Asia T-347/06
Nynäs Petroleum AB ja
Nynas Belgium AB
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Tienpäällystebitumin markkinat Alankomaissa – Päätös, jolla todetaan EY 81 artiklan rikkominen – Kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen – Sakot – Yhteistyö hallinnollisessa menettelyssä – Merkittävä lisäarvo – Yhdenvertainen kohtelu
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 27.9.2012
1. Kilpailu – Unionin säännöt – Rikkominen – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Olettama, jonka mukaan emoyhtiöllä on ratkaiseva vaikutusvalta kokonaan omistamiinsa tytäryhtiöihin – Sellaisen yhtiön näyttövelvollisuus, joka haluaa kumota tällaisen olettaman – Kansallisella oikeudella, jossa emoyhtiöille asetetaan tiettyjä velvollisuuksia tytäryhtiöihinsä nähden, ei ole merkitystä
(EY 81 ja EY 82 artikla)
2. Kilpailu – Unionin säännöt – Rikkominen – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Olettama, jonka mukaan emoyhtiöllä on ratkaiseva vaikutusvalta kokonaan omistamiinsa tytäryhtiöihin – Yksilöllisen vastuun periaatetta ei ole loukattu – Ei ole
(EY 81 ja EY 82 artikla)
3. Kilpailu – Unionin säännöt – Rikkominen – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Emoyhtiön tytäryhtiöönsä nähden suorittama valvonta – Tarvetta siitä, että valvonnalla on yhteys kilpailusääntöjen rikkomiseen, johon tytäryhtiö on syyllistynyt, ei ole
(EY 81 ja EY 82 artikla)
4. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakkojen alentaminen vastikkeena syytetyn yrityksen yhteistyöstä – On välttämätöntä, että menettely on helpottanut komission suorittamaa rikkomisen toteamista – Komission harkintavalta – Todistustaakka – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus
(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 18 artikla ja 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 20–22 kohta)
5. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakkojen alentaminen vastikkeena syytetyn yrityksen yhteistyöstä – Edellytykset – Kyseisen yrityksen toimittamien todisteiden merkittävä lisäarvo – Arviointiperusteet – Yhteistyön jatkuvuus – Huomioon ottaminen siinä vaiheessa, kun sakon alennuksen täsmällinen taso määritetään
(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2002/C 45/03 7 ja 21–23 kohta)
6. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakkojen alentaminen vastikkeena syytetyn yrityksen yhteistyöstä – Tehdyn yhteistyön aikajärjestykseen liittyvän tekijän huomioon ottaminen – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen – Arviointiperusteet
(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 96/C 207/04 D kohta ja komission tiedonannon 2002/C 45/03 7 ja 23 kohta)
7. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Sakkojen alentaminen vastikkeena syytetyn yrityksen yhteistyöstä – On välttämätöntä, että menettely on helpottanut komission suorittamaa rikkomisen toteamista – Komission harkintavalta – Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen – Tilanteiden vertailukelpoisuus
(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2002/C 45/03)
8. Tuomioistuinmenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanteen perusteista – Analogiset vaatimukset kanneperusteen tueksi esitetyille väitteille – Epäselvästi muotoiltu väite – Tutkimatta jättäminen
(SEUT 256 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohta)
9. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusteet – Rikkomisen vakavuus – Lieventävät olosuhteet – Rikkomiseen syyllistyneen yrityksen yhteistyö yhteistyötiedonannon soveltamisalan ulkopuolella – Edellytykset
(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 96/C 207/04 ja komission tiedonanto 2002/C 45/03)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 31–35, 37 ja 38 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 39 ja 40 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 48, 51–53 ja 55 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 60, 62 ja 63 kohta)
5. Komission sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa antaman tiedonannon 7, 21 ja 22 kohdasta ilmenee, että komission on arvioitava kunkin yrityksen tosiasiallista yhteistyötä sekä sen sisällön että antamisajankohdan suhteen, ja käsitteellä ”merkittävä lisäarvo” viitataan siihen, missä määrin toimitetut todisteet luonteensa ja yksityiskohtaisuutensa vuoksi parantavat komission mahdollisuuksia vahvistaa rikkomisen osatekijöinä olevat tosiseikat. Komissio antaa erityisen arvon seikoille, joiden perusteella se voi yhdessä muiden jo hallussaan olevien seikkojen kanssa näyttää toteen kartellin olemassaolon tai seikoille, jotka tukevat sillä jo olevia todisteita, tai seikoille, joilla on välittömiä seurauksia kartellin vakavuuteen tai kestoon. Sen sijaan ratkaisevana perusteena ei ole pelkästään se, onko yritys ”helpottanut komission tehtävää”.
Komissio ei myöskään voi ottaa huomioon sitä, että yrityksen tekemä yhteistyö on ollut jatkuvaa, siinä vaiheessa, kun se arvioi, ovatko sille toimitetut todisteet lisäarvoltaan merkittäviä, koska yhteistyötiedonannon 23 kohdassa rajoitetaan yrityksen tekemän yhteistyön laajuuden ja jatkuvuuden huomioon ottaminen vaiheeseen, jossa määritellään sakon alentamisen täsmällinen taso tiettyjen ryhmien puitteissa, kun komissio on jo katsonut, että sille toimitetuilla todisteilla on merkittävää lisäarvoa.
