YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu toinen jaosto)
15 päivänä syyskuuta 1998 (1)
Valtiontuki - Kumoamiskanne - Määräajat - Henkilöt, joita asia koskee
erikseen - Markkinatalouden ehdoin toimivan yksityisen sijoittajan periaate -
Perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittaminen
Asiassa T-11/95,
BP Chemicals Ltd, Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Lontoo, edustajinaan barrister James Flynn, Englannin ja Walesin asianajajayhteisö,
ja solicitor Alec Burnside, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Loesch &
Wolter, 11 rue Goethe,
jota tukee
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehenään
Treasury Solicitor's Departmentin virkamies Lindsey Nicoll, avustajinaan Kenneth
Parker, QC, ja barrister Rhodri Thompson, Englannin ja Walesin asianajajayhteisö,
prosessiosoite Luxemburgissa Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähetystö, 14
boulevard Roosevelt,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään aluksi oikeudellisen yksikön
virkamiehet Jean-Paul Keppenne ja Paul Nemitz ja sittemmin oikeudellisen yksikön
virkamiehet Paul Nemitz ja Nicholas Khan, prosessiosoite Luxemburgissa c/o
oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner,
Kirchberg,
jota tukevat
Italian tasavalta, asiamiehenään ulkoasianministeriön diplomaattisten riita-asioiden
osaston osastopäällikkö, professori Umberto Leanza, avustajanaan valtionasiamies
Maurizio Fiorilli, prosessiosoite Luxemburgissa Italian suurlähetystö, 5 rue Marie-Adélaïde,
ja
ENI SpA, Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Rooma,
EniChem SpA, Italian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Milano
(Italia),
edustajinaan asianajaja Mario Siragusa, Rooma, ja asianajaja Giuseppe Scassellati-Sforzolini, Bologna, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Elvinger & Hoss,
15 Côte d'Eich,
jossa kantaja vaatii Italian EniChem SpA -nimiselle yritykselle myöntämistä tuista
27 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn komission päätöksen (EYVL C 330, s. 7)
kumoamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. Bellamy sekä tuomarit
C. P. Briët, R. García-Valdecasas, A. Kalogeropoulos ja A. Potocki,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä sekä 23.9.1997 ja 17.3.1998 pidetyssä
suullisessa käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Kanteen perustana olevat tosiseikat
- 1.
- ENI SpA (jäljempänä ENI) on holdingyhtiö, joka perustettiin vuoden 1992
heinäkuussa, kun Italian valtion liikelaitos Ente Nazionale Idrocarburi muutettiin
osakeyhtiöksi. Italian valtiovarainministeriö oli vuoden 1995 marraskuuhun saakka
ENIn ainoa osakkeenomistaja. EniChem SpA (jäljempänä EniChem) on ENIn
melkein täysin omistama tytäryhtiö, joka tuottaa ja myy useita kemianteollisuuden
tuotteita. EniChem on saanut alkunsa Ente Nazionale Idrocarburin ja Montedison
SpA:n vuoden 1989 toukokuussa perustamasta yhteisyrityksestä Enimont SpA:sta
(jäljempänä Enimont).
- 2.
- ENI teki 1.10.1992 ensimmäisen, 1 000 miljardin Italian liiran (ITL) suuruisen
pääomasijoituksen EniChemiin. Vuoden 1993 joulukuussa se teki toisen,
794 miljardin ITL:n suuruisen pääomasijoituksen EniChemiin. Näitä
pääomasijoituksia (jäljempänä kaksi ensimmäistä pääomasijoitusta) ei ilmoitettu
etukäteen komissiolle EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
- 3.
- Komissio päätti 16.2.1994 aloittaa perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan
mukaisen menettelyn kahden ensimmäisen pääomasijoituksen osalta. Se ilmoitti
tästä päätöksestä Italian hallitukselle 16.3.1994 päivätyllä kirjeellä pyytäen tätä
esittämään huomautuksensa.
- 4.
- Komission kilpailuasioista vastaavan pääosaston (PO IV), ENIn ja EniChemin
15.4.1994 pitämässä kokouksessa EniChemin toimitusjohtaja esitti
rakennemuutossuunnitelman, joka oli tarkoitus toteuttaa vuosina 1994-1997. Tämän
suunnitelman mukaan ENIn piti tehdä EniChemiin vielä 3 000 miljardin ITL:n
suuruinen pääomasijoitus (jäljempänä kolmas pääomasijoitus).
- 5.
- Italian hallitus vastasi komission 16.3.1994 päivättyyn kirjeeseen virallisesti 18.5.1994
päivätyllä kirjeellä. Vastaukseen oli liitetty otteita rakennemuutossuunnitelmasta,
joissa mainittiin kolmas pääomasijoitus.
- 6.
- Komissio julkaisi Italian hallitukselle osoitetun, 16.3.1994 päivätyn kirjeen tekstin
2.6.1994 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä tiedonantona muille jäsenvaltioille
ja muille asianosaisille tuesta, jota Italia aikoo myöntää EniChem SpA -nimiselle
yhtiölle (EYVL C 151, s. 3), ja komissio pyysi muita jäsenvaltioita ja muita
asianosaisia esittämään huomautuksensa 30 päivän kuluessa. Tässä tiedonannossa
ei ole mitään mainintaa kolmannesta pääomasijoituksesta.
- 7.
- Italian hallitus kiinnitti 6.6.1994 päivätyssä kirjeessään komission huomion siihen
seikkaan, että EniChemin rakennemuutosta koskevassa suunnitelmassa ja Italianhallituksen 18.5.1994 päivätyissä huomautuksissa mainittiin myös kolmas
pääomasijoitus eikä vain komission 16.3.1994 päivätyllä kirjeellä aloitetun
tutkimuksen kohteena olevia pääomasijoituksia. Italian hallitus esitti toivomuksen,
että tutkinta saatettaisiin pikaisesti päätökseen viimeksi mainitun pääomasijoituksen
osalta.
- 8.
- Sen jälkeen kun alan teollisuuden ja Department of Trade and Industryn
(jäljempänä DTI) edustajista koostuva työryhmä oli keskustellut asiasta,
Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus esitti 1.7.1994 komissiolle huomautuksensa
2.6.1994 julkaistun tiedonannon johdosta todeten epäilevänsä, ovatko kaksi
ensimmäistä pääomasijoitusta perusteltuja. Yhdistynyt kuningaskunta kiinnitti
komission huomiota myös kolmatta pääomasijoitusta koskeviin lehtiartikkeleihin ja
pyysi erityisesti, että kolmatta pääomasijoitusta tutkittaisiin erikseen ja
perusteellisesti.
- 9.
- Komissio julkaisi 27.7.1994 lehdistötiedotteen IP/94/728 (jäljempänä komission
lehdistötiedote), jossa ilmoitettiin komission tänä samana päivänä päättäneen
yhtäältä, että perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely
lopetetaan kahden ensimmäisen pääomasijoituksen osalta, koska komissio hyväksyy
näin myönnetyn tuen, ja toisaalta että kolmas pääomasijoitus ei ole valtiontukea.
- 10.
- Kolmas pääomasijoitus suoritettiin useana eränä vuoden 1994 elokuun ja lokakuun
välisenä aikana.
- 11.
- Amerikkalainen yhtiö Union Carbide Corporation (jäljempänä UCC) julkaisi
1.8.1994 lehdistötiedotteen, jossa se ilmoitti aikomuksestaan perustaa EniChemin
kanssa yhteisyrityksen, joka tuottaa ja myy polyetyleeniä Euroopassa.
- 12.
- Kantaja sai UCC:n lehdistötiedotteesta tiedon siitä, että komissio on hyväksynyt
EniChemiin tehdyt pääomasijoitukset. Kantaja otti yhteyttä DTI:hin, joka sai
jäljennöksen komission lehdistötiedotteen englanninkielisestä versiosta Yhdistyneen
kuningaskunnan Euroopan yhteisöissä olevan pysyvän edustuston välityksellä.
Jäljennös lähetettiin kantajalle 3.8.1994.
- 13.
- Komission 27.7.1994 tekemä päätös (jäljempänä riidanalainen päätös) annettiin
tiedoksi Italian hallitukselle 9.8.1994 päivätyllä kirjeellä.
- 14.
- Komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 4 kohdassa, että 3 000 miljardin ITL:n
suuruinen kolmas pääomasijoitus ei ole perustamissopimuksen 92 artiklan
1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, koska markkinatalouden ehdoin toimiva
yksityinen sijoittaja olisi voinut tehdä tällaisen pääomasijoituksen.
- 15.
- Komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 5 kohdassa, että kaksi ensimmäistä,
yhteensä 1 794 miljardin ITL:n suuruista pääomasijoitusta eivät tuota mitään ja
ettei kukaan yksityinen sijoittaja olisi tehnyt tämän suuruista sijoitusta, ellei
kokonaisvaltaista rakennemuutossuunnitelmaa olisi jo ollut laadittu. Komissio lisää,että pääomasijoituksia on siis pidettävä tukina, joilla pyritään kattamaan
EniChemin tappioita, jotka johtuvat pääasiallisesti tuotantolaitosten sulkemisesta;
riidanalaisessa päätöksessä on näistä tuotantolaitoksista yleisluonteinen selvitys.
Riidanalaisen päätöksen 6 kohdassa komissio kuitenkin toteaa, että kun
tuotantolaitosten sulkemisten ja niistä johtuvan tuotantokapasiteetin pienenemisen
merkittävyys otetaan huomioon, kaksi ensimmäistä pääomasijoitusta soveltuvat
yhteismarkkinoille perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdassa
tarkoitetulla tavalla.
- 16.
- Komissio antoi 11.11.1994 pidetyssä kokouksessa Ison-Britannian viranomaisille ja
kantajalle asiakirjan, joka komission kirjelmien mukaan sisältää riidanalaisen
päätöksen koko tekstin.
- 17.
- Riidanalainen päätös julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 26.11.1994
(EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen komission tiedonanto
muille jäsenvaltioille ja muille asianosaisille tuesta, jota Italia on päättänyt myöntää
EniChem SpA -nimiselle yritykselle, EYVL C 330, s. 7).
Oikeudenkäyntimenettely
- 18.
- Kantaja on nostanut tämän kanteen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen 20.1.1995 jättämällään kannekirjelmällä.
- 19.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (laajennettu toinen jaosto) 13.10.1995
antamilla määräyksillä hyväksyttiin tässä asiassa Yhdistynyt kuningaskunta
väliintulijaksi tukemaan kantajan vaatimuksia ja Italian tasavalta väliintulijaksi
tukemaan komission vaatimuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
(laajennettu toinen jaosto) 19.10.1995 antamalla määräyksellä ENI ja EniChem
hyväksyttiin väliintulijoiksi tukemaan komission vaatimuksia.
- 20.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu toinen jaosto) hylkäsi asiassa
T-11/95, BP Chemicals vastaan komissio, 26.6.1996 antamallaan määräyksellä
(Kok. 1996, s. II-599) ENIn ja EniChemin pyynnön, että asiassa olisi sovellettu
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 35 artiklan 2 kohdan
mukaista poikkeusta, jolloin näiden väliintulijoiden ei olisi tarvinnut käännättää
väliintulokirjelmänsä liitteitä oikeudenkäyntikielelle.
- 21.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu toinen jaosto) päätti
esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.
Prosessinjohtotointen yhteydessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
(laajennettu toinen jaosto) pyysi komissiota, Italian tasavaltaa, ENIä ja EniChemiä
vastaamaan kirjallisesti eräisiin kysymyksiin ja esittämään eräitä asiakirjoja ennen
suullista käsittelyä. Ensimmäinen oikeusasteen tuomioistuin pyysi erityisesti
komissiota esittämään asiakirja-aineistoonsa sisältyvät laskelmat, jotka koskevat sitä,olisiko markkinatalouden ehdoin toimiva yksityinen sijoittaja voinut hyväksyä
kolmannen pääomasijoituksen.
- 22.
- Komissio, ENI ja EniChem vastasivat kysymyksiin 30.6.1997 ja esittivät tuolloin
eräitä asiakirjoja. Komissio esitti erityisesti 1.7.1994 päivätyn laskelman kolmannen
pääomasijoituksen tuotosta (jäljempänä taulukko QI/1). Italian tasavalta esitti
huomautuksensa 30.7.1997.
- 23.
- Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 23.9.1997 pidetyssä istunnossa.
Istunnon päättyessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kuitenkin päätti olla
lopettamatta suullista käsittelyä.
- 24.
- Kantaja pyysi 26.9.1997 päivätyllään kirjeellään lupaa saada esittää kirjallisesti
huomautuksensa taulukossa QI/1 olevista laskelmista.
- 25.
- Komission asiamiehet ilmoittivat 26.9.1997 päivätyllä kirjeellä ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimelle, että 1.7.1994 päivättyä taulukkoa QI/1 ei ollut
laadittu ennen riidanalaisen päätöksen tekopäivää 27.7.1994 vaan että se oli
rekonstruktio päätöksen valmisteluvaiheessa suoritetusta työstä.
- 26.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyysi 13.10.1997 päivätyllä kirjeellä
komissiota ilmoittamaan, vetoaako se edelleen taulukossa QI/1 oleviin laskelmiin
tukeakseen riidanalaisessa päätöksessä olevaa väitettä, jonka mukaan
markkinatalouden ehdoin toimiva yksityinen sijoittaja olisi voinut tehdä kolmannen
pääomasijoituksen. Muussa tapauksessa komissiota pyydettiin riidanalaisen
päätöksen perusteluja ja komission kirjelmiä lähtökohtana pitäen täsmentämään,
mihin laskelmiin tai muihin seikkoihin se vetoaa osoittaakseen, että sen tältä osin
tekemät päätelmät ovat perusteltuja.
- 27.
- Komissio ilmoitti 16.10.1997 päivätyllä kirjeellä ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimelle, että sen 30.6.1997 esittämien huomautusten liitteinä QI/2 ja QI/4
esitetyt asiakirjat (jäljempänä taulukko QI/2 ja taulukko QI/4) olivat jäljennöksiä
asiakirjoista, joiden alkuperäiset kappaleet sisältyivät komission asiakirja-aineistoon
riidanalaista päätöstä tehtäessä, mutta liitteenä QI/3 ollut asiakirja (jäljempänä
taulukko QI/3) oli riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen rekonstruoitu
päätöksen tekoajankohtana olemassa olleen taulukon pohjalta asian ymmärtämisen
helpottamiseksi.
- 28.
- Komissio vastaisi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 13.10.1997 esittämään
kysymykseen 11.11.1997 päivätyissä huomautuksissaan esittäen laskelmia
(jäljempänä taulukko A ja taulukko B), joissa oli eräitä uusia seikkoja, joita ei ollut
taulukossa QI/1 olleissa laskelmissa.
- 29.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyysi 24.11.1997 päivätyllä kirjeellä
kantajaa ja väliintulijoita ilmoittamaan kirjallisesti kantansa komission 30.6.1997,
26.9.1997, 16.10.1997 ja 11.11.1997 päivätyistä kirjeistä ja huomautuksista.
- 30.
- Kantaja, Yhdistynyt kuningaskunta, ENI ja EniChem esittivät 19.1.1998
huomautuksensa vastauksena tähän pyyntöön.
- 31.
- Asianosaisten ja väliintulijoiden lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin 17.3.1998 pidetyssä istunnossa, minkä
jälkeen suullinen käsittely lopetettiin.
Asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset
- 32.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- kumoaa riidanalaisen päätöksen,
- velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja
- velvoittaa Italian tasavallan, ENIn ja EniChemin vastaamaan väliintulostaan
aiheutuvista kustannuksista.
- 33.
- Yhdistynyt kuningaskunta vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa riidanalaisen päätöksen.
- 34.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- hylkää kanteen,
- velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja
- velvoittaa Yhdistyneen kuningaskunnan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 35.
- ENI ja EniChem vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- jättää kanteen tutkimatta,
- toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana,
- velvoittaa kantajan korvaamaan ENIn ja EniChemin oikeudenkäyntikulut.
- 36.
- Italian tasavalta tukee komission vaatimuksia.
Tutkittavaksi ottaminen
- 37.
- Komissio, Italian tasavalta, ENI ja EniChem väittävät, että kanne on jätettävä
tutkimatta yhtäältä sen vuoksi, että kanneoikeus on vanhentunut, ja toisaalta sen
vuoksi, ettei riidanalainen päätös koske kantajaa erikseen perustamissopimuksen
173 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.
Kanteen nostamisen määräaika
Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet ja niiden perustelut
- 38.
- Komissio väittää, että 20.1.1995 nostettu kanne on nostettu perustamissopimuksen
173 artiklan viidennen kohdan mukaisen määräajan päätyttyä. Määräaika kanteen
nostamiselle on komission mukaan alkanut kulua 3.8.1994, jolloin kantaja sai tiedon
riidanalaisesta toimesta luettuaan komission lehdistötiedotteen.
- 39.
- Komission mukaan sekä perustamissopimuksen 173 artiklan viidennen kohdan
sanamuodosta että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että
määräaika kanteen nostamiselle alkaa kulua siitä tässä määräyksessä mainitusta
tapahtumasta, joka sattuu ensiksi, eli riidanalaisen säädöksen julkaisemisesta tai
siitä, kun se annetaan tiedoksi kantajalle, tai siitä, kun kantaja saa siitä tiedon (ks.
mm. asia 59/84, Tezi Textiel v. komissio, tuomio 5.3.1986, Kok. 1986, s. 887,
9-12 kohta ja asia 378/87, Top Hit Holzvertrieb v. komissio, tuomio 23.5.1989,
Kok. 1989, s. 1359, 12-15 kohta).
- 40.
- Komission mukaan kantaja on tässä tapauksessa saanut komission
lehdistötiedotteesta niin tarkan tiedon kyseisen päätöksen sisällöstä ja perusteluista,
että kantaja olisi voinut käyttää kanneoikeuttaan. Vaikka kantajalla ei 3.8.1994
olisikaan ollut perustamissopimuksen 173 artiklan viidennessä kohdassa tarkoitetulla
tavalla riittäviä tietoja riidanalaisen päätöksen sisällöstä ja perusteluista, määräaika
kanteen nostamiselle olisi komission mukaan kuitenkin alkanut kulua päätöksen
tiedoksiantamisesta eli päivämäärästä 11.11.1994 vain siinä tapauksessa, että kantaja
olisi kohtuullisen ajan kuluessa pyytänyt komissiolta päätöksen koko tekstiä.
