaskohtaisesti mainittiin Redaelli, SLM, CB, Itas, SLM, Trame, AFT, ’TY’ (Tycsa), ’AD’ (Austria Draht)”. Tätä koskevat tiedot ovat peräisin Itasin tosiseikkojen tapahtuma-aikaan laatimasta pöytäkirjasta (ks. vastineen liite B.10, s. 201 ja sitä seuraavat sivut).

224    Tämän pöytäkirjan ensimmäiseltä sivulta ilmenee, että useiden asiakkaiden luettelossa alkukirjaimet ”AD”, joilla todennäköisesti tarkoitetaan Austria Drahtia, on esitetty asiakkaan ”RDB centro” nimen vieressä ja lisänä on maininta ”1005 totale” tai ”1095 totale” ja seuraavalla sivulla on maininta ”RDB centro Itas 1100 B”.

225    Riippumatta siitä, ovatko kyseessä viittaukset toimitettuihin määriin vai – todennäköisemmin – käytettyihin hintoihin, Austria Drahtia koskeva maininta on loogisesti peräisin G:ltä.

226    Joka tapauksessa G on osallistumalla 19.10.1998 pidettyyn kokoukseen voinut saada yksityiskohtaisia tietoja tietyistä asiakkaista, joille on toimitettu tavaraa, ja hänen edustamiensa yhtiöiden kilpailijoiden käyttämistä hinnoista, mikä on SEUT 101 artiklan 1 kohdan sekä ETA-sopimuksen 53 artiklan vastaista.

g)     18.1.1999 pidetty kokous

227    Seitsemäs kokous on 18.1.1999 pidetty kokous. Se koski ”keskusteluja kiintiöiden jakamisesta ja hintojen vahvistamisesta” (riidanalaisen päätöksen 479 perustelukappaleessa oleva alaviite). Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio totesi, että edustettuina olivat: Redaelli, CB (G:n välityksellä), Itas, ITC, Tréfileurope, Tycsa ja Trame. Kuten on jo todettu, tämän liitteen johdannossa komissio täsmensi, että viittaus G:hen oli Club Italian osalta ymmärrettävä sen valossa, että hän edusti samanaikaisesti CB:tä ja Austria Drahtia.

228    Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio esittelee 18.1.1999 pidetyssä kokouksessa käsitellyt asiat seuraavasti:

–        ”keskustelut asiakkaista ja ensimmäisen vuosipuoliskon hinnoista (mukaan lukien lisämaksut). Osallistujat korostavat tarvetta vahvistaa vuoden 1999 hinnaksi 1 130 liiraa kilolta, mihin lisätään lisämaksu halkaisijan perusteella”

–        ”keskustelu kiintiöistä (prosenttilukuna ilmaistuna): esitettiin yksityiskohtainen (Redaelli Tecnalta peräisin oleva) 18.1.1999 päivätty taulukko, jossa ilmoitetaan kiintiöt ja delta Redaellin, Itasin, CB:n, ITC ’N’:n, ITC ’S’:n, TE:n (=Tréfileurope) osalta”

–        ”(tonneina ilmoitettu) määrä esitetään myös A(ustria) D(raht):n, Tycsan, Tramen, DWK:n, SLM:n osalta”.

229    Nämä tiedot ovat peräisin yhtäältä ITC:n tosiseikkojen tapahtuma-aikaan laatimasta pöytäkirjasta ja toisaalta kahdesta Redaellin tiloista löydetystä asiakirjasta (ks. ITC:n osalta vastauskirjelmän liite C.1, s. 35 ja Redaellin osalta komission tutkintatoimeen antaman vastauksen liite G.13).

230    ITC:n laatiman pöytäkirjan tarkastelun perusteella ei voida vahvistaa suoraa yhteyttä Austria Drahtiin, koska tähän yhtiöön ei viitata lainkaan. Pöytäkirjan sisältämät tiedot, kuten viittaaminen hintaan ”1130 + lisämaksu” ensimmäisen vuosipuoliskon osalta, ovat kuitenkin riittäviä, jotta voidaan todeta, että olemalla läsnä tässä kokouksessa G on voinut saada kilpailunvastaisia tietoja, jotka saattoivat hyödyttää Austria Drahtia, jota tämä edusti Italiassa.

231    Tarkasteltaessa kahta Redaellin tiloista löydettyä asiakirjaa on ensinnäkin mahdollista todeta, että suurimmat Italian markkinoilla läsnä olevat toimijat eli Redaelli, CB, Itas, ITC ja Tréfileurope ovat jakaneet keskenään 100 prosentin ”kiintiön”, joka on 64 713 tonnia. Termi ”kiintiö” tarkoittaa tosiasiallisesti vuonna 1998 toteutunutta kokonaismyyntiä, kuten näistä asiakirjoista ensimmäisestä ilmenee ja minkä vahvistaa tietojen täsmentäminen kyseisen 100 prosentin jakamista koskevassa taulukossa.

232    Näiden kahden asiakirjan perusteella voidaan myös todeta, että näistä asiakirjoista ensimmäisessä tämän 100 prosentin jakamista koskevan taulukon alapuolella on käsinkirjoitettuja merkintöjä muista toimijoista, joita kutsutaan nimityksellä ”outsiders”. Kyse oli alun perin Austria Drahtista ja Tycsasta, tämän jälkeen käsin kirjoitettujen korjausten jälkeen Tycsasta, Austria Drahtista, Tramesta, SLM:stä ja DKW:stä. Lisättyjen määrien avulla 64 713 tonnista voitiin siirtyä 84 000 tonniin. Tältä osin on todettava, että Austria Drahtin osalta tällöin osoitettu määrä, samoin kuin Tycsalle osoitettu määrä, on täsmällinen eikä sitä ole pyöristetty, kuten Tramen, SLM:n ja DKW:n osalta. Austria Drahtin osalta mainittu luku muuttui siis alkuperäisestä luvusta ”607” käsin kirjoitetun korjauksen jälkeen luvuksi ”1 812”.

233    Kun otetaan huomioon G:n läsnäolo tässä kokouksessa, on järkevästi mahdollista ajatella, että Austria Drahtin vuonna 1998 toimittamaan määrään tehdyt muutokset ovat peräisin G:ltä.

h)     14.12.1999 pidetty kokous

234    Kahdeksas kokous on 14.12.1999 pidetty kokous. Se koski ”keskusteluja kiintiöiden jakamisesta” (riidanalaisen päätöksen 479 perustelukappaleessa oleva alaviite). Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio totesi, että edustettuina olivat: Redaelli, CB (F:n ja G:n välityksellä), Itas, ITC, Tréfileurope ja SLM. Kuten on jo todettu, tämän liitteen johdannossa komissio täsmensi, että viittaus G:hen oli ymmärrettävä sen valossa, että hän edusti samanaikaisesti CB:tä ja Austria Drahtia.

235    Komission esittämien todisteiden mukaan 14.12.1999 pidetty kokous oli ”kokous, jossa keskusteltiin asiakkaista ja jaettiin tonnimääriä ’Red(aelli):lle’, ’Italc(ables):lle’, ’CB:lle’, ’Itasille’, ’SLM:lle’ ja ’A(ustria) D(raht):lle’”.

236    Nämä tiedot ovat peräisin yhtäältä SLM:n tosiseikkojen tapahtuma-aikaan laatimasta pöytäkirjasta ja toisaalta ITC:n tosiseikkojen tapahtuma-aikaan laatimasta pöytäkirjasta, joka ei sisällä muita lisätietoja kuin yritysten ja niiden edustajien yksilöinnin (ks. SLM:n osalta vastineen liite B.10, s. 215 ja ITC:n osalta vastauskirjelmän liite C.1, s. 41).

237    Austria Drahtin osalta SLM:n asiakirjasta voidaan todeta, että se sisältää maininnan ”AD 400” sekä kolme muuta mainintaa: ”RE 4 000”, ”SLM 300” ja ”Itas 300”. Kyseisen maininnan perusteella voidaan todeta, että tietyn asiakkaan osalta on viitattu edellä mainittuun jakoon, mikä osoittaa keskusteluja käydyn kiintiöiden jakamisesta erityisesti Austria Drahtin osalta. SLM:n asiakirjassa on tehty muita tämäntyyppisiä mainintoja, mutta viittaamatta Austria Drahtiin, mikä osoittaa myös keskusteluja käydyn läsnä olleiden henkilöiden kesken niiden tietyistä asiakkaista.

i)     12.1.2000 pidetty kokous

238    Yhdeksäs kokous on 12.1.2000 pidetty kokous. Se koski ”keskusteluja kiintiöiden jakamisesta” (riidanalaisen päätöksen 479 perustelukappaleessa oleva alaviite). Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio totesi, että edustettuina olivat: ITC, Itas, Tréfileurope ja G. Kuten on jo todettu, tämän liitteen johdannossa komissio täsmensi, että viittaus G:hen oli ymmärrettävä sen valossa, että hän edusti samanaikaisesti CB:tä ja Austria Drahtia.

239    Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio esittelee 12.1.2000 pidetyssä kokouksessa käsitellyt asiat seuraavasti:

–        ”yksityiskohtainen taulukko ’Red(aelli):n’, ’ITC:n’, ’CB:n’, ’Itasin’, ’TE:n’ (Tréfileurope), ’SLM:n’, ’TM:n’ (Trame), ’TY:n’ (Tycsa), ’DWK:n’ ja ’AD:n’ (Austria Draht) myyntimääristä”

–        ”keskustelu läsnä olevien tuottajien kesken säännöistä, joiden mukaan asiakkaat ja kiintiöt jaetaan niiden kesken. Sääntöjä piti soveltaa myös SLM:ään, Trameen, Tycsaan, DWK:hon ja A(ustria) D(raht):hen. Yritys ei voi ottaa yhteyttä asiakkaaseen, jota ei ole osoitettu tälle yritykselle, paitsi jos mielipidettä on etukäteen pyydetty yritykseltä, jolle asiakas on osoitettu. Säännöissä todetaan myös, että sellaisten tuottajien, jotka ovat ylittäneet kiintiönsä tietyllä vuosineljänneksellä, kiintiötä pienennetään seuraavalla vuosineljänneksellä. Seuraamuksista kiintiöiden noudattamatta jättämisen vuoksi on myös keskusteltu yhtenä mahdollisuutena”

–        ”CB vahvistaa, että kokouksen tarkoituksena oli kiintiöiden jakaminen ja tasapainottaminen”

–        ”Tréfileurope vahvistaa kokouksen Italian markkinoilla”.

240    Nämä tiedot ovat olennaisilta osiltaan peräisin ITC:n tosiseikkojen tapahtuma-aikaan tekemistä käsinkirjoitetuista muistiinpanoista sekä CB:n ja Tréfileuropen tarkastusten jälkeen antamista lausunnoista (ks. ITC:n osalta vastineen liite B.10, s. 216 ja 217).

241    ITC:n tätä kokousta koskevien käsinkirjoitettujen muistiinpanojen tarkastelun perusteella voidaankin todeta, että niiden ensimmäisellä sivulla esitetään taulukko, jossa esitetään Italiassa läsnä olevien eri toimijoiden osalta lukuja, jotka liittyvät kolmeen viitteeseen (”1”, ”2” ja ”3”) ja viimeisellä rivillä esitetään yhteismäärä. Austria Drahtin sarakkeessa todetaan ”300” viitteen ”1” osalta, ”=” viitteen ”2” osalta ja ”600” viitteen ”3” osalta. Nämä tiedot ovat epätäsmällisempiä kuin muita toimijoita koskevat tiedot, mutta ne sijaitsevat tässä taulukossa samalla tasolla eikä muussa paikassa, minkä voisi ymmärtää tarkoittavan erottelua tai eroamista.

242    Tässä taulukossa esitetään neljä nimeä, joiden joukossa on G:n nimi. Taulukkoon sisältyy myös maininta ”RDB 1080 Base!”, jolla saatetaan viitata käytettävään hintaan. Tämän asiakirjan toisella sivulla esitetään komission mainitsemat säännöt (edellä 239 kohdan toinen luetelmakohta). Tässä yhteydessä AD mainitaan vielä kerran nimenomaisesti.

243    Tällä asiakirjalla voidaan siis tukea toteamuksia, joita komissio teki riidanalaisessa päätöksessä 12.1.2000 pidetystä kokouksesta, eli Austria Drahtin osalta kaupallisesti arkaluonteisten tietojen vaihtamisen lisäksi tosiasiallista osallistumista G:n välityksellä tiettyjen sellaisten sääntöjen määrittämiseen, jotka liittyvät tiettyjen asiakkaiden jakamiseen ja ehkä jopa hinnan vahvistamiseen tietyn asiakkaan osalta.

j)     19.9.2000 pidetty kokous

244    Kymmenes kokous on 19.9.2000 pidetty kokous. Se koski ”keskusteluja kiintiöiden jakamisesta” (riidanalaisen päätöksen 479 perustelukappaleessa oleva alaviite). Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio totesi, että edustettuina olivat: Redaelli, CB (C ja G), ITC, Itas, Tréfileurope ja SLM. Kuten on jo todettu, tämän liitteen johdannossa komissio täsmensi, että viittaus G:hen oli ymmärrettävä sen valossa, että hän edusti samanaikaisesti CB:tä ja Austria Drahtia.

245    Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio esittelee 19.9.2000 pidetyssä kokouksessa käsitellyt asiat seuraavasti:

–        ”valvonnan ajankohdaksi vahvistettu 2.–7.10.”

–        ”vientiin liittyvä tietojenvaihto. SLM haluaa jäädä Club Europen ulkopuolelle. Hyväksyntä Ranskassa kuukauden kuluessa ja Euroopassa 6 kuukauden kuluessa. Saksa heti”

–        ”[V:n] [Tréfileurope] ehdottama luettelo: (tonnimäärinä ja prosenttiosuuksina ilmaistujen) myyntikiintiöiden yksityiskohtainen osoittaminen Redaellille, ITC:lle, Itasille, CB:lle, AFT:lle, SLM:lle, Tramelle, Tycsalle, DK:lle, A(ustria) D(raht):lle ja TE:lle (Tréfileurope)”

–        ”CB vahvistaa kokouksen: asiakkaiden jakaminen Italian markkinoilla”

–        ”myös Tréfileurope vahvistaa”.

246    Nämä tiedot ovat olennaisilta osiltaan peräisin ITC:n tosiseikkojen tapahtuma-aikaan laatimasta pöytäkirjasta CB:n ja Tréfileuropen tarkastusten jälkeen antamista lausunnoista (ks. ITC:n osalta vastineen liite B.10, s. 218 ja hallinnollinen asiakirja-aineisto, s. 16113–16116).

247    Tämän pöytäkirjan valossa vaikuttaa todellakin siltä, että lukuun ottamatta keskustelua SLM:n kaupallisesta kehityksestä, tämän kokouksen aikana käydyt keskustelut koskivat erityisesti V:n 120 000 tonnin jakamisesta tekemää ehdotusta, josta ilmenee, että Austria Drahtille suunniteltu osuus oli 2 400 tonnia eli 2 prosenttia tästä määrästä. Tämä asiakirja vahvistaa siis riidanalaisessa päätöksessä kerrotun (ks. edellä 245 kohdan kolmas luetelmakohta).

k)     10.6.2001 pidetty kokous

248    Yhdestoista kokous on 10.6.2001 pidetty kokous. Se koski ”kiintiöiden jakamista” (riidanalaisen päätöksen 479 perustelukappaleessa oleva alaviite). Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio totesi, että edustettuina olivat: Redaelli, ITC, Itas, Tréfileurope, SLM ja G. Kuten on jo todettu, tämän liitteen johdannossa komissio täsmensi, että viittaus G:hen oli ymmärrettävä sen valossa, että hän edusti samanaikaisesti CB:tä ja Austria Drahtia.

249    Komission mainitsemien todisteiden mukaan 10.6.2001 pidetty kokous koski ”taulukkoa, jossa esitetään seuraavien yritysten markkinaosuus tonnimäärinä ja prosenttiosuuksina: yhtäältä ITC, Redaelli, CB, SLM, Itas, [Tréfileurope] ([eli] 89 prosenttia tai 106 800 tonnia) ja toisaalta Trame, [Tycsa], DWK ja Austria [Draht] ([eli] 13 200 tonnia = 11 prosenttia)”.

250    Nämä tiedot ovat peräisin ITC:n tiloista löydetystä asiakirjasta, jossa todellakin mainitaan edellä esitetyt tiedot. Maininta ”Austria”, jolla todennäköisesti tarkoitetaan ”Austria Drahtia”, esiintyy tässä taulukossa yhdessä viittauksen ”1 920” tonnia (tai ”2 000” toisessa tilanteessa) kanssa, mikä tarkoittaa 1,6 prosenttia mainituista määristä (120 000 tonnia). Tämä asiakirja vahvistaa riidanalaisessa päätöksessä kerrotun (ks. vastineen liite B.10, s. 220).

l)     23.10.2001 pidetty kokous

251    Kahdestoista kokous on 23.10.2001 pidetty kokous. Sen yhteydessä ”Austria Draht mainitaan, mutta tietoja ei ole merkitty” (riidanalaisen päätöksen 479 perustelukappaleessa oleva alaviite). Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio totesi, että edustettuina olivat: Redaelli, CB, ITC, Itas, Tréfileurope, SLM ja G. Kuten on jo todettu, tämän liitteen johdannossa komissio täsmensi, että viittaus G:hen on ymmärrettävä sen valossa, että hän edusti samanaikaisesti CB:tä ja Austria Drahtia.

252    Komission esittämien todisteiden mukaan 23.10.2001 pidetty kokous koski ”italialaisille tuottajille vahvistettuja myyntikiintiöitä” ja ”vertailua tosiasialliseen myyntiin 30.9.2001 (74 814 tonnia)”, minkä tiedon vieressä on ”kysymysmerkki Tramen, Spagnian, Austrian ja DWK:n osalta”. Nämä tiedot ovat peräisin ITC:n tiloista löydetystä asiakirjasta (ks. hallinnollinen asiakirja-aineisto, s. 5106 ja 5107).

253    Tämän asiakirjan valossa ilmenee, että maininnan ”Austria”, jolla todennäköisesti tarkoitetaan ”Austria Drahtia”, taulukossa, jossa ilmoitetaan myynnin määrä 30.9.2001, joka on yhteensä 74 814 tonnia, ja vertaillaan lukua, joka voisi todellakin merkitä ennakoitua myyntiä, ja toteutunutta myyntiä, vieressä on kysymysmerkki samoin kuin Tramen, DWK:n ja Spagnian osalta.

254    Tähän kokoukseen voidaan siis vedota ainoastaan sen vahvistamiseksi, että olemalla läsnä tässä kokouksessa G, joka edusti Italiassa muun muassa Austria Drahtia, on saanut kilpailunvastaisia tietoja, muun muassa edellä mainittuja tietoja Redaellin, CB:n, Itasin, ITC:n, Tréfileuropen ja SLM:n toteuttaman myynnin tilanteesta sekä muita tietoja, jotka koskevat tiettyjen Italiassa toimivien toimijoiden käyttämää hintaa, jotka mainitaan myös ITC:n pöytäkirjassa ja jotka voivat vaikuttaa sen markkinakäyttäytymiseen.

m)     11.1.2002 pidetty kokous

255    Kolmastoista kokous on 11.1.2002 pidetty kokous, joka koskee ”edeltävää vuotta koskevien tietojen vaihtoa ja yritystä vahvistaa kiintiöt vuodelle 2002” (riidanalaisen päätöksen 479 perustelukappaleessa oleva alaviite).

256    Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio totesi, että edustettuina olivat: CB, ITC, Itas, Tréfileurope, SLM ja G. Kuten on jo todettu, viittaus G:hen on ymmärrettävä sen valossa, että hän edusti samanaikaisesti CB:tä ja Austria Drahtia.

257    Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio esittelee 11.1.2002 pidetyssä kokouksessa käsitellyt asiat seuraavasti:

–        ”keskustelut asiakkaista”

–        ”tuottajien (italialaiset tuottajat: Red, Itas, CB, ITC, SLM, [Tréfileurope (AFT)] ja ulkomaalaiset tuottajat, Austria [Draht], DWK ja Tycsa) Italiassa vuonna 2001 myymiä määriä koskevien yksityiskohtaisten tietojen vaihto”

–        ”keskustelu Tramesta”

–        ”tuottajien osalta ennakoidut ja tosiasialliset määrät ja näiden väliset erot ITC:n, Redaellin, CB:n, SLM:n, Itasin ja AFT:n osalta. Seuraava kokous 22.1., konkreettinen ehdotus: vähentää mahdollisimman paljon jaettujen asiakkaiden lukumäärää.”

