Asia T-370/09
GDF Suez SA
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Saksan ja Ranskan maakaasumarkkinat – Päätös, jolla EY 81 artiklan rikkominen todetaan – Markkinoiden jakaminen – Kilpailusääntöjen rikkomisen kesto – Sakot
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 29.6.2012 ?II ‑ 0000
Tuomion tiivistelmä
1. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kilpailunvastainen tarkoitus – Riittävä todentaminen
(EY 81 artiklan 1 kohta)
2. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Sopimuspuolten aikomus rajoittaa kilpailua – Tarpeeton arviointiperuste – Se, että komissio ottaa tai unionin tuomioistuimet ottavat huomioon tällaisen aikomuksen – Hyväksyttävyys
(EY 81 artiklan 1 kohta)
3. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Sopimus, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen – Hyväksyttävien tavoitteiden samanaikaisella noudattamisella ei ole merkitystä
(EY 81 artiklan 1 kohta)
4. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Sopimus, jonka tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen – Sillä, onko sopimuksen tekeminen yritysten kaupallisten intressien mukaista, ei ole merkitystä
(EY 81 artiklan 1 kohta)
5. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Kilpailunvastainen tarkoitus – Oikeudellisen ja taloudellisen tilanteen huomioon ottaminen – Markkinat, joille on ominaista lakisääteinen tai tosiasiallinen monopoli – Markkinoiden vapautumisen näkymät – Arviointi
(EY 81 artiklan 1 kohta)
6. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Yrityksen luokittelu potentiaaliseksi kilpailijaksi – Perusteet – Olennainen tekijä – Yrityksen kyky päästä merkityksellisille markkinoille – Markkinat, joille on ominaista lakisääteinen tai tosiasiallinen monopoli – Merkitys
(EY 81 artiklan 1 kohta)
7. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Kilpailusääntöjen soveltamisesta tehty päätös – Velvollisuutta tutkia kaikki niiden, joita asia koskee, esittämät tosiseikat ja oikeudelliset seikat ei ole
(EY 81, EY 82 ja EY 235 artikla)
8. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan – Arviointiperusteet – Sopimukset tai menettelytavat markkinoilla, joille on ominaista kaiken potentiaalisen kilpailun puuttuminen
(EY 81 artiklan 1 kohta)
9. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Monitahoinen kilpailusääntöjen rikkominen, joka koostuu sekä sopimuksista että yhdenmukaistetuista menettelytavoista – Kilpailusääntöjen rikkomisen luonnehtiminen yhdeksi kokonaisuudeksi niin, että se määritellään ˮsopimukseksi ja/tai yhdenmukaistetuksi menettelytavaksiˮ – Hyväksyttävyys – Seuraukset hankittavan näytön kannalta
(EY 81 artiklan 1 kohta)
10. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Näytön perustuminen tiettyihin viitteisiin ja yhteensattumiin, joilla osoitetaan jatketun kilpailunvastaisen menettelyn olemassaolo ja kesto – Sillä, ettei koko arvioituun ajanjaksoon sisältyviltä tietyiltä määrätyiltä ajanjaksoilta ole näyttöä, ei ole merkitystä
(EY 81 artiklan 1 kohta)
11. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Todistelutapa – Asiakirjatodisteet – Asiakirjan todistusarvon arviointi – Arviointiperusteet – Yrityksen sisäiset asiakirjat
(EY 81 artiklan 1 kohta)
12. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Päätös, joka perustuu asiakirjatodisteisiin – Kilpailusääntöjen rikkomisen kiistävien yritysten todistusvelvollisuudet
(EY 81 ja EY 82 artikla)
13. Unionin oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Syyttömyysolettama – Menettely kilpailuoikeudellisissa asioissa – Soveltaminen
14. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Kilpailunvastainen tarkoitus tai vaikutus – Arviointiperusteet – Tietojenvaihtoa voimakkaasti keskittyneillä oligopolistisilla markkinoilla ei voida hyväksyä
(EY 81 artiklan 1 kohta)
15. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Osallistuminen kokouksiin, joilla on kilpailunvastainen tarkoitus – Seikka, jonka perusteella kartelliin voidaan katsoa osallistutun – Kilpailunvastaisen aikomuksensa kiistävän yrityksen todistusvelvollisuudet
(EY 81 artiklan 1 kohta)
16. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Vanhentuminen sakkoasiassa – Asetuksessa N:o 1/2003 tarkoitettu seuraamusten käsite – Rahamääräisten seuraamusten kuuluminen käsitteen alaan – Päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen, ei kuulu käsitteen alaan
(EY 81 ja EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 7 ja 25 artikla)
17. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Vanhentuminen sakkoasiassa – Alkamisajankohta – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Sillä, ettei kilpailusääntöjen rikkominen ilmene tiettyinä ajanjaksoina koko arvioidun ajanjakson aikana, ei ole merkitystä
(EY 81 artiklan 1 kohta)
18. Kilpailu – Unionin säännöt – Asiallinen soveltamisala – Toiminta, johon on velvoitettu valtion toimenpitein – Soveltamisalan ulkopuolelle jääminen – Kansalliset markkinat, joille on ominaista unionin oikeuden vastainen lakisääteinen monopoli – Sellaisten oikeudellisten puitteiden puuttuminen, jotka eliminoivat mahdollisuuden kilpailuun – Sen toteaminen, että valtion määräysvallassa oleva yritys on rikkonut kilpailusääntöjä – Hyväksyttävyys
(EY 81 ja EY 82 artikla)
19. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Kielto – Kartellit, joiden vaikutukset jatkuvat sen jälkeenkin, kun ne on muodollisesti lopetettu – EY 81 artiklan soveltaminen
(EY 81 artiklan 1 kohta)
20. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Kilpailunvastaiseen sopimukseen osallistunut yritys – Kartellissa sovitusta poikkeava toiminta – Yrityksen harjoittamaan kilpailuun liittyvät valitukset – Seikat, jotka eivät välttämättä sulje pois sitä, että yritys on osallistunut sopimukseen
(EY 81 artiklan 1 kohta)
21. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Käsite – Kartellissa tapahtuva tietojenvaihto – Toimija, joka ottaa huomioon toisen toimijan sen harjoittamaan kilpailuun liittyvät valitukset – Kuuluminen käsitteen alaan
(EY 81 artiklan 1 kohta)
22. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yhdenmukaistettu menettelytapa – Kartellissa tapahtuva tietojenvaihto tai tietojenvaihto kartellin valmistelemiseksi – Vaihdettujen tietojen huomioon ottaminen – Olettama
(EY 81 artiklan 1 kohta)
23. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen kaksilla kansallisilla markkinoilla – Kilpailusääntöjen rikkomisen erillinen kesto molemmilla näillä markkinoilla – Todistustaakan laajuus
(EY 81 ja EY 82 artikla)
24. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Yhdenvertaisen kohtelun periaate – Komission päätöskäytäntö – Viitteellinen luonne
(EY 81 artiklan 1 kohta ja EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta)
25. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Komission harkintavalta – Sakkojen yleisen suuruusluokan nostaminen – Hyväksyttävyys – Rangaistusten taannehtivuuskiellon periaatetta ei ole loukattu
(EY 81 ja EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)
26. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Suhteellisuusperiaatteen noudattaminen – Taloudelliselle toimijalle ei ole määrätty seuraamusta – Seikka, joka ei sellaisenaan estä määräämästä samanlaiseen kilpailusääntöjen rikkomiseen syyllistyneelle tekijälle sakkoja
(EY 81 ja EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta)
27. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Arviointiperusteet – Erityisen vakava kilpailusääntöjen rikkominen – Markkinoiden jakaminen
(EY 81 ja EY 82 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 19, 21 ja 23 kohta)
28. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Komission antamissa suuntaviivoissa määritelty laskentatapa – Sakon perusmäärän laskeminen – Yrityksen myyntiarvon prosenttiosuuden määrittäminen – Arviointiperusteet
(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 22 ja 25 kohta)
29. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Lieventävät seikat – Kartellissa sovitusta poikkeava toiminta – Vähäinen osallisuus – Edellytykset – Todistustaakan laajuus
(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohdan kolmas alakohta)
30. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Lieventävät seikat – Kilpailunvastainen toiminta on viranomaisten hyväksymää tai edistämää – Kansalliset markkinat, joille on ominaista lakisääteinen monopoli ja joita ollaan vapauttamassa – Arviointiperusteet
(EY 81 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 ja 3 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohdan viides alakohta)
31. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Täysi tuomiovalta – Vaikutus
(EY 229 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 31 artikla)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 62 ja 63 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 64 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 65 ja 74 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 70 kohta)
