UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
14 päivänä maaliskuuta 2014 (*)
Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Päätös tietojensaantipyynnöstä – Pyydettyjen tietojen tarpeellisuus – Riittävän painavat syyt – Tuomioistuimen suorittama valvonta – Oikeasuhteisuus
Asiassa T‑296/11,
Cementos Portland Valderrivas, SA, kotipaikka Pamplona (Espanja), edustajinaan asianajajat L. Ortiz Blanco, A. Lamadrid de Pablo ja N. Ruiz García,
kantajana,
vastaan
Euroopan komissio, asiamiehinään F. Castilla Contreras, C. Urraca Caviedes ja C. Hödlmayr, avustajanaan asianajaja A. Rivas,
vastaajana,
jossa vaaditaan kumoamaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan soveltamismenettelystä 30.3.2011 tehty komission päätös K(2011) 2363 lopullinen (asia 39520 – Sementti ja sen oheistuotteet),
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Dittrich sekä tuomarit I. Wiszniewska-Białecka ja M. Prek (esittelevä tuomari),
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 6.2.2013 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tosiseikat ja oikeudenkäyntimenettely
1 Euroopan yhteisöjen komissio teki marraskuussa 2008 ja syyskuussa 2009 [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1) 20 artiklan mukaisesti useita tarkastuksia sementtialalla toimivien yhtiöiden tiloissa. Näiden tarkastusten jälkeen lähetettiin tiedonsaantipyyntöjä asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 2 kohdan nojalla. Kantajan, Cementos Portland Valderrivas, SA:n, tiloissa ei tehty tarkastusta eikä sille osoitettu tietojensaantipyyntöä.
2 Komissio ilmoitti 17.11.2010 päivätyllä kirjeellä kantajalle aikomuksestaan osoittaa sille päätös tietojensaantipyynnöstä asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan nojalla ja toimitti sille luonnoksen kyselylomakkeesta, jonka se aikoi liittää tähän päätökseen.
3 Kantaja esitti 3.12.2010 päivätyllä kirjeellä huomautuksensa kyselylomakkeen luonnoksesta.
4 Komissio ilmoitti 6.12.2010 kantajalle, että se oli päättänyt aloittaa kantajaa ja seitsemää muuta sementtialalla toimivaa yhtiötä koskevan asetuksen N:o 1/2003 11 artiklan 6 kohdan mukaisen menettelyn sellaisten SEUT 101 artiklan mukaisten oletettujen rikkomisten johdosta, jotka liittyivät ”kauppavirtojen rajoituksiin Euroopan talousalueella (ETA), mukaan lukien Euroopan talousalueen ulkopuolelta peräisin olevaan tuontiin Euroopan talousalueelle kohdistuvat rajoitukset, markkinoiden jakaminen, hintojen yhteensovittaminen ja näihin liittyvät kilpailunvastaiset menettelytavat sementin ja sen oheistuotteiden markkinoilla”.
5 Komissio antoi asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan mukaisesta menettelystä 30.3.2011 päätöksen K(2011) 2368 lopullinen (Asia 39520 – Sementti ja sen oheistuotteet) (jäljempänä riidanalainen päätös).
6 Komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä, että asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 1 kohdassa säädetään, että suorittaakseen tässä asetuksessa sille määrätyt tehtävät komissio voi pelkällä pyynnöllä tai päätöksellä vaatia yrityksiä ja yritysten yhteenliittymiä toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot (riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kolmas perustelukappale). Komissio muistutti, että kantajalle oli ilmoitettu sen aikomuksesta antaa asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan mukainen päätös ja että kantaja oli esittänyt huomautuksensa kyselylomakkeen luonnoksesta (riidanalaisen päätöksen johdanto-osan neljäs ja viides perustelukappale), ja vaati päätöksellä kantajaa ja sen määräysvallassa suoraan tai välillisesti olevia Euroopan unioniin sijoittautuneita tytäryhtiöitä vastaamaan riidanalaisen päätöksen liitteessä I olevaan kyselylomakkeeseen, jossa on 94 sivua ja joka sisältää 11 kysymyssarjaa (riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kuudes perustelukappale). Tähän kyselylomakkeeseen vastaamista koskevat ohjeet sisältyvät mainitun päätöksen liitteeseen II, kun taas käytettävät vastausmallit sisältyvät saman päätöksen liitteeseen III.
7 Komissio muistutti myös oletettujen rikkomisten kuvauksesta, joka sisältyy edellä olevaan 4 kohtaan (riidanalaisen päätöksen johdanto-osan toinen perustelukappale).
8 Komissio viittasi vaadittujen tietojen luonteeseen ja määrään sekä oletettujen kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuuteen ja arvioi, että kantajalle on annettava kahdentoista viikon määräaika ensimmäisiin kymmeneen kysymyssarjaan vastaamista varten ja kahden viikon määräaika ”Yhteydenottoja ja kokouksia” koskevaan yhdenteentoista kysymyssarjaan vastaamista varten (riidanalaisen päätöksen johdanto-osan kahdeksas perustelukappale).
9 Riidanalaisen päätöksen päätösosassa todetaan seuraavaa:
”1 artikla
[Kantajan] ja sen määräysvallassa suoraan tai välillisesti olevien Euroopan unioniin sijoittautuneiden tytäryhtiöiden on toimitettava tämän päätöksen liitteessä I mainitut tiedot päätöksen liitteessä II ja liitteessä III pyydetyssä muodossa määräajassa, joka kysymyksiin 1–10 vastaamiseksi on kaksitoista viikkoa ja kysymykseen 11 vastaamiseksi kaksi viikkoa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta. Liitteet ovat olennainen osa tätä päätöstä.
2 artikla
Tämä päätös on osoitettu [kantajalle] ja sen määräysvallassa suoraan tai välillisesti oleville Euroopan unioniin sijoittautuneille tytäryhtiöille – –”
10 Kantaja toimitti 15.4.2011 vastauksensa yhdenteentoista kysymyssarjaan. Komissio pyysi 3.5.2011 tarkentamaan tätä vastausta. Kantaja vastasi komissiolle 4. ja 31.5.2011.