Komission mukaan tämä edellytys ei kuitenkaan täyty tässä tapauksessa.
- 41.
- Lopuksi komissio kiistää kantajan väitteen, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen
teksti annettiin kantajalle 11.11.1994 pidetyssä kokouksessa sillä nimenomaisella
ehdolla, ettei sitä saa käyttää ennen kuin se julkaistaan Euroopan yhteisöjen
virallisessa lehdessä, mutta komissio myöntää, että kokous oli luottamuksellinen ja
että komission virkamiehet olivat asettaneet asiakirjan levityskieltoon sen
julkaisemiseen saakka, koska he olivat siinä väärässä luulossa, että heidän piti
välttää asiakirjan levittämistä ennen julkaisupäivää.
- 42.
- Italian tasavalta, ENI ja EniChem yhtyvät komission väitteisiin ja niiden
perusteluihin.
- 43.
- ENI ja EniChem korostavat, että perustamissopimuksen 191 artiklan 3 kohdan
mukaisesti riidanalaisen päätöksen voimaantulo ei riippunut sen julkaisemisesta.
Kuten julkisasiamies Reischl on todennut asiassa 76/79, Könecke vastaan komissio,
esittämässään ratkaisuehdotuksessa (tuomio 5.3.1980, Kok. 1980, s. 665) ja
julkisasiamies Mancini asiassa 358/85, Ranska vastaan parlamentti, esittämässään
ratkaisuehdotuksessa (tuomio 22.9.1988, Kok. 1988, s. 4821), kantajalla ei näissä
olosuhteissa ollut oikeutta odottaa riidanalaisen päätöksen julkaisemista, ennen kuin
se nostaa kanteen. Näiden väliintulijoiden mielestä tämä pitää paikkansa etenkin
kolmannen pääomasijoituksen osalta, koska komission päätöksiä, joissa todetaan
perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan perusteella, ettei kyse ole valtiontuesta,
ei lainkaan julkaista.
- 44.
- Kantaja väittää Yhdistyneen kuningaskunnan tukemana, että perustamissopimuksen
173 artiklan viidennen kohdan mukainen määräaika kanteen nostamiselle on
alkanut kulua siitä, kun riidanalainen päätös julkaistiin Euroopan yhteisöjen
virallisessa lehdessä, eli 26.11.1994. Se, koska riidanalaisesta päätöksestä on saatu
tieto, on näiden mukaan toissijainen peruste, jota voidaan soveltaa ainoastaan siinä
tapauksessa, että säädöstä ei julkaista tai anneta tiedoksi (em. asia Könecke v.
komissio ja asia 236/86, Dillinger Hüttenwerke v. komissio, tuomio 6.7.1988,
Kok. 1988, s. 3761, 14 kohta).
- 45.
- Kantajan mukaan päätöksen tiedoksiantona ei voida pitää sen enempää komission
lehdistötiedotetta kuin sitäkään, että kantajalle annettiin 11.11.1994 pidetyssä
kokouksessa luottamuksellinen kappale riidanalaisesta päätöksestä. Riidanalainen
päätös annettiin kantajalle 11.11.1994 pidetyssä kokouksessa sillä nimenomaisella
edellytyksellä, ettei päätöstä saa millään tavalla käyttää ennen sen julkaisemista,
joten määräajan kuluminen ei ole voinut alkaa kokouspäivästä. Kantajan mukaan
se ei missään tapauksessa saanut komission lehdistötiedotteesta riittäviä tietoja
kyseisestä päätöksestä. Kantaja sitä paitsi toteaa toimineensa niin nopeasti kuin
voidaan edellyttää saadakseen jäljennöksen riidanalaisesta päätöksestä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 46.
- Perustamissopimuksen 173 artiklan viidennen kohdan mukaan tässä artiklassa
tarkoitettu kanne on pantava vireille kahden kuukauden kuluessa säädöksen
julkaisemisesta tai siitä, kun se on annettu kantajalle tiedoksi, taikka jollei säädöstä
ole julkaistu, kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut siitä tiedon.
- 47.
- Määräyksen sanamuodosta ilmenee, että päivä, jona säädöksestä saadaan tieto, on
kanteen nostamista koskevan määräajan alkamispäivänä toissijainen säädöksen
julkaisemis- tai tiedoksiantamispäivään verrattuna (asia C-122/95, Saksa v. neuvosto,
tuomio 10.3.1998, Kok. 1998, s. I-973, 35 kohta; ks. valtiontukien osalta myös
julkisasiamies Capotortin ratkaisuehdotus asiassa 730/79, Philip Morris v. komissio,
tuomio 17.9.1980, Kok. 1980, s. 2671, 2693 ja 2695).
- 48.
- Riidanalainen päätös on tässä tapauksessa julkaistu 26.11.1994. Jollei päätöstä ole
annettu kantajalle tiedoksi ennen julkaisemispäivää, 20.1.1995 nostettu kanne on
pantu vireille perustamissopimuksen 173 artiklan viidennen kohdan mukaisessa
määräajassa.
- 49.
- Tämä päätelmä on tässä tapauksessa sitäkin välttämättömämpi, koska on
vakiintunut käytäntö, että komission päätökset, joilla lopetetaan
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen valtiontukia koskeva
tutkinta, julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (ks. erityisesti
komission 27.6.1989 päivätty kirje jäsenvaltiolle, jonka komissio on julkaissut
teoksessa Kilpailuoikeus Euroopan yhteisöissä, Osa IIA, Valtion tukiin sovellettavat
säännöt, sekä XX kilpailupolitiikkaa koskeva kertomus, 1990, 170 kohta).
- 50.
- Riidanalaisella päätöksellä ei tässä tapauksessa lopetettu ainoastaan kahden
ensimmäisen pääomasijoituksen osalta perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan
mukaisesti aloitettua tutkintaa vaan myös kolmatta pääomasijoitusta koskeva,
perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohtaan perustuva alustava tutkinta. Komissio
ei ole kuitenkaan kiistänyt sitä, että se oli koko ajan aikonut julkaista kolmea
pääomasijoitusta koskevan riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan. Komissio
ei kiistä myöskään ilmoittaneensa Yhdistyneelle kuningaskunnalle, että riidanalainen
päätös julkaistaan, mikä ilmenee komission Yhdistyneen kuningaskunnan pysyvälle
edustustolle 29.9.1994 lähettämästä telekopiosta, jossa vahvistetaan, että
riidanalainen päätös julkaistaan lähiviikkoina.
- 51.
- Kantaja saattoi näissä olosuhteissa perustellusti uskoa, että riidanalainen päätös
julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.
- 52.
- Siinäkin tapauksessa, että sitä, että kantajalle annettiin 11.11.1994 pidetyssä
kokouksessa asiakirja, joka komission mukaan sisältää päätöksen koko tekstin,
voitaisiin pitää perustamissopimuksen 173 artiklan viidennen kohdan mukaisena
tiedoksiantona, olisi katsottava, että kanne on pantu vireille määräajassa.
Määräaika kanteen nostamiselle olisi tässä tapauksessa nimittäin päättynyt vasta
maanantaina 23.1.1995, kun otetaan huomioon sekä se, että perustamissopimuksen
173 artiklan viidennen kohdan mukaista kahden kuukauden määräaikaa
pidennetään Yhdistyneen kuningaskunnan osalta kymmenellä päivällä etäisyyden
vuoksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 102 artiklan
2 kohdan mukaisesti, että työjärjestyksen 101 artiklan 2 kohdan ensimmäinen
alakohta, jota sovelletaan määräajan päättyessä lauantaina, sunnuntaina tai
virallisena vapaapäivänä.
- 53.
- Oikeudelliset perusteet, joiden mukaan kanne on nostettu myöhässä, on siis
hylättävä.
Kysymys siitä, koskeeko riidanalainen päätös kantajaa suoraan ja erikseen
Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet ja niiden perustelut
- 54.
- Komissio väittää Italian tasavallan, ENIn ja EniChemin tukemana, että kannetta
ei voida ottaa tutkittavaksi kahden ensimmäisen pääomasijoituksen osalta, koska
riidanalainen päätös ei tältä osin koske kantajaa erikseen, siten kuin
perustamissopimuksen 173 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetaan.
- 55.
- Komission mukaan kantaja ei nimittäin täytä yhtäkään niistä kolmesta
kumulatiivisesta edellytyksestä, joita oikeuskäytännössä on tältä osin asetettu;
kantaja ei ole osallistunut hallinnolliseen menettelyyn kantelijana tai sellaisena
kolmantena henkilönä, jota asia koskee ja joka on esittänyt huomautuksia
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamista
koskevan tiedonannon johdosta; kantajan huomautukset eivät ole suuressa määrin
ohjanneet menettelyn kulkua; kyseinen tuki ei vaikuta huomattavasti kantajan
markkina-asemaan (asia 264/82, Timex v. neuvosto ja komissio, tuomio 20.3.1985,
Kok. 1985, s. 849; asia 169/84, Cofaz v. komissio, tuomio 28.1.1986, Kok. 1986,
s. 391, 25 kohta ja julkisasiamies VerLoren Van Themaatin tässä asiassa esittämä
ratkaisuehdotus, Kok. 1986, s. 392 ja 405).
- 56.
- Komissio ei sitä vastoin kiistä, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi siltä osin kuin
se koskee sitä, miten komissio on arvioinut kolmatta pääomasijoitusta, ja komission
kanta perustuu asiassa C-198/91, Cook vastaan komissio, 19.5.1993 annettuun
tuomioon (Kok. 1993, s. I-2487) ja asiassa C-225/91, Matra vastaan komissio,
15.6.1993 annettuun tuomioon (Kok. 1993, s. I-3203).
- 57.
- ENI ja EniChem väittävät komission kannasta tässä kohtaa poiketen, että kannetta
ei voida ottaa tutkittavaksi myöskään siltä osin kuin se kohdistuu kolmatta
pääomasijoitusta koskevaan arviointiin. Niiden mukaan edellä mainitussa asiassa
Cook vastaan komissio annettua tuomiota ei voida soveltaa perustamissopimuksen
93 artiklan 3 kohdan mukaiseen päätöksen, jossa todetaan, ettei kyse ole tuesta. Se,
että tällainen päätös kumotaan, ei automaattisesti johda perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohdan mukaisen virallisen tutkintamenettelyn aloittamiseen, toisin
kuin sellaisen päätöksen kumoaminen, jossa todetaan tuen soveltuvan
yhteismarkkinoille. Tässä tapauksessa komissio nimittäin suorittaa pikemminkin
toisen tutkimuksen perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisesti
arvioidakseen, voiko kolmas pääomasijoitus - jonka nyt oletetaan olevan
tuenluonteisen - kuitenkin soveltua yhteismarkkinoille. Kantajan kaltaisten
kolmansien osapuolten osallistumisesta menettelyn tähän vaiheeseen ei ole säädetty.
ENIn ja EniChemin mukaan kantaja voi esittää huomautuksensa kolmannesta
pääomasijoituksesta ainoastaan siinä tapauksessa, että komissio aloittaa
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen tutkintamenettelyn. Näiden
väliintulijoiden mukaan riidanalainen päätös ei siis koske kantajaa suoraan.
- 58.
- ENI ja EniChem väittävät myös, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi kolmannen
pääomasijoituksen osalta siksi, ettei kanteessa riitauteta perustamissopimuksen
92 artiklan 1 kohdan ja 93 artiklan 3 kohdan mukaista päätöstä. Koska
riidanalainen päätös on tehty pelkästään perustamissopimuksen 92 artiklan3 kohdan c alakohdan ja 93 artiklan 2 kohdan nojalla, eikä komissio ole missään
vaiheessa ulottanut näihin määräyksiin perustuvaa tutkintaa koskemaan kolmatta
pääomasijoitusta, kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi, sillä kantaja ei ole kanteensa
vaatimusosassa vaatinut kolmatta pääomasijoitusta koskevan erillisen päätöksen
kumoamista.
- 59.
- Italian tasavalta väittää, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi kolmannen
pääomasijoituksen osalta, koska kantaja ei ole näyttänyt toteen, että julkinen yritys
ENI olisi toiminut viranomaisena, joka perustaa toimintansa pikemminkin julkiseen
tai yhteiskunnalliseen etuun kuin itsekkäisiin tai liiketaloudellisiin intresseihin.
- 60.
- Kantaja väittää Yhdistyneen kuningaskunnan tukemana, että riidanalainen päätös
kokonaisuudessaan koskee sitä suoraan ja erikseen.
- 61.
- Kantaja katsoo, että sillä on oikeus nostaa kanne kolmatta pääomasijoitusta
koskevasta arvioinnista, sillä se on EniChemin kilpailija, jolla ei ole ollut
mahdollisuutta esittää huomautuksiaan, koska tiedonantoa perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamisesta kolmannen
pääomasijoituksen osalta ei ole annettu (asia 323/82, Intermills v. komissio,
14.11.1984, Kok. 1984, s. 3809; em. asia Cook v. komissio, tuomion 23-25 kohta ja
asia C-313/90, CIRFS ym. v. komissio, tuomio 24.3.1993, Kok. 1993, s. I-1125).
Toisin kuin ENI ja EniChem väittävät, edellä mainitussa asiassa Cook vastaan
komissio annettua tuomiota voidaan kantajan mukaan soveltaa, silloin kun on tehty
päätös, ettei perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaista menettelyä
aloiteta, koska kyseinen toimenpide ei ole valtiontukea.
- 62.
- Kantajan mukaan kanne voidaan edellä mainitussa asiassa Cook vastaan komissio
annetun tuomion mukaisesti ottaa tutkittavaksi myös kahden ensimmäisen
pääomasijoituksen osalta, sillä ne liittyvät erottamattomasti kolmanteen
pääomasijoitukseen. Koska komissio ei laajentanut menettelyä uudella
tiedonannolla perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisesti, se on
kantajan mukaan estänyt niitä, joita asia koskee, ilmaisemasta kantaansa
EniChemin rakennemuutoksesta kokonaisuutena ja rakennemuutoksen
rahoituksesta. Sitä päättelyä, johon edellä mainitussa asiassa Cook vastaan komissio
annettu tuomio perustui, voidaan kantajan mukaan soveltaa tällaiseen tilanteeseen,
sillä jos ne, joita asia koskee, eivät saisi riitauttaa komission päätöstä ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimessa, perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan
mukaisia menettelyllisiä takeita ei voitaisi noudattaa.
- 63.
- Siltä varalta, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoisi, että kanteen
tutkittavaksi ottamista olisi arvioitava erikseen kahden ensimmäisen
pääomasijoituksen osalta, kantaja toteaa toissijaisesti, että päätös voi koskea yritystä
erikseen jo siitä syystä, että tuki vaikuttaa sen markkina-asemaan (ks. asia T-435/93,
ASPEC ym. v. komissio, tuomio 27.4.1995, Kok. 1995, s. II-1281, 64 kohta ja asia
T-442/93, AAC ym. v. komissio, tuomio 27.4.1995, Kok. 1995, s. II-1329, 49 kohta).
- 64.
- Kantajan mukaan sen ja EniChemin välillä on huomattavaa kilpailua Euroopassa
erityisesti etyleeni- ja polyetyleenimarkkinoilla, mutta myös muiden tuotteiden
markkinoilla. EniChem on Euroopan suurin etyleenintuottaja, ja sen osuus alan
kokonaiskapasiteetista on 11 prosenttia kantajan osuuden ollessa 7 prosenttia.
Komissio on sitä paitsi 2.6.1994 antamassaan tiedonannossa todennut, että
EniChem on markkinajohtaja Länsi-Euroopan olefiinimarkkinoilla, ja myös
polyetyleeni kuuluu tähän tuoteryhmään.
- 65.
- Kantaja toteaa, että vuonna 1993 sen liiketappio oli 95 miljoonaa Englannin puntaa
(GBP) Euroopan myynnin osalta, ja tappio aiheutui pääasiallisesti etyleenin ja
polyetyleenin myynnistä. Kantajan emoyhtiö teki tänä samana vuonna
kirjanpidossaan 200 miljoonan GBP:n suuruisen kulukirjauksen Euroopassa olevan
petrokemian teollisuutensa perusteellisesta rakennemuutoksesta ja erityisesti Baglan
Bayssä sijaitsevan etyleeninkrakkauslaitoksen sulkemisesta aiheutuvista kuluista.
Tämä laitos, jonka kapasiteetti oli 360 kilotonnia vuodessa, suljettiin samaan aikaan
kuin kannattavamman Grangemouthin tehtaan vuotuista kapasiteettia lisättiin 330
kilotonnilla, mistä oli ilmoitettu vuonna 1988.
- 66.
- Kantaja katsoo näin ollen, että kahden ensimmäisen pääomasijoituksen
myöntäminen EniChemille vaikutti huomattavasti sen markkina-asemaan.
- 67.
- Kantaja toteaa lisäksi osallistuneensa hallinnolliseen menettelyyn aktiivisesti, joten
sen asema on verrattavissa kantelijaan, siten kuin edellä mainitussa asiassa Cofaz
vastaan komissio annetussa tuomiossa tarkoitetaan. Kantaja esitti alan teollisuuden
ja DTI:n edustajista muodostetulle työryhmälle 24.5.1994 selvityksen EniChemille
myönnetyistä tuista. Työryhmän 13.6.1994 pitämässä kokouksessa kantaja täydensi
selvitystä uusilla numerotiedoilla ja väitteillä ja antoi tämän jälkeen ministeriölle
lisätietoja kirjeessä. Kantaja osallistui työryhmän keskusteluihin, jotka koskivat
Yhdistyneen kuningaskunnan huomautusten päälinjoja, toimittaen suurimman osan
tässä tarvitusta tosiseikkoja koskevasta aineistosta, ja kantaja toi myös esiin oman
kantansa DTI:n jakamasta luonnoksesta Yhdistyneen kuningaskunnan
huomautuksiksi.
- 68.
- Kantaja ei ollut halunnut esittää huomautuksia omissa nimissään, koska se pelkäsi
vahingoittavansa liikesuhteita, joita sillä oli EniChemiin yhteisyrityksissä, ja
haittaavansa käynnissä olevia sopimusneuvotteluja teknologialisensseistä sekä
yhteistoimintaa niissä alan järjestöissä, joihin molemmat yritykset kuuluivat. Vaikka
jäsenvaltio ei toimikaan yrityksen lukuun, kuten jokin alan järjestö, Yhdistyneen
kuningaskunnan viranomaiset halusivat toimia niin, että komissio ottaa kantajan
intressit täysin huomioon. Kantajan mukaan muotovaatimuksissa mennään liian
pitkälle, jos vaaditaan, että kantajan olisi pitänyt esittää samat huomautukset
omissa nimissään.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
Kanteen tutkittavaksi ottaminen, siltä osin kuin se koskee kahta ensimmäistä
pääomasijoitusta
- 69.
