UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
16 päivänä syyskuuta 2013
Asia T‑264/11 P
Carlo De Nicola
vastaan
Euroopan investointipankki (EIP)
Muutoksenhaku – Henkilöstö – EIP:n henkilöstö – Arviointi – Ylennys – Vuoden 2007 arviointi- ja ylennyskierros – Valituskomitean päätös – Työpaikkakiusaaminen – Kohtuullinen aika – Kumoamisvaatimus – Vahingonkorvausvaatimus
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-59/09, De Nicola vastaan EIP, 8.3.2011 antaman tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista.
Ratkaisu: Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa F-59/09, De Nicola vastaan EIP, 8.3.2011 antama tuomio kumotaan siltä osin kuin siinä hylätään Carlo De Nicolan vaatimus Euroopan investointipankin (EIP) valituskomitean päätöksen kumoamisesta sekä hänen vaatimuksensa EIP:n häneen kohdistamasta työpaikkakiusaamisesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta. Päävalitus hylätään muilta osin. Asia palautetaan virkamiestuomioistuimeen. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin
Tiivistelmä
1. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tuomion sellaista perustelua koskeva valitusperuste, joka ei ole tarpeen tuomiolauselman perustelemiseksi – Tehoton valitusperuste
(SEUT 257 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I oleva 9 artikla)
2. Henkilöstökanne – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Asianomaiselle vastainen toimi – Käsite – Pankin arviointia koskevia asioita käsittelevän valituskomitean päätös, jossa ei oteta kantaa arviointikertomukseen, kuuluu käsitteeseen
3. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Kohtuullisen ajan noudattaminen – Hallinnollinen menettely – Oikeudenkäyntimenettely – Arviointiperusteet
(Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla ja 52 artiklan 1 kohta; Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artikla)
4. Henkilöstökanne – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Kohde – Hallintoviranomaiselle osoitettu määräys – Tutkimatta jättäminen
5. Virkamiehet – Euroopan investointipankin toimihenkilöt – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely – Valinnaisuus – Mahdollisuutta virkamiehiin sovellettavissa henkilöstösäännöissä tarkoitetun oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn analogiseen soveltamiseen ei ole
(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla; Euroopan investointipankin henkilöstösääntöjen 41 artikla)
6. Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittama valvonta virkamiestuomioistuimen kieltäydyttyä määräämästä prosessinjohtotoimia tai asian selvittämistoimia – Ulottuvuus
(SEUT 256 artiklan 2 kohta; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I oleva 11 artikla)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 33 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑94/02 P, Biret ja Cie v. neuvosto, tuomio 30.9.2003 (Kok., s. I‑10565, 63 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)
2. Euroopan investointipankin arviointia koskevia asioita käsittelevän valituskomitean päätös, jossa ei oteta kantaa arviointikertomukseen vaan jossa rajoitutaan lausumaan asian suullisen käsittelyn jatkamisen mahdottomuudesta sekä tarpeesta liittää tämä päätös asianomaisen henkilökansioon, on lähtökohtaisesti asianomaiselle vastainen päätös. Virkamiestuomioistuin ei voi pidättyä lausumasta siitä, voiko valituskomitean päätös asian tosiseikkojen valossa olla kuitenkin kantajalle vastainen ja onko kyseinen komitea päätelmänsä tehdessään noudattanut arviointikertomusta koskevia suuntaviivoja. Tällainen aineellinen arviointi on tarpeen, koska pankki on kyseiset suuntaviivat vahvistaessaan rajoittanut omaa harkintavaltaansa ja koska sen henkilöstö voi vedota niihin unionin tuomioistuimissa ottaen huomioon yleiset oikeusperiaatteet, kuten yhdenvertaisen kohtelun periaate ja luottamuksensuojan periaate.
Päättäessään lopettaa kantajan valituksen käsittelyn ratkaisematta pääasiaa lopullisesti valituskomitea vie kantajalta yhden valvontaelimen moittimalla tätä ainakin implisiittisesti menettelyn jarruttamisesta. Tällainen päätös on selvästi kantajalle vastainen, minkä vuoksi hänellä on intressi sen kumoamiseen. Lisäksi pelkästään se, että valituskomitea päättää liittää kyseisen päätöksen kantajan henkilökansioon, riittää sen toteamiseksi, että se on hänelle vastainen ja että sen kumoamisesta voi olla hänelle etua.