258    Nämä tiedot ovat peräisin ITC:n tosiseikkojen tapahtuma-aikaan laatimasta pöytäkirjasta ja SLM:n tosiseikkojen tapahtuma-aikaan laatimasta pöytäkirjasta (ks. ITC:n ja SLM:n osalta komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liitteet G.8 ja G.9).

259    Näiden asiakirjojen tarkastelun jälkeen voidaan esittää kahdenlaisia huomautuksia.

260    Ensinnäkin ITC:n pöytäkirjan valossa vaikuttaa siltä, että kokous koski vuonna 2001 myytyjä määriä eli yhteensä 112 522 tonnia (ks. edellä 257 kohdan toinen luetelmakohta). Tältä osin voidaan todeta, että määrät, jotka liittyvät tiettyihin toimijoihin, jotka on merkitty tämän pöytäkirjan sisältämän taulukon vasemmanpuoleiseen sarakkeeseen, eli Redaelliin, Itasiin, CB:hen, ITC:hen, Tréfileuropeen (AFT) ja SLM:ään, on esitetty täsmällisesti, toisin kuin määrät, jotka liittyvät toisiin toimijoihin, jotka on merkitty tämän taulukon oikeanpuoleiseen sarakkeeseen, eli Trameen, Austriaan (todennäköisesti Austria Draht 1 300 tonnilla) ja DWK:hon, joiden määrät on pyöristetty ja niiden vieressä on kysymysmerkit. Tycsan nimi, joka oli alun perin oikealla puolella, on vedetty yli ja sijoitettu saman taulukon vasemmalle puolelle määrän pysyessä samana (4 200 tonnia). Tämän eron kuuden ensimmäisen toimijan ja muiden väillä vahvistaa se, että ITC:n pöytäkirjassa esitetään myös taulukko, joka liittyy kolmen vuoden (1999, 2000 ja 2001) määriin ja johon on merkitty vain Itas, CB, ITC, Tréfileurope (AFT), SLM (ilman vuoden 1999 tietoja) ja Redaelli (ks. edellä 257 kohdan neljäs luetelmakohta). Edellä esitetyt huomautukset voidaan esittää myös SLM:n pöytäkirjan tarkastelun perusteella.

261    Näiden asiakirjojen valossa on siis mahdollista todeta, että toimijat, joiden tilanteesta keskusteltiin Club Italiassa, oli jaettu kahteen ryhmään. Yhtäältä ensisijaiseen ryhmään, johon kuuluivat Redaelli, CB, Itas ja ITC sekä Tréfileurope ja ainakin vuodesta 2000 lähtien SLM. Tähän ryhmään kuuluvien toimijoiden osalta 11.1.2002 pidetyn kokouksen osanottajat saattoivat saada täsmälliset tiedot kolmelta vuodelta. Toisaalta toissijaiseen ryhmään, johon kuuluivat Trame, Austria Draht ja DWK, joiden osalta ehdotetut tiedot ovat selvästi arvioituja ja ilmeisesti esitetty pelkästään vuonna 2001 myytyjen määrien yhteismäärän arvioimiseksi sen jälkeen, kun ensisijaisiin toimijoihin liittyvät tiedot on esitetty.

262    Toiseksi ITC:n ja SLM:n pöytäkirjoissa esitettyä asiakkaisiin liittyvän keskustelun (ks. edellä 257 kohdan ensimmäinen luetelmakohta) sisältöä tarkasteltaessa voidaan korostaa viittauksia SLM:n ja Redaellin huomautuksiin. Samoin G:n nimi esiintyy näissä pöytäkirjoissa tähän keskusteluun liittyen, erityisesti kun kyse on asiakkaasta ”FIORONI x Algerie”, jonka osalta mainitaan hinta (”1 115” liiraa). Vaikka voidaan ajatella, että tämä asiakas voi olla CB:n eikä Austria Drahtin asiakas, on kuitenkin totta, että olemalla läsnä 11.1.2002 pidetyssä kokouksessa ja käyttämällä puheenvuoroja G on osallistunut kilpailunvastaisiin keskusteluihin, jotka voivat hyödyttää hänen edustamiaan yksiköitä.

263    Komission esittämien todisteiden perusteella, kun niitä tarkastellaan kokonaisuutena, voidaan vahvistaa riidanalaisessa päätöksessä esitetty täsmentäen kuitenkin, että tämän kokouksen aikana vaihdettujen tietojen täsmällisyysaste vaihteli kyseessä olevan toimijoiden luokan mukaan siten, että Redaelliin, CB:hen, Itasiin, ITC:hen, Tréfileuropeen ja SLM:ään liittyvät tiedot ovat täsmällisempiä ja runsaslukuisempia kuin tiedot, jotka liittyvät ainakin Trameen, Austria Drahtiin ja DWK:hon.

n)     30.4.2002 pidetty kokous

264    Neljästoista kokous on 30.4.2002 pidetty kokous. Tässä yhteydessä ”todettiin nimenomaisesti, että G:n on taattava määrä tai muuten [Austria Draht] ’erotetaan’ kesään mennessä” (riidanalaisen päätöksen 479 perustelukappaleessa oleva alaviite). Riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio totesi, että edustettuina olivat: Redaelli, ITC, Itas, Tréfileurope, SLM ja G. Kuten on jo todettu, tämän liitteen johdannossa komissio täsmensi, että viittaus G:hen on ymmärrettävä sen valossa, että hän edusti samanaikaisesti CB:tä ja Austria Drahtia.

265    Komission esittämien todisteiden perusteella 30.4.2002 pidetyssä kokouksessa käsiteltiin ”Italiaan kohdistuvan tuonnin tilannetta (’vaarojen’ kuvaus) ja SLM:n lähtöä klubista”; kokouksen aikana mainittiin ”uhka erottaa Austria Draht kartellista, jos se ei takaisi määrää ’kesän (2002) osalta’”.

266    Nämä tiedot ovat peräisin ITC:n tosiseikkojen tapahtuma-aikaan laatimasta pöytäkirjasta. Siitä ilmenee, että ”Austrian” eli todennäköisesti Austria Drahtin osalta todetaan seuraavaa: ”[G] deve garantire quantità altrimenti entro l’estate lo liquidano”. Tämä toteamus esitetään eri vaarojen (pericolo) luettelon yhteydessä (ks. kannekirjelmän liite A.16).

267    Asianosaiset kiistelevät edellä mainituista ilmaisuista.

268    Kantajien, jotka toteavat, ettei niillä ollut mahdollisuutta ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä ilmaista kantaansa komission huomioon ottamasta tosiseikkojen kuvauksesta, mukaan asiayhteyttä ei ole otettu huomioon. Kantajat pohtivat näin, miksi kartellin jäsen pitäisi sulkea pois, kun se ei tuo maahan sovittua määrää. Austria Drahtiin liittyvän toteamuksen perusteella ei voida todeta sen poissulkemisen vaaraa, koska sana ”lo” liittyy ”G:hen” ja koska sanan ”liquidare” kääntäminen sanalla ”erottaa” on virheellistä. Tämän kokouksen osanottajille ”Austria” oli ”vaara” eikä sitä voitu pitää Club Italian jäsenenä.

269    Komission mukaan kokouksen osanottajien intressi kiintiöiden ja hintatasojen vakauttamiseen välttämällä liiallista tarjontaa Italiassa on ilmeinen. Nyt käsiteltävässä asiassa on komission mukaan kohtuullista katsoa, että kun kyse on siitä, että G edustaa Austria Drahtia, tämän piti noudattaa sille myönnettyä kiintiötä.

270    Nyt käsiteltävässä asiassa on todennäköistä katsoa, että kokouksen osanottajat pyysivät G:tä Austria Drahtin myyntiedustajana Italiassa toimimaan siten, että sille myönnettyä kiintiötä noudatetaan. Yleisesti ottaen tähän kokoukseen voidaan viitata myös sen vahvistamiseksi, että läsnäolonsa ansiosta G sai mahdollisuuden saada tiedon Italiassa toimivien tärkeimpien toimijoiden havaitsemista vaaroista, minkä ansioista hän saattoi toimia tämän huomioon ottaen.

271    Tiivistettynä ensinnäkin edellä esitetystä ilmenee, että riidanalaisessa päätöksessä mainittuun neljääntoista Club Italian kokoukseen, joissa G:n on osoitettu olleen läsnä, liittyvien asiakirjojen tarkastelun perusteella on mahdollista todeta G:n osallistuneen kilpailunvastaisiin sopimuksiin Austria Drahtin nimissä ja lukuun myös määriä ja hintoja koskevien keskustelujen osalta.

272    Toiseksi on myös todettava näistä asiakirjoista ilmenevän, että Austria Drahtia pidettiin toissijaisena toimijana, jonka käyttäytymistä oli syytä arvioida, minkä vuoksi myytyjä määriä joskus arvioitiin tai ne herättivät kysymyksiä, ilman että tätä yhtiötä olisi sinänsä yhdistetty Italian markkinoilla toimivien ensisijaisten toimijoiden käyttöön ottamaan koordinointiin. Austria Drahtin roolia Club Italiassa ei siis voida tiukasti samastaa näillä markkinoilla toimivien ensisijaisten toimijoiden, kuten Redaellin, CB:n, Itasin, ITC:n, Tréfileuropen ja tämän jälkeen SLM:n rooliin.

273    Kolmanneksi huolimatta Austria Drahtin marginaalisesta roolista toimijana Italian markkinoilla, jossa sitä pidettiin toissijaisena toimijana, käy ilmi, että useaan otteeseen rikkomisajanjakson aikana näillä markkinoilla toimivat ensisijaiset toimijat huomasivat tai mainitsivat sen, että Austria Drahtia edusti G, joka edusti myös CB:tä Club Italiassa. Tämä kahden päämiehen edustaminen muodosti siis edun sekä näille toimijoille, jotka saattoivat vaikuttaa kilpailutekijään, että G:lle, joka saattoi toimia ottaen huomioon yksityiskohtaiset tiedot, joita hän sai osallistuessaan Club Italian kokouksiin.

o)     Muut riidanalaisessa päätöksessä mainitut kokoukset ja asiakirjat

274    Edellä esitetyt toteamukset saavat vahvistusta, kun tarkastellaan asiakirjoja, jotka liittyvät muihin riidanalaisessa päätöksessä mainittuihin kokouksiin eli niihin, joissa Austria Drahtin tapauksesta on keskusteltu ilman, että G:n läsnäoloa on mainittu, ja niihin, joissa G:n on mainittu olleen läsnä ja joissa hänen on vieläpä todettu edustaneen Austria Drahtia ilman, että keskustelut olisivat koskeneet nimenomaisesti Austria Drahtin tilannetta.

275    Esimerkiksi on korostettava, että 22.12.1997 pidetyn kokouksen aikana, johon osallistui ainakin ITC sen mukaan, mitä todetaan riidanalaisen päätöksen liitteessä 3 olevan tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla, esitettiin useita taulukoita, jotka liittyvät eri tuottajien, mukaan lukien ”Austria” (todennäköisesti Austria Draht) eri asiakkaille ”attrib” (todennäköisesti ”attribuées”, myöntämiin) määriin. Tämän kokouksen yhteydessä laadittu taulukko koskee asiakkaita, joille tavaraa toimittavat Redaelli, ITC, Itas, Tréfileurope, SLM, Trame ja Austria Draht.

276    Austria Drahtia koskevassa taulukossa voidaan nähdä, minkä määrän tämä toimija ja muut kyseessä olevat toimijat toimittavat yhdeksälle yksilöidylle asiakkaalle, ja kahden muun asiakkaan nimet on lisätty käsin ja jommankumman (”PAMA” ja ”RDB”) yhteydessä mainitaan Austria Drahtin toimittama määrä (”200” tonnia). Nämä eri taulukot osoittavat, että Club Italian jäsenillä oli erittäin tarkkoja tietoja toimitetuista määristä ja eri italialaisten asiakkaiden – suurimmasta pienimpään – käyttämistä toimijoista (ks. vastineen liite B.10, s. 179 ja 180 ja hallinnollinen asiakirja-aineisto, s. 5333, 40–46).

277    Samoin useat asiakirja-aineiston sisältämät asiakirjat ilmentävät sitä, että Club Italian jäsenillä oli tiedossaan täsmällisiä tietoja Austria Drahtin ja muiden yritysten italialaisille asiakkailleen myymistä määristä (ks. esim. päätöksen liite 3 ja vastineen liite 10, s. 188–197, taulukot ”Trefolo 2001”, jotka esitetään myös sivulla 221–229). Näiden tietojen avulla Club Italian eri jäsenet saattoivat tietää, mikä osuus Austria Drahtille olisi annettava.

278    Kokonaisuutena tarkasteltuna nämä asiakirjat vahvistavat, että Club Italian piirissä jaettiin täsmällisiä tietoja kunkin toimijan, muun muassa Austria Drahtin, eri asiakkaille myymistä määristä.

279    Näin ollen kaikkien edellä mainittujen asiakirjojen kokonaisuudesta ilmenee todistelun kannalta riittävällä tavalla, että Austria Draht osallistui G:n välityksellä ja niiden toimintojen osalta, jotka on annettu hänen tehtäväkseen, Club Italian puitteissa päätettyihin eri käytäntöihin.

3.     Asianosaisten mainitsemat lausunnot

280    Kantajien mainitsemat lausunnot, olipa kyse väitetiedoksiannon jälkeen annetuista lausunnoista tai lausunnoista, jotka on annettu sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevien hakemusten yhteydessä, eivät voi olla riittäviä kyseenalaistamaan edellä 279 kohdassa muotoiltua toteamusta, joka perustuu olennaisilta osin sellaisten riidanalaisen kartellin tapahtuma-aikaisten tietojen tarkasteluun, jotka ilmenevät sellaisten eri kokousten pöytäkirjoista, joihin tämän kartellin jäsenet osallistuivat.

281    Näiden tapahtuma-aikaisten tietojen perusteella voidaan todeta, että Club Italian muut jäsenet pitivät G:tä henkilönä, joka edusti Austria Drahtia Italiassa. Niiden perusteella voidaan myös katsoa, että Austria Drahtin myyntiedustajana Italiassa G välitti Club Italian jäsenille toimintaansa liittyviä tietoja ja että hän sai joka tapauksessa yksityiskohtaisia tietoja Austria Drahtin kilpailijoiden toiminnasta Italian markkinoilla.

282    Kuten komissio toteaa, näitä tietoja vahvistavat ITC:n ja DWK:n sakkoimmuniteettihakemuksensa yhteydessä antamat lausunnot. ITC, joka toimitti paljon Club Italiaan liittyviä asiakirjoja, mainitsi selvästi sen, että G osallistui kokoukseen CB:n puolesta mutta myös ”Austria Drahtin myyntiedustajana Italiassa”. Samoin kuin DWK viittaa G:hen, se täsmentää hänen olevan ”[CB:n] ja Austria Drahtin myyntiedustaja Italiassa” (ks. vastineen liitteet B.4 ja B.5).

283    G:n lausunnon, jonka pääasiallinen sisältö on se, että G osallistui Club Italian kokouksiin CB:n puolesta eikä hän milloinkaan toiminut kilpailunvastaisesti Austria Drahtin lukuun tai ilmoittanut tälle Club Italian kokousten yhteydessä saamiaan tietoja, ja sen lausunnon, joka on annettu V:n (Tréfileurope) nimissä ja josta ilmenee, ettei G milloinkaan osallistunut kartellisopimuksiin Austria Drahtin nimissä, sisältö ei siis ole riittävä kyseenalaistamaan sitä, mikä on mahdollista päätellä edellä mainituista todisteista, jotka ovat suurelta osin tosiseikkojen tapahtuma-aikaisia. Näiden todisteiden edessä nämä lausunnot ovat sellaisenaan riittämättömiä riitauttamaan sen, mikä on mahdollista päätellä asiakirja-aineiston muista asiakirjoista. Erityisesti tältä osin on viitattava siihen, mikä ilmenee 24.6.1997 pidetyn kokouksen osalta saatavilla olevista todisteista (ks. edellä 199–202 kohta), jotka osoittavat, että CB esitteli G:n Tréfileuropelle todeten, että hän edustaa Austria Drahtia ja että erityisesti hänen välityksellään olisi mahdollista löytää tasapaino Italian markkinoilla (ks. kannekirjelmän liitteet A.2 ja A.3 ja vastineen liite B.6).

284    Sama koskee kantajien toimittaman kolmen lausunnon sisältöä, jotka toimittivat ITC:n vastuuhenkilö 14.10.2011, Redaellin vastuuhenkilö 27.7.2001 ja SLM:n vastuuhenkilö 18.7.2011 ja joissa todetaan lähinnä, että G käytti puheenvuoroja kartellin kokouksissa ainoastaan CB:n nimissä ja lukuun ja että, vaikka nämä kolme henkilöä tiesivät hänen edustaneen myös Austria Drahtia, hän ei milloinkaan antanut tietoja tästä yhtiöstä. Nämä oikeudenkäyntimenettelyn vaiheessa annetut lausunnot eivät ole riittäviä kyseenalaistamaan sitä, mikä voidaan päätellä muista asiakirja-aineistoon kuuluvista asiakirjoista. Vaikka myös näiden lausuntojen perusteella voidaan todeta, että näiden kolmen yrityksen edustajat olivat tietoisia siitä, että G edusti Austria Drahtia Italiassa, niiden sisältämät toteamukset, joilla pyritään väittämään, että G käytti puheenvuoroja ainoastaan CB:n lukuun, eivät estä sitä, että G saattoi pelkästään Club Italian kokouksissa läsnäolonsa ansiosta saada tietoonsa kilpailunvastaisia tietoja asiakkaista ja hinnoista. Lisäksi asiakirja-aineistosta ilmenee, että useaan otteeseen ja koska muuta järkevää selitystä ei ole, on mahdollista ajatella, että henkilö, joka ilmoitti Austria Drahtin erityistilannetta koskevan tiedon, on G.

285    Mitä tulee asianosaisten mainitsemiin muiden Club Italiaan osallistuneiden yritysten nimissä annettuihin lausuntoihin, käy ilmi, että vaikkei CB ole maininnut Austria Drahtia Club Italian jäsenenä, tämä voi selittyä sillä, että G edusti ensisijaisesti CB:tä eikä Austria Drahtia ja että hänen katsottiin kuuluvan CB:hen (ks. esim. hänen läsnäolonsa komission kuulemistilaisuudessa CB:tä edustavan delegaation riveissä). Tosiseikoista ja erityisesti CB:n kanssa 24.6.1997 pidettyä kokousta koskevasta Tréfileuropen kertomuksesta käy ilmi, että CB esitteli G:n henkilönä, joka edusti CB:tä mutta myös Austria Drahtia, mistä voitaisiin hyötyä. SLM:n, Redaellin ja Tramen osalta se, että nämä yritykset eivät mainitse nimenomaisesti Austria Drahtia Club Italian eri jäsenten joukossa, ei myöskään voi olla riittävää kyseenalaistamaan sitä, mitä voidaan päätellä asiakirja-aineiston muista asiakirjoista. Tämä maininnan puuttuminen vahvistaa kuitenkin yleistä käsitystä, joka nousee esiin edellä esitetyistä todisteista ja jonka mukaan Austria Drahtia pidettiin joka tapauksessa Italian markkinoiden osalta toissijaisena toimijana.

4.     Sen rikkomisen kesto, josta Austria Drahtia syytetään

286    Club Italian osalta asiakirja-aineistosta ilmenee todistelun kannalta riittävällä tavalla, että Austria Drahtin osallistuminen kartelliin alkoi 15.4.1997 pidetyn kokouksen yhteydessä ja päättyi 19.9.2002, kun komissio toteutti tarkastuksia erityisesti Redaellin, CB:n, Itasin, ITC:n ja Tréfileuropen tiloissa.

