Language of document : ECLI:EU:T:2004:4

Asia T-109/01

Fleuren Compost BV

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Kumoamiskanne – Valtiontuet – Alankomaiden kuningaskunnan lannanjalostusyrityksille myöntämät tuet – Komission määräajaksi hyväksymä järjestelmä – Lupajaksoa ennen tai sen jälkeen myönnetyt tuet

Tuomion tiivistelmä

1.      Valtiontuki – Hallinnollinen menettely – Komission velvollisuus antaa asianomaisille tilaisuus esittää huomautuksensa – Tuensaajan oikeus tulla kuulluksi – Rajat

(EY 88 artiklan 2 kohta)

2.      Valtiontuki – Komission päätös – Tukea myöntävän jäsenvaltion ja tuensaajan huolellisuusvelvoite kaikkien merkityksellisten seikkojen ilmoittamisen osalta

(EY 88 artiklan 2 kohta)

3.      Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Asianosaiset eivät ole esittäneet huomautuksia – Ei vaikuta komission päätöksen pätevyyteen – Ei velvollisuutta tutkia viran puolesta seikkoja, joihin ei ole vedottu nimenomaisesti

(EY 88 artiklan 2 kohta)

4.      Valtiontuki – Komission päätös – Tuomioistuinvalvonnan rajat – Päätöksen lainmukaisuuden arviointi niiden tietojen perusteella, jotka olivat käytettävissä päätöksen tekemishetkellä

(EY 88 artiklan 3 kohta ja EY 230 artikla)

5.      Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat

(EY 87 artiklan 3 kohta)

6.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Komission päätös, jossa toimenpide katsotaan tueksi – Komission päätös, jossa tuki, jota ei ole ilmoitettu, todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi

(EY 87 artiklan 1 kohta, EY 88 artiklan 3 kohta ja EY 253 artikla)

7.      Valtiontuki – Laittoman tuen takaisin periminen – Kansallisen oikeuden soveltaminen – Tuensaajien mahdollinen perusteltu luottamus – Suojaaminen – Edellytykset ja rajat

(EY 87 ja EY 88 artikla)

1.      EY 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tutkimusvaiheessa komission on annettava niille, joita asia koskee, mahdollisuus esittää huomautuksensa.

Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistu tiedonanto on asianmukainen keino tiedottaa menettelyn alkamisesta kaikille asianosaisille. Tällä tiedonannolla pyritään saamaan niiltä, joita asia koskee, kaikki tiedot, joista komissiolle voisi olla hyötyä tulevassa toiminnassaan. Tällaisella menettelyllä taataan myös muille jäsenvaltioille ja niille, joita asia koskee, tilaisuus tulla kuulluiksi.

Valtiontukien valvontamenettelyssä muut asianosaiset kuin tuen myöntämisestä vastaava jäsenvaltio eivät voi itse vaatia, että komission olisi kuultava niitä samalla kontradiktorisella tavalla kuin sen on kuultava kyseessä olevaa jäsenvaltiota. Yhdessäkään valtiontukien valvontamenettelyä koskevassa säännöksessä ei anneta tuensaajalle erityistä asemaa niiden kesken, joita asia koskee, koska menettelyä ei ole aloitettu tuensaajaa vastaan, mikä tarkoittaisi sitä, että tuensaaja voi vedota niinkin laajoihin oikeuksiin kuin puolustautumisoikeudet sellaisinaan.

(ks. 40–44 kohta)

2.      Koska komissio on suorittanut EY 88 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä riittävän alustavan arvioinnin niistä syistä, joiden takia sillä oli syytä epäillä valtiontukien soveltuvuutta yhteismarkkinoille, asianomaisen jäsenvaltion ja tarvittaessa tuensaajan on esitettävä sellaiset seikat, joiden avulla voidaan osoittaa, että kyseiset tuet ovat yhteismarkkinoille soveltuvia, ja mahdollisesti ilmoitettava sellaisista erityisistä seikoista, jotka koskevat jo maksettujen tukien takaisinmaksamista siinä tapauksessa, että komissio sitä vaatisi.

(ks. 45 kohta)

3.      Vaikka EY 88 artiklan 2 kohdassa asetetaankin komissiolle velvollisuus ennen valtiontukea koskevan päätöksen tekemistä vaatia niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa, siinä ei kielletä tätä toimielintä pitämästä tätä tukea yhteismarkkinoille soveltumattomana, jos tällaisia huomautuksia ei esitetä. Komissiota ei voida arvostella myöskään siitä, ettei se ole ottanut huomioon sellaisia mahdollisia tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, jotka sille olisi voitu esittää hallinnollisessa menettelyssä, kun näin ei kuitenkaan ole tehty, koska komissiolla ei ole viran puolesta velvollisuutta kuvitella, mitkä ovat ne seikat, jotka sille olisi voitu esittää.