11 Kantaja haki 9.5.2011 komissiolta vapautusta velvollisuudesta vastata riidanalaiseen päätökseen, kun otetaan huomioon vastaamisen edellyttämästä huomattavasta rasitteesta erityisen hankalassa taloudellisessa tilanteessa aiheutuva taloudellinen vahinko, ja pyysi joka tapauksessa vastausmääräajan pidentämistä.
12 Komission ja kantajan edustajien välillä pidettiin kokous 19.5.2011.
13 Kantaja pyysi 25.5.2011 komissiota pidentämään ensimmäisiin kymmeneen kysymyssarjaan vastaamiselle asetettua määräaikaa kahdeksalla viikolla tai ainakin hyväksymään osittaisen vastauksen.
14 Komissio kieltäytyi 1.6.2011 myöntämästä pyydettyä pidennystä ja vaati kantajaa ilmoittamaan tarkasti ne kysymykset, joita varten se arvioi tarvitsevansa lisämääräajan.
15 Kantaja pyysi 7.6.2011 kahden viikon lisämääräaikaa 11.7.2011 asti vastatakseen kysymyksiin 1B, 3, 5, 9A ja 9B.
16 Unionin yleiseen tuomioistuimen kirjaamoon 10.6.2011 toimittamallaan kannekirjelmällä kantaja nosti käsiteltävänä olevan kanteen, jossa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista.
17 Kantaja teki unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.6.2011 jättämällään erillisellä asiakirjalla välitoimihakemuksen, jossa se vaati unionin yleisen tuomioistuimen presidenttiä lykkäämään riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa.
18 Komissio ilmoitti 23.6.2011 päivätyllä kirjeellä kantajalle, että sille oli myönnetty ensimmäisiin kymmeneen kysymyssarjaan vastaamiselle viiden viikon lisäaika, joka päättyisi 2.8.2011.
19 Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti hylkäsi välitoimihakemuksen asiassa T-296/11 R, Cementos Portland Valderrivas vastaan komissio, 29.7.2011 antamallaan määräyksellä.
20 Kantaja toimitti 2.8.2011 vastauksensa ensimmäisiin kymmeneen kysymyssarjaan.
21 Unionin yleinen tuomioistuin (seitsemäs jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.
22 Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 6.2.2013 pidetyssä istunnossa. Istunnon päättyessä unionin yleinen tuomioistuin päätti olla lopettamatta suullista käsittelyä.
23 Unionin yleinen tuomioistuin pyysi 25.3.2013 työjärjestyksen 64 artiklan mukaisina prosessinjohtotoimina komissiota toimittamaan luettelon sekä tiivistelmän niistä seikoista, joiden perusteella se aloitti kantajaa koskevan asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan mukaisen menettelyn.
24 Komissio kieltäytyi 11.4.2013 myöntymästä tähän pyyntöön. Unionin yleinen tuomioistuin määräsi 14.5.2013 antamallaan määräyksellä komission toimittamaan sille luettelon ja tiivistelmän mainituista seikoista. Työjärjestyksen 67 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ja yhtäältä kontradiktorisen periaatteen ja toisaalta menettelyn alustavan tutkinnan vaiheen, jonka aikana kyseisellä yrityksellä ei ole oikeutta saada tietoonsa olennaisia seikkoja, joihin komissio nojautuu, tai oikeutta saada tutustua asiakirjoihin, yhteensovittamiseksi 14.5.2013 annetussa määräyksessä annettiin vain kantajan asianajajille oikeus tutustua komission toimittamiin tietoihin sillä edellytyksellä, että he sitoutuvat luottamuksellisuuteen.
25 Komissio noudatti tätä vaatimusta asetetussa määräajassa ja toimitti unionin yleiselle tuomioistuimelle luettelon sekä tiivistelmän niistä seikoista, joiden perusteella se aloitti kantajaa koskevan asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan mukaisen menettelyn.
26 Kantajan asianajajat tutustuivat 19.6.2013 edellä 23 kohdassa mainittuihin asiakirjoihin unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamossa ja esittivät 15.7.2013 huomautuksensa komission toimittamista asiakirjoista. Komissio vastasi 18.9.2013 kantajan asianajajien esittämiin huomautuksiin.
27 Suullinen menettely päätettiin 27.9.2013.
Asianosaisten vaatimukset
28 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja
– velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
29 Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
30 Kantaja esittää kanteensa tueksi yhden kanneperusteen, joka koskee asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan rikkomista ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamista. Tämä kanneperuste sisältää neljä osaa, joista ensimmäinen koskee riidanalaisen päätöksen mielivaltaisuutta, toinen pyydettyjen tietojen tarpeellisuuden puuttumista, kolmas pyydettyjen tietojen luonnetta ja neljäs tietojensaantipyynnön suhteettomuutta.
Ainoan kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee riidanalaisen päätöksen mielivaltaisuutta
31 Kantaja katsoo, ettei pelkkä rikkomista koskevan olettaman ilmoittaminen riidanalaisessa päätöksessä ole riittävä suoja komissiolla asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan nojalla olevan toimivallan väärinkäyttöä vastaan. Komissiolla pitäisi olla tiedossaan rikkomisen olemassaoloa osoittavia seikkoja. Riidanalaisen päätöksen tai sen asiayhteyden perusteella ei voida katsoa, että komissiolla olisi tiedossaan tällaisia seikkoja. Tämä viittaa pikemminkin siihen, että riidanalainen päätös on tunnusteleva (fishing expedition), koska sillä pyritään saamaan selville mahdollisia kilpailuoikeuden rikkomista koskevia seikkoja. Kantaja myös ehdottaa, että unionin yleinen tuomioistuin vaatii niiden seikkojen ilmoittamista, joihin komissio nojautuu.
32 Komissio muistuttaa, että sen on tietojensaantipyyntöä koskevan perusteluvelvollisuutensa nojalla mainittava selvästi rikkomista koskevat olettamat, jotka se aikoo tarkistaa, mutta että sen ei tarvitse ilmoittaa tiedossaan olevia seikkoja. Lisäksi se väittää, että sillä oli tiedossaan tällaisia seikkoja, kun se teki riidanalaisen päätöksen.