287    Näin ollen asiakirja-aineistosta ilmenee todistelun kannalta riittävällä tavalla, että Austria Draht ja tämän seurauksena voestalpine osallistuivat Club Italiaan G:n välityksellä, jonka tehtäväksi Austria Draht oli antanut tuottamansa jänneteräksen myynnin Italiassa, 15.4.1997–19.9.2002.

5.     Ensimmäistä kanneperustetta koskeva päätelmä

288    Edellä esitetystä ilmenee, että komissio osoitti oikeudellisesti riittävällä tavalla ne syyt, joiden perusteella Austria Drahtin ja voestalpinen voitiin katsoa olevan vastuussa G:n käyttäytymisestä Club Italian puitteissa, kun kyse on toiminnoista, jotka oli annettu hänen tehtäväkseen Italiassa.

289    Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

C       Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio katsoi virheellisesti kantajien osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen, johon kuuluvat muun muassa Club Italia ja Club Europe

290    Toisessa kanneperusteessa voestalpine ja Austria Draht väittävät, että vaikka komissio voisi katsoa Austria Drahtin olevan vastuussa Italian myyntiedustajansa kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä Club Italian puitteissa, komissio ei voi kuitenkaan katsoa sen olevan vastuussa osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen, johon kuuluvat Club Italia ja muut kilpailunvastaiset järjestelyt, kuten se teki riidanalaisessa päätöksessä. Kantajat väittävät erityisesti, ettei Austria Draht osallistunut yleiseurooppalaisiin sopimuksiin eikä se ollut eikä se voinut olla tietoinen kokonaissuunnitelmasta.

291    Aivan aluksi on hylättävä kantajien väite, jonka mukaan sen, ettei Austria Draht osallistunut Club Zurichiin, Etelän sopimukseen tai Club Europeen, pitäisi riittää sen toteamiseksi, etteivät ne osallistuneet yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen. Oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että yritystä voidaan moittia tällaisesta rikkomisesta, kun on näytetty toteen, että kyseinen yritys aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien osallistujien yhteisten päämäärien tavoittelemiseen ja että yritys tiesi muiden samaan päämäärään pyrkivien yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin. On siis mahdollista, että yritys on osallistunut välittömästi ainoastaan osaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän jatketun kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavasta kilpailunvastaisesta toiminnasta mutta että se on tiennyt kaikesta muusta samaan päämäärään pyrkivien kartellin muiden osallistujien suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailunvastaisesta toiminnasta tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin, missä tapauksessa komissiolla on oikeus katsoa tämän yrityksen olevan vastuussa kaikesta kilpailusääntöjen rikkomisen muodostavasta kilpailunvastaisesta toiminnasta (ks. vastaavasti edellä 119–124 kohta).

292    Nyt käsiteltävässä asiassa komission lähestymistapa on tällainen; komissio moittii Austria Drahtia tämän osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen yhtäältä ja erityisesti sen vuoksi, että se osallistui Club Italiaan Italiassa toimivan myyntiedustajansa G:n välityksellä ja toisaalta selvien aihetodisteiden vuoksi, jotka antavat aiheen katsoa, että Austria Draht osallistui satunnaisesti kilpailunvastaisiin keskusteluihin yleiseurooppalaisella tasolla, minkä avulla se oli jo varhaisessa vaiheessa tietoinen kartellin tästä tasosta (ks. edellä 64 kohta).

293    Tältä osin on todettava, että vaikka käy ilmi, etteivät Club Italian ja Club Europen tavoitteet olleet samoja ja ne saattoivat olla jopa ristiriitaisia, koska Club Europen ensisijaiset toimijat pyrkivät erityisesti koordinoimaan toimiaan taistellakseen Club Italian ensisijaisten toimijoiden toteuttamaa Pohjois-Eurooppaan kohdistuvaa vientiä vastaan, ja Club Italian ensisijaiset toimijat puolestaan pyrkivät helpottamaan tätä vientiä saadakseen tuotantonsa kaupaksi, on kuitenkin myös niin, että – kuten riidanalaisessa päätöksessä perustellusti todetaan – komission määrittämälle yhtenä kokonaisuutena pidettävälle rikkomiselle ominaisella kokonaissuunnitelmalla tavoitellaan kaikille toimijoille yhteistä tavoitetta, joka on kilpailun rajoittaminen jänneteräksen markkinoilla sekä eurooppalaisella että kansallisella tasolla. Tämän kokonaissuunnitelman tarkoituksena oli yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen muodostavien eri järjestelyjen, mukaan lukien ne, joista keskusteltiin Club Europan puitteissa, ja ne, joista keskusteltiin Club Europan puitteissa, yleisen tasapainon saavuttaminen ja noudattamisen valvominen (riidanalaisen päätöksen 610–621 perustelukappale).

294    Tämän huomautuksen tekemisen jälkeen on tutkittava asianosaisten väitteet, jotka koskevat komission riidanalaisessa päätöksessä huomioon ottamia eri seikkoja, joilla yksilöidään kantajien osallistumista yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen.

1.     Osallistuminen yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen yhteen osatekijään

295    Osoittaakseen kantajien osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen komissio totesi aluksi, että Austria Draht oli ”osallistunut Club Italiaan suoraan Italian myyntiedustajansa, [G:n], välityksellä 15.4.1997–19.9.2002” (riidanalaisen päätöksen 769 perustelukappale) (ks. edellä 76–82 kohta).

296    Ensimmäisen kanneperusteen tutkinnasta ilmenee, että vaikka komissiolla ei olisi nyt käsiteltävässä asiassa hallussaan todisteita, joiden perusteella se voisi todeta, että Austria Drahtilla on voinut G:n välityksellä olla vähäisintäkään tietoa edustajansa kilpailunvastaisesta toiminnasta Club Italian sellaisten eri kokousten yhteydessä, joihin hän osallistui, komissiolla on kuitenkin oikeus riidanalaisessa päätöksessä tältä osin esitetyillä perusteilla todeta, että myyntiedustaja ja päämies muodostavat taloudellisen kokonaisuuden niiden toimintojen osalta, jotka Austria Draht on antanut G:n tehtäväksi (ks. edellä 167–178 kohta).

297    Tämä Austria Drahtin tietämättömyys myyntiedustajansa kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä ei kuitenkaan vaikuta Austria Drahtin Club Italiaan osallistumisen yksilöintiin eikä sen edellytyksen täyttymiseen, joka liittyy osallistumiseen yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen yhteen osatekijään, kun kyse on sen osoittamisesta, että kyseinen yritys osallistui tällaiseen rikkomiseen. Kummassakin tapauksessa on katsottava, että koska G ja Austria Draht muodostavat taloudellisen kokonaisuuden, päämies on kilpailuoikeuden valossa vastuussa myyntiedustajan sille tehtäväksi annettujen toimintojen puitteissa toteuttamasta kilpailusääntöjen vastaisesta käyttäytymisestä.

298    Kun G käytti puheenvuoroja Club Italiassa Austria Drahtin lukuun eli sille tehtäväksi annettujen toimintojen puitteissa, hänen on katsottava toimineen Austria Drahtin nimissä ja aiheuttaneen näin päämiehensä vastuun.

2.     Tietoisuus kartellin yleiseurooppalaisesta tasosta

299    On todettava, että komissio toteaa nimenomaisesti päätöksessä, ”ettei se katso Austria Drahtin olevan vastuussa välittömästä osallistumisesta Club Zurichiin tai Club Europeen” (riidanalaisen päätöksen 652 perustelukappale).

300    Tosiseikkojen tutkinta todistaa lisäksi tällaisen arvion pätevyyden, koska asiakirja-aineistosta ei ilmene, että komissio olisi voinut moittia kantajia muiden alueiden kuin Italian osalta, jossa Austria Draht myi jänneterästä, samanlaisesta käyttäytymisestä kuin siitä, josta komissio voi katsoa Austria Drahtin olevan vastuussa G:n välityksellä Club Italian osalta. Vaikka ensimmäisessä kanneperusteessa mainittujen todisteiden valossa on mahdollista yksilöidä Austria Drahtin italialaisten asiakkaiden nimet ja nähdä Austria Drahtin nimi (tai ainakin alkukirjaimet ”AD”) taulukoissa, jotka koskevat kiintiöiden jakamista Italiassa, tällaisia mainintoja esiintyy ainoastaan Italian alueen osalta.

301    Komissio toteaa, ettei Austria Drahtin katsota olevan vastuussa välittömästä osallistumisesta Club Zurichiin (joka päättyi ennen 15.4.1997) tai Club Europeen, mutta mainitsee kuitenkin myös olevan olemassa ”selviä aihetodisteita, jotka antavat aiheen katsoa, että Austria Draht osallistui satunnaisesti kilpailunvastaisiin keskusteluihin yleiseurooppalaisella tasolla ja että se oli siis jo varhaisessa vaiheessa tietoinen kartellin yleiseurooppalaisesta tasosta” (riidanalaisen päätöksen 652 perustelukappale) (ks. edellä 83 kohta).

a)     Riidanalaisessa päätöksessä mainitut todisteet

302    Osoittaakseen ”yksilökohtaisen tietoisuuden osallistumisesta laajempaan järjestelmään” komissio esitti useita todisteita Austria Drahtin osalta (ks. edellä 83 kohta).

303    Ensimmäiseksi komissio totesi, että jo vuosina 1995–1996 eli selvästi ennen päivämäärää 15.4.1997, jolloin Austria Drahtin on katsottu aloittaneen osallistumisen rikkomiseen, Austria Draht oli osallistunut Club Zurichin kokouksiin, joissa mainittiin mahdollinen uusi kiintiöitä koskeva sopimus. Komissio mainitsi tässä yhteydessä esimerkkinä 28.5.1995 ja 9.1.1996 pidettyjen kokousten pöytäkirjan (riidanalaisen päätöksen 653 perustelukappale).

304    Toiseksi komission mukaan Austria Draht myönsi osallistuneensa joihinkin Club Zurichin kokouksiin, joista se väitti, ettei niillä ollut kilpailunvastaista sisältöä. Kyse on 14.10.1998, 9.11.1998, 28.2.2000 ja 27.9.2001 pidetyistä kokouksista. Tältä osin komissio katsoi, että ainakin 28.2.2000 pidetyssä kokouksessa käsiteltiin myyntimääriä ja hintoja. Samoin riidanalaisessa päätöksessä todetaan, että 27.9.2001 pidetyn kokouksen aikana DWK:n työntekijä pyysi Austria Drahtin edustajaa osallistumaan laajennettuun Club Europeen (riidanalaisen päätöksen 652 ja 653 perustelukappale).

305    Kolmanneksi komissio toteaa, että Club Italian 16.12.1997 pidetyn kokouksen aikana (jossa G ei ollut läsnä) mainittiin, ettei ”Austria Draht ollut [Club Europen] jäsen mutta halusi pysyä sen suhteen ajan tasalla”. Tämän jälkeen komissio totesi, että myöhemmissä Club Italian kokouksissa, joihin Austria Drahtia edustanut G osallistui, osallistujille annettiin tietoja Club Europen puitteissa käydyistä keskusteluista ja tehdyistä sopimuksista. Lopuksi komissio totesi, että useat aihetodisteet viittaavat siihen, että yleiseurooppalaisen laajentumisvaiheen aikana Austria Draht osallistui keskusteluihin kiintiöiden ja asiakkaiden jakamisesta tietyissä maissa ja osallistui Italian myyntiedustajansa G:n välityksellä ainakin kuuteen kokoukseen, joissa käsiteltiin Club Europen laajentumista [kokoukset, jotka pidettiin 27.9.2001, 10. ja 11.10.2001, 6.11.2001, jonka aikana G nimettiin lisäksi mahdolliseksi kansalliseksi koordinaattoriksi Italian osalta yhdessä A:n (Itas) ja C:n (CB) kanssa, 5. ja 6.6.2002, 1.7.2002 ja 2.7.2002] (riidanalaisen päätöksen 653 perustelukappale).

306    Näiden seikkojen valossa komissio päätteli, että ”osallistuessaan Club Italiaan Austria Draht tiesi tai sen olisi pitänyt tietää, että tämän klubin puitteissa toteutettu yhteistoiminta kuului kokonaissuunnitelmaan, jonka tarkoituksena oli jänneteräksen markkinoiden vakauttaminen ja hintojen alenemisen välttäminen ja jonka Club Italia jakoi yleiseurooppalaisten järjestelyiden kanssa” (riidanalaisen päätöksen 654 perustelukappale).

b)     Riidanalaisessa päätöksessä mainittujen todisteiden analyysi

 Club Zurichiin liittyvät todisteet

307    Kun kyse on todisteista, jotka on esitetty Club Zurichin sellaisen kahden kokouksen osalta, joihin Austria Draht väitteen mukaan osallistui, on palautettava mieleen kyseisten todisteiden sisältö.

 – 28.5.1995 pidetty kokous

308    Club Zurichin 28.5.1995 pidetyn kokouksen sisältö esitetään riidanalaisen päätöksen liitteessä 2. Kyse on kokouksesta, joka pidettiin Barcelonassa jänneteräksen tuottajien pääasiallisen Euroopan ammattiyhdistyksen Eurostress Information Servicen (ESIS), jonka jäsen Austria Draht oli, kokouksen ohessa.

309    Tältä osin on muistutettava, että komissio totesi yleisesti, että ESIS:n, jonka kotipaikka on Düsseldorf (Saksa), kokouksia ei sellaisinaan pidetä kilpailua rajoittavina. Komissio korosti kuitenkin, että kartellin osanottajat kokoontuivat joskus epävirallisesti näiden ESIS:n kokousten ohessa keskustellakseen ja sopiakseen kiintiöistä, hinnoista ja järjestelyistä asiakkaiden kanssa. Tämän toteamuksen tueksi komissio vetoaa asiakirjoihin, jotka sille on toimittanut Bundeskartellamt ja joista ilmenee seuraavaa:

”[Näiden ESIS:n kokousten] ensimmäisen päivän aamun osallistujat käyttivät epävirallisiin keskusteluihin. Tämä ei ollut epätavallista, kuten joka kerta, kun ESIS:n kokoukset kestivät useamman päivän. Näiden epävirallisten keskustelujen tavoitteena oli sopia järjestelyistä sisämarkkinoilla – –” (riidanalaisen päätöksen 97 perustelukappale).

310    Riidanalaisen päätöksen liitteessä 2 olevan Club Zurichin 28.5.1995 pidettyyn kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio totesi, että edustettuina olivat Tréfileurope, Nedri, WDI, DWK, Tycsa ja Emesa, eli pysyvät jäsenet, sekä ”Austria”. Komission mukaan merkintä tarkoittaa Austria Drahtia, koska tämä vahvisti osallistuneensa tähän kokoukseen väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa.

311    Riidanalaisen päätöksen liitteessä 2 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio esittelee Club Zurichin 28.5.1995 pidetyssä kokouksessa käsitellyt asiat seuraavasti:

–        ”(luultavasti [Redaellin edustajalle] toimitettu) lausunto, jonka mukaan klubi hyväksyy [Italiaan suuntautuvan] viennin vähentämisen ja Italiasta peräisin olevan (Eurooppaan suuntautuvan) tuonnin lisäämisen. Se lisää, että ’Aldé’ ’katsotaan tuonniksi’”

–        ”lukujen korjaaminen Itävallan ja Espanjan osalta”

–        ”Italiaa koskeva keskustelu. Kysymys on siitä, miten italialaisten tuottajien pyytämiä vientikiintiöitä noudatetaan. [Redaellin edustaja] uhkaa häiritä markkinoita. Hän ei halua korottaa hintoja eikä vaatia niitä toisilta”

–        ”Tycsa – – kysyy, ovatko klubin muut jäsenet valmiita myöntymään. Vastaus on: ei kukaan”

–        ”tästä seuraa uusi yritys vahvistaa kiintiöitä myynnin perusteella korostaen A[ustria]D[rahtin], WDI:n, Kölnin [DWK], Tréfil[europen], Nedrin, Tycsan, Eme[san] myymiä määriä. Italialaiset tuottajat mainitaan erikseen: [Redaelli] + [ITC] + [C] (CB) + Itas”

–        ”kokous päättyy 1) italialaisten tuottajien [Redaellin edustaja] kantaan korkeintaan 20 000 [tonnin] tarjonta [ja] kysyntä milloin CB ja Itas hyväksyvät? 2) uuden kokouksen vahvistamiseen Amsterdamissa 8.6.”.

312    Nämä tiedot ovat peräisin yhtäältä Emesan 25.10.2002 komission tietopyyntöön antamasta vastauksesta, jossa Emesa mainitsee useita ”ESIS:n jäsenten kanssa pidettyjä virallisia kokouksia”, joiden tavoitteena oli ”keskustella hinnoista, kiintiöistä ja sopimushankkeista suurten asiakkaiden kanssa”, ja toisaalta Emesan muistiinpanoista, jotka ArcelorMittal esitti 28.7.2007 ja jotka sisältävät Emesan edustajan P:n laatiman tämän kokouksen pöytäkirjan (ks. kannekirjelmän liite A.41 ja hallinnollinen asiakirja-aineisto, s. 11491 ja 11500 ja vastineen liite B.11).

313    Vaikka edellä mainittujen asiakirjojen tarkastelun perusteella voidaan todellakin todeta, että P:n Club Zurichin 28.5.1995 pidetystä kokouksesta laatima pöytäkirja sisältää lähinnä tietoja, jotka komissio on maininnut riidanalaisessa päätöksessä, tämä toteamus ei voi olla riittävä oikeuttamaan sen perusteella Austria Drahtin osalta tehtyjä päätelmiä.

314    Ensinnäkin Emesan komission tietopyyntöön antamasta vastauksesta ilmenee, että Club Zurichin 28.5.1995 pidetyn kokouksen osanottajat olivat Tréfileurope, Nedri, WDI, DWK, Tycsa ja Emesa, joita tässä vastauksessa tämän kokouksen osalta mainittujen henkilöiden nimet vastaavat. Tästä vastauksesta ilmenee myös, että Austria Drahtin tai yhdenkään sen edustajan nimeä ei ole mainittu osanottajien nimien joukossa yhdenkään 21 sellaisen ”ESIS:n jäsenten kanssa pidetyn virallisen kokouksen” osalta, jotka Emesa mainitsee ajanjaksolla 9.6.1994–27.9.2001.

315    Toiseksi kantajien vastauksesta väitetiedoksiantoon ilmenee, että – toisin kuin komissio väittää – Austria Draht ainoastaan vahvisti olleensa läsnä toukokuussa 1995 pidetyssä ESIS:n kokouksessa eikä lainkaan Emesan mainitsemassa ”ESIS:n jäsenten kanssa pidetyssä virallisessa kokouksessa”. Kantajat esittivät myös merkityksellisiä todisteita osoittaakseen, että Austria Drahtin edustaja ESIS:n kokouksessa saapui Barcelonaan vasta 29.5. eikä 28.5., jolloin pidettiin Emesan mainitsema virallinen kokous (kannekirjelmän liite A.7, s. 835–837).

316    Tältä osin komissio väittää, ettei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Austria Drahtin edustaja olisi osallistunut Emesan muistiinpanoissa tarkoitettuun ”toiseen osuuteen” saavuttuaan Barcelonaan. Tämän toteamuksen tueksi ei ole kuitenkaan esitetty yhtäpitäviä todisteita, kun otetaan huomioon se, ettei tätä henkilöä mainita lainkaan P:n laatimassa pöytäkirjassa. Lisäksi riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että komissio myöntää tunnustavansa, että epäviralliset kokoukset, jotka pidettiin ESIS:n kokousten ohessa, järjestettiin yleensä ”ensimmäisen päivän aamuna” (ks. edellä 299 kohta).

317    Kolmanneksi P:n Club Zurichin 28.5.1995 pidetystä kokouksesta laatimasta pöytäkirjasta saatujen tietojen, jotka on olennaisilta osin esitetty riidanalaisessa päätöksessä (ks. edellä 311 kohta), sisällöstä on todettava, että ainoa viittaus, joka voi liittyä Austria Drahtiin, koskee sitä, että ”ensimmäisen osuuden” aikana lueteltiin tiettyjen toimijoiden myymät määrät, ja että tällöin alkukirjainten ”AD” vieressä on luku ”947”, minkä jälkeen on luku ”1 500” ja maininta ”final 1 500” (tämä viimeinen maininta on kirjattu virheellisesti muodossa ”500” puhtaaksi kirjoitettuun ja käännettyyn versioon, joka on P:n alkuperäisten muistiinpanojen ohessa). P:n laatimassa pöytäkirjassa on tällaisia mainintoja myös WDI:n, DWK:n, Tréfileuropen, Tycsan, Emesan ja Nedrin osalta.