Yhteistyötiedonannon 22 kohdan, jossa määritellään käsite ”lisäarvo”, tarkoituksena on vain selventää 21 kohtaa, jossa viitataan ”merkittävän lisäarvon” käsitteeseen. Lisäksi itse ”lisäarvon” käsite viittaa selvästi siihen, että komission on – hallinnollisen menettelyn vaiheesta riippumatta – arvioitava toimitettujen todisteiden arvoa muihin sellaisiin todisteisiin verrattuna, jotka ovat sen käytettävissä tarkastusten perusteella tai jotka muut yritykset ovat sille toimittaneet. Sillä, että väliaikaisessa vaiheessa mahdollisesti katsottaisiin, että toimitetuilla todisteilla on lisäarvoa, ei olisi vaikutusta komission lopulliseen arviointiin ja yritykselle myönnettävän alennuksen tasoon, joka ratkaistaan vasta tuolloin.
(ks. 65, 66 ja 74 kohta)
6. Komission sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa antaman tiedonannon 7 ja 23 kohdasta käy nimenomaisesti ilmi, että komission on toimitettuja tietoja arvioidessaan otettava huomioon ajankohta, jolloin ne on toimitettu sille.
Siltä osin kuin kyse on komission velvollisuudesta noudattaa yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on niin, että vaikka on voitu katsoa, että jotta eri yritysten tekemää yhteistyötä voitaisiin pitää toisiaan vastaavana, sen ei ole välttämättä tapahduttava samana päivänä mutta samassa menettelyn vaiheessa, tätä periaatetta sovelletaan komission sakkojen määräämättä jättämisestä tai lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa antaman tiedonannon D kohdan nojalla, eikä siinä mainita, että asianomaisia yrityksiä kohdeltaisiin eri tavalla sen mukaan, missä järjestyksessä ne ovat tehneet yhteistyötä komission kanssa, toisin kuin yhteistyötiedonannossa.
(ks. 76 ja 101 kohta)
7. Kun komissio käyttää harkintavaltaansa, se ei saa jättää huomiotta yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, jota loukataan silloin, jos toisiinsa rinnastettavia tilanteita kohdellaan eri tavalla tai jos erilaisia tilanteita kohdellaan samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella, ja että tämä periaate on esteenä sille, että komissio kohtelee eri tavoin saman päätöksen kohteena olevien yritysten yhteistyötä. Komissio ei ole jättänyt noudattamatta tätä periaatetta alentaessaan tai jättäessään alentamatta sakkoja sen mukaan, millaista yhteistyötä kyseinen yritys on sen kanssa harjoittanut hallinnollisessa menettelyssä. Kyseessä olevien yritysten erilaisen kohtelun on perustuttava siihen, etteivät niiden harjoittaman yhteistyön asteet ole olleet keskenään verrattavissa muun muassa sen takia, että niiden yhteistyö on perustunut erilaisten tietojen toimittamiseen hallinnollisen menettelyn eri vaiheissa ja tilanteissa, jotka eivät ole olleet samankaltaisia.
Kun yritys yhteistyön puitteissa pelkästään vahvistaa – epätäsmällisemmin eikä yhtä nimenomaisesti – tietyt sellaisista tiedoista, jotka jokin toinen yritys on jo toimittanut ollakseen yhteistyössä komission kanssa, sen yhteistyön asteen – vaikka siitä saattaa olla komissiolle tiettyä hyötyä – ei voida katsoa olevan rinnastettavissa nämä tiedot ensimmäisenä toimittaneen yrityksen yhteistyön asteeseen. Lausunto, jossa pelkästään tietyssä määrin vahvistetaan komissiolla jo oleva lausunto, ei nimittäin helpota komission tehtävää merkittävästi eikä siten siinä määrin, että sen vuoksi olisi perusteltua alentaa sakkoa yhteistyön perusteella.
(ks. 100 ja 102 kohta)
8. Ks. tuomion teksti.
(ks. 107–109 kohta)
9. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja [EHTY:n] perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa annettujen suuntaviivojen 3 kohdan kuudennen luetelmakohdan mukaan komissio voi alentaa sakon perusmäärää todellisesta yhteistyöstä menettelyissä, jotka koskevat sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa antaman tiedonannon soveltamisalaan kuulumattomia tapauksia. Komissiolla on mahdollisuus myöntää kilpailusääntöjen rikkomista koskevan menettelyn aikana komission kanssa yhteistyössä toimineelle yritykselle sakkojen alennus suuntaviivojen nojalla vain siinä tapauksessa, että yhteistyötiedonanto ei ole sovellettavissa.
Samoin kuin yhteistyötiedonantoa, myös sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa antamaa tiedonantoa, jolla ensin mainittu korvattiin tietyin edellytyksin 14.2.2002 lukien, sovelletaan salaisiin kartelleihin, joiden tavoitteena on hintojen tai tuotanto- tai myyntikiintiöiden vahvistaminen ja markkinoiden jakaminen, mukaan lukien tarjouskeinottelu, taikka tuonnin tai viennin rajoittaminen, joten soveltamisalan ulkopuolelle jätetään siis vertikaaliset tai EY 82 artiklan soveltamisalaan kuuluvat yhteistoimintajärjestelyt.
Näin ollen silloin, kun kilpailusääntöjen rikkominen kuuluu yhteistyötiedonannon soveltamisalaan, suuntaviivojen 3 kohdan kuudetta luetelmakohtaa ei sovelleta.
(ks. 114–116 kohta)