33 Tähän kanneperusteen osaan vastaamiseksi on muistettava, että komission asetuksen N:o 1/2003 nojalla suorittama hallinnollinen menettely jakautuu kahteen erilliseen ja toisiaan seuraavaan vaiheeseen, eli alustavan tutkinnan vaiheeseen ja kontradiktoriseen vaiheeseen, joista molempiin liittyy oma sisäinen logiikkansa. Alustavan tutkinnan vaiheen, jonka aikana komissio käyttää sille asetuksen N:o 1/2003 nojalla kuuluvia tutkintavaltuuksia ja joka kestää aina väitetiedoksiantoon asti, tavoitteena on tehdä komissiolle mahdolliseksi koota kaikki asiaankuuluvat seikat, joiden perusteella voidaan todeta kilpailusääntöjen rikkominen tai noudattaminen, ja komission on tämän ensimmäisen vaiheen perusteella voitava ottaa alustavasti kantaa toimintalinjaan ja päättää, kuinka menettelyä jatketaan. Sitä vastoin kontradiktorisen vaiheen, joka kestää väitetiedoksiannosta lopullisen päätöksen tekemiseen, nojalla komission on voitava ottaa lopullisesti kantaa kilpailusääntöjen rikkomiseen (ks. vastaavasti asia T-99/04, AC-Treuhand v. komissio, tuomio 8.7.2008, Kok., s. II-1501, 47 kohta).
34 Yhtäältä alustavan tutkinnan vaihe alkaa siitä hetkestä, jona komissio asetuksen N:o 1/2003 18 ja 20 artiklassa sille annettuja valtuuksia käyttämällä ryhtyy toimenpiteisiin, jotka merkitsevät moitetta kilpailusääntöjen rikkomisesta ja joilla voi olla merkittäviä vaikutuksia kilpailusääntöjen rikkomisesta epäiltyjen yritysten tilanteeseen. Toisaalta asianomaiselle yritykselle ilmoitetaan vasta kontradiktorisen hallinnollisen vaiheen alkaessa väitetiedoksiannolla kaikista niistä olennaisista seikoista, joihin komissio nojautuu tässä menettelyn vaiheessa, ja tällä yrityksellä on tällöin oikeus tutustua asiakirjoihin puolustautumisoikeuksiensa tehokkaan käyttämisen turvaamiseksi. Tästä seuraa, että asianomainen yritys voi vasta tämän tiedoksiannon lähettämisen jälkeen täysimääräisesti käyttää puolustautumisoikeuksiaan. Jos nimittäin oikeudet ulotettaisiin koskemaan väitetiedoksiannon lähettämistä edeltävää aikaa, komission suorittaman tutkinnan tehokkuus vaarantuisi, sillä yritys saisi jo alustavan tutkinnan vaiheessa tietoonsa, mitä tietoja komissiolla on ja mitä tietoja siltä on siis vielä mahdollista salata (ks. vastaavasti edellä 33 kohdassa mainittu asia AC-Treuhand v. komissio, tuomion 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 On kuitenkin niin, että komission alustavan tutkinnan aikana tekemät tutkintatoimet, erityisesti tarkastustoimet ja tietojensaantipyynnöt, merkitsevät luonteeltaan sisällöltään kilpailusääntöjen rikkomista koskevaa moitetta ja niillä voi olla merkittäviä vaikutuksia kilpailusääntöjen rikkomisesta epäiltyjen yritysten tilanteeseen. On siten tärkeää estää se, että puolustautumisoikeudet voisivat peruuttamattomasti vaarantua hallinnollisen menettelyn kyseisen vaiheen aikana, koska toteutetuilla tutkintatoimilla voi olla ratkaiseva merkitys hankittaessa todisteita sellaisista yritysten lainvastaisista toimista, joista ne voivat joutua vastuuseen (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 46/87 ja 227/88, Hoechst v. komissio, tuomio 21.9.1989, Kok., s. 2859, Kok. Ep. X, s. 145, 15 kohta ja edellä 33 kohdassa mainittu asia AC-Treuhand v. komissio, tuomion 50 ja 51 kohta).
36 Tässä yhteydessä on muistutettava, että asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdassa komissiolle asetettu velvollisuus ilmoittaa päätöksessään pyynnön oikeusperusta ja tarkoitus, on perustavanlaatuinen vaatimus, jotta yritykset, joilta tietoja pyydetään, sekä tietävät tietojen pyytämisen olevan perusteltua että voivat ymmärtää yhteistyövelvoitteensa laajuuden niin, että ne säilyttävät edelleen puolustautumisoikeutensa. Tästä seuraa, että komissio voi vaatia vain sellaisten tietojen ilmoittamista, joiden avulla se voi tarkistaa kilpailusääntöjen rikkomista koskevat olettamat, joiden perusteella tutkimus tehdään ja jotka ilmoitetaan tietojensaantipyynnössä (ks. vastaavasti ja analogisesti asia T-39/90, SEP v. komissio, tuomio 12.12.1991, Kok., s. II-1497, 25 kohta ja asia T-34/93, Société Générale v. komissio, tuomio 8.3.1995, Kok., s. II-545, 40 kohta).
37 Edellä esitetyn perusteella komissiolla ei ole velvollisuutta mainita alustavan tutkinnan vaiheessa rikkomista koskevien olettamien, joiden paikkansapitävyyden se aikoo tarkistaa, lisäksi aihetodisteita eli tietoja, joiden nojalla se olettaa, että SEUT 101 artiklaa on rikottu. Tällaisella velvollisuudella nimittäin vaarannettaisiin oikeuskäytännössä vahvistettu tasapaino tutkinnan tehokkuuden turvaamisen ja kyseisen yrityksen puolustautumisoikeuksien takaamisen välillä.
38 Tästä ei kuitenkaan voida johtaa, ettei komissiolla tarvitsisi olla hallussaan sellaisia tietoja, joiden nojalla se olettaa SEUT 101 artiklaa rikotun, ennen kuin se antaa päätöksen asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan nojalla.