318    Kun kantajilta kysyttiin tällaisen viittauksen merkityksestä, ne väittivät, että sen lisäksi, ettei Austria Drahtin edustaja osallistunut tähän epäviralliseen kokoukseen, on korostettava, että P:n laatimassa pöytäkirjassa viitataan, kun siinä mainitaan Italiaan sijoittautuneiden tuottajien vaatimat vientikiintiöt muualle Eurooppaan, ”Austrian” osalta arvioituun osuuteen 1,5, joka vastaa määrää ”1 500”, jota ei ole myynyt tai vaatinut Austria Draht vaan Italiaan sijoittautuneet tuottajat. Komissio ei ole kyennyt kyseenalaistamaan tätä tulkintaa, joka vaikuttaa pöytäkirjan valossa mahdolliselta.

319    Mitä tulee mainintaan ”T [DWK:n edustaja] + Austria”, joka esiintyy P:n laatimassa pöytäkirjassa, ei ole erityistä syytä katsoa, että tämä maininta ei voisi viitata yksinkertaisesti Itävaltaan vaan se pitäisi tulkita viittaukseksi Austria Drahtiin. Lähtökohtaisesti tällaisen tulkinnan olisi pitänyt ilmetä myös Emesan esittämästä ESIS:n virallisten kokousten osanottajaluettelosta. Lisäksi asiakirja-aineistosta ilmenee, että DWK:n edustaja toimi usein kartellin osanottajien koordinaattorina Itävallan suhteen (ks. esim. 27.9.2001 pidettyyn Club Europen kokoukseen liittyvät tiedot).

320    Yhteenvetona on todettava, ettei minkään komission mainitseman todisteen perusteella voida näyttää toteen Austria Drahtin edustajan osallistumista 28.5.1995 pidettyyn Club Zurichin kokoukseen, jonka sisällön perusteella ei myöskään voida todeta varmasti, että Austria Draht saattoi osallistua Club Zurichin keskusteluihin italialaisille tuottajille myönnettävästä kiintiöstä sen kilpailupaineen alentamiseksi, jota ne aiheuttivat Italian ulkopuolella, tai edes oli tietoinen niistä.

–       9.1.1996 pidetty kokous

321    Club Zurichin 9.1.1996 pidetyn kokouksen sisältö esitetään riidanalaisen päätöksen liitteessä 2. Kyse on kokouksesta, joka pidettiin Brysselissä ESIS:n kokouksen ohessa.

322    Riidanalaisen päätöksen liitteessä 2 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio totesi, että edustettuina olivat Tréfileurope, Nedri, WDI, DWK, Tycsa ja Emesa sekä Redaelli ja Austria Draht. Kantajat myöntävät, että ESIS:n kokouksessa oli läsnä Ro, eräs Austria Drahtin johtajista (ks. kannekirjelmän liite A.7, s. 54).

323    Riidanalaisen päätöksen liitteessä 2 olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio esittelee Club Zurichin 9.1.1996 pidetyssä kokouksessa käsitellyt asiat seuraavasti:

–        ”Italiaa koskeva keskustelu. Huomautettiin, että 19.9. pidetyn kokouksen aikana italialaiset tuottajat pääsivät (sisäiseen) yhteisymmärrykseen. Muistutettiin siitä, että on aika löytää yhteinen ratkaisu kiintiöjärjestelmään, [DWK:n] [T:n] mukaan ’mitä se sitten tarkoittaakaan’.”

–        ”klubin jäsenten keskustelu klubin tulevaisuudesta – Tréfileurope ([Pe]) ilmoittaa kaiken sortuvan ilman kiintiöjärjestelmää. Hänen mielestään se ei ole ’järjetön sota’. Hän huomauttaa, että vuoden 1996 sopimukset on toteutettu, ja hän ehdottaa, että odotetaan ’ehdotuksia’”

–        ”NDI, WDI, Austria Draht ja Emesa epäilevät mahdollisuutta panna [kiintiöjärjestelmä] uudelleen täytäntöön, ja Tycsa suosittelee ammattimaista toimintaa”

–        ”uuden kiintiöjärjestelmän puolesta vaikuttavat olevan: Tycsa, Emesa, Nedri (NDI), Austria Draht ja WDI. Ranskalaiset eivät ole. WDI ilmoitti myös, ettei se näe syytä kuulua klubiin tällä hetkellä”

–        ”kiintiön tilapäisestä vahvistamisesta kuitenkin keskusteltiin. (Prosentteina ilmaistusta) taulukosta keskusteltiin maittain ja pelkästään tiedoksiantona vuoden 1994 markkinoiden pohjalta seuraavien yritysten osalta: DWK + Trefd[Tréfilarbed], FU[Fontainunion], STCO [Sainte Colombe], WDI, NDI, I [Italie], AU [Austria Draht], SP [Espanja eli konsernit Emesa ja Tycsa]. Kyseessä olevat maat ovat ’D-F-I-NL-UBL-SP-AUS’”.

324    Nämä tiedot ovat peräisin yhtäältä Emesan 25.10.2002 komission tietopyyntöön antamasta vastauksesta, jossa Emesa mainitsee useita ”ESIS:n jäsenten kanssa pidettyjä virallisia kokouksia”, joiden tavoitteena oli ”keskustella hinnoista, kiintiöistä ja sopimushankkeista suurten asiakkaiden kanssa”, ja toisaalta Emesan muistiinpanoista, jotka ArcelorMittal esitti 28.7.2007 ja jotka sisältävät Emesan edustajan P:n laatiman tämän kokouksen pöytäkirjan (ks. kannekirjelmän liite A.41, vastineen liitteet B.9, B.11 ja B.13, komission prosessinjohtotoimiin antaman vastauksen liite G.14).

325    Näiden todisteiden valossa Austria Drahtin osalta voidaan esittää kolme huomautusta.

326    Ensinnäkään Austria Drahtin osallistumista tähän kokoukseen ei ole kiistetty. Tämä on tärkeää, sillä Austria Drahtin nimeä ei ole Emesan esittämässä ESIS:n virallisten kokousten osanottajaluettelossa. Lisäksi toisin kuin kokouksen osanottajaluettelossa, jonka P esitti 28.5.1995 pidettyä kokousta koskevassa pöytäkirjassaan, pöytäkirjassa, jonka hän laati 9.1.1996 pidetystä kokouksesta, mainitaan samanaikaisesti osallistujayritysten edustajien nimet ja maat, joita he edustavat. Näin ollen mainitaan Itävalta, Hollanti, Belgia ja Ranska, mutta myös ”AD”, ”NDI” tai ”[Tréfileuropen] P”.

327    Itävallan mainitseminen ei näin ollen vaikuta enää poikkeukselliselta tai lisäykseltä DWK:ta edustavan T:n henkilöön (ks. edellä 319 kohta), eikä Austria Drahtin osallistumista tähän kokoukseen ole missään tapauksessa kiistetty.

328    Toiseksi kuten komissio väittää, on mahdollista katsoa, että 9.1.1996 pidetyn kokouksen yhteydessä Austria Drahtin edustaja sai tietää Club Europen kokemista vaikeuksista sovittaa toimintansa yhteen Club Italian kanssa. Tässä yhteydessä on korostettava, että yksi tässä kokouksessa läsnä olleista yrityksistä on Redaelli, joka kartellin tässä vaiheessa edusti Club Italian ensisijaisia toimijoita niiden keskustellessa Club Zurichin kanssa. Tämän kokouksen sisällöstä, joka raportoidaan tosiseikkojen tapahtuma-aikana käsin kirjoitetussa pöytäkirjassa, ilmenee siis, että edellä mainittujen vaikeuksien valossa suunniteltiin sellaisen uuden järjestelmän käyttöön ottamista, joka koskee italialaisille tuottajille myönnettävää kiintiötä sen kilpailupaineen alentamiseksi, jota ne aiheuttivat Italian ulkopuolella.

329    Tämä vientikiintiö on eräs yhtenä kokonaisuutena pidettävälle kilpailusääntöjen rikkomiselle ominaisen kokonaissuunnitelman olennaisista osista, sillä sen tarkoituksena on sovittaa Club Zurichin puitteissa toimivat toimijat yhteen Club Italian puitteissa toimivien kilpailevien toimijoiden kanssa.

330    Kolmanneksi, kuten kantajat toteavat, on myös mahdollista todeta, että Austria Draht esitti muiden yritysten tapaan epäilyjä kiintiöjärjestelmän käyttöönoton suhteen. Näitä epäilyjä voi kuitenkin hälventää se, että Austria Draht vaikutti myös olevan tältä osin uuden järjestelmän kannalla.

331    Joka tapauksessa kantajat väittävät, että juuri 9.1.1996 pidetyn Club Zurichin kokouksen jälkeen todettiin 13.2.1996 pidetyn Club Italian kokouksen yhteydessä, jossa olivat läsnä Redaellin (sama henkilö kuin 9.1.1996 pidetyssä kokouksessa), CB:n (C), ITC:n ja Itasin edustajat ja jossa keskusteltiin lähestymistavasta ulkomaalaisten suhteen, joiden ”Austria Draht ei halunnut tulevan markkinoille” (ks. riidanalaisen päätöksen liitteen 3 tätä kokousta koskeva otsikko, kannekirjelmän liite A.42). Tämä väite ilmenee ITC:tä tässä kokouksessa edustaneen henkilön käsinkirjoittamasta pöytäkirjasta.

332    Tällaisen maininnan perusteella voidaan katsoa, että ainakin Redaellin edustajan osalta, joka on Club Zurichin ja Club Italian koordinoinnin pääasiallinen arkkitehti, ”epäilykset”, joita Austria Drahtin edustaja oli esittänyt 9.1.1996 pidetyn Club Zurichin kokouksen yhteydessä Emesaa tässä kokouksessa edustaneen henkilön kertoman mukaan, ovat lähempänä tosiasiallista irtisanoutumista niiden kilpailunvastaisten keskustelujen sisällöstä, joita saatettiin käydä tämän kokouksen aikana.

333    Samoin on todettava, että taulukossa, joka mainitaan P:n laatimassa 9.1.1996 pidetyn kokouksen pöytäkirjassa (ks. vastineen liite B.13) ja josta hän toteaa, että se on esitetty ”yksinomaan tiedoksi”, sarakkeessa ”Aus” ainoastaan toistetaan samat tiedot kuin ne, jotka mainitaan riidanalaisen päätöksen 149 perustelukappaleessa vuoden 1994 osalta ja joista komissio totesi toistaen sakkoimmuniteetin hakijan DWK:n esittämät tiedot, että ”Austria Draht ei osallistunut Club Zurichiin, mutta mainittiin taulukossa pelkästään ’tyhjentävyyden’ vuoksi”.

334    Lisäksi kantajat väittävät, että edellä mainittujen seikkojen lisäksi asiakirja-aineistosta ilmenee, ettei Austria Draht osallistunut lukuisiin Club Zurichin kokouksiin tai 9.1.1996 pidettyä kokousta seuraaviin Club Europen kokouksiin.

335    Tässä yhteydessä voidaan ajatella, kuten kantajat väittävät, että vaikka Austria Drahtia ESIS:n kokouksessa edustanut henkilö oli läsnä 9.1.1996 pidetyssä Club Zurichin kokouksessa, jonka sisältö kerrotaan P:n laatimassa pöytäkirjassa, tämä edustaja ei ole antanut mitään Austria Drahtia koskevia tietoja. Voidaan myös katsoa, että vaikka Austria Drahtin edustaja olisi voinut olla tietoinen keskusteluista, jotka koskivat italialaisille tuottajille myönnettäviä kiintiöitä niiden Italian ulkopuolella aiheuttaman kilpailupaineen alentamiseksi, mikä ei ilmene selvästi asiakirja-aineiston sisältämistä asiakirjoista, hän olisi tuolloin todennut, ettei Austria Draht osallistuisi tähän sopimukseen.

336    Yhteenvetona on todettava, että edellä esitetystä ilmenee, että komissio voi katsoa, että Austria Drahtin edustaja oli läsnä 9.1.1996 pidetyssä Club Zurichin kokouksessa ja että tällöin hän sai tiedon eräästä yhtenä kokonaisuutena pidettävälle kilpailusääntöjen rikkomiselle ominaisen kokonaissuunnitelman olennaisesta osasta eli pysyvien jäsenten ja ensisijaisten italialaisten tuottajien, joita Redaelli edusti, välisistä keskusteluista kiintiöiden myöntämiseksi viimeksi mainituille niiden Italian ulkopuolella aiheuttaman kilpailupaineen alentamiseksi.

337    Vaikka komissio ei voi vedota edellä mainittuihin todisteisiin osoittaakseen Austria Drahtin osallistuneen Club Zurichiin, mitä se ei ole myöskään tehnyt, se voi kuitenkin viitata niihin, kuten se teki riidanalaisen päätöksen 652 perustelukappaleessa, ”selvänä aihetodisteena, joka antaa aiheen katsoa, että Austria Draht osallistui satunnaisesti kilpailunvastaisiin keskusteluihin yleiseurooppalaisella tasolla ja että se oli siis jo varhaisessa vaiheessa tietoinen kartellin yleiseurooppalaisesta tasosta”.

338    Sillä, että tämä tietoisuus edeltää sen rikkomisajanjakson alkua, jonka komissio määritti kantajien osalta, ei ole tältä osin merkitystä.

 Club Europeen liittyvät todisteet

339    On palautettava mieleen niiden todisteiden sisältö, joihin komissio vetoaa niiden Club Europen kokousten osalta, joihin Austria Draht osallistui suoraan työntekijöidensä välityksellä eikä Italian myyntiedustajansa G:n välityksellä.

340    Aluksi on todettava, että vaikka komissio mainitsee riidanalaisessa päätöksessä ainakin neljä Club Europen kokousta, eli 14.10.1998, 9.11.1998, 28.2.2000 ja 27.9.2001 pidetyt kokoukset, se mainitsee kirjelmissään myös 25.9.1997 pidetyn kokouksen, jossa niiden tietojen mukaan, jotka Nedri esitti sakkoimmuniteettihakemuksessaan, Austria Drahtin edustaja oli läsnä ja jossa keskusteltiin hintasopimuksesta. Käy kuitenkin ilmi, että kantajat näyttävät toteen, että – toisin kuin Nedri väitti esittämättä todistetta, jolla tätä väitettä voitaisiin tukea – Austria Drahtin edustaja ei voinut olla läsnä Düsseldorfissa osallistuakseen tähän kokoukseen, koska hän oli tuona päivänä Salzburgissa (Itävalta) (kannekirjelmän liite A.7, s. 46, 815 ja 816). Käy myös ilmi, että riidanalaisen päätöksen liitteessä 2 olevan otsikon, joka koskee 25.9.1997 pidettyä Club Europen kokousta, alla komissio ei maininnut Austria Drahtin edustajaa osallistujien joukossa.

341    Tässä yhteydessä mikään ei osoita ratkaisevasti, että Austria Draht olisi voinut osallistua 25.9.1997 pidetyssä kokouksessa käytyihin Club Europen hintasopimusta koskeviin keskusteluihin tai edes olla tietoinen niistä. Komission tältä osin esittämien todisteiden valossa on myös todettava laajemmin, että Nedrin sakkoimmuniteettihakemuksessaan Austria Drahtin osalta esittämät lausunnot eivät ole sille itselleen vastaisia eikä tämä yritys ole toimittanut niiden tueksi muita todisteita.

–       14.10.1998 pidetty kokous

342    Tämän Düsseldorfissa pidetyn kokouksen sisältö esitetään riidanalaisen päätöksen liitteessä 2, jossa todetaan vastaavan otsikon alla, että tämä kokous koski ”EU:n markkinoiden yleistä kehitystä vuonna 1999” ja että ”Nedri ja Tréfileurope vahvistavat Austria Drahtin olleen läsnä.”

343    Tässä kokouksessa edustettuina olivat pysyvät jäsenet ja Austria Draht.

344    Nämä tiedot ovat peräisin olennaisilta osin Nedrin sakkoimmuniteettihakemuksessaan esittämistä tiedoista, joissa Austria Drahtin nimi mainitaan läsnä olleena henkilönä, ja lisäksi Tréfileuropen sakkoimmuniteettihakemuksessaan esittämistä tiedoista, joissa mainitaan ”itävaltalaisten” läsnäolo tässä kokouksessa (vastineen liite B.7, komission tutkintatoimeen antaman vastauksen liitteet H.8–H.10).

345    Komission tältä osin toimittamien asiakirjojen valossa on kuitenkin todettava, että edellä mainitut tiedot, joita ovat toimittaneet yritykset, jotka pyytävät seuraamuksensa alentamista jouduttuaan komission tarkastuksen kohteiksi, eivät tarkkaan ottaen vahvista seikkoja, joita voidaan luonnehtia kilpailunvastaisiksi sopimuksiksi.

346    Komission mielestä viittaaminen ”keskusteluun Euroopan markkinoiden kehityksestä” on Nedrin sakkoimmuniteettihakemuksessaan käyttämä ”kiertoilmaus”. Tämä vuonna 2002 esitetty toteamus vuonna 1998 pidetystä kokouksesta ei kuitenkaan ole riittävän tarkka, jotta siitä voitaisiin päätellä, että Austria Draht saattoi olla tietoinen yhtenä kokonaisuutena pidettävälle kilpailusääntöjen rikkomiselle ominaisesta kokonaissuunnitelmasta.

347    Samoin käy ilmi, että Tréfileuropen toteamukset ovat hyvin yleisluonteisia. Maininta ”itävaltalaisten” läsnäolosta Düsseldorfissa, kun kyse on 14.10.1998 pidetystä kokouksesta, ei voi riittää osoittamaan, että tässä yhteydessä Austria Draht osallistui kokoukseen, jolla oli kilpailunvastainen tarkoitus, sillä perusteella, että Tréfileuropen mukaan kyseinen kokous kuului sellaisten kokousten kokonaisuuteen, joissa käytiin kilpailunvastaisia keskusteluja.

348    Austria Drahtin läsnäolo 14.10.1998 pidetyssä kokouksessa ei sellaisenaan ole ratkaiseva eikä komissio voi vedota siihen osoittaakseen oikeudellisesti riittävällä tavalla, että kyse on ”aihetodisteesta, joka antaa aiheen katsoa, että Austria Draht osallistui satunnaisesti kilpailunvastaisiin keskusteluihin yleiseurooppalaisella tasolla, ja että se oli siis jo varhaisessa vaiheessa tietoinen kartellin yleiseurooppalaisesta tasosta”. Osoittaakseen tämän komission olisi pitänyt myös todistaa kyseessä olevien keskustelujen kilpailunvastainen luonne täsmällisemmillä todisteilla kuin sakkoimmuniteettia hakevien yritysten yleisluonteisilla toteamuksilla, jotka eivät ole selviä eivätkä riittävän täsmällisiä.

–       9.11.1998 pidetty kokous

349    Tämän Düsseldorfissa pidetyn kokouksen sisältö esitetään riidanalaisen päätöksen liitteessä 2, jossa todetaan vastaavan otsikon alla, että tämän Tréfileuropen mukaan ”ESIS:n puolivuosittaisen kokouksen” tarkoituksena oli Nedrin mukaan ”keskustella EU:n markkinoiden kehityksestä vuonna 1999”.

350    Samoin kuin edellä esitetyt tiedot, nämä tiedot ovat peräisin olennaisilta osin Nedrin sakkoimmuniteettihakemuksesta, jossa mainitaan läsnä olleina samat henkilöt kuin 14.10.1998 pidetyssä kokouksessa (vastineen liite B.7, komission tutkintatoimeen antaman vastauksen liite H.10).

351    Sakkoimmuniteettihakemuksessaan Tréfileurope ainoastaan mainitsi ESIS:n puolivuosittaisen kokouksen olemassaolon mainitsematta tässä kokouksessa läsnä olleita henkilöitä (komission tutkintatoimeen antaman vastauksen liite H.9).