- Perustamissopimuksen 173 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö
tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen toiselle henkilölle osoitetusta päätöksestä vain
siinä tapauksessa, että päätös koskee ensin mainittua henkilöä suoraan ja erikseen.
Koska riidanalainen päätös on osoitettu Italian tasavallalle, on tutkittava, täyttääkö
kantaja nämä vaatimukset kahden ensimmäisen pääomasijoituksen osalta.
- 70.
- On kiistatonta, että riidanalainen päätös koskee kantajaa suoraan, koska
päätöksessä todetaan, että jo myönnetyt tuet soveltuvat yhteismarkkinoille (ks.
viimeksi asia T-149/95, Ducros v. komissio, tuomio 5.11.1997, Kok. 1997, s. II-2031,
32 kohta).
- 71.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan muut kuin ne, joille päätös on osoitettu,
voivat väittää päätöksen koskevan itseään erikseen vain siinä tapauksessa, että
päätös vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden takia tai sellaisen
tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä erottuvat kaikista muista,
jolloin ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu (asia
25/62, Plaumann v. komissio, tuomio 15.7.1963, Kok. 1963, s. 197 ja 223 ja em. asia
Ducros v. komissio, tuomion 33 kohta).
- 72.
- Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että silloin kun kyse on valtiontukien valvonnasta,
päätös perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn
lopettamisesta koskee erikseen niitä yrityksiä, jotka ovat tehneet menettelyn
aloittamiseen johtaneen kantelun ja jotka ovat saaneet esittää huomautuksensa,
jotka ovat ohjanneet menettelyn kulkua, mutta tämä edellyttää, että kyseisen
päätöksen kohteena oleva tukitoimenpide on vaikuttanut niiden markkina-asemaan
huomattavasti (em. asia Cofaz v. komissio, tuomion 24 ja 25 kohta). Tämä ei
kuitenkaan estä sitä, etteikö yritys voisi jollain toisella tavalla osoittaa päätöksen
koskevan sitä erikseen, siten että yritys tuo esiin erityisiä olosuhteita, jotka yksilöivät
yrityksen samalla tavalla kuin sen, jolle päätös on osoitettu (em. asia ASPEC ym.v. komissio, tuomion 64 kohta ja em. asia Ducros v. komissio, tuomion 34 kohta).
- 73.
- Tässä tapauksessa kantaja ei ole tehnyt komissiolle kantelua. Kantaja ei ole
myöskään sen jälkeen, kun tiedonanto julkaistiin 2.6.1994, omissa nimissään ottanut
yhteyttä komissioon esittääkseen tälle omat huomautuksensa sellaisena
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna henkilönä, jota asia
koskee. Vaikka kantaja olisi sellainen tässä määräyksessä tarkoitettu henkilö, jota
asia koskee, se ei vielä yksilöi kantajaa samalla tavalla kuin sitä, jolle päätös on
osoitettu.
- 74.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että se, että kantaja on alan
teollisuuden ja DTI:n edustajista muodostuvan työryhmän jäsenenä osallistunut
Yhdistyneen kuningaskunnan 1.7.1994 komissiolle esittämien huomautusten
valmisteluun, ei myöskään yksilöi kantajaa edellä mainitussa oikeuskäytännössätarkoitetulla tavalla. Yhdistyneen kuningaskunnan huomautukset on nimittäin
esitetty sen omissa nimissä ja jäsenvaltion ominaisuudessa. Huomautuksissa on sitä
paitsi tuotu esiin ainoastaan se, mikä on Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen
kanta myönnettäväksi esitettyihin tukiin Euroopan petrokemian teollisuuden
tuolloisessa yleistilanteessa, eikä niissä lainkaan käsitelty kantajan omaa tilannetta.
- 75.
- Sitä, että kantaja osallistui Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten perustaman
työryhmän toimintaan, ei myöskään voida rinnastaa siihen, että sellainen
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu henkilö, jota asia koskee,
käyttää oikeuttaan esittää huomautuksia tämän artiklan mukaisessa menettelyssä.
Oikeusvarmuuteen ja hyvään hallintotapaan liittyvät seikat nimittäin edellyttävät
tässä yhteydessä, että komissio niin suuressa määrin kuin mahdollista tuntee niiden
taloudellisten toimijoiden tilanteen, joille niiden omasta mielestä aiheutuu vahinkoa
ehdotettujen tukien myöntämisestä. Komissio ei tässä tapauksessa hallinnollisen
menettelyn aikana tiennyt, mitä erityisesti kantajalla oli tukien myöntämistä vastaan,
eikä kantajan mahdollisesta osuudesta Yhdistyneen kuningaskunnan huomautusten
valmistelussa.
- 76.
- Siitä, onko kantaja voinut jollain toisella tavalla näyttää toteen, että on sellaisia
erityisiä olosuhteita, jotka yksilöivät kantajan samalla tavalla kuin sen, jolle päätös
on osoitettu, on todettava, ettei pelkästään sen perusteella, että säädös tai päätös
on omiaan vaikuttamaan kilpailuolosuhteisiin relevanteilla markkinoilla, vielä voida
katsoa, että se koskee suoraan ja erikseen kaikkia niitä taloudellisia toimijoita, jotka
ovat jonkinlaisessa kilpailutilanteessa sen kanssa, jota säädös tai päätös hyödyttää
(yhdistetyt asiat 10/68 ja 18/68, Eridania v. komissio, tuomio 10.12.1969, Kok. 1969,
s. 459, 7 kohta ja asia T-266/94, Skibsværftsforeningen ym. v. komissio, tuomio
22.10.1996, Kok. 1996, s. II-1399, 47 kohta).
- 77.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että tämän kaltaisessa tapauksessa,
jossa kantaja ei ole käyttänyt oikeuttaan esittää huomautuksia
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisessa menettelyssä, kantajan on
näytettävä toteen, että on olemassa sellainen erityislaatuinen kilpailutilanne, joka
erottaa kantajan kyseisen valtiontuen osalta kaikista muista taloudellisista
toimijoista (em. asia ASPEC ym. v. komissio, tuomion 70 kohta ja em. asia
Skibsværftsforeningen ym. v. komissio, tuomion 47 kohta).
- 78.
- Kantaja vetoaa paitsi siihen, että se on EniChemin kilpailija etyleeni- ja
polyetyleenimarkkinoilla, myös siihen, että EniChemin osuus alan
kokonaistuotantokapasiteetista Euroopassa on 11 prosenttia kantajan osuuden
ollessa 7 prosenttia. Kantaja vetoaa myös komission 2.6.1994 antamassa
tiedonannossa olleeseen toteamukseen, jonka mukaan EniChem on markkinajohtaja
Länsi-Euroopan olefiinimarkkinoilla. Lopuksi kantaja vetoaa vuonna 1993
kärsimäänsä liiketappioon, joka johtui pääasiassa etyleenin ja polyetyleenin
myynnistä, ja suorittamiinsa rakennemuutostoimenpiteisiin, muun muassa Baglan
Bayssä sijainneen etyleeninkrakkauslaitoksen sulkemiseen.
- 79.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että nämä eivät ole sellaisia erityisiä
olosuhteita, joiden perusteella kantaja voitaisiin yksilöidä samalla tavalla kuin se,
jolle riidanalainen päätös on osoitettu.
- 80.
- Asiakirja-aineistosta nimittäin ilmenee, että asiassa kyseessä olevana aikana
etyleenialalla toimi noin 20 yritystä, muun muassa EniChem ja kantaja, ja että näillä
yrityksillä oli yhteensä noin 50 tehdasta (ks. esim. kantajan ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon toimittaman, toukokuussa 1994 julkaistun
Petrochemical Market Outlookin sivulla 14 oleva taulukko ja EniChemin
väliintulokirjelmän liitteenä 4 oleva julkaisu 1994 Olefins report product review).
Vaikka EniChemin kapasiteetti tuolloin olikin Euroopan suurin, kannekirjelmän
sivulla 16 olevasta taulukosta ilmenee, että viiden muun tuottajan kapasiteetti oli
suurempi kuin kantajan ja että kantajan kapasiteetti oli vasta seitsemänneksi suurin.
Siltä osin kuin on kyse kantajan liiketoiminnan tappiollisuudesta vuonna 1993, on
todettava, että asiakirja-aineistosta ilmenee, että petrokemianteollisuudessa vallitsi
tuolloin laskusuhdanne ja että useimpien tällä alalla toimivien yritysten tulos oli
tappiollinen tai hyvin heikko. Sillä, että kantaja sulki Baglan Bayssä sijainneen
etyleeninkrakkauslaitoksen, ei myöskään ole mitään yhteyttä kahteen ensimmäiseen
pääomasijoitukseen, vaan se liittyy pikemminkin kantajan omaan, vuonna 1988 julki
tuotuun päätökseen rakentaa kannattavampi tehdas Grangemouthiin.
- 81.
- Kantajan tilanne poikkeaa siis selvästi tilanteesta, jossa edellä mainitussa asiassa
ASPEC ym. vastaan komissio annettuun tuomioon johtaneen asian kolme kantajaa
olivat, sillä näiden osuus relevanteista markkinoista oli yhteensä lähes
100 prosenttia (ks. tuomion 65-71 kohta). Tuossa asiassa tuen avulla pyrittiin
nimenomaan lisäämään sen, jota päätös hyödytti, tuotantokapasiteettia
markkinoilla, joilla oli jo ylituotantoa, mutta nyt kyseessä olevassa tapauksessa kaksi
ensimmäistä pääomasijoitusta tehtiin tilanteessa, jossa tehtaita suljettiin, siten kuin
riidanalaisen päätöksen 5 kohdassa todetaan.
- 82.
- Lopuksi on todettava, ettei voida hyväksyä kantajan väitettä, jonka mukaan kanne
voidaan ottaa tutkittavaksi soveltamalla analogisesti edellä mainitussa asiassa Cook
vastaan komissio omaksuttua ratkaisua, koska se, ettei 2.6.1994 annetussa
tiedonannossa ollut mitään mainintaa kolmannesta pääomasijoituksesta, esti
kantajaa ilmaisemasta kantaansa EniChemin rakennemuutoksesta kokonaisuutena.
Yhteisöjen tuomioistuin nimittäin katsoi tuossa asiassa, että se, ettei
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaista menettelyä ollut aloitettu, oli
estänyt niitä tässä määräyksessä tarkoitettuja henkilöitä, joita asia koskee,
hyötymästä niistä menettelyllistä takeista, joiden noudattamista niillä oli oikeus
edellyttää. On kuitenkin todettava, että komissio on nyt käsiteltävänä olevassa
tapauksessa aloittanut perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen
menettelyn kahden ensimmäisen pääomasijoituksen osalta. Vaikka EniChemin
rakennemuutokseen liittyvien kolmen pääomasijoituksen välillä olisikin yhteys ja
vaikka 2.6.1994 annettu tiedonanto näin ollen olisikin epätäydellinen, pelkästään se
seikka, että tiedonannossa ei mainittu kolmatta pääomasijoitusta, ei estänytkantajaa esittämästä huomautuksiaan kahdesta ensimmäisestä pääomasijoituksesta
komission niiden osalta aloittamassa menettelyssä.
- 83.
- Kanne on siis jätettävä tutkimatta, siltä osin kuin se koskee kahta ensimmäistä
pääomasijoitusta.
Kanteen tutkittavaksi ottaminen, siltä osin kuin se koskee kolmatta
pääomasijoitusta
- 84.
- Vastaaja, joka perustaa kantansa edellä mainituissa asioissa Cook vastaan komissio
ja Matra vastaan komissio annettuihin tuomioihin, ei kiistä sitä, että kanne voidaan
ottaa tutkittavaksi, siltä osin kuin se koskee kolmatta pääomasijoitusta.
- 85.
- EY:n tuomioistuimen perussäännön 37 artiklan neljännen kohdan mukaan, jota
perussäännön 46 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla sovelletaan ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimessa, väliintulokirjelmässä saadaan esittää vain jonkun
asianosaisen vaatimuksia tukevia vaatimuksia. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 3 kohdan mukaan väliintulijan on lisäksi
hyväksyttävä asia sellaisena kuin se on väliintulohetkellä.
- 86.
- Tästä seuraa, ettei väliintulija voi väittää, ettei kannetta voida ottaa tutkittavaksi
kolmannen pääomasijoituksen osalta, eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
näin ollen ole velvollinen tutkimaan väliintulijan kyseisen väitteensä tueksi esittämiä
perusteita (asia T-290/94, Kaysersberg v. komissio, tuomio 27.11.1997, Kok. 1997,
s. II-2137, 76 kohta).
- 87.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi työjärjestyksen 113 artiklan nojalla
kuitenkin tutkia omasta aloitteestaan, voidaanko kanne ottaa tutkittavaksi
kolmannen pääomasijoituksen osalta (em. asia CIRFS ym. v. komissio, tuomion
23 kohta ja asia T-19/92, Leclerc v. komissio, tuomio 12.12.1996, Kok. 1996,
s. II-1851, 51 kohta).
- 88.
- Komissio on riidanalaisessa päätöksessä katsonut, että markkinatalouden ehdoin
toimiva yksityinen sijoittaja olisi voinut tehdä kolmannen pääomasijoituksen, joten
pääomasijoitus ei ollut luonteeltaan valtiontukea. Kun komissio on kolmatta
pääomasijoitusta koskeneessa perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan
mukaisessa alustavassa tutkinnassa päätellyt näin, se on implisiittisesti päättänyt olla
aloittamatta perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaista menettelyä (ks.
asia C-367/95 P, komissio v. Sytraval ja Brink's France, tuomio 2.4.1998, Kok. 1998,
s. I-1719, 47 kohta).
- 89.
- Niillä, joiden oikeussuojan turvaamiseksi perustamissopimuksen 93 artiklan
2 kohdan mukaiset menettelylliset takeet on annettu, pystyvät vaatimaan näiden
takeiden noudattamista vain jos ne voivat riitauttaa riidanalaisen päätöksen
yhteisöjen tuomioistuimessa (em. asia Cook v. komissio, tuomion 23 kohta ja em.asia Matra v. komissio, tuomion 17 kohta). Tämä periaate soveltuu yhtä hyvin
tapauksiin, joissa päätös on tehty sillä perusteella, että komissio katsoo tuen
soveltuvan yhteismarkkinoille, kuin tapauksiin, joissa se katsoo, ettei kyseessä
lainkaan ole valtiontuki (em. asia komissio v. Sytraval ja Brink's France, tuomion
47 kohta). Koska kantaja on sellainen perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa
tarkoitettu henkilö, jota asia koskee, edellä olevasta seuraa, että riidanalainen
päätös koskee kantajaa erikseen kolmannen pääomasijoituksen osalta.
- 90.
- Riidanalainen päätös koskee tältä osin kantajaa myös suoraan, koska kolmas
pääomasijoitus oli tehty, ennen kuin kanne pantiin vireille (em. asia Ducros v.
komissio, tuomion 32 kohta).
- 91.
- ENIn ja EniChemin väitteestä, jonka mukaan kannetta ei voida ottaa tutkittavaksi,
koska kantaja ei ole kanteensa vaatimusosassa vaatinut perustamissopimuksen
92 artiklan 1 kohdan ja 93 artiklan 3 kohdan perusteella tehdyn, kolmatta
pääomasijoitusta koskevan erillisen päätöksen kumoamista, sillä riidanalainen
päätös on tehty ainoastaan perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan
ja 93 artiklan 2 kohdan perusteella, riittää, kun todetaan, että kantaja vaatii koko
riidanalaisen päätöksen kumoamista ja myös niiden komission toteamusten
kumoamista, joiden mukaan kolmas pääomasijoitus ei ole valtiontukea.
- 92.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkää myös Italian tasavallan väitteen,
jonka mukaan kantajan kanne voidaan kolmannen pääomasijoituksen osalta ottaa
tutkittavaksi vain, jos kantaja näyttää toteen, että ENI on toiminut julkisena
viranomaisena eikä niinkään omien liiketaloudellisten intressiensä ohjaamana. Tämä
seikka ei mitenkään liity siihen, voidaanko kanne ottaa tutkittavaksi.
- 93.
- On siis katsottava, että kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, siltä osin kuin se koskee
kolmatta pääomasijoitusta.
Pääasia
Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista
- 94.
- Kantaja väittää kolmannen pääomasijoituksen osalta seuraavaa: a) komissio on
rikkonut perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohtaa, kun se on jättänyt huomiottakolmen pääomasijoituksen väliset yhteydet, joiden vuoksi kolmatta pääomasijoitusta
ei voida arvioida erillään kahdesta ensimmäisestä pääomasijoituksesta; b) komissio
on joka tapauksessa rikkonut perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohtaa, koska
markkinatalouden ehdoin toimiva yksityinen sijoittaja ei olisi tehnyt kolmatta
pääomasijoitusta; c) komissio on näin ollen loukannut kantajan eli henkilön, jota
asia koskee, oikeuksia, koska se ei ole aloittanut perustamissopimuksen 93 artiklan
2 kohdan mukaista menettelyä kolmannen pääomasijoituksen osalta.
Kirjallisessa käsittelyssä esitetyt väitteet ja niiden perustelut
- 95.
- Kantaja toteaa ensinnäkin kahden ensimmäisen pääomasijoituksen ja kolmannen
pääomasijoituksen välisistä yhteyksistä, että kolmannen pääomasijoituksen on
katsottava olevan osa yhtenäistä EniChemin rakennemuutosprosessia, jossa kaksi
ensimmäistä pääomasijoitusta ja kolmas pääomasijoitus liittyvät toisiinsa
erottamattomasti. Komission päättely, jonka mukaan kaksi ensimmäistä
pääomasijoitusta ovat valtiontukea mutta kolmas ei, on kantajan mukaan näissä
olosuhteissa keinotekoinen. Kyse on tosiasiassa vain yhdestä valtiotuesta, jonka
kokonaismäärä on 4 794 miljardia ITL.
- 96.