5. Ks. tuomion teksti.
(ks. 77–80 kohta)
6. EY 81 artiklan 1 kohtaa sovelletaan yksinomaan kilpailulle avoimilla aloilla tässä määräyksessä asetettujen, vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja kilpailuun koskevien edellytysten vuoksi. Kilpailun edellytyksiä ei ole arvioitava pelkästään relevanteilla markkinoilla ennestään toimivien yritysten senhetkisen keskinäisen kilpailutilanteen perusteella, vaan myös potentiaalisen kilpailun perusteella. Tässä yhteydessä yrityksen aikomuksella tulla markkinoille voi olla merkitystä tutkittaessa, voidaanko sitä pitää mahdollisena kilpailijana kyseisillä markkinoilla, mutta yrityksen kyky päästä niille on oleellinen seikka, johon tällaisen luokittelun on perustuttava.
Kansallisista markkinoista, joille on ominaista tosiasiallisten alueellisten monopolien olemassaolo, on todettava, ettei sillä, ettei kyseisillä markkinoilla ole lakisääteistä monopolia, ole merkitystä. Sen määrittämiseksi, onko markkinoilla potentiaalista kilpailua, komission on nimittäin tutkittava tosiasialliset ja konkreettiset mahdollisuudet siihen, että asianomaiset yritykset kilpailevat keskenään tai että uusi kilpailija voi päästä kyseisille markkinoille ja kilpailla niillä ennestään toimivien yritysten kanssa. Komission on suoritettava näiden mahdollisuuksien tutkimus objektiivisin perustein niin, ettei sitä seikkaa, ettei näitä mahdollisuuksia kansalliseen lainsäädäntöön välittömästi perustuvan monopolin tai sen täytäntöönpanosta välillisesti seuraavan tosiasiallisen tilanteen vuoksi ole, oteta huomioon.
Pelkästään teoreettinen mahdollisuus yhtiön pääsystä tällaisille markkinoille ei myöskään riitä osoittamaan tällaisen kilpailun olemassaoloa.
(ks. 81, 82, 84, 95, 98 ja 99 kohta)
7. Ks. tuomion teksti.
(ks. 117 ja 195 kohta)
8. EY 81 artiklan 1 kohtaa sovelletaan vain sopimuksiin, jotka ovat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
Vaikutus yhteisön sisäiseen kauppaan johtuu yleensä useista tekijöistä yhdessä, jotka erikseen tarkasteltuina eivät välttämättä olisi ratkaisevia. Sen selvittämiseksi, vaikuttaako kartelli tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, tällainen järjestely on tutkittava sen taloudellisessa ja oikeudellisessa asiayhteydessä. Tältä osin on merkityksetöntä, onko kartellin vaikutus kauppaan kielteinen, neutraali vai myönteinen. Kilpailunrajoitus on nimittäin omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jos se voi kääntää kauppavirtoja pois suunnasta, jota ne olisivat muuten noudattaneet.
On lisäksi todettava, että kartelli kuuluu EY 81 artiklan soveltamisalaan jo sen perusteella, että se kykenee vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, eli mahdollisen vaikutuksensa perusteella, eikä ole tarpeen näyttää toteen, että sillä on todellinen vaikutus kauppaan. On kuitenkin välttämätöntä, että kartellin mahdollinen vaikutus valtioiden väliseen kauppaan on tuntuva eli ettei se toisin sanoen ole merkityksetön.