352    Tässä on todettava myös, että pelkkä Austria Drahtin edustajan läsnäolo ESIS:n kokouksessa ei voi riittää osoittamaan oikeudellisesti riittävällä tavalla, että kyse on ”aihetodisteesta, joka antaa aiheen katsoa, että Austria Draht osallistui satunnaisesti kilpailunvastaisiin keskusteluihin yleiseurooppalaisella tasolla, ja että se oli siis jo varhaisessa vaiheessa tietoinen kartellin yleiseurooppalaisesta tasosta”. Tämä kokous ei siis ole ratkaiseva.

–       28.2.2000 pidetty kokous

353    Tämän Düsseldorfissa pidetyn kokouksen sisältö esitetään riidanalaisen päätöksen liitteessä 2, jossa todetaan vastaavan otsikon alla, että tämä kokous koski ”toukokuussa 1997 tehdyn sopimuksen täytäntöönpanoa” ja ”keskustelua toteutuneesta myynnistä”.

354    Tässä kokouksessa olivat edustettuina Tréfileurope, Nedri, WDI, DWK ja Tycsa sekä Redaelli, Austria Draht, ITC ja Socitrel.

355    Nämä tiedot ovat peräisin Nedrin 23.10.2002 esittämästä sakkoimmuniteettihakemuksesta (ks. hallinnollinen asiakirja-aineisto, s. 7593).

356    Riidanalaisen päätöksen liitteessä 2 olevan otsikon, joka koskee 28.2.2000 pidettyä Club Europen kokousta, alla mainitaan myös tämän yhdistyksen laatima ESIS:n kokouksen pöytäkirja, jossa on päivämäärä ”29.2.2000”, jonka Austria Draht toimitti komissiolle (ks. kannekirjelmän liite A.44) ja jonka mainittu sisältö on seuraava:

”[DWK:n] [T] huomautti, että huolimatta määrien kasvusta Euroopan markkinoilla, jänneteräksen hintoja ei voida nostaa. Koska tämä suuntaus uhkaa jatkua, on aivan välttämätöntä taistella sitä vastaan. Tämän tavoitteen saavuttaminen vaikuttaa kuitenkin mahdottomalta.”

357    Myöskään tässä komission mainitsemat asiakirjat eivät ole kovin vakuuttavia Austria Drahtin osalta.

358    Yhtäältä kun kyse on ”toukokuussa 1997 tehdyn sopimuksen täytäntöönpanosta” ja ”keskustelusta toteutuneesta myynnistä”, jotka Nedri on ottanut esiin, riidanalaisen päätöksen liitteessä mainitusta tätä kysymystä koskevasta taulukosta ilmenee, että kyseessä oleva myynti oli myyntiä, jonka olivat vuoden 1999 kullakin kolmanneksella toteuttaneet pysyvät jäsenet eli Tréfileurope, Nedri, WDI, DWK, Tycsa ja Emesa. Tässä taulukossa ei mainita Austria Drahtia.

359    Mitä tulee ”toukokuussa 1997 tehtyyn sopimukseen”, riidanalaisen päätöksen liitteestä 2 ilmenee, että 12. ja 13.5.1997 Lyonissa (Ranska) tehtiin pysyvien jäsenten kesken, jotka olivat kaikki läsnä tässä kokouksessa, ”kiintiösopimus”. Tämän sopimuksen mukaan näiden kuuden tuottajan piti vaihtaa neljännesvuosittain tietoja myynnistään. Austria Drahtin ei ole kerrottu olleen läsnä tässä kokouksessa, jonka osalta komissiolla on hallussaan tietoja, jotka ovat peräisin Nedriltä, Tréfileuropelta, Emesalta ja Arcelor Españalta (viimeksi mainitun osalta vuonna 2007 esitettyjen Emesan muistiinpanojen välityksellä).

360    Jos oletetaan Austria Drahtin edustajan olleen läsnä kokouksessa, minkä Nedri mainitsee, Austria Draht olisi läsnäolonsa perusteella voinut saada tiedon ”toukokuussa 1997 tehdyn sopimuksen” olemassaolosta ja kunkin Club Europen pysyvän jäsenen vuonna 1999 toteuttaman myynnin määrästä. Tällaisessa tapauksessa 28.2.2000 pidetty Club Europen kokous muodostaisi ”aihetodisteen, joka antaa aiheen katsoa, että Austria Draht osallistui satunnaisesti kilpailunvastaisiin keskusteluihin yleiseurooppalaisella tasolla ja että se oli siis jo varhaisessa vaiheessa tietoinen kartellin yleiseurooppalaisesta tasosta”.

361    Koska kuitenkin ainoastaan yksi tämän kokouksen osanottajista eli Nedri on maininnut Austria Drahtin läsnäolon tässä kokouksessa, on katsottava, ettei tämä väite sellaisenaan voi riittää osoittamaan Austria Drahtin läsnäoloa pysyvien jäsenten keskustellessa toukokuussa 1997 tekemästään sopimuksesta. Samoin on pohdittava, miksi Nedrin mainitsemista tiedoista on voitu keskustella sellaisen henkilön läsnä ollessa, joka edustaa yhtiötä, joka ei ole kyseessä olevan sopimuksen sopimuspuoli. Vaikuttaa todennäköisemmältä, että kyseessä oleva keskustelu on tapahtunut ESIS:n virallisten puitteiden ulkopuolella Club Europen kuuden tuottajan epävirallisen kokouksen yhteydessä.

362    Toisaalta kun otetaan huomioon ESIS:n laatima järjestämänsä kokouksen pöytäkirja, jonka kantajat ovat toimittaneet, käy ilmi, että 28.2.2000 pidetyssä kokouksessa (Nedrin mainitsema kokous) ja 29.2.2000 pidetyssä kokouksessa (ESIS:n mainitsema kokous) läsnä olleiden henkilöiden luettelot eivät ole samanlaiset. Nedrin mukaan, jonka lausunnon komissio otti huomioon, 28.2.2000 pidetyssä Club Europen kokouksessa olivat läsnä henkilöt, jotka edustivat Tréfileuropea, Nedriä, WDI:tä, DWK:ta ja Tycsaa sekä Redaelliä, Austria Drahtia, ITC:tä ja Socitreliä. Kantajien mukaan, jotka lainaavat tältä osin ESIS:n laatimaa 29.2.2000 pidetyn kokouksen pöytäkirjaa, tässä kokouksessa olivat läsnä Nedrin mainitsemat henkilöt mutta myös viisi muuta henkilöä, joita Nedri ei mainitse. Myös käy ilmi, että Tréfileuropen K, joka oli Nedrin mukaan läsnä 28.2.2000 pidetyssä Club Europen kokouksessa, ei ole 29.2.2000 pidetyssä kokouksessa ESIS:n mukaan läsnä olleiden henkilöiden luettelossa.

363    Myös näiden erojen perusteella voidaan ajatella kahden erillisen kokouksen mahdollisuutta, jotka ovat Club Europen epävirallinen kokous sekä myöhempi ja virallinen ESIS:n kokous.

364    Tältä osin voidaan todeta myös, kuten kantajat väittävät, että – toisin kuin muissa kokouksissa – Austria Drahtia tässä ESIS:n kokouksessa edustanut henkilö ei ollut yksikään sen perinteisistä edustajista eli yksi sen johtajista vaan tämän yhtiön työntekijä. Tämä selittyy kantajien mukaan sillä, että kyseessä olevassa ESIS:n kokouksessa piti käsitellä muun muassa teknistä normia (normia EN 10138). Tässä asiayhteydessä on vieläkin epätodennäköisempää, että pysyvien jäsenten edustajat päättäisivät ottaa keskusteluihinsa mukaan, ei Austria Drahtin johtajaa, vaan erään sen työntekijän, jota he eivät olleet tavanneet aiemmin.

365    Komissio ei siis kykene näyttämään toteen Austria Drahtin edustajan osallistumista 28.2.2000 pidettyyn Club Europen kokoukseen.

–       27.9.2001 pidetty kokous

366    Tämän Düsseldorfissa pidetyn kokouksen sisältö esitetään riidanalaisen päätöksen liitteessä 2. Tässä liitteessä olevan, tähän kokoukseen liittyvän otsikon alla komissio esittelee kokouksessa käsitellyt asiat seuraavasti:

–        ”Nedri – –: epävirallinen kokous ESIS:n virallisen kokouksen ohessa; keskustelu markkinatilanteesta, italialaisten tuottajien toimituksista (kiintiöistä) Euroopassa ja vähimmäishinnoista – –”

–        ”Emesa: – – kokousten vahvistaminen koordinaattoreiden (’kapteenit’) kanssa Italiassa 12., Ranskassa 18., Alankomaissa 14., Saksassa 10. ja Espanjassa 2. [Esitetään myös luettelo koordinaattoreista]: [WDI:n edustaja] – Saksa; [Tréfileuropen edustaja] – Belgia + Ranska; [Nédrin edustaja] – Addtek; [DWK:n edustaja] – Itävalta; Tycsa – ei!”

–        ”keskustelu tosiasiallisesta myynnistä ehdotettuun myyntiin nähden (’estable v propuestas’) maittain (Alankomaat, Saksa, Itävalta, Sveitsi, Belgia, Ranska)”

–        ”[Nedrin edustaja] antaa tietoja Italian kanssa erityisesti 4.10. käydyistä keskusteluista italialaisten tuottajien taivuttelemiseksi tekemään yhteistyötä. Muutoin Nedri ja muut tuottajat tulisivat Italian markkinoille”

–        ”tietojenvaihto markkinatilanteesta Euroopassa ja erityisesti Saksassa. [Nedrin edustaja] huomauttaa, että muita markkinoita olisi tutkittava ennen hintojen alentamista, ja toteaa, että italialaisten tuottajien hinta on 11 000 liiraa (joka ’tukee’ niiden halpavientiä) ja että ne pyrkivät myymään 60 000 tonnia Eurooppaan (14 000 Alankomaihin, 10 000 Saksaan, 18 000 Ranskaan, 2 000 Espanjaan yms.)”

–        ”Emesan ja Tycsan tiloista löydetyt muistiinpanot: kilpailijoiden kokous, jonka avulla pyritään valvomaan Keski-Euroopan markkinoita; (Club Europen kokous): keskustelu Saksan ja Euroopan markkinatilanteesta. Useantyyppisten tuotteiden hinnoista useissa Euroopan maissa on keskusteltu yksityiskohtaisesti ja vähimmäishinnat on vahvistettu (euroina) vuodelle 2002 Alankomaiden, Belgian, Ranskan, Itävallan, Sveitsin, Saksan, Espanjan ja Portugalin osalta kullekin tuotteelle (halkaisijan mukaan) sekä lisämaksu Ranskassa ja Belgiassa pienemmille asiakkaille. Asiakkaille annettava hinnankorotuksen [selitys] on valssilangan hinnan ja energiakustannusten kasvu. Emesa ja Tycsa huomauttivat kuitenkin, että vuodelle 2002 sovittujen hintojen tosiasiallinen käyttäminen riippui yhä neuvotteluista, jotka Nedri aikoi käydä tältä osin italialaisten ja unkarilaisten tuottajien kanssa”

–        ”Tycsa: [Nedrin edustaja] on yhteydessä italialaisiin ja unkarilaisiin tuottajiin hintojen osalta ja [Nedrin edustaja] pitää klubin muut jäsenet ajan tasalla. Huomautettiin, että (tulevan) vuoden hinnat riippuvat näiden keskustelujen tuloksista. Kaikki osanottajat ovat samaa mieltä siitä, että kaikki on hyvin Etelä-Euroopassa (Espanja, Portugali, Italia ja Kreikka), että tilanne on huono Keski-Euroopassa (Saksa, Alankomaat, Belgia) ja että hintataso pysyy ennallaan Skandinaviassa”

–        ”Tycsa: osallistujat keskustelivat myös koordinaatiostaan asiakas Addtekiin nähden: ’Addtek puhui [toisen kilpailijan] kanssa valittaakseen hintojen mataluudesta, siitä, että [toinen kilpailija] myi halvemmalla, ja sanoi, että jos se jatkaisi tätä hintapolitiikkaa seuraavana vuonna, ne eivät vastaanottaisi enää kiloakaan Addtek-ryhmältä’”

–        ”DWK (’lokakuu 2001’): kokous muiden maakohtaisten koordinaattoreiden kanssa, jotta hinnoista keskustellaan yksityiskohtaisesti”

367    Tässä kokouksessa olivat läsnä pysyvät jäsenet ja Austria Draht.

368    Nämä tiedot ovat peräisin useasta lähteestä: Nedri, DWK, Tycsa, Emesa ja Arcelor España (viimeksi mainitun osalta vuonna 2007 esitettyjen Emesan muistiinpanojen avulla) (ks. tarkastuksen aikana löydetyn Tycsan laatiman pöytäkirjan osalta kannekirjelmän liite A.45, DWK:n käsikirjoitettujen muistiinpanojen osalta hallinnollinen asiakirja-aineisto, s. 240–242, Emesan laatiman pöytäkirjan ja Emesan muistiinpanojen osalta vastineen liite B.15 ja hallinnollinen asiakirja-aineisto, s. 11660, 28554 ja 28555).

369    Näistä todisteista käy ilmi, että 27.9.2001 pidetyn Club Europen kokouksen sisältö oli selvästi kilpailunvastainen. Näin ollen Emesan ja Tycsan edustajien tosiseikkojen tapahtuma-aikana laatimista 27.9.2001 pidetyn kokouksen pöytäkirjoista ilmenee, että tässä yhteydessä keskusteltiin italialaisille tuottajille myönnettävistä vientikiintiöistä, myynnistä sekä vuonna 2002 toteutettavasta myynnistä.

370    Näistä todisteista käy ilmi myös, että yhdessä Emesan laatimista pöytäkirjoista sekä Tycsan laatimassa pöytäkirjassa mainitaan Austria Drahtin osallistuneen tähän kokoukseen. Tältä osin Tycsan laatima pöytäkirja, joka löydettiin tarkastuksen aikana, on merkityksellinen, koska siinä mainitaan paitsi Austria Drahtin edustajan, yhden sen johtajista, nimi ja tehtävät myös se, että tässä yhteydessä tietyt henkilöt esittelivät sijaisensa tai totesivat tulleensa edeltäjiensä sijaan. Tässä pöytäkirjassa täsmennetään siis, että ”myös Austria Draht oli mukana ensimmäistä kertaa” (”Austria Draht tambien ha estado la primera vez alli”), mikä vahvistaa edelleen sitä, etteivät Nedrin väitteet, jotka on mainittu edellä 340, 344 ja 350 kohdassa ja jotka toistetaan riidanalaisessa päätöksessä sen osalta, että tämä Austria Drahtin edustaja oli läsnä 25.9.1997, 14.10.1998 ja 9.11.1998 pidetyissä Club Europen kokouksissa, ole luotettavia.

371    Vastauksessaan väitetiedoksiantoon ja uudelleen unionin yleisessä tuomioistuimessa kantajat väittivät kuitenkin, että vaikka ne myöntävät Austria Drahtin edustajan, Ro:n, olleen läsnä tässä kokouksessa, on myös otettava huomioon se, että kun DWK:n edustaja T pyysi Ro:ta osallistumaan kilpailunvastaisiin sopimuksiin, tämä kieltäytyi.

372    On kuitenkin todettava, ettei tämä kieltäytyminen ilmene saatavilla olevista todisteista, toisin kuin esimerkiksi kieltäytyminen, joka ilmenee Emesan P:n laatimasta pöytäkirjasta, kun Tycsa vastasi ”NO!” eri maille suunniteltujen koordinaattoreiden luettelemiseen (vastineen liite B.15, s. 257).

373    Samoin kantajat väittävät, että Ro osallistui ainoastaan osaan 27.9.2001 pidettyä kokousta, koska hän lensi Grazista (Itävalta) Düsseldorfiin kokouspäivänä ja hänen piti lähteä klo 13.45 (paluulennon lähtöaika klo 14.50). Kantajat kiistävät siis sen, että Ro olisi hänen läsnä ollessaan käsiteltyjen aiheiden ansiosta voinut saada tietoja kartellista ja kokonaissuunnitelmasta.

374    Kantajien ilmoittamista seikoista ilmenee kuitenkin, että ne myöntävät, että Ro saattoi olla läsnä kokouspaikalla (Drahthaus Düsseldorfissa) 27.9.2001 klo 9.35–13.45. Tämä ajanjakso on riittävä, jotta hän saattoi osallistua kokoukseen, jossa hänen on nimenomaisesti kerrottu olleen läsnä Tycsan laatiman pöytäkirjan mukaan (ks. kannekirjelmän liite 7, s. 51 ja myös asiakirja-aineiston s. 841–845).

375    Lisäksi on korostettava, että tältä osin on merkityksellistä, voiko komissio katsoa asiakirja-aineiston sisältämien seikkojen valossa, että olemassa on ”aihetodisteita, jotka antavat aiheen katsoa, että Austria Draht osallistui satunnaisesti kilpailunvastaisiin keskusteluihin yleiseurooppalaisella tasolla ja että se oli siis – – tietoinen kartellin yleiseurooppalaisesta tasosta”.

376    Näin on 27.9.2001 pidetyn Club Europen kokouksen osalta.

377    Unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan katso komission tapaan, että olisi olemassa riittävästi todisteita osoittamaan, että Austria Draht osallistui Club Europeen.

378    Edellä mainitun Tycsan, joka on yksi pysyvistä jäsenistä, toteamuksen lisäksi, jossa annetaan ymmärtää, että Austria Drahtin edustaja osallistui ensimmäistä kertaa Club Europen kokoukseen (ks. edellä 371 kohta), saatavilla olevista tiedoista nimittäin ilmenee myös, ettei Austria Drahtia ole kaavailtu koordinaattoriksi Itävallan osalta eivätkä kantajien tältä osin toimittamien tietojen mukaan kokouksessa mainituissa eri maissa vuonna 2002 sovellettavat vähimmäismyyntihinnat vastaa Austria Drahtin kyseisenä vuonna käyttämiä myyntihintoja, jotka olivat alemmat.

379    Käy myös ilmi, ettei – kuten kantajat toteavat – missään Club Europen myöhemmässä kokouksessa mainita Austria Drahtin läsnäoloa. Tämä on todettava, koska useissa näistä kokouksista on kerrottu olleen läsnä CB:n C:n sekä G:n, joka työskenteli erityisesti ja lähinnä CB:lle sillä ajanjaksolla, jonka ajan Austria Drahtin on moitittu osallistuneen rikkomiseen.

380    Neljä Club Europen pysyvää jäsentä (Tréfileurope, Nedri, DWK ja Tycsa) pitivät 10. tai 11.10.2001 Malpensassa (Italia) Club Italian jäsenten (Redaelli, CB, Itas, ITC, Tréfileurope Italia ja SLM) kanssa kokouksen, jonka osalta komissio esittää useita tietolähteitä ja jonka tavoitteena oli ”intergaatio italialaisten tuottajien kanssa”.

381    Samoin Club Europen pysyvät jäsenet pitivät 6.11.2001 Düsseldorfissa Club Italian jäsenten (Redaelli, CB, Itas, ITC ja Tréfileurope Italia) kanssa kokouksen, jonka osalta komissio esittää useita tietolähteitä ja jonka tavoitteena olivat ”neuvottelut kiintiöistä italialaisten tuottajien kanssa” ja ”asiakkaiden jakaminen”. Näissä kokouksissa mainittu Itävallan koordinaattori on sama kuin 27.9.2001 pidetyssä kokouksessa mainittu koordinaattori eli DWK:n edustaja.

382    Jälleen 5. ja 6.6.2002 Düsseldorfissa Club Europen pysyvästä jäsenestä neljä (Tréfileurope, Nedri, WDI ja Tycsa) pitivät Club Italian jäsenten (Redaelli, CB ja Tréfileurope Italia) kanssa kokouksen, jonka osalta komissio esittää useita tietolähteitä ja jonka tavoitteena olivat ”neuvottelut kiintiöistä italialaisten tuottajien kanssa”. Samankaltaisia kokouksia pidettiin 1.7.2002 Düsseldorfissa ja 2.7.2002 Milanossa (Italia) CB:n C:n ja G:n läsnä ollessa.