- Kantaja tukeutuu erityisesti siihen seikkaan, että komissio ei voinut hyväksyä kahta
ensimmäistä pääomasijoitusta perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan
c alakohdan nojalla, ellei olisi laadittu rakennemuutossuunnitelmaa, joka teki
mahdolliseksi yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamisen
kohtuullisessa ajassa (ks. vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja
rakennemuutoksiin myönnettäviä tukia koskevien, 27.7.1994 hyväksyttyjen yhteisön
suuntaviivojen [EYVL C 368, 23.12.1994, s. 12; jäljempänä suuntaviivat]
3.2.2.A kohta ja yhdistetyt asiat C-278/92, C-279/92 ja C-280/92, Espanja v.
komissio, tuomio 14.9.1994, Kok. 1994, s. I-4103, jäljempänä Hytasa-tapaus).
Kantajan mukaan tässä tapauksessa on vain yksi rakennemuutossuunnitelma eli se,
joka oli esitetty komissiolle vastauksena 16.3.1994 päivättyyn viralliseen
huomautukseen ja jonka keskeinen osa kolmas pääomasijoitus oli. Kahden
ensimmäisen pääomasijoituksen ja kolmannen pääomasijoituksen välinen yhteys
ilmenee kantajan mukaan myös Italian hallituksen 6.6.1994 päivätystä kirjeestä
komissiolle.
- 97.
- Toiseksi kantaja väittää, että vaikka kolmatta pääomasijoitusta voitaisiinkin
tarkastella erillään kahdesta ensimmäisestä pääomasijoituksesta, komissio ei ole
kolmatta pääomasijoitusta arvioidessaan soveltanut oikein markkinatalouden ehdoin
toimivan yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa erittäin tiukkaa
arviointiperustetta (asia C-303/88, Italia v. komissio, tuomio 21.3.1991, Kok. 1991,
s. I-1433, jäljempänä ENI-Lanerossi-tapaus; asia C-305/89, Italia v. komissio, tuomio
21.3.1991, Kok. 1991, s. I-1603, jäljempänä Alfa Romeo -tapaus ja em. Hytasa-tapaus).
- 98.
- Kantajan mukaan yksikään markkinatalouden ehdoin toimiva yksityinen sijoittaja
ei olisi sijoittanut 3 000 miljardia ITL:aa EniChemin rakennemuutokseen. Kukaan
yksityinen sijoittaja ei ainakaan olisi rahoittanut EniChemin
rakennemuutossuunnitelmaa asettamatta rahoituksen ehdoksi sitä, että täsmällisesti
määritellyt tavoitteet on saavutettava tietyissä määräajoissa. Yksityinen sijoittaja ei
olisi tehnyt kolmatta pääomasijoitusta tutkimatta sitä vaihtoehtoa, että EniChem
asetetaan selvitystilaan; yksityinen sijoittaja ei olisi milloinkaan tehnyt sijoitusta,
jonka tulevien kassavirtojen nykyarvo juuri vastaa investoinnin määrää, kuten
riidanalaisen päätöksen mukaan tässä tapauksessa on; yksityinen sijoittaja ei olisi
missään tapauksessa perustanut päätöstään vähiten pessimistiseen taloudelliseenarvioon kahdesta mahdollisesta, siten kuin komission vastineen mukaan tässä
tapauksessa on tehty.
- 99.
- Kolmanneksi kantaja väittää, että komissio on tehnyt menettelyvirheen, kun se ei
ole aloittanut perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaista menettelyä
kolmannen pääomasijoituksen osalta, ja tämän virheen vuoksi kantaja ei ole voinut
käyttää tähän perustamissopimuksen määräykseen perustuvia oikeuksiaan (em. asia
Cook v. komissio, tuomion 23 kohta). Kantajan mukaan komission olisi joko pitänyt
ulottaa jo aloitettu menettely koskemaan myös kolmatta pääomasijoitusta tai
aloittaa uusi menettely, jotta sillä olisi ennen päätöksentekoa ollut käytettävissään
kaikki asiaan liittyvät tiedot (ks. asia 84/82, Saksa v. komissio, tuomio 20.3.1984,
Kok. 1984, s. 1451, 13 kohta ja em. asia Cook v. komissio, tuomion 29 kohta).
- 100.
- Yhdistynyt kuningaskunta lisää, että komission olisi pitänyt noudattaa Italian
viranomaisten kantaa, jonka mukaan kolme pääomasijoitusta liittyvät toisiinsa
väistämättömästi ja erottamattomasti. Italian viranomaisten oli sitä paitsi pakko
esittää kolme pääomasijoitusta niin, että ne muodostavat yhden kokonaisuuden,
koska se, että rakennemuutostuki palauttaa tuen saajan elinkelpoisuuden, on
välttämätön oikeudellinen edellytys tuen hyväksymiselle, kuten komissio on itse
korostanut suuntaviivojen 3.2.2.A kohdassa.
- 101.
- Komissio tähdentää aluksi sitä, että komission päätöksiin kohdistuva
tuomioistuinvalvonta on rajallista, silloin kun päätökset liittyvät valtiontukien
etukäteisvalvontaan, ja sitä, että komissiolla on väistämättä laaja harkintavalta, kun
se tekee taloudellisia ja yhteiskunnallisia arviointeja yhteisön näkökulmasta (ks. mm.
em. asia Philip Morris v. komissio, tuomion 24 kohta; em. asia Matra v. komissio,
tuomion 24 kohta ja em. Hytasa-tapaus, tuomion 51 kohta).
- 102.
- Komissio katsoo, ettei kahden ensimmäisen ja kolmannen pääomasijoituksen välillä
ole sellaista yhteyttä, että kaikkia kolmea olisi pitänyt käsitellä yhdessä. Kahta
ensimmäistä pääomasijoitusta on arvioitu täysin erillään kolmannesta, koska niiden
pääasiallinen tarkoitus oli aikaisemmin tapahtuneista laitosten sulkemisista
aiheutuneiden tappioiden kattaminen, eikä niiden vaikutus riippunut millään tavalla
kolmannesta pääomasijoituksesta.
- 103.
- Komissio toteaa erityisesti, että kun markkinatalouden ehdoin toimivan yksityisen
sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta sovellettiin kahteen
ensimmäiseen pääomasijoitukseen, huomioon oli otettava pääomasijoitusten
tekohetkellä (1992 ja 1993) vallinneet olosuhteet, kun taas kolmatta
pääomasijoitusta oli arvioitava ottaen huomioon riidanalaisen päätöksen tekohetken
tilanne (1994). Komissio väittää, että kahden ensimmäisen pääomasijoituksen ei
kuulunut tuottaa mitään, koska niillä oli tarkoitus kattaa aikaisempia tappioita
muun muassa tietyistä sellaisista rakennemuutostoimenpiteistä, jotka eivät
sisältyneet yksityiskohtaiseen rakennemuutossuunnitelmaan. Tehtäväksi aiottu
3 000 miljardin ITL:n pääomasijoitus sitä vastoin perustui vuosia 1994-1997
koskevaan yksityiskohtaiseen ja realistiseen rakennemuutossuunnitelmaan, jolla olitarkoitus päästä vuodesta 1997 lähtien sellaiseen vuotuiseen voittotasoon, joka
takaa yrityksen elinkelpoisuuden. Se, että rakennemuutossuunnitelmassa ehdotettiin
aikaisemmin toteutettujen kaltaisia toimenpiteitä, ei komission mukaan merkitse,
että kahden ensimmäisen ja kolmannen pääomasijoituksen välillä olisi sellainen
yhteys, ettei ensin mainittuja voida arvioida ulottamatta menettelyä koskemaan
myös kolmatta pääomasijoitusta.
- 104.
- Komissio toteaa katsoneensa, että kaksi ensimmäistä pääomasijoitusta ja niihin
liittynyt rakennemuutos olivat tehneet EniChemistä jälleen niin elinkelpoisen, että
pääomamarkkinoilta voitiin saada yksityistä pääomaa, mutta ne eivät kuitenkaan
tehneet yrityksestä niin kannattavaa, että tällaiselle pääomalle olisi kertynyt tuottoa
pitkällä aikavälillä. Komission mukaan rakennemuutostuki soveltuu
yhteismarkkinoille jo sillä perusteella, että se mahdollistaa tuen saajan
elinkelpoisuuden palauttamisen sellaiselle tasolle, että yritys voi houkutella
pääomamarkkinoilta niin paljon yksityistä pääomaa, että siitä voi jälleen tulla
kannattava, mikä voi tapahtua vieläkin yksityiskohtaisemman
rakennemuutossuunnitelman perusteella. Komission mielestä kaksi ensimmäistä
pääomasijoitusta johtivat tähän tulokseen, koska 3 000 miljardin ITL:n suuruisesta
kolmannesta pääomasijoituksesta oli odotettavissa sellainen tuotto, jota pidettiin
tavanomaisena markkinoilla.
- 105.
- Komissio toteaa, että vaikka EniChemiä koskevaa yksityiskohtaista
rakennemuutossuunnitelmaa ei vielä ollut olemassa, silloin kun kaksi ensimmäistä
pääomasijoitusta tehtiin, komissio kuitenkin tiesi, että koko konsernia koskevaa
rakennemuutossuunnitelmaa laadittiin osana Italian julkisia yrityksiä koskenutta
laajaa rakennemuutosta, josta oli keskusteltu komission kanssa asian EFIM
yhteydessä (EYVL 1993, C 349, s. 2), joka johti Andreatta-Van Miert-sopimukseen.
Italian valtiovarainministeriön vuoden 1992 marraskuussa ja vuoden 1993
huhtikuussa julkaisemissa kahdessa virallisessa asiakirjassa oli yleisluonteinen
selvitys EniChemiä koskevasta rakennemuutos- ja yksityistämissuunnitelmasta.
Perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn kuluessa ilmeni,
että pääomasijoituksilla rahoitettiin EniChemin kannattavuuden palauttamiseksi
toteutettavia rakennemuutostoimenpiteitä Italian hallituksen edellä mainituissa
asiakirjoissa esittämien yleislinjojen mukaisesti. Koska toimenpiteet olivat
johdonmukaisesti samansuuntaisia, mikä tuotiin yksityiskohtaisesti esiin komissiolle
vuonna 1994 esitetyssä rakennemuutossuunnitelmassa, ja koska
rakennemuutossuunnitelman toteuttaminen ei ole staattista, komissio katsoi, että
toimenpiteet liittyivät rakennemuutossuunnitelmaan, jolla pyrittiin EniChemin
toiminnan vähentämiseen tai uudelleensuuntamiseen edellä mainitussa Hytasa-tapauksessa tarkoitetulla tavalla.
- 106.
- Komission mukaan rakennemuutostuen jälkeinen elinkelpoisuuden palautuminen
on ymmärrettävä suuntaviivojen 3.2.2.A kohdassa tarkoitetulla tavalla eli siten, että
yrityksen on pystyttävä kattamaan kaikki kulunsa, poistot ja rahoituskulut mukaan
lukien, ja saamaan sijoitetulle pääomalle vähimmäistuotto. Komission mukaanEniChem oli tässä tilanteessa kahden ensimmäisen pääomasijoituksen jälkeen, sillä
se pystyi säilymään markkinoilla, eikä lisätukea tarvittu.
- 107.
- Markkinatalouden ehdoin toimivan yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen
perustuvasta arviointiperusteesta komissio toteaa aluksi, että yhteisöjen tuomioistuin
on katsonut edellä mainitussa ENI-Lanerossi-tapauksessa annetun tuomion
21 kohdassa, että arvioitaessa, miten markkinatalouden ehdoin toimiva yksityinen
sijoittaja käyttäytyisi, huomioon voidaan ottaa holdingyhtiön erityinen tilanne.
Komissio kuitenkin toteaa kirjelmissään (esim. vastauskirjelmän D.8 kohta), ettei
sillä ollut tarvetta perustaa kantaansa edellä mainittuun ENI-Lanerossi-tapaukseen,
koska se ei epäillyt kolmannen pääomasijoituksen kannattavuutta.
- 108.
- Italian hallituksen 18.5.1994 päivätyssä kirjeessä esitetty rakennemuutossuunnitelma
sisälsi komission mukaan täydelliset tiedot kaikista seikoista, ja siinä oli myös
taloudellisia ennusteita, jotka oli esitetty tuloslaskelmina, taseina ja
kassavirtalaskelmina vuosille 1993-1998. Oli laadittu myös toinen, optimistisempi
taloudellinen ennuste, joka perustui muovien korkeampaan hintatasoon ja hieman
suurempaan polyetyleenituotantoon.
- 109.
- Komissio väittää varmistuneensa siitä, että rakennemuutossuunnitelma on
johdonmukainen, järkevä ja toteuttamiskelpoinen. Komissio päätteli, että
suunnitelmaan sisältyneet kaksi taloudellista ennustetta olivat realistisia ja
varovaisia. Tämän jälkeen komissio arvioi taloudellisiin ennusteisiin sisältyneet
numerotiedot varmistaakseen, että 3 000 miljardin ITL:n suuruisen
pääomasijoituksen tuotto oli sellainen, että markkinatalouden ehdoin toimiva
yksityinen sijoittaja olisi voinut hyväksyä sen.
- 110.
- Kun kolmatta pääomasijoitusta tehtiin, ENIllä oli kaksi vaihtoehtoa: hankkia
EniChemille lisää pääomaa ja toteuttaa rakennemuutos tai olla tekemättä mitään
ja antaa EniChemin mennä itsestään konkurssiin. Vaikkei välitöntä vaaraa
EniChemin konkurssiin asettamisesta ollutkaan, ne tappiot, joita EniChemille
yleensä kertyi tuona ajanjaksona, olisivat ilman 3 000 miljardin ITL:n
pääomasijoitusta ja sitä seurannutta rakennemuutosta syöneet sen oman pääoman
yhden tai kahden vuoden kuluessa, mikä olisi vaatinut uusia pääomasijoituksia tai
muussa tapauksessa johtanut konkurssiin.
- 111.
- Rakennemuutosvaihtoehdon valinnasta johtunutta kassavirran kasvua koskevan
arvioinnin olisi komission mukaan siis pitänyt perustua vertailuun sen välillä, miten
EniChemin taloudellinen tilanne olisi kehittynyt siinä tapauksessa, että se olisiasetettu selvitystilaan, ja sen välillä, millaisia taloudelliset ennusteet olisivat olleet
siinä tapauksessa, että rakennemuutos olisi päätetty toteuttaa. Komissio on oman
ilmoituksensa mukaan suorittanut tällaisen vertailun.
- 112.
- Silloin kun ENI päätti EniChemin selvitystilaan asettamisen sijasta tehdä siihen
lisäsijoituksia, EniChemin oma pääoma oli 1 950 miljardia ITL. Oman pääoman
määrä oli laskettu vähentämällä siitä omasta pääomasta, joka EniChemillä arvioitiinolevan vuoden 1993 lopussa, eli 2 952 miljardista ITL:sta tammikuusta heinäkuuhun
ulottuvan ajan suhteellinen osuus (eli 7/12) vuodelle 1994 ennakoidusta
kokonaistappiosta eli 1 001 miljardia ITL. Näin saadun 1 950 miljardin ITL:n
määrä oli siis ENIn tuon hetkinen sijoitus EniChemiin. Vaikka luotettavan arvion
tekeminen onkin vaikeaa, ei ole virheellistä ajatella, että EniChemin selvitystilaan
asettamisesta aiheutuva lopullinen kustannus olisi ollut tätä suurempi.
- 113.
- Rakennemuutosvaihtoehdon taloudellista vaikutusta arvioitaessa oli komission
mukaan järkevää olettaa, että ENIn tuolloinen sijoitus EniChemiin (1 950 miljardia
ITL) oli jo arvoton, koska selvitystila olisi ilman muuta merkinnyt EniChemillä
tuolla hetkellä olleen pääoman menettämistä kokonaan sekä selvitystilan
aiheuttamista kuluista johtuvia lisätappioita.
- 114.
- Komissio on siis katsonut, että selvitystilavaihtoehdon valitseminen olisi tehnyt
ENIn tuonhetkisen sijoituksen tytäryhtiöönsä EniChemiin arvottomaksi. Kun
komissio analysoi 3 000 miljardin ITL:n sijoituksen tuottoa, se siis otti huomioon
kaikki taloudelliseen suunnitelmaan sisältyneet numerotiedot, jotka EniChemin oli
toimittanut. Komissio on näin ollen ottanut huomioon kaikki
rakennemuutossuunnitelman toteuttamisesta aiheutuvat tulo- ja menovirrat, koska
niitä ei olisi muodostunut siinä vaihtoehtoisessa tilanteessa, että EniChem olisi
asetettu selvitystilaan.
- 115.
- Komission mukaan 3 000 miljardin ITL:n pääomasijoitusta käytettiin investoinnin
perustamiskustannuksena laskettaessa, olisiko yksityisen sijoittaja tehnyt tällaisen
sijoituksen. Koska sijoittaja omisti EniChemin koko osakekannan, kolmannen
pääomasijoituksen tuotto ilmaistiin komission mukaan EniChemin ENIlle
tuottamien nettovoittojen kokonaismääränä.
- 116.
- Perusteena käytettiin vähiten pessimististä ennustetta EniChemin taloudellisesta
tilanteesta, ja niiden nettovoittojen nykyarvo, joita EniChem tuottaisi ENIlle
kymmenen vuoden aikana, laskettiin käyttäen 12 prosentin vuotuista
diskonttokorkoa. Kun käytetään tätä perustetta, tulevien kassavirtojen nykyarvo
juuri vastaa 3 000 miljardin ITL:n investointia, kuten riidanalaisessa päätöksessä
todetaan. Tavanomaisissa markkinaolosuhteissa toimiva harkitseva sijoittaja olisi siis
voinut hyväksyä sijoituksen, eikä kyse näin ollen ollut valtiontuesta.
- 117.
- Sen osalta, olisiko komission pitänyt aloittaa perustamissopimuksen 93 artiklan
2 kohdan mukainen menettely, komissio myöntää, että jos sillä olisi kolmatta
pääomasijoitusta koskeneen alustavan arvioinnin perusteella ollut epäilyjä siitä,
oliko kyseessä valtiontuki, sillä olisi ollut velvollisuus joko aloittaa virallinen
tutkintamenettely tai vaatia Italian hallitukselta lisätietoja (ks. em. asia Saksa v.
komissio, tuomio 20.3.1984; asia C-301/87, Ranska v. komissio, tuomio 14.2.1990,
Kok. 1990, s. I-307, jäljempänä Boussac-tapaus ja yhdistetyt asiat C-324/90 ja
C-342/90, Saksa ja Pleuger Worthington v. komissio, tuomio 13.4.1994, Kok. 1994,s. I-1173). Koska komissiolla ei ollut tällaisia epäilyjä, sillä ei ollut sen enempää
velvollisuutta kuin oikeuttakaan aloittaa kyseistä menettelyä.