39 On nimittäin muistettava, että julkisen vallan mielivaltaista tai suhteetonta puuttumista sekä luonnollisten henkilöiden että oikeushenkilöiden yksityisen toiminnan alaan koskevan suojan vaatimus on tunnustettu unionin oikeuden yleiseksi oikeusperiaatteeksi (yhdistetyt asiat T-458/09 ja T-171/10, Slovak Telekom v. komissio, tuomio 22.3.2012, 81 kohta).
40 tämän yleisen oikeusperiaatteen noudattamiseksi tietojensaantipyyntöä koskevan päätöksen tarkoituksena on oltava tarvittavien asiakirjojen kerääminen sellaisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen olemassaolon ja merkityksen tutkimiseksi, josta komissiolla on jo tiedossaan riittävän painavia syitä, joiden perusteella voidaan epäillä kilpailusääntöjen rikkomista (ks. vastaavasti ja analogisesti asia C-94/00, Roquette Frères, tuomio 22.10.2002, Kok., s. I-9011, 54 ja 55 kohta).
41 Käsiteltävässä asiassa kantaja on nimenomaisesti vaatinut unionin yleistä tuomioistuinta määräämään komission ilmoittamaan tiedossaan olevat seikat, jotta unionin yleinen tuomioistuin voi vakuuttua siitä, ettei riidanalainen päätös ole mielivaltainen. Tällaista vaatimusta perustellakseen kantaja asettaa kyseenalaiseksi sen, oliko komissiolla tällaisia tietoja ennen riidanalaisen päätöksen antamista. Se olettaa, että komission todellisena tarkoituksena on pikemminkin löytää seikkoja, jotka voisivat osoittaa rikkomisen, kuin tarkastaa sellaisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen olemassaolon ja merkityksen määritellyn tosiasiallisen ja oikeudellisen tilanteen todenmukaisuuden ja laajuuden, josta sillä on jo tietoja. Kantaja nojautuu perustelujensa tueksi siihen, että sille osoitettu riidanalainen päätös on erityisen laaja sekä siihen, ettei komissio ole toteuttanut sen tiloissa tarkastusta asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdan nojalla eikä osoittanut sille tietojensaantipyyntöä saman asetuksen 18 artiklan 2 kohdan nojalla.
42 Koska unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu tällainen vaatimus ja koska kantaja on esittänyt tiettyjä seikkoja, jotka voisivat kyseenalaistaa sen, että syyt, jotka komissiolla oli tiedossaan, kun se teki päätöksen asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan nojalla, olivat riittävän painavia, unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että sen on tarkasteltava näitä syitä ja tutkittava, ovatko ne riittävän painavia.
43 Näiden syiden riittävän painavuuden arvioimisessa on otettava huomioon se, että riidanalainen päätös on tehty alustavan tutkinnan vaiheessa, jonka tavoitteena on tehdä komissiolle mahdolliseksi koota kaikki asiaankuuluvat seikat, joiden perusteella voidaan todeta kilpailusääntöjen rikkominen tai noudattaminen, ja komission on tämän ensimmäisen vaiheen perusteella voitava ottaa alustavasti kantaa toimintalinjaan ja päättää, kuinka menettelyä jatketaan. Tätä varten komissiolla on oikeus tehdä asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan mukaisia tietojensaantipyyntöjä tai suorittaa saman asetuksen 20 artiklan nojalla tarkastuksia. Tässä vaiheessa eli ennen tietojensaantipyynnön tekemistä ei siis voida vaatia, että komissiolla olisi tiedossaan seikkoja, jotka osoittavat rikkomisen olemassaolon. Jotta komissiolla olisi oikeus pyytää lisätietojen toimittamista asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan nojalla tehdyllä päätöksellä, on tämän vuoksi riittävää, että mainitut seikat herättävät perustellun epäilyksen rikkomista koskevan olettaman todenmukaisuudesta.
44 Komissio ilmoitti 14.5.2013 annettuun määräykseen antamassaan vastauksessa unionin yleiselle tuomioistuimelle tiedossaan olevat seikat, joiden perusteella riidanalaisen päätöksen tekeminen sen mukaan oli perusteltua.
45 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo komission toimittaman tiivistelmän sekä siinä mainitut seikat luettuaan, että komissio saattoi pätevästi osoittaa kantajalle tietojensaantipyynnön kaikkia riidanalaisessa päätöksessä mainittuja rikkomista koskevien olettamia koskevilta osin. Olettamat on mainittu riidanalaisen päätöksen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa ja ne koskevat liittyivät ”kauppavirtojen rajoituksiin Euroopan talousalueella (ETA), mukaan lukien Euroopan talousalueen ulkopuolelta peräisin olevaan tuontiin Euroopan talousalueelle kohdistuvat rajoitukset, markkinoiden jakaminen, hintojen yhteensovittaminen ja näihin liittyvät kilpailunvastaiset menettelytavat sementin ja sen oheistuotteiden markkinoilla”.
46 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo ensiksi kauppavirtojen rajoituksista Euroopan talousalueella (ETA), mukaan lukien Euroopan talousalueen ulkopuolelta peräisin olevaan tuontiin Euroopan talousalueelle kohdistuvat rajoitukset, että komissio saattoi asiakirjan – – [salainen] tiivistelmässä ja sen otteissa tehdyn viittauksen nojalla legitiimisti pyytää tietoja kantajan toiminnasta. Sama koskee asiakirjan – – [salainen] tiivistelmän ja otteiden mainintoja.
47 Lisäksi asiakirjan tiivistelmästä ja otteista ilmenee – – [salainen]. On todettava, että tällainen asiakirja voi perustellusti saada komission epäilemään kantajan osallistumista – – [salainen] kauppavirtoja rajoittaviin menettelytapoihin.
48 Toiseksi markkinoiden jakamiseen liittyvien rikkomista koskevien olettamien osalta useat komission esittämät erilaiset olosuhteet ovat riittävän painavia syitä, jotta se voi osoittaa kantajalle niitä koskevan tietojensaantipyynnön. Ensimmäiseksi komission olettama markkinoiden jakamisperiaatteesta – – [salainen].
49 Toiseksi on huomattava, että – – [salainen]. Näin on myös asiakirjan – – [salainen] osalta. Samoin on asiakirjan – – [salainen] osalta.