383    Missään tiedossa, jonka komissio mainitsee riidanalaisen päätöksen liitteessä 2 olevien, näihin kokouksiin liittyvien otsikkojen alla, ei mainita Austria Drahtia. Jos Austria Draht olisi osallistunut Club Europeen siitä lähtien, kun se osallistui Düsseldorfissa 27.9.2001 pidettyyn kokoukseen, joku kuudesta tuottajasta, jotka olivat Club Europen pysyviä jäseniä ja jotka kaikki tekivät yhteistyötä komission kanssa hallinnollisen menettelyn aikana, olisi varmasti kyennyt osoittamaan tällaisen osallistumisen, mikä ei ole tilanne nyt käsiteltävässä asiassa.

384    Ei myöskään voida katsoa, että kun G oli läsnä Club Europen kokouksessa CB:n C:n rinnalla keskustellakseen pääasiallisille italialaisille tuottajille myönnettävästä vientikiintiöstä niiden Italian ulkopuolella aiheuttaman kilpailupaineen alentamiseksi, hän muodosti myös taloudellisen kokonaisuuden Austria Drahtin kanssa. Tällainen seikka ei käy ilmi selvästi Austria Drahtin Italian myyntiedustajalleen antamasta edustustehtävästä, kuten on vahvistettu istunnossa, kun otetaan huomioon asianosaisten unionin yleisen tuomioistuimen tältä osin esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset.

385    Myöskään minkään asiakirja-aineiston sisältämän tiedon perusteella ei voida vahvistaa, että G olisi toimittanut Austria Drahtille mitään tietoja niiden keskustelujen sisällöstä, joihin hän osallistui CB:n lukuun (ks. edellä 171 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

386    Komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 653 perustelukappaleessa näin ollen virheellisesti, että ”Austria Draht osallistui [G:n] välityksellä ainakin kuuteen kokoukseen, joissa käsiteltiin Club Europen laajentumista” eli 27.9.2001 pidettyyn kokoukseen, jossa G:n eikä CB:n C:n ei ole kerrottu olleen läsnä, kun taas Austria Drahtin johtaja oli läsnä (ks. edellä 370 kohta), 10. ja 11.10.2001 pidettyihin kokouksiin, 6.11.2001 pidettyyn kokoukseen, jonka aikana G nimettiin mahdolliseksi kansalliseksi koordinaattoriksi Italian osalta yhdessä A:n (Itas) ja C:n (CB) kanssa, 5. ja 6.6.2002 pidettyyn kokoukseen, 1.7.2002 pidettyyn kokoukseen ja 2.7.2002 pidettyyn kokoukseen (ks. edellä 305 kohta).

387    Yhteenvetona voidaan todeta, että edellä esitetystä ilmenee, että komissio voi vedota hallussaan oleviin todisteisiin, jotka koskevat yhtäältä Club Zurichin 9.1.1996 pidettyä kokousta ja toisaalta Club Europen 27.9.2001 pidettyä kokousta, ei osoittaakseen Austria Drahtin osallistuneen Club Europeen – mitä se ei edes todennut luultavasti siksi, että nämä todisteet ovat liian suppea-alaisia ja yksittäisiä – vaan ”aihetodisteina, jotka antavat aiheen katsoa, että Austria Draht osallistui satunnaisesti kilpailunvastaisiin keskusteluihin yleiseurooppalaisella tasolla, ja että se oli siis – – tietoinen kartellin yleiseurooppalaisesta tasosta”.

388    Vaikka näiden aihetodisteiden perusteella voidaan osoittaa, että Austria Draht oli tietoinen kokonaissuunnitelmasta ja näin ollen yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen yleiseurooppalaisesta tasosta, käy kuitenkin ilmi, etteivät ne ole niin ”selviä” kuin komissio toteaa riidanalaisessa päätöksessä.

 Todisteet, joiden perusteella voidaan vahvistaa tietoisuus kartellista myyntiedustajan välityksellä

389    Viimeiseksi kantajat korostavat, että jos unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että Austria Drahtin myyntiedustajan käyttäytyminen voidaan lukea niiden syyksi, tietoisuutta kokonaissuunnitelmasta ei voida ottaa lukuun tällä perusteella sen toteen näyttämiseksi, että Austria Draht osallistui yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen.

390    Tältä osin on palautettava mieleen, että komissio katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että tietoisuus kokonaissuunnitelmasta voitiin lukea Austria Drahtin syyksi sen vuoksi, että G osallistui CB:n C:n rinnalla useaan Club Europen kokoukseen, joissa G:n ei voida katsoa, koska tätä koskevaa toimeksiantoa ei ollut, toimineen Austria Drahtin lukuun (ks. edellä 379–386 kohta).

391    Club Italian kokouksista, joissa on keskusteltu Club Europesta, on myös todettava, että G:n ei ole raportoitu olleen läsnä suuressa osassa näitä kokouksia ja erityisesti niissä, joissa Redaelli tai Tréfileurope Italie esittivät Club Italian jäsenille Club Europen suuria linjoja (kuten 16.12.1997, 26. ja 27.9.2000 tai 12.7.2001 pidetyssä kokouksessa). Tämä voi selittyä sillä, että G:n katsottiin olevan pikemminkin myyntiportaan toimija eikä korkeimman päätöksentekotason toimija.

392    Kuten komissio väittää, käy kuitenkin ilmi myös, että useiden Club Italian kokousten aikana, joissa G käytti puheenvuoroja Austria Drahtin lukuun Italian myyntiedustajana, keskusteltiin paitsi Club Italian kotimarkkinoiden näkökohdista, myös niiden ulkopuolisista näkökohdista eli siitä, että pääasialliset italialaiset tuottajat jakoivat keskenään vientikiintiön muihin Euroopan maihin.

393    Esimerkiksi ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä tutkituista, 19.9.2000 pidettyyn Club Italian kokoukseen liittyvistä todisteista ilmenee, että vaikka tämä kokous koski asiakkaiden jakamista Italian markkinoilla, mikä mahdollisesti kiinnosti Austria Drahtia päätellen siitä, että sen Italian myyntiedustaja oli läsnä tässä kokouksessa, siinä mainittiin myös vienti ja se, että SLM halusi pysyä Club Europen ulkopuolella (ks. edellä 245 kohta). Tässä yhteydessä on myös mahdollista lukea Austria Drahtin syyksi sen Italian myyntiedustajan saama tietämys, kun tämä liittyy niiden yhdessä muodostamaan taloudelliseen kokonaisuuteen.

394    Tällaisessa tilanteessa komission ei tarvitse osoittaa päämiehen tienneen myyntiedustajan kilpailunvastaisesta toiminnasta. Kun otetaan huomioon edustussopimus ja samoin kuin on sellaisen tytäryhtiön osalta, jossa määräysvaltaa käyttää täysimääräisesti tai lähes täysimääräisesti sen emoyhtiö, tai työnantajansa lukuun toimivan työntekijän osalta, myyntiedustajan katsotaan toimivan päämiehen lukuun ja se muodostaa päämiehen kanssa taloudellisen kokonaisuuden.

395    Edellä esitetty huomioon ottaen on erotettava toisistaan:

–        yhtäältä Club Italian kokoukset, joissa G oli läsnä ja joissa keskusteltiin paitsi Club Italian kotimarkkinoiden näkökohdista, myös Club Europen yleiseurooppalaisista näkökohdista, joiden osalta G toimi sekä CB:n edustajana että Austria Drahtin ”lukuun” Italiassa

–        toisaalta Club Europen kokoukset sellaisinaan, joiden osalta G ei toiminut Austria Drahtin Italian myyntiedustajana vaan väistämättä CB:n edustajana, ilman että tämän perusteella G:n ja Austria Drahtin voitaisiin osoittaa muodostavan yhtä taloudellista kokonaisuutta.

3.     Toista kanneperustetta koskeva päätelmä

396    On todettava, että komissio voi katsoa perustellusti, että edellä 116–128 kohdassa, erityisesti 120 ja 124 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla Austria Draht osallistui yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen, joka nyt käsiteltävässä asiassa on monitahoinen, seuraavilla perusteilla:

–        yhtäältä Austria Draht on ”osallistunut Club Italiaan suoraan Italian myyntiedustajansa [G:n] välityksellä 15.4.1997–19.9. 2002” (riidanalaisen päätöksen 769 perustelukappale)

–        toisaalta vaikka Austria Drahtin ei ole katsottu olevan vastuussa suorasta osallistumisesta Club Zurichiin tai Club Europeen, on olemassa tiettyjä aihetodisteita, ”jotka antavat aiheen katsoa, että Austria Draht osallistui satunnaisesti kilpailunvastaisiin keskusteluihin yleiseurooppalaisella tasolla ja että se oli siis jo varhaisessa vaiheessa tietoinen kartellin yleiseurooppalaisesta tasosta” (riidanalaisen päätöksen 652 perustelukappale).

397    Austria Drahtin osallistuminen kartellin yleiseurooppalaisella tasolla voidaan päätellä sekä siitä, että yksi sen edustajista osallistui suoraan 9.1.1996 pidettyyn Club Zurichin kokoukseen ja 27.9.2001 pidettyyn Club Europen kokoukseen, että tietämyksestä, jonka G sai Club Italian kokousten aikana, jotka koskivat sekä Italian kotimarkkinoiden näkökohtia että tiettyjä jänneterässektorin yleiseurooppalaisia näkökohtia näiden markkinoiden toimijoiden näkökulmasta.

398    Vaikka kaikkien aihetodisteiden, jotka komissio esittää osoittaakseen tietoisuuden kartellin yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta, ei voida katsoa olevan yksittäin tarkasteltuina riittävän todistusvoimaisia, nämä aihetodisteet kokonaisuutena tarkasteltuina ovat kuitenkin riittäviä osoittamaan Austria Drahtin tienneen kartellin yleiseurooppalaisesta tasosta, sellaisena kuin tämä käsite ymmärretään edellä mainitussa oikeuskäytännössä.

399    Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

D       Kolmas kanneperuste, joka liittyy seuraamuksen arvioimiseksi huomioon otettaviin seikkoihin

400    Toissijaisesti jos käy ilmi, että komission määrittelemä yhtenä kokonaisuutena pidettävä rikkominen voidaan lukea voestalpinen ja Austria Drahtin syyksi, ne väittävät, että komissio on tehnyt vakavia virheitä laskiessaan niille määrätyn sakon määrää, erityisesti koska se ei ole ottanut huomioon Austria Drahtin kartelliin osallistumisen toissijaista luonnetta.

401    Tämän kanneperusteen osalta kantajat esittävät kolmenlaisia väitteitä, jotka koskevat ensinnäkin suhteellisuusperiaatteen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista, toiseksi vuoden 2006 suuntaviivojen tiettyjen määräyksien rikkomista eli lisämäärän virheellistä vahvistamista ja sellaisten lieventävien olosuhteiden huomioon ottamatta jättämistä, jotka liittyvät laiminlyöntiin tai huomattavan vähäiseen kartelliin osallistumiseen, ja kolmanneksi sitä, että puolustautumisoikeuksia ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu.

402    Kolmas väiteryhmä on hylättävä heti. Tältä osin kantajat väittävät, että muuttamalla kahteen otteeseen alkuperäistä päätöstä kanteen nostamiselle asetetun määräajan päättymisen jälkeen komissio loukkasi niiden puolustautumisoikeuksia ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Lisäksi kantajat huomauttavat, että riidanalaisessa päätöksessä komissio esitti ensimmäistä kertaa väitteen, joka koskee 30.4.2002 pidettyä kokousta ja jonka osalta niillä ei omien sanojensa mukaan ollut enää mahdollisuutta esittää alustavia huomautuksiaan.

403    Yhtäältä on niin, että unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn oikeudenkäyntimenettelyn yhteydessä kantajilla oli mahdollisuus saada jäljennökset muutospäätöksistä ja myös esittää huomautuksensa niistä, kuten edellä 44–48 kohdasta ilmenee. Kantajilla ei siis ole enää mahdollisuutta vedota siihen, että niiden puolustautumisoikeuksia ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu, ensimmäisellä muutospäätöksellä ja toisella muutospäätöksellä alkuperäiseen päätökseen tehtyjen muutosten osalta.

404    Toisaalta päättelystä, jonka komissio lopulta esitti riidanalaisessa päätöksessä 30.4.2002 pidetyn kokouksen sisällön osalta, on todettava aluksi, ettei siinä ole kyse varsinaisesti uudesta väitteestä vaan kantajille jo tiedoksi annetun todisteen uudesta tulkinnasta. Komissio on lisäksi muuttanut tältä osin esittämäänsä analyysiä kantajien väitetiedoksiannosta esittämien huomautusten seurauksena. Lisäksi on todettava, että näillä oli mahdollisuus esittää huomautuksiaan tästä uudesta analyysistä tämän kanteen yhteydessä ja että unionin yleinen tuomioistuin voi, jos se on tarpeen, lausua tähän kokoukseen liittyvien todisteiden todistusarvosta. Tältä osin on siis viitattava edellä 264–270 kohtaan, joissa unionin yleinen tuomioistuin lausuu 30.4.2002 pidettyyn kokoukseen liittyvistä kantajien väitteistä.

1.     Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

405    Kantajat väittävät, että 22 miljoonan euron sakko ei ole oikeassa suhteessa siihen, mistä niitä syytetään. Niiden mukaan sakko on määrätty myyntiedustajan, jolla ei ole yksinoikeutta, Club Italian puitteissa harjoittaman sellaisen toiminnan perusteella, josta Austria Draht ei tiennyt mitään, ja vaikka hänen ei ole syytetty osallistuneen muihin kilpailua rajoittaviin järjestelyihin. Lisäksi tämä myyntiedustaja, samoin kuin muut Club Italian osanottajat, kiistää sen, että Austria Draht olisi ollut edustettuna tässä klubissa, eikä Austria Drahtin voida missään tapauksessa katsoa olleen Club Italian merkittävä jäsen. Kun otetaan huomioon tämä tilanne, kantajille ei pitäisi määrätä muunlaista kuin symbolista sakkoa. Mikäli symbolinen sakko ei olisi asianmukainen, sakon määrässä pitäisi ottaa huomioon ainoastaan Austria Drahtin Italiassa toteuttama jänneteräksen myynti eikä jänneteräksen myyntiä koko ETA:lla. Nyt käsiteltävässä asiassa sakon osa, joka liittyy siihen, että kantajat olivat tietoisia euroopanlaajuisista sopimuksista, erillisenä seikkana ja ilman, että ne olisivat hyväksyneet näitä sopimuksia, on niiden mukaan lähes 19 miljoonaa euroa. Jos sakko perustuisi Italian myyntiin, sen pitäisi komission menetelmän mukaan olla vain 3,1 miljoonaa euroa. Lisäksi kantajien mukaan komissio ei voi perustella sakon suhteellisuutta huomauttamalla yhtäältä, että vakavuuden arviointi koskee ainoastaan rikkomista sellaisenaan, ja toisaalta, että kantajien tilanne ei merkitse vuoden 2006 suuntaviivoissa tarkoitettua lieventävää seikkaa. Komission pitäisi kantajien mukaan ottaa huomioon kunkin kyseessä olevan yrityksen käyttäytyminen ja rooli yhdenmukaistettujen menettelytapojen luomisessa. Jos kantajia syytetään pelkästään osallistumisesta Club Italiaan, sakkoja laskettaessa ainoat merkitykselliset markkinat ovat kantajien mukaan korkeintaan Italian markkinat (kannekirjelmän 219–233 kohta; kantajan vastauskirjelmän 79–87, 99 ja 100 kohta).

406    Komissio katsoo, että vaikka on totta, että ainoa Austria Drahtia vastaan esitetty väite on Club Italian ”jäsenyys” ja näin ollen osallistuminen tämän klubin puitteissa tehtyihin sopimuksiin, Austria Draht on myös osallistunut joihinkin Club Europen kokouksiin. Kun otetaan huomioon Club Italian sopimusten maantieteellinen laajuus ja niiden läheinen yhteys yleiseurooppalaisiin sopimuksiin, Austria Draht on komission mukaan ”osallistunut” koko kartelliin. Näin ollen ei ole suhteellisuusperiaatteen vastaista perustaa sakon suuruuden määrittämistä jänneteräksen myyntiin Euroopan tasolla, koska osallistuminen ei rajoittunut Italiaan (vastineen 93 ja 98 kohta; vastaajan vastauskirjelmän 51–54 kohta).

407    Näiden väitteiden tutkimiseksi on syytä palauttaa mieleen periaatteet, joita sovelletaan sellaisen sakon suuruuden määrittämiseen, joka määrätään yrityksen yksilökohtaisesta osallistumisesta kilpailuoikeuden rikkomiseen.

a)     Seuraamuksen oikeasuhteisuus olosuhteiden kokonaisuuden valossa

408    Perusoikeuskirjan 49 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että rangaistus ei saa olla epäsuhteessa rikoksen vakavuuteen.

409    Tältä osin SEUT 101 artiklan 1 kohdassa ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdassa todetaan nimenomaisesti sisämarkkinoille soveltumattomiksi sellaiset sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, joilla suoraan tai välillisesti vahvistetaan osto- tai myyntihintoja taikka muita kauppaehtoja tai joilla rajoitetaan tai valvotaan tuotantoa tai markkinoita. Tämäntyyppisiä rikkomisia on etenkin silloin, kun kysymys on horisontaalisista kartelleista, pidetty oikeuskäytännössä erittäin vakavina, koska ne vaikuttavat suoraan kyseisillä markkinoilla vallitsevan kilpailun olennaisiin parametreihin (tuomio 11.3.1999, Thyssen Stahl v. komissio, T-141/94, Kok., EU:T:1999:48, 675 kohta).

410    Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdassa säädetään, että komissio voi määrätä sakkoa yrityksille, jotka osallistuvat tällaiseen rikkomiseen, kunhan kunkin rikkomiseen osallisen yrityksen osalta sakko on enintään 10 prosenttia sen edellisen tilikauden liikevaihdosta. Kyseisen asetuksen 23 artiklan 3 kohdassa säädetään myös, että sakon suuruutta määritettäessä on otettava huomioon sekä rikkomisen vakavuus että sen kesto.

411    Tältä osin vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että sakkojen suuruutta määritettäessä on otettava huomioon kaikki tekijät, jotka voivat vaikuttaa kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuuden arviointiin, kuten kunkin rikkomisen osapuolen käyttäytyminen ja se vaara, joka tällaisista kilpailusääntöjen rikkomisista aiheutuu unionin tavoitteiden toteuttamiselle (ks. tuomio 15.3.2000, Cimenteries CBR ym. v. komissio, T-25/95, T-26/95, T-30/95–T-32/95, T-34/95–T-39/95, T-42/95–T-46/95, T-48/95, T-50/95–T-65/95, T-68/95–T-71/95, T-87/95, T-88/95, T-103/95 ja T-104/95, Kok., EU:T:2000:77, 4949 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Jos useampi yritys on rikkonut kilpailusääntöjä, on tutkittava kunkin yrityksen osallistumiseen liittyvä rikkomisen suhteellinen vakavuus (ks. tuomio 8.7.1999, Hercules Chemicals v. komissio, C‑51/92 P, Kok., EU:C:1999:357, 110 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

412    Myöskään sillä, että yritys ei ole osallistunut kaikkiin kartellin muodostaviin seikkoihin tai että sen osuus on ollut vähäinen niillä osa-alueilla, joihin se on osallistunut, ei ole merkitystä toteennäytettäessä kilpailusääntöjen rikkomista sen osalta. Nämä seikat on otettava huomioon ainoastaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta arvioitaessa ja mahdollisesti sakkoa määritettäessä (edellä 119 kohdassa mainittu tuomio komissio v. Anic Partecipazioni, EU:C:1999:356, 90 kohta ja edellä 119 kohdassa mainittu tuomio Aalborg Portland ym. v. komissio, EU:C:2004:6, 86 kohta) (ks. edellä 124 kohta).