- 118.
- Italian tasavalta, ENI ja EniChem tukevat komission väitteitä. Italian tasavalta
korostaa lisäksi sitä, että Ente Nazionale Idrocarburi muutettiin osakeyhtiöksi
vuonna 1992 sellaisen laajan yksityistämisohjelman yhteydessä, jolla lopullisesti
luovuttiin käyttämästä julkisia yrityksiä yleispoliittisina välineinä. ENI oli siis
11.7.1992 jälkeen kuulunut Italian siviililain osakeyhtiöihin sovellettavien säännösten
alaisuuteen, eikä valtiolla ollut enää valtaa antaa ENIlle määräyksiä. Yhtiön oli
toimittava liiketaloudellisten tehokkuus- ja kannattavuusperusteiden mukaisesti.
Valtio ei ollut tehnyt mitään pääomasijoituksia Ente Nazionale Idrocarburiin ennen
tämän muuttamista osakeyhtiöksi eikä yhtiömuodon muutoksen jälkeen myöskään
ENIin. ENIn liikkeenjohdolliset päätökset tekee se itse eikä valtio, jolla on
osakkeenomistajan riski ja joka ei tässä toimi julkisen vallan harjoittajana.
- 119.
- Italian hallituksen mukaan kolmas pääomasijoitus oli osa ENIn hallituksen
27.1.1994 hyväksymää erittäin laajaa rakennemuutosohjelmaa, jolla pyrittiin
erityisesti ylikapasiteetin vähentämiseen, jolla oli tarkoitus täydentää tuotannon
järkiperäistämiseen ja kiinteiden kulujen pienentämiseen tähtäävää politiikkaa, sekä
toiminnan keskittämiseen aloille, jotka vastaavat lähemmin osakkeenomistajan
ydinliiketoimintaa, velkojen merkittävään vähentämiseen ja taloudelliseen
tervehdyttämiseen, kannattavuusrajan saavuttamiseen vuonna 1997 ja sellaiseen
voitollisuuteen, joka mahdollistaa kohtuullisen tuoton osakkeenomistajille. Italian
hallituksen mukaan suunnitelman toteuttaminen rahoitettiin osittain EniChemin
omilla varoilla, jotka olivat peräisin muiden kuin strategisten toimintojen
karsimisesta, ja suunnitelman avulla EniChemistä voitiin tehdä erittäin
kilpailukykyinen melko lyhyessä ajassa, siten että siitä olisi osakkeenomistajille sekä
suoria positiivisia vaikutuksia (voitto) että epäsuoria positiivisia vaikutuksia
(synergiaedut).
- 120.
- ENI ja EniChem väittävät, että komissio olisi voinut katsoa, ettei yhtäkään näistä
kolmesta pääomasijoituksesta ollut tehty valtion varoista, koska ENI käytti omia
varojaan pienentämättä valtiovarainministeriön ENIin tekemän sijoituksen tuottoa
tai alentamatta sen arvoa. Ellei näitä pääomasijoituksia olisi tehty, ENI olisi ollut
vaarassa menettää sekä huomattavan sijoituksensa EniChemiin että yhtäältä
EniChemin ja toisaalta ENIn toimintojen välisen synergiaedun energia-alalla, ja
Italian hallituksen suunnitelma ENIn yksityistämiseksi olisi vaarantunut. ENI ei sitä
paitsi tuolloin enää ollut julkinen laitos, eivätkä Italian hallituksen toimintaohjeet
enää koskeneet sitä. Näiden väliintulijoiden mukaan kahdella ensimmäisellä
pääomasijoituksella vain pantiin täytäntöön Ente Nazionale Idrocarburin ja
Montedison SpA:n vuoden 1989 toukokuussa yhteisesti tekemä päätös Enimontin
pääoman korottamisesta 2 000 miljardilla ITL:lla, siltä osin kuin yhtiön vuosina
1989-1991 saamat voitot eivät riittäneet tähän korotukseen.
- 121.
- Siltä osin kuin on kyse kolmannen pääomasijoituksen arvioinnista markkinatalouden
ehdoin toimivan sijoittajan näkökulmasta, ENI ja EniChem korostavat, ettäkomission politiikkana on - perustamissopimuksen 222 artiklan ja edellä mainituissa
ENI-Lanerossi- ja Alfa Romeo -tapauksissa annettujen tuomioiden mukaisesti -
ottaa huomioon sijoittajan huomattava harkintamarginaali ja ne pitkällä aikavälillä
vaikuttavat seikat, jotka suuressa konsernissa määräysvallan omaavien yritysten on
otettava huomioon (ks. komission jäsenvaltiolle antama tiedonanto ETY:n
perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan sekä komission direktiivin 80/723/ETY
5 artiklan soveltamisesta valmistusteollisuuden julkisiin yrityksiin, 27-31 kohta,
EYVL 1993, C 307, s. 3, jäljempänä julkisia yrityksiä koskeva tiedonanto). ENIn ja
EniChemin mukaan tässä tapauksessa komissio saattoi näitä seikkoja huomioon
ottamattakin katsoa, että sijoituksesta voitiin odottaa asianmukaista tuottoa.
Komissio katsoi, että investoinnin tavanomainen kestoaika on 10 vuotta, ja se
diskonttasi odotetut tuotot käyttäen 12 prosentin korkokantaa. Tämä korkoprosentti
ylittää selvästi sekä ENIn rahoituskulut (sen pitkäaikaisten velkojen
korkoprosenttien painotettu keskiarvo oli 8,5 prosenttia vuonna 1994) että sijoitetun
pääoman keskimääräisen tuoton kemianteollisuudessa (9,3 prosenttia vuonna 1992).
Jos olisi käytetty alempaa korkokantaa, mikä ENIn ja EniChemin mukaan olisi ollut
perusteltua, tulevien kassavirtojen nykyarvo olisi näiden väliintulijoiden mukaan
ylittänyt investoinnin perustamiskustannuksen.
- 122.
- ENIn ja EniChemin mukaan oli perusteltua, että ENIn EniChemiin tekemän
sijoituksen arvoksi ennen kolmatta pääomasijoitusta arvioitiin 1 950 miljardia ITL.
Jos EniChem olisi joutunut selvitystilaan, ENIn olisi pitänyt maksaa EniChemin
velat (8 676 miljardia ITL), kun otetaan huomioon, mitä seurauksia EniChemin
maksuhäiriöllä olisi ollut ENI-konsernille. ENI on edellä mainitun julkisia yrityksiä
koskevan tiedonannon 36 kohdan mukaisesti ottanut huomioon ne vaikutukset, joita
EniChemin selvitystilalla olisi ollut ENI-konsernille ja joita ovat muun muassa
synergiaetujen menettäminen, yrityskuvalle ja luottokelpoisuudelle (credit rating)
aiheutuva vahinko ja ENIn yksityistämisen vaikeutuminen. Nämä väliintulijat
toteavat vielä, että EniChemin myymistä toiminnoista saatiin nyt parempi hinta kuin
siinä tapauksessa, että myynti olisi tapahtunut selvitystilan uhatessa (ks. em. julkisia
yrityksiä koskeva tiedonanto, 20 kohta). ENI ja EniChem toteavat lopuksi, että
vuosien 1994-1997 rakennemuutossuunnitelma onnistui selvästi, ja ne esittävät
yksityiskohtaisen selvityksen EniChemin taloudellista tilaa koskevista tilastoista
osoittaakseen, että vuodeksi 1997 ennakoidut tavoitteet saavutettiin jo vuonna 1995.
Kirjallisen käsittelyn päättymisen jälkeen esitetyt väitteet ja niiden perustelut
- 123.
- Prosessinjohtotoimenpiteiden yhteydessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
pyysi 21.5.1997 päivätyllä kirjeellä komissiota esittämään asiakirja-aineistoonsa
sisältyvät laskelmat siitä, olisiko markkinatalouden ehdoin toimiva yksityinen
sijoittaja voinut tehdä 3 000 miljardin ITL:n suuruisen kolmannen
pääomasijoituksen, ja erityisesti molemmat laskelmat EniChemin tulevien
kassavirtojen taloudellisesta nykyarvosta (joista toinen perustuu optimistisempaan
ennusteeseen ja toinen pessimistisempään), joihin oli viitattu komission vastineessa
ja vastauskirjelmässä. Asianosaisten ja väliintulijoiden kirjallisen käsittelynpäättymisen jälkeen esittämät väitteet ja näiden perustelut koskevat ainoastaan
komission esittämiä laskelmia.
Komission 30.6.1997 esittämät huomautukset
- 124.
- Komission 30.6.1997 esittämien huomausten liitteenä olivat taulukot QI/1, QI/2,
QI/3 ja QI/4, joiden komissio ilmoitti olevan ensimmäisen oikeusasteen pyytämiä
asiakirjoja.
- 125.
- Näiden huomautusten mukaan taulukko QI/1, jossa oli päivämääränä 1.7.1994, on
komission tekemä laskelma 3 000 miljardin ITL:n pääomasijoituksen tuotosta.
EniChemin kassavirtojen nykyarvo on taulukon viidennellä rivillä, jonka nimenä
on Oman pääoman kumuloitunut arvo (Cumulated equity value) ja josta
ilmenee, että vuonna 2005 EniChemin oman pääoman kumuloituneen arvon pitäisi
olla 2 966 miljardia ITL.
- 126.
- Näiden huomautusten mukaan taulukossa QI/2 on komission laskelma ENIn
rahoituskuluista. Taulukossa QI/3 on komission laskelma suurimpien
kemianteollisuusyritysten keskimääräisestä oman pääoman tuotosta, jota on käytetty
perustana vertailussa. Taulukko QI/4 sisältää sellaisia ennusteita toiminnan ja
rahoitustilanteen kehittymisestä, joita on käytetty perustana pääomasijoituksen
tuottoa laskettaessa. Kyseessä on 13.4.1994 laadittu asiakirja nimeltä Analisi di
sensitivitá (Ipotesi migliorative di scenario), jonka Italian hallitus on antanut
komissiolle hallinnollisen menettelyn aikana.
Istunto 23.9.1997
- 127.
- Istunnossa, joka pidettiin 23.9.1997, kantaja ja Yhdistynyt kuningaskunta arvostelivat
taulukossa QI/1 olevia laskelmia useilta osin. Ne totesivat erityisesti, että komission
olisi pitänyt käyttää laskelmien perustana kassavirtoja sanan suppeassa
merkityksessä eikä kirjanpidollisia tuottoja. Taulukon neljänteen riviin, jonka nimi
on Yhteenlasketut diskontatut virrat (Cumulated discounted flow), olisi pitänyt
sisältyä negatiivisena eränä 3 000 miljardin ITL:n suuruinen investoinnin
perustamiskustannus, jolloin kassavirtojen nykyarvo ei olisi -34 miljardia ITL vaan
-3 034 miljardia ITL. Taulukon viidennellä rivillä, jossa yhteenlasketut diskontatut
tuotot lisätään -3 000 miljardin ITL:n suuruiseen investoinnin
perustamiskustannukseen, on kantajan ja Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan
perustavanlaatuinen virhe, koska on kiistatonta, että tosiasiassa 3 000 miljardia ITL
maksettiin EniChemin velkojille sen velkojen vähentämiseksi ja nettotuloksen
parantamiseksi, eikä tämä määrä siis ole käytettävissä vuonna 2005, jolloin
investoinnin kestoaika päättyy. Viides rivi on sitä paitsi pelkkä itseään toteuttava
ennuste, koska komission käyttämien menetelmien mukaan EniChemin jäännösarvovastaa aina alkuperäistä pääomasijoitusta siitä riippumatta, onko pääomasijoitus
2 000 miljardia ITL tai 10 0000 miljardia ITL.
- 128.
- Komissio vastaa tähän toteamalla erityisesti, että taulukon QI/1 neljännellä rivillä
osoitetaan, kuinka suuri tuottovirran olisi oltava, jotta se olisi 12 prosentin
korkokannalla diskontattuna niin suuri, että sijoittaja voisi sijoituksen tavanomaisen
kestoajan päättyessä saada sijoittamansa pääoman takaisin. Sen jälkeen viidennellä
rivillä osoitetaan, että tuotto on niin suuri, että sijoittaja saa investoinnin
perustamiskustannuksen takaisin tämän ajanjakson kuluttua (2 966 miljardia ITL)
saatuaan sillä välin 12 prosentin tuoton.
- 129.
- PO IV:ssä asiakirja-aineistosta vastannut Spagnolli vahvisti ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen istunnossa esittämien kysymysten johdosta, että hän
oli huomattavassa määrin osallistunut taulukon QI/1 laatimiseen. Hän selitti, että
koska EniChemin oma pääoma oli 1 950 miljardia ITL, kun kolmas pääomasijoitus
tehtiin, taulukossa QI/1 esitetyt tulokset perustuivat 4 950 miljardin ITL:n
suuruiseen omaan pääomaan, joka oli käytettävissä kolmannen pääomasijoituksen
maksamisen jälkeen. Jotta osakkeenomistaja voisi päättää, sijoittaako se
EniChemiin 3 000 miljardia ITL, sen on kuitenkin tiedettävä, minkä suuruisen
tuoton se saa juuri tästä sijoituksesta. Oli siis välttämätöntä tutkia, miten kolmas
pääomasijoitus vaikuttaa yrityksen tilanteeseen. EniChem pystyi kolmannen
pääomasijoituksen johdosta välttämään konkurssin, joka olisi merkinnyt sillä tuolla
hetkellä olleen 1 950 miljardin ITL suuruisen oman pääoman menettämistä.
Taulukossa QI/1 olevat laskelmat oli tästä syystä tehty ottamatta huomioon yhtiöllä
jo olevaa omaa pääomaa.
- 130.
- Spagnolli totesi vielä, että jos hyväksytään kantajan käsitys, jonka mukaan
3 000 miljardin ITL:n suuruinen kolmas pääomasijoitus olisi pitänyt ottaa
taulukon QI/1 neljännellä rivillä huomioon negatiivisena eränä vuoden 1994
heinäkuun osalta, tämä negatiivinen erä olisi pitänyt tasapainottaa ottamalla vuoden
2005 kohdalla positiivisena eränä huomioon yrityksen jäännösarvo. Spagnollin
mukaan taulukon viides rivi osoittaa, että vuoden 1994 heinäkuusta vuoteen 2005
ulottuvana aikana EniChemin oma pääoma kasvaa ja vähenee yrityksen tuloksen
mukaan. Kauden alussa oma pääoma kuitenkin on 3 000 miljardia ITL, ja vuonna
2005 se on edelleen 3 000 miljardia ITL, kun tuottovirta on diskontattu
12 prosentin korkokannalla.
- 131.
- ENI ja EniChem väittävät erityisesti, että komission tinkimättömyydestä todistaa se,
että se on ottanut taulukossa QI/1 huomioon EniChemin ennakkoidun tappion
vuosilta 1994-1996, vaikka se on näiden samojen tappioiden vuoksi jättänyt pois
laskelmasta EniChemin oman pääoman arvon vuoden 1994 heinäkuussa. ENIn ja
EniChemin mukaan EniChemin tappiot on näin ollen otettu huomioon kahteen
kertaan.
- 132.
- ENI ja EniChem toteavat lisäksi, että ne ovat laatineet omat laskelmansa
kolmannesta pääomasijoituksesta odotettavista kassavirroista osoittaakseen, että
laskelmat voidaan tehdä usealla tavalla. Näiden laskelmien mukaan tulevien
kassavirtojen nykyarvo on 7 195 miljardia ITL.
Komission 26.9.1997 ja 16.10.1997 päivätyt kirjeet
- 133.
- Komissio ilmoitti 26.9.1997 päivätyllä kirjeellään ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimelle, että vaikka taulukko QI/1 olikin esitetty ikään kuin se olisi
kuulunut komission asiakirja-aineistoon, sitä ei tosiasiassa ollut olemassa, silloin kun
riidanalainen päätös tehtiin. Tässä kirjeessä komissio toteaa, että vaikka
taulukossa QI/1 oli päivämäärä 1.7.1994, se oli asiakirja-aineistosta vastaavan
virkamiehen Spagnollin laatima rekonstruktio laskelmista, joita hän teki päätöstä
valmisteltaessa. Komissio täsmentää, ettei se voi olla varma siitä, että
taulukossa QI/1 esitetyt laskelmat ovat juuri ne samat, jotka tehtiin ennen
riidanalaista päätöstä, mutta tämäntyyppisiä laskelmia oli todella käytetty
riidanalaisen päätöksen perustana. Alkuperäiset laskelmat oli tehty tietokoneella,
joka oli tällä välin vaihdettu uuteen, koska valtiontukiosasto oli vaihtanut
tietojärjestelmäänsä, eikä laskelmista ollut paperiversioita. Komission mukaan
Spagnolli ja hänen tuolloinen esimiehensä, osastopäällikkö Feltkamp, jotka
molemmat olivat läsnä 23.9.1997 pidetyssä istunnossa, saattoivat vahvistaa, että
tämä piti paikkansa.
- 134.
- Komissio ilmoitti 16.10.1997 päivätyllä kirjeellä ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimelle, että se vahvistaa, että taulukot QI/2 ja QI/4 ovat jäljennöksiä
alkuperäisistä asiakirjoista, jotka sisältyivät komission asiakirja-aineistoon
riidanalaista päätöstä tehtäessä. Komission mukaan taulukko QI/3 ei ole se
taulukko, joka tuolloin sisältyi sen asiakirja-aineistoon. Komissio kuitenkin esitti
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle asiakirjan, joka sen mukaan on
taulukon QI/3 alkuperäinen versio, ja toteaa selvityksenä, että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimelle 30.6.1997 annettu taulukko QI/3 oli uusi versio, joka
oli riidanalaisen päätöksen jälkeen tehty tietokoneella asian ymmärtämisen
helpottamiseksi.
- 135.