Kartelli, joka ulottuu yhden jäsenvaltion koko alueelle, on jo luonteensa puolesta sellainen, että se lujittaa kansallista markkinoiden eristämistä ja haittaa näin perustamissopimuksessa tavoiteltua taloudellista vuorovaikutusta.
Kansallisista markkinoista, joille on ominaista lakisääteinen tai tosiasiallinen monopoli, on todettava, että koska komissio ei näyttänyt toteen potentiaalista kilpailua kyseisillä markkinoilla, se ei voinut katsoa, että kyseisiä markkinoita koskevat sopimukset tai menettelytavat ovat omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.
(ks. 122–126 kohta)
9. Ks. tuomion teksti.
(ks. 133–135 kohta)
10. Ks. tuomion teksti.
(ks. 136–138, 141, 151, 155, 156, 220, 221, 223 ja 228 kohta)
11. Ks. tuomion teksti.
(ks. 161, 172 ja 224–226 kohta)
12. Ks. tuomion teksti.
(ks. 178 ja 264 kohta)
13. Ks. tuomion teksti.
(ks. 202 ja 203 kohta)
14. Yhdenmukaistetulla menettelytavalla tarkoitetaan sellaista yritysten välisen yhteensovittamisen muotoa, jolla korvataan tietoisesti kilpailun riskit yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä, ilman että tehtäisiin varsinaista sopimusta. Yhdenmukaistetun menettelytavan olemassaoloa osoittavia menettelytapojen yhteensovittamisen ja yhteistyön kriteereitä on tarkasteltava sellaisesta perustamissopimuksen kilpailua koskeville määräyksille ominaisesta näkökulmasta, jonka mukaan jokaisen yrityksen on itsenäisesti määrättävä yhteismarkkinoilla noudatettavaksi aikomastaan toimintalinjasta.
Vaikka tämä itsenäisyysvaatimus ei suljekaan pois talouden toimijoiden oikeutta sopeutua järkevästi kilpailijoidensa todettuun tai odotettuun markkinakäyttäytymiseen, sen kanssa on kuitenkin ehdottomasti ristiriidassa se, että tällaiset toimijat olisivat keskenään minkäänlaisessa suorassa tai epäsuorassa yhteydessä, mikä voi joko vaikuttaa jonkin tosiasiallisen tai mahdollisen kilpailijan markkinakäyttäytymiseen tai paljastaa tällaiselle kilpailijalle sen, kuinka toimija itse on päättänyt käyttäytyä tai aikoo käyttäytyä markkinoilla, kun yhteydenpidon tarkoituksena tai vaikutuksena on sellaisten kilpailuolosuhteiden muodostuminen, jotka eivät vastaisi tavanomaisia olosuhteita kyseisillä markkinoilla, kun otetaan huomioon tarjottujen tavaroiden tai palveluiden luonne, yritysten merkittävyys ja lukumäärä sekä kyseisten markkinoiden laajuus.
Voimakkaasti keskittyneillä oligopolistisilla markkinoilla tietojenvaihto antaa yrityksille mahdollisuuden saada tietoonsa kilpailijoidensa markkina-asemat ja markkinastrategiat ja se on tästä syystä omiaan tuntuvasti vääristämään vielä jäljellä olevaa kilpailua yritysten kesken. Vaihdettujen tietojen ei välttämättä tarvitse olla yksityiskohtaisia. Oligopolistisilla markkinoilla jopa yleisluonteisten tietojen vaihto, joka koskee erityisesti yrityksen liiketoimintastrategiaa, voi vahingoittaa kilpailua. Lisäksi on niin, että olettamaa, jonka mukaan yhdenmukaistamisen ja siihen osallistuvan yrityksen markkinakäyttäytymisen välillä on syy-yhteys, voidaan edelleen soveltaa myös silloin, kun yhdenmukaistaminen perustuu yhteen ainoaan kokoukseen kyseisten yritysten välillä, edellyttäen, että yritys toimii edelleen kyseisillä markkinoilla.