50 Kolmanneksi komissio viittaa – – [salainen].
51 Lopuksi ja neljänneksi siinä yhteydessä, jossa komissiolla oli – – [salainen].
52 Kolmanneksi hintojen vahvistamisen ja muiden kilpailunvastaisten menettelytapojen osalta, joihin riidanalaisen päätöksen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa viitataan, – – [salainen]. Ensimmäiseksi – – [salainen].
53 Toiseksi asiakirja – – [salainen].
54 Kolmanneksi komissio saattoi legitiimisti johtaa asiakirjan tiivistelmässä ja otteissa tehdystä viittauksesta – – [salainen].
55 Lopuksi ja neljänneksi se saattoi perustellusti johtaa asiakirjan tiivistelmästä ja otteista – – [salainen].
56 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että komissiolla oli tiedossaan riittävän painavia syitä, joiden nojalla se saattoi pyytää kantajalta lisätietoja kaikista riidanalaisen päätöksen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa luetelluista rikkomista koskevista olettamista.
57 Tätä päätelmää ei voida kumota komission vastauksesta tutkintatoimiin tehtyihin huomautuksiin sisältyvillä perusteluilla.
58 Nämä perustelut perustuvat olennaisesti komission perusteluina esittämien seikkojen erilaiseen tulkintaan. Esitetään esimerkiksi, että – – [salainen].
59 On todettava, ettei tällaisissa perusteluissa oteta huomioon sitä erityistä asiayhteyttä, johon riidanalainen päätös kuuluu, koska niissä todellisuudessa esitetään, että komission tiedossa olevat seikat eivät osoita kantajan osallistumista riidanalaisessa päätöksessä mainittuihin rikkomista koskeviin olettamiin. Jottei komissiolle asetuksen N:o 1/2003 18 ja 20 artiklassa annettua toimivaltaa tehtäisi hyödyttömäksi, siltä ei kuitenkaan voida edellä 43 kohdassa mainituista syistä edellyttää tällaista osoittamista. Se, että esitettyjä tietoja voidaan tulkita eri tavoilla, ei siis estä katsomasta niitä edellä 40 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetuiksi riittävän painaviksi syiksi, koska komission puoltama tulkinta vaikuttaa uskottavalta.
60 Lisäksi korostetaan sitä seikkaa – – [salainen].
61 Edellä esitetyn perusteella kanneperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.
Ainoan kanneperusteen toinen osa, joka koskee pyydettyjen tietojen tarpeellisuutta
62 Kantaja riitauttaa asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun riidanalaisella päätöksellä pyydettyjen tietojen tarpeellisuuden. Sen perustelut voidaan jakaa kahteen väitteeseen. Ensimmäisessä väitteessä kantaja väittää, että riidanalainen päätös sisältää useita esimerkkejä tiedoista, jotka eivät täytä tätä tarpeellisuuden vaatimusta, koska niillä ei ole yhteyttä riidanalaisessa päätöksessä mainittuihin rikkomista koskeviin olettamiin. Toisen väitteen yhteydessä kantaja riitauttaa komission hallussa jo olevien ja julkisesti saatavien tietojen pyytämisen tarpeellisuuden. Lopuksi se on esittänyt komission vastausta unionin yleisen tuomioistuimen tutkintatoimiin koskevissa huomautuksissaan kolmannen väitteen tietojensaantipyynnön tarpeellisuudesta, jonka mukaan komission tiedossa olevien seikkojen ja kantajalle osoitetun kyselylomakkeen välillä ei ole yhteyttä.
63 Komissio vaatii kanneperusteen tämän osan hylkäämistä.
64 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että komission vastauksesta esitetyissä huomautuksissa esitetty väite on hylättävä heti alkuun. On nimittäin todettava, että vaikka tällainen väite otetaan tutkittavaksi työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan nojalla, se ei kuitenkaan täytä saman asetuksen 44 artiklan 1 kohdassa asetettuja vaatimuksia siltä osin kuin se perustuu sellaisiin seikkoihin, joihin kantaja ei ollut voinut tutustua kanteen nostamispäivänä, koska siinä esitetään ainoastaan yleisluonteista arvostelua eikä selitetä erityisiä syitä, joiden vuoksi kyselylomakkeen ja komission tiedossa olevien seikkojen välillä ei olisi yhteyttä. On siis katsottava, ettei tämä väite ole riittävän selkeä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta unionin yleinen tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin, ja se on näin ollen jätettävä tutkimatta (ks. vastaavasti asia T-352/94, Mo och Domsjö v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok., s. II-1989, 333 ja 334 kohta). Lopuksi on todettava, että vaikka tämä väite nojautuisi perusteluihin, joilla pyritään riitauttamaan komission esittämien seikkojen todistusarvo, se pitäisi hylätä edellä 43–59 kohdassa mainituista syistä.
Tiettyjen pyydettyjen tietojen tarpeellisuuden riitauttaminen, kun otetaan huomioon olettamat, joiden paikkansapitävyyden komissio aikoo tarkistaa
65 Kuten jo edellä 36 kohdassa on korostettu, komissio voi vaatia vain sellaisten tietojen ilmoittamista, joiden avulla se voi tarkistaa rikkomista koskevat olettamat, joiden nojalla tutkimus tehdään ja jotka ilmoitetaan tietojensaantipyynnössä (ks. vastaavasti ja analogisesti edellä 36 kohdassa mainittu asia SEP v. komissio, tuomion 25 kohta ja edellä 36 kohdassa mainittu asia Société Générale v. komissio, tuomion 40 kohta).
66 Komission laajan tutkinta- ja tarkastustoimivallan perusteella sen tehtävänä on arvioida sen kyseisiltä yrityksiltä pyytämien tietojen tarpeellisuus (ks. vastaavasti asia 155/79, AM & S Europa v. komissio, tuomio 18.5.1982, Kok., s. 1575, 17 kohta ja asia 374/87, Orkem v. komissio, tuomio 18.10.1989, Kok., s. 3283, 15 kohta). Unionin yleisen tuomioistuimen harjoittamasta valvonnasta, joka koskee tätä komission arviointia, on muistettava, että oikeuskäytännön mukaan käsitettä ”tarvittavat tiedot” on tulkittava niiden tavoitteiden perusteella, joita varten kyseiset tutkintavaltuudet on annettu komissiolle. Edellytys tietojensaantipyynnön ja mahdollisen rikkomisen välisestä yhteydestä täyttyy näin ollen, kun tässä menettelyn vaiheessa kyseisen pyynnön voidaan legitiimisti katsoa liittyvän oletettuun rikkomiseen niin, että komissio voi kohtuudella olettaa, että se voi asiakirjan avulla määrittää väitetyn rikkomisen olemassaolon (edellä 36 kohdassa mainittu asia SEP v. komissio, tuomion 29 kohta ja edellä 39 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Slovak Telekom v. komissio, tuomion 42 kohta).