413    Erityisesti kun kyse on yhtenä kokonaisuutena pidettävästä rikkomisesta sellaisen monitahoisen rikkomisen merkityksessä, johon on koottu yhteen useita sopimuksia ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja eri markkinoilla, joilla kilpailusääntöjen rikkojat eivät ole kaikki läsnä tai voivat olla vain osittain tietoisia kokonaissuunnitelmasta, seuraamukset on vahvistettava tapauskohtaisesti kyseessä olevien yritysten menettelyn ja ominaispiirteiden perusteella (ks. analogisesti tuomio 7.6.2007, Britannia Alloys & Chemicals v. komissio, C‑76/06 P, Kok., EU:C:2007:326, 44 kohta).

414    Tässä yhteydessä suhteellisuusperiaate edellyttää, että sakko vahvistetaan oikeassa suhteessa seikkoihin, jotka on otettava huomioon sekä rikkomisen objektiivisen vakavuuden arvioimiseksi sellaisenaan että sakotetun yrityksen rikkomiseen osallistumisen suhteellisen vakavuuden arvioimiseksi (ks. vastaavasti ja ottaen huomioon myöhemmän erottelun vuoden 2006 suuntaviivojen 22 ja 23 kohdassa tarkoitetun rikkomisen objektiivisen vakavuuden ja sakotetun yrityksen rikkomiseen osallistumisen suhteellisen vakavuuden välillä, jota arvioidaan näiden suuntaviivojen 27 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa tarkoitettujen yritykselle ominaisten seikkojen valossa (tuomio 27.9.2006, Jungbunzlauer v. komissio, T‑43/02, Kok., EU:T:2006:270, 226–228 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

415    Kun kyse on seuraamuksen määräämisestä kartelleihin liittyvän kilpailuoikeuden rikkomisen vuoksi, komission on varmistettava sakkojen yksilöllisyys rikkomiseen nähden ottaen huomioon kunkin rikkojan erityistilanne (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2011, Lucite International ja Lucite International UK v. komissio, T‑216/06, EU:T:2011:475, 87 ja 88 kohta; tuomio 16.9.2013, Hansa Metallwerke ym. v. komissio, T‑375/10, EU:T:2013:475, 80 kohta ja tuomion 14.5.2014, Donau Chemie v. komissio, T‑406/09, Kok., EU:T:2014:254, 92 kohta). Kilpailusääntöjen rikkojalla, jonka ei katsota olevan vastuussa yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen tietyistä osista, ei ole voinut olla roolia näiden osien toimeen panemisessa. Koska sen osalta todettu rikkominen on laajuudeltaan rajoitettu, kilpailusääntöjen rikkominen on väistämättä vähemmän vakava kuin rikkominen, joka on luettu rikkomisen kaikkiin osiin osallistuneiden rikkojien syyksi.

416    Käytännössä seuraamuksen yksilöllistäminen rikkomiseen nähden voidaan toteuttaa sakon suuruuden määrittämisen eri vaiheissa, kuten riidanalaisessa päätöksessä.

417    Ensinnäkin komissio voi tunnustaa yrityksen rikkomiseen osallistumisen erityisyyden arvioidessaan yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen objektiivista vakavuutta. Nyt käsiteltävässä asiassa se otti tässä vaiheessa huomioon yhtäältä yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen osallistumisen aineellisen rajauksen (Fundian, joka osallistui ainoastaan Addtekia koskevaan koordinointiin, tilanne) tai maantieteellisen rajauksen (Socitrelin, Fapricelan ja Proderacin, jotka osallistuivat ainoastaan Club Españaan, joka koski vain Espanjaa ja Portugalia, tilanne) ja toisaalta myöhäisen tietoisuuden saamisen sen yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta (toukokuu 2001 edellä mainittujen yritysten osalta).

418    Austria Drahtin osalta riidanalaisen päätöksen 947–949 perustelukappaleesta ilmenee, että kun komissio arvioi yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen maantieteellistä laajuutta, se hylkäsi kantajien pyynnön siitä, että huomioon ei otettaisi Espanjassa ja Portugalissa toteutetun jänneteräksen myynnin arvoa, koska Austria Draht ei ollut aktiivinen Club Españassa siksi, että nämä kaksi maata kuuluivat myös Club Italian maantieteelliseen alaan.

419    Komission kantajia tältä osin koskeva päättely perustuu, kuten komissio vahvistaa kirjelmissään, rikkomisen vakavuuden arvioimiseen sellaisenaan eli tiettyihin tekijöihin, kuten yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen luonne, kaikkien osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus, kokonaiskartellin maantieteellinen ulottuvuus ja se, onko rikkominen toteutunut käytännössä (ks. vuoden 2006 suuntaviivojen 22 kohta) eikä tietyn yrityksen yksilöllisen rikkomiseen osallistumisen arvioimiseen.

420    Toiseksi komissio voi tunnustaa yrityksen rikkomiseen osallistumisen erityisyyden arvioidessaan vuoden 2006 suuntaviivojen 29 kohdassa mainittuja lieventäviä seikkoja kaikki merkitykselliset seikat huomioon ottavan kokonaisarvioinnin perusteella (vuoden 2006 suuntaviivojen 27 kohta). Vaikkei mikään yritys, kantajat mukaan lukien, ole kyennyt esittämään komission vaatimia todisteita siitä, että rikkomiseen oli syyllistytty tuottamuksellisesti, komissio myönsi, että Proderacin ja Tramen (Emme) rooli oli selvästi rajoitetumpi kuin muiden kartellin jäsenten rooli ja että niille oli siis myönnettävä sakon määrän alennus (tässä 5 prosenttia).

421    Sen sijaan komissio katsoi, etteivät kantajat olleet esittäneet todisteita siitä, että Austria Drahtin osuus rikkomisessa oli huomattavasti vähäisempi kuin muiden osuudet. Komission tämän kriteerin täyttämiseksi vaatima todistelun taso on erityisen tärkeä, sillä yrityksen, joka vetoaa tällaiseen seikkaan, on osoitettava, että ”ollessaan osapuolena rikkomiseen liittyvään sopimukseen se tosiasiassa jätti soveltamatta sopimusta ja kävi käytännössä kilpailua markkinoilla”.

422    Tältä osin komissio katsoi, etteivät Austria Drahtin toimittamat myyntiluvut ajanjaksolta 1998–2001 (kiintiönäkökulma) ja ajanjaksolta 2001–2002 (hintanäkökulma) olleet riittäviä, sillä ainoastaan Austria Draht oli vahvistanut ne, eikä satunnainen huijaaminen vahvistettujen hintojen tai myönnettyjen kiintiöiden tai asiakkaiden suhteen sellaisenaan missään tapauksessa osoittanut, ettei yksi osapuoli olisi pannut täytäntöön kartellisopimuksia (riidanalaisen päätöksen 1016 ja 1018 perustelukappale).

423    Kolmanneksi komissio voi tunnistaa yrityksen rikkomiseen osallistumisen erityisyyden sen vaiheen, jossa arvioidaan rikkomisen objektiivista vakavuutta tai kyseessä olevien yritysten mainitsemia lieventäviä seikkoja, jälkeisessä vaiheessa. Vuoden 2006 suuntaviivojen 36 kohdassa todetaan, että komissio voi tietyissä tapauksissa määrätä symbolisen sakon ja että se voi myös, kuten näiden suuntaviivojen 37 kohdassa todetaan, tiettyyn asiaan liittyvien erityispiirteiden vuoksi poiketa esitetyistä yleisistä sakon laskentamenetelmistä.

424    Nyt käsiteltävässä asiassa komissio ei alustavassa vaiheessa, jossa rikkomisen vakavuutta arvioidaan sellaisenaan, eikä myöhemmässä vaiheessa, jossa keskustellaan lieventävistä seikoista, eikä missään muussa vaiheessa halunnut ottaa huomioon väitettyä kantajien erityistilannetta sakon suuruutta määrittäessään.

425    Tämän vuoksi koska lieventäviä seikkoja tai erityisiä olosuhteita ei ollut, komissio sovelsi kantajiin samaa laskentakaavaa kuin sitä, jota käytetään sakkojen määräämiseen yrityksille, jotka osallistuivat kaikkiin kokonaiskartellin muodostaviin osatekijöihin eivätkä pelkästään joihinkin niistä. Tämä kaava on seuraavanlainen: 19 prosenttia kyseessä olevan yrityksen jänneteräksen myynnistä ETA:lla (rikkomisen vakavuuden perusteella sellaisenaan) kerrottuna rikkomiseen osallistumisvuosien ja ‑kuukausien lukumäärällä (Austria Drahtin yksilökohtaisen rikkomiseen osallistumisen kesto), johon lisätään 19 prosenttia kyseessä olevan yrityksen jänneteräksen myynnistä ETA:lla lisämäärän perusteella (lisämäärä).

426    Koska kantajien tapauksessa tämän kaavan tulos eli 22 miljoonaa euroa sakkoa on alle 10 prosenttia kyseessä olevan yrityksen seuraamusta edeltävällä merkityksellisellä tilikaudella toteuttamasta liikevaihdosta, komissio määräsi tämän seuraamuksen riidanalaisessa päätöksessä.

b)     Kantajien erityistilanteen huomioon ottaminen

427    Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleisen tuomioistuimen on tutkittava, arvioiko komissio asian olosuhteita asianmukaisesti ja määräsikö näin toimiessaan seuraamuksen, joka on oikeassa suhteessa yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen, josta Austria Drahtia syytetään, kun se määräsi kantajille 22 miljoonan euron sakon, joka on laskettu erityisesti ottamalla huomioon kaiken Austria Drahtin ETA:lla toteuttaman jänneteräksen myynnin, rikkomisen objektiivisen vakavuuden sellaisenaan ja Austria Drahtin Club Italiaan G:n välityksellä osallistumisen keston ja ottamatta huomioon mitään lieventävää seikkaa (ks. edellä 103–115 kohta).

 Club Italiaan osallistumisen yksityiskohdat

428    Club Italiaan osallistumisen osalta voidaan esittää kolme huomautusta arvioitaessa Austria Drahtille määrättävää seuraamusta ensimmäisessä kanneperusteessa todetun valossa.

429    Ensinnäkin ja kuten komissio väittää, Club Italian puitteissa tehdyt sopimukset ulottuvat maantieteellisesti Italiaa laajemmalle. Tämän klubin italialaisen ulottuvuuden lisäksi tietyt yritykset eli Redaellin, CB:n, ITC:n ja Itasin (läsnä Italiassa) sekä Tréfileuropen (läsnä Italiassa ja muualla Euroopassa) muodostama ydin mutta myös muut pienemmät italialaiset yritykset (kuten SLM) saattoivat tämän klubin avulla koordinoida italialaisten tuottajien vientiponnistuksia ja symmetrisesti määrittää yhteisen politiikan vastineena muiden Euroopan maiden tuottajien (kuten Tycsan, Nedrin ja DWK:n, jotka toimivat joskus Club Italian puitteissa) yrityksille rajoittaa näitä ponnistuksia esittämällä italialaisille tuottajille muuhun Eurooppaan kohdistuvaa vientiä koskevan kiintiön.

430    On kuitenkin todettava, ettei Austria Draht, joka ei ollut muualle Eurooppaan vievä italialainen tuottaja, ollut eikä voinut olla osallisena Club Italian jäsenten, jotka halusivat koordinoida vientiponnistuksiaan, toiminnassa. Tämä seikka on otettava huomioon arvioitaessa kantajille määrättävän seuraamuksen suuruutta.

431    Toiseksi on todettava, että missään tapauksessa Austria Drahtin edustaja Club Italiassa ei voinut toimia Austria Drahtin lukuun sen tehtäväksi annetun toiminnan, eli ”yksinoikeudellisen edustamisen Italiassa” jänneteräksen osalta, ulkopuolella. Asiakirjoista ilmenee lisäksi, että Club Italian osanottajat (kuten esim. Tréfileurope, ITC tai CB) olivat täysin tietoisia Austria Drahtin G:lle antaman tehtävän luonteesta.

432    Minkään seikan perusteella ei voida todeta, että G:n olisi katsottu voivan tehdä sitoumuksia Austria Drahtin lukuun Italian ulkopuolella.

433    Tällainen rajoitus on otettava huomioon myös arvioitaessa kantajille määrättävän seuraamuksen suuruutta, koska tämä tekijä voi myös rajoittaa G:n Club Italian puitteissa harjoittaman toiminnan maantieteellistä laajuutta. On lisäksi huomautettava, että komissio on tietoinen tästä rajoituksesta, koska se ei lue G:n toimintaa Club Europen puitteissa Austria Drahtin syyksi vaan pelkästään CB:n syyksi. Riidanalaisen päätöksen liitteessä 1.1 olevassa osassa, joka koskee ”yleiseurooppalaisia järjestelyjä: Club Europe (1997–2002)”, näihin järjestelyihin ”osallistuneiden työntekijöiden nimet” ovat Austria Drahtin osalta Ra ja Ro ja viittauksena CB:n osalta muiden muassa G. Samoin on riidanalaisen päätöksen liitteessä 2, joka koskee Club Europea. Sen sijaan G mainitaan riidanalaisen päätöksen liitteessä 1.2 olevassa osassa, joka koskee Club Italiaa, sekä Austria Drahtin edustajana (kyse on sen ”Italian myyntiedustajasta”) että CB:n edustajana (Studio Creman välityksellä).

434    Kolmanneksi on myös todettava, että – riippumatta siitä, mitä G saattoi tehdä Club Italian puitteissa (Austria Drahtin lukuun tai ei) – komissio ei ole osoittanut Austria Drahtin tienneen siitä. Tätä tietämystä ei voida näyttää toteen millään asiakirja-aineistoon sisältyvällä asiakirjalla ja varsinkaan, kuten komissio myöntää, millään vastauksena komission tietopyyntöön toimitetulla G:n ja Austria Drahtin välisellä asiakirjalla.

435    Vaikka G:n toiminta Club Italiassa on mahdollista lukea suoraan Austria Drahtin syyksi, sillä se on osa myyntiedustajan Austria Drahtin lukuun harjoittamaa toimintaa, olipa Austria Draht siitä tietoinen tai ei, tätä edustajaa ei voida pitää CB:n apuelimenä, kun se ei toimi Austria Drahtin lukuun.

436    Tässä yhteydessä on todettava, että tosiasiassa ja seuraamuksen suuruuden määrittämiseksi G:n Club Italian puitteissa harjoittama toiminta ei voi maantieteellisesti ulottua laajemmalle kuin Italiaan, kun otetaan huomioon yhtäältä sen edustussopimuksen rajaus ja toisaalta se, ettei ole mitenkään osoitettu, että kun G ei toiminut Austria Drahtin lukuun myydäkseen sen tuotteita Italiassa, hän olisi kuitenkin toimittanut sille tietoja, joita hän saattoi saada Club Italian puitteissa tämän klubin Italian ulkopuolisista näkökohdista. Vaikka näin olisi ollut, mikä ei ole tilanne, Austria Draht olisi nimittäin kyennyt tuolloin mukauttamaan toimintaansa muilla markkinoilla, joilla se oli läsnä (esim. Itävallan tai Belgian ja Alankomaiden markkinoilla).

 Osallistumattomuus Club Europeen ja muihin järjestelyihin

437    Kun kyse on sen seurauksista, että Austria Draht osallistui Club Europeen satunnaisesti, toisen kanneperusteen tutkinnasta ilmenee, että pelkästään se, että Austria Draht on saattanut tietää kartellin yleiseurooppalaisesta ulottuvuudesta, ei voi riittää osoittamaan, että näin ollen on mahdollista ottaa huomioon näillä markkinoilla, joilla Austria Drahtin ei ole lainkaan osoitettu toimineen kilpailua rajoittavasti, toteutetun myynnin arvo.

438    Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee nimittäin selvästi, ettei komissio katsonut Austria Drahtin osallistuneen Club Europeen eikä myöskään kartellikokonaisuuden muihin osiin (ks. edellä 460–462 kohta). Se, että Austria Draht ”osallistui satunnaisesti”, joka ilmenee ”aihetodisteista”, joita lisäksi ei ole niin paljon kuin komissio katsoo, minkä perusteella todetaan, että Austria Draht ”oli siis jo varhaisessa vaiheessa tietoinen kartellin yleiseurooppalaisesta tasosta”, ei voi merkitä tosiasiallista ja jatkuvaa osallistumista Club Europeen. Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole mahdollista mennä päätöksessä esitettyä toteamusta, jonka mukaan Austria Draht ei osallistunut Club Europeen eikä varsinkaan Club Zurichiin, Club Españaan tai Etelän sopimukseen, pidemmälle.

439    Tämä toteamus saa lisäksi tukea useista asiakirja-aineiston osista, joissa mainitaan Austria Drahtin tahto muilla markkinoilla kuin Italiassa, joilla se ei käytä G:n palveluksia, jättäytyä kaiken hintoja, määriä tai asiakkaita koskevan käyttäytymisen koordinoinnin ulkopuolelle.

440    Tältä osin kantajien kilpailukäyttäytymisen määrittämiseksi voidaan viitata muiden seikkojen muassa kantajien vastauksessaan väitetiedoksiantoon toimittamiin myyntitietoihin. Nyt käsiteltävässä asiassa komissio on jättänyt nämä tiedot alusta lähtien huomiotta riidanalaisessa päätöksessä sillä perusteella, että ainoastaan Austria Draht on vahvistanut ne (riidanalaisen päätöksen 1018 perustelukappale). Komission olisi kuitenkin ollut helppo epäillessään niiden tietojen paikkansapitävyyttä, joita syytetty esitti puolustautuakseen hallintoviranomaisen sitä koskevilta väitteiltä, tarkastaa esitetyt tiedot eri osapuolilta, joita asia koskee, osoittamalla niille tietopyynnön. Yleisesti komissio muistutti myös, ettei ”satunnainen huijaaminen vahvistettujen hintojen tai myönnettyjen kiintiöiden tai asiakkaiden suhteen sellaisenaan – – osoittanut, että yksi osapuoli ei ollut pannut täytäntöön kartellisopimuksia” (riidanalaisen päätöksen 1016 ja 1018 perustelukappale). Tällainen peruste ei kuitenkaan voi riittää kieltämään huomattavia ajanjaksoja koskevien täsmällisten ja yksityiskohtaisten tietojen merkityksellisyyttä. Tällaiset tiedot ovat merkityksellisinä todisteina, jotka on otettava huomioon osoitettaessa sitä, ettei mainittu toiminta ole kiellettyä yhteistoimintaa.

441    Komission toteamus, jonka mukaan kantajat eivät ole osallistuneet kartellikokonaisuuteen, ei pelkästään ja nimenomaisesti Club Europen osalta, vaan myös implisiittisesti ja väistämättä tämän kartellin muiden osatekijöiden (Club Zurich, Club España, Etelän sopimus) osalta, on seikka, joka komission olisi pitänyt ottaa huomioon arvioidessaan kantajille määrättävää seuraamusta.

2.     Suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskeva toteamus

442    Tämän seurauksena edellä esitetystä ilmenee, että kantajille määrätty seuraamus on suhteellisuusperiaatteen vastainen, koska komissio ei ottanut huomioon Austria Drahtin tilanteen erityisyyttä, kun se määräsi kantajille 22 miljoonan euron sakon, joka on laskettu erityisesti ottamalla huomioon kaiken Austria Drahtin ETA:lla toteuttaman jänneteräksen myynnin, rikkomisen objektiivisen vakavuuden sellaisenaan ja Austria Drahtin Club Italiaan G:n välityksellä osallistumisen keston ja ottamatta huomioon mitään lieventävää seikkaa.

443    Erityisesti komission kantajille määräämässä seuraamuksessa ei oteta lainkaan huomioon sitä, että Austria Draht osallistui ainoastaan yhteen yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen osaan (Club Italia ja tämä G:n välityksellä) ja että tämän osalta varsinkaan, kun tästä ei ole esitetty todisteita, ei voida katsoa, että sekä tämän osallistumisen kohde että sen vaikutukset olisivat voineet ulottua Italian alueen ulkopuolelle.

444    Kuten kantajat toteavat nimenomaisesti, se riidanalaisessa päätöksessä myönnetty tosiseikka, ettei Austria Draht osallistunut kaikkiin komission toteamiin sopimuksiin, ei johtanut alempaan sakkoon. Päinvastoin vaikka komissio myönsi, ettei Austria Draht osallistunut kartellin eurooppalaiseen tasoon, eikä todisteita Austria Drahtin kilpailua rajoittavasta toiminnasta Italian alueen ulkopuolella ollut, se määräsi kantajille sakon, joka on laskettu niiden Euroopan myynnin perusteella, minkä seurauksena kantajille määrättiin sakko, joka on sama kuin se, joka niiden olisi pitänyt maksaa, jos niiden olisi katsottu olevan vastuussa Austria Drahtin osallistumisesta kaikkiin yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen osiin.