(ks. 48 ja 49 kohta)

4.      EY 230 artiklaan perustuvan kumoamiskanteen yhteydessä kyseessä olevan yhteisön toimenpiteen lainmukaisuutta on arvioitava niiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen mukaan, jotka olivat olemassa toimenpiteen tekemisen ajankohtana.

Valtiontukipäätöksen lainmukaisuutta on arvioitava siis niiden tietojen perusteella, jotka komissiolla saattoi olla päätöstä tehdessään. Näin ollen jäsenvaltio ei voi vedota yhteisöjen tuomioistuimessa sellaisiin tosiseikkoihin, joita ei ole esitetty EY 88 artiklan mukaisessa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä.

(ks. 50, 51 ja 96 kohta)

5.      EY 87 artiklan 3 kohtaa soveltaessaan komissiolla on laaja harkintavalta, jonka käyttäminen edellyttää taloudellisten ja yhteiskunnallisten kysymysten arviointeja, jotka on tehtävä yhteisön kannalta. Yhteisöjen tuomioistuin ei voi tämän toimivallan käyttämisen laillisuutta valvoessaan harkita kyseistä asiaa toimivaltaisen viranomaisen asemasta vaan sen on ainoastaan tutkittava, rasittaako tätä arviointia ilmeinen virhe tai onko harkintavaltaa käytetty väärin.

(ks. 90 kohta)

6.      EY 253 artiklassa edellytettyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia, ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden.

Komission on näin ollen osoitettava ne syyt, joiden perusteella se katsoo, että valtion toimenpide kuuluu EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Tältä osin myös tapauksissa, joissa tuen myöntämiseen liittyvistä seikoista ilmenee, että tuki voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää tai uhata vääristää kilpailua, komission on vähintään mainittava nämä seikat päätöksensä perusteluissa.

Komissiolla ei kuitenkaan ole velvollisuutta esittää jo myönnettyjen tukien todellista vaikutusta. Jos näin olisi, tällä vaatimuksella päädyttäisiin suosimaan niitä jäsenvaltioita, jotka maksavat tukia jättäen noudattamatta EY 88 artiklan 3 kohdassa määrättyä ilmoittamisvelvollisuutta, niiden vahingoksi, jotka ilmoittavat tuista niiden valmisteluvaiheessa.

(ks. 119–121 kohta)

7.      Tuensaajayrityksille voi, kun otetaan huomioon komission EY 88 artiklan perusteella harjoittaman valtiontukia koskevan valvonnan pakottava luonne, periaatteessa syntyä saadun tuen lainmukaisuutta koskeva perusteltu luottamus vain siinä tapauksessa, että tuki on myönnetty mainitussa artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen. Huolellisen taloudellisen toimijan on nimittäin tavallisesti kyettävä varmistautumaan siitä, että tätä menettelyä on noudatettu, vaikka kyseinen valtio olisi siinä määrin vastuussa tuen myöntämispäätöksen lainvastaisuudesta, että sen peruuttaminen olisi vilpittömän mielen suojan vastaista.

Vaikka lainvastaisen tuen saajat voivat vedota takaisinperintämenettelyssä poikkeuksellisiin olosuhteisiin tuen palauttamista vastustaakseen, jos niille on syntynyt perusteltu luottamus tuen lainmukaisuuteen, tuensaajat voivat vedota poikkeuksellisiin olosuhteisiin kansallisen oikeuden merkityksellisten säännösten perusteella ainoastaan takaisinperintämenettelyssä, joka on vireillä kansallisissa tuomioistuimissa, jotka ovat ainoita, joiden asiana on arvioida kyseisiä olosuhteita esitettyään tarvittaessa yhteisöjen tuomioistuimelle tulkintaa koskevia ennakkoratkaisukysymyksiä.

Tuen myöntäneen valtion viranomaisten perusteettomasti herättämät mahdolliset toiveet asiasta, josta ei ole edes ilmoitettu komissiolle, eivät missään tapauksessa vaikuta takaisinperintää koskevan päätöksen laillisuuteen. Jos tämä olisi mahdollista, estettäisiin EY 87 ja EY 88 artiklan määräysten tehokas vaikutus, koska kansalliset viranomaiset voisivat tällä tavoin vaarantaa perustamissopimuksen nojalla tehtyjen komission päätösten tehokkuuden käyttäen perusteena omaa lainvastaista menettelyään tai laiminlyöntiään.

(ks. 135–137 ja 143 kohta)