67 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että ainoat kysymykset, joiden tarpeellisuutta kantaja epäilee tällä perusteella ovat kysymyksen 5 kohta AG ja kysymyksen 5 kohta AH, joilla sitä pyydettiin ilmoittamaan jokaisen yhtiönsä tuotantopaikan osalta yhtäältä hiilidioksidipäästöt (CO2) tonneina kyseistä paikkaa kohti ja toisaalta kyseisessä laitoksessa todella käytettyjen CO2 -päästöoikeuksien keskimääräinen hinta.
68 Unionin yleinen tuomioistuin toteaa, ettei kantaja ole riitauttanut komission vastineeseen sisältyvää väitettä, jonka mukaan CO2 -päästöt ovat yksi tärkeimmistä sementin tuotantokustannuksista, jotka puolestaan ovat yksi tärkeimpiä asiakkailta ja kuluttajilta perittävän hinnan tekijöitä.
69 Lisäksi on muistutettava, että yksi komission tutkimista rikkomista koskevista olettamista on mahdollinen hintojen vahvistaminen kilpailevien yritysten kesken. Kyseisten tuotteiden yhtä pääasiallista osatekijää koskevilla tiedoilla voidaan perustellusti katsoa olevan yhteys tällaiseen rikkomista koskevaan olettamaan.
70 Tämä väite on siis hylättävä.
Tiettyjen pyydettyjen tietojen tarpeellisuuden riitauttaminen sillä perusteella, että tiedot ovat jo komission hallussa tai että ne ovat julkisia
71 Kantaja väittää, että komission jo hallussa olevien tai julkisten tietojen ilmoittamista ei voida pitää asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tarpeellisena.
72 Pitää tosin paikkansa, että yhdistetyissä asioissa T-191/98 ja T-212/98–T-214/98, Atlantic Container Line ym. vastaan komissio, 30.9.2003 annetussa tuomiossa (Kok., s. II-3275, 425 kohta) korostettiin, ettei tietojensaantipyyntöjä, joilla pyritään hankkimaan tietoja komission hallussa jo olevasta asiakirjasta, katsota perustelluiksi tutkimuksen tarpeiden vuoksi.
73 Kantajalle ole kuitenkaan ole osoitettu aikaisempia tietojensaantipyyntöjä asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Riidanalaisen päätöksen liitteessä I olevalla kyselylomakkeella ei siis voida katsoa vaadittavan kantajalta sellaisia tietoja, jotka jo ovat komission hallussa.
74 Arvosteluun, joka liittyy siihen, että tietyt pyydetyistä tiedoista ovat julkisia ja siis komission saatavilla ilman, että sen pitäisi määrätä niitä toimitettaviksi, liittyvä ainoa kantajan esittämä esimerkki koskee ˮpostinumeroita yhdistettyinä tiettyyn osoitteeseenˮ.
75 Tällaiset tiedot täydentävät kuitenkin loogisella tavalla tietoja, jotka ovat ainoastaan kantajan tiedossa. Näin ollen tietojen mahdollinen julkisuus ei merkitse sitä, etteivät ne voisi olla asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tarpeellisia.
76 Tämä toinen väite ja siis kanneperusteen toinen osa on näin ollen hylättävä.
Ainoan kanneperusteen kolmas osa, joka koskee pyydettyjen tietojen luonnetta
77 Kantaja väittää, että asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdassa annetaan komissiolle vain valta vaatia taloudellisilta toimijoilta niiden hallussa olevia tietoja, mutta ei valtuuteta sitä määräämään yrityksen käsittelemään näitä tietoja niiden esittämiseksi sellaisessa muodossa, joka helpottaa komission tehtävää ja siis tuottamaan todisteita, joita komissio aikoo käyttää sitä vastaan.
78 Komissio vaatii kanneperusteen tämän osan hylkäämistä.
79 Asetuksen N:o 1/2003 johdanto-osan 23 perustelukappaleen mukaan ˮkomissiolla on oltava koko [unionin] kattavat valtuudet vaatia tietoja, jotka ovat tarpeen [SEUT 101] artiklassa kiellettyjen sopimusten, päätösten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen sekä [SEUT 102] artiklassa kielletyn määräävän aseman väärinkäytön havaitsemiseksiˮ. Siinä lisätään, että ˮyritysten noudattaessa komission päätöstä niitä ei voida pakottaa myöntämään, että ne ovat syyllistyneet rikkomiseen, mutta ne ovat kuitenkin velvollisia vastaamaan asiakysymyksiin ja toimittamaan asiakirjoja siinäkin tapauksessa, että tällaisia tietoja saatetaan käyttää niitä tai toista yritystä vastaan sen toteamiseksi, että rikkominen on tapahtunutˮ.
80 Koska siis asetuksen N:o 1/2003 18 artiklassa tarkoitettujen ”tietojen” toimittamisen on ymmärrettävä tarkoittavan paitsi asiakirjojen toimittamista myös velvollisuutta vastata näitä asiakirjoja koskeviin kysymyksiin, komission valtuudet eivät rajoitu pelkkään sellaisten tietojen toimittamista koskevan pyynnön esittämiseen, jotka ovat olemassa ilman asianomaisen yrityksen muita toimenpiteitä. Komissio voi näin ollen laillisesti esittää yritykselle kysymyksiä, jotka edellyttävät pyydettyjen tietojen esittämistä tietyssä muodossa (ks. vastaavasti ja analogisesti julkisasiamies Darmonin ratkaisuehdostus edellä 66 kohdassa mainitussa asiassa Orkem v. komissio, ratkaisuehdotuksen 55 kohta, Kok., s. I-3301).