- Komissio toteaa tässä kirjeessä vielä, että Spagnolli voi todistaa nämä seikat
oikeiksi. Hänen esimiehensä, osastopäällikkö Feltkamp voi komission mukaan
vahvistaa, että riidanalaista päätöstä valmisteltaessa käytettiin taulukoiden QI/2,
QI/3 ja QI/4 tyyppisiä taulukoita, vaikkei hän enää muistakaan taulukkojen tarkkaa
sisältöä. PO IV:n virkamies Owen voi myös todistaa olleensa Spagnollin
työhuoneessa vuoden 1994 heinäkuussa, kun Spagnolli oli laatinut laskutaulukkoa
tarkastaakseen, mikä oli kassavirtojen nykyarvo kolmannen pääomasijoituksen
osalta. Komission mukaan laskelma osoitti, ettei pääomasijoitus ollut
valtiontuenluonteinen, mutta Owen ei muista lukuja yksityiskohtaisesti.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 13.10.1997 esittämä
kirjallinen kysymys ja komission 11.11.1997 esittämät huomautukset
- 136.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyysi 13.10.1997 päivätyllä kirjeellään
komissiota ilmoittamaan, vetoaako komissio edelleen taulukossa QI/1 oleviin
laskelmiin tukeakseen riidanalaisessa päätöksessä olevaa väitettään, jonka mukaan
markkinatalouden ehdoin toimiva yksityinen sijoittaja olisi voinut tehdä3 000 miljardin ITL:n suuruisen kolmannen pääomasijoituksen etenkin siksi, että
tulevien kassavirtojen nykyarvo juuri vastaa 3 000 miljardin ITL:n sijoitusta.
Muussa tapauksessa komissiota pyydetään riidanalaisen päätöksen perusteluja ja
kirjelmiään lähtökohtana pitäen täsmentämään, millä laskelmilla tai muilla seikoilla
se osoittaa, että sen tältä osin tekemät päätelmät ovat perusteluja.
- 137.
- Komissio liitti 11.11.1997 esittämiinsä huomautuksiin kaksi taulukkoa (taulukko A
ja taulukko B). Komissio totesi tukeutuvansa edelleenkin taulukon QI/1 laskelmiin,
mutta taulukossa A esitetyin muutoksin. Komission mukaan Spagnolli, Feltkamp ja
Owen voivat todistaa, että Spagnolli oli tehnyt tietokoneella taulukon QI/1
tyyppisen laskutaulukon, jota oli käytetty tarkastettaessa, mikä oli kolmannen
pääomasijoituksen tuottojen nykyarvo, ja tämä laskutaulukko osoitti, ettei
pääomasijoitus ollut valtiontuenluonteinen.
- 138.
- Komission mukaan taulukossa A on yritetty asiaa käsitelleiden henkilöiden
muistikuvien perusteella rekonstruoida riidanalaista päätöstä valmisteltaessa tehdyt
laskelmat täydellisemmin. Uudessa taulukossa A tuodaan esille pääasiallisesti kaksi
uutta seikkaa, jotka komission mukaan oli otettu huomioon päätöstä valmisteltaessa
tehdyissä laskelmissa ja jotka on rekonstruoitu asiaa käsitelleiden henkilöiden
muistikuvien perusteella.
- 139.
- Ensimmäinen näistä seikoista on se, että EniChemin omalla pääomalla, jonka arvo
oli 31.7.1994 1 950 miljardia ITL, oli katettu EniChemin tappiot suunnitelman
kolmelta ensimmäiseltä vuodelta. Tämä 1 950 miljardin ITL:n suuruinen erä jäi
EniChemin kirjanpitoon, ja kun päädyttiin siihen vaihtoehtoon, että kolmas
pääomasijoitus tehdään, se piti ottaa huomioon laskelmassa.
- 140.
- Toinen näistä seikoista on se, että EniChemin jäännösarvo vuonna 2005 oli otettu
laskelmassa huomioon nykyarvostaan eli 1 531 miljardin ITL:n suuruisena. Tämä
arvo perustuu siihen, että EniChem jatkaa toimintaansa ennusteajanjakson
päätyttyäkin. Komission mukaan on varmaa, että jäännösarvo laskettiin, koska se
on komission vakiintunut käytäntö valtiontukien alalla, mutta Feltkamp ja Spagnolli
eivät enää tarkalleen muista, millainen laskelma riidanalaista päätöstä
valmisteltaessa tehtiin. Komissio toteaa, että yleensä käytettiin yksikertaista mutta
vakiintunutta menetelmää, jossa bruttokate eli liiketoiminnan tuottojen ja kulujen
erotus kerrotaan kertoimella, jonka suuruus riippuu kyseisen yrityksen ja alan
omasta tilanteesta. Kemianteollisuudessa tämän kertoimen tavanomainen
vaihteluväli oli neljästä kuuteen, ja taulukossa A oli käytetty kerrointa kolme.
- 141.
- Taulukkoon A lisätyt tekijät eivät sellaisinaan ilmenneet taulukosta QI/1, mutta ne
voitiin helposti johtaa taulukkoon ja rakennemuutossuunnitelmaan sisältyvistä
luvuista (taulukko QI/4). Se, että tappio oli otettu huomioon kahteen kertaan, ja
oman pääoman häviäminen johtuivat taulukon QI/1 laatimisesta vastanneen
virkamiehen huolimattomuudesta, ja ne havaittiin vasta istunnon jälkeen. Kolme
todistajaa vahvistaa, ettei riidanalaista päätöstä valmisteltaessa ollut tehty tätäsamaa virhettä. Komission mukaan tappioita ei ole sen vastineessakaan otettu
huomioon kahteen kertaan.
- 142.
- Yleisemmällä tasolla komissio huomauttaa, että sen laskelmat perustuivat
EniChemin nettotulokseen (verojen jälkeen). Komissio esittää ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimelle taulukossa B laskelman, joka on laadittu kantajan
suosittelemalla DCF-menetelmällä (discounted cash flow), jonka mukaan tulevien
kassavirtojen yhteismäärä ylittää investoinnin 3 000 miljardin ITL:n suuruisen
perustamiskustannuksen lähes 2 000 miljardilla ITL:lla.
- 143.
- Komission mukaan päätelmä, jonka mukaan markkinatalouden ehdoin toimiva
yksityinen sijoittaja olisi voinut tehdä 3 000 miljardin ITL:n suuruisen
pääomasijoituksen, ei kuitenkaan perustu yksinomaan tuotto-odotuslaskelmaan vaan
- kuten komission kirjelmistä ilmenee - myös siihen, mikä arvo ja merkitys
EniChemin toiminnan jatkumisella on ENIlle holdingyhtiönä, sekä muihin
päätöksen 4 kohdassa mainittuihin seikkoihin.
Asianosaisten ja väliintulijoiden huomautukset, jotka on esitetty komission
11.11.1997 päivätyn kirjeen jälkeen
- 144.
- Kantaja toteaa 19.1.1998 päivätyissä huomautuksissaan, ettei komissio ole selittänyt,
miksi taulukon QI/1 päivämääräksi oli virheellisesti merkitty 1.7.1994. Koska
taulukko QI/1 sopii virheellisenäkin paremmin yhteen riidanalaisen päätöksen
4 kohdan kanssa kuin uusi taulukko A, on kantajan mukaan todennäköistä, että
taulukko QI/1 edustaa päätöksen valmisteluaikana tehtyä työtä ja että uusi
taulukko A on laadittu tosiasioiden tapahtumisen jälkeen tuolloin tehtyjen virheiden
korjaamiseksi. Lisäksi kantaja toteaa, että taulukko QI/3 poikkeaa useissa kohdin
asiakirjasta, jonka komissio esitti 16.10.1997 esittämiensä huomautusten yhteydessä.
- 145.
- Tämän vuoksi kantaja on pyytänyt ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta
päättämään asian selvittämistoimista sen selvittämiseksi, miten ja milloin
taulukot QI/1 ja QI/3 ja taulukko A on laadittu, ja kuulemaan todistajina
Feltkampia, Spagnollia ja Owenia.
- 146.
- Pääasian osalta kantaja katsoo, ettei komissio enää vetoa taulukkoon QI/1.
Taulukko A edustaa olennaisesti erilaista näkökulmaa, joka ei ilmene sen enempää
riidanalaisesta päätöksestä kuin komission kirjelmistäkään. Koska komissio ei ole
pystynyt esittämään asiakirja-aineistostaan peräisin olevia laskelmia näyttääkseen
toteen sen riidanalaisessa päätöksessä tehdyn päätelmän paikkansapitävyyden,
jonka mukaan tulevien kassavirtojen nykyarvo juuri vastaa 3 000 miljardia ITL:aa,
riidanalainen päätös on kantajan mukaan kumottava.
- 147.
- Kantajan mukaan komissio on implisiittisesti hyväksynyt kantajan 23.9.1997
pidetyssä istunnossa esittämän arvostelun, jonka mukaan EniChemin tulevakassavirta, sellaisena kuin se ilmenee taulukon neljänneltä riviltä, ei ensinnäkään
ollut -34 miljardia ITL vaan -3 034 miljardia ITL ja jonka mukaan EniCheminoman pääoman kumuloituneella arvolla, sellaisena kuin se ilmenee taulukon QI/1
viidenneltä riviltä, ei ollut mitään merkitystä laskettaessa EniChemin kassavirtojen
nykyarvoa. Kantajan mukaan taulukon A neljännellä rivillä on oikea luku
-3 034 miljardia ITL, eikä aikaisempaa viidettä riviä ole lainkaan otettu huomioon
sijoittajan tuottoa laskettaessa, vaikka se edelleen on taulukossa.
- 148.
- Jotta komissio olisi näissä olosuhteissa jollain muulla tavalla löytänyt yli 3 034
miljardia ITL nykyarvossa ilmaistuna, se on kantajan mukaan lisännyt taulukkoon A
kaksi uutta tekijää, eli se on käyttänyt laskelmissa olemassa olevaa omaa
pääomaa ja katsonut, että EniChemillä on tietty jäännösarvo sijoituksen kestoajan
päättyessä. Kantajan mukaan tämä ongelmanratkaisutapa on kuitenkin ristiriidassa
riidanalaisen päätöksen ja komission kirjelmien kanssa.
- 149.
- Se, että EniChemin tappiot vuoteen 1996 saakka on taulukossa A katettu sillä jo
olevalla omalla pääomalla, on kantajan mukaan rahoituksellisesti järjenvastaista,
koska siinä sekoitetaan kaksi täysin erillistä aluetta eli yritykseen tehtävän
sijoituksen arviointi ja yrityksen kirjanpito. Yksikään riippumaton asiantuntija ei
kantajan mukaan olisi valmis todistamaan, että tämä menetelmä olisi yleisesti
hyväksytty osa nykyarvon laskentaa. Menetelmä, jolla on laskettu EniChemin
jäännösarvo taulukossa A, ei kantajan mukaan ole sen enempää tavanomainen kuin
vakiintunutkaan.
- 150.
- Kantaja väittää lisäksi, että taulukossa A olevassa nettotulosta koskevassa
laskelmassa on useita vakavia virheitä yksityiskohtien osalta. Kantaja arvostelee
myös taulukkoa B huomauttaen komission myöntäneen, ettei mitään tämäntyyppistä
analyysia tehty riidanalaista päätöstä valmisteltaessa.
- 151.
- Yhdistynyt kuningaskunta vaatii 19.1.1998 esittämissään huomautuksissa erityisesti,
että riidanalainen päätös on kumottava, koska on täysin epäselvää, mitä laskelmia
komissio on todella tehnyt osoittaakseen perustelluksi päätelmänsä, jonka mukaan
markkinoilla toimiva sijoittaja olisi voinut tehdä tällaisen sijoituksen.
- 152.
- ENI ja EniChem väittävät 19.1.1998 esittämissään huomautuksissa, että toimielimen
säädöksen tai päätöksen lainmukaisuutta on arvioitava säädöksen tai päätöksen
antamisajankohtana olleiden tietojen ja silloin vallinneen tosiasiallisen ja
oikeudellisen tilanteen perusteella (asia T-115/94, Opel Austria v. neuvosto, tuomio
22.1.1997, Kok. 1997, s. II-39, 87 kohta). Tästä seuraa, ettei päätöstä voida kumota
siitä syystä, että yhteisön toimielimet ovat rikkoneet velvollisuuttaan säilyttää
arkistossaan täydellinen asiakirja-aineisto riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen,
tai siitä syystä, etteivät ne pysty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
pyynnöstä esittämään päätöksen perusteena olevia alkuperäisiä asiakirjoja. Näiden
väliintulijoiden mukaan komissio on 11.11.1997 esittämillään huomautuksilla joka
tapauksissa korjannut tilanteen esittämällä selvän, luotettavan ja uskottavan
rekonstruktion riidanalaisen päätöksen tekohetkellä laaditusta analyysista ja silloin
kehitellyistä perusteluista. Sillä, ettei komissio pysty esittämään ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuimelle tiettyjä alkuperäisiä asiakirjoja, joita se on käyttänyt
perustana riidanalaista päätöstä valmistellessaan, ei näiden väliintulijoiden mukaan
siis ole mitään vaikutusta päätöksen lainmukaisuuteen.
- 153.
- ENI ja EniChem toteavat erityisesti, että uusi taulukko A poistaa vaaran siitä
kaksinkertaisesta kirjaamisesta, jonka ENI toi esiin 23.9.1997 pidetyssä istunnossa.
Kun otetaan huomioon, että kolmen ensimmäisen vuoden tappiot katetaan yhtiöllä
jo olevalla 1 950 miljardin ITL:n omalla pääomalla, tappioita ei enää vähennetä
3 000 miljardin ITL:n suuruisesta pääomasijoituksesta. Lisäksi ne toteavat, että
taulukko A täydentää taulukkoa QI/1, koska siihen on otettu myös jäännösarvo,
joka on arvioitu erittäin varovaisesti. Koska asia on hyvin monimutkainen,
komissiolla on oltava laaja harkintavalta valitessaan laskentamenetelmää ja
-parametrejä.
- 154.
- ENIn ja EniChemin mukaan riidanalainen päätös ei ole lainvastainen, vaikka
taulukossa A käytettyä laskentamenetelmää ei voitaisikaan pitää hyväksyttävänä,
sillä taulukossa B käytetty toinen laskentamenetelmä osoittaa, ettei
pääomasijoitusta voida pitää valtiontukena. Muutkin menetelmät osoittavat, että
komissio teki riidanalaisen päätöksen oikeilla perusteilla, koska pääomasijoitus ei
myöskään näiden menetelmien mukaan ole tukea. ENI ja EniChem esittävät
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle laskelmia, jotka on tehty taulukossa B
käytetyllä diskontatun kassavirran menetelmällä mutta joiden perushypoteesit
poikkeavat hieman taulukossa käytetyistä. Nämä laskelmat osoittavat, että
kolmannen pääomasijoituksen tuotto oli huomattava.
Istunto 17.3.1998
- 155.
- Komissio ilmoitti 17.3.1998 pidetyssä istunnossa ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimelle, että komission 16.10.1997 päivätyn kirjeen liitteenä esitetty
asiakirja ei ehkä olekaan se riidanalaisen päätöksen valmisteluvaiheessa käytetty
alkuperäinen versio taulukosta QI/3, joka sen piti olla. Komission mukaan tämä ei
kuitenkaan merkitse sitä, etteikö komission näissä laskelmissa käyttämä
12 prosentin korkokanta olisi kohtuullinen.
- 156.
- Pääasian osalta komissio korostaa erityisesti sitä, että tulkittaessa riidanalaisen
päätöksen 4 kohdassa olevaa viittausta tuleviin kassavirtoihin on otettava huomioon
edellä mainitun julkisista yrityksistä annetun tiedonannon 35 kohta, jonka mukaan
kassavirta voi sisältää sijoittajan osinkoina ja arvonnousuna saaman tuoton. Jos
Enichem olisi asetettu selvitystilaan, sen varat olisi menetetty selvitystilakulujen
vuoksi, joten 1 950 miljardin ITL:n määrää merkitsee tässä tiedonannossa
tarkoitettua arvonnousua. Markkinataloudessa toimivan yksityisen sijoittajan
periaate edellyttää komission mukaan, että 1 950 miljardia ITL oli otettava
huomioon, koska pääomasijoitus mahdollisti tämän arvon säilyttämisen jatkossa,
kun taas selvitystilavaihtoehdossa se olisi menetetty. Vaikka juuri tätä laskelman
osaa ei olekaan nimenomaisesti toistettu riidanalaisessa päätöksessä, on komissionmukaan todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ei ole välttämätöntä
ilmoittaa kaikkia perustelujen yksityiskohtia.
- 157.
- Vaikka riidanalaisessa päätöksessä ei nimenomaisesti mainita myöskään
jäännösarvoa, komission mukaan se yleensä lasketaan tämäntyyppisen analyysin
yhteydessä, kuten asianosaisten ja väliintulijoiden lainaamissa eri teoksissa todetaan.
Koska jäännösarvo voidaan laskea ainakin neljällä menetelmällä, komissio ei
mielestään ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä, kun se on käyttänyt yhtä näistä
menetelmistä, vaikka kantaja ehdottaa käytettäväksi toista.
- 158.
- Komissio huomauttaa vielä, että riidanalaisen päätöksen 4 kohdassa todetaan, että
rakennemuutossuunnitelmassa ennakoidun vuosittaisen voiton piti vuodesta 1998
lähtien saavuttaa taso, joka hieman ylittäisi yksityisen osakkeenomistajan kannalta
hyväksyttävän vähimmäistuoton. Komission mukaan riidanalainen päätös on jo
tämän toteamuksen vuoksi sillä tavalla perusteltu, kuin edellä mainitussa ENI-Lanerossi-tapauksessa tarkoitetaan. On myös otettava huomioon ENIn pitkän
aikavälin strategia, sen myöhempi yksityistäminen ja konsernin synergiaedut.
Komission mukaan huomioon voidaan ottaa myös se, mitä riidanalaisen päätöksen
jälkeen on tapahtunut, ainakin sen osoittamiseksi, ettei komissio ole tehnyt ilmeistä
arviointivirhettä (asia 234/84, Belgia v. komissio, tuomio 10.7.1986, Kok. 1986,
s. 2263, 12 kohta, jäljempänä Meura-tapaus ja yhdistetyt asiat C-329/93, C-62/95 ja
C-63/95, Saksa ym. v. komissio, tuomio 24.10.1996, Kok. 1996, s. I-5151, 34 kohta,
jäljempänä Bremer Vulkan -tapaus).
- 159.
- Lopuksi komissio pyytää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelta, että se
perustaisi tässä asiassa annettavan tuomion taulukkoon A eikä taulukkoon QI/1.
Komissio vahvistaa, että riidanalaista päätöstä valmisteltaessa tehty laskelma on se,
joka on taulukossa A ja jossa on otettu huomioon yhtiöllä jo oleva oma pääoma ja
yhtiön jäännösarvo, eikä se, joka on taulukon QI/1 viidennellä rivillä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 160.