Tällaisessa tilanteessa seikalla, jonka mukaan yritykset eivät vaihtaneet tietoja kustannuksista, hinnoista, marginaaleista, myyntimääristä tai asiakkaista, ei täten ole merkitystä, koska hyvin keskittyneillä oligopolistisilla markkinoilla on riittävää, että tietojenvaihto on tapahtunut.
(ks. 211–213, 247 ja 249 kohta)
15. Ks. tuomion teksti.
(ks. 215 kohta)
16. Kilpailuoikeudellisia asioita koskevassa menettelyssä päätös, jolla kilpailusääntöjen rikkominen todetaan, ei ole asetuksen N:o 1/2003 25 artiklassa tarkoitettu seuraamus, eikä sitä koske näin ollen kyseisessä säännöksessä säädetty vanhentumisaika. Asetuksen N:o 1/2003 VI luku, jossa käsitellään seuraamuksia, koskee vain sakkoja ja uhkasakkoja, eikä minkään kyseisen asetuksen säännöksen nojalla voida katsoa, että asetuksen 7 artiklassa tarkoitetut komission päätökset, joilla komissio toteaa EY 81 tai EY 82 artiklaa rikotun, kuuluvat mainitussa luvussa mainittuihin seuraamuksiin. Sakkojen ja uhkasakkojen määräämistä koskevan toimivallan vanhentuminen ei siten voi merkitä kilpailusääntöjen rikkomisen toteamista koskevan implisiittisen toimivallan vanhentumista.
(ks. 272 kohta)
17. Ks. tuomion teksti.
(ks. 275 kohta)
18. EY 81 ja EY 82 artikla koskevat ainoastaan yritysten omasta aloitteestaan toteuttamia kilpailunrajoituksia. Jos kilpailua rajoittavan menettelyn käytöstä määrätään kansallisessa lainsäädännössä tai siinä luodaan sellaiset oikeudelliset puitteet, jotka itsessään eliminoivat mahdollisuuden yritysten väliseen kilpailuun, EY 81 ja EY 82 artiklaa ei sovelleta. Tällaisessa tilanteessa kilpailunrajoitus ei nimittäin johdu – kuten näistä määräyksistä käy ilmi – yritysten itsenäisestä menettelystä. EY 81 ja EY 82 artiklaa sitä vastoin voidaan soveltaa, jos osoittautuu, että kansallisen lainsäädännön mukaan on mahdollista, että yritykset estävät, rajoittavat tai vääristävät kilpailua itsenäisellä menettelyllään.
Kansallisista markkinoista, joille on ominaista lakisääteinen monopoli, on täten todettava, että komissio voi todeta EY 81 artiklaa rikotun, kun kyseessä oleva jäsenvaltio ei ole saattanut direktiiviä, jolla on tarkoitus luoda kilpailuun perustuvat markkinat, osaksi kansallista oikeutta säädetyssä määräajassa ja kun kansallisen lainsäädännön ei voida enää käytännössä katsoa edellyttävän kilpailunvastaista menettelyä tai luovan oikeudellisen kehyksen, jolla poistetaan kaikki yritysten mahdollisuudet käydä kilpailua, vaikka lainsäädäntö on vielä muodollisesti voimassa.