81 Tämän toimivallan käyttämistä rajoittaa velvollisuus noudattaa ainakin kahta periaatetta. Yhtäältä – kuten asetuksen N:o 1/2003 23 perustelukappaleessa muistutetaan – yritystä ei voida sille osoitetuilla kysymyksillä pakottaa myöntämään, että se on syyllistynyt kilpailusääntöjen rikkomiseen. Toisaalta vastausten antaminen näihin kysymyksiin ei saa merkitä kyseiselle yritykselle tutkimuksen tarpeiden kannalta suhteetonta rasitetta (edellä 36 kohdassa mainittu asia SEP v. komissio, tuomion 51 kohta; edellä 72 kohdassa mainittu asia Atlantic Container Line ym. v. komissio, tuomion 418 kohta ja edellä 39 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Slovak Telekom v. komissio, tuomion 81 kohta).
82 Vaikka käsiteltävässä asiassa ei ole väitetty, että tietyt kantajalle osoitetut kysymykset pakottaisivat sen antamaan vastauksia, joissa se myöntäisi sellaisen rikkomisen olemassaolon, josta komission on esitettävä näyttö, on todettava, että kantaja vetoaa kyselylomakkeeseen vastaamisesta aiheutuvaan suhteettomaan rasitteeseen. Siltä osin kuin tämä kritiikki yhdistyy suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskevaan kanneperusteen neljänteen osaan, sitä tutkitaan sen yhteydessä.
83 Tällä varauksella kanneperusteen kolmas osa on hylättävä.
Ainoan kanneperusteen neljäs osa, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista
84 Tämän osan yhteydessä kantaja väittää, että riidanalaisella päätöksellä asetettu työtaakka on suhteeton, kun otetaan huomioon ensinnäkin pyydettyjen tietojen laajuus ja yksityiskohtaisuus sekä tarve toimittaa ne erityisessä muodossa, toiseksi vastauksen määräaika ja kolmanneksi sen vaikutus kantajan taloudelliseen tilanteeseen. Lopuksi kantaja väittää, että näiden eri seikkojen yhteisvaikutuksen pitäisi joka tapauksessa saada unionin yleinen tuomioistuin katsomaan, että suhteellisuusperiaatetta on loukattu.
85 Komissio vaatii kanneperusteen tämän osan hylkäämistä.
86 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että komission yritykselle osoittamien tietojensaantipyyntöjen on noudatettava suhteellisuusperiaatetta eikä yritykselle asetettu velvoite toimittaa tietoja saa merkitä tälle yritykselle tutkimuksen tarpeiden kannalta suhteetonta rasitetta (edellä 36 kohdassa mainittu asia SEP v. komissio, tuomion 51 kohta; edellä 72 kohdassa mainittu asia Atlantic Container Line ym. v. komissio, tuomion 418 kohta ja edellä 39 kohdassa mainitut yhdistetyt asiat Slovak Telekom v. komissio, tuomion 81 kohta).
87 Kantaja arvostelee ensimmäisellä väitteellä pyydettyjen tietojen liiallista laajuutta ja yksityiskohtaisuutta sekä komission vaatiman vastauksen muotoa. Se viittaa esimerkkinä kysymykseen 1B siltä osin kuin siinä edellytetään sellaisten tietojen toimittamista, jotka liittyvät kaikkiin kantajan valvomien yritysten tekemiin kansallisiin ostoihin viiden tuotteen osalta (sementti, irtotavarana myytävä CEM I, klinkkerit, lisäaineet ja masuunikuonasta tehty sementti rakeina ja jauhettuna sekä masuunikuonasta tehty sementti rakeina) kymmenen vuoden ajalta ja edellytetään, että vastaus eritellään 37 parametrin perusteella.
88 Kysymyslomakkeessa pyydettyjen tietojen laajuutta ei tosin voida kiistää etenkään kysymyksen 1B ja sen huomattavan täsmällisyyden osalta. Tästä johtuu kiistatta, että kyselylomakkeeseen vastaaminen merkitsi kantajalle erityisen suurta rasitetta.
89 Tätä rasitetta ei kuitenkaan voida katsoa suhteettomaksi, kun otetaan huomioon niihin rikkomista koskeviin olettamiin, joiden paikkansapitävyyden komissio aikoo tarkistaa, liittyvän tutkimuksen tarpeet ja tämän menettelyn olosuhteet.
90 Tästä on ensiksi muistettava, että riidanalainen päätös on tehty menettelyssä, joka koskee ”kauppavirtojen rajoituksia Euroopan talousalueella (ETA), mukaan lukien Euroopan talousalueen ulkopuolelta peräisin olevaan tuontiin Euroopan talousalueelle kohdistuvat rajoitukset, markkinoiden jakaminen, hintojen yhteensovittaminen ja näihin liittyvät kilpailunvastaiset menettelytavat sementin ja sen oheistuotteiden markkinoilla”. On todettava, että komission tutkimien kilpailusääntöjen rikkomisia koskevien olettamien laajan soveltamisalan ja vakavuuden perusteella suuren tietomäärän toimittamista voidaan pitää perusteltuna.
91 Toiseksi on myös muistettava, että riidanalainen päätös on tehty sellaisen tutkimuksen yhteydessä, joka koskee kilpailua rajoittavia menettelytapoja, joihin on kantajan ohella osallistunut seitsemän muuta sementtialalla toimivaa yritystä. Kun otetaan huomioon kerättävien ja yhdisteltävien tietojen määrä, ei ole suhteellisuusperiaatteen vastaista, että komissio vaatii toimittamaan tiedot niiden vertailemisen mahdollistamassa muodossa.
92 Tämä ensimmäinen väite on siis hylättävä.
93 Kantaja esittää toisessa väitteessä, että ensimmäisiin kymmeneen kysymyssarjaan vastaamista varten annettu kahdentoista viikon ja yhdenteentoista kysymyssarjaan vastaamista varten annettu kahden viikon määräaika on suhteeton, kun otetaan huomioon toimitettavien tietojen määrä.
