UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS
11 päivänä maaliskuuta 2013 (*)
Väliaikainen oikeussuoja – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistetut rajoittavat toimenpiteet – Varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttäminen – Välitoimihakemus – Kiireellisyysedellytys ei täyty – Intressivertailu
Asiassa T‑110/12 R,
Iranian Offshore Engineering & Construction Co., kotipaikka Teheran (Iran), edustajinaan asianajajat J. Viñals Camallonga, L. Barriola Urruticoechea ja J. Iriarte Ángel,
hakijana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään P. Plaza García ja V. Piessevaux,
vastapuolena,
jossa vaaditaan lykkäämään yhtäältä Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta 1.12.2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/783/YUTP (EUVL L 319, s. 71), siltä osin kuin hakijan nimi on merkitty Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (EUVL L 195, s. 39) liitteeseen II, ja toisaalta Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 1.12.2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1245/2011 (EUVL L 319, s. 11) sekä Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1), siltä osin kuin nämä asetukset koskevat kantajaa, täytäntöönpanoa,
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on antanut seuraavan
määräyksen
Asian tausta, käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
1 Hakija Iranian Offshore Engineering & Construction Co. on iranilainen yhtiö, joka on erikoistunut kiinteiden ja liikuteltavien merellä käytettävien laitteistojen tekniikkaan.
2 Euroopan unionin neuvosto antoi 26.7.2010 päätöksen 2010/413/YUTP Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta (EUVL L 195, s. 39). Päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdassa säädetään henkilöiden ja yhteisöjen, joita koskeva luettelo on vahvistettu samaisen päätöksen liitteissä I ja II, varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä.
3 Neuvosto antoi päätöksen 2010/413 antamisen jälkeen 25.10.2010 Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta asetuksen (EU) N:o 961/2010 (EUVL L 281, s. 1). Asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettiin mainitun asetuksen liitteessä VIII luetelluille henkilöille, yhteisöille ja elimille kuuluvien varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä.
4 Neuvosto antoi 1.12.2011 päätöksen 2010/413 muuttamisesta päätöksen 2011/783/YUTP (EUVL L 319, s. 71), jolla se muun muassa lisäsi hakijan nimen päätöksen 2010/413 liitteessä II mainittujen henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon sillä perusteella, että kyseessä on ”energia-alan yritys, joka osallistui Qom/Fordowin uraaninrikastuslaitoksen rakentamiseen” ja että hakija oli ”Yhdistyneen kuningaskunnan, Italian ja Espanjan osalta vientikiellossa”.
5 Neuvosto antoi 1.12.2011 asetuksen N:o 961/2010 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1245/2011 (EUVL L 319, s. 11), jolla se lisäsi muun muassa hakijan nimen asetuksen N:o 961/2010 liitteen VIII luetteloon. Käytetyt perustelut ovat samat kuin neuvoston päätöksessä 2011/783.
6 Neuvosto ilmoitti 5.12.2011 päivätyllä kirjeellä hakijalle siitä, että hakijan nimi on kirjattu päätöksen 2010/413 liitteessä II ja asetuksen N:o 961/2010 liitteessä VIII mainittujen henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon päätöksen N:o 2011/783 ja asetuksen N:o 1245/2011 seurauksena.
7 Neuvosto antoi 23.3.2012 Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 961/2010 kumoamisesta asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1). Asetuksella N:o 267/2012 jatketaan hakijan varojen ja resurssien jäädyttämistä. Tätä on perusteltu asetuksen N:o 267/2012 liitteen IX taulukon I B rivillä 85 pääasiallisesti samalla tavalla kuin liitteissä, joihin viitataan päätöksen 2011/783 1 artiklassa ja asetuksen N:o 1245/2011 1 artiklassa (jäljempänä yhdessä riidanalaiset toimet).
8 Kantaja toimitti 2.2.2012 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon kannekirjelmän, jota seurasi myöhemmin kantajan vaatimusten laajentamista koskeva vastaus; kanteella vaaditaan pääasiallisesti riidanalaisten toimien kumoamista siltä osin kuin ne koskevat kantajaa.