Kansallisten viranomaisten on direktiivin, jonka tarkoituksena on luoda kilpailukykyiset markkinat, täytäntöönpanolle asetetun määräajan päättymisen jälkeen jätettävä soveltamatta kaikkia direktiivin vastaisia säännöksiä. Kansalliset viranomaiset eivät muun muassa voi soveltaa tällaisia säännöksiä yrityksen kilpailijoihin, jotka haluavat tulla kansallisille markkinoille. Unionin oikeuden ensisijaisuus nimittäin edellyttää, että mitään unionin oikeussäännön vastaista kansallisen lain säännöstä ei sovelleta, olipa kyseinen säännös annettu ennen unionin oikeussääntöä tai sen jälkeen. Lisäksi on niin, että laitos, joka oikeudellisesta muodostaan riippumatta on viranomaisen toimenpiteen nojalla ja tämän valvonnan alaisuudessa velvollinen tuottamaan yleishyödyllisiä palveluja ja jolla tätä varten on erityisiä toimivaltuuksia, jotka poikkeavat yksityisten oikeussubjektien välisiin suhteisiin sovellettavista säännöistä, kuuluu sellaisten kokonaisuuksien joukkoon, joita vastaan voidaan vedota sellaisiin direktiivin säännöksiin, joilla voi olla välittömiä oikeusvaikutuksia.
(ks. 312–314, 317 ja 323 kohta)
19. Ks. tuomion teksti.
(ks. 326 kohta)
20. Ks. tuomion teksti.
(ks. 354 ja 355 kohta)
21. Kilpailuoikeudellisissa asioissa on niin, että jos taloudellinen toimija hyväksyy toiselta taloudelliselta toimijalta vastaanotetut valitukset sellaisen kilpailun osalta, jolle sen valmistamat tuotteet altistavat toisen toimijan, asianomaisten toimijoiden menettelyssä on kyse yhdenmukaistetusta menettelytavasta.
(ks. 357 kohta)
22. Ks. tuomion teksti.
(ks. 363 kohta)
23. Koska komission päätöksessä, jossa määrätään sakkoja kilpailusääntöjen rikkomisesta, tehdään ero kansallisilla markkinoilla ja vastaavasti naapurimarkkinoilla tapahtuneen kilpailusääntöjen rikkomisen keston välille, komission on esitettävä tarvittavat todisteet, joiden perusteella voidaan oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittaa, että kilpailusääntöjä on rikottu näillä kaksilla markkinoilla ja kahtena esitettynä ajanjaksona. Komissiolla on nimittäin todistustaakka rikkomisen ja näin ollen sen keston osoittamisesta.
Näitä päätelmiä ei voida kyseenalaistaa sillä seikalla, jonka mukaan rikkomista on pidettävä yhtenä kokonaisuutena pidettävänä jatkettuna kilpailusääntöjen rikkomisena. Todetun kilpailusääntöjen rikkomisen luonteella ei nimittäin ole merkitystä sen seikan kannalta, että koska komissio on tarkoituksella maininnut päätöksen päätösosassa kilpailusääntöjen rikkomisen eri kestot molemmilla markkinoilla, joilla kilpailusääntöjä on rikottu, se on velvollinen näyttämään oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen näin todetut rikkomisen kestot.
(ks. 374 ja 375 kohta)
24. Komission aiemmin noudattama päätöksentekokäytäntö ei siten itsessään ole sakkojen määrittämistä koskeva oikeudellinen kehys kilpailuoikeuden alalla, koska tällainen kehys on määritetty ainoastaan asetuksessa N:o 1/2003 ja asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa. Muita asioita koskevat päätökset ovat siten luonteeltaan vain viitteellisiä syrjinnän mahdollisen olemassaolon osalta, koska on epätodennäköistä, että niihin liittyvät olosuhteet, kuten markkinat, tuotteet, yritykset ja asianomaiset ajanjaksot, olisivat identtisiä.
Yhdenvertaisen kohtelun periaate, jonka vastaista on, että toisiinsa rinnastettavia tapauksia kohdellaan eri tavalla tai että erilaisia tapauksia kohdellaan samalla tavalla, ellei tällaista kohtelua voida objektiivisesti perustella, kuitenkin velvoittaa komissiota sen määrätessä yritykselle kilpailusääntöjen rikkomisesta sakon, samoin kuin se velvoittaa kaikkia toimielimiä niiden kaikessa toiminnassa.
On kuitenkin niin, että komission sakkojen määräämistä koskevissa asioissa tekemillä päätöksillä voi olla merkitystä yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattamisen kannalta ainoastaan, jos osoitetaan, että näihin muihin päätöksiin liittyvien asioiden olosuhteet, kuten markkinat, tuotteet, maat, yritykset ja kyseessä olevat ajankohdat, ovat rinnastettavissa käsiteltävänä olevan asian olosuhteisiin.