- Komissio toteaa riidanalaisen päätöksen 4 kohdassa, että 3 000 miljardin ITL:n
suuruinen kolmas pääomasijoitus ei ole perustamissopimuksen 92 artiklan
1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, koska markkinatalouden ehdoin toimiva
yksityinen sijoittaja olisi voinut tehdä sen.
- 161.
- Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että periaate,
jonka mukaan pääomasijoitusta ei pidetä perustamissopimuksen 92 artiklan
1 kohdassa tarkoitettuna tukena, jos markkinatalouden ehdoin toimiva yksityinen
sijoittaja olisi vastaavissa olosuhteissa tehnyt tällaisen sijoituksen, on sellainen
asiassa merkityksellinen arviointiperuste, jolla pyritään muun muassa varmistamaan
se, ettei pääomasijoitusta pidetä tukena pelkästään siitä syystä, että julkinen valta
tekee sen (em. Meura-tapaus, tuomion 9-18 kohta; em. Boussac-tapaus, tuomion
38 ja 39 kohta; asia C-142/87, Belgia v. komissio, tuomio 21.3.1990, Kok. 1990,s. I-959, jäljempänä Tubemeuse-tapaus; em. Alfa Romeo -tapaus, tuomion
17-24 kohta; em. ENI-Lanerossi-tapaus, tuomion 16-24 kohta ja em. Bremer
Vulkan -tapaus, tuomion 23-26 kohta).
- 162.
- Komission kolmannen pääomasijoituksen osalta tekemästä päätelmästä ilmenee,
että perustamissopimuksen 92-94 artiklaan perustuvaa valtiontukien
valvontajärjestelmää ei voida soveltaa tähän pääomasijoitukseen, joten komissio ei
ole myöskään tutkinut, soveltuuko pääomasijoitus yhteismarkkinoille
perustamissopimuksen 92 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Komission tutki
yhteismarkkinoille soveltumista ainoastaan kahden ensimmäisen pääomasijoituksen
osalta, jotka olivat 1 794 miljardia ITL kolmen pääomasijoituksen yhteismäärästä
4 794 miljardista ITL:sta.
- 163.
- Tämän tapauksen olosuhteissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että
ensiksi on tutkittava kantajan kolmas kanneperuste, jonka mukaan komissio on
rikkonut perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohtaa, koska se ei ole aloittanut
tämän määräyksen mukaista menettelyä kolmannen pääomasijoituksen osalta.
Kanneperuste, jonka mukaan komissio on rikkonut perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohtaa, koska se ei ole aloittanut tämän määräyksen mukaista
menettelyä kolmannen pääomasijoituksen osalta
- 164.
- Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely on välttämätön, jos komissio kohtaa
vakavia vaikeuksia arvioidessaan tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Kun
komissio päättää tuen hyväksymisestä, se voi pitää perustamissopimuksen
93 artiklan 3 kohdan mukaista alustavaa vaihetta riittävänä vain, jos se on alustavan
tutkinnan päättyessä vakuuttunut siitä, että tuki on yhteensoveltuva
perustamissopimuksen kanssa. Jos komissio on sitä vastoin alustavassa tutkinnassa
tullut toisenlaiseen tulokseen tai jos se ei ole alustavan tutkinnan avulla pystynyt
ratkaisemaan kaikkia niitä ongelmia, joita liittyy arviointiin tuen soveltuvuudesta
yhteismarkkinoille, sillä on velvollisuus hankkia kaikki tarpeelliset selvitykset ja
aloittaa tätä varten 93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely (ks. mm. em. asia
Saksa v. komissio, tuomio 20.3.1984, 13 kohta; em. asia Cook v. komissio, tuomion
29 kohta; em. asia Matra v. komissio, tuomion 33 kohta ja em. asia komissio v.
Sytraval ja Brink's France, tuomion 39 kohta).
- 165.
- Periaatetta, jonka mukaan niillä, joiden oikeussuojan turvaamiseksi
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaiset menettelylliset takeet on
annettu, pystyvät vaatimaan näiden takeiden noudattamista vain, jos ne voivat
riitauttaa päätöksen, jonka mukaan menettelyä ei aloiteta, yhteisöjen
tuomioistuimessa, sovelletaan myös siinä tapauksessa, että komissio katsoo, ettei
kyseessä lainkaan ole valtiontuki (em. asia komissio v. Sytraval ja Brink's France,tuomion 47 kohta).
- 166.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo tästä oikeuskäytännöstä ja erityisesti
edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Sytraval ja Brink's France annetusta
tuomiosta ilmenevän, että komissiolla voidaan katsoa olevan velvollisuus aloittaa
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely, silloin kun se ei
ole alustavan tutkinnan avulla voinut ratkaista kaikkia niitä ongelmia, joita liittyy
sen arvioimiseen, onko kyseinen toimenpide perustamissopimuksen 92 artiklan
1 kohdassa tarkoitettua tukea, tai ainakin silloin kun se ei ole tätä alustavaa
tutkintaa suorittaessaan voinut vakuuttua siitä, että kyseinen toimenpide soveltuu
yhteismarkkinoille, vaikka se olisi tukea.
- 167.
- Nyt kyseessä oleva tapaus koskee kolmea pääomasijoitusta, joista ensimmäinen oli
1 000 miljardia ITL, toinen 794 miljardia ITL ja kolmas 3 000 miljardia ITL ja jotka
sama julkinen yritys (ENI) teki kahden vuoden aikana erääseen tytäryhtiöönsä
(EniChem). Riidanalaisen päätöksen mukaan kaksi ensimmäistä pääomasijoitusta
ovat valtiontukea, mutta kolmas oli sijoitus, jonka yksityinen sijoittaja olisi voinut
tehdä.
- 168.
- On kiistatonta, että komission päätelmä, jonka mukaan yksityinen sijoittaja olisi
voinut tehdä kolmannen pääomasijoituksen, perustuu pääasiallisesti riidanalaisen
päätöksen 4 kohdassa olevaan seuraavaan toteamukseen:
Kun tulevien kassavirtojen nykyarvo lasketaan 3 000 miljardin ITL:n suuruisen
viimeisen pääomasijoituksen maksuajankohdasta alkaen niin pitkälle ajalle, että
sijoituksen tavanomainen kestoaika saadaan otettua huomioon, näiden tulevien
kassavirtojen nykyarvo juuri vastaa 3 000 miljardin ITL:n suuruista sijoitusta.
- 169.
- On tarkastettava, liittyikö komission arviointiin tässä tapauksessa sellaisia vakavia
vaikeuksia, joiden vuoksi olisi ollut perusteltua aloittaa perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely (em. asia Matra v. komissio, tuomion
34 kohta). Kantajan mukaan tällaisia vakavia vaikeuksia olivat ensinnäkin se, oliko
kolmannesta pääomasijoituksesta odotettavaa tuottoa analysoitava erillään kahdesta
ensimmäisestä pääomasijoituksesta odotettavissa olevasta tuotosta, ja toiseksi se,
oliko tulevien kassavirtojen nykyarvo sellainen, että yksityinen sijoittaja olisi tehnyt
tällaisen pääomasijoituksen.
- 170.
- Ensimmäisen seikan osalta on todettava pitävän paikkansa, että pelkästään se
seikka, että julkinen yritys on jo tehnyt tytäryhtiöönsä pääomasijoituksia, joita on
pidetty tukena, ei lähtökohtaisesti estä pitämästä myöhempää pääomasijoitusta
sellaisena sijoituksena, joka täyttää markkinatalouden ehdoin toimivan yksityisen
sijoittajan käyttäytymiseen perustuvan arviointiperusteen. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin katsoo kuitenkin, että tämän kaltaisessa tapauksessa, joka koskee
saman sijoittajan kahden vuoden aikana tekemiä kolmea pääomasijoitusta, joista
kaksi ensimmäistä eivät tuottaneet mitään, komission kuului tarkastaa, voitiinko
kolmas pääomasijoitus järkevästi erottaa kahdesta ensimmäisestä ja voitiinko sitäpitää itsenäisenä sijoituksena yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa
arviointiperustetta sovellettaessa.
- 171.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että seikkoja, joilla on tässä
tapauksessa merkitystä arvioitaessa sitä, voitiinko kolmas pääomasijoitus järkevästi
erottaa kahdesta ensimmäisestä ja voitiinko sitä pitää itsenäisenä sijoituksena
yksityisen sijoittajan käyttäytymiseen perustuvaa arviointiperustetta sovellettaessa,
ovat erityisesti kyseisten pääomasijoitusten aikajärjestys, niiden tarkoitus ja
tytäryhtiön tilanne, silloin kun kunkin pääomasijoituksen tekemisestä päätettiin.
- 172.
- Kolmen pääomasijoituksen aikajärjestyksen osalta asiakirja-aineistosta ilmenee
seuraavaa:
a) 1 000 miljardin ITL:n suuruinen ensimmäinen pääomasijoitus tehtiin
1.10.1992;
b) ENI hyväksyi 794 miljardin ITL:n suuruisen toisen pääomasijoituksen
2.12.1993 pidetyssä kokouksessa (ks. ENIn 23.12.1993 päivätty kirje Italian
hallitukselle, ENIn ja EniChemin väliintulokirjelmän liite 21), ja
pääomasijoitus tehtiin vuoden 1993 joulukuussa;
c) tässä 2.12.1993 pidetyssä kokouksessa ENIn hallitus käsitteli luonnosta
EniChemin rakennemuutossuunnitelmaksi, jonka päälinjat oli määritelty jo
20.10.1993. Tällä suunnitelmalla pyrittiin muun muassa rahoitusrakenteen
tasapainottamiseen, joka tapahtuisi osakkeenomistajan - - toimenpiteillä
(ks. ENIn 23.12.1993 päivätty kirje Italian hallitukselle, ENIn ja EniChemin
väliintulokirjelmän liite 21). Tällöin todettiin seuraavaa: Suunnitelman
yksityiskohtia ollaan viimeistelemässä, ja olemme valmiita esittämään
suunnitelman komissiolle vuoden 1994 alussa;
d) ENIn hallitus hyväksyi vuosia 1994-1997 koskevan
rakennemuutossuunnitelman 27.1.1994. Suunnitelman 2.2 kohdassa
täsmennetään seuraavaa:
Osakkeenomistajien pääomatilille tekemän sijoituksen määräksi arvioidaan
3 000 miljardia ITL, minkä jälkeen EniChemin pääoma jälleen on
lähestulkoon sillä tasolla, josta perustamiskirjassa on määrätty
(4 250 miljardia ITL) ja jonka alle se on laskenut kattamattomien
tappioiden johdosta. Pääoman korotuksen pitäisi toteutua vuoden 1994
kesäkuussa.
e) Italian hallituksen mukaan se ilmoitti komissiolle aikomuksestaan tehdä
kolmas pääomasijoitus tiettyjen italialaisten yrityksen rakennemuutoksia
koskevan Andreatta-Van Miert sopimuksen yhteydessä vuoden 1994
helmikuussa.
f) rakennemuutossuunnitelma esitettiin komission PO IV:lle 15.4.1994
pidetyssä kokouksessa ja se annettiin virallisesti tiedoksi Italian hallituksen
18.5.1994 päivätyllä kirjeellä;
g) Italian hallitus vahvisti 6.6.1994 päivätyllä kirjeellään komissiolle, että
EniChemin rakennemuutossuunnitelma ei koskenut ainoastaan komission
16.3.1994 päivätyllä kirjeellä aloitetun tutkimuksen kohteena olevia
pääomasijoituksia vaan myös kolmatta pääomasijoitusta. Italian hallitus
täsmensi myös, että sen 18.5.1994 esittämät huomautukset koskevat kaikkia
EniChemin pääomaa koskevia toimenpiteitä ja myös kolmatta
pääomasijoitusta;
h) ENIn mukaan kolmas pääomasijoitus hyväksyttiin muodollisesti EniChemin
29.6.1994 pidetyssä yhtiökokouksessa, ja pääomasijoitus maksettiin 27.7.1994
tehtyä riidanalaista päätöstä seuraavien kolmen kuukauden aikana.
- 173.
- Kolmen pääomasijoituksen tarkoituksesta on todettava, että riidanalaisen päätöksen
mukaan kahdella ensimmäisellä pääomasijoituksella katettiin päätöksessä
tarkoitetuista rakennemuutostoimenpiteistä aiheutuvia tappioita ja erityisesti
tuotantolaitosten tai kokonaisten tehtaiden sulkemisesta aiheutuvia tappioita. ENIn
ja EniChemin mukaan kahdella ensimmäisellä pääomasijoituksella pyrittiin myös
nostamaan EniChemin pääoma tasolle, josta oli alunperin sovittu Ente Nazionale
Idrocarburin ja Montedison SpA:n vuonna 1989 tekemässä sopimuksessa (edellä
120 kohta). Kolmannen pääomasijoituksen osalta rakennemuutossuunnitelmasta
ilmenee, että myös sillä pyrittiin nostamaan EniChemin tappioiden kuluttama
pääoma tasolle, jolla se oli yhtiötä perustettaessa, sekä rahoittamaan
rakennemuutostoimenpiteitä (edellä 172 kohdan d alakohta).
- 174.
- Komission ja Italian hallituksen kirjelmien mukaan kukin näistä kolmesta
pääomasijoituksesta liittyi Italian julkisia yrityksiä koskevaan laajaan
rakennemuutossuunnitelmaan, josta oli keskusteltu komission kanssa edellä
mainitun asian EFIM yhteydessä, joka johti Andreatta-Van Miert-sopimukseen.
Italian hallituksen yleistä lähestymistapaa EniChemin rakennemuutoksen ja
yksityistämisen osalta esiteltiin Italian viranomaisten vuoden 1992 marraskuussa ja
vuoden 1993 huhtikuussa julkaisemissa kahdessa asiakirjassa. Komissio on tältä osin
todennut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa erityisesti, että kahdella
ensimmäisellä pääomasijoituksella rahoitetut rakennemuutostoimenpiteet olivat
johdonmukaisesti samansuuntaisia, mitä selvitettiin yksityiskohtaisesti komissiolle
vuonna 1994 esitetyssä rakennemuutossuunnitelmassa, jossa tuotiin esiin, mitkä
rakennemuutostoimenpiteet vielä olivat tarpeen EniChemin toiminnan
vähentämiseksi tai suuntaamiseksi uudelleen. Kolmannen pääomasijoituksen nähtiin
nimenomaan olevan osa tätä rakennemuutossuunnitelmaa.
- 175.
- Komission arvioinnin paikkansapitävyyden vahvistaa Italian hallituksen 6.6.1994
päivätty kirje, jonka mukaan EniChemin rakennemuutossuunnitelma samoin kuinItalian hallituksen 18.5.1994 esittämät huomautukset eivät koskeneet ainoastaan
kahta ensimmäistä pääomasijoitusta vaan myös kolmatta.
- 176.
- Viimeisestä seikasta eli EniChemin tilanteesta kolmen pääomasijoituksen
tekoajankohtana on todettava, että EniChemin vuosikertomuksista ilmenee, että sen
kokonaistappiot olivat 1 542 miljardia ITL 31.12.1992 päättyneeltä tilikaudelta ja
2 677 miljardia ITL 31.12.1993 päättyneeltä tilikaudelta. ENIn kaikkein
optimistisimpien ennusteiden mukaan kauden 1994-1997 neljälle vuodelle
ennakkoitu kumuloitunut tappio oli 2 452 miljardia ITL vielä 3 000 miljardin ITL:n
suuruisen kolmannen pääomasijoituksen ja siihen liittyvien
rakennemuutostoimenpiteiden jälkeenkin (ks. 13.4.1994 laadittu Analisi di sensitivitá
[Ipotesi migliorative di scenario]). EniChemin toteutuneet ja ennakoidut tappiot
kuuden vuoden pituisena kautena 1992-1997 olivat näin ollen 6 671 miljardia ITL
kolmen, yhteensä 4 794 miljardin ITL:n suuruisen pääomasijoituksen jälkeenkin.
- 177.
- Komission kirjelmien mukaan EniChemillä ei kahden ensimmäisen
pääomasijoituksen jälkeen ollut muita vaihtoehtoja kuin konkurssi. Komissio toteaa,
että kun 3 000 miljardin ITL:n suuruista pääomasijoitusta tehtiin, EniChemin
osakkeenomistajalla ENI:llä oli kaksi vaihtoehtoa: hankkia EniChemille lisää
pääomaa ja toteuttaa rakennemuutos tai olla tekemättä mitään ja antaa EniChemin
mennä itsestään konkurssiin (vastine, A.I.4 kohta) ja että tappiot, joita yhtiölle
yleensä kertyi tuona ajanjaksona, olisivat ilman kolmatta pääomasijoitusta ja sitä
seurannutta rakennemuutosta syöneet sen oman pääoman yhden tai kahden vuoden
kuluessa, mikä olisi vaatinut uusia pääomasijoituksia tai muussa tapauksessa
johtanut konkurssiin (vastauskirjelmä, D.15 kohta).
- 178.
- Edellä olevasta ilmenee seuraavaa:
- ENIn hallitus päätti kolmesta pääomasijoituksesta suhteellisen lyhyen ajan
kuluessa eli vuoden 1992 lokakuun ja vuoden 1994 heinäkuun välisenä
aikana. On todettava erityisesti, että ENIn hallituksen vuoden 1993
joulukuussa tekemä päätös toisesta pääomasijoituksesta ja
rakennemuutossuunnitelman hyväksymistä koskevan 27.1.1994 tehdyn
päätöksen yhteydessä tehty päätös kolmannen pääomasijoituksen
hyväksymisestä, ovat ajallisesti erittäin lähellä toisiaan;
- kaikki kolme pääomasijoitusta liittyvät jatkuvaan ohjelmaan, jolla pyritään
EniChemin rakennemuutoksen toteuttamiseen ja erityisesti joidenkin sen
toimintojen lopettamiseen tai uudelleen suuntaamiseen sekä tappioiden
kuluttaman pääoman palauttamiseen. Kuten komissio on todennut
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa, kolmas pääomasijoitus oli vain
looginen jatko kahdella ensimmäisellä pääomasijoituksella rahoitetuille
toimenpiteille, ja 27.1.1994 hyväksytyllä rakennemuutossuunnitelmalla vain
tarkennettiin, mitä rakennemuutostoimenpiteitä vuonna 1992 alkaneen
ohjelman yhteydessä vielä tarvitaan. Samaten on todettava, että Italian
hallituksen eli ENIn osakkeenomistajan 6.6.1994 päivätyn kirjeen mukaanrakennemuutossuunnitelma sekä Italian hallituksen 18.5.1994 esittämät
huomautukset koskivat sekä kahta ensimmäistä että kolmatta
pääomasijoitusta;
- EniChemille aiheutui vielä kahden ensimmäisen pääomasijoituksen jälkeen
huomattavia tappioita. Komission mukaan kaksi ensimmäistä
pääomasijoitusta eivät vielä mahdollistaneet EniChemin toiminnan
jatkumista, koska se olisi väistämättä joutunut konkurssiin ilman kolmatta
pääomasijoitusta (edellä 177 kohta).