9 Hakija esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 1.2.2013 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla nyt käsiteltävänä olevan välitoimihakemuksen, jossa se vaatii lähinnä, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti
– lykkää riidanalaisten toimien täytäntöönpanoa siltä osin kuin ne koskevat hakijaa pääasiassa annettavan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion julistamiseen saakka
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
10 Neuvosto vaatii unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 19.2.2013 toimittamissaan välitoimihakemusta koskevissa huomautuksissa, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti
– hylkää välitoimihakemuksen
– velvoittaa hakijan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
11 Asianosaisten lausumat ja niiden vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin pääasiassa kuultiin 26.2.2013 pidetyssä istunnossa.
Oikeudellinen arviointi
12 Yhtäältä SEUT 278 ja SEUT 279 artiklasta ja toisaalta SEUT 256 artiklan 1 kohdasta yhdessä luettuina käy ilmi, että välitoimista päättävä tuomari voi määrätä unionin yleisessä tuomioistuimessa riitautetun toimen täytäntöönpanon lykättäväksi tai päättää tarpeellisista välitoimista, jos hän katsoo olosuhteiden edellyttävän sitä. SEUT 278 artiklassa ilmaistun periaatteen mukaan kanteella ei kuitenkaan ole lykkäävää vaikutusta, vaan Euroopan unionin toimielinten, elinten ja laitosten antamia toimia koskee laillisuusolettama. Välitoimista päättävä tuomari voi siis määrätä tällaisen toimen täytäntöönpanon lykkäämisestä tai välitoimista vain poikkeuksellisissa olosuhteissa (ks. vastaavasti asia T-396/09 R, Vereniging Milieudefensie ja Stichting Stop Luchtverontreiniging Utrecht v. komissio, määräys 17.12.2009, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
13 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdassa määrätään lisäksi, että välitoimihakemuksissa on ilmoitettava oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua. Välitoimista päättävä tuomari voi siten määrätä täytäntöönpanon lykkäämisestä ja muista välitoimista, jos on selvitetty, että niistä määrääminen ilmeisesti on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että niitä hakevan asianosaisen etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu. Näiden edellytysten on täytyttävä yhtä aikaa siten, ettei välitoimia voida myöntää, jos jokin niistä ei täyty (asia C‑268/96 P(R), SCK ja FNK v. komissio, määräys 14.10.1996, Kok., 1996, s. I‑4971, 30 kohta).
14 Tämän kokonaisuuden tutkimisessa välitoimista päättävällä tuomarilla on laaja harkintavalta ja hän voi asian ominaispiirteet huomioon ottaen vapaasti päättää, millä tavalla nämä edellytykset on tutkittava ja missä järjestyksessä, sillä missään oikeussäännössä ei välitoimista päättävälle tuomarille aseteta ennalta mallia, jonka mukaan välitoimista päättämisen tarpeellisuutta arvioidaan (asia C-149/95 P(R), komissio v. Atlantic Container Line ym., määräys 19.7.1995, Kok., s. I-2165, 23 kohta, julkaistu lyhennelmänä ja asia C-459/06 P(R), Vischim v. komissio, määräys 3.4.2007, 25 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Välitoimista päättävän tuomarin on myös tilanteen mukaan vertailtava esillä olevia intressejä (asia C-445/00 R, Itävalta v. neuvosto, määräys 23.2.2001, Kok., s. I-1461, 73 kohta).
15 Kun otetaan huomioon asiakirja-aineistossa esitetyt seikat, välitoimista päättävä tuomari katsoo, että hänellä on tiedossaan kaikki tarpeelliset seikat käsiteltävänä olevan välitoimihakemuksen ratkaisemiseksi ilman, että asianosaisten suullisia lausumia olisi tarpeen kuulla ennen sitä.
16 Nyt käsiteltävän tapauksen olosuhteissa on aluksi tutkittava, täyttyykö kiireellisyyttä koskeva edellytys.
Kiireellisyys
17 Hakija väittää, että sille on jo aiheutunut vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa, joka jatkuu ja kasvaa ajan kuluessa. Se viittaa välitoimihakemuksen liitteenä oleviin asiakirjoihin ja täsmentää, että vahingot ovat keskenään hyvin eriluontoisia ja vaikuttavat paitsi sen tuotantoon myös itse yrityksen rakenteeseen. Hakija tuo esiin tässä yhteydessä [luottamuksellinen].(1) Lopuksi se mainitsee, että pakotetoimenpiteillä on ekstraterritoriaalinen vaikutus, jota ei voida hyväksyä ja joka heijastuu kolmansiin valtioihin.