(ks. 385–387 kohta)
25. Ks. tuomion teksti.
(ks. 397 kohta)
26. Ks. tuomion teksti.
(ks. 398 kohta)
27. Ks. tuomion teksti.
(ks. 414–416, 420 ja 421 kohta)
28. Ks. tuomion teksti.
(ks. 427, 428, 430 ja 431 kohta)
29. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 29 kohdasta ilmenee, että kilpailusääntöjen rikkomisen johdosta aloitetussa menettelyssä sakon perusmäärää voidaan alentaa muun muassa, kun yrityksen kilpailunvastainen toiminta on viranomaisten hyväksymää tai edistämää taikka se on hyväksytty tai sitä on edistetty lainsäädännöllä tai kun kyseinen yritys esittää todisteet siitä, että sen osuus rikkomisessa on ollut huomattavan vähäinen, ja siten osoittaa, että ollessaan osapuolena mainittuun rikkomiseen johtaneessa sopimuksessa se tosiasiassa jätti soveltamatta sopimusta ja kävi käytännössä kilpailua markkinoilla.
On niin, että jotta lieventävä seikka, joka liittyy vähäiseen osallisuuteen kilpailusääntöjen rikkomisessa, voidaan ottaa huomioon yrityksen hyväksi, yrityksen on osoitettava, että sinä aikana, jona yritys osallistui mainittuun kilpailusääntöjen rikkomiseen johtaneisiin sopimuksiin, se tosiasiassa pidättyi niiden soveltamisesta kilpailemalla markkinoilla tai ainakin selvästi ja huomattavasti rikkoi velvoitteita, joilla kyseinen kartelli pannaan täytäntöön, siinä määrin, että se häiritsi kartellin toimintaa. Yrityksen on toisin sanoen osoitettava, että se ei soveltanut riidanalaisia sopimuksia ja että se käyttäytyi markkinoilla tavalla, joka oli todetun kilpailusääntöjen rikkomisen vaikutuksia kumoavaa.
Tässä yhteydessä yritys, joka kilpailijoidensa kanssa harjoittamastaan yhteistoiminnasta huolimatta noudattaa jokseenkin itsenäistä politiikkaa markkinoilla, voi yksinkertaisesti yrittää käyttää kartellia hyväkseen. Täten sillä, että yritys on yrittänyt kiertää kyseessä olevan rajoituksen, ei voida näyttää toteen sellaista toimintaa markkinoilla, jolla voitiin kumota todetun kilpailusääntöjen rikkomisen kilpailunvastaiset vaikutukset.
(ks. 436, 439 ja 441 kohta)
30. Ks. tuomion teksti.
(ks. 447–451 kohta)
31. Unionin yleiselle tuomioistuimelle asetuksen N:o 1/2003 31 artiklassa EY 229 artiklan mukaisesti annettu täysi harkintavalta, joka merkitsee enemmän kuin pelkkää seuraamuksen laillisuuden valvontaa, jota harjoitettaessa voidaan vain hylätä kumoamiskanne tai kumota kanteen kohteena oleva toimi, tarkoittaa sitä, että tämä tuomioistuin voi korvata komission arvioinnin omalla arvioinnillaan ja siis muuttaa riidanalaista toimea jopa silloin, kun sitä ei kumota, ottamalla huomioon kaikki tosiseikat muuttaessaan muun muassa sakon määrää silloin, kun sen käsiteltäväksi saatetaan kysymys sakon määrästä.
Unionin yleinen tuomioistuin ei tässä yhteydessä ole sidottu komission laskutoimituksiin eikä suuntaviivoihin silloin, kun se käyttää täyttä harkintavaltaansa, vaan sen on suoritettava oma arviointinsa ottaen huomioon kaikki asiaan liittyvät seikat.
(ks. 461 ja 462 kohta)