445    Nyt käsiteltävässä asiassa suhteellisuusperiaate velvoitti komission ottamaan kantajille määrättävän sakon määrää laskiessaan huomioon tietyt Austria Drahtin tilanteen ominaispiirteet, kuten ensinnäkin G:n edustussopimuksen alueellisen rajoituksen, jossa G:lle annettiin toimivalta toimia kantajien lukuun ainoastaan Italian myynnin osalta, toiseksi sen, ettei ole todisteita, joiden perusteella voitaisiin todeta, että vaikka G olisi saattanut olla tietoinen muista kuin Italian myyntiin liittyvistä seikoista, hän olisi kertonut niistä Austria Drahtille, joka olisi voinut tällöin muokata sen seurauksena toimintaansa muilla jänneteräksen markkinoilla kuin Italian markkinoilla.

446    Yritys, jonka on osoitettu osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen useaan osaan, vaikuttaa nimittäin enemmän kartellin tehokkuuteen ja vakavuuteen kuin rikkoja, joka osallistui ainoastaan yhteen sen osista. Näin ollen ensimmäinen yritys syyllistyy vakavampaan rikkomiseen kuin toinen yritys, mikä on otettava huomioon seuraamusta määritettäessä.

447    Riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 5 kohta kumotaan siltä osin kuin siinä määrätään voestalpinelle ja voestalpine Wire Rod Austrialle suhteellisuusperiaatteen vastainen seuraamus.

448    Edellä esitetyn seurauksia tutkitaan jäljempänä unionin yleiselle tuomioistuimelle annetun täyden harkintavallan nojalla, jonka käyttämistä vaaditaan nyt käsiteltävässä asiassa.

449    Näissä olosuhteissa ei ole enää tutkittava asianosaisten perusteluja, jotka koskevat yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista koskevaa väitettä tai vuoden 2006 suuntaviivojen tiettyjen säännösten rikkomista koskevia väitteitä, jotka eivät tässä asiassa voi kyseenalaistaa edeltävän arvioinnin tulosta.

E       Unionin yleiselle tuomioistuimelle annetun täyden harkintavallan käyttäminen ja sakon suuruuden määrittäminen

450    Unionin yleiselle tuomioistuimelle asetuksen N:o 1/2003 31 artiklassa EY 229 artiklan mukaisesti annettu täysi harkintavalta, joka merkitsee enemmän kuin pelkkää laillisuusvalvontaa, jota harjoitettaessa voidaan vain hylätä kumoamiskanne tai kumota kanteen kohteena oleva toimi, tarkoittaa sitä, että tämä tuomioistuin voi korvata komission arvioinnin omalla arvioinnillaan ja siis muuttaa riidanalaista toimea jopa silloin, kun sitä ei kumota, ja myös ottaa huomioon kaikki tosiseikat muuttaakseen esimerkiksi sakon määrää silloin, kun sen käsiteltäväksi saatetaan kysymys sakon määrästä (ks. vastaavasti tuomio 8.2.2007, Groupe Danone v. komissio, C‑3/06 P, Kok., EU:C:2007:88, 61 ja 62 kohta ja tuomio 3.9.2009, Prym ja Prym Consumer v. komissio, C‑534/07 P, Kok., EU:C:2009:505, 86 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

451    Tältä osin on korostettava, että kun unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa sakon määrän, kyseessä ei ole mikään täsmällinen aritmeettinen laskutoimitus. Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ole sidottu komission laskutoimituksiin eikä suuntaviivoihin silloin, kun se käyttää täyttä harkintavaltaansa, vaan sen on suoritettava oma arviointinsa ottaen huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat (ks. tuomio 5.10.2011, Romana Tabacchi v. komissio, T-11/06, Kok., EU:T:2011:560, 266 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

452    Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleisen tuomioistuimen on määrittääkseen sen sakon suuruuden, joka määrätään seuraamukseksi Austria Drahtin osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään kilpailusääntöjen rikkomiseen, otettava huomioon seuraavat seikat.

453    Ensimmäiseksi asiakirja-aineistosta ilmenee näytön kannalta riittävällä tavalla, että Austria Draht osallistui Italian myyntiedustajansa G:n välityksellä useisiin Club Italian kokouksiin, jotka koskivat kiintiöiden jakamista ja hintojen vahvistamista Italian markkinoilla. Tällaiset järjestelyt kuuluvat luonteeltaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Tämä osallistuminen alkoi 15.4.1997 ja jatkui ilman merkittävää keskeytystä siihen päivään saakka, jona komissio toteutti tarkastuksia CB:n, joka on toinen yritys, jonka tehtäviä G hoiti, toimitiloissa.

454    Austria Drahtin osallistuminen Club Italiaan G:n välityksellä, jolle Austria Draht oli antanut toimivallan neuvotella sen tuottaman jänneteräksen myynnistä Italiassa, on seuraamuksen arvioimisen kannalta olennainen seikka.

455    Toiseksi voidaan katsoa perustellusti, että Austria Draht ”osallistui satunnaisesti” kilpailunvastaisiin keskusteluihin yleiseurooppalaisella tasolla. Tämä ilmenee sekä siitä, että Austria Drahtin edustaja osallistui suoraan 9.1.1996 pidettyyn Club Zurichin kokoukseen ja 27.9.2001 pidettyyn Club Europen kokoukseen, että siitä, että G saattoi oltuaan läsnä tietyissä Club Italian kokouksissa, joissa hän hoiti Austria Drahtin antamia tehtäviä, saada tietoonsa tietoja, jotka eivät koske ainoastaan Italian kotimarkkinoiden näkökohtia, vaan myös markkinoita, joille Italiaan sijoittautuneet tuottajat veivät tuotteitaan, ja erityisesti Saksan, Espanjan ja Ranskan markkinoita.

456    Seuraamuksen arvioimiseksi on siis otettava huomioon liitännäisesti myös Austria Drahtin edustajien suora ja epäsuora satunnainen osallistuminen yleiseurooppalaisiin kilpailunvastaisiin keskusteluihin.

457    Kolmanneksi on otettava huomioon kuitenkin myös se, että yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen osallistumiseen, josta Austria Drahtia syytetään, liittyy tiettyjä erityispiirteitä.

458    Ensinnäkin on aluksi korostettava, ettei komissio osoittanut Austria Drahtin osallistuneen Club Zurichiin, Club Europeen tai Club Españaan, jotka ovat yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen olennaisia osia. Tämä erityispiirre on merkittävä, varsinkin kun kaupallisesti Austria Drahtilla, toisin kuin G:llä, ei ollut todellista intressiä liittyä Club Italiaan. Nimittäin jos oletetaan, että Austria Draht olisi osallistunut komission toteamaan yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen omin avuin elikkä G:n välityksellä, sen kaupallisessa intressissä olisi ollut pikemminkin toimia Club Europen puitteissa, johon kuuluivat tuottajat, jotka eivät harjoita pääosaa myynnistään Italiassa, taistellakseen erityisesti vientiä vastaan, jota pääasiassa Italiassa toimivat tuottajat harjoittivat Club Europen alueelle.

459    Minkään todisteen perusteella ei kuitenkaan voida todeta, että keskusteluja, joihin Austria Drahtin edustaja saattoi osallistua vuosina 1996 ja 2001, seurasivat muut kokoukset, joiden perusteella ei voida todeta myöskään ”satunnaista osallistumista” vaan Austria Drahtin tosiasiallinen osallistuminen Club Europeen. Erityisesti ja esimerkiksi on todettava, että unionin yleisessä tuomioistuimessa esitettyjen eri todisteiden perusteella ei voida mitenkään näyttää toteen, että Austria Draht olisi käyttäytynyt kilpailunvastaisesti Itävallassa. Päinvastoin kantajat väittävät ilman, että komissio olisi kiistänyt tätä todisteiden avulla, että kartellin jäsenet pitivät tätä yhtiötä uhkana ja katsoivat sen rajoittavan niiden käyttäytymistä tässä jäsenvaltiossa samoin kuin muualla ETA:lla.

460    Tältä osin käy nimittäin ilmi, kuten komissio myönsi istunnossa, että asiakirja-aineiston, jonka mukaan Club Europelle on ominaista kuuden tuottajan yhteistyö (ks. edellä 69 kohta), valossa jonkin näistä kuudesta tuottajasta olisi väistämättä pitänyt mainita Austria Drahtin osallistuminen Club Europeen, jos tilanne olisi ollut tämä.

461    Toteamus, jonka mukaan Austria Draht ja tämän seurauksena voestalpine eivät ole osallistuneet Club Europeen, pätee sekä tilanteessa, jossa Austria Drahtin oletetaan osallistuneen suoraan Club Europeen työntekijöidensä välityksellä, että tilanteessa, jossa Austria Drahtin oletetaan osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen tähän osaan G:n välityksellä.

462    Sen, ettei ole olemassa todisteita, joiden perusteella tällainen osallistuminen voitaisiin todeta varmasti sen yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen, josta Austria Drahtia syytetään, keston ajan, ja syyttömyysolettaman periaatteen, johon kantajat voivat vedota, lisäksi on nimittäin myös todettava yhtäältä, että komissio totesi nimenomaisesti riidanalaisen päätöksen 652 perustelukappaleessa, ettei se katso Austria Drahtin olevan vastuussa suorasta osallistumisesta Club Europeen, kuten ei myöskään sitä edeltäneeseen Club Zurichiin. Toisaalta on todettava, että komissio itsekin katsoi riidanalaisen päätöksen 1 ja 2 liitteessä, jotka koskevat Club Europea, että rikkomista merkitsevästä toiminnasta, josta G:tä voitiin syyttää tämän klubin osalta, oli vastuussa CB eikä Austria Draht, mikä selittyy Austria Drahtin G:lle antamien tehtävien alueellisella rajoittamisella.

463    Toiseksi käy joka tapauksessa ilmi, että koko rikkomisen ajan G toteutti liiketoimia Austria Drahtin lukuun ainoastaan Italian markkinoilla. Tämän Austria Drahtin yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen osallistumisen ominaispiirteen, joka ilmenee G:n kanssa tehdystä sopimuksesta, vahvistavat lisäksi kantajat vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen tältä osin esittämiin kysymyksiin, eikä komissio ole kiistänyt sitä todistettavasti tätä koskevissa huomautuksissaan.

464    Kolmanneksi on todettava, ettei minkään todisteen perusteella voida näyttää toteen, että Austria Draht olisi ollut tietoinen G:n kilpailua rajoittavasta toiminnasta, mikä pätee sekä Italian markkinoihin, joilla G:lle oli annettu valtuudet toimia, että muihin markkinoihin, joilla hän ei ole milloinkaan toteuttanut liiketoimia Austria Drahtin lukuun.

465    Austria Drahtin osallistumisen yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen on siis toteuttanut ennen kaikkea välittäjä, sen Italian myyntiedustaja G, jonka tehtäväksi Austria Draht oli antanut liiketoimintansa Italiassa ja jonka ei voida millään perusteella katsoa toimittaneen Austria Drahtille mitään seikkaa, joka liittyy hänen kilpailunvastaisen toimintansa vuoksi saamiin tietoihin. Tällaisella tilanteella on vaikutusta seuraamusta arvioitaessa.

466    Tämän vuoksi lähinnä G:n kilpailunvastaisen käyttäytymisen on katsottava toteutetun Austria Drahtin lukuun, mikä on otettava huomioon määritettäessä Austria Drahtille määrättävän sakon suuruutta. Komission tapaan unionin yleinen tuomioistuin katsoo asianmukaiseksi ottaa huomioon myös Austria Drahtin satunnaisen osallistumisen kilpailunvastaisiin keskusteluihin yleiseurooppalaisella tasolla ilman, että tämä voisi kuitenkaan vahvistaa ajatusta siitä, että saattaisi olla asianmukaista määrittää sakon määrä ottaen huomioon kaikki Austria Drahtin ETA:lla toteuttama jänneteräksen myynti.

467    Näiden seikkojen perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että 7,5 miljoonan euron suuruisella sakolla Austria Drahtia voidaan rangaista tehokkaasti sen lainvastaisesta käyttäytymisestä riittävän varoittavalla tavalla seuraamuksen olematta liian vähäinen. Tätä suurempi sakko olisi suhteeton kantajien syyksi luettuun rikkomiseen nähden, kun otetaan huomioon kaikki seikat, jotka ovat ominaisia Austria Drahtin osallistumiselle yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen.

468    Riidanalaisessa päätöksessä esitetyillä perusteilla, joita kantajat eivät ole myöskään kiistäneet, on katsottava, että voestalpine on yhteisvastuussa tämän sakon maksamisesta.

469    Kaiken edellä esitetyn perusteella on ensinnäkin kumottava riidanalaisen päätöksen 2 artiklan 5 kohta siltä osin kuin siinä määrätään kantajille sakko, joka ei ole oikeasuhteinen seuraamuksena Austria Drahtin osallistumisesta yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen 15.4.1997–19.9.2002, toiseksi on alennettava kantajille yhteisvastuullisesti määrätyn sakon määrää 22 miljoonasta eurosta 7,5 miljoonaan euroon ja kolmanneksi on hylättävä kanne muilta osin.

 Oikeudenkäyntikulut

470    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdassa määrätään, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kukin asianosainen vastaa omista kuluistaan. Unionin yleinen tuomioistuin voi kuitenkin päättää, että asianosainen vastaa omista kuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan suhteellinen osuus vastapuolen kuluista, jos tämä on perusteltua asiassa ilmenneiden seikkojen vuoksi

471    Nyt käsiteltävän asian olosuhteissa ja kun otetaan huomioon komission kantajille määräämän sakon määrän huomattava alentaminen, on päätettävä, että komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kaksi kolmasosaa kantajille aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista, ja kantajat vastaavat näin ollen yhdestä kolmasosasta oikeudenkäyntikulujaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamismenettelystä (asia COMP/38.344 – Jänneteräs) 30.6.2010 annetun komission päätöksen K(2010) 4387 lopullinen, sellaisena kuin se on muutettuna 30.9.2010 annetulla komission päätöksellä K(2010) 6676 lopullinen ja 4.4.2011 annetulla komission päätöksellä K(2011) 2269 lopullinen, 2 artiklan 5 kohta kumotaan.

2)      Yhteisvastuullisesti voestalpine AG:lle ja voestalpine Wire Rod Austria GmbH:lle määrätyn sakon määrää alennetaan 22 miljoonasta eurosta 7,5 miljoonaan euroon.

3)      Kanne hylätään muilta osin.

4)      Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan kaksi kolmasosaa voestalpinelle ja voestalpine Wire Rod Austrialle aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista.

5)      Voestalpine ja voestalpine Wire Rod Austria vastaavat yhdestä kolmasosasta oikeudenkäyntikulujaan.

Frimodt Nielsen Dehousse Collins

Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä heinäkuuta 2015.

Allekirjoitukset

Sisällys

Oikeudenkäynnin kohde

Asian tausta

I  Menettelyn kohteena oleva ala

A  Tuote

B  Tarjonnan rakenne

C  Kysynnän rakenne

D  Kauppa Euroopan unionissa ja ETA:lla

II  Voestalpine ja Austria Draht

III  Hallinnollinen menettely

A  Ensimmäinen sakoista vapauttamista tai sakkojen lieventämistä koskeva hakemus ja DWK:lle myönnetty sakkoimmuniteetti

B  Tarkastukset ja tietojensaantipyynnöt

C  Muut sakoista vapauttamista tai niiden lieventämistä koskevat hakemukset ja komission vastaukset

D  Menettelyn aloittaminen ja väitetiedoksianto

E  Oikeus tutustua asiakirjoihin, kuuleminen ja maksukyky

F  Täydentävät tietojensaantipyynnöt

IV  Riidanalainen päätös

Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

A Alustavat huomautukset

1.  Riidanalaisen päätöksen sisältö

a)  Kartellin osatekijät ja luonnehdinta yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi rikkomiseksi

b)  Austria Drahtin ja voestalpinen osalta huomioon otetut seikat

G:n kanssa tehty sopimus

Club Italia (15.4.1997–19.9.2002)

Club Europe ja yleiseurooppalainen järjestelmä

c)  Riidanalaisen päätöksen adressaatit ja yksilöllinen vastuun kesto

Austria Drahtin tilanne

Voestalpinen tilanne

d)  Voestalpinelle ja Austria Drahtille määrätyn sakon määrän laskenta

2.  Periaatteiden mieleen palauttaminen

a)  Rikkomisen olemassaoloa ja kestoa koskevat todisteet

b)  Yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen käsite, merkityksessä monitahoinen rikkominen

c)  Irtisanoutumisen käsite kokoukseen osallistumisen tapauksessa

B Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan komissio arvioi virheellisesti, että kantajat ovat osallistuneet yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen yhteen osaan Italiassa toimivan myyntiedustajansa välityksellä

1.  Edustajan toiminnan lukeminen päämiehen syyksi

a)  Edellytykset, joilla myyntiedustajan käyttäytyminen voidaan lukea päämiehen syyksi

b)  Edustussopimus ja taloudellisesta riskistä vastaaminen

c)  Sen vaikutus, että myyntiedustaja edustaa kahta päämiestä

d)  Tietämättömyys, määräysvallan puuttuminen ja hyväksynnän puuttuminen

2.  Todisteet edustajan kilpailua rajoittavasta käyttäytymisestä

a)  15.4.1997 pidetty kokous

b)  24.6.1997 pidetty kokous

c)  11.3.1998 pidetty kokous

d)  30.3.1998 pidetty kokous

e)  18.5.1998 pidetty kokous

f)  19.10.1998 pidetty kokous

g)  18.1.1999 pidetty kokous

h)  14.12.1999 pidetty kokous

i)  12.1.2000 pidetty kokous

j)  19.9.2000 pidetty kokous

k)  10.6.2001 pidetty kokous

l)  23.10.2001 pidetty kokous

m)  11.1.2002 pidetty kokous

n)  30.4.2002 pidetty kokous

o)  Muut riidanalaisessa päätöksessä mainitut kokoukset ja asiakirjat

3.  Asianosaisten mainitsemat lausunnot

4.  Sen rikkomisen kesto, josta Austria Drahtia syytetään

5.  Ensimmäistä kanneperustetta koskeva päätelmä

C Toinen kanneperuste, jonka mukaan komissio katsoi virheellisesti kantajien osallistuneen yhtenä kokonaisuutena pidettävään rikkomiseen, johon kuuluvat muun muassa Club Italia ja Club Europe

1.  Osallistuminen yhtenä kokonaisuutena pidettävän rikkomisen yhteen osatekijään

2.  Tietoisuus kartellin yleiseurooppalaisesta tasosta

a)  Riidanalaisessa päätöksessä mainitut todisteet

b)  Riidanalaisessa päätöksessä mainittujen todisteiden analyysi

Club Zurichiin liittyvät todisteet

– 28.5.1995 pidetty kokous

–  9.1.1996 pidetty kokous

Club Europeen liittyvät todisteet

–  14.10.1998 pidetty kokous

–  9.11.1998 pidetty kokous

–  28.2.2000 pidetty kokous

–  27.9.2001 pidetty kokous

Todisteet, joiden perusteella voidaan vahvistaa tietoisuus kartellista myyntiedustajan välityksellä

3.  Toista kanneperustetta koskeva päätelmä

D Kolmas kanneperuste, joka liittyy seuraamuksen arvioimiseksi huomioon otettaviin seikkoihin

1.  Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

a)  Seuraamuksen oikeasuhteisuus olosuhteiden kokonaisuuden valossa

b)  Kantajien erityistilanteen huomioon ottaminen

Club Italiaan osallistumisen yksityiskohdat

Osallistumattomuus Club Europeen ja muihin järjestelyihin

2.  Suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskeva toteamus

E Unionin yleiselle tuomioistuimelle annetun täyden harkintavallan käyttäminen ja sakon suuruuden määrittäminen

Oikeudenkäyntikulut

* Oikeudenkäyntikieli: saksa.