94 Komissio riitauttaa kantajan väitteet. Se muistuttaa, että kantajalla oli alkuperäisen määräyksen mukaisesta 12 viikon määräajasta poiketen 17 viikkoa aikaa vastata ensimmäisiin kymmeneen kysymyssarjaan.
95 Unionin yleinen tuomioistuin toteaa aluksi, että vaikka kantaja haki hallinnollisen menettelyn aikana komissiolta ensimmäisiin kymmeneen kysymyssarjaan vastaamiseksi asetetun kahdentoista viikon määräajan pidentämistä, se ei tehnyt tällaista hakemusta yhdennentoista kysymyssarjan osalta, mikä riittää osoittamaan tämän määräajan riittävyyden sen osalta (ks. vastaavasti ja analogisesti asia T-338/94, Finnboard v. komissio, tuomio 14.5.1998, Kok., s. II-1617, 54 kohta).
96 Sen arvioimiseksi, merkitsikö velvollisuus vastata ensimmäisiin kymmeneen kysymyssarjaan kahden viikon määräajassa mahdollisesti suhteetonta rasitetta, on otettava huomioon se seikka, että kantajaan kohdistui asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 3 kohdan nojalla tehdyn tietojensaantipyyntöä koskevan päätöksen adressaattina paitsi riski siitä, että siinä tapauksessa, että toimitetut tiedot ovat puutteellisia tai niitä ei toimiteta määräajassa, sille määrätään asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla sakko tai 24 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla uhkasakko, myös riski siitä, että sille määrätään sakko sillä perusteella, että se toimittaa tiedon, jonka komissio katsoo kyseisen asetuksen 23 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla virheelliseksi tai ”harhaanjohtavaksi”.
97 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo tällä perusteella, että tietojensaantipyynnössä asetetun määräajan asianmukaisuuden tutkimisella on siis erityisen suuri merkitys. Kyseisen määräajan on nimittäin oltava sellainen, että päätöksen adressaatille on paitsi aineellisesti mahdollista toimittaa vastaus myös mahdollista varmistautua siitä, että toimitetut tiedot eivät ole puutteellisia, virheellisiä eivätkä harhaanjohtavia.
98 Kuten edellä 88 kohdassa on jo todettu, ei voida kieltää sitä, että tietojen määrä ja vastauksilta edellytetty erityisen vaativa muoto merkitsevät erityisen suurta työtaakkaa.
99 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että kun otetaan huomioon kantajan taloudelliseen kokoon liittyvät keinot, sen voitiin perustellusti katsoa pystyvän toimittamaan edellä 97 kohdassa mainitut vaatimukset täyttävän vastauksen asetetussa määräajassa, jota lisäksi lopulta pidennettiin 17 viikkoon.
100 Toinen väite on näin ollen hylättävä.
101 Kantaja vetoaa kolmannessa väitteessä sille kyselylomakkeeseen vastaamiseen liittyvästä työtaakasta aiheutuneeseen vahinkoon ja muistuttaa, että se oli pyytänyt vapautusta velvollisuudesta vastata siihen. Taloudellisten kulujen lisäksi vastausten valmistelulla on ollut sellainen kielteinen vaikutus, että se on joutunut käyttämään hallinnollisia resurssejaan, jotka ovat lamautuneet sementtialan ja erityisesti kantajan hyvin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa.
102 Ensimmäiseksi on muistutettava kantajalle kyselylomakkeeseen vastaamisesta aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta, että edellä 88–91 kohdassa mainituista syistä on todettu, ettei mainittuun kyselylomakkeeseen vastaamisesta aiheutuva rasite ollut ilmeisen liiallinen käsiteltävän asian olosuhteisiin nähden. Mainitun vastauksen taloudellisten kulujen mahdollinen suuruus vain heijastaa tätä työtaakkaa. Mainittujen kulujen mahdollisesta huomattavasta suuruudesta huolimatta tällaiset kulut eivät siis sellaisenaan voi olla osoitus suhteellisuusperiaatteen loukkaamisesta.
103 Toiseksi kantajan hallinnollisten resurssien lamautumista koskevasta väitteestä on riittävää todeta, että kyse on pelkästä väittämästä, josta ei ole esitetty todellista näyttöä. Ainoa tätä kysymystä koskeva liite, eli liite A13, muodostuu yhdestä taulukosta, jossa kantaja on eritellyt kulut, joita se väittää aiheutuneen kyselylomakkeeseen vastaamisesta, ja vastaamiseen käytettyjen tuntien määrän. Liite ei voi sellaisenaan osoittaa, että kantajan väite hallinnollisten resurssiensa lamaantumisesta pitäisi paikkansa.
104 Kolmas väite on näin ollen hylättävä.
105 Lopuksi kantaja esittää neljännessä väitteessä, että kun tarkastellaan yhdessä pyydettyjen tietojen laajuutta ja yksityiskohtaisuutta, vaatimusta niiden toimittamisesta määrätyssä muodossa, pyydettyjen tietojen luonnetta, vastausmääräaikojen lyhyyttä ja taloudellisia kuluja, unionin yleisen tuomioistuimen pitäisi joka tapauksessa todeta, että suhteellisuusperiaatetta on loukattu.
106 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo, ettei tällainen perustelu voi menestyä käsiteltävän asian olosuhteissa.
107 Kuten nimittäin edellä 102 kohdassa on todettu, kantajan väittämä huomattava taloudellinen kulu ainoastaan heijastaa kyselylomakkeeseen vastaamisesta aiheutuvaa rasitetta. Koska yhtäältä on katsottu, ettei mainittu rasite ollut selvästi liiallinen komission tarkastuksen kohteena oleviin rikkomista koskeviin olettamiin nähden, ja koska toisaalta kantajalle myönnettiin lopulta sellainen määräaika, että se pystyi suoriutumaan tästä rasitteesta, on selvää, että suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen liittyvä väite on hylättävä.
108 Edellä esitetyn perusteella kanneperusteen neljäs osa ja näin ollen kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
109 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Cementos Portland Valderrivas, SA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien välitoimimenettelystä aiheutuneet kulut.
Dittrich | Wiszniewska-Białecka | Prek |
Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä maaliskuuta 2014.
Allekirjoitukset