18 Hakijan mukaan riidanalaisten toimien soveltamisesta aiheutuvat vahingot, jotka uhkaavat itse yrityksen olemassaoloa, ilmenevät kahtena erittäin kielteisenä seurauksena: viivästyksenä niiden projektien suorittamisessa, jotka se on sitoutunut toteuttamaan [luottamuksellinen]. Hakijan on lisäksi vaikea saada joitakin tavaroita ja välineitä, joita se tarvitsee hoitaakseen rakennustoimintansa hyvin. Sen on mahdotonta olla suoraan yhteydessä asiakkaisiinsa ja tavarantoimittajiinsa, minkä takia se menettää asiakkaita eivätkä sen urakat toteudu ja sen kaupallinen maine ja arvostus heikkenevät yleisesti. Kyse on vahingoista, joiden määrää on vaikea arvioida ja joiden taloudellinen arviointi on suurelta osin mahdotonta.
19 Tässä yhteydessä on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kiireellisyyttä on arvioitava sen perusteella, onko asiassa tarpeen antaa väliaikainen ratkaisu, jotta vältettäisiin vakavan ja korjaamattoman vahingon aiheutuminen välitoimea hakevalle asianosaiselle. Vahingon välitöntä uhkaa ei tarvitse näyttää toteen ehdottoman varmasti. Riittää, että se on ennustettavissa riittävän todennäköisesti (ks. asia T-346/06 R, IMS v. komissio, määräys 7.6.2007, Kok., s. II-1781, 121 ja 123 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Siihen vetoavan asianosaisen on kuitenkin näytettävä toteen tosiseikat, joiden perusteella tällaista vahinkoa voidaan pitää vakavana ja korjaamattomana (asia C-335/99 P(R), HFB ym. v. komissio, määräys 14.12.1999, Kok., s. I-8705, 67 kohta; asia T-151/01 R, Duales System Deutschland v. komissio, määräys 15.11.2001, Kok., s. II-3295, 188 kohta ja asia T-34/02 R, B v. komissio, määräys 25.6.2002, Kok., s. II-2803, 86 kohta), ja esitettävä välitoimista päättävälle tuomarille konkreettisia ja täsmällisiä tietoja, joita tuetaan yksityiskohtaisilla asiakirjoilla ja jotka toimivat näyttönä sen tilanteesta ja joiden avulla voidaan arvioida täsmällisiä seurauksia, jotka todennäköisesti aiheutuisivat haettujen toimien määräämättä jättämisestä. Välitointa hakevan asianosaisen on siis esitettävä väitteensä tueksi tietoja, joita tuetaan asiakirjanäytöllä ja jotka antavat luotettavan ja kokonaisvaltaisen kuvan tilanteesta, joka sen mukaan oikeuttaa välitoimenpiteet (ks. vastaavasti asia T-410/09, Almamet v. komissio, määräys 7.5.2010, 32, 57 ja 61 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
20 Hakijan asiassa esittämään väitteeseen, että sille uhkaa aiheutua taloudellista vahinkoa, on lisättävä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lukuun ottamatta poikkeuksellisia olosuhteita tällaista vahinkoa ei voida pitää korjaamattomana tai edes vaikeasti korjattavana, koska siitä voidaan yleensä myöhemmin maksaa korvausta. Tällaisessa tapauksessa haettu välitoimi on perusteltu, jos hakija olisi ilman näitä toimia tilanteessa, jossa sen taloudellinen elinkelpoisuus saattaisi vaarantua ennen ratkaisun antamista pääasiassa, tai jos hakijan markkinaosuudet muuttuisivat peruuttamattomasti ja huomattavasti, kun otetaan huomioon erityisesti hakijan yrityksen koko (ks. asia T-95/09 R, United Phoshorus v. komissio, määräys 28.4.2009, 33–35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
21 Tästä seuraa, että näyttääkseen toteen väitetyn taloudellisen vahingon vakavuuden ja korjaamattomuuden antamalla luotettavan ja kokonaisvaltaisen kuvan taloudellisesta tilanteestaan ja rahoitustilanteestaan hakijan on esitettävä välitoimista päättävälle tuomarille kaikki seikat, joiden perusteella tämä voi arvioida kyseistä tilannetta, ja erityisesti yrityksensä taloudelliset ja rahoitukselliset ominaisuudet, ja tämä kuva on annettava jo välitoimihakemuksen tekstissä. Tällaisen hakemuksen on nimittäin oltava riittävän selkeä ja täsmällinen, jotta vastapuoli voi valmistella huomautuksensa ja välitoimista päättävä tuomari lausua hakemuksesta pelkästään sen avulla tarvittaessa siten, etteivät ne tukeudu muihin tietoihin, ja niiden olennaisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen, joihin hakemus perustuu, on käytävä ilmi itse välitoimihakemuksesta johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi (asia C-113/09 P(R), Ziegler v. komissio, määräys 30.4.2010, 13 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia T-299/10 R, Babcock Noell v. Fusion for Energy -yhteisyritys, määräys 31.8.2010, 17 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Luotettavan ja kokonaisvaltaisen kuvan antavien tietojen tueksi on lisäksi esitettävä yksityiskohtaisia asiakirjoja, jotka välitointa hakevasta asianosaisesta riippumaton asiantuntija on vahvistanut ja joiden perusteella tietojen todenmukaisuutta voidaan arvioida (ks. vastaavasti asia T-241/00 R, Le Canne v. komissio, määräys 15.1.2001, Kok., s. II-37, 35 kohta; asia T-420/05 R II, Vischim v. komissio, määräys 13.10.2006, Kok., s. II-4085, 83 kohta ja asia T-435/09 R, GL2006 Europe v. komissio, määräys 15.3.2010, 34 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
22 On todettava, että tämä välitoimihakemus ei täytä kyseisessä oikeuskäytännössä mainittuja edellytyksiä.
23 Vaikka välitoimihakemus nimittäin sisältääkin joitakin väitettyyn taloudelliseen vahinkoon liittyviä lukuja, hakija ei ole kuvaillut yrityksen taloudellista tilannetta. Se ei muun muassa viittaa eri varallisuusluokkiin, joista sillä saattaa olla varallisuutta, eikä kaiken sille kuuluvan kiinteän tai irtaimen omaisuuden luonteeseen ja arvoon. Se ei myöskään ilmoita hallussaan olevien varojen määrää, joka on riidanalaisten jäädyttämistoimenpiteiden kohteena, eikä tämän määrän prosenttiosuutta taloudellisesta vahvuudestaan kokonaisuudessaan tai unionin markkinoilla harjoittamansa toiminnan määrää. Hakija ei siis selvästikään ole toimittanut tuomioistuimelle niitä seikkoja, joiden avulla sen tilanteesta voitaisiin muodostaa luotettava ja kokonaisvaltainen kuva, joka antaisi mahdollisuuden vedota tehokkaasti väitetyn taloudellisen vahingon vakavuuteen.
24 Välitoimihakemuksen liitteenä olevista asiakirjoista on kyse erityisesti 30.1.2013 päivätystä hakijan toimitusjohtajan allekirjoittamasta tekstistä, jossa ainoastaan luetellaan kahdella sivulla samat vahingot kuin välitoimihakemuksessa. On selvää, ettei tämä teksti täytä 21 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä asetettuja ehtoja, koska siinä ei anneta luotettavaa ja kokonaisvaltaista kuvaa hakijan taloudellisesta tilanteesta ja rahoitustilanteesta eikä se sitä paitsi ole hakijasta riippumattoman asiantuntijan vahvistama.
25 Seuraavaksi on muistutettava, että varojen jäädyttämisjärjestelmän tarkoituksena on estää se, että nimetyillä henkilöillä tai yhteisöillä olisi käytettävissään taloudellisia resursseja tai rahoitusresursseja, joita ne voisivat käyttää tukeakseen ydinaseiden levittämistä edistävää ydinenergia-alan toimintaa ja kehittääkseen ydinasejärjestelmiä. Jotta tämä kielto ja Euroopan unionin Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistamat pakotteet säilyisivät tehokkaina, on suljettava pois mahdollisuus, että mainitut henkilöt tai yhteisöt voisivat kiertää varojensa tai taloudellisten resurssiensa jäädyttämisen ja jatkaa toimintaansa Iranin ydinohjelman tukemiseksi. Varojen tai taloudellisten resurssien jäädyttämistä koskevien unionin tointen säännöillä annetaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille toimivalta vapauttaa poikkeuksellisesti joitakin jäädytettyjä varoja, joiden pitäisi periaatteessa mahdollistaa perustavanlaatuisten kulujen ja perustarpeiden kattaminen tai sellaisten sopimusvelvoitteiden täyttäminen, jotka ovat syntyneet ennen jäädyttämisen voimaantuloa (ks. vastaavasti asia C-644/11 P(R), Qualitest FZE v. neuvosto, määräys 14.6.2012, 41, 42 ja 44 kohta, ja asia C-168/12 P(R), Hassan v. neuvosto, määräys 25.10.2012, 39 kohta).
26 Näin ollen on niin, että vaikka nyt kyseessä olevan kaltaisilla rajoittavilla toimenpiteillä on huomattava vaikutus nimettyjen henkilöiden, yhteisöjen ja elinten oikeuksiin ja vapauksiin (ks. vastaavasti asiat C-402/05 P ja C-415/05 P, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, tuomio 3.9.2008, Kok., s. I-6351, 375 kohta ja asia C-340/08, M ym. v. Her Majesty’s Treasury, tuomio 29.4.2010, Kok., s. I-3913, 65 kohta), on kuitenkin niin, että edellä mainitut poikkeukset mahdollistavat sen, että henkilöt, yhteisöt ja elimet, joita toimenpiteet koskevat, selviävät ja että vältetään niiden olemassaolon vaarantuminen (ks. vastaavasti em. asia Qualitest FZE v. neuvosto, määräyksen 43 kohta).
27 Nyt käsiteltävässä asiassa päätöksen 2010/413 20 artiklan 3, 4 ja 6 kohdassa sekä asetuksen N:o 267/2012 24–26 artiklassa mahdollistetaan se, että varmistetaan poikkeuksellisesti, ettei hakijalle sen varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä aiheutunut vahinko olisi niin laaja, että se uhkaisi hakijan olemassaoloa. Näissä olosuhteissa on arvioitava esillä olevaa hakemusta, joka koskee riidanalaisten tointen täytäntöönpanon lykkäämistä, suhteessa mainittujen jäädytettyjen varojen vapauttamista koskevien poikkeuksellisten menettelyjen soveltamiseen hakijan tapauksessa (ks. vastaavasti em. asia Qualitest FZE v. neuvosto, määräyksen 66 kohta ja em. asia Hassan v. neuvosto, määräyksen 40 kohta).
28 Hakija ei ole lausunut mitään varojensa vapauttamisen mahdollisuudesta päätöksen 2010/413 20 artiklan ja asetuksen N:o 267/2012 24–26 artiklan perusteella. Se ei etenkään ole maininnut, onko se hakenut lupaa käyttää jäädytettyjä varoja tai onko sillä ollut vaikeuksia saada tällainen lupa tai onko se saanut lupaa haettuaan kieltävän vastauksen jonkin jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta.
29 Väitetyn taloudellisen vahingon vakavuutta ei tämänkään vuoksi ole näytetty toteen.
30 Kun tarkastellaan vahingon korjaamattomuutta, on muistutettava, että sellaisesta taloudellisesta vahingosta, johon käsiteltävänä olevassa asiassa on vedottu, voidaan normaalisti maksaa korvausta myöhemmin. Jos riidanalaiset toimet kumotaan, hakija voi nimittäin saada korvausta SEUT 268 ja SEUT 340 artiklan nojalla vahingonkorvauskanteella, koska pelkästään se, että tällainen kanne voidaan nostaa, riittää vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan osoittamaan, että taloudellinen vahinko on lähtökohtaisesti korvattavissa huolimatta siitä, että kanteen menestyminen on epävarmaa (ks. vastaavasti asia C-404/01 P(R), komissio vastaan Euroalliages ym., määräys 14.12.2001, Kok., s. I-10367, 70 – 75 kohta ja em. asia Hassan v. neuvosto, määräyksen 77 – 81 kohta).
31 Tästä seuraa, ettei kiireellisyysedellytys täyty nyt kyseessä olevassa asiassa.
32 Tämä ratkaisu on yhdenmukainen esillä olevien eri intressien vertailun kanssa.
Intressivertailu
33 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseessä olevien intressien vertailussa välitoimista päättävän tuomarin on muun muassa määritettävä, meneekö täytäntöönpanon lykkäystä hakevan asianosaisen intressi saada lykkäystä riidanalaisen toimen välitöntä soveltamista koskevan intressin edelle vai ei, ja tätä varten tutkittava erityisesti, voidaanko tämän toimen välittömän täytäntöönpanon vaikutukset poistaa siinä tapauksessa, että pääasiasta päättävä tuomioistuin mahdollisesti kumoaa toimen, ja päinvastoin, estetäänkö täytäntöönpanon lykkäämisellä riidanalaisen toimen täysien oikeusvaikutusten ilmeneminen, jos pääasian kanne hylätään (ks. vastaavasti asiat C-182/03 R ja C-217/03 R, Belgia ja Forum 187 v. komissio, määräys 26.6.2003, Kok., s. I-6887, 142 kohta ja em. asia Babcock Noell v. Fusion for Energy -yhteisyritys, määräyksen 64 kohta).
34 Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on selvää, että riidanalaisten tointen täytäntöönpanon lykkääminen voisi estää niiden täysien oikeusvaikutusten ilmenemisen, jos pääasian kanne hylätään, ja näin ollen tehdä syntyneen tilanteen vaikutusten poistamisen mahdottomaksi. Lykkääminen nimittäin sallisi hakijan nostavan välittömästi kaikki varansa pankeista, joilla on velvollisuus varmistaa niiden jäädyttäminen, ja tyhjentävän pankkitilinsä ennen tuomion julistamista pääasiassa. Sen olisi siten mahdollista hyödyntää varojaan ja kiertää sen suhteen toteutettuja rajoittavia toimenpiteitä, joilla painostetaan Iranin islamilaista tasavaltaa lopettamaan ydinaseiden levittämistä edistävä ydinenergia-alan toiminta ja ydinasejärjestelmien kehittäminen, ilman että syntyneen tilanteen vaikutukset voitaisiin poistaa myöhemmällä pääasian kanteen hylkäävällä päätöksellä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan haetuilla välitoimilla ei saada tehdä etukäteen tyhjäksi pääasiassa myöhemmin annettavan ratkaisun vaikutuksia (em. asia komissio v. Atlantic Container Line ym., määräyksen 22 kohta ja asia T-306/01 R, Aden ym. v. neuvosto ja komissio, määräys 7.5.2002, Kok., s. II-2387, 41 kohta).
35 Sitä vastoin on niin, että jos hakijan ei katsota osoittaneen vakavan ja korjaamattoman vahingon aiheutumista, jos välitoimihakemus hylätään, riidanalaisten tointen välittömän täytäntöönpanon vaikutukset voidaan poistaa siinä tapauksessa, että pääasiasta päättävä tuomioistuin kumoaa toimet siltä osin, kuin ne koskevat hakijaa.
36 On syytä lisätä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan riidanalaisten tointen kaltaiset toimet ovat ”asetuksen luonteisia” (em. asia Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, tuomion 241 – 243 kohta ja asia C-548/09 P, Bank Melli Iran v. neuvosto, tuomio 16.11.2011, Kok., s. I-11381, 45 kohta). Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toisessa kohdassa määrätään toimen kumoamisen ajallisista vaikutuksista, että unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisut, joilla kumotaan tällainen toimi, tulevat voimaan vasta muutoksenhakuajan kuluttua tai, jos muutosta on haettu tämän ajan kuluessa, unionin tuomioistuimen hylättyä valituksen (asia T-494/10, Bank Saderat Iran v. neuvosto, tuomio 5.2.2013, 119–124 kohta).
37 Pakotteiden voimassapitämistä on perusteltu sillä, että näin annetaan neuvostolle mahdollisuus korjata todettu lainvastaisuus toteuttamalla tarvittaessa uusia toimenpiteitä (em. asia Bank Saderat Iran v. neuvosto, tuomion 125 kohta). Unionin tuomioistuin on lisäksi käsitellessään asiaa, joka johti edellä mainittuun tuomioon Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, määrännyt kumoamansa pakotteet pidettäviksi voimassa kolmen kuukauden ajan perustellen asiaa sillä, että jos ne olisi kumottu välittömin vaikutuksin, pakotteiden tehokkuudelle olisi voinut aiheutua vakavaa ja peruuttamatonta vahinkoa, koska ennen kuin nämä toimenpiteet olisi mahdollisesti korvattu uusilla, asianomaiset olisivat voineet toimia välttääkseen kyseisten toimenpiteiden tehokkaan soveltamisen niihin jatkossa (em. asia Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, tuomion kohdat 373 ja 376).
38 Edellä asetuksista tehdyt toteamukset on järjestelmällisesti laajennettu koskemaan päätöksiä varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä SEUT 264 artiklan toisen kohdan nojalla, jossa annetaan unionin yleiselle tuomioistuimelle toimivalta todeta, miltä osin kumotun toimen vaikutuksia kuitenkin on pidettävä pysyvinä. Unionin yleinen tuomioistuin on siten katsonut nimenomaan päätöksestä 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2011/783, edellä mainitussa asiassa Bank Saderat Iran v. neuvosto antamassaan tuomiossa (126 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), että asetuksen N:o 267/2012 ja päätöksen 2010/413 kumoamisen vaikutusten alkamispäivän välillä oleva ero olisi saattanut loukata vakavasti oikeusvarmuutta, koska näillä kahdella toimella kohdistettiin Bank Saderat Iraniin samanlaisia toimenpiteitä. Päätöksen 2010/413 oikeusvaikutukset pysytettiin siis Bank Saderat Iranin osalta siihen asti, kunnes asetuksen N:o 267/2012 kumoaminen tuli voimaan.
39 Jos unionin yleinen tuomioistuin näin ollen omaksuisi pääasian käsittelyssä samanlaisen lähestymistavan kuin edellä mainitussa asiassa Bank Saderat Iran v. neuvosto antamassaan tuomiossa, edes riidanalaisten tointen kumoaminen ei johtaisi välittömästi hakijan nimen poistamiseen kyseisistä toimista, vaan sen varojen jäädyttäminen pysyisi voimassa kumoamistuomion julistamisen jälkeenkin. Vaikka päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2011/783, kumoamisen ajallisia vaikutuksia ei olisi sidottu asetuksen N:o 267/2012 kumoamiseen, hakijan varojen jäädyttäminen kyseisen asetuksen mukaisesti pysyisi joka tapauksessa voimassa kumoamistuomion julistamisen jälkeenkin tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toisen kohdan mukaisesti, joten hakijan nimeä ei missään tapauksessa poistettaisi välittömästi tällaisen tuomion nojalla.
40 Koska välitoimimenettely ainoastaan täydentää päämenettelyä, jolle se on liitännäinen, ja sen tarkoituksena on vain varmistaa tulevan pääasiassa annettavan ratkaisun täysi tehokkuus (ks. asia T-345/12 R. Akzo Nobel ym. v. komissio, määräys 16.11.2012, 25 kohta) ja koska välitoimista päättävän tuomarin määräämien välitoimien voimassaolo päättyy automaattisesti työjärjestyksen 107 artiklan 3 kohdan nojalla, kun asiassa annetaan lopullinen tuomio, hakijan intressi saada varansa ja taloudelliset resurssinsa väliaikaisesti vapautetuiksi koskee sellaisen edun myöntämistä, jota hakija ei voisi saada edes kumoamistuomiolla. Tällaisella tuomiolla nimittäin olisi hakijan toivomat käytännön vaikutukset eli sen nimen poistaminen sellaisten henkilöiden luettelosta, joiden varat ja taloudelliset resurssit on jäädytetty, vasta tuomion julistamisen jälkeen, kun taas tuona ajankohtana välitoimista ensimmäisenä oikeusasteena päättävällä tuomarilla ei ole enää ajallista toimivaltaa ja hakijan nimi saatettaisiin joka tapauksessa pysyttää tässä luettelossa uuden rajoittavan toimenpiteen nojalla, joka korvaisi kumotut toimenpiteet tuomioistuimen perussäännön 60 artiklan toisessa kohdassa säädetyssä määräajassa. Näissä olosuhteissa välitoimista päättävä tuomari ei voi suojata hakijan intressiä saada varansa ja taloudelliset resurssinsa väliaikaisesti vapautetuiksi välitoimella.
41 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että intressien vertailun perusteella hakijan intressit eivät ole painavampia.
42 Välitoimihakemus on siten hylättävä ilman, että fumus boni jurisin olemassaolosta olisi tarpeen lausua.
43 Koska kyseessä on varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistoimenpiteitä koskeva oikeusriita, paras menettely kiireellisen oikeussuojan varmistamiseksi olisi ollut perussäännön 76 a artiklan mukainen nopeutettu menettely, jota hakijan olisi pitänyt hakea erillisellä asiakirjalla pääasian kanteen nostamisen yhteydessä.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI
on määrännyt seuraavaa:
1) Välitoimihakemus hylätään.
2) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Annettiin Luxemburgissa 11 päivänä maaliskuuta 2013.