(ks. 40, 41 ja 44 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑165/01, McAuley v. neuvosto, tuomio 10.9.2003 (Kok. H., s. I‑A‑193 ja II‑963, 44 kohta ja asia T‑258/03, Mausolf v. Europol, tuomio 1.3.2005 (Kok. H., s. I‑A‑45 ja II‑189, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)
Virkamiestuomioistuin: asia F‑55/08, De Nicola v. EIP, tuomio 30.11.2009 (Kok. H., s. I‑A‑1‑469 ja II‑A‑1‑2529, 39 kohta, 54 kohta ja sitä seuraavat kohdat)
3. Kun menettelyn kestoa ei ole vahvistettu unionin oikeuden säännöksessä tai määräyksessä, toimielimen kyseisen toimen antamiseen käyttämän ajan kohtuullisuutta on arvioitava kunkin asian olosuhteiden perusteella niin, että huomioon otetaan erityisesti oikeusriidan merkitys asianosaiselle, asian monimutkaisuus sekä se, miten asianosaiset ovat toimineet. Ajan kohtuullisuutta ei voida määritellä tarkan abstraktisesti määritellyn enimmäiskeston avulla, vaan sitä on kussakin tapauksessa arvioitava kyseisen tapauksen olosuhteiden perusteella. Kun otetaan huomion johdonmukaisuuden vaatimus, kohtuullisen ajan käsitettä on sovellettava samalla tavalla silloin, kun kyse on kanteesta tai vaatimuksesta, jonka osalta missään unionin oikeuden säännöksessä tai määräyksessä ei ole vahvistettu määräaikaa, jonka kuluessa kanne tai vaatimus on esitettävä. Unionin tuomioistuinten on molemmissa tapauksissa otettava huomioon asiaan liittyvät olosuhteet.
(ks. 49 kohta)
Viittaukset:
Unionin tuomioistuin: asia C‑334/12 RX-II, Uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym. v. EIP, tuomio 28.2.2013, 25–46 kohta
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 63 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑120/01 ja T‑300/01, De Nicola v. EIP, tuomio 16.12.2004 (Kok. H., s. I‑A‑365 ja II‑1671, 136 kohta) ja asia T‑73/05, Magone v. komissio, tuomio 16.5.2006 (Kok. H., s. I‑A‑2‑107 ja II‑A‑2‑485, 15 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)
5. Se, että Euroopan investointipankin henkilöstösäännöissä, jossa määrätään hallinnollisista oikeussuojakeinoista, ei virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklasta poiketen määrätä pakollisesta oikeudenkäyntiä edeltävästä menettelystä, estää pelkästään yksinkertaisesti siirtämästä virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen mukaisen oikeudenkäyntijärjestelmän soveltamisen, vaikka se olisi mukautettu soveltamalla tätä järjestelmää joustavasti oikeusvarmuuden takaamiseksi, kun otetaan huomioon pankin henkilöstökanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksiin liittyvä epävarmuus. Vaikka kyseisten henkilöstösääntöjen 41 artiklassa viitataan sovintomenettelyyn, tämä tapahtuu täsmentämällä heti perään, että tällainen menettely on riippumaton unionin tuomioistuimissa nostetusta kanteesta.
Tästä seuraa, että pankin henkilöstösäännöt ja erityisesti niiden 41 artikla muodostavat lähtökohtaisesti täydellisen pankin sisäisen säännöstön, jolla on hyvin erilainen luonne ja tarkoitus kuin virkamiehiin sovellettavilla henkilöstösäännöillä, niiden 90 ja 91 artikla mukaan lukien. Näin ollen tämän sisäisen säännöstön olemassaolo sinänsä estää soveltamasta virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä tiukan analogisesti. Siten on mahdotonta tulkita contra legem edellytyksiä, jotka koskevat pankin henkilöstösääntöjen 41 artiklassa tarkoitettua vapaaehtoista sisäistä sovintomenettelyä, ja muuttaa se pakolliseksi menettelyksi. Tältä osin kyseisessä 41 artiklassa ei ole aukkoja, jotka pitäisi täyttää muilla säännöillä ylemmänasteisista oikeusperiaatteista seuraavien vaatimusten täyttämiseksi.
(ks. 70–72 kohta)
Viittaukset:
Em. asia Uudelleenkäsittely Arango Jaramillo ym. v. EIP, 39 kohta
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑7/98, T‑208/98 ja T‑109/99, De Nicola v. EIP, tuomio 23.2.2001 (Kok. H., s. I‑A‑49 ja II‑185, 96–101 kohta) ja asia T‑385/00, Seiller v. EIP, tuomio 17.6.2003 (Kok. H., s. I‑A‑161 ja II‑801, 50–52, 65 ja 73 kohta)
Unionin yleinen tuomioistuin: asia T‑37/10 P, De Nicola v. EIP, tuomio 27.4.2012, 76 ja 77 kohta
6. Ks. tuomion teksti.
(ks. 81 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: yhdistetyt asiat C‑125/07 P, C‑133/07 P, C‑135/07 P ja C‑137/07 P, Erste Group Bank ym. v. komissio, tuomio 24.9.2009 (Kok., s. I‑8681, 319 kohta)
Unionin tuomioistuin: asia C‑498/09 P, Thomson Sales Europe v. komissio, tuomio 10.6.2010 (ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 138 kohta)