- 179.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päättelee tästä, että tuolloin oli olemassa
sellaisia varteenotettavia seikkoja, joiden perusteella oli aihetta epäillä, eivätkö
nämä kolme pääomasijoitusta siitä huolimatta, että ne maksettiin eri ajankohtina
melko lyhyen ajan kuluessa eli vuoden 1992 lokakuun ja vuoden 1994 lokakuun
välisenä aikana, tosiasiassa muodostaneetkin sarjan toisiinsa liittyviä
pääomasijoituksia, joiden tekemisestä päätettiin vuonna 1992 alkaneen jatkuvanrakennemuutosprosessin yhteydessä ja joilla kaikilla pyrittiin rahoittamaan
tarpeellisia rakennemuutostoimenpiteitä ja palauttamaan EniChemin tappioiden
kuluttama pääoma. Edellä mainittujen seikkojen olisi samaten pitänyt herättää
epäilyjä sen osalta, johtuiko se pelkästään tästä - yhtenä kokonaisuutena
tarkasteltujen - pääomasijoitusten sarjasta, että EniChemin elinkelpoisuus voitiin
palauttaa rakennemuutossuunnitelmalla.
- 180.
- Tämän asian erityisissä olosuhteissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo,
että komission olisi pitänyt epäillä sitä, oliko kolmas pääomasijoitus niin erillinen
kahdesta ensimmäisestä pääomasijoituksesta, että sitä voitiin analysoida erillään
näistä kahdesta. Komissio ei siis voinut arvioida sitä, olisiko markkinatalouden
ehdoin toimiva yksityinen sijoittaja voinut tehdä sellaisen päätöksen kolmannesta
pääomasijoituksesta kuin ENI.
- 181.
- Jos oletetaan, että kolmatta pääomasijoitusta voitiin arvioida erillään kahdesta
ensimmäisestä, on kysyttävä, oliko tulevilla kassavirroilla sellainen nykyarvo, että
yksityinen sijoittaja olisi tehnyt tämän pääomasijoituksen, ja tältä osin ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että komission 30.6.1997 esittämien
huomautusten liitteenä on laskelma EniChemin tulevien kassavirtojen nykyarvosta.
Laskelma on esitetty 1.7.1994 päivätyssä taulukossa QI/1. Taulukon QI/1 neljännen
rivin mukaan EniChemin kumuloituneiden voittojen (tai tappioiden) nykyarvo on
12 prosentin laskentakorkokannalla -34 miljardia ITL vuoden 1994 elokuusta
vuoteen 2005. Komission huomautusten mukaan EniChemin kassavirtojen nykyarvo
on taulukon QI/1 viidennellä rivillä, jonka nimi on oman pääoman kumuloitunut
arvo (Cumulated equity value), ilmoitettu 2 966 miljardiksi ITL:ksi. Taulukon
valmistelusta vastannut virkamies Spagnolli on 23.9.1997 pidetyssä istunnossa
vahvistanut, että tämä tulkinta taulukosta QI/1 on oikea.
- 182.
- Komissio ilmoitti 26.9.1997 päivätyssä kirjeessään ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimelle, että vaikka taulukossa QI/1 on päivämäärä 1.7.1994, sitä ei ollut
laadittu ennen riidanalaista päätöstä, vaan että se on Spagnollin rekonstruktio
hänen tuolloin tekemistään laskelmista, ja tässä kirjeessa komissio totesi, että sen
tyyppisiä laskelmia, joita taulukossa QI/1 on, todellakin käytettiin riidanalaisen
päätöksen perustana. Komissio on 16.10.1997 päivätyssä, ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimelle lähettämässään kirjeessä todennut erityisesti, että komissio
pysy[y] täysin väitteessään, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimelle kuvailtuja menetelmiä pääomasijoituksen tuoton ja tulevien
kassavirtojen nykyarvon laskemiseksi oli käytetty komission päätöksen perustana,
ja näillä menetelmillä oli saatu päätöksessä ilmoitetut ja ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimelle selvitetyt tulokset, mukaan lukien taulukossa QI/1 olevat tulokset,
joiden alkuperäinen kappale ei enää ole asiakirja-aineistossa. Spagnolli ja Feltkamp,
jotka molemmat olivat läsnä 23.9.1997 pidetyssä istunnossa, voivat vahvistaa näiden
seikkojen paikkansapitävyyden.
- 183.
- Komissio on vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 13.10.1997
esittämään uuteen kysymykseen esittänyt 11.11.1997 päivätyssä kirjeessään uusia
laskelmia EniChemin kassavirtojen nykyarvosta. Näitä laskelmia on erityisesti
taulukossa A, joka poikkeaa taulukosta QI/1 neljän merkittävän seikan osalta.
- 184.
- Ensimmäinen ero on se, että EniChemin kauden 1994-2005 kumuloituneiden
voittojen (tai tappioiden) nykyarvoksi on taulukon A neljännellä rivillä ilmoitettu
-3 034 miljardia ITL, mutta taulukon QI/1 neljännellä rivillä tämä arvo on
-34 miljardia ITL.
- 185.
- Toinen ero on se, että tämä 3 034 miljardin ITL:n tappio on taulukossa A osittain
tasapainotettu siten, että EniChemin jäännösarvoksi vuonna 2005 on laskettu
1 531 miljardia ITL (ks. uusi jäännösarvo-sarake). Taulukossa QI/1 ei ole tällaista
laskelmaa.
- 186.
- Kolmas ero on se, että EniChemin 3 034 miljardin ITL:n suuruiset kumuloituneet
tappiot vuoteen 2005 ulottuvalta ajalta on myös osittain tasapainotettu ottamalla
huomioon EniChemin oman pääoman arvo vuoden 1994 heinäkuussa. Taulukon A
uudesta kuudennesta rivistä (oma pääoma 30.7.1994, existing equity 31/7/94)
nimittäin ilmenee, että tämä 1 950 miljardin ITL:n suuruinen oma pääoma on
otettu huomioon, jotta näin saataisiin hävitettyä taulukon QI/1 ja taulukon A
kolmannella rivillä ilmoitetut, 1 514 miljardin ITL:n suuruiset tappiot vuosilta
1994-1996. Tällaista laskelmaa ei ole taulukossa QI/1, jossa omalle pääomalle ei
osoiteta mitään arvoa (ks. taulukon QI/1 alaviite 5).
- 187.
- Neljäs ero on se, että taulukon QI/1 viidennellä rivillä olevalla laskelmalla oman
pääoman kumuloituneesta arvosta, joka komission 30.6.1997 esittämien
huomautusten mukaan ilmentää EniChemin kassavirtojen nykyarvoa, johon
viitataan riidanalaisen päätöksen 4 kohdassa, ei enää ole mitään merkitystä
taulukossa A olevissa laskelmissa.
- 188.
- Komission 11.11.1997 päivätystä kirjeestä ja komission 17.3.1998 pidetyssä
istunnossa esittämistä huomautuksista ilmenee lisäksi, että komissio piti
taulukossa QI/1 olevia laskelmia virheellisinä ja sen johdosta jätti ne huomiotta,
vaikka niiden selitysten mukaan, joita komissio on esittänyt 30.6.1997 esittämissään
huomautuksissa, 23.9.1997 pidetyssä istunnossa ja 26.9.1997 ja 16.10.1997 päivätyissä
kirjeissä, nämä ovat ne laskelmat, jotka komissio tuolloin oli laatinut tukeakseen
päätelmäänsä, jonka se oli riidanalaisessa päätöksessä tehnyt yksityisen sijoittajan
asenteen osalta.
- 189.
- Komission 11.11.1997 esittämissä huomautuksissa olevasta väittämästä, jonka
mukaan riidanalaisen päätöksen perustana ei käytetty taulukossa QI/1 olevia
laskelmia vaan taulukossa A olevia laskelmia, on todettava, ettei ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin voi havaita komission kirjelmissä mitään osoitusta
taulukossa A omaksutusta lähestymistavasta. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin toteaa erityisesti, että taulukon A mukainen sijoituksen tuotto perustui
muun muassa siihen, että huomioon otettiin EniChemin kauden 1994-1996
tappioiden tasapainottamiseksi 1 950 miljardia ITL, joka taulukon A mukaan oli
EniChemin oman pääoman tuolloinen arvo. Komissio on kuitenkin taulukossa A
omaksutusta lähestymistavasta poiketen todennut vastineensa 17-19 kohdassa, että
laskelmia tehtäessä vaikutti järkevältä olettaa, että ENIn sijoitus EniChemiin oli
vuoden 1994 heinäkuussa jo menettänyt täysin arvonsa. Myös taulukko QI/1
perustuu tähän olettamaan, kuten tämän taulukon alaviitteestä 5 ilmenee.
Taulukossa A omaksuttuun lähestymistapaan ei ole myöskään vedottu komission
30.6.1997 esittämissä huomautuksissa, eikä kyseisten laskelmien laatimisesta tuolloin
vastannut virkamieskään ole vedonnut siihen 23.9.1997 pidetyssä istunnossa.
- 190.
- On myös todettava, että komission mukaan taulukko A perustuu ainoastaan
kyseisten virkamiesten eli Spagnollin, Feltkampin ja Owenin muistikuviin.
Taulukko A ei kuitenkaan ole yhdenmukainen Spagnollin 23.9.1997 pidetyssä
istunnossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle esittämien selvitysten kanssa.
Komissio on sitä paitsi jo 16.10.1997 päivätyssä kirjeessään ilmoittanut, etteivät
Feltkamp ja Owen muista riidanalaisen päätöksen valmistelussa käytettyjen
taulukoiden tarkkaa sisältöä. Komissio on 11.11.1997 esittämiensä huomautusten
8 kohdassa lisäksi todennut, ettei kukaan muistanut, miten EniChemin jäännösarvo
oli tarkkaan ottaen laskettu.
- 191.
- Tästä seuraa, ettei komissio ole pystynyt näyttämään toteen, että taulukossa A
esitetyt laskelmat olisi laadittu nimenomaan riidanalaisen päätöksen tekemistä
varten siinä tarkoituksessa, että niillä olisi osoitettu perustelluksi päätelmä, jonka
mukaan tulevien kassavirtojen nykyarvo oli sellainen, että markkinatalouden ehdoin
toimivan yksityinen sijoittaja olisi voinut tehdä kolmannen pääomasijoituksen. On
lisäksi kiistatonta, ettei komissio enää vetoa taulukossa QI/1 oleviin tietoihin ja ettei
taulukossa B esitettyjä laskelmia sen enempää kuin ENIn ja EniChemin asian
käsittelyn aikana esiin tuomia laskelmia ole käytetty riidanalaista päätöstä tehtäessä.
- 192.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei siis voi todeta, mitkä laskelmat komissio
teki päätöstä valmisteltaessa tukeakseen päätelmäänsä, jonka mukaan yksityinen
sijoittaja olisi voinut tehdä kolmannen pääomasijoituksen.
- 193.
- Näissä olosuhteissa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että koska
komissio on asian käsittelyn aikana esittänyt ristiriitaisia laskelmia pystymättä
osoittamaan, mitkä ovat ne päätöksen valmisteluaikana tehdyt laskelmat, joiden
perusteella komissio päätteli jo kolmatta pääomasijoitusta koskeneen alustavan
tutkinnan aikana, että tulevien kassavirtojen nykyarvo juuri vastaa tätä
3 000 miljardin ITL:n suuruista sijoitusta, ja että kyse on näin ollen
pääomasijoituksesta, jonka markkinatalouden ehdoin toimiva yksityinen sijoittaja
olisi voinut tehdä, tämä osoittaa tässä tapauksessa, että sen ratkaisemiseen, oliko
kolmas pääomasijoitus kahden ensimmäisen pääomasijoituksen tavoin
perustamissopimuksen 92 artikla 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, liittyi vakavia
vaikeuksia.
- 194.
- Tämän päätelmän paikkansapitävyyttä ei heikennä ENIn ja EniChemin väite, että
yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (em. ENI-Lanerossi-tapaus,
tuomion 21 kohta) riidanalaisessa päätöksessä oleva toteamus, että
markkinatalouden ehdoin toimiva yksityinen sijoittaja olisi voinut tehdä
3 000 miljardin ITL:n suuruisen kolmannen pääomasijoituksen, voi olla perusteltu
paitsi sijoituksen taloudellisen kannattavuuden vuoksi myös sellaisten erityisten
seikkojen vuoksi, jotka ovat ominaisia johonkin tytäryhtiöönsä investoivalle
konsernin emoyhtiölle. Tältä osin nimittäin riittää, kun todetaan, että kuten
komissio myöntää (ks. edellä 107 kohta), se ei ole päätöksessä tukeutunut tällaisiin
seikkoihin päätelläkseen, ettei kolmas pääomasijoitus missään suhteessa ollut tukea,
sillä komissio on arvioinut, ettei kolmannen pääomasijoituksen kannattavuudesta
ole mitään epäilystä.
- 195.
- Sama koskee komission 17.3.1998 pidetyssä istunnossa esittämää väitettä, jonka
mukaan yksityinen sijoittaja olisi voinut tehdä kolmannen pääomasijoituksen jo
riidanalaisen päätöksen 4 kohdan kolmannen alakohdan toisen virkkeen perusteella,
jossa todetaan seuraavaa: Voittojen piti vuodesta 1998 lähtien saavuttaa taso, joka
hieman ylittäisi yksityisen osakkeenomistajan kannalta hyväksyttävän
vähimmäistuoton. On nimittäin jälleen todettava, että tällä toteamuksella on
riidanalaisessa päätöksessä ainoastaan toissijainen merkitys verrattuna siihen
laskelmaan, johon 4 kohdan kolmannen alakohdan kolmannessa virkkeessä
viitataan. Tässä väitteessä ei myöskään oteta huomioon EniChemin 2 400 miljardin
ITL:n suuruisia tappioita vuosilta 1994-1997 (ks. edellä 176 kohta).
- 196.
- Italian tasavallan, ENIn ja EniChemin väitteestä, jonka mukaan valtio ei tehnyt
näitä kolmea pääomasijoitusta tai niitä ei tehty valtion varoista siten kuin
perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan, riittää, kun todetaan,
ettei komissio ole hyväksynyt tätä väitettä riidanalaisessa päätöksessä. Siihen ei siis
voida vedota ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen harjoittaman
laillisuusvalvonnan yhteydessä.
- 197.
- Kaikesta edellä olevasta seuraa, että komissio ei voinut perustamissopimuksen
93 artiklan 3 kohdan mukaisessa alustavassa tutkinnassa ratkaista kaikkia niitä
vaikeuksia, joita liittyy sen arvioimiseen, oliko kolmas pääomasijoitus
perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea.
- 198.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korostaa lisäksi, että perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely oli jo käynnissä kahden ensimmäisen
pääomasijoituksen osalta, joiden oli katsottu olevan valtiontukea. Ne vakavat
epäilyt, joita komissiolla olisi pitänyt olla kolmannen pääomasijoituksen osalta,
koskevat juuri sitä, olisiko kolmatta pääomasijoitusta pitänyt arvioida yhdessäkahden ensimmäisen pääomasijoituksen kanssa ratkaistaessa, onko se valtiontukea
vai sellainen sijoitus, joka täyttää markkinatalouden ehdoin toimivan yksityisen
sijoittajan käyttäytymistä koskevan arviointiperusteen vaatimukset. Kolmas
pääomasijoitus (3 000 miljardia ITL) oli lisäksi huomattavasti suurempi kuin jo
tutkinnan kohteena olevat kaksi ensimmäistä pääomasijoitusta yhteensä
(1 794 miljardia ITL).
- 199.
- Tässä tapauksessa on kiistatonta, ettei komissio ole lainkaan tutkinut kolmannen
pääomasijoituksen soveltuvuutta yhteismarkkinoille.
- 200.
- Näissä erityisissä olosuhteissa tästä seuraa, että kun komissio on lopettanut
perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan mukaisen menettelyn kolmannen
pääomasijoituksen osalta, vaikkei se ollut voinut ratkaista niitä vaikeuksia, joita
liittyi sen arvioimiseen, oliko kolmas pääomasijoitus tukea, eikä se ollut tutkinut
pääomasijoituksen soveltuvuutta yhteismarkkinoille, komissio on loukannut kantajan
oikeuksia sellaisena perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna
henkilönä, jota asia koskee.
- 201.
- Riidanalainen päätös on tästä syystä kumottava, eikä ole tarpeen lausua niistä
muista kanneperusteista ja väitteistä, joita kantaja on esittänyt.
Oikeudenkäyntikulut
- 202.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan
2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 87 artiklan
3 kohdan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi määrätä
oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken, jos asiassa osa vaatimuksista
ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi. Tässä tapauksessa
komissio on hävinnyt vaatimuksensa kolmannen pääomasijoituksen osalta ja kantaja
kahden ensimmäisen pääomasijoituksen osalta. Tämän vuoksi on määrättävä, että
komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan korvaamaan
kaksi kolmasosaa kantajan oikeudenkäyntikuluista.
- 203.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan
mukaan Yhdistynyt kuningaskunta, Italian tasavalta, ENI ja EniChem vastaavat
omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu toinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Italian valtion EniChem SpA -nimiselle yritykselle myöntämistä tuista
27 päivänä heinäkuuta 1994 tehty komission päätös kumotaan siltä osin
kuin sillä on lopetettu perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan
mukainen tutkintamenettely päätöksessä mainitun 3 000 miljardin ITL:n
suuruisen pääomasijoituksen osalta.
2) Muilta osin kanne jätetään tutkimatta.
3) Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja se velvoitetaan
korvaamaan kaksi kolmasosaa kantajan oikeudenkäyntikuluista. Kantaja
vastaa yhdestä kolmasosasta omia oikeudenkäyntikulujaan.
4) Yhdistynyt kuningaskunta, Italian tasavalta, ENI SpA ja EniChem SpA
vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
KalogeropoulosBriët
García-Valdecasas
Bellamy Potocki
|
Julistettiin Luxemburgissa 15 päivänä syyskuuta 1998.
H. Jung
A. Kalogeropoulos
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja