YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu viides jaosto)
25 päivänä maaliskuuta 1999 (1)
Kilpailu Asetus N:o 4064/89 Päätös yrityskeskittymän toteamisesta
yhteismarkkinoille soveltumattomaksi Kumoamiskanne Tutkittavaksi
ottaminen Oikeussuojan tarve Asetuksen N:o 4064/89 alueellinen
soveltamisala Jaettu määräävä markkina-asema Sitoumukset
Asiassa T-102/96,
Gencor Ltd, Etelä-Afrikan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Johannesburg (Etelä-Afrikan tasavalta), edustajinaan Paul Lasok, QC, Lontoo, ja
solicitorit James Flynn ja David Hall, Lontoo, prosessiosoite Luxemburgissa
asianajotoimisto Marc Loesch, 11 rue Goethe,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies
Richard Lyal, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies
Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jota tukee
Saksan liittotasavalta, asiamiehinään liittovaltion talous- ja teknologiaministeriön
Ministerialrat Ernst Röder ja saman ministeriön Oberregierungsrat Bernd Kloke,
Bonn (Saksa),
jossa kantaja vaatii yrityskeskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille ja Euroopan
talousalueesta tehdyn sopimuksen toimintaan soveltumattomaksi (asia
N:o IV/M.619 Gencor/Lonrho) 24 päivänä huhtikuuta 1996 tehdyn komission
päätöksen 97/26/EY (EYVL 1997, L 11, s. 30) kumoamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Azizi sekä tuomarit
B. Vesterdorf, R. García-Valdecasas, R. M. Moura Ramos ja M. Jaeger,
kirjaajat: hallintovirkamiehet J. Palacio González ja A. Mair,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 18.2.1998 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Kanteen perustana olevat tosiseikat
1. Kyseessä oleva keskittymä
Keskittymän osapuolet
- 1.
- Gencor Ltd (jäljempänä Gencor) on Etelä-Afrikan oikeuden mukaan perustettu
yhtiö. Se on lähinnä metalli- ja mineraalialalla toimivan konsernin emoyhtiö.
- 2.
- Impala Platinum Holdings Ltd (jäljempänä Implats) on Etelä-Afrikan oikeuden
mukaan perustettu yhtiö, joka vastaa Gencorin toiminnasta platinametallien osalta.
Koska Gencor omistaa Implatsista 46,5 prosenttia ja koska jäljelle jäävä
53,5 prosenttia on lukuisten pienempien osakkaiden omistuksessa, Gencorilla on
Implatsissa määräysvalta yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä joulukuuta 1989
annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 (EYVL L 395, s. 1, oikaisu
EYVL 1990, L 257, s. 13; jäljempänä asetus N:o 4064/89) 3 artiklan 3 kohdassa
tarkoitetulla tavalla.
- 3.
- Lonrho Plc (jäljempänä Lonrho) on Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö.
Se on sellaisen konsernin emoyhtiö, joka toimii kaivos- ja metallialalla, hotellialalla,
maatalousalalla ja kaupan alalla.
- 4.
- Eastern Platinum Ltd (jäljempänä Eastplats) ja Western Platinum Ltd (jäljempänä
Westplats), jotka tunnetaan paremmin nimellä Lonrho Platinum Division
(jäljempänä LPD), ovat Etelä-Afrikan oikeuden mukaan perustettuja yhtiöitä, jotka
vastaavat Lonrhon toiminnasta platinametallialalla. Lonrho omistaa niistä
73 prosenttia, ja Gencor puolestaan Implatsin välityksellä 27 prosenttia. Tähän
viimeksi mainittuun osakkuuteen liittyy Gencor- ja Lonrho-konsernien 15.1.1990
tekemä osakassopimus (jäljempänä osakassopimus). Sopimuksessa määrätään, että
molemmat osakkaat nimittävät saman määrän hallituksen jäseniä, ja jäsenillä on
samanlaiset äänioikeudet eikä yhdelläkään ole ratkaisevaa ääntä. Tietyt päätökset
edellyttävät hallituksen suostumusta; tällaisia päätöksiä ovat muun muassa
seuraavat: LPD:n toiminnan monipuolistaminen, jaettavien osinkojen määrästä
päättäminen, vuotuisen strategisen suunnitelman ja talousarvion sekä tilinpäätöksen
hyväksyminen ja osakkaille maksettujen palkkioiden muuttaminen. Suuria sijoituksia
ja luovutuksia koskevat päätökset edellyttävät osakkaiden suostumusta. Eastplatsin
ja Westplatsin tekemien liikkeenjohtosopimusten (jäljempänä
liikkeenjohtosopimukset) mukaan niiden liikkeenjohdosta vastaa Lonrho
Management Services (jäljempänä LMS), joka on Lonrhon määräysvallassa oleva,
Etelä-Afrikan oikeuden mukaan perustettu yhtiö.
Suunniteltu yrityskeskittymä
- 5.
- Gencor ja Lonrho aikoivat hankkia yhdessä määräysvallan Implatsissa ja tämän
yrityksen kautta Eastplatsissa ja Westplatsissa (LPD:ssä) kaksivaiheisella
toimenpiteellä. Ensimmäisen vaiheen päämääränä oli se, että Gencor ja Lonrho
hankkivat yhdessä määräysvallan Implatsissa. Toisen vaiheen päämääränä oli se,
Implats saa yksin määräysvallan Eastplatsissa ja Westplatsissa. Vastineena siitä, että
Lonrho luovuttaa Eastplatsin ja Westplatsin osakkeensa Implatsille, Lonrholle oli
tarkoitus luovuttaa Implatsin osakkeita.
- 6.
- Tällä toimenpiteellä pyrittiin luomaan tilanne, jossa Implatsilla on yksin
määräysvalta Eastplatsissa ja Westplatsissa. Implatsin osalta pyrittiin sellaiseen
omistusrakenteeseen, että Gencor ja Lonrho omistavat kumpikin siitä 32 prosenttia
ja yleisö loput 36 prosenttia. Lisäksi johtajien valinnasta ja äänioikeuden
käyttämisestä tehtävällä sopimuksella oli tarkoitus säännellä kahden pääosakkaan
toimintaa yhtiön toiminnan tärkeimpien kysymysten osalta, ja näin Gencorilla ja
Lonrholla olisi ollut sopimuksen johdosta yhdessä määräysvalta Implatsissa.
2. Hallinnollinen menettely
- 7.
- Gencor ja Lonrho ilmoittivat 20.6.1995 sopineensa alustavasti platinametallialan
toimintojensa yhdistämisestä. Ne lähettivät samana päivänä komissiolle jäljennöksen
kyseistä toimenpidettä koskevasta lehdistötiedotteesta.
- 8.
- South African Competition Board (Etelä-Afrikan kilpailuvirasto) ilmoitti 22.8.1995
kyseisille osapuolille, että 14.8.1995 sille toimitettujen asiakirjojen perusteella oli
katsottava, että kyseinen toimenpide ei ollut Etelä-Afrikan kilpailulainsäädännön
kannalta ongelmallinen.
- 9.
- Gencor ja Lonrho tekivät 10.11.1995 joukon yrityskeskittymää koskevia sopimuksia.
Näihin kuuluivat ostosopimus, jonka toteutumiselle asetettiin tiettyjä lykkääviä
ehtoja eli muun muassa se tämän sopimuksen 3.1.8 ja 3.3 kohdassa mainittu ehto,
että komissio hyväksyy keskittymän ennen 30.6.1996 tai, mikäli sopimuspuolet niin
sopivat, ennen 30.9.1996.
- 10.
- Gencor ja Lonrho ilmoittivat 17.11.1995 asetuksen N:o 4064/89 4 artiklan
1 kohdassa tarkoitetulla tavalla komissiolle nämä sopimukset ja niiden liitteet CO-lomaketta käyttäen.
- 11.
- Komissio määräsi saman asetuksen 7 artiklan 2 kohdan ja 18 artiklan 2 kohdan
nojalla 8.12.1995 tekemällään päätöksellä keskittymän toteuttamisen lykättäväksi
siihen asti, kun se tekee asiassa lopullisen päätöksen.
- 12.
- Komissio katsoi 20.12.1995 tekemässään päätöksessä, että keskittymän
soveltuvuudesta yhteismarkkinoille oli vakavia epäilyjä, minkä vuoksi asetuksessa
N:o 4064/89 säädetty menettely oli aloitettava asetuksen 6 artiklan 1 kohdan
c alakohdan mukaisesti.
- 13.
- Anglo American Corporation of South Africa Ltd (jäljempänä AAC) osti 13.3.1996
kuusi prosenttia Lonrhon osakkeista, ja samalla se sai etuosto-oikeuden vielä
18 prosenttiin osakkeista. AAC on Gencorin ja Lonrhon pääkilpailija
platinametallien alalla siihen sidoksissa olevan Amplats-yhtiön kautta, joka on
platinametallien suurin toimittaja maailmanlaajuisesti.
- 14.
- Komission 13.3.1996 pitämän kokouksen jälkeen kantaja ja Lonrho aloittivat
neuvottelut komission kanssa sen mahdollisuuden selvittämiseksi, voisivatko ne
tarjota sitoumuksia asetuksen N:o 4064/89 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla
tavalla.
- 15.
- Komissio ilmoitti 27.3.1996 Gencorille ja Lonrholle, että yksi sen päähuolenaiheista
kyseisen keskittymän osalta koski sitä, että keskittymä saattoi johtaa tuotannon
rajoittamiseen, josta aiheutuisi paineita hintojen korottamiseen. Komissio muistutti
niitä tältä osin siitä, että yhteisöjen kilpailuviranomainen ei tavallisesti hyväksy
kilpailukäyttäytymiseen liittyviä sitoumuksia.
- 16.
- Useiden tätä koskevien kokousten ja ehdotusten jälkeen Gencor ja Lonrho esittivät
1.4.1996 viimeisen version ehdottamistaan sitoumuksista. Nämä sitoumukset
koskivat erityisesti tietyn kaivoksen tuotantomääriä.
- 17.
- Komissio arvosteli 2.4.1996 päivätyssä kirjeessään näitä ehdotuksia, koska
ehdotetuilla sitoumuksilla ei ratkaistu keskittymästä aiheutuvia ongelmia. Komissio
mainitsi erityisesti ne vaikeudet, jotka liittyvät tällaisten sitoumusten noudattamisen
valvontaan, ja ne ongelmat, joita keskittymän purkamisesta aiheutuisi siinä
tapauksessa, että sitoumuksia ei noudatettaisi. Lisäksi se totesi, että näissä
sitoumuksissa ei otettu huomioon kysynnän todennäköistä kasvua.
- 18.
- Yrityskeskittymiä käsittelevä neuvoa-antava komitea (jäljempänä neuvoa-antava
komitea) antoi 9.4.1996 lausuntonsa suunnitellusta keskittymästä sekä kantajan ja
Lonrhon ehdottamista sitoumuksista. Komitea totesi olevansa samaa mieltä
komission alustavassa päätösluonnoksessa esitetyn kanssa siltä osin kuin kysymys
oli keskittymän luonteesta, siitä, oliko keskittymällä yhteisönlaajuista merkitystä,
merkityksellisistä tuotemarkkinoista ja maantieteellisistä markkinoista sekä
ehdotettujen sitoumusten riittämättömyydestä. Komitean enemmistö hyväksyi
komission näkemyksen, jonka mukaan keskittymästä aiheutuu oligopolistinen
määräävä markkina-asema kyseisillä markkinoilla, ja sen päätelmän, jonka mukaan
keskittymä on yhteismarkkinoille ja Euroopan talousalueesta (jäljempänä ETA)
tehdyn sopimuksen toimintaan soveltumaton. Komitean vähemmistö katsoi olevan
epäselvää, voidaanko asetusta N:o 4064/89 soveltaa oligopolistiseen määräävään
asemaan, ja tämän vuoksi vähemmistö ei halunnut ottaa kantaa siihen, onko
keskittymä yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltumaton.
- 19.
- Etelä-Afrikan ulkoministeriön lähettiläs (Deputy Minister) toimitti 19.4.1996
komissiolle virallisesti hallituksensa näkemyksen suunnitellusta yrityskeskittymästä.
Tässä kirjeessään kyseinen hallitus totesi ainoastaan, ettei se periaatteessa asettanut
kyseenalaiseksi Euroopan yhteisön kilpailupoliittisia linjauksia yrityskeskittymien ja
kartellien osalta, mutta koska mineraalivarojen merkitys Etelä-Afrikan taloudelle
on suuri, se pitää parhaimpana toimenpiteisiin ryhtymistä vasta sen jälkeen, kun
kilpailua on todellisuudessa jo rajoitettu. Kyseessä olevan asian osalta Etelä-Afrikan
hallitus katsoi, että tietyissä tilanteissa se, että markkinoilla on kaksi tasavahvaa
kilpailijaa, on parempi tilanne kuin se, että alalla on vain yksi määräävässä
asemassa oleva kaivosyritys. Vaikka pääosa platinavaroista on Etelä-Afrikassa,
tämän hallituksen mukaan ulkomaisilla platinavaroilla voitaisiin teoriassa tyydyttää
kysyntä 20 vuodeksi, jos huomioon ei oteta Zimbabwen mahdollisesti erittäin suuria
platinavaroja. Lisäksi kyseinen hallitus toivoi, että sillä olisi tilaisuus pohtia näitä
kysymyksiä komission kanssa, ja se pyysi, että asiassa tehtäisiin päätös vasta sitten,
kun se ja komissio ovat keskustelleet näistä seikoista.
- 20.
- Kanteen kohteena olevassa, 24.4.1996 tehdyssä komission päätöksessä 97/26/EY
(EYVL 1997, L 11, s. 30; jäljempänä riidanalainen päätös) komissio totesi
asetuksen N:o 4064/89 8 artiklan 3 kohdan nojalla, että keskittymä on
yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltumaton, koska kyseisentoimen seurauksena Amplatsin ja Implats/LPD:n välille olisi muodostunut määräävä
duopolistinen asema platinan ja rodiumin maailmanlaajuisilla markkinoilla, minkä
vuoksi tehokas kilpailu yhteismarkkinoilla olisi rajoittunut olennaisesti.
- 21.
- Lonrho ilmoitti 21.5.1996 päivätyllä kirjeellään kantajalle, ettei se halunnut siirtää
ostosopimukseen sisältyviä lykkääviä ehtoja koskevaa määräpäivää vuoden 1996
kesäkuun 30 päivästä syyskuun 30 päivään, kun komissio ei ollut hyväksynyt
keskittymää sopimuksen 3.1.8 kohdassa tarkoitetulla tavalla ennen 30.6.1996.
Oikeudenkäyntimenettely
- 22.
- Kantaja on nostanut 28.6.1996 nyt käsiteltävänä olevan kanteen, jossa se vaatii
komission päätöksen kumoamista.
- 23.
- Kantaja pyysi 3.12.1996 prosessinjohtotoimiin tai asian selvittämistoimiin ryhtymistä
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 49, 64 ja 65 artiklan
nojalla, jotta Etelä-Afrikan kilpailuviranomaisten virallisten kirjeiden oikeudellinen
merkitys ja ulottuvuus sekä Etelä-Afrikan kilpailuoikeuden soveltamisala ja
-edellytykset selvitettäisiin.
- 24.
- Komissio esitti huomautuksensa tästä pyynnöstä 18.12.1996, 24.1.1997 ja 30.7.1997.
- 25.
- Saksan liittotasavalta jätti 25.11.1996 väliintulohakemuksen komission vaatimusten
tukemiseksi, ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta teki
saman 3.12.1996.
- 26.
- Kantaja pyysi 11.12.1996 ja 3.1.1997 asiakirja-aineiston tiettyjen osien käsittelemistä
luottamuksellisena niin, ettei niitä paljasteta Saksan liittotasavallalle ja
Yhdistyneelle kuningaskunnalle.
- 27.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyysi 19.2.1997 kantajaa ja Lonrhoa
vastaamaan tiettyihin tutkittavaksi ottamista koskeviin kysymyksiin ja toimittamaan
tiettyjä asiakirjoja. Kantaja vastasi näihin kysymyksiin 1.4.1997, ja Lonrho
puolestaan 10.3.1997. Kantaja toimitti pyydetyt asiakirjat eli muun muassa
Eastplatsin ja Westplatsin 15.1.1990 LMS:n kanssa tekemät liikkeenjohtosopimukset
ja Gencorin ja Lonrhon 15.1.1990 tekemän osakassopimuksen, joka koski
määräysvaltaa LPD:ssä.
- 28.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun viidennen jaoston
puheenjohtaja hyväksyi 3.6.1997 antamallaan määräyksellä Saksan liittotasavallan
sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan
väliintulohakemukset ja lisäksi hyväksyi luottamuksellisuutta koskevan pyynnön
osittain.
- 29.
- Kantaja esitti 27.6.1997 täydentävän pyynnön siitä, että asiakirja-aineiston tiettyjä
osia käsiteltäisiin luottamuksellisina.
- 30.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun viidennen jaoston
puheenjohtaja hyväksyi tämän pyynnön 16.7.1997 antamallaan määräyksellä.
- 31.
- Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta peruutti 22.9.1997
väliintulonsa. Saksan liittotasavalta jätti väliintulokirjelmänsä 26.9.1997.
- 32.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on päättänyt esittelevän tuomarin
kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn, ja se on ryhtynyt
työjärjestyksen 64 artiklan nojalla prosessinjohtotoimiin pyytäen kantajaa ja
komissiota toimittamaan täydellisen tekstin niistä sitoumuksista, joita keskittymän
osapuolet ehdottivat hallinnollisen menettelyn aikana. Asianosaiset toimittivat
kyseisen asiakirjan 6.2.1998 ja 12.2.1998.
- 33.
- Asianosaisia on kuultu suullisesti 18.2.1998 pidetyssä istunnossa, jossa ne ovat
vastanneet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suullisesti esittämiin
kysymyksiin.
- 34.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tiedustellut 17.7.1998 päivätyllä
kirjeellään kantajalta, haluaisiko se luopua kanneperusteesta, jonka mukaan jaetun
määräävän markkina-aseman luovat keskittymät eivät kuulu asetuksen N:o 4064/89
soveltamisalaan, ja tuomioistuin viittasi tältä osin yhdistetyissä asioissa C-68/94 ja
C-30/95, Ranska ym. vastaan komissio, 31.3.1998 annettuun tuomioon (Kok. 1998,
s. I-1375). Kantaja vastasi tähän tuomioistuimen kysymykseen 29.7.1998 päivätyllä
kirjeellään.
Asianosaisten vaatimukset
- 35.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa riidanalaisen päätöksen
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 36.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
jättää kanteen tutkimatta
toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 37.
- Saksan liittotasavalta vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkää
kanteen.
Tutkittavaksi ottaminen
Vastaajan väitteet ja niiden perustelut
- 38.
- Komission mukaan kanne on jätettävä tutkimatta, koska kantajalla ei ole enää
oikeussuojan tarvetta. Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyisi
kanteen, komission mukaan kantajan oikeusasema ei muuttuisi, koska ilmoitettua
keskittymää ei voitaisi enää toteuttaa.
- 39.
- Komissio korostaa tältä osin sitä, että Gencorin ja Lonrhon väliselle keskittymälle
oli asetettu tiettyjä lykkääviä ehtoja, joista yksi oli se, että komissio hyväksyisi
keskittymän asetuksen N:o 4064/89 6 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan taikka
8 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Komissio toteaa, että tämän ehdon olisi täytynyt
toteutua viimeistään 30.6.1996, ja muussa tapauksessa koko ostosopimuksen oli sen
3.3 kohdan mukaan määrä jäädä toteutumatta. Lopuksi komissio esittää, että tässä
sopimuskohdassa määrättyä mahdollisuutta, jonka mukaan lykkäävää ehtoa
koskevaa määräaikaa voitiin sopimuspuolten kirjallisella suostumuksella siirtää 30
päivään syyskuuta 1996, ei voitu käyttää, koska Lonrho kieltäytyi 21.5.1996
päivätyssä kirjeessään antamasta tähän suostumustaan.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi tutkittavaksi ottamisesta
- 40.
- On syytä muistuttaa, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama
kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi ainoastaan sillä edellytyksellä, että
kantajalla on tarve saada riitautettu toimenpide kumotuksi (asia T-46/92, Scottish
Football v. komissio, tuomio 9.11.1994, Kok. 1994, s. II-1039, 14 kohta). Tällainen
tarve on olemassa vain, jos toimenpiteen kumoamisesta itsestään aiheutuu
oikeusvaikutuksia (asia 53/85, Akzo Chemie v. komissio, tuomio 24.6.1986,
Kok. 1986, s. 1965, 21 kohta).
- 41.
- Tältä osin on todettava, että EY:n perustamissopimuksen 176 artiklan mukaan
toimielimen, jonka toimenpide on kumottu, on toteutettava tuomion
täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Nämä toimenpiteet eivät voi koskea
sitä, että kumottu säädös tai päätös poistettaisiin yhteisön oikeusjärjestyksestä,
koska tällainen seuraus aiheutuu jo siitä, että tuomioistuin kumoaa kyseisen
toimenpiteen. Toimielimen on pyrittävä erityisesti poistamaan ne vaikutukset, joita
kumotulla toimenpiteellä on ollut ja joihin todetut lainvastaisuudet heijastuvat. Siitä,
että tuomioistuin kumoaa taannehtivasti säädöksen tai päätöksen, joka on jo
täytäntöönpantu tai jonka voimassaolo on sillä välin jo päättynyt tietystä
ajankohdasta alkavin vaikutuksin, voi aina aiheutua oikeusvaikutuksia. Tällaisesta
toimenpiteestä on nimittäin voinut aiheutua oikeusvaikutuksia sen
voimassaoloaikana, eivätkä nämä vaikutukset ole välttämättä hävinneet, vaikka
toimenpiteen voimassaolo on päättynyt. Kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi
myös, jos sen tutkimisella voidaan estää se, että kyseiseen lainvastaisuuteen
syyllistytään uudelleen vastaisuudessa. Näistä syistä kyseisellä toimielimellä saattaa
olla kumoamistuomion noudattamiseksi velvollisuus palauttaa kantajan tilanne
asianmukaiseksi tai velvollisuus olla toteuttamatta samanlaista toimenpidettä
vastaisuudessa (ks. asia 92/78, Simmenthal v. komissio, tuomio 6.3.1979, Kok. 1979,
s. 777, 32 kohta; em. asia Akzo Chemie v. komissio, tuomion 21 kohta, ja asia
207/86, Apesco v. komissio, tuomio 26.4.1988, Kok. 1988, s. 2151, 16 kohta).
- 42.
- Sen vuoksi, että riidanalainen päätös, jossa keskittymä on todettu yhteismarkkinoille
soveltumattomaksi, on osoitettu kantajalle, voidaan katsoa, että kantajalla on
oikeussuojan tarve ja että sillä on intressi siihen, että yhteisöjen lainkäyttöelin tutkii
kyseisen päätöksen laillisuuden.
- 43.
- Lisäksi kuten kantaja on todennut riidanalainen päätös voi muuttaa kantajan
oikeusasemaa, koska se mahdollisesti hankkii Lonrhon omistuksessa olevat LPD:n
osakkeet.
- 44.
- Osakassopimuksen 11 kohdan (erityisesti 11.1 ja 11.6 kohdan) mukaan nimittäin
siinä tapauksessa, että Lonrho aikoo myydä tai listauttaa pörssiin minkä tahansa
osan 73 prosentin osakkuudestaan LPD:ssä, Gencorilla on oikeus hankkia tämä
osakkuuden osa kokonaan tai osittain. Gencorilla on sama oikeus myös silloin, jos
jokin LPD:n osakkeita omistavista yhtiöistä irtautuu Lonrho-konsernista tai jos
kolmas taho hankkii 51 prosenttia Lonrhon osakkeista. On katsottava, että
riidanalaisella päätöksellä estetään tämän etuosto-oikeuden käyttäminen.
- 45.
- Lopuksi on todettava, että komission näkemys johtaisi tilanteeseen, jossa asetuksen
N:o 4064/89 nojalla tehtyjä kieltäviä päätöksiä ei voitaisi valvoa tuomioistuimissa
niissä tapauksissa, että keskittymän sopimuspohja on kadonnut ennen kuin
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on antanut asiassa tuomion. Kuitenkaan
tämä keskittymän perustan häviäminen ei sinänsä ole sellainen syy, joka estäisi
komission päätöstä koskevan laillisuusvalvonnan harjoittamisen.
- 46.
- Näin ollen komission oikeudenkäyntiväite on hylättävä.
Pääasia
- 47.
- Kantaja on vedonnut kanteensa tueksi useisiin kanneperusteisiin, jotka koskevat
komission toimivallan puuttumista kyseisen keskittymän osalta ja tähän liittyvää
perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista, sitä, että komissio on soveltanut
virheellisesti asetuksen N:o 4064/89 2 artiklaa, koska jaetun määräävän markkina-aseman luovat keskittymät eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan, ja tähän liittyvää
perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista, sitä, että komissio on soveltanut
virheellisesti asetuksen N:o 4064/89 2 artiklaa, kun se on katsonut kyseisellä
keskittymällä luotavan jaetun määräävän markkina-aseman, ja tähän liittyvää
perustamissopimuksen 190 artiklan loukkaamista sekä viimeiseksi asetuksen
N:o 4064/89 8 artiklan 2 kohdan virheellistä soveltamista ja tähän liittyvää
perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista.
I Kanneperusteet, jotka koskevat sitä, että komissio on virheellisesti soveltanut
asetusta N:o 4064/89, koska tässä asetuksessa ei anneta komissiolle toimivaltaa tutkia
kyseisen keskittymän soveltumista yhteismarkkinoille, ja perustamissopimuksen
190 artiklan rikkomista
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 48.
- Kantaja väittää ensisijaisesti, että asetuksessa N:o 4064/89 ei anneta komissiolle
toimivaltaa tutkia kyseisen keskittymän soveltuvuutta yhteismarkkinoille.
Toissijaisesti kantaja väittää, että jos asetuksessa N:o 4064/89 annetaan tällainen
toimivalta, perustamissopimuksen 184 artiklan perusteella asetusta ei voida
soveltaa, koska se on lainvastainen.
- 49.
- Asetus N:o 4064/89 ei kantajan mukaan ollut sovellettavissa kyseiseen keskittymään,
koska keskittymä koskee kolmannen maan eli Etelä-Afrikan alueella tapahtuvaa
taloudellista toimintaa ja koska Etelä-Afrikan viranomaiset olivat hyväksyneettämän keskittymän. Asetusta sovelletaan kantajan mukaan vain Euroopan
yhteisössä toteutettaviin keskittymiin.
- 50.
- Tämä näkemys on kantajan mukaan sopusoinnussa alueperiaatteen kanssa, joka on
kansainvälisen oikeuden yleinen oikeusperiaate, jota yhteisön on noudatettava
toimivaltuuksiaan käyttäessään (yhdistetyt asiat 89/85, 104/85, 114/85, 116/85, 117/85
ja 125/85129/85, Ahlström Osakeyhtiö ym. v. komissio, tuomio 27.9.1988,
Kok. 1988, s. 5193, jäljempänä sellutuomio, 18 kohta, ja asia C-286/90, Poulsen ja
Diva Navigation, tuomio 24.11.1992, Kok. 1992, s. I-6019, 9 kohta).
- 51.
- Kantajan mukaan sitä oikeusperustaa, jota neuvosto on käyttänyt antaessaan
asetuksen N:o 4064/89, eli perustamissopimuksen 87 ja 235 artiklaa, ei voida tulkita
alueperiaatteen vastaisesti niin, että yhteisöllä katsottaisiin olevan
ekstraterritoriaalinen toimivalta. Perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklaan sisältyvillä
periaatteilla, joihin 87 artiklassa viitataan, ja yhteisön tavoitteilla, joihin
235 artiklassa viitataan, tarkoitetaan vain kilpailua yhteismarkkinoilla eikä kilpailua
yhteismarkkinoille sijoittuneiden ja niille sijoittumattomien yritysten välillä eikä
kilpailua muualle kuin yhteismarkkinoille sijoittautuneiden yritysten välillä. Tämä
tulkinta on kantajan mukaan johdettavissa siitä 85 ja 86 artiklassa mainitusta
edellytyksestä, että kilpailunrajoituksen on vaikutettava jäsenvaltioiden väliseen
kauppaan, ja perustamissopimuksen 2 artiklassa ja 3 artiklan g alakohdassa
luetelluista yhteisön tavoitteista.
- 52.
- Kantajan mukaan tämä perustamissopimuksen kilpailusääntöjen soveltamisalan
rajaus on toistettu asetuksen N:o 4064/89 15 perustelukappaleessa ja
911 perustelukappaleessa sekä 2 artiklassa, koska näissä todetaan, että asetusta
sovelletaan vain keskittymiin, joilla on vaikutuksia yhteismarkkinoilla.
- 53.
- Vaikka asetuksessa N:o 4064/89 ei määritelläkään sen soveltamisalaa
nimenomaisesti keskittymän toteuttamispaikan perusteella, asetuksen
30 perustelukappaleen ja 24 artiklan taustaolettamana on kantajan mukaan se, että
kolmannessa maassa toteutettava keskittymä, johon Euroopan yhteisön omat
yritykset osallistuvat, kuuluu tämän kolmannen maan viranomaisten toimivaltaan
eikä siis komission toimivaltaan.
- 54.
- Kantaja täsmentää, että sen esittämä tulkinta ei merkitse sitä, että asetusta
N:o 4064/89 sovellettaisiin vain yhteisöön sijoittautuneiden yritysten välisiin
keskittymiin. Kyseisten yritysten sijoittautumispaikalla on todellisuudessa vähemmän
merkitystä kuin keskittymän toteuttamispaikalla. Kantaja vetoaa tältä osin asiassa
6/72, Europemballage ja Continental Can v. komissio, 21.2.1973 annettuun
tuomioon (Kok. 1973, s. 215; Kok. Ep. II, s. 89), jossa komissiolla katsottiin olevan
toimivalta soveltaa perustamissopimuksen 86 artiklaa järjestelyyn, johon yhteisön
ulkopuolelle sijoittautunut yhtiö oli ryhtynyt, koska kyseessä oli sellaisen yrityksen
osakkeiden hankkiminen, jonka kotipaikka oli Euroopan yhteisössä.
- 55.
- Asetusta N:o 4064/89 voidaan näin ollen kantajan mukaan soveltaa vain sellaisissa
tilanteissa, joissa keskittymään liittyvä toiminta tapahtuu yhteisössä. Tarkemmin
ottaen kuten asetuksen 11 perustelukappaleessa todetaan asetusta sovelletaan
yrityksiin, jotka harjoittavat merkittävää toimintaa yhteisössä. Nyt esillä olevassa
asiassa komissiolle ilmoitettu keskittymä toteutetaan Etelä-Afrikassa, jossa
keskittymään osallistuvat yritykset harjoittavat pääasiallista toimintaansa eli
platinametallien louhintaa ja jalostusta. Se, että Lonrhon tytäryhtiöllä on Euroopan
yhteisössä toimisto Lonrhon kaiken platinametallien tuotannon myymiseksi ja että
Lonrho toimii yhteisössä lisäksi hotellialalla ja kaupan alalla, ei voi olla peruste sille
päätelmälle, että Lonrho harjoittaa yhteisössä merkittävää toimintaa asetuksen
11 perustelukappaleessa tarkoitetulla tavalla.
- 56.
- Kantajan mukaan tämä tulkinta on yhteensopiva sen sellutuomiossa omaksutun
tulkinnan kanssa, jonka mukaan hintojen vahvistamisen osalta yhteisöllä on
toimivalta soveltaa kilpailusääntöjään sellaisiin kilpailunrajoituksiin, jotka yhteisön
ulkopuolelle sijoittautuneet yritykset ovat toteuttaneet yhteismarkkinoilla, jos
sopimus tai yhdenmukaistettu menettelytapa on syntynyt yhteisön alueella tai
pannaan siellä täytäntöön. Nyt esillä olevassa asiassa keskittymä ei kuitenkaan ole
syntynyt yhteisön alueella eikä sitä toteuteta siellä, vaan Etelä-Afrikan tasavallan
alueella. Keskittymä koskee siten ensi sijassa tämän kolmannen maan teollisuus- ja
kilpailupolitiikkaa. Näin ollen komissiolla ei kantajan mukaan ole alueellista
toimivaltaa (sellutuomion 1118 kohta ja julkisasiamies Darmonin selluasiassa
esittämän ratkaisuehdotuksen 20 kohta).
- 57.
- Vaikka katsottaisiin, että asetuksessa N:o 4064/89 on omaksuttu
toimivaltaperusteeksi se, että keskittymällä on välitön ja merkittävä vaikutus
yhteisön alueella, tämä edellytys ei kantajan mukaan täyttyisi tässä asiassa.
- 58.
- Ensinnäkin komissio on todennut (riidanalaisen päätöksen
206210 perustelukappale), että keskittymä saattaisi luoda keskipitkällä aikavälillä
platinan ja rodiumin maailmanmarkkinoille duopolin tyyppisen määräävän aseman.
Tämä päätelmä on kantajan mukaan kuitenkin riittämätön peruste sille, että tässä
asiassa sovelletaan välitöntä ja merkittävää vaikutusta koskevaa kriteeriä. Ilmaus
keskipitkällä aikavälillä on epätäsmällinen, koska se voi tarkoittaa joko
määräävän markkina-aseman syntymistä tai häviämistä keskipitkällä aikavälillä.
Ensin mainitussa tilanteessa keskittymän seuraukset eivät olisi välittömiä, koska ne
riippuisivat keskittymän kautta syntyneen yrityksen ja duopolin toisen osapuolen eli
Amplatsin käyttäytymisestä vastaisuudessa. Jälkimmäisessä tilanteessa keskittymän
vaikutukset eivät olisi merkittäviä, koska ne olisivat tilapäisiä.
- 59.
- Toiseksi relevantit markkinat ovat maailmanlaajuiset, minkä vuoksi keskittymän
seurauksena mahdollisesti syntyvä määräävä markkina-asema ei koskisi kantajan
mukaan Euroopan yhteisöä enempää kuin jotain muuta tahoa, minkä vuoksi
keskittymän vaikutus ei voi olla merkittävä. Riidanalaisessa päätöksessä (16, 18 ja
98 perustelukappale) ei osoiteta Euroopan yhteisöllä olevan parempaa
toimivaltaperustaa kuin Etelä-Afrikalla tai joillain muilla kolmansilla mailla ja
varsinkin Japanilla ja Yhdysvalloilla, vaan päätöksessä ainoastaan todetaan
kyseisten markkinoiden olevan maailmanlaajuiset ja katsotaan, että eurooppalainen
kysyntä vastaa 20 prosenttia platinametallien kokonaiskysynnästä maailmassa (ja
keskimäärin 17 prosenttia platinan kulutuksesta) ja että kaikki
maailmanmarkkinoihin kohdistuvat vaikutukset heijastuvat välttämättä Euroopan
yhteisöön ja ETA:an. Nämä seikat ovat kantajan mukaan riittämätön peruste sille
päätelmälle, että komissio olisi toimivaltainen, eikä niillä missään tapauksessa
täytetä perustamissopimuksen 190 artiklasta johtuvia vaatimuksia.
- 60.
- Tältä osin platinan ja rodiumin sekä toimialakohtainen että maantieteellinen
kysyntä maailmanmarkkinoilla osoittaa kantajan mukaan, että yhteisön ulkopuolella
toteutettavasta keskittymästä aiheutuisi vain vähän vaikutuksia Länsi-Euroopassa
(Euroopan yhteisö mukaan lukien), jonka kulutus oli ajanjaksolla 19911995
ainoastaan 1722 prosenttia kysynnästä maailmanmarkkinoilla, ja että keskittymällä
olisi enemmän vaikutuksia Japanissa, jonka kulutus oli saman ajanjakson aikana
4751 prosenttia kysynnästä maailmanmarkkinoilla, tai Pohjois-Amerikkassa
(Yhdysvallat mukaan lukien), jonka kulutus oli saman ajanjakson aikana
1921 prosenttia kysynnästä maailmanmarkkinoilla. Tätä tulkintaa tukee se, että
näillä kahdella keskittymää suunnitelleella yrityksellä oli yhteisössä platina- ja
rodiumtoimintojensa osalta suhteellisen pienet markkinaosuudet (vuonna 1994
platinan osalta noin [ ](2) ja rodiumin osalta noin [ ]) ja suhteellisen pieni
yhteenlaskettu liikevaihto (pelkästään platinan osalta vuonna 1994 noin [ ]
miljoonaa ecua). Tältä osin se, onko keskittymällä yhteisönlaajuista merkitystä, on
määritettävä niin, että kun lasketaan asetuksen N:o 4064/89 5 artiklassa
tarkoitetulla tavalla keskittymään osallistuvien yritysten liikevaihtoa, tätä yrityksen
käsitettä on tulkittava niin, että sillä tarkoitetaan luonnollista tai oikeushenkilöä
eikä siis perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklassa tarkoitettua yritystä (ks.
riidanalaisen päätöksen 24, 34, 44, 56, 98, 100 ja 209 perustelukappale ja
96 perustelukappaleessa oleva taulukko 6).
- 61.
- Kolmanneksi sen päätelmän osalta, että platinan ja rodiumin markkinoille olisi
syntynyt duopolistinen määräävä markkina-asema, kantaja väittää, että komission
mainitsema vaara siitä, että oligopolin osapuolet ovat salaisessa yhteistyössä tai
sovittavat yhteen käyttäytymisensä, on seikka, jonka tutkiminen kuuluu lähinnä
Etelä-Afrikan toimivaltaisille kilpailuviranomaisille. Toisin olisi vain siinä
tapauksessa, että sellutuomiossa asetetut edellytykset täyttyvät. Nyt esillä oleva asia
poikkeaa kuitenkin sellutapauksesta, koska sellutapaus ei koskenut kolmannessa
maassa toteutettua järjestelyä vaan hintojen vahvistamista järjestelyllä, joka koski
suoraan Euroopan yhteisöä ja joka pantiin täytäntöön yhteisössä (ks. sellutuomion
13 kohta). Joka tapauksessa kantajan mukaan on niin, ettei komissio voi todeta
itseään toimivaltaiseksi tutkimaan tiettyä keskittymää sellaisen relevanteilla
markkinoilla toimivien yritysten tulevan ja hypoteettisen käyttäytymisen perusteella,
jonka kuuluminen perustamissopimukseen pohjautuvaan komission toimivaltaan ei
ole varmaa.
- 62.
- Kantajan mukaan Etelä-Afrikan toimivaltainen kilpailuviranomainen eli Etelä-Afrikan kilpailuvirasto on tehnyt kyseessä olevia sopimuksia koskevan päätöksen
22.8.1995. Tässä päätöksessä katsottiin, että ilmoitetusta keskittymästä ei aiheutunut
ongelmia Etelä-Afrikan kilpailupolitiikan kannalta. Näin ollen keskittymä oli
sopusoinnussa sen maan lainsäädännön kanssa, jossa keskittymä oli tarkoitus
toteuttaa, ja jos komissio siis toteaa keskittymän lainvastaiseksi, tästä seuraa
välttämättä toimivaltaristiriita Etelä-Afrikan viranomaisten kanssa. Etelä-Afrikan
ulkoministeriön lähettiläs on selvästi ilmaissut huolenaiheensa komissiolle 19.4.1996
lähettämässään kirjeessä. Toimivaltaristiriidan taustalla on se, että keskittymä
merkitsee kolmannen maan eli tässä tapauksessa Etelä-Afrikan teollisuuden
rakenteen muuttumista niin, että muutoksen seuraukset asianomaisille yrityksille ja
kyseisen valtion taloudelle ovat syvemmälle ulottuvia kuin ne seuraukset, joita
aiheutuu pelkistä sopimuksista. Näin ollen sillä, että toimivallan katsotaan ulottuvan
tällaisiin muutoksiin, puututaan tavallista voimakkaammin kyseisen valtion sisäisiin
asioihin.
- 63.
- Lopuksi kantaja väittää, että koska keskittymällä on suhteellisen vähän vaikutuksia
yhteisössä, voidaan katsoa, että sillä, että komissio on todennut olevansa
toimivaltainen asiassa, ei ole oikeudellista perustaa ja että tämä on suhteeton
toimenpide.
- 64.
- Komissio väittää, että sen toimivallalle on kaksi perustaa. Ensimmäinen on
kansalaisuusperiaate, jonka perusteella sillä on henkilöllinen toimivalta tutkia
Lonrhon joka on erään jäsenvaltion oikeuden mukaan perustettu yhtiö
toiminnan lainmukaisuus. Toinen perusta on alueperiaate.
- 65.
- Komissio toteaa aluksi, että juuri keskittymän osapuolet ovat pyytäneet sitä
tutkimaan, onko keskittymä yhteismarkkinoille ja ETA:n toimintaan soveltumaton,
kun ne ovat ilmoittaneet sopimuksensa komissiolle ja asettaneet sopimuksen
syntymisen edellytykseksi sen, että komissio hyväksyy sopimuksen. Näin ollen yksi
osapuolista ei voi esittää, että asiaa ei olisi saatettu vapaaehtoisesti komission
tutkittavaksi asetuksen N:o 4064/89 mukaisesti, rikkomatta nemo auditur ja
venire contra factum proprium -periaatetta.
- 66.
- Komissio arvostelee niitä kantajan väitteitä, jotka koskevat keskittymään liittyvän
taloudellisen toiminnan sijoittautumispaikkaa ja sen toimivallan
käyttämisedellytyksiä, joka komissiolla on asetuksen N:o 4064/89 nojalla.
- 67.
- Keskittymään liittyvän taloudellisen toiminnan sijoittumispaikan osalta komissiotäsmentää, että vaikka se on kantajan kanssa samaa mieltä siitä, että asetus
N:o 4064/89 samoin kuin perustamissopimuksen 85 ja 86 artikla koskee vain
kilpailua yhteismarkkinoilla, se tekee tältä osin eri päätelmän kuin kantaja. Koska
riidanalainen päätös pohjautuu siihen, että vaikka ilmoitettu keskittymä toteutetaan
Etelä-Afrikassa liittämällä yhteen tuotantovälineitä, keskittymä toteutetaan
maailmanlaajuisesti, ja se muuttaa kyseisten tuotteiden maailmanmarkkinoiden ja
yhteisönlaajuisten markkinoiden kilpailurakennetta, koska kyseessä olevat
maantieteelliset markkinat ovat maailmanlaajuiset, ja näin ollen olisi virheellistä
väittää, kuten kantaja on tehnyt, että kyseinen päätös ei koske taloudellista
toimintaa yhteisön alueella. Tältä osin komissio toteaa, että vaikka osapuolet eivät
tuotakaan platinaa yhteisön alueella, silti merkittävä osa niiden toiminnasta sijoittuu
yhteisöön.
- 68.
- Komission mukaan sen näkemys on sopusoinnussa sellutuomion ja siihen liittyvän
julkisasiamies Darmonin ratkaisuehdotuksen kanssa, ja komission mukaan keskeistä
kyseisessä asiassa ei ollut niinkään kyseisten yritysten sijoittautumispaikka vaan se,
että kilpailua rajoittavat vaikutukset ulottuivat yhteisön alueelle. Nyt esillä olevassa
asiassa on näin ollen keskityttävä siihen, onko kilpailun rakenne muuttunut
yhteismarkkinoilla, eikä siihen, mihin yritykset ovat sijoittuneet. Kyseinen
rakennemuutos ei koske kuten kantaja antaa ymmärtää kyseisten metallien
louhintaa ja jalostusta vaan platinan myyntimarkkinoita yhteisössä.
- 69.
- Sen kansainvälisen toimivallan käyttämisen osalta, joka komissiolla on asetuksen
N:o 4064/89 nojalla, komissio toteaa, että riidanalainen päätös on sopusoinnussa
sellutuomiossa omaksuttujen ratkaisujen kanssa, kun huomioon otetaan se, että
sellutuomiossa yhteisöjen tuomioistuin mainitsi kaksi välttämätöntä
kilpailukäyttäytymiseen liittyvää tekijää eli yritysten välisen järjestelyn tekemisen ja
sen täytäntöönpanon ja korosti sitä, että kyseinen järjestely pantiin täytäntöön
yhteismarkkinoilla. Nyt esillä oleva järjestely pannaan täytäntöön
maailmanlaajuisesti, ja se muuttaa kilpailun rakennetta maailmanmarkkinoilla. Siksi
komission toimivalta perustuu perinteisiin kansainvälistä toimivaltaa koskeviin
sääntöihin, ja tätä päätelmää tukee se, että LPD:n maailmanlaajuisesta
myyntitoiminnasta vastaa Lonrhon belgialainen tytäryhtiö Western Metal Sales,
jonka kotipaikka on Bryssel.
- 70.
- Niistä kantajan väitteistä, jotka koskevat merkittävää ja välitöntä vaikutusta,
komissio toteaa, että nämä väitteet ovat täysin perusteettomia, koska riidanalaisessa
päätöksessä on asianmukaisesti korostettu sitä merkittävää ja välitöntä vaikutusta,
joka keskittymällä olisi kilpailun rakenteeseen yhteismarkkinoilla ja ETA:ssa.
- 71.
- Mahdollisesta toimivaltaristiriidasta Etelä-Afrikan viranomaisten kanssa komissio
toteaa, että kyseisellä järjestelyllä olisi vain vähän vaikutuksia kilpailutilanteeseen
Etelä-Afrikassa, koska platinan kysyntä siellä on erittäin vähäistä. Näin ollen
komissio vertaa suunniteltua keskittymää vientikartelliin, jolla ei periaatteessa ole
vaikutusta kilpailun rakenteeseen kartelliin osallistuvien yritysten kotimaassa ja
jonka vaikutuksia tämän maan viranomaiset voivat pitää jopa myönteisinä.
- 72.
- Saksan hallituksen mukaan asetuksen N:o 4064/89 perusteella voidaan arvioida sitä,
onko ilmoitettu keskittymä yhteismarkkinoille ja ETA:n toimintaan soveltumaton.
Tämä tulkinta on yhteensopiva sekä kansainvälisen oikeuden että
perustamissopimuksen 85 artiklaa koskevan yhteisöjen tuomioistuimen
oikeuskäytännön kanssa.
- 73.
- Ensinnäkin Saksan hallituksen mukaan asetuksessa N:o 4064/89 itsessään säädetään
sen ekstraterritoriaalisesta sovellettavuudesta. Lainvalintasääntö, jota sovelletaan
yhteisön ulkopuolelle sijoittuneisiin yrityksiin, ilmenee asetuksen
11 perustelukappaleesta ja 1 artiklan 2 kohdan b alakohdasta. Kyseisen
perustelukappaleen perusteella sellaisten yritysten välisiin keskittymiin, jotka eivät
harjoita pääasiallista toimintaansa yhteisössä mutta harjoittavat siellä merkittävää
toimintaa, sovelletaan asetuksen 1 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä
edellytystä eli sitä, että ainakin kahden keskittymään osallistuvan yrityksen yhteisön
alueelta kertynyt kokonaisliikevaihto on erikseen yli 250 miljoonaa ecua. Tämä
liikevaihtoa koskeva edellytys täyttyy nyt esillä olevassa asiassa, ja Saksan
hallituksen mukaan komissio on päätöksessään selvittänyt riittävästi niitä
vaikutuksia, joita keskittymästä aiheutuu yhteismarkkinoilla.
- 74.
- Toiseksi siitä, onko tämä tulkinta yhteensopiva kansainvälisen oikeuden kanssa,
Saksan hallitus toteaa, että sekä asetukseen N:o 4064/89 sisältyvä lainvalintasääntö
että sen soveltaminen nyt esillä olevassa asiassa täyttävät ne edellytykset, jotka on
johdettavissa vaikutusteoriasta, joka on toiselta nimeltään objektiivinen
alueperiaate. Se, että molempien keskittymään osallistuvien yritysten yhteisön
alueelta kertynyt liikevaihto on vähintään 250 miljoonaa ecua, on asianmukainen
liittymä. Ne komission päätöksessään mainitsemat tosiseikat, jotka koskevat
keskittymän vaikutusta ETA:n toimintaan, tukevat lisäksi sitä näkemystä, että
asetuksen N:o 4064/89 ekstraterritoriaalinen soveltaminen on sopusoinnussa
kansainvälisen oikeuden kanssa.
- 75.
- Saksan hallitus toteaa kolmanneksi, että sen edellä mainittu tulkinta asetuksesta
N:o 4064/89 ei ole ristiriidassa sellutuomion kanssa, ja se yhtyy näiltä osin komission
esittämiin perusteluihin.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 76.
- Aluksi on syytä hylätä se komission väite, jonka mukaan kantaja on hyväksynyt
omasta tahdostaan komission toimivallan, kun se on saattanut ilmoituksellaan
keskittymäsopimuksen komission tutkittavaksi ja kun se on ottanut sopimukseen
komission hyväksyntää koskevan lykkäävän ehdon. Siltä varalta, että
yhteisönlaajuisia keskittymiä ei ilmoiteta ja niiden toteuttamista ei lykätä asetuksen
N:o 4064/89 4 ja 7 artiklassa säädetyllä tavalla, asetuksen 14 artikla sisältää
säännöksiä, joiden nojalla voidaan määrätä ankaria rahallisia seuraamuksia.
Keskittymäsopimuksen ilmoittamisesta tai toteuttamisen lykkäämisestä ei näin ollen
voida päätellä, että kantaja olisi omasta tahdostaan hyväksynyt komission
toimivallan. Lisäksi on huomattava, että jotta komissio voisi arvioida, onko sillä
toimivaltaa tutkia tietty keskittymä, sen on ensin saatava kyseinen keskittymä
käsiteltäväkseen, ja tämän vuoksi on perusteltua, että keskittymän osapuolilla on
ilmoittamisvelvollisuus. Tämä velvollisuus ei merkitse siltä osin vielä mitään, onko
komissiolla toimivaltaa tutkia kyseinen keskittymä.
- 77.
- Nyt esillä olevassa asiassa on tutkittava kaksi kysymystä. Aluksi on tutkittava,
kuuluvatko nyt esillä olevan kaltaiset keskittymät asetuksen N:o 4064/89
soveltamisalaan, ja jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, on tutkittava,
onko tämän asetuksen soveltaminen tämän tyyppiseen keskittymään valtioiden
toimivallan jakoa koskevan kansainvälisen oikeuden vastaista.
1. Asetuksen N:o 4064/89 alueellisen soveltamisalan arviointi
- 78.
- Ensimmäisen kysymyksen osalta on syytä muistuttaa, että asetuksen N:o 4064/89
1 artiklan mukaan tätä asetusta sovelletaan kaikkiin yhteisönlaajuisiin keskittymiin;
keskittymä on yhteisönlaajuinen, jollei jokaisen keskittymään osallistuvan omasta
yhteisön alueelta kertyneestä kokonaisliikevaihdosta yli kaksi kolmasosaa ole
kertynyt yhdestä ja samasta jäsenvaltiosta; lisäksi edellytetään, että kaikkien näiden
yritysten yhteenlaskettu koko maailmasta kertynyt kokonaisliikevaihto on yli
5 miljardia ecua ja että ainakin kahden keskittymään osallistuvan yrityksen yhteisön
alueelta kertynyt kokonaisliikevaihto on yli 250 miljoonaa ecua.
- 79.
- Asetuksen 1 artiklassa ei edellytetä sitä, että jotta keskittymällä voitaisiin katsoa
olevan yhteisönlaajuista merkitystä, kyseisten yritysten pitää olla sijoittautunut
yhteisöön tai että keskittymään liittyvän tuotantotoiminnan täytyy tapahtua yhteisön
alueella.
- 80.
- Liikevaihtoa koskevan kriteerin osalta on todettava, että kuten riidanalaisen
päätöksen 13 perustelukappaleessa todetaan nyt kyseessä olevalla keskittymällä
on asetuksen N:o 4064/89 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla
yhteisönlaajuista merkitystä. Kyseessä olevien yritysten koko maailmasta kertynyt
liikevaihto on yhteensä yli 10 miljardia ecua, joka on enemmän kuin asetuksessa
N:o 4064/89 edellytetyt 5 miljardia ecua. Sekä Gencorin että Lonrhon viimeisimmän
tilikauden tuloksista ilmenee, että niiden molempien yhteisön alueelta kertynyt
liikevaihto oli yli 250 miljoonaa ecua. Lisäksi kummankaan yrityksen yhteisön
alueelta kertyneestä kokonaisliikevaihdosta ei ole kertynyt yli kaksi kolmasosaa
yhdestä ja samasta jäsenvaltiosta.
- 81.
- Niitä kantajan väitteitä, joiden mukaan asetusta ei voida soveltaa nyt esillä olevaan
keskittymään ja jotka koskevat asetuksen N:o 4064/89 oikeudellista perustaa sekä
sen johdanto-osan ja säännösten sanamuotoa, ei voida hyväksyä.
- 82.
- Yhtäältä asetuksen N:o 4064/89 oikeudellisesta perustasta eli perustamissopimuksen
87 ja 235 artiklasta ja erityisesti niistä määräyksistä, jotka on tarkoitus toteuttaa
näissä kahdessa artiklassa annetun toimivallan nojalla, eli perustamissopimuksen
3 artiklan g alakohdasta sekä 85 ja 86 artiklasta ja toisaalta asetuksen 15, 9 ja
11 perustelukappaleesta ilmenee ainoastaan, että on tarpeen varmistaa, ettei
kilpailu yhteismarkkinoilla vääristy muun muassa sellaisten yrityskeskittymien
vuoksi, joilla luodaan määräävä markkina-asema tai vahvistetaan tällaista asemaa.
Näissä oikeussäännöissä ei siis jätetä asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle sellaisia
keskittymiä, jotka tosin koskevat yhteisön ulkopuolella tapahtuvaa louhinta- ja/tai
tuotantotoimintaa mutta joiden vaikutuksesta määräävä markkina-asema syntyy tai
vahvistuu sillä seurauksella, että tehokas kilpailu yhteismarkkinoilla rajoittuu
olennaisesti.
- 83.
- On erityisesti todettava, että kantajan näkemystä ei voida perustaa asetuksen
N:o 4064/89 11 perustelukappaleen loppuosaan.
- 84.
- Tässä perustelukappaleessa todetaan, että keskittymä on yhteisönlaajuinen ,
vaikka siihen osallistuvat yritykset eivät harjoita pääasiallista toimintaansa
yhteisössä, mutta ne harjoittavat merkittävää toimintaa siellä.
- 85.
- Koska asetuksessa viitataan yleistä sanamuotoa käyttäen merkittävään toimintaan,
asetuksessa ei aseteta alueellisen soveltamisalan määrittämisen osalta
tuotantotoimintaa etusijalle myyntitoimintaan verrattuna. Päinvastoin on katsottava,
että koska asetuksen 1 artiklassa säädetään sellaisista kynnysmääristä, jotka on
määritelty käyttäen kriteerinä kyseisten yritysten koko maailmasta ja yhteisön
alueelta kertynyttä liikevaihtoa, asetuksessa pidetään pikemminkin myyntitoimintaa
yhteismarkkinoilla sellaisena ensisijaisena liittymäkohtana, jonka perusteella
keskittymällä katsotaan olevan yhteisönlaajuista merkitystä. Ei kuitenkaan ole
kiistetty, etteikö Gencorin ja Lonrhon myynti yhteisössä olisi suuruudeltaan
merkittävää (arvoltaan yli 250 miljoonaa ecua).
- 86.
- Sitä, että tuotantotoiminnan sijoittumispaikkaa koskevalla kriteerillä olisi merkitystä,
ei tue myöskään asetuksen N:o 4064/89 30 perustelukappale tai sen 24 artikla.
Asetuksen 24 artiklassa ei säädetä edellytyksistä, joita sovelletaan määritettäessä
asetuksen alueellista soveltamisalaa, vaan siinä säädetään ainoastaan menettelyistä
sellaisten tilanteiden varalta, että kolmannet maat eivät kohtele yhteisöstä olevia
yrityksiä tavalla, joka vastaa yhteisön tapaa kohdella tuosta maasta olevia yrityksiä
keskittymävalvonnan osalta.
- 87.
- Kantaja ei voi vedota sellutuomioon ja siitä ilmenevään yritysten välisen järjestelyn
täytäntöönpanoa koskevaan kriteeriin sen tulkintansa tueksi, jonka se on esittänytasetuksen N:o 4064/89 alueellisesta soveltamisalasta. Järjestelyn täytäntöönpanoa
koskeva kriteeri, jonka perusteella keskittymän voitaisiin katsoa liittyvän yhteisön
alueeseen, ei tue kantajan esittämää tulkintaa vaan osoittaa sen päinvastoin
virheelliseksi. Sellutuomion mukaan järjestelyn täytäntöönpanoa koskeva kriteeri
täyttyy pelkästään sillä, että tuotteita myydään yhteisössä, riippumatta siitä, missä
tarjontalähteet ja tuotantolaitokset sijaitsevat. On kuitenkin riidatonta, että Gencor
ja Lonrho ovat myyneet tuotteitaan yhteisössä ennen keskittymää ja että ne olisivat
tehneet näin myös keskittymän toteuttamisen jälkeen.
- 88.
- Näin ollen on katsottava, että komissio ei ole arvioinut väärin asetuksen
N:o 4064/89 alueellista soveltamisalaa, kun se on nyt esillä olevassa asiassa
soveltanut kyseistä asetusta sellaiseen suunniteltuun keskittymään, jonka ovat sille
ilmoittaneet yritykset, joiden kotipaikka sekä louhinta- ja tuotantotoiminta
sijoittuivat yhteisön ulkopuolelle.
2. Riidanalaisen päätöksen yhteensopivuus kansainvälisen oikeuden kanssa
- 89.
- Keskittymäsopimuksen johdosta Implatsin ja LPD:n välillä aiemmin ollut
kilpailutilanne olisi lakannut erityisesti siltä osin kuin kyse on niiden tuotteiden
myynnistä yhteisössä. Tämä olisi muuttanut kilpailun rakennetta yhteismarkkinoilla,
koska kolmen eteläafrikkalaisen platinametallien tuottajan sijasta jäljelle olisi jäänyt
vain kaksi tuottajaa. Suunnitellun keskittymän toteuttaminen olisi merkinnyt paitsi
osapuolten Etelä-Afrikassa harjoittaman platinametallien louhinta- ja
tuotantotoiminnan yhdistämistä, myös niiden markkinointitoiminnan yhdistämistä
maailmanlaajuisesti ja erityisesti yhteisössä, jossa Implatsin ja LPD:n toteutunut
myynti on ollut merkittävää.
- 90.
- On syytä todeta, että kun on ennustettavissa, että suunnitellulla keskittymällä olisi
välittömiä ja merkittäviä vaikutuksia yhteisössä, asetuksen soveltaminen on
sopusoinnussa kansainvälisen oikeuden kanssa.
- 91.
- Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee tältä osin, että keskittymän tuloksena
Amplatsin ja Implats/LPD:n välille olisi syntynyt määräävä duopolistinen asema
platinan ja rodiumin markkinoilla, minkä vuoksi tehokas kilpailu yhteismarkkinoilla
olisi rajoittunut olennaisesti asetuksen N:o 4064/89 2 artiklan 3 kohdassa
tarkoitetulla tavalla.
- 92.
- Näin ollen on tutkittava, täyttyvätkö nyt esillä olevassa asiassa välitöntä, merkittävää
ja ennustettavissa olevaa vaikutusta koskevat kolme edellytystä.
- 93.
- Erityisesti välittömän vaikutuksen osalta on todettava, että ilmaus keskipitkällä
aikavälillä, jota on käytetty riidanalaisen päätöksen 206 ja
210 perustelukappaleessa duopolistisen määräävän markkina-aseman syntymisen
osalta, on toisin kuin kantaja väittää täysin yksiselitteinen. Tällä viitataan
selvästi Venäjän varastojen loppumiseen, jonka seurauksena Amplatsin ja
Implats/LPD:n välille voisi syntyä duopolistinen määräävä asema platinan ja
rodiumin maailmanmarkkinoilla ja näin ollen myös yhteisön markkinoilla, jotka on
katsottava maailmanmarkkinoiden merkittäväksi osaksi.
- 94.
- Tämän määräävän markkina-aseman syntyminen ei riipu kuten kantaja väittää
keskittymän tuloksena syntyvän yrityksen ja Amplatsin tulevasta käyttäytymisestä,
vaan tämä asema johtuisi erityisesti markkinoiden ominaispiirteistä ja markkinoiden
rakenteen muuttumisesta. Viitatessaan duopolin osapuolten tulevaan
käyttäytymiseen kantaja ei erota sitä tilannetta, että duopolin osapuolet
mahdollisesti käyttävät väärin määräävää markkina-asemaansa jonakin tulevana
ajankohtana, mihin mahdollisesti voidaan soveltaa perustamissopimuksen 85 ja/tai
86 artiklaa, siitä tilanteesta, että yritysten ja markkinoiden rakenne muuttuu
keskittymän johdosta. Keskittymän toteuttaminen ei tosin välttämättä johda
välittömästi kyseisen määräävän aseman väärinkäyttöön, koska väärinkäytön
luonteisista toimista on tehtävä duopolin osapuolten päätös, jota ne eivät
välttämättä tee vastaisuudessa. Kuitenkin sellaisten olosuhteiden syntyminen, jotka
tekevät tämäntyyppisen kilpailukäyttäytymisen paitsi mahdolliseksi myös
taloudellisesti järkeväksi, olisi ollut suora ja välitön seuraus keskittymästä, koska
keskittymä olisi olennaisesti rajoittanut markkinoilla olevaa tehokasta kilpailua
muuttamalla pysyvästi kyseisten markkinoiden rakennetta.
- 95.
- Näin ollen keskittymällä olisi ollut välittömiä vaikutuksia yhteisössä.
- 96.
- Merkittävän vaikutuksen osalta on katsottava kuten jäljempänä tämän tuomion
297 kohdassa todetaan komission osoittaneen, että keskittymällä olisi luotu pysyvä
duopolistinen määräävä asema platinan ja rodiumin maailmanmarkkinoilla.
- 97.
- Kantaja ei voi väittää, että keskittymästä ei olisi aiheutunut merkittäviä vaikutuksia
yhteisössä sen vuoksi, että keskittymän osapuolten myynti ja markkinaosuudet olivat
vähäisiä ETA-alueella. Länsi-Euroopassa toteutuneen myynnin määrä
(20 prosenttia maailmanlaajuisesta kysynnästä) ja keskittymän tuloksena syntyneen
yrityksen markkinaosuus yhteisössä ([ ] prosenttia platinan osalta) olivat jo
riittävä peruste komission toimivallalle tämän keskittymän osalta, ja tämän lisäksi
keskittymän vaikutukset olisivat voineet olla vielä näistä luvuista ilmenevää
vaikutusta suurempia. Kun nimittäin otetaan huomioon se, että keskittymän
seurauksena platinan ja rodiumin maailmanmarkkinoille olisi syntynyt duopolistinen
määräävä asema, on selvää, että yhteisössä toteutunut myynti, johon keskittymä olisi
mahdollisesti vaikuttanut, olisi koostunut paitsi Implats/LPD:n myynnistä myös
Amplatsin myynnistä (noin 3550 prosenttia), ja tämä olisi ollut vähintäänkin
merkittävä osuus platinan ja rodiumin myynnistä Länsi-Euroopassa ja olisi
merkinnyt sitä, että Implats/LPD:n ja Amplatsin yhteenlaskettu markkinaosuus olisi
ollut paljon edellä mainittua suurempi (noin prosentista 65 prosenttiin).
- 98.
- Lopuksi on todettava, että sitä kantajan väitettä ei voida hyväksyä, jonka mukaan
riidanalaisessa päätöksessä mainittu määräävän aseman luominen ei koskenut
Euroopan yhteisöä enempää kuin muita toimivaltaisia entiteettejä tai että se koski
yhteisöä vähemmän kuin muita. Se, että keskittymä vaikuttaisi markkinoiden
maailmanlaajuisuuden vuoksi myös muissa maailman osissa, ei estä sitä, että yhteisö
käyttää toimivaltaansa valvoa sellaisia keskittymiä, jotka vaikuttavat merkittävästi
kilpailuun yhteismarkkinoilla luomalla määräävän markkina-aseman.
- 99.
- Näin ollen on hylättävä kantajan sen näkemyksensä tueksi esittämät perustelut, että
keskittymällä ei olisi ollut merkittäviä vaikutuksia yhteisössä.
- 100.
- Ennustettavissa olevaa vaikutusta koskevan edellytyksen osalta on todettava
kaikesta edellä esitetystä ilmenevän, että oli todellakin ennustettavissa, että
duopolistisen määräävän markkina-aseman luomisesta maailmanmarkkinoille olisi
seurannut kilpailun olennainen rajoittuminen yhteisössä, joka on
maailmanmarkkinoiden erottamaton osa.
- 101.
- Näin ollen asetuksen N:o 4064/89 soveltaminen kyseiseen keskittymähankkeeseen
ei ollut ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa.
- 102.
- Seuraavaksi on tutkittava, onko yhteisö tätä toimivaltaansa käyttäessään loukannut
interventiokiellon periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta.
- 103.
- Se kantajan väite, jonka mukaan interventiokiellon periaatteen vuoksi yhteisön olisi
pitänyt olla kieltämättä kyseistä keskittymää, jotta toimivaltaristiriita Etelä-Afrikan
viranomaisten kanssa olisi vältetty, on hylättävä, eikä tältä osin ole tarpeen tutkia,
onko kansainvälisessä oikeudessa tällaista periaatetta. Riittää, kun todetaan, että
Etelä-Afrikan hallituksen määräämä käyttäytymisvelvoite ei ollut ristiriidassa
yhteisön määräämän käyttäytymisvelvoitteen kanssa, koska Etelä-Afrikan
toimivaltaiset kilpailuviranomaiset totesivat 22.8.1995 päivätyssä kirjeessään
ainoastaan, että keskittymäsopimukset eivät olleet kilpailupolitiikan kannalta
ongelmallisia, eivätkä ne siis velvoittaneet osapuolia tällaisten sopimusten
tekemiseen (ks. vastaavasti sellutuomion 20 kohta).
- 104.
- Etelä-Afrikan hallitus ei ole 19.4.1996 päivätyssä kirjeessään asettanut
kyseenalaiseksi yhteisön toimivaltaa tutkia kyseinen keskittymä, vaan se on
ainoastaan yleisluonteisesti todennut suosivansa sitä, että salaiseen yhteistoimintaan
puututaan yksittäistapauksissa jälkeenpäin, kun huomioon otetaan Etelä-Afrikan
kaivostoiminnan strateginen merkittävyys, eikä se ole täsmentänyt, miten Gencorin
ja Lonrhon välinen suunniteltu keskittymä olisi teollisuuspoliittisesti tai muuten
hyödyllinen. Etelä-Afrikan hallitus on ainoastaan ilmaissut näkemyksensä, jonka
mukaan suunniteltu keskittymä ei mahdollisesti olisi rajoittanut kilpailua, kun
huomioon otetaan Amplatsin taloudellinen vahvuus, platinametallien muiden
tarjontalähteiden olemassaolo ja se, että myönnettävien uusien toimilupien vuoksi
Etelä-Afrikan markkinoille voi tulla muita metallien tuottajia.
- 105.
- Lisäksi on huomattava, että kantaja ei ole selvittänyt, millä tavalla kyseinen
keskittymä olisi vaikuttanut Etelä-Afrikan tasavallan talouden ja/tai kaupan
tärkeisiin etuihin, eikä näin ole tehnyt myöskään Etelä-Afrikan hallitus 19.4.1996
päivätyssä kirjeessään, vaan ne molemmat ovat esittäneet tältä osin pelkkiä
periaatteellisia väittämiä.
- 106.
- Kantaja on myös väittänyt, että Euroopan yhteisö ei voinut katsoa olevansa
toimivaltainen tutkimaan keskittymää pelkästään sellaisen tulevan ja hypoteettisen
käyttäytymisen perusteella, joka saattaisi kuulua perustamissopimukseen
pohjautuvaan yhteisön toimivaltaan, eli sen perusteella, että kyseiset yritykset
mahdollisesti omaksuisivat samansuuntaisen käyttäytymismallin relevanteilla
markkinoilla; tästä väitteestä on todettava, että kuten edellä keskittymän välitöntä
vaikutusta tutkittaessa on jo korostettu vaikka vastaisuudessa tapahtuvan
väärinkäytön vaaran poistaminen voi olla kaikkien toimivaltaisten
kilpailuviranomaisten oikeutettuna huolenaiheena, Euroopan yhteisön suorittaman
keskittymävalvonnan tärkeimpänä päämääränä on sen varmistaminen, että
yritysrakenteiden muutoksilla ei luoda sellaista taloudellista valta-asemaa, joka voi
olennaisesti rajoittaa tehokasta kilpailua yhteismarkkinoilla. Yhteisön toimivallan
taustalla on näin ollen ensi sijassa tarve estää se, ettei määräävän markkina-aseman
luovia tai sitä vahvistavia markkinarakenteita pääse syntymään, eikä siis määräävän
markkina-aseman mahdollisen väärinkäytön suora valvominen.
- 107.
- Näin ollen ei ole tarpeen tutkia sitä, onko Etelä-Afrikan kilpailuviraston 22.8.1995
päivättyä kirjettä pidettävä keskittymää koskevana lopullisena kannanottona tai
onko Etelä-Afrikan hallitusta pidettävä kilpailuasioista vastaavana viranomaisena,
eikä sitä, millainen soveltamisala Etelä-Afrikan kilpailuoikeudella on. Ei siis ole
myöskään syytä hyväksyä kantajan 3.12.1996 päivätyssä kirjeessään esittämää
pyyntöä prosessinjohtotoimiin tai asian selvittämistoimiin ryhtymisestä.
- 108.
- Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että komission päätös ei ole ristiriidassa
asetuksen N:o 4064/89 kanssa eikä niiden kansainvälisen oikeuden oikeussääntöjen
kanssa, joihin kantaja on vedonnut.
- 109.
- Samojen syiden vuoksi on hylättävä se perustamissopimuksen 184 artiklaan
perustuva väite, että asetus N:o 4064/89 on lainvastainen siltä osin kuin komissiollaon sen perusteella toimivalta tutkia Gencorin ja Lonrhon välinen keskittymä.
- 110.
- Siitä, onko riidanalaista päätöstä perusteltu riittävästi siltä osin kuin kyse on
yhteisön toimivallasta soveltaa asetusta kyseiseen keskittymään, on todettava, että
riidanalaisen päätöksen 4, 1318, 204206, 210 ja 213 perustelukappaleessa
esitetyillä perusteluilla täytetään komissiolla perustamissopimuksen 190 artiklan
mukaan oleva velvollisuus perustella päätöksensä niin, että yhteisöjen
tuomioistuimet voivat tutkia päätöksen laillisuuden, että asianosaiset voivat
puolustaa oikeuksiaan ja että jokainen, jota asia koskee, voi saada tietoonsa ne
edellytykset, joiden vallitessa komissio on soveltanut perustamissopimusta ja sen
nojalla annettuja oikeussääntöjä.
- 111.
- Kyseiset kaksi kanneperustetta on siten hylättävä, eikä kantajan 3.12.1996
päivätyssä kirjeessään ehdottamiin prosessinjohtotoimiin tai asian selvittämistoimiin
tarvitse ryhtyä.
II Kanneperusteet, jotka koskevat sitä, että komissio on virheellisesti soveltanut
asetuksen N:o 4064/89 2 artiklaa, koska sillä ei ollut toimivaltaa estää sellaisia
keskittymiä, joilla luodaan jaettu määräävä markkina-asema tai vahvistetaan tällaista
asemaa, ja perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
- 112.
- Kantaja väittää, että asetuksen N:o 4064/89 perusteella ei voida kieltää jaetun
määräävän markkina-aseman luomista tai tällaisen aseman vahvistamista.
- 113.
- Kantajan mukaan asetuksen N:o 4064/89 sanamuodosta on pääteltävissä, että jaettu
määräävä markkina-asema on suljettu pois asetuksen soveltamisalasta. Toisin kuin
perustamissopimuksen 86 artiklassa, asetuksen N:o 4064/89 2 artiklan 3 kohdassa
ei viitata lainkaan jaetun määräävän markkina-aseman käsitteeseen. Komissiolla ei
siten ole toimivaltaa kieltää keskittymää tällä perusteella.
- 114.
- Lisäksi kantajan mukaan asetuksen N:o 4064/89 15 perustelukappale, jonka
mukaan merkkinä keskittymän soveltuvuudesta yhteismarkkinoille on pidettävä
erityisesti sitä, että keskittymään osallistuvien yritysten markkinaosuus on enintään
25 prosenttia, on tausta-ajatukseltaan sellainen, että asetuksen mukaan keskittymää
ei voida estää siksi, että sillä luodaan jaettu määräävä markkina-asema. Kantajan
mukaan on mahdollista, että oligopolistisilla markkinoilla kahden yrityksen välisen
keskittymän seurauksena ei synny sellaista uutta yritystä, jonka markkinaosuus olisi
yli 25 prosenttia. Jaetun määräävän markkina-aseman osapuolia, jotka eivät ole
keskittymän osapuolia, ei siten selvästikään voida pitää asetuksessa N:o 4064/89
tarkoitettuina keskittymään osallistuvina yrityksinä.
- 115.
- Kantajan mukaan asetuksen N:o 4064/89 esitöistä ilmenee, että jaetun määräävän
markkina-aseman sääntelemisestä keskusteltiin kyseistä asetusta annettaessa. Se,
että asetus ei kata oligopoleja, ei siten ole unohduksen seurausta, vaan
soveltamisalaa on rajoitettu tarkoituksellisesti sen vuoksi, että neuvostossa
edustettuina olleet jäsenvaltiot eivät päässeet yksimielisyyteen tästä kysymyksestä.
Tätä taustaa vasten kantajan mukaan olisi epäasianmukaista ja tarpeetonta tulkita
asetusta N:o 4064/89 tavalla, joka on ristiriidassa niiden tulosten kanssa, jotka
saavutettiin neuvostossa intensiivisten neuvottelujen päätteeksi, kun kyseistä
asetusta oltiin antamassa.
- 116.
- Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Saksassa ja Ranskassa keskittymävalvontaa
koskevat säännökset kattavat kantajan mukaan nimenomaisesti jaetun määräävän
markkina-aseman, mutta näin ei ole asetuksen N:o 4064/89 osalta. Kyseisissä
kansallisissa säännöksissä säädetään lisäksi erityismenettelystä, jonka osapuolina
ovat kaikki ne yhtiöt, joiden väitetään muodostavan oligopolin.
- 117.
- Jos asetuksen N:o 4064/89 2 artiklan 3 kohtaa tulkittaisiin niin, että se kattaa myös
jaetun määräävän markkina-aseman, tästä aiheutuisi kantajan mukaan kaksi
erityistä oikeudellista ongelmaa, sillä tällaisella tulkinnalla rikottaisiin
perustamissopimuksen perusperiaatteita eli oikeusvarmuuden periaatetta ja
kolmansien osapuolten menettelyllisiä oikeuksia.
- 118.
- Kantajan mukaan tällainen tulkinta olisi ristiriidassa oikeusvarmuuden periaatteen
kanssa, kun huomioon otetaan erityisesti ne seuraamukset, joita yrityksille voidaan
määrätä asetuksen N:o 4064/89 mukaisesti.
- 119.
- Kolmansien osapuolten menettelyllisten oikeuksien osalta kantaja väittää, että
vaikka keskittymämenettelyssä komissio käytännössä pyytää kyseisillä markkinoilla
toimivia kolmansia yrityksiä ilmaisemaan näkemyksensä ja antaa niille tilaisuuden
esittää huomautuksensa ja osallistua kuulemistilaisuuteen, näillä kolmansilla ei ole
samoja oikeuksia kuin keskittymään osallistuvilla yrityksillä eikä niitä kohdella
samalla tavalla kuin näitä, mikä on osoitus siitä, että jaettu määräävä markkina-asema ei kuulu asetuksen N:o 4064/89 soveltamisalaan.
- 120.
- Kantajan mukaan asetusta N:o 4064/89 on tulkittava suppeasti varsinkin silloin, kun
keskittymät koskevat ainoastaan kolmansien maiden alueella harjoitettua toimintaa,
ja erityisesti siinä tapauksessa, että tämä maan hallitus kuten nyt esillä olevassa
asiassa Etelä-Afrikan hallitus korostaa sitä, että salaiseen yhteistyöhön on
puututtava vasta sen ilmettyä eikä siis ennakoivasti.
- 121.
- Kantaja väittää, että asetukseen N:o 4064/89 perustuvassa menettelyssä (asia
N:o IV/M.190 Nestlé/Perrier) 22 päivänä heinäkuuta 1992 tehdyssä komission
päätöksessä 92/553/ETY (EYVL L 356, s. 1; jäljempänä Nestlé/Perrier-päätös)
komissio tulkitsi asetuksen N:o 4064/89 2 artiklaa niin, että jos sellaisia keskittymiä
ei valvottaisi, joilla luodaan jaettu määräävä markkina-asema ja/tai vahvistetaan
tällaista asemaa, tällä asetettaisiin vaaranalaiseksi perustamissopimuksen 3 artiklan
g alakohdassa mainittu perustavanlaatuinen päämäärä eli sen takaaminen, ettei
kilpailu sisämarkkinoilla vääristy. Kantajan mukaan komissio on kuitenkin
myöntänyt XVI kilpailupolitiikkaa koskevassa kertomuksessaan, ettei tällaista vaaraa
ollut. Tässä kertomuksessaan komissio katsoi nimittäin kantajan mukaan, että se
voi valvoa perustamissopimuksen 86 artiklan perusteella sitä, että yritykset käyttävät
väärin jaettua määräävää markkina-asemaa. Joka tapauksessa komission
toimivaltuudet nyt esillä olevassa asiassa määritellään asetuksessa N:o 4064/89, eikä
niitä määritellä sen yleisen poliittisen päämäärän perusteella, että mahdolliset
kilpailunrajoitukset on ehkäistävä ennalta. Komissiolla on siten toimivalta
ainoastaan, jos keskittymällä luodaan tehokasta kilpailua rajoittava määräävä asema
tai vahvistetaan tällaista asemaa, eikä komissiolla ole toimivaltaa, jos keskittymä
ainoastaan voi rajoittaa tehokasta kilpailua.
- 122.
- Lopuksi kantaja väittää, että perustamissopimuksen 190 artiklaa loukataan sillä,
että asetusta sovelletaan keskittymään, jolla luodaan jaettu määräävä markkina-asema, perustelematta sitä, mikä on tällaisen ratkaisun oikeudellinen perusta.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 123.
- Asetuksen N:o 4064/89 2 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:
Keskittymä julistetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, jos sillä luodaan
sellainen määräävä asema tai vahvistetaan sellaista määräävää asemaa, jonka
seurauksena tehokas kilpailu yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla
olennaisesti estyisi.
- 124.
- On siis tutkittava, tarkoitetaanko ilmauksella luodaan määräävä asema tai
vahvistetaan määräävää asemaa pelkästään jakamattoman määräävän
markkina-aseman luomista tai vahvistamista vai tarkoitetaanko sillä myös jaetun
määräävän markkina-aseman eli sellaisen aseman, joka on kahdella tai useammalla
yrityksellä, luomista tai vahvistamista.
- 125.
- Asetuksen 2 artiklan sanamuodon perusteella ei voida päätellä, että asetusta
sovellettaisiin ainoastaan sellaisiin yrityskeskittymiin, joilla luodaan jakamaton
määräävä asema tai vahvistetaan tällaista jakamatonta asemaa eli asemaa, joka on
keskittymän osapuolilla. Koska asetuksen 2 artiklassa tarkoitetaan keskittymiä, joilla
luodaan määräävä asema tai vahvistetaan määräävää asemaa, siinä ei
sinänsä suljeta pois sitä mahdollisuutta, että asetusta sovelletaan tapauksissa, joissa
keskittymällä luodaan jaettu määräävä asema tai vahvistetaan sitä, jolloin määräävä
asema on keskittymän osapuolilla yhdessä yhden tai useamman, keskittymän
ulkopuolisen yrityksen kanssa (em. asia Ranska ym. v. komissio, tuomion
166 kohta).
- 126.
- Kantaja ei voi väittää, että koska tietyissä kansallisissa järjestelmissä oli asetuksen
N:o 4064/89 antamisajankohtana säännöksiä, jotka koskevat nimenomaisesti
sellaisten keskittymien valvontaa, joilla luodaan jaettu määräävä markkina-asema
tai vahvistetaan tällaista asemaa, neuvoston tietoinen päätös olla säätämättä tästä
kysymyksestä merkitsee välttämättä sitä, että asetus ei kata jaettua määräävää
markkina-asemaa. Se, että asetuksessa on käytetty sellaista neutraalia ilmausta, joka
sisältyy sen 2 artiklan 3 kohtaan, ei sulje jaetun määräävän aseman luomista tai
vahvistamista automaattisesti pois asetuksen soveltamisalasta.
- 127.
- Lopuksi on syytä todeta, että täysin riippumatta niiden kansallisten säännösten
täsmällisyydestä, joita on ennen asetuksen N:o 4064/89 voimaantuloa sovellettu
jaetun määräävän aseman luomiseen tai vahvistamiseen, tällaisia säännöksiä ei
saada enää tämän asetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaan soveltaa tällaisiin
keskittymiin. Jos kantajan näkemys hyväksyttäisiin, olisi siis katsottava, että kaikki
jäsenvaltiot, joissa keskittymien valvonta ulottui jaetun määräävän markkina-aseman
luomiseen tai vahvistamiseen, eli muun muassa Ranskan tasavalta, Saksan
liittotasavalta ja Yhdistynyt kuningaskunta, olisivat luopuneet tällaisesta valvonnasta
yhteisönlaajuisten keskittymien osalta. Koska tätä ei kuitenkaan ole asetuksessa
selvästi mainittu, ei voida olettaa, että tämä olisi ollut jäsenvaltioiden tarkoituksena.
- 128.
- Asetuksen esitöitä koskevien kantajan väitteiden osalta on todettava, että eri
jäsenvaltioiden näkemyksille tiettyä säädöstä valmisteltaessa on syytä antaa tätä
säädöstä tulkittaessa vähemmän painoarvoa kuin tämän säädöksen sanamuodolle
ja tarkoitukselle.
- 129.
- Ei voida myöskään katsoa, että asetuksen esitöissä itsessään olisi selkeästi ilmaistu,
minkä merkityksen sen laatijat aikoivat antaa ilmaukselle määräävä asema. Näin
ollen asetuksen esitöistä ei saada riidanalaisen käsitteen tulkinnan kannalta
hyödyllistä tietoa (em. asia Ranska ym. v. komissio, tuomion 167 kohta, ja siinä
mainittu tuomio).
- 130.
- Joka tapauksessa se, että asetuksen antamisen jälkeen tietyt jäsenvaltiot ja
erityisesti Ranska ovat riitauttaneet asetuksen soveltamisen jaettuihin määrääviin
asemiin, ei voi merkitä sitä, ettei asetus kattaisi tällaista määräävää asemaa. Koska
nimittäin ne näkemykset, joita jäsenvaltiot ovat mahdollisesti esittäneet neuvostossa,
eivät sido jäsenvaltioita, on täysin mahdollista, että jokin jäsenvaltiosta muuttaa
säädöksen antamisen jälkeen näkemystään tai yksinkertaisesti päättää saattaa
yhteisöjen tuomioistuimen tutkittavaksi kyseisen säädöksen lainmukaisuuden.
- 131.
- Seuraavaksi on syytä tulkita asetusta N:o 4064/89 ja erityisesti sen 2 artiklaa
asetuksen systematiikan perusteella.
- 132.
- Kantaja on väittänyt, että asetuksen systematiikan perusteella asetusta ei voida
soveltaa, jos kyse on jaetusta määräävästä asemasta. Kantajan mukaan asetuksen
15 perustelukappaleessa oleva viittaus 25 prosentin kynnysarvoon on osoitus siitä,
ettei asetusta sovelleta jaettuun määräävään asemaan.
- 133.
- Asetuksen 15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
Keskittymää, joka ei siihen osallistuvien yritysten rajoitetun markkinaosuuden
vuoksi ole omiaan estämään tehokasta kilpailua, voidaan pitää yhteismarkkinoille
soveltuvana; rajoittamatta perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltamista
tähän viittaa erityisesti se, että keskittymään osallistuvien yritysten markkinaosuus
on enintään 25 prosenttia yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla.
- 134.
- Kuten komissio on perustellusti todennut, 25 prosentin markkinaosuutta koskeva
viittaus ei voi olla peruste asetuksen suppealle tulkinnalle. Koska sellaiset
oligopolistiset markkinat, joilla yhdellä määräävässä asemassa olevista yrityksistä on
alle 25 prosentin markkinaosuus, ovat suhteellisen harvinaisia, kyseisen viittauksen
perusteella ei voida katsoa, että sillä suljettaisiin jaettu määräävä asema pois
asetuksen soveltamisalasta. Oligopolistiset markkinat ovat nimittäin tavallisemmin
sellaisia, että määräävässä asemassa olevien yritysten markkinaosuudet ovat yli
25 prosenttia. Oligopolistisen käyttäytymisen omaksumiselle ovat otollisimpia
erityisesti sellaiset markkinarakenteet, että kahdella, kolmella tai neljällä
tavarantoimittajalla on kaikilla suunnilleen sama markkinaosuus, eli esimerkiksi
kahdella toimittajalla on kummallakin 40 prosentin markkinaosuus, kolmella
toimittajalla on kullakin 2530 prosentin markkinaosuus tai neljällä toimittajalla on
kullakin noin 25 prosentin markkinaosuus. Asetuksen 15 perustelukappaleessa
mainittu 25 prosentin kynnysarvo ylittyy kuitenkin kaikissa näissä tilanteissa.
- 135.
- Lisäksi tämä kynnysarvo on ainoastaan viitteellinen, kuten myös kyseisessä
15 perustelukappaleessa todetaan, eikä tätä kynnysarvoa ole otettu asetuksen
varsinaisen säännösosaan, vaan se on mainittu ainoastaan johdanto-osassa (em. asia
Ranska ym. v. komissio, tuomion 176 kohta)
- 136.
- Asetuksen N:o 4064/89 2 artiklan 3 kohdan tulkitseminen asetuksen
15 perustelukappaleen valossa ei näin ollen vahvista oikeaksi sitä kantajan
näkemystä, jonka mukaan asetusta ei sovelleta jaettuun määräävään asemaan.
- 137.
- Seuraavaksi on tutkittava se kantajan väite, joka koskee oikeusvarmuuden
periaatetta ja puolustautumisoikeuksia.
- 138.
- Kantaja väittää, että kun huomioon otetaan erityisesti ne seuraamukset, joita
yrityksille voidaan määrätä asetuksen N:o 4064/89 perusteella, oikeusvarmuuden
periaatteen vastaista olisi se, että asetuksen 2 artiklan 3 kohdan merkitystä
venytettäisiin niin, että kyseinen säännös kattaa myös jaetun määräävän aseman
luomisen ja vahvistamisen.
- 139.
- Kuitenkin tätä kanneperustetta tutkittaessa on tarkasteltava juuri sitä kysymystä,
onko asetusta tulkittava siten kuin komissio on sitä tulkinnut. Jos näin on, päätös
on lainmukainen tältä osin, eikä oikeusvarmuuden periaatetta ole loukattu. Jos sitä
vastoin kantajan esittämä tulkinta on katsottava oikeaksi, päätös on tehty
toimivallan puuttumisen vuoksi virheellisesti, eikä tässä tapauksessa ole tarpeen
lausua siitä, onko oikeusvarmuuden periaatetta mahdollisesti loukattu.
- 140.
- Näin ollen tätä väitettä ei voida hyväksyä.
- 141.
- Puolustautumisoikeuksien osalta on muistutettava, että asetuksen N:o 4064/89
18 artiklassa säädetään seuraavaa:
1. Ennen 7 artiklan 2 tai 4 kohdassa, 8 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa
tai 35 kohdassa taikka 14 tai 15 artiklassa tarkoitetun päätöksen tekemistä
komissio varaa menettelyn jokaisessa vaiheessa neuvoa-antavan komitean
kuulemiseen asti niille henkilöille, yrityksille ja yritysten yhteenliittymille, joita asia
koskee, tilaisuuden esittää huomautuksensa niitä vastaan esitetyistä väitteistä.
3. Komissio saa perustaa päätöksensä vain niihin väitteisiin, joista osapuolet
ovat voineet esittää huomautuksensa. Menettelyssä on täysimääräisesti taattava
oikeus puolustautumiseen. Ainakin välittömillä asianosaisilla on oltava tilaisuus
tutustua asiakirjavihkoon rajoituksin, jotka johtuvat yritysten oikeutetuista eduista
sen suhteen, ettei niiden liikesalaisuuksia paljasteta.
4. Jos komissio ja jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset pitävät sitä
tarpeellisena, ne voivat kuulla myös muita luonnollisia henkilöitä ja
oikeushenkilöitä. Luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä, jotka osoittavat, että
heillä on asiassa riittävä etu, ja erityisesti asianomaisten yritysten hallinto- ja
johtoelinten jäsenillä ja näiden yritysten työntekijöiden hyväksytyillä edustajilla on
hakemuksesta oikeus tulla kuulluksi.
- 142.
- Toisin kuin kantaja väittää, näissä säännöksissä ei suljeta automaattisesti pois sitä,
että sellaisilla oligopolin osapuolilla, jotka eivät ole keskittymän osapuolia, on
kuulemisen osalta samat oikeudet kuin keskittymän osapuolina olevilla yrityksillä.
- 143.
- Asetuksen 18 artiklassa säädetyssä järjestelmässä se, missä määrin tietyn yrityksen
puolustautumisoikeuksia suojataan, riippuu pelkästään siitä, onko tätä yritystä
pidettävä yrityksenä, jota asia koskee, tai välittömänä asianosaisena taikka
kolmantena, jolla on asiassa riittävä etu; tämän määrittelykysymyksen
ratkaisemisessa on puolestaan ratkaisevaa se, vaikuttaako se päätös, jonka komissio
aikoo tehdä, epäedullisesti kyseisen yrityksen oikeusasemaan. Tästä seuraa, että jos
yrityksiä, jotka ovat oligopolin osapuolia mutta eivät ole keskittymän osapuolia, on
pidettävä komission päätöksen kannalta välittöminä asianosaisina, niillä on samat
menettelylliset oikeudet kuin keskittymän osapuolilla.
- 144.
- Jos sitä vastoin komission päätös ei ole sellainen, että se vaikuttaisi epäedullisesti
sellaisten yritysten oikeusasemaan, jotka eivät ole keskittymän osapuolia, näillä
yrityksillä on oikeus tulla kuulluksi, jos ne osoittavat, että niillä on asiassa riittävä
etu asetuksen N:o 4064/89 18 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla, mikä on
yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen sen
oikeuskäytännön mukaista, joka koskee kolmansien menettelyllisiä oikeuksia.
- 145.
- Vaikka kolmannen yrityksen oikeusasemaan epäedullisesti vaikuttavaksi
toimenpiteeksi katsottaisiin se, että komissio katsoo suunnitellulla keskittymällä
luotavan sellaisen määräävän aseman, jonka keskittymään osallistuvat yritykset ja
tämä kolmas yritys jakavat, tai vahvistettavan tällaista asemaa, on syytä muistaa,
että puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen missä tahansa menettelyssä, jossa
saatetaan tehdä tietylle oikeussubjektille vastainen päätös, on yhteisön oikeuden
perustavanlaatuinen periaate, jota on noudatettava, vaikka tästä menettelystä ei
olisi annettu mitään säännöksiä tai määräyksiä (ks. vastaavasti asia 85/76,
Hoffmann-La Roche v. komissio, tuomio 13.2.1979, Kok. 1979, s. 461; asia C-32/95 P, komissio v. Lisrestal ym., tuomio 24.10.1996, Kok. 1996, s. I-5373, 21 kohta,
ja em. asia Ranska ym. v. komissio, tuomion 174 kohta).
- 146.
- Kun otetaan huomioon tämän periaatteen olemassaolo, on todettava, että sitä
seikkaa, ettei yhteisön lainsäätäjä ole tämän asetuksen yhteydessä antanut
nimenomaisia säännöksiä menettelystä, jossa sellaisten keskittymän ulkopuolisten
yritysten puolustautumisoikeudet turvattaisiin, jotka oletettavasti ovat määräävässä
asemassa yhdessä keskittymään osallistuvien yritysten kanssa, ei voida pitää
ratkaisevana osoituksena siitä, ettei kyseistä asetusta voitaisi soveltaa jaettuihin
määrääviin asemiin (em. asia Ranska ym. v. komissio, tuomion 175 kohta).
- 147.
- Tästä seuraa, että kolmansien yritysten menettelyoikeuksia koskeva väite on
hylättävä.
- 148.
- Koska asetuksen ja erityisesti sen 2 artiklan sanamuotoon tukeutuvan, historiallisen
ja systemaattisen tulkinnan perusteella ei voida arvioida, minkä tyyppistä määräävää
asemaa siinä tarkkaan ottaen tarkoitetaan, kyseistä asetusta on tulkittava sen
tarkoituksen perusteella (ks. vastaavasti asia 11/76, Alankomaat v. komissio, tuomio
7.2.1979, Kok. 1979, s. 245, 6 kohta; yhdistetyt asiat C-267/95 ja C-268/95, Merck
ja Beecham, tuomio 5.12.1996, Kok. 1996, s. I-6285, 1925 kohta ja em. asia Ranska
ym. v. komissio, tuomion 168 kohta).
- 149.
- Tältä osin on todettava, että kuten asetuksen ensimmäisestä viidestä
perustelukappaleesta ilmenee, asetuksessa asetetaan päätavoitteeksi se, että
perustamissopimuksessa ja erityisesti sen 3 artiklan f alakohdassa josta on tullut
sen g alakohta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen voimaantulon myötä
tarkoitettujen päämäärien saavuttamiseksi on varmistuttava siitä, että erityisesti
sisämarkkinoiden toteutumisesta johtuvat yritysten rakennemuutokset eivät aiheuta
pysyvää vahinkoa kilpailulle. Siten asetuksen N:o 4064/89 5 perustelukappaleen
lopussa korostetaan sitä, että yhteisön oikeudessa on sen vuoksi oltava säännöksiä
keskittymistä, jotka saattavat olennaisesti estää tehokasta kilpailua
yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla (ks. vastaavasti em. asia Ranska
ym. v. komissio, tuomion 169 kohta).
- 150.
- Lisäksi asetuksen johdanto-osan 6, 7, 10 ja 11 perustelukappaleesta ilmenee, että
perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklasta poiketen asetusta on tarkoitus soveltaa
kaikkiin yhteisönlaajuisiin keskittymiin, jotka voivat osoittautua
perustamissopimuksessa edellytettyyn vääristymättömän kilpailun järjestelmään
soveltumattomiksi sen vaikutuksen vuoksi, joka niillä on kilpailun rakenteeseen
yhteisössä (em. asia Ranska ym. v. komissio, tuomion 170 kohta).
- 151.
- Yrityskeskittymä, jolla sen osapuolille ja keskittymän ulkopuoliselle yritykselle
luodaan määräävä asema tai vahvistetaan tällaista asemaa, voi osoittautua
perustamissopimuksessa edellytettyyn vääristymättömän kilpailun järjestelmään
soveltumattomaksi. Jos katsotaan, että asetuksessa tarkoitetaan ainoastaan
keskittymiä, joilla keskittymän osapuolille luodaan määräävä asema tai joilla niiden
määräävää asemaa vahvistetaan, asetuksen tarkoitus, joka ilmenee erityisesti edellä
mainituista asetuksen johdanto-osan perustelukappaleista, jäisi osittain
toteutumatta. Tämä asetus menettäisi siten olennaisen osan tehokkaasta
vaikutuksestaan, ilman että tämä olisi välttämätöntä keskittymien valvontaa
koskevan yhteisön järjestelmän systematiikan kannalta (em. asia Ranska ym. v.
komissio, tuomion 171 kohta).
- 152.
- Niistä väitteistä, jotka koskevat ensinnäkin sitä, ettei asetusta voitaisi soveltaa
sellaisten yritysten välisiin keskittymiin, joiden toiminnan painopiste ei ole
yhteisössä, ja toiseksi sitä, että komissio voisi mahdollisesti puuttua oligopolin
osapuolten aikaansaamiin kilpailunrajoituksiin soveltamalla perustamissopimuksen
86 artiklaa, on todettava, että näillä väitteillä ei aseteta kyseenalaiseksi asetuksen
sovellettavuutta niissä tapauksissa, että keskittymästä aiheutuu jaettu määräävä
asema.
- 153.
- Ensimmäisen väitteen osalta on todettava, että asetuksen sovellettavuus niissä
tapauksissa, että kyse on jaetusta määräävästä markkina-asemasta, ei voi riippua
siitä, millainen asetuksen alueellinen soveltamisala on.
- 154.
- Mahdollisuudesta soveltaa perustamissopimuksen 86 artiklaa on todettava, että
tämän mahdollisuuden vuoksi ei voida katsoa, ettei asetusta sovellettaisi jaettuun
määräävään asemaan, koska samaa päättelytapaa olisi sovellettava myös silloin, kun
kyse on yhdellä yrityksellä olevasta määräävästä asemasta, mistä olisi pääteltävä,että asetus ei olisi ollenkaan tarpeellinen.
- 155.
- Lisäksi koska perustamissopimuksen 86 artiklan nojalla voidaan valvoa ainoastaan
määräävän aseman vahvistamista eikä siis tällaisen tilanteen luomista (em. asia
Europemballage ja Continental Can v. komissio, tuomion 26 kohta), yhteisön
keskittymänvalvontajärjestelmään syntyisi sen vuoksi, ettei asetusta sovellettaisi
keskittymien luomiseen, aukko, millä vaarannettaisiin yhteismarkkinoiden
asianmukainen toiminta.
- 156.
- Edellä esitetystä ilmenee, että jaettua määräävää asemaa ei ole suljettu pois
asetuksen N:o 4064/89 soveltamisalasta, kuten myös yhteisöjen tuomioistuin on
todennut edellä mainitussa asiassa Ranska ym. vastaan komissio antamassaan
tuomiossa (178 kohta), joka on annettu nyt esillä olevassa asiassa 18.2.1998 pidetyn
suullisen käsittelyn jälkeen.
- 157.
- Näin ollen komissiolla ei ollut lainkaan velvollisuutta perustella päätöksen tekstissä
sitä, että asetusta sovelletaan jaettuihin määrääviin asemiin, varsinkin kun
huomioon otetaan se, että se oli jo ilmaissut tätä koskevan näkemyksensä
vuosittaisissa kilpailupolitiikkaa koskevissa kertomuksissaan ja muissa
ratkaisemissaan keskittymätapauksissa eli erityisesti Nestlé/Perrier-päätöksessään.
Näin ollen peruste, joka koskee perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista, on
hylättävä.
- 158.
- Edellä esitetyn perusteella kaikki tutkitut kanneperusteet on hylättävä.
III Kanneperusteet, jotka koskevat sitä, että komissio on soveltanut virheellisesti
asetuksen N:o 4064/89 2 artiklaa, kun se on todennut, että keskittymällä luotaisiin
jaettu määräävä asema, ja perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista
A Riidanalainen päätös
- 159.
- Sen päätelmänsä tueksi, että Implats/LPD:n ja Amplatsin välille muodostuisi jaettu
määräävä asema, joka voisi rajoittaa kilpailua yhteismarkkinoilla olennaisesti
(riidanalaisen päätöksen 219 perustelukappale), komissio on erityisesti todennut
seuraavaa (74214 perustelukappale):
Huolimatta siitä, että platinametallit (platina, palladium, rodium, iridium,
rutenium ja osmium) esiintyvät luonnossa samassa malmiossa, niitä ei voida
riittävästi korvata toisillaan niin, että niiden voitaisiin katsoa muodostavan
yhdet tuotemarkkinat, ja näin ollen jokainen platinametalli muodostaa
erikseen omat tuotemarkkinansa;
platinametallit ovat arvokkaita hyödykkeitä, joita myydään kaikkialla
maailmassa samoilla ehdoilla, minkä vuoksi jokaisen platinametallin osalta
on olemassa yhdentyneet maailmanmarkkinat;
platinan ja rodiumin markkinoille on ominaista tuotteen homogeenisuus,
markkinoiden suuri avoimuus, kysynnän joustamattomuus suhteessa
nykyiseen hintatasoon, kysynnän maltillinen kasvu, täysin kehittynyt
tuotantotekniikka, markkinoille pääsyn vaikeus, tarjontapuolen suuri
keskittyneisyys, eri markkinoiden toimittajien väliset rahoitukselliset siteet
ja yhteydet, kysyntävoiman merkityksettömyys, kilpailun vähäisyys ja se, että
kilpailutekijöitä on ollut vain vähän;
keskittymän seurauksena Implats/LPD-ryhmällä ja Amplatsilla olisi
kummallakin platinan maailmanmarkkinoista noin 35 prosentin
markkinaosuus (noin 70 prosentin yhteenlaskettu markkinaosuus), joka
kasvaisi kummankin osalta yli 40 prosenttiin (yhteenlaskettu markkinaosuus
noin 80 prosenttia) sen jälkeen, kun kahden vuoden kuluessa Venäjällä
olevat varastot olisi kulutettu, ja niiden yhteenlaskettu osuus maailman
arvioiduista platinametallivaroista olisi 89 prosenttia, josta kummankin osuus
olisi noin 50 prosenttia;
keskittymän seurauksena Implats/LPD:llä ja Amplatsilla olisi samanlaiset
kustannusrakenteet;
keskittymän myötä häviäisi LPD:n aiheuttama kilpailullinen uhka
markkinoilla;
keskittymän jälkeen Venäjä olisi enää pieni tekijä markkinoilla;
marginaaliset hankintalähteet eli oligopolin ulkopuoliset tavarantoimittajat,
kierrätysyritykset, Venäjän ulkopuolella olevien varastojen haltijat sekä
platinan korvaaminen palladiumilla ei voisi olla vastapainona Implats/LPD:n
ja Amplatsin muodostaman duopolin taloudelliselle voimalle;
uusien yritysten tulo platinan ja rodiumin markkinoille olisi
epätodennäköistä.
B Yleisiä huomioita
- 160.
- Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä esitetty selvitysaineisto ja päätöksen
perustelut eivät ole riittävä perusta sille päätelmälle, että keskittymän seurauksena
olisi syntynyt jaettu määräävä asema, eikä niitä myöskään ole pidettävä
perustamissopimuksen 190 artiklaa koskevassa oikeuskäytännössä tarkoitettuina
riittävinä perusteluina.
- 161.
- Kantajan mukaan siinä tapauksessa, että komissio olisi soveltanut platinan ja
rodiumin markkinoiden objektiivisiin ominaispiirteisiin oikein niitä kriteerejä, jota
se on aikaisemmissa päätöksissään soveltanut, se ei olisi tehnyt sitä päätelmää, että
keskittymän seurauksena olisi syntynyt jaettu määräävä asema.
- 162.
- On syytä muistuttaa, että asetuksen N:o 4064/89 2 artiklan 3 kohdan mukaan
yhteismarkkinoille soveltumattomaksi on julistettava sellainen keskittymä, jolla
luodaan sellainen määräävä asema tai vahvistetaan sellaista määräävää asemaa,
jonka seurauksena tehokas kilpailu yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla
olennaisesti rajoittuisi.
- 163.
- Kun komissio arvioi, syntyisikö keskittymän seurauksena jaettu määräävä asema,
sen on relevantteja markkinoita kartoittavan tutkimuksen perusteella arvioitava,
johtaako sen käsiteltävänä olevan keskittymän toteuttaminen tilanteeseen, jossa
keskittymän osapuolet ja yksi tai useampi ulkopuolinen yritys rajoittavat olennaisesti
tehokasta kilpailua relevanteilla markkinoilla sitä kautta, että näillä yrityksillä on
yhdessä juuri keskinäisten siteidensä vuoksi mahdollisuus omaksua sama
toimintalinja markkinoilla ja toimia huomattavan itsenäisesti suhteessa
kilpailijoihinsa, asiakkaisiinsa ja lopulta kuluttajiin (em. asia Ranska ym. v. komissio,
tuomion 221 kohta).
- 164.
- Tältä osin on kuitenkin todettava, että asetuksen aineellisissa säännöksissä ja
erityisesti sen 2 artiklassa komissiolle annetaan tiettyä harkintavaltaa erityisesti
taloudellisten seikkojen arvioinnissa (em. asia Ranska ym. v. komissio, tuomion
223 kohta).
- 165.
- Näin ollen tämän harkintavallan käytön tuomioistuinvalvonnassa, jolla on
olennainen merkitys keskittymien valvontaa koskevien säännösten täsmentämisessä,
on otettava huomioon se harkintamarginaali, joka liittyy keskittymien
valvontajärjestelmään kuuluviin taloudellisluonteisiin oikeussäännöksiin (em. asia
Ranska ym. v. komissio, tuomion 224 kohta).
- 166.
- Kantajan esittämät väitteet on tutkittava ottaen huomion nämä edellä esitetyt
näkökohdat.
C Gencorin ja Lonrhon yhteinen määräysvalta LPD:ssä ennen keskittymää
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 167.
- Kantajan mukaan vaikuttaa siltä, ettei komissio ole ottanut riittävästi huomion
kaikkea sitä selvitystä, joka sille on esitetty keskittymää edeltävästä tilanteesta, jossa
kantajalla ja Lonrholla oli yhdessä määräysvalta LPD:ssä. Ne tekijät, joiden
perusteella komissio päätteli keskittymän olevan yhteismarkkinoille soveltumaton,
olivat olemassa jo ennen suunniteltua keskittymää. Kantajan mukaan tämän vuoksi
on vaikea ymmärtää, millä tavalla keskittymä olisi muuttanut kilpailutilannetta
yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla.
- 168.
- Komissio väittää, että toisin kuin kantaja on esittänyt, Gencorilla ja Lonrholla ei
ollut ennen keskittymää yhdessä määräysvaltaa LPD:ssä. Komission mukaan kantaja
on muuttanut täysin näkemystään siitä, mitä se totesi väitetiedonantoon
antamassaan vastauksessa, jossa se totesi, että Implats ja LPD olivat täysin erillisiä
yksiköitä ja että Implatsin ainoa yhteys LPD:hen oli sen vähemmistöosakkuus
kyseisessä yhtiössä.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 169.
- Komissio on esittänyt riidanalaisen päätöksen 114121 ja
186191 perustelukappaleessa yksityiskohtaisen arvionsa keskittymää edeltäneistä
Implatsin ja LPD:n rakenteellisista yhteyksistä ja keskittymän vaikutuksesta
kilpailun rakenteeseen platinamarkkinoilla. Riidanalaisessa päätöksessä todetaan,
että nämä yhteydet eivät ole estäneet sitä, että LPD oli edelleen Implatsista
riippumaton kilpailija, ja että tämä itsenäisyys olisi hävinnyt keskittymän jälkeen.
- 170.
- On siis tutkittava, olisiko keskittymä muuttanut tuntuvasti sitä vaikutusvaltaa, jota
kantaja voisi käyttää LPD:ssä, ja tätä kautta kilpailuolosuhteita ja kilpailun
rakennetta platinan ja rodiumin markkinoilla, vai olisiko komission pitänyt hyväksyä
keskittymä sen vuoksi, ettei keskittymästä olisi aiheutunut mitään merkittäviä
muutoksia aikaisempaan markkinoiden rakenteeseen.
- 171.
- Tältä osin on huomattava, että vuoden 1990 osakassopimuksen 8.2 kohdan mukaan
Eastplatsin ja Westplatsin eli LPD:n liiketoimien ja toiminnan tavanomainen
valvonta ja liikkeenjohto kuuluvat Lonrhon yksinomaiseen määräysvaltaan Lonrhon
tytäryhtiön LMS:n kautta.
- 172.
- Kyseisessä sopimusmääräyksessä todetaan seuraavaa:
Kunkin yhtiön sitoumusten ja liiketoimien päivittäinen ja tavanomainen valvonta
ja liikkeenjohto siirretään LMS:lle [Lonrho Management Services]
liikkeenjohtosopimuksilla, ja sopimuspuolten on huolehdittava siitä, että yhtiöt ovat
tehneet allekirjoittamispäivään mennessä LMS:n kanssa sellaiset
liikkeenjohtosopimukset, joiden mukaan näiden yhtiöiden liikkeenjohdosta vastaa
LMS. LSA:n [Lonrho South Africa] on huolehdittava siitä, että LMS antaa kunkin
yhtiön hallitukselle säännöllisesti täydelliset tiedot kunkin yhtiön merkittävistä
liiketoimista antamalla (muun muassa) kuukausittaisen selvityksen
liikkeenjohdosta.
- 173.
- Lisäksi osakassopimuksen 8.5 kohdan mukaan LPD:n tuotannon markkinointi ja
myynti kuuluvat myös Lonrhon yksinomaiseen määräysvaltaan sen tytäryhtiön
Western Metal Salesin kautta (riidanalaisen päätöksen 117 perustelukappale).
- 174.
- Kyseisessä sopimusmääräyksessä todetaan seuraavaa:
WPL:n [Westplats] ja EPL:n [Eastplats] tuotanto, mukaan lukien sen kaivoksen
tuotanto, jonka WPL on saanut omistukseensa pääsopimuksen perusteella,
markkinoidaan WMS:n [Western Metal Sales] kautta .
- 175.
- Lisäksi osakassopimuksen 6.3 kohdan mukaan niin kauan kuin Lonrho-konserni
omistaa puolet tai enemmän kunkin yhtiön merkityistä osakkeista, kunkin yhtiön
toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana on LSA:n nimittämä johtaja.
Tältä osin on riidatonta, että koska LMS tarjoaa liikkeenjohtopalveluita LPD:lle,
sillä on vahva ja etuoikeutettu asema, jonka vuoksi se sekä tuntee liiketoiminnan
yksityiskohdat että hoitaa liiketoimintaa ja vaikuttaa voimakkaasti kaikkien
liiketoimintaa koskevien päätösten tuloksiin (riidanalaisen päätöksen
118 perustelukappale).
- 176.
- Lisäksi sitä näkemystä, ettei Gencor-konserni vaikuta LPD:n kilpailustrategiaan,
tukevat myös ne osapuolten lausumat, joita ne ovat antaneet keskittymästä
vastauksissaan väitetiedoksiantoon (ks. Gencorin ja Lonrhon vastauksen liitteessä
5 olevat 6, 7 ja 8 kappaleet: Gencorin ja Lonrhon määräysvalta LPD:ssä, neljäs
kappale) ja joiden mukaan Implats ja LPD olivat ja ovat edelleen täysin erillisiä
yksiköitä, joilla molemmilla on oma johtonsa, joka vastaa yksikön päivittäisen
toiminnan johtamisesta itsenäisesti ja Implatsin ainoa yhteys LPD:hen on
27 prosentin osakkuus LPD:ssä (päätöksen 118 perustelukappale). Kyseistänäkemystä tukee myös osakassopimuksen 17 kohta, jossa määrätään seuraavaa:
Osakkaiden (Gencor- ja Lonrho-konsernit) välisiä suhteita säännellään tällä
sopimuksella, eikä mitään sopimuksen osaa voida tulkita niin, että sillä
perustettaisiin yhteenliittymä, yhteisyritys tai vastaava .
- 177.
- On myös riidatonta, että koska LPD:llä ja Implatsilla oli edelleen erilliset
markkinointiosastonsa, ne kilpailivat ennen keskittymää osittain samoista asiakkaista
ja myivät tuotteitaan osittain samoille asiakkaille erilaisin ehdoin (riidanalaisen
päätöksen 117 kohta), ja että viimeisen kymmenen vuoden aikana LPD oli ollut
Venäjän ohella tärkein kilpailutekijä markkinoilla (päätöksen
174177 perustelukappale).
- 178.
- Lonrho pystyi näin ollen yksin ja ilman sopimusta Gencorin kanssa määräämään
erittäin tärkeästä osasta LPD:n kilpailustrategiaa eli sen markkinointipolitiikasta.
- 179.
- Keskittymän jälkeen tämä LPD:n kaupallisen strategian osa ei olisi enää kuulunut
Lonrhon yksinomaiseen määräysvaltaan, vaan se olisi kuulunut Lonrhon ja
Gencorin yhteiseen määräysvaltaan. Keskittymä olisi merkinnyt sitä, että uuteen
yksikköön olisi sulautettu Western Metal Sales ja LMS ja että kaikki louhintaan,
käsittelyyn, jalostamiseen ja markkinointiin liittyvät toiminnat olisi keskitetty
yhtenäisen johdon alaisuuteen Implats/LPD:hen (riidanalaisen päätöksen 120 ja
186 perustelukappale).
- 180.
- Näin ollen toisin kuin kantaja on väittänyt keskittymä oli omiaan muuttamaan
tuntuvasti LPD:llä olevia kilpailun mahdollisuuksia platinametallien markkinoinnin
osalta.
- 181.
- Tuotantopolitiikan osalta on todettava, että tiettyjen osakassopimuksen määräysten
mukaan Gencorin ja Lonrhon etukäteinen hyväksyntä oli saatava päätöksille, jotka
koskivat jo hyväksytyn ohjelman lisäksi tehtäviä suuria investointeja, vuotuiselle
strategiselle suunnitelmalle ja talousarviolle molempien LPD:n muodostavien
yhtiöiden osalta; näissä sopimusmääräyksissä määrättiin seuraavaa:
6.1 LSA:lla on sama edustus ja samat äänioikeudet yhtiöiden hallituksissa .
8.3 Osakkaiden on annettava suostumuksensa kaikkiin suuriin investointeihin,
joita ei ole jo hyväksytty suunnitelmassa ja jotka koskevat yhtiön
liiketoimintaa, mukaan lukien investointien rahoituksen ja
desinvestointipäätökset. Jos osakkaat eivät pysty sopimaan näistä seikoista,
ne pyytävät tästä yhteisellä sopimuksella valitulta riippumattomalta
asiantuntijalta lausunnon, joka otetaan huomioon.
8.4 Riippumatta kunkin yhtiön perustamiskirjoihin sisältyvistä säännöistä kunkin
yhtiön hallituksen toimivaltaan ja tehtäviin kuuluu seuraavien asiaryhmien
tutkiminen ja tarvittaessa hyväksynnän antaminen niiden osalta:
8.4.3 kunkin yhtiön vuotuinen strateginen suunnitelma ja talousarvio.
- 182.
- Tältä osin on riidatonta, että Lonrho voi ilman Gencorin myötävaikutusta lisätä
LPD:n tuotantomääriä noin [ ] unssin vuositasolle käyttäen olemassaolevia
kaivoskuiluja, ja lisäksi tarjontaa voidaan lisätä kehittämällä jatkuvasti
tuotantoprosessia ja poistamalla toimitusten pullonkauloja (National Economic
Research Associates -nimisen konsulttiyrityksen maaliskuussa 1996 laatiman
raportin 5.1 kohta, jäljempänä NERA-raportti).
- 183.
- Kantaja väittää silti, ettei keskittymä olisi voinut vaikuttaa kantajan mahdollisuksiin
estää LPD:n tuotantokapasiteetin kasvaminen tulevaisuudessa yli tämän määrän,
koska vuoden 1990 osakassopimuksen mukaan sen suostumus oli tarpeen jokaisen
suuren investoinnin osalta, mukaan lukien ne investoinnit, jotka olivat
välttämättömiä [ ]-nimellä tunnettujen kaivoskuilujen laajentamiseksi. Kantaja
väittää, että koska sillä oli veto-oikeus vuotuisen strategisen suunnitelman ja
talousarvion osalta, se pystyi estämään sen, että LPD saisi tarvitsemansa
rahoituksen (pankki- tai asiakasluototuksella) [ ]-nimellä kutsutun malmisuonen
hyödyntämiseksi (NERA-raportin 5.1 kohta).
- 184.
- Tältä osin on todettava, että asianosaisten esittämien tietojen ja Lonrhon entisen
toimitusjohtajan R. W. Rowlandin toimittaman selityksen mukaan LPD pystyi
velkaantumisestaan huolimatta rahoittamaan toimintansa laajentamisen omilla
varoillaan, ja LPD voisi laajentaa tuotantoaan 900 000 unssin vuositasolle rajallisilla
lisäkustannuksilla (riidanalaisen päätöksen 115 perustelukappaleen viimeinen virke
sekä 121 ja 191 perustelukappale). [ ]
- 185.
- Vuoden 1990 osakassopimuksen 8.3 kohdan lopussa määrätään kuitenkin, että jos
Gencor ja Lonrho ovat eri mieltä LPD:n tulevasta laajentumisesta, niiden on
pyydettävä riippumattomalta asiantuntijalta lausuntoa tästä. Jos näin ollen kuten
komissio on korostanut Gencor olisi pyrkinyt saavuttamaan LPD:n osalta hyvän
liikkeenjohtotavan kanssa ristiriidassa olevia päämääriä, se ei olisi pystynyt
loputtomasti estämään sellaisia investointipäätöksiä, jotka olisivat olleet
välttämättömiä LPD:n tuotantokapasiteetin kasvattamiseksi ja jotka olisivat voineet
hyödyttää kaikkia osakkeenomistajia (riidanalaisen päätöksen
191 perustelukappale).
- 186.
- Tällainen intressiristiriita olisi kuitenkin ollut keskittymän jälkeen
epätodennäköisempi, kun huomioon otetaan osapuolten taloudellisten intressien
muuttuminen.
- 187.
- Näin on siksi, että ennen keskittymää Gencorilla oli määräysvalta Implatsissa ja sillä
oli 27 prosentin vähemmistöosakkuus LPD:ssä, jota koskevan osakassopimuksen
osapuolena se lisäksi oli. Lonrho puolestaan omisti 73 prosenttia LPD:n osakkeista,
mutta se ei omistanut Implatsin osakkeita. Vaikka siis ennen keskittymää Gencorin
etujen mukaista olisi voinut olla sellaisten päätösten tekeminen, jotka olisivat
edullisia sen yksinomaisessa määräysvallassa olevien toimintojen eli siis Implatsin
toimintojen kehittämisen kannalta (se olisi saanut näistä suhteellisesti suuremman
tuoton) ja jotka olisivat mahdollisesti olleet LPD:n kannalta epäedullisia, tämä ei
päde Lonrhoon, koska sen vuoksi, että se toimi platinametallien markkinoilla
ainoastaan LPD:n kautta, sen ainoana intressinä oli objektiivisesti tarkasteltuna se,
että sen tytäryhtiön LPD:n toimintaa kehitettäisiin järkevimmällä tavalla.
- 188.
- Keskittymän seurauksena tämä tilanne olisi sitä vastoin voinut muuttua olennaisesti,
koska sekä Gencorilla että Lonrholla olisi ollut samansuuruinen osakkuus uudessa
Implats/LPD:ssä ja koska niillä olisi tämän vuoksi ollut samat taloudelliset
päämäärät ja intressit ainakin tämän uuden yksikön kehittämistä koskevien
strategisten päätösten osalta. Keskittymä olisi toisin sanoen voinut muuttaa LPD:n
kahden pääosakkaan intressitasapainoa, koska Gencorin ja Lonrhon näkemykset
olisivat lähentyneet toisiaan erityisesti uuden yksikön tuotantokapasiteetin
kehittämisen osalta, ja siten keskittymä olisi tehnyt mahdolliseksi sellaisen
duopolistisen markkinarakenteen syntymisen, joka olisi muodostunut yhtäältä
Gencorista ja Lonrhosta ja toisaalta Amplatsista.
- 189.
- Tätä näkemystä tukevat lisäksi kyseisten yritysten omat lausumat.
- 190.
- Riidanalaisen päätöksen 187 perustelukappaleessa todetaan tältä osin seuraavaa:
Kuten Lonrhon osakkeenomistajille sulautumista varten laaditussa
kiertokirjeessä todettiin:
Implats ja Lonrho eivät ole aikaisemmin päässeet sopimukseen monista aiheista,
mukaan lukien Lonrhon ehdottamat suunnitelmat laajentaa LPD:n toimintaa.
Hallituksen jäsenet uskovat, että sulautumisen jälkeen Lonrhon ja Gencorin edut
lisätä laajennetun Implatsin arvoa yhdistyvät kummankin osakkeenomistajan
hyödyksi.
- 191.
- Riidanalaisen päätöksen 188 perustelukappaleessa todetaan lisäksi seuraavaa:
Lisäksi [...] esitettyjen suunnitelmien mukaan sulautumisesta seuraava etujen
tarkistaminen merkitsee laajennussuunnitelmien pienentämistä, mikä johtaa
korkeampiin hintoihin verrattuna tilanteeseen, jossa sulautuminen ei toteutuisi ja
molemmat osapuolet suunnittelisivat tulevaisuuttaan entiseen tapaan. [...] on esitetty
kaksi erilaista tuotantonäkymää, joissa hahmotellaan vaikutusta Implatsin ja LPD:n
tuotantoon sen perusteella, toteutuuko sulautuminen vai ei:
a) [...]
b) [...]
- 192.
- Lopuksi riidanalaisen päätöksen 189 perustelukappaleessa todetaan, että elokuussa
1994 annetun, [ ] -otsikoidun kertomuksen mukaan [ ] uskoo erityisesti, että
keskittymästä koituu markkinoiden kannalta kaksi etua (mahdollisten
kustannussäästöjen lisäksi):
nykyisten tuotantotasojen säilyttäminen vaikuttanee myönteisesti tärkeimpien
metallien hintoihin . Lisäksi:
sulautuneen ryhmän markkina-arvo on suurempi kuin perustana oleva
sulautuneiden yksiköiden arvo. Tämä johtuu sulautuman koosta ja mahdollisuudesta
käyttää suurempaa vaikutusvaltaa markkinoilla .
- 193.
- Näin ollen huolimatta siitä, että kantajan ja Lonrhon välillä oli jo vuoden 1990
osakassopimuksen perusteella rakenteellisia yhteyksiä, komissio katsoi perustellusti,
että suunniteltu keskittymä oli omiaan poistamaan pysyvästi sen LPD:n aiheuttaman
kilpailullisen uhan, joka kohdistuu korkeat kustannukset aiheuttavaan Implatsin ja
Amplatsin toimintaan sekä markkinoinnin että tuotannon osalta, ja että keskittymä
oli tämän vuoksi omiaan vaikuttamaan merkittävästi olemassa olleeseen kilpailun
rakenteeseen.
- 194.
- Näin ollen kyseessä olevat kantajan väitteet on hylättävä.
D Se, miten komissio on soveltanut jaetun määräävän markkina-aseman
käsitettä
1. Markkinaosuuksia koskeva kriteeri
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 195.
- Kantaja esittää, että komission määrittämät keskittymän osapuolten osuudet
platinan maailmanmarkkinoista olivat [ ] prosenttia (Implatsin osalta) ja [ ]
prosenttia (LPD:n osalta), eli näiden yhteenlaskettu markkinaosuus oli [ ]
prosenttia. Osuudet Euroopan yhteisön markkinoista olivat puolestaan [ ] (LPD),
[ ] (Implats) ja [ ] (yhteenlaskettu markkinaosuus). Kuitenkin muissa
keskittymävalvontaa koskevissa asioissa, joissa komission mukaan oli kyse jaetusta
määräävästä asemasta, eli esimerkiksi Nestlé/Perrier-päätöksessä ja asetuksen
N:o 4064/89 soveltamisesta (asia N:o IV/M.308 Kali + Salz/MdK/Treuhand)
14 päivänä joulukuuta 1993 tehdyssä komission päätöksessä 94/449/EY (EYVL
1994, L 186, s. 38; jäljempänä Kali + Salz/MdK/Treuhand -päätös) yhteenlasketut
markkinaosuudet olivat kantajan mukaan paljon suuremmat kuin nyt esillä olevassa
asiassa, mutta komissio hyväksyi silti kyseiset suunnitellut keskittymät.
- 196.
- Nestlé/Perrier-asiassa Nestléllä ja BSN:llä oli yhteensä 82 prosentin osuus
relevanteista markkinoista eli Ranskan kivennäisvesimarkkinoista (päätöksen
119 perustelukappale). Keskittymä olisi kuitenkin hyväksytty, jos tiettyjä ehtoja olisi
noudatettu.
- 197.
- Kali + Salz/MdK/Treuhand -asiassa Kali + Salzin markkinaosuus olisi kasvanut
17 prosentista 25 prosenttiin Saksan ulkopuolisilla yhteisön markkinoilla, ja
keskittymän seurauksena olisi syntynyt tosiasiallinen monopoli, koska kyseisellä
yrityksellä olisi ollut 98 prosentin osuus Saksan markkinoista, joita pidettiin erillisinä
maantieteellisinä markkinoina. Tässäkin asiassa komissio olisi hyväksynyt
keskittymän, jos tiettyjä ehtoja olisi noudatettu.
- 198.
- Komissio väittää, että nyt esillä olevan keskittymän osapuolten markkinaosuuksia
ei voida kantajan esittämällä tavalla verrata Nestlé/Perrier-päätöksessa määritettyyn
oligopolin osapuolten yhteenlaskettuun markkinaosuuteen (82 %), ja samaa voidaan
sanoa vertailusta Kali + Salz/MdK/Treuhand -päätökseen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 199.
- Asetuksen N:o 4064/89 2 artiklan 3 kohdassa säädetyllä kiellolla pyritään
perustamissopimuksen 3 artiklan g alakohdassa mainittuun yleiseen tavoitteeseen,
jonka mukaan on otettava käyttöön järjestelmä, jolla taataan, ettei kilpailu
yhteismarkkinoilla vääristy (asetuksen N:o 4064/89 1 ja 7 perustelukappale). Asetus
koskee keskittymiä, joilla luodaan sellainen määräävä markkina-asema tai
vahvistetaan sellaista määräävää markkina-asemaa, jonka seurauksena tehokas
kilpailu yhteismarkkinoilla tai niiden merkittävällä osalla olennaisesti rajoittuu.
- 200.
- Asetuksessa tarkoitettu määräävä markkina-asema on sellainen yhdellä tai
useammalla yrityksellä oleva taloudellinen valta-asema, jonka perusteella ne voivat
estää tehokkaan kilpailun jatkumisen relevanteilla markkinoilla, koska tämä valta-asema antaa niille mahdollisuuden toimia huomattavan itsenäisesti suhteessa
kilpailijoihinsa, asiakkaisiinsa ja lopulta myös kuluttajiin.
- 201.
- Määräävän markkina-aseman olemassaolo voi johtua useista tekijöistä, jotka
yksinään eivät välttämättä ole ratkaisevia. Näistä tekijöistä suuret markkinaosuudet
on erittäin merkityksellinen. Se, että yrityksellä on huomattava markkinaosuus, ei
kuitenkaan ole näyttöarvoltaan muuttumaton todiste siitä, että yritys on
määräävässä markkina-asemassa. Markkinaosuuden merkitys vaihtelee
markkinoittain kulloistenkin markkinoiden rakenteen mukaan erityisesti tuotannon,
tarjonnan ja kysynnän osalta (em. asia Hoffmann-La Roche, tuomion 39 ja
40 kohta).
- 202.
- Lisäksi keskittymän osapuolina olevien yritysten markkinaosuuksien suhde näiden
yritysten kilpailijoiden ja varsinkin välittömästi niitä pienempien kilpailijoiden
markkinaosuuksiin on pätevä osoitus määräävän aseman olemassaolosta. Tämän
tekijän avulla voidaan nimittäin arvioida kyseisen yrityksen kilpailijoiden
kilpailukapasiteetti (saman tuomion 48 kohta).
- 203.
- Näin ollen se, että komissio on aiemmin muissa keskittymätapauksissa tukeutunut
tietynsuuruisiin markkinaosuuksiin sen päätelmänsä tueksi, onko mahdollisesti kyse
jaetun määräävän markkina-aseman luomisesta tai vahvistamisesta, ei voi sitoa
komissiota, kun se tutkii keskittymiä, jotka koskevat erityisesti markkinoita, joilla
tarjonnan ja kysynnän rakenne sekä kilpailuolosuhteet ovat erilaisia kuin näissä
aiemmissa tapauksissa.
- 204.
- Koska asiassa ei ole saatu sellaista selvitystä, joka osoittaisi, että Nestlé/Perrier-päätöksessä kyseessä olleet kivennäisvesimarkkinat ja/tai
Kali + Salz/MdK/Treuhand-päätöksessä kyseessä olleet kaliummarkkinat olisivat
ominaispiirteiltään pohjimmiltaan samanlaisia kuin nyt esillä olevassa asiassa
kyseessä olevat platina- ja rodiummarkkinat, kantaja ei voi vedota siihen, että näissä
kahdessa päätöksessä komissio tukeutui nyt esillä olevasta asiasta mahdollisesti
poikkeaviin oligopolin osapuolten markkinaosuuksiin, asettaakseen kyseenalaiseksi
sen vähimmäismarkkinaosuuden, jota komissio on pitänyt osoituksena jaetun
määräävän aseman olemassaolosta nyt esillä olevassa asiassa.
- 205.
- Lisäksi vaikka markkinaosuuksien merkitys voi vaihdella markkinoittain, voidaan
perustellusti katsoa, että erittäin suuret markkinaosuudet ovat itsessään
poikkeustapauksia lukuun ottamatta osoitus määräävän aseman olemassaolosta
(asia C-62/86, Akzo v. komissio, tuomio 3.7.1991, Kok. 1991, s. I-3359, 60 kohta).
Yrityksellä, jolla on tiettynä aikana erittäin suuri markkinaosuus, on tuotannon ja
tarjonnan määränsä vuoksi vahva asema, jonka johdosta siitä tulee välttämätön
kauppakumppani ja joka jo tämän takia varmistaa, että se voi ainakin varsin pitkän
ajan toimia määräävälle markkina-asemalle ominaisella tavalla riippumattomasti,
ilman että yritykset, joilla on huomattavasti pienemmät markkinaosuudet, voivat
nopeasti tyydyttää tästä markkinajohtajasta irtautumaan pyrkivän kysynnän (em.
asia Hoffmann-La Roche, tuomion 41 kohta).
- 206.
- On totta, että kun kyseessä on oligopoli, oligopolin osapuolten suurilla
markkinaosuuksilla ei välttämättä ole samaa merkitystä kuin tutkittaessa yhden
yrityksen määräävää asemaa, siltä osin kuin tarkastelun kohteena on näiden
osapuolten mahdollisuus toimia ryhmänä huomattavan itsenäisesti suhteessa
kilpailijoihinsa, asiakkaisiinsa ja lopulta kuluttajiin. Silti on katsottava, että suuri
markkinaosuus on erityisesti duopolin osalta erittäin tärkeä osoitus jaetun
määräävän aseman olemassaolosta, ellei tätä koskevaa vastanäyttöä ole esitetty.
- 207.
- Nyt esillä olevan asian osalta on todettava, että kuten komissio on todennut
riidanalaisessa päätöksessään (81 ja 181 perustelukappale) keskittymän
seurauksena Implats/LPD:llä ja Amplatsilla olisi kummallakin ollut noin
3035 prosentin markkinaosuus eli yhteensä noin 6070 prosentin markkinaosuus
platinametallien maailmanmarkkinoilla ja ne olisivat hallinneet noin 89 prosenttia
maailman platinametallivaroista. Venäjällä oli 22 prosentin markkinaosuus ja noin
10 prosenttia maailman platinametallivaroista, Pohjois-Amerikan tuottajilla oli
viiden prosentin markkinaosuus ja yksi prosentti maailman platinametallivaroista,
ja kierrätysyrityksillä oli noin kuuden prosentin markkinaosuus. Oli kuitenkin
todennäköistä, että Venäjällä olevien varastojen myymisen jälkeen eli noin kahden
vuoden kuluttua riidanalaisen päätöksen tekemisestä Implats/LPD:llä ja Amplatsilla
olisi kummallakin ollut noin 40 prosentin markkinaosuus eli yhteensä 80 prosentin
osuus, eli nämä osuudet olisivat olleet erittäin suuria.
- 208.
- Kun otetaan huomioon keskittymän osapuolilla olevien markkinaosuuksien
suuruudet ja se, että keskittymän jälkeen sen seurauksena syntyneen yksikön ja
Amplatsin markkinaosuudet olisivat olleet huomattavasti suurempia kuin muiden
platinantoimittajien markkinaosuudet, komissio on siis voinut perustellusti katsoa,
että suunnitellun keskittymän seurauksena eteläafrikkalaiset yritykset olisivat
voineet päästä määräävään asemaan.
- 209.
- On syytä todeta, että kantaja on verrannut virheellisesti keskittymän osapuolten
markkinaosuuksia Nestlé/Perrier-päätöksessä mainittuun oligopolin osapuolten
yhteenlaskettuun markkinaosuuteen (82 %). Kuten komissio on todennut, vertailu
olisi suoritettava niin, että 82 prosentin markkinaosuutta verrataan keskittymän
osapuolten ja Amplatsin yhteenlaskettuun markkinaosuuteen, sellaisena kuin se
olisi, jos venäläinen tuottaja (Almaz), joka on ollut tärkeä toimija markkinoilla,
häviäisi markkinoilta, eli noin 80 prosenttiin. Kali + Salz/MdK/Treuhand
-päätöksen osalta on todettava, että kantaja on verrannut virheellisesti nyt esillä
olevan keskittymän osapuolten markkinaosuuksia Kali + Salzin ja MdK:n
markkinaosuuksiin (98 %) Saksassa, jonka markkinoilla määräävä asema ei ollut
jaettu. Kali + Salz/MdK/Treuhand -päätöksessä komissio totesi nimittäin, että kyse
oli jaetusta määräävästä asemasta Saksan ulkopuolisilla Euroopan markkinoilla,
koska keskittymän seurauksena syntyvällä yrityksellä olisi ollut duopolin toisen
osapuolen kanssa noin 60 prosentin markkinaosuus. Kantajan olisi siis pitänyt
käyttää vertailussa tätä viimeistä lukemaa, joka on selvästi pienempi kuin Amplatsin
ja Implats/LPD:n yhteenlaskettu markkinaosuus keskittymän jälkeen.
- 210.
- Siitä kantajan väitteestä, jonka mukaan Implats/LPD:n yhteenlaskettu
markkinaosuus olisi ollut keskittymän jälkeen ainoastaan [ ] prosenttia Euroopan
yhteisössä, on todettava, että relevantit maantieteelliset markkinat ovat määrätty
maantieteellinen alue, jolla on riittävän yhdenmukaiset kilpailuolosuhteet kaikille
taloudellisille toimijoille. Tällä alueella yksi tai useampi määräävässä asemassa
oleva yritys pystyy käyttämään asemaansa väärin niin, että tehokas kilpailu estyy (ks.
vastaavasti asia 27/76, United Brands v. komissio, tuomio 14.2.1978, Kok. 1978,
s. 207, 11 ja 44 kohta). Komissio pystyi siten arvioimaan asianmukaisesti
keskittymän vaikutuksia kilpailuun tällä alueella. Lisäksi on syytä huomata, että
platinametallimarkkinoiden niiden ominaispiirteiden vuoksi, jotka on kuvailtu
riidanalaisen päätöksen 6872 perustelukappaleessa, relevantit maantieteelliset
markkinat ovat nyt esillä olevassa asiassa maailmanlaajuiset, mitä asianosaiset eivät
ole kiistäneet.
- 211.
- Näin ollen markkinaosuuksilla ei tarkoiteta markkinaosuuksia Euroopan yhteisössä.
Platina- ja rodiummarkkinoiden kaltaisilla maailmanlaajuisilla markkinoilla sellaisen
kokonaisuuden taloudellinen voima, joka olisi muodostunut Implats/LPD:stä ja
Amplatsista keskittymän jälkeen, on se voima, joka liittyy osuuteen
maailmanmarkkinoista eikä siis markkinaosuuteen maailmanmarkkinoiden osalla.
- 212.
- Tältä osin se, että sellaisen paljoustavaran markkinoilla, joka on helposti
kuljetettavissa ja jonka hinnat määräytyvät maailmanlaajuisesti, olevan oligopolin
osapuolilla on eri markkinaosuudet eri alueilla, johtuu pelkästään perinteisistä
kauppasuhteista, jotka voivat joko helposti katketa, jos määräävässä asemassa
olevat yritykset syyllistyvät saalistushinnoitteluun kilpailijoittensa eliminoimiseksi, tai
olla hyvin pysyviä ylihinnoista huolimatta, jos marginaaliset tarjoajat eivät kykene
tyydyttämään helposti niiden yritysten asiakkaiden kysyntää, jotka ovat määräävässä
asemassa ja jotka perivät tällaisia hintoja.
- 213.
- Ei kuitenkaan ole mitään näyttöä kuten kantaja itse on myöntänyt
kannekirjelmänsä 4.24 kohdassa siitä, että komission määrittämän duopolin
ulkopuoliset yritykset, jotka toimivat platinamarkkinoilla, pystyisivät eristämään
yhteismarkkinat esimerkiksi siksi, että ne haluaisivat valikoivasti reagoida
määräävässä asemassa olevien oligopolin osapuolten päätökseen nostaa hintoja
maailmanlaajuisesti, ja yhtä vähän tällaiseen eristämiseen kykenevät oligopolin
osapuolet itse.
- 214.
- Vaikka oletettaisiin, että tarkasteltaessa platinan ja rodiumin markkinoiden kaltaisia
maailmanlaajuisia markkinoita on silti tutkittava, kuinka suuri kyseisten toimijoiden
myynti on tarkkaan ottaen ollut Euroopan yhteisössä, on syytä todeta, että
Implats/LPD:n ja Amplatsin muodostaman kokonaisuuden osuus platinan
maailmanmarkkinoista ei poikennut merkittävästi niiden markkinaosuudesta
yhteisön alueella.
- 215.
- Niiden tietojen mukaan, joita keskittymän osapuolet ovat antaneet CO-ilmoituslomakkeessa, Implats/LPD:n yhteenlaskettu markkinaosuus oli yhteisössä
keskimäärin noin [ ] prosenttia ajanjakson 19921995 aikana (ks. CO-lomakkeen
6.1.10 kohta, kannekirjelmän liite 6), kun taas Amplatsin markkinaosuus oli vuonna
1994 noin 3550 prosenttia ja Venäjän noin 2535 prosenttia. Toisin sanoen
Implats/LPD:n ja Amplatsin muodostaman kokonaisuuden yhteenlaskettu
markkinaosuus oli keskittymää tehtäessä noin [ ] prosentista 65 prosenttiin, ja
Venäjällä olevien varastojen loppumisen jälkeen tämä markkinaosuus olisi kasvanut
noin [ ] 78 prosenttiin, koska keskittymän osapuolten itsensä antamien tietojen
mukaan vuodesta 1994 lähtien noin puolet Venäjän myymistä tuotteista oli myyty
näistä varastoista (ks. CO-lomakkeen 7.3.2 kohta, kannekirjelmän liite 7).
- 216.
- Näin ollen markkinaosuutta koskevat kantajan väitteet on hylättävä
kokonaisuudessaan.
2. Implats/LPD:n ja Amplatsin kustannusrakenteiden samankaltaisuus
keskittymän jälkeen
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 217.
- Kantajan mukaan komissio on katsonut virheellisesti, että sulautuman tuloksena
syntynyt yksikkö ja Amplats toimisivat välttämättä yhdessä markkinoilla, koska niillä
on samankaltainen kustannusrakenne. Komissio ei ole ottanut huomioon sitä, että
sekä Implatsin ja LPD:n että Amplatsin eri kaivoskuilujen käyttökustannukset
vaihtelevat huomattavasti. Kantajan mukaan huomioon ei voida ottaa pelkästään
keskimääräisiä kustannuksia, koska tuotantopäätökset tehdään
kaivoskuilukohtaisesti ja koska kilpailu tapahtuu rajakustannusten tasolla.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 218.
- Komission tekemä kustannusvertailu perustuu riidanalaisen päätöksen liitteessä IIolevaan kaavioon, jossa on esitetty kolmen eteläafrikkalaisen tuottajan
kustannuskäyrät, sellaisena kuin keskittymän osapuolet ovat ne itse esittäneet.
- 219.
- Riidanalaisen päätöksen 138 perustelukappaleen b kohdassa komissio toteaa, että
platinateollisuuden kustannusrakenne on joustamaton ja kiinteät kustannukset ovat
korkeat, mistä seuraa, että tuotantoa ei voida muutella merkittävästi, vaikka osa
kuiluista on vain vähäisessä määrin tai ei ollenkaan kannattavia, eikä kantaja ole
kiistänyt tätä komission toteamusta. Komissio toteaa myös, että strategia, jonka
mukaan huonosti kannattavat kuilut suljettaisiin ja keskityttäisiin kannattaviin
kuiluihin, johtaisi siihen, että kustannukset, joita ei voida karsia, olisi jaettava jäljellä
olevien kaivosten kesken, mikä vähentäisi jokaisen marginaalisen kuilun
kannattavuutta ja johtaisi jälleen uusiin sulkemisiin.
- 220.
- Komissio on siis voinut perustellusti todeta, että päättäessään sopivasta platinan
tuotannon tasosta tuottajan on otettava huomioon sen toiminnan kustannukset
kokonaisuudessaan eikä pelkästään yksittäisten kaivosten käyttökustannuksia. Näin
ollen sulautuman tuloksena syntyvän yksikön ja Amplatsin kustannusten vertailu
siten, että huomioon otetaan kaikkien kaivoskuilujen käyttökustannukset, oli täysin
perusteltua.
- 221.
- Kantaja ei voi väittää, että komissio on jättänyt ottamatta huomioon sen, että sekä
Implatsin ja LPD:n että Amplatsin eri kaivoskuilujen käyttökustannukset vaihtelevat
huomattavasti. Tältä osin on syytä todeta, että kun otetaan huomioon kaavio, jossa
on esitetty kolmen eteläafrikkalaisen tuottajan käyttökustannuksia ennen ja jälkeen
keskittymän kuvaavat käyrät, jotka ovat keskittymän osapuolten laatimia
(riidanalaisen päätöksen liitteet II ja IV), on katsottava, että huolimatta louhitun
malmin laatueroista sekä erilaisista käsittely- ja jalostuskustannuksista ja
hallinnollisista kustannuksista, joihin komissio on viitannut riidanalaisessa
päätöksessä (182 perustelukappale), keskittymän tuloksena olisi syntynyt sellainen
uusi yritys, jonka kaivosten käyttökustannukset olisivat olleet rakenteeltaan
samankaltaisia kuin Amplatsilla.
- 222.
- Kun otetaan huomioon kyseisten yritysten markkinaosuuksien samankaltaisuus,
niiden samansuuruiset osuudet maailman malmivaroista ja niiden samankaltaiset
kustannusrakenteet, komissio on siten voinut perustellusti päätellä, että keskittymän
jälkeen Amplatsilla ja Implats/LPD:llä olisi ollut enemmän yhteistä mielenkiintoa
markkinoiden kehitystä kohtaan, mikä olisi lisännyt kilpailunvastaisen
rinnakkaiskäyttäytymisen eli esimerkiksi tuotannon rajoitusten todennäköisyyttä.
- 223.
- Näin ollen kyseiset kantajan väitteet on hylättävä.
3. Markkinoiden ominaispiirteet
a) Markkinoiden avoimuus
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 224.
- Kantaja väittää, että komission arviointi markkinoiden ominaispiirteistä on
virheellinen. Vaikka platina on homogeeninen tuote, jonka hinnat ovat hyvin
avoimet, tämä ei kantajan mukaan välttämättä merkitse avoimuutta kilpailijoiden
myynnin määrän, tuotantopäätösten ja malmivarojen osalta, mistä osoituksena on
se, että vuonna 1994 Amplats pystyi kätkemään kuukausien ajan ongelmansa
platinan tuotannossa tekemällä leasing-järjestelyjä toimitusvelvoitteidensa
noudattamiseksi.
- 225.
- Komissio toteaa, että se on esittänyt päätöksensä 145 ja 146 perustelukappaleessa
ne syyt, joiden vuoksi markkinat olivat erittäin avoimet hintojen lisäksi myös
tuotannon, myyntien, malmivarojen ja uusien investointien osalta. Kantaja ei ole
esittänyt mitään sellaista selvitystä, jolla osoitettaisiin vääriksi päätöksessä tehdyt
päätelmät. Lisäksi hintojen avoimuus oli komission mukaan tärkein seikka
määriteltäessä avoimuuden astetta oligopolitilanteessa. Lisäksi komissio toteaa, että
Lonrhon mukaan Amplats ei pystynyt kätkemään markkinoilla sen tuotanto-ongelmia, toisin kuin NERA-raportissa todetaan.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 226.
- Kantaja ei kiistä sitä, että platina on homogeeninen tuote, jonka hinnat määräytyvät
markkinoilla avoimen hintamekanismin mukaisesti.
- 227.
- Hintojen avoimuus on kuitenkin keskeinen seikka määritettäessä markkinoiden
avoimuuden astetta oligopolitilanteessa. Hintamekanismin välityksellä oligopolin
osapuolet voivat erityisesti saada välittömästi tiedon muiden oligopolin osapuolten
päätöksistä kasvattaa markkinaosuuttaan, ja ne voivat mahdollisesti ryhtyä
tarpeellisiin vastatoimiin estääkseen markkinaosuuksien kasvattamisen.
- 228.
- Nyt esillä olevassa asiassa kuten päätöksessä on todettu
(144146 perustelukappale) markkinat ovat varsin avoimet varsinkin siksi, että
platina on metallipörsseissä noteerattu tuote, tuotannosta ja myynnistä julkaistaan
tilastoja, suoria asiakkaita on markkinoilla vähän ja ne ovat tunnettuja, platina-alalla on suhteellisen pieni joukko yrityksiä ja niillä on läheisiä yhteyksiä, pääasiassa
käytetyt sopimukset ovat pitkäaikaisia sopimuksia, joissa kielletään ostetun tuotteen
jälleenmyynti, ja tuotantokapasiteettia luodaan tavallisesti investointihankkeilla,
joiden yksityiskohdat ovat alalla tunnettuja.
- 229.
- Näin ollen on katsottava komission todenneen perustellusti, että markkinat olivat
erittäin avoimet hintojen lisäksi myös tuotannon, myyntien, malmivarojen ja uusien
investointien osalta.
- 230.
- Kantajan väitteet on siksi hylättävä.
b) Platinamarkkinoiden kasvunäkymät
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 231.
- Kantajan mukaan komission arvio markkinoiden ominaispiirteistä on virheellinen.
Vaikka kysynnän kasvu on hidasta, tämä ei estä sitä, että kilpailu on voimakasta ja
että markkinaosuudet vaihtelevat kilpailun vuoksi. Tämän väitteensä tueksi kantaja
viittaa NERA-raporttiin. Tämän raportin 4.1.4 kohdan mukaan silloin, kun
kyseisellä teollisuuden alalla on ylikapasiteettia, kuten nyt kyseessä olevalla alalla,
tuottajien on kilpailtava erityisesti pienentämällä tuotantokustannuksiaan, jotta ne
välttäisivät liiallisen tuotantokapasiteettinsa poistamisen. Kantajan mukaan
markkinaosuuksien kehittyminen ja platinan reaalihintojen alentuminen ajanjaksolla
19851995 sekä se, että Amplats oli kasvattanut halpatuotantoaan ja että Implats
oli ryhtynyt merkittäviin rationalisointitoimiin, osoittavat, että markkinoiden
rakenteesta huolimatta tärkeimmät tuottajat eivät ole olleet oligopolistisessa
yhteistoiminnassa.
- 232.
- Komissio väittää, että keskittymän jälkeen kahden suurimman tuottajan
kustannusrakenteet olisivat olleet pääosin samanlaiset. Siten jopa kustannusten
pienentämisen osalta järkevänä strategiana olisi ollut rinnakkaiskäyttäytyminen.
Lisäksi on edelleen totta, että hitaasti kasvavat markkinat eivät ole otollisia sille,
että markkinoille tulisi uusia toimijoita ja että kilpailu olisi voimakasta.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 233.
- Kantaja ei ole kiistänyt sitä, että hitaasti kasvavat markkinat eivät periaatteessa ole
otolliset sille, että markkinoille tulisi uusia toimijoita ja että kilpailu olisi
voimakasta. Se on ainoastaan riitauttanut markkinoiden menneen kehityksen
perusteella sen, että tätä pääsääntöä voitaisiin soveltaa platinamarkkinoihin.
- 234.
- Kantaja ei ole osoittanut vääräksi komission analyysiä (riidanalaisen päätöksen
160172 perustelukappale), joka koskee aikaisempaa suuntausta kohti
oligopolistista määräävää asemaa ja joka perustuu markkinoiden kasvun ja
markkinaosuuksien kehittymiseen viimeisen vuosikymmenen aikana ja suoran
hintakilpailun heikkouteen asiakkaiden kanssa tehtyjen pitkäaikaisten sopimusten
osalta sekä korkeiden hintojen pysyvyyteen ja tärkeimpien markkinatoimijoiden
käyttäytymiseen.
- 235.
- Kysynnän kasvun osalta kantajan päättely perustuu lähtökohtiin, jotka eivät ole
vertailukelpoisia ajanjaksoa 1995--2000 koskevien kysynnän kasvunäkymien kanssa.
Vuosina 1985--1995, jolloin markkinaosuudet ja hinnat vaihtelivat ja Amplats ja
Implats toimivat kantajan edellä mainitsemalla tavalla, vuotuinen kysyntä oli lähes
kaksinkertaistunut eli kasvanut 2 830 000 unssista 5 205 000 unssiin (ks. NERA-raportin s. 15, taulukko 3.1), kun taas ajanjaksolla 1995--2000 kysynnän ei odotettu
merkittävästi kasvavan, koska vuotuisen kysynnän arvioitiin kasvavan 4 705 000
unssista 5 570 000 unssiin (ks. riidanalaisen päätöksen 127 perustelukappale).
- 236.
- Lopuksi on todettava, että kantaja ei ota tältä osin huomioon keskittymän
vaikutusta markkinarakenteeseen ja sitä vaikutusta, joka aiheutuu uudesta yksiköstä
suhteessa sen pääkilpailijaan Amplatsiin. Vaikka oletettaisiin, että kantajan
näkemys pitää paikkansa menneisyyden osalta, keskittymästä olisi silti seurannut se,
että kahden tärkeimmän tuottajan kustannusrakenteet olisivat olleet samankaltaisia
ja että kilpailua rajoittava rinnakkaiskäyttäytyminen olisi ollut platinamarkkinoiden
rakenteen vuoksi näille yrityksille taloudellisesti järkevämpi toimintatapa kuin
keskinäinen kilpaileminen niiden voittojen maksimoinnin sijasta.
- 237.
- Ottaen huomioon platinamarkkinoiden vakauden näiden markkinoiden
keskimääräinen vuotuinen kasvu oli ennustettu noin kolmeksi prosentiksi aikavälillä
19952000 komissio on voinut perustellusti katsoa, ettei uusilla kilpailijoilla ollut
kiihoketta markkinoille tulemiseen eikä olemassa olevien kilpailijoiden kannattanut
omaksua hyökkäävää strategiaa tämän lisäkysynnän kaappaamiseksi.
- 238.
- Kantajan väitteet on näin ollen hylättävä.
c) Kysynnän ja tarjonnan tasapaino
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 239.
- Kantaja väittää, että komission ennusteet platinan hinnan mahdollisesta
nousemisesta perustuivat selvästi siihen virheelliseen näkemykseen, että
markkinoilla syntyisi todennäköisesti puutetta platinasta (päätöksen
136 perustelukappale).
- 240.
- Kantajan mukaan komission näkemys oli ristiriidassa platina-alan toimijoiden
enemmistön näkemyksen kanssa, koska nämä olivat korostaneet alalla olevan
ylitarjontaa, joka tasoittuisi lähivuosien aikana.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen näkemys asiasta
- 241.
- Komissio mainitsee riidanalaisen päätöksen 127 perustelukappaleessa erilaiset
osapuolten esittämät kysyntäennusteet, jotka ovat joko osapuolten itsensä laatimia
tai Anderson, Wilson & Partners Inc:n, BOE Nat West Securitiesin, SBC
Warburgin ja Engelhardin laatimia, ja nämä ennusteet ovat erilaisia eri yhtiöillä.
- 242.
- Komissio on kuitenkin myös selvittänyt päätöksensä 128131 perustelukappaleessa
yksityiskohtaisesti niitä tekijöitä, jotka olivat perustana ennusteille, joiden mukaan
kysyntä kasvaisi maltillisesti seuraavien vuosien aikana, eikä kantaja ole riitauttanut
tätä komission selvitystä.
- 243.
- Näitä tekijöitä ovat seuraavat:
katalysaattoreiden tuotannon lisääntyminen, joka johtuu saasteiden torjuntaa
koskevan uuden tai ankaramman lainsäädännön antamisesta Yhdysvalloissa,
Euroopassa, Brasiliassa ja Argentiinassa vuosituhannen loppuun mennessä,
ja platinan kasvava käyttö dieselajoneuvojen katalysaattoreiden
valmistuksessa;
platinan lisääntyvä kysyntä koruteollisuudessa Japanissa, Yhdysvalloissa ja
todennäköisesti Kiinassa;
teollisuussovellusten osalta öljy- ja kemianteollisuudessa tapahtuu tiettyä
korvaamista, koska laman aikana suljettuja laitoksia ollaan avaamassa
uudelleen;
mikrotietokoneiden käytön lisääntyminen, kun huomioon otetaan se, ettäplatinaa käytetään aikaisempaa enemmän kovalevyjen päällystyksessä ja
tietokoneiden muissa osissa;
polttoainekennojen lisääntyvä käyttö pitkällä aikavälillä.
- 244.
- Lisäksi riippumatta siitä, mikä osapuolten esittämistä kysyntäennusteista on
paikkansapitävin, komissio on todennut päätöksensä 134136 perustelukappaleessa,
että keskittymän seurauksena eteläafrikkalaiset yritykset hallitsisivat platinan
tarjontaa maailmanlaajuisesti ja että tämän vuoksi ainoastaan nämä yritykset
voisivat tyydyttää mahdollisen tarjontavajeen.
- 245.
- Kun otetaan huomioon nämä tiedot, joita kantaja ei ole riitauttanut, on syytä
todeta, että komissio ei ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä tutkiessaan platinan
tarjonnan ja kysynnän kehittymistä.
- 246.
- Kantajan väitteet on siksi hylättävä.
d) Marginaaliset ja vaihtoehtoiset tarjontalähteet
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 247.
- Kantaja väittää, että tutkiessaan markkinoille pääsyn esteitä komissio ei ole ottanut
riittävästi huomioon seuraavia seikkoja:
marginaalisten ja vaihtoehtoisten tarjontalähteiden yhteisvaikutusta ja
erityisesti kierrätetyn platinan kasvavaa merkitystä
vuodesta 1985 lähtien kertyneitä varastoja, joiden määrä oli noin neljä
miljoonaa unssia
platinan korvaamista yhä enemmän palladiumilla
Venäjän tuotantoa ja sen varastojen myymistä
marginaalisten toimittajien kuten Yhdysvalloissa Stillwaterin ja Zimbabwessa
Hartelyn suunnitelmia merkittävästä uudesta tuotannosta.
- 248.
- Tältä osin kantaja esittää, että 19.4.1996 päivätyssä Etelä-Afrikan hallituksen
kirjeessä todetaan Etelä-Afrikan ja Zimbabwen ulkopuolisten maailman
platinavarojen voivan teoriassa tyydyttää maailmanlaajuisen kysynnän 20 vuoden
ajan.
- 249.
- Kantajan mukaan komissio on pohjimmiltaan jättänyt arvioimatta sen vaikutuksen,
joka marginaalisilla tarjontalähteillä ja muilla kilpailuun mahdollisesti vaikuttavilla
tekijöillä olisi ollut siinä tilanteessa, että hinnat olisivat nousseet esimerkiksi
kymmenen tai 20 prosenttia. Jos hinnat olisi pystytty pitämään tällä tasolla, tämä
olisi todellakin merkinnyt sitä, että sulautuman tuloksena syntynyt yksikkö olisi
yhdessä Amplatsin kanssa voinut toimia huomattavan itsenäisesti suhteessa
kilpailijoihinsa, asiakkaisiinsa ja lopulta myös kuluttajiin.
- 250.
- Komissio ei siten kantajan mukaan ole arvioinut asianmukaisesti sitä, miten hinnat
olisivat kehittyneet ilman kantajan mainitsemia tekijöitä, ja komissio on vielä
vähemmän arvioinut sitä, miten suuri merkitys näillä tekijöillä olisi tulevaisuudessa,
jos hinnat nousisivat komission olettamalla tavalla. Komissio on kantajan mukaan
näin menetellessään jättänyt täyttämättä sillä perustamissopimuksen 190 artiklan
mukaan olevan perusteluvelvollisuuden, koska on selvää, että marginaalisilla
tarjontalähteillä oleva 37 prosentin markkinaosuus olisi muiden tekijöiden ohella
hillinnyt hintojen nousua.
- 251.
- Komissio puolestaan viittaa riidanalaisen päätöksen 9195 perustelukappaleeseen,
jotka koskevat kierrätystä, 2932 perustelukappaleeseen, jotka koskevat platinan
korvaamista palladiumilla, 138 perustelukappaleen c kohtaan, joka koskee
varastoja, 122125, 134, 135 ja 173 kohtaan, jotka koskevat Venäjän tuotantoa ja
varastojen myyntiä, 8590 perustelukappaleeseen ja 138 perustelukappaleen
c kohtaan, jotka koskevat uutta tuotantoa, ja 193204 perustelukappaleeseen, jotka
koskevat osapuolten esittämää taloudellista analyysiä. Komissio toteaa
138 perustelukappaleen lopussa, ettei se usko, että varastoista, uusista kaivoksista
ja kierrätyksestä tuleva marginaalinen tarjonta voisi estää määräävän markkina-aseman väärinkäytön. Lisäksi komissio toteaa 203 perustelukappaleessa pitävänsä
erittäin epätodennäköisenä, että oligopolin ulkopuoliset tarjoajat, Venäjän varastot
ja kierrätysplatinan saatavuus vaikuttaisivat markkinoihin niin paljon, että yhteisen
määräävän aseman väärinkäyttö estyisi. Tämän viimeisen päätelmänsä osalta
komissio on kuitenkin ottanut huomioon Venäjän aseman pääkilpailijana
markkinoilla, kun LPD:tä ei oteta huomioon.
- 252.
- Siitä kantajan väitteestä, jonka mukaan marginaalisten tarjoajien 37 prosentin
markkinaosuus ja muut tekijät olisivat jarruttaneet hintojen nousua, komissio
toteaa, että pelkästään eteläafrikkalaisten tuottajien markkinaosuus oli vuonna 1995
63 prosenttia ja että markkinaosuus olisi kasvanut edelleen huomattavasti (noin
80 prosenttiin), kun Venäjä ei vuodesta 1997 lähtien enää myisi platinaa
varastoistaan. Lisäksi komissio väittää, että merkittävä osa marginaalisesta
kilpailusta oli hypoteettista ja olisi joka tapauksessa voinut aiheuttaa paineita
markkinoilla vasta useiden vuosien kuluttua.
- 253.
- Lopuksi komissio väittää, ettei kantaja ole perustellut sitä väitettään, jonka mukaan
muualla kuin Etelä-Afrikassa olevat varat olisivat voineet teoriassa tyydyttää
maailmanlaajuisen kysynnän seuraavan 20 vuoden ajan. Kantaja ei ole myöskään
täsmentänyt, mitä seurauksia tästä muiden varojen teoreettisesta riittävyydestä olisi
ollut markkinoilla.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 254.
- On katsottava, että kantajan näkemyksen tosiasiaperusta on virheellinen.
- 255.
- Komissio on tutkinut riidanalaisen päätöksen 9395 perustelukappaleessa erityisesti
katalysaattoreiden osalta platinan kierrätyksen kasvua ja sen rajoja, jotka johtuvat
romun keräyskustannuksista, ajoneuvojen viennistä kolmanteen maailmaan niin,
että ne jäävät kierrätyksen ulkopuolelle, ja muista tekijöistä.
- 256.
- Komissio on ottanut 138 perustelukappaleen c kohdassa asianmukaisesti huomioon
sen, että vuodesta 1985 lähtien varastoihin on kertynyt neljä miljoonaa unssia
platinaa.
- 257.
- Komissio mainitsee 2932 perustelukappaleessa sen suuntauksen rajat, että platina
korvataan lisääntyvässä määrin palladiumilla.
- 258.
- Komissio on tutkinut 81 perustelukappaleessa Venäjään tuotantoon ja varastojen
myyntiin liittyvät kysymykset. Lisäksi se on arvioinut 123125, 134 ja
173 perustelukappaleessa Venäjän tuotannon kasvumahdollisuuksia. Komissio on
myös tutkinut 171 ja 173 perustelukappaleessa sitä mahdollisuutta, että Venäjä olisi
käyttänyt valikoivasti varastojaan yrittääkseen vähentää monopolistisesti
tuotantoaan, ja komissio on sulkenut pois tällaisen mahdollisuuden.
- 259.
- Marginaalisten toimittajien eli esimerkiksi Yhdysvalloissa Stillwaterin ja
Zimbabwessa Hartelyn suunnitelmia komissio on tutkinut päätöksen
88 perustelukappaleessa.
- 260.
- Marginaalisten ja vaihtoehtoisten tarjontalähteiden yhteisvaikutusta on tutkittu
138 perustelukappaleen c kohdassa ja 202 perustelukappaleessa.
- 261.
- Vaikuttaa siis siltä, että toisin kuin kantaja on väittänyt komissio on ottanut
riittävästi huomioon edellä mainitut tekijät ja perustellut asianmukaisesti
päätöksensä näiltä osin.
- 262.
- Siitä kantajan väitteestä, jonka mukaan komissio ei olisi asianmukaisesti arvioinut
sitä, miten hinnat olisivat kehittyneet ilman kantajan mainitsemia tekijöitä, on
ainoastaan todettava, että kun komissio arvioi, miten keskittymä todennäköisesti
vaikuttaa markkinoilla, sillä ei ole velvollisuutta tutkia, miten markkinat olisivat
menneisyydessä kehittyneet ilman jotakin kilpailutekijää. Tässä arvioinnissa
komission on ainoastaan tutkittava, onko erityisesti relevanteilla markkinoilla
menneisyydessä tapahtuneen kilpailuolosuhteiden kehittymisen vuoksi katsottava,
että keskittymän johdosta yksi tai useampi yritys pääsee sellaiseen taloudelliseen
valta-asemaan, joka mahdollistaa väärinkäytökset esimerkiksi hintojen korottamisen
muodossa.
- 263.
- Näin ollen kantajan väitteet on hylättävä.
e) Rakenteelliset yhteydet
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 264.
- Kantaja väittää, että komissio ei ole ottanut huomioon sitä ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä (yhdistetyt asiat T-68/89, T-77/89 ja
T-78/89, SIV ym. v. komissio, tuomio 10.3.1992, Kok. 1992, s. II-1403; jäljempänä
laakalasituomio), jossa asetettiin perustamissopimuksen 86 artiklan soveltamisen
osalta jaetun määräävän markkina-aseman edellytykseksi kahden yrityksen väliset
rakenteelliset yhteydet, joista esimerkkinä on se, että näillä on sopimuksen tai
lisenssin perusteella yhdessä teknologinen etumatka kilpailijoihinsa, ja jotka
mahdollistavat sen, että nämä yritykset voivat toimia itsenäisesti suhteessa
kilpailijoihinsa, asiakkaisiinsa ja lopulta myös kuluttajiin. Kantajan mukaan komissio
ei ole nyt esillä olevassa asiassa osoittanut rakenteellisten yhteyksien olemassaoloa
eikä sitä, että sulautuman tuloksena syntyvä yksikkö ja Amplats käyttäytyisivät kuin
yksi ainoa määräävässä markkina-asemassa oleva yksikkö. Näin menetellessään
komissio on samalla rikkonut perustamissopimuksen 190 artiklassa asetettua
perusteluvelvollisuutta.
- 265.
- Kantaja korostaa tältä osin sitä, että komissio on maininnut riidanalaisessa
päätöksessä seuraavat sulautuman tuloksena syntyvän yksikön ja Amplatsin väliset
rakenteelliset yhteydet (156 ja 157 perustelukappale):
yhteydet eri teollisuudenaloilla, erityisesti yhteisyritys teräsalalla
AAC on äskettäin hankkinut kuusi prosenttia Lonrhon osakkeista, mihin
sisältyi etuosto-oikeus vielä 18 prosenttiin osakkeista.
- 266.
- Kantajan mukaan tämä analyysi on riittämätön kolmelta osin.
- 267.
- Ensinnäkin mikään näistä seikoista ei koske suoraan platinametallialaa.
Ensimmäinen seikka koskee yhteyksiä muilla teollisuudenaloilla, ja sekä
ensimmäinen että toinen seikka koskevat pikemminkin AAC:tä kuin platina-alalla
toimivaa Amplatsia, joka on sidoksissa AAC:hen.
- 268.
- Toiseksi nämä rakenteelliset yhteydet eivät ole lainkaan sellaisia, joiden katsottiin
laakalasituomiossa riittävän sen päätelmän perustaksi, että kyseessä on
perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitettu jaettu määräävä markkina-asema.
- 269.
- Kolmanneksi se, että AAC hankki äskettäin Lonrhon osakkeita, oli Gencorin ja
keskittymän kannalta vihamielinen toimenpide. Se on itsessään osoitus siitä, että eri
yhtiöiden välillä olevat yhteydet eivät estä agressiivista keskinäistä kilpailua.
- 270.
- Komissio väittää, että aiemmissa päätöksissään se ei ole aina tukeutunut
taloudellisiin yhteyksiin sen päätelmänsä tueksi, että kyseessä on jaettu määräävä
markkina-asema, ja lisäksi komission mukaan ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin ei ole laakalasituomiossa (358 kohta) pitänyt taloudellisten yhteyksien
olemassaoloa välttämättömänä edellytyksenä eikä se ole tulkinnut taloudellisten
yhteyksien käsitettä sillä tavalla suppeasti, että kyseessä voisi olla vain kantajan
mainitsemat rakenteelliset yhteydet. Komissio on siten mielestään ollut oikeassa
ymmärtäessään tämän käsitteen niin, että siihen kuuluu sellainen keskinäinen
riippuvuus, jollainen vallitsee tiiviin oligopolin osapuolten välillä.
- 271.
- Lisäksi komissio toteaa, että vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olisi
edellyttänyt perustamissopimuksen 86 artiklan osalta taloudellisten yhteyksienolemassaoloa, tämä ei merkitse sitä, että tätä edellytystä sovellettaisiin myös
keskittymävalvonnassa.
- 272.
- Komissio esittää myös, että vaikka taloudellisten yhteyksien käsitettä olisi tulkittava
suppeammin, suunnitellun keskittymän osapuolten ja Amplatsin välillä oli useita
tällaisia taloudellisia yhteyksiä, joiden merkitystä kantaja aliarvioi mutta jotka
olisivat voineet vahvistaa tiiviin oligopolin osapuolten yhteisiä intressejä
(riidanalaisen päätöksen 155157 perustelukappale).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 273.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole todennut laakalasituomiossa, että
rakenteelliset yhteydet olisivat välttämätön edellytys sille, että kyseessä voidaan
katsoa olevan jaettu määräävä markkina-asema, vaan tällaiset yhteydet on mainittu
vain esimerkkinä.
- 274.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ainoastaan todennut (tuomion
358 kohta), ettei periaatteessa voida sulkea pois sitä, että kahdella tai useammalla
itsenäisellä taloudellisella yksiköllä olisi tietyillä markkinoilla sellaisia taloudellisia
yhteyksiä, että niillä on tämän vuoksi katsottava olevan yhdessä määräävä asema
näillä markkinoilla suhteessa muihin toimijoihin. Lisäksi se on todennut (sama
tuomion kohta), että näin voi olla esimerkiksi silloin, kun kahdella tai useammalla
itsenäisellä yrityksellä on sopimuksen tai lisenssin perusteella teknologinen
etumatka, jonka johdosta ne voivat toimia huomattavan itsenäisesti suhteessa
kilpailijoihinsa, asiakkaisiinsa ja lopulta kuluttajiin.
- 275.
- Laakalasituomiosta ei myöskään voida päätellä, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin olisi tulkinnut taloudellisten yhteyksien käsitettä suppeasti niin, että
tämä käsite kattaisi vain kantajan mainitsemat rakenteelliset yhteydet.
- 276.
- Ei ole myöskään mitään oikeudellista tai taloudellista syytä sulkea taloudellisen
yhteyden käsitteen ulkopuolelle sellaista keskinäistä riippuvuutta, joka vallitsee
tiiviin oligopolin osapuolten välillä, kun kyse on markkinoista, joilla vallitsee
otolliset olosuhteet erityisesti markkinoiden keskittymisasteen, avoimuuden ja
tuotteen homogeenisuuden vuoksi, ja kun oligopolin osapuolet voivat ennustaa
toistensa käyttäytymisen ja niillä on tämän vuoksi vahva houkutus yhdenmukaistaa
käyttäytymisensä markkinoilla niin, että ne voivat maksimoida voittonsa
rajoittamalla tuotantoa hintojen nostamiseksi. Tällaisessa tilanteessa nimittäin
jokainen toimija tietää, että jos se ryhtyy voimakkaisiin kilpailutoimiin
kasvattaakseen markkinaosuuttaan (esimerkiksi hintoja alentamalla), muut toimijat
ryhtyvät samanlaisiin toimiin, minkä vuoksi kyseinen toimija ei hyödy aloitteestaan.
Näin kaikki kyseiset toimijat joutuvat kärsimään aiheutuneesta hintojen laskusta.
- 277.
- Tämä päätelmä soveltuu varsinkin keskittymävalvontaan, jonka tavoitteena on estää
kilpailulle haitallisten markkinarakenteiden syntyminen tai vahvistuminen. Tällaiset
rakenteet voivat aiheutua sekä kantajan mainitsemista taloudellisista yhteyksistä
suppeassa mielessä että oligopolin tyyppisistä markkinarakenteista, joille on
ominaista se, että jokainen toimija voi saada tietoonsa yhteiset edut ja erityisesti
saada hinnat nousemaan tarvitsematta turvautua sopimusten tekemiseen tai
menettelytapojen yhdenmukaistamiseen.
- 278.
- Nyt esillä olevassa asiassa sitä kantajan väitettä, jonka mukaan komissio ei ole
osoittanut rakenteellisten yhteyksien olemassaoloa, ei näin ollen voida hyväksyä.
- 279.
- Komissio on voinut pätevästi tukeutua markkinoiden rakenteen ennustettuun
muuttumiseen sekä Amplatsin ja Implats/LPD:n kustannusrakenteen
samanlaisuuteen ja päätellä näiden perusteella, että suunniteltu keskittymä loisi
jaetun määräävän markkina-aseman ja johtaisi todellisuudessa näiden kahden
yrityksen muodostaman duopolin syntymiseen.
- 280.
- Komissio on myös saanut tukeutua päätelmänsä tueksi niihin taloudellisiin
yhteyksiin, jotka se on maininnut riidanalaisen päätöksen 156 ja
157 perustelukappaleessa.
- 281.
- Kantaja on perusteettomasti riitauttanut näiden yhteyksien merkityksellisyyden
vedoten siihen, että ne eivät liittyneet suoraan platinametalliteollisuuteen ja
koskivat pikemminkin AAC:tä kuin Amplatsia. Komissio ei nimittäin ole pitänyt
niitä tärkeimpien platinantuottajien yhteyksiä, jotka koskivat muuta toimintaa kuin
platinametallien tuotantoa (päätöksen 156 perustelukappale), todisteena siitä, että
tuottajien välillä olisi ollut taloudellisia yhteyksiä kantajan tarkoittamassa suppeassa
mielessä, vaan komissio on ottanut ne huomioon tekijöinä, jotka voivat vaikuttaa
oligopolin osapuolten keskinäistä kuria lisäävästi sen vuoksi, että ne lisäävät
kostotoimenpiteiden vaaraa siinä tapauksessa, että yksi tai useampi osapuoli toimii
tavalla, jota muut osapuolet eivät voi hyväksyä. Lisäksi tätä näkemystä tukee
Gencorin ja Implatsin hallituksille 6.5.1994 jaettuihin asiakirjoihin kuulunut
konsultin kertomus, joka käsittelee kilpailijoiden reaktioita Implatsin ja LPD:n
vuorovaikutukseen ja jonka seuraavaa osaa on lainattu riidanalaisessa päätöksessä
(158 perustelukappale): konsultin mukaan yksi mahdollinen reaktio olisi
kurinpidolliset hyökkäykset ja signaalit hintasodat, esimerkiksi Rh (rodium).
- 282.
- Se, että kyseiset yhteydet koskevat AAC:tä eivätkä suoraan Amplatsia, ei osoita
vääräksi komission päätelmää. Koska AAC:llä oli määräysvalta Amplatsissa,
komissio on katsonut perustellusti, että AAC:n ja muiden yritysten toimivatpa
nämä platinametallien markkinoilla tai ei väliset yhteydet saattoivat vaikuttaa
myönteisesti tai kielteisesti Amplatsiin.
- 283.
- Siitä väitteestä, jonka mukaan se, että AAC hankki äskettäin Lonrhon osakkeita,
oli Gencorin ja keskittymän kannalta vihamielinen toimenpide ja on itsessään
osoitus siitä, että eri yhtiöiden välillä olevat yhteydet eivät estä agressiivista
keskinäistä kilpailua, on todettava, ettei kantaja ole osoittanut tämän toimenpiteen
olevan luonteeltaan vihamielinen ja että kyseinen toimenpide vahvisti joka
tapauksessa edelleen kahden tärkeimmän markkinoilla olleen kilpailijan välisiä
yhteyksiä täysin siitä riippumatta, miksi tähän toimenpiteeseen alunperin ryhdyttiin.
- 284.
- Näin ollen tämä väite on hylättävä.
f) Muut kilpailukeinot kuin tekniikan kehittyminen
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 285.
- Kantaja väittää, että vaikka tuotanto- ja kaivostekniikka on jo täysin kehittynyttä,
komissio ei ottanut huomioon muita, tekniikkaan liittymättömiä kilpailuetuja, kuten
käytettävissä olevia malmivaroja, liikkeenjohdollisia seikkoja ja eri tuottajien saamia
tukia, joiden vuoksi eri yritykset ovat hyvin erilaisissa kilpailuasemissa.
- 286.
- Komissio ei kiellä sitä, etteikö kilpailu olisi mahdollista myös alalla, jolla tekniikka
on täysin kehittynyttä. Komission mukaan tekniikan muuttumattomuus merkitsee
kuitenkin yhden tärkeän kilpailun lähteen puuttumista. Lisäksi kantajan väite on
itsessään osoitus siitä, miten merkittäviä tekijöitä liikkeenjohdolliset erot ja
malmivarojen erisuuruus ovat. Yksi suunnitellun keskittymän merkittävimmistä
piirteistä on kuitenkin se, että sen seurauksena markkinoilta olisi poistunut kilpailija
(LPD), jonka liikkeenjohdolliset ratkaisut ja kustannusrakenne poikkesivat
huomattavasti Implatsista ja Amplatsista.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 287.
- Toisin kuin kantaja väittää, komissio on ottanut riidanalaisen päätöksen 152 ja
153 perustelukappaleessa huomioon sen, että myös alalla, jolla tekniikka on täysin
kehittynyttä, kilpailu on aina mahdollista uusien työskentelytapojen ja
tuotantotekniikoiden soveltamisen vuoksi ja siksi, että neljän tärkeimmän
platinantuottajan liikkeenjohdolliset ratkaisut poikkesivat toisistaan, platinan
louhintatekniikan kehittyminen on suhteellisen hidasta ja että odotettavissa ei ollut
suuria teknisiä läpimurtoja, jotka muuttaisivat perusteellisesti platinateollisuuden
tuotantorakennetta.
- 288.
- Päätöksessä on siten otettu huomioon muut, tekniikkaan liittymättömät kilpailuedut.
Näin ollen kantajan väitteet on hylättävä.
g) Kolmansien osapuolten suhtautumisen huomioon ottaminen
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
- 289.
- Kantajan mukaan komissio ei ole ottanut huomioon sitä, että useimmat asiakkaat
ja muut kolmannet osapuolet, joihin komissio oli yhteydessä, suhtautuivat
neutraalisti tai positiivisesti keskittymään, mikä ilmenee väitetiedoksiantoon annetun
vastauksen 2.17 ja 2.21 kohdasta. Jos nämä kolmannet eivät olisi ajatelleet, että
marginaaliset ja muut kilpailutekijät hillitsisivät hintojen nousua, ne olisivat varmasti
suhtautuneet keskittymään kielteisesti.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 290.
- Kantaja ei ole pyrkinyt näyttämään toteen väitettään. Se, että komissio on omassa
markkina-analyysissään asettunut samalle kannalle keskittymähankkeeseen
kielteisesti suhtautuvien asiakkaiden ja muiden kolmansien kanssa, ei osoita, ettei
komissio olisi ottanut huomioon niiden tahojen mielipiteitä, jotka suhtautuivat
keskittymään myönteisesti tai neutraalisti.
- 291.
- Joka tapauksessa on katsottava, että vaikka asiakkaiden ja muiden kolmansien
mielipide voi olla tärkeä tiedonlähde tutkittaessa keskittymän todennäköistä
vaikutusta markkinoilla, tämä mielipide ei voi sitoa komissiota sen arvioidessa
itsenäisesti näitä vaikutuksia.
- 292.
- Näin ollen nämä väitteet on hylättävä.
h) Aikaisemmat oligopolistiset suuntaukset
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 293.
- Kantaja väittää, että kun komissio on katsonut, että platinateollisuudessa on jo
aiemmin vallinnut suuntaus jaetun määräävän aseman syntymiseen, se ei ole ottanut
huomioon sitä, että markkinaosuudet olivat vaihdelleet (NERI-kertomus, sivulla 15
oleva taulukko); lisäksi kantaja väittää, että tärkeimpien tuottajien
markkinaosuuksien asteittainen pienentyminen on osoitus tietynasteisesta kilpailusta
markkinoilla, minkä komissio on itsekin myöntänyt. Lisäksi kantajan mukaan
reaalihinnat ovat laskeneet viimeisen vuosikymmenen aikana (NERI-kertomus,
taulukko 3.2, s. 18, väitetiedoksiantoon annetun vastauksen liite 10, kuvio 3, ja
kannekirjelmän liite 11).
- 294.
- Komissio toteaa, että vaikka päätöksessä itsessään todetaan kilpailua olleen
aiemmin, markkinoilla on myös ollut rinnakkaiskäyttäytymistä ja kartellityyppistä
käyttäytymistä.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 295.
- Toisin kuin kantaja väittää, riidanalaisen päätöksen 166 ja 173 sekä 168172 ja
204 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio on ottanut asianmukaisesti
huomioon sekä markkinaosuuksien vaihtelut että hintojen kehittymisen, kun se on
tarkastellut sitä kilpailuympäristöä, jossa eteläafrikkalaiset toimittajat toimivat
ennen keskittymää.
- 296.
- Näin ollen kantajan väitteet on hylättävä.
i) Päätelmä
- 297.
- Kaikesta edellä esitetystä ilmenee, että riidanalaisessa päätöksessä on katsottu
perustellusti (219 perustelukappale), että keskittymän tuloksena Amplatsin ja
Implats/LPD:n välille olisi muodostunut määräävä duopolistinen asema platinan ja
rodiumin markkinoilla, minkä vuoksi tehokas kilpailu yhteismarkkinoilla olisi
rajoittunut olennaisesti asetuksen N:o 4064/89 2 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
Edellä esitetystä ilmenee myös, että päätöksen perustelut täyttävät
perustamissopimuksen 190 artiklassa asetetut vaatimukset.
- 298.
- Koska kaikki kantajan väitteet on hylätty, kyseiset kanneperusteet on myös
hylättävä.
IV Kanneperusteet, jotka koskevat sitä, että komissio on soveltanut virheellisesti
asetuksen N:o 4064/89 8 artiklan 2 kohtaa, kun se ei ole hyväksynyt keskittymän
osapuolten ehdottamia sitoumuksia, ja perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 299.
- Kantaja väittää, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on
kieltäytynyt hyväksymästä keskittymän osapuolten ehdottamia sitoumuksia ja että
komissio ei myöskään ole perustellut riittävästi kieltäytymistään, millä se on
rikkonut perustamissopimuksen 190 artiklaa.
- 300.
- Kantaja muistuttaa, että riidanalaisen päätöksen 215 kohdan mukaan osapuolet
ovat esittäneet komissiolle sitoumusluonnoksen, jolla pyritään vähentämään niitä
ongelmia, joita keskittymästä aiheutuu kilpailun kannalta. Sitoumusluonnos
toimitettiin jäsenvaltioille ja siitä keskusteltiin neuvoa-antavan komitean
kokouksessa 9.4.1996.
- 301.
- Sitoumukset käsittivät kolme osa-aluetta:
a) [ ] unssin lisäkapasiteetin luominen [ ] kaivoskuilujen osalta
b) tuotannon säilyttäminen nykyisellä tasollaan [ ] unssina vuodessa
c) uuden toimittajan luominen markkinoille.
- 302.
- Kantajan mukaan komissio on hylännyt virheellisesti nämä sitoumukset
(riidanalaisen päätöksen 216 perustelukappale) sillä perusteella, että ne olivat
luonteeltaan käyttäytymistä koskevia, minkä vuoksi niitä ei voitu hyväksyä asetuksen
N:o 4064/89 perusteella. Kantaja esittää, että komissio on aiemmin hyväksynyt
luonteeltaan käyttäytymistä koskevia sitoumuksia soveltaessaan tätä asetusta.
Kantaja lainaa tältä osin tiettyjä päätöksiä, joissa komissio oli kantajan mukaan
selvästikin hyväksynyt tämäntyyppisiä sitoumuksia.
- 303.
- Kantaja toteaa, että sitoumukset on hylätty päätöksen 216 perustelukappaleessa
sillä perusteella, että sulautuman omistamien muiden kaivosten tuotantoa voitaisiin
rajoittaa tuotannon pitämiseksi [...] unssin tasolla, mikä rajoittaisi
kokonaistarjontaa. Kantajan mukaan tämä perustelu on virheellinen. Sitoumus
koski sekä [ ] unssin lisäkapasiteetin luomista [ ] kaivoskuilujen osalta että
tuotannon säilyttämistä nykyisellä tasollaan. Näin ollen tuotantoa ei olisi voitu
vähentää, ennen kuin lisäkapasiteetti oli käytettävissä.
- 304.
- Kantaja riitauttaa myös sen komission perustelun (riidanalaisen päätöksen
216 perustelukappale), jonka mukaan siinä tapauksessa, että yksi toimittajista pitäisi
tuotantonsa vakiona, tieto siitä välittyisi oligopolin toiselle osapuolelle Amplatsille,
mikä voisi aiheuttaa hintojen nousupaineita. Kantajan mukaan sitoumuksella ei
pyritty siihen, että sulautuman tuloksena syntyvän yksikön tuotannolle asetettaisiin
katto. Amplats ei siten voisi olettaa, että sulautuman tuloksena syntyvä yksikkö
reagoisi kysynnän kasvamiseen pitämällä tuotantonsa nykyisellä tasolla. Joka
tapauksessa yrityksillä on kantajan mukaan oikeus saada kohtuullista tuottoa
taloudellisesta toiminnastaan, ja kilpailunäkökohtien vastaista on ainoastaan
sellaisen tuoton saaminen, jonka suuruutta on pidettävä kohtuuttomana tai
epäoikeudenmukaisena. Kantajan mukaan Etelä-Afrikan viranomaiset pystyisivät
kuitenkin puuttumaan sellaisiin sulautuman tuloksena syntyvän yksikön ja Amplatsin
toimenpiteisiin, joilla pyrittäisiin tällaisen tuoton saamiseen.
- 305.
- Kantaja väittää myös, että komissio ei ole ottanut lainkaan huomioon sitä Etelä-Afrikan viranomaisten lausumaa, että Amplats oli jo määräävässä markkina-asemassa ja että sulautuman tuloksena syntyvä yksikkö kilpailisi markkinoilla
tehokkaasti juuri Amplatsia vastaan. Komission näkemys ei siten sovi yhteen sen
kanssa, että Etelä-Afrikan viranomaiset olivat perustellusti huolissaan tuolloin
olemassa olleesta markkinoiden rakenteesta.
- 306.
- Uuden toimittajan luomisesta, jolla komission mukaan olisi ollut merkityksettömän
pieni vaikutus, kantaja toteaa, että jos sen muut perustelut sen tueksi, että
komission lähestymistapa on sitoumuksen osalta virheellinen, hyväksytään, myös
tämä riidanalaisen päätöksen osa on katsottava perusteettomaksi.
- 307.
- Kantaja riitauttaa myös sen komission väitteen, jonka mukaan sitoumus ei kuvasta
markkinoiden kasvua, josta kaikki ovat yhtä mieltä (riidanalaisen päätöksen
216 kohta). Kantajan mukaan tämä näkemys on ristiriidassa alan edustajien
enemmistön näkemyksen kanssa, jonka mukaan markkinoilla on ylitarjontaa, joka
mahdollisesti tasoittuu muutaman vuoden kuluessa. Jälkimmäistä näkemystä tukee
myös ainakin kolme riippumatonta raporttia, jotka on liitetty osapuolten
väitetiedoksiannon johdosta antamaan vastaukseen ja joihin komissio on
päätöksessään viitannut ainoastaan lyhyesti. Tätä taustaa vasten se sitoumus, että
osapuolet olisivat pitäneet tuotantonsa nykyisellä tasolla, olisi ollut toimenpide, jolla
olisi poistettu komission tärkein huolenaihe.
- 308.
- Lisäksi kantaja esittää, että tarjottujen sitoumusten noudattamista olisi kyetty
valvomaan. Erityisesti tuotannon tason säilyttämistä olisi ollut mahdollista valvoa
niin, että osapuolille olisi asetettu velvollisuus toimittaa komissiolle
neljännesvuosittain tuotantolukemat. Näitä lukemia olisi voitu verrata vuosittain
niihin tuotantolukuihin, jotka julkaistaisiin asianmukaisesti tarkastetussa
vuosikertomuksessa ja tilinpäätöksessä. Toisen tarjotun sitoumuksen eli [ ]
-hankkeen kehittämisen osalta kantaja toteaa, että vaikka sitoumus oli luonteeltaan
rakenteellinen, sen noudattamista olisi silti voitu helposti valvoa hankkeen
edistymistä koskevien kertomusten avulla, jotka olisi virallisesti tarkastettu, ja
vuosittaisten katselmusten avulla. Näiden sitoumusten valvominen ei siten olisi
kantajan mukaan vaikeampaa kuin muissa keskittymätapauksissa annettujen
sitoumusten valvominen.
- 309.
- Lopuksi kantaja väittää, ettei komissio olisi saanut hylätä ehdotettuja sitoumuksia
sillä perusteella, että niiden noudattamista olisi ollut vaikea valvoa sen vuoksi, että
luodun konsernin kaikki tuotantolaitokset olisivat sijainneet Etelä-Afrikassa. Jos
komissiolla nimittäin on yhteisön oikeuden ja kansainvälisen oikeuden perusteella
toimivalta estää keskittymä, joka toteutetaan täysin yhteisön ulkopuolella, komission
on ainakin sovellettava tällaiseen keskittymään samoja normeja ja edellytyksiä kuin
yhteisön alueella toteutettavaan keskittymään.
- 310.
- Komissio kiistää sen, että sitoumuksen sisältönä olisi ollut tuotannon tason
säilyttäminen ja [ ] -hankkeen kehittäminen eli tuotannon lisääminen. Komission
mukaan sitoumuksen sisältönä oli ainoastaan se, että tuolloinen tuotannon taso
säilytettäisiin ja että samalla luotaisiin uutta tuotantokapasiteettia. Komissio on
selittänyt riidanalaisessa päätöksessä (216 perustelukappale), miksi tämä ei ollut
riittävää laajentuvilla markkinoilla. Lisäksi se kantajan väite, jonka mukaan Amplats
ei olisi voinut olettaa, että sulautuman tuloksena syntyvä yksikkö ei lisäisi
tuotantoaan kysynnän kasvaessa, merkitsisi komission mukaan oligopolin
olemassaolon kieltämistä. Lopuksi komissio toteaa, että kun otetaan huomioon
ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä esitetyt syyt, sellainen näkemys, että Etelä-Afrikan kilpailuviranomaisilla olisi intressiä puuttua tahalliseen tuotannon
rajoittamiseen, on hyvin erikoinen.
- 311.
- Komissio katsoo, että luonteeltaan käyttäytymistä koskevia sitoumuksia ei voida
hyväksyä. Komission mukaan sovellettaessa asetusta N:o 4064/89 toimenpiteen, jolla
pyritään estämään sulautumasta aiheutuva taloudellisen voiman keskittyminen
markkinoilla, on myöskin oltava luonteeltaan rakenteellinen. Koska asetuksen
tavoitteena on sen estäminen, että syntyy tilanteita, joissa muusta kuin yritysten
yhteistoiminnasta aiheutuvat kilpailunrajoitukset ovat mahdollisia, komissio voi
ottaa huomioon ainoastaan sellaiset sitoumukset, joilla poistetaan tämä
väärinkäytön mahdollisuus. Lisäksi asetuksen 2 artiklassa kielletään nimenomaisesti
se, että komissio hyväksyy keskittymän, jolla luodaan määräävä markkina-asema tai
vahvistetaan tällaista asemaa. Tämän vuoksi lupaus siitä, että määräävää markkina-asemaa ei väärinkäytetä, on riittämätön eikä täytä asetuksessa asetettuja
edellytyksiä.
- 312.
- Komissio ei hyväksy kantajan tulkintaa aikaisemmissa keskittymätapauksissa
tarjottujen ja hyväksyttyjen sitoumusten luonteesta. Sitoumusta voidaan pitää
rakenteellisena, kun sillä ratkaistaan rakenteellinen ongelma, joka koskee
esimerkiksi markkinoille pääsyä. Tältä osin ei ole tarpeen pohtia sitä, oliko se
sitoumus, että [ ] -hanketta olisi kehitetty, luonteeltaan rakenteellinen, koska sillä
ei olisi kuitenkaan ratkaistu kyseisiä kilpailuun liittyviä ongelmia.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 313.
- Aluksi on syytä tutkia, millaisia sitoumuksia asetusta N:o 4064/89 sovellettaessa
voidaan hyväksyä, ja erityisesti on arvioitava, onko se komission näkemys perusteltu,
jonka mukaan kilpailukäyttäytymiseen liittyviä sitoumuksia ei voida hyväksyä.
- 314.
- Kun otetaan huomioon asetuksen N:o 4064/89 7 perustelukappale, jonka mukaan
olisi luotava uusi oikeudellinen järjestely , jolla kaikkia keskittymiä voitaisiin
tehokkaasti valvoa niillä yhteisössä esiintyvän kilpailun rakenteeseen olevien
vaikutusten kannalta, tämän asetuksen päätavoitteena on markkinarakenteiden
valvonta eikä siis yritysten käyttäytymisen valvonta, joka tapahtuu pääasiallisesti
soveltamalla perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklaa.
- 315.
- Asetuksen 8 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
Jos komissio toteaa, että ilmoitettu keskittymä siihen osallistuvien yritysten
tarvittaessa tekemien muutosten jälkeen täyttää 2 artiklan 2 kohdassa säädetyt
edellytykset, se tekee päätöksen, jossa se julistaa, että keskittymä soveltuu
yhteismarkkinoille.
Komissio voi liittää päätökseensä ehtoja ja velvoitteita, joiden tarkoituksena on
varmistaa, että keskittymään osallistuvat yritykset noudattavat komissiolle
antamiaan sitoumuksia muuttaa alkuperäisiä keskittymäsuunnitelmiaan.
- 316.
- Näistä säännöksistä ja asetuksen 2 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että kun komissio
katsoo, että keskittymä loisi määräävän aseman tai vahvistaisi sitä, sen on
kiellettävä keskittymä, vaikka suunniteltuun keskittymään osallistuvat yritykset
antaisivat komissiolle sitoumuksen siitä, etteivät ne käytä väärin määräävää
asemaansa.
- 317.
- Koska asetuksen tavoitteena on sen estäminen, että tehokasta kilpailua
yhteismarkkinoilla olennaisesti rajoittavia markkinarakenteita syntyy tai että tällaiset
rakenteet vahvistuvat, tällaisten tilanteiden syntymistä ei voida hyväksyä sillä
perusteella, että kyseiset yritykset sitoutuvat siihen, etteivät ne käytä väärin
määräävää markkina-asemaansa, vaikka näiden sitoumusten noudattamisen
valvonta olisi helppoakin.
- 318.
- Tästä seuraa, että asetuksessa N:o 4064/89 komissiolle on annettu toimivalta
hyväksyä ainoastaan sellaiset sitoumukset, joiden vuoksi kyseinen komissiolle
ilmoitettu keskittymä muuttuu yhteismarkkinoille soveltuvaksi. Yritysten
ehdottamien sitoumusten on toisin sanoen oltava sellaisia, että komissio voi niiden
vuoksi katsoa, että keskittymä ei luo eikä vahvista määräävää asemaa asetuksen
2 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
- 319.
- Näin ollen merkitystä ei ole sillä, voidaanko ehdotettua sitoumusta pitää
käyttäytymiseen liittyvänä vai rakenteellisena. On totta, että rakenteellisetsitoumukset, kuten keskittymän tuloksena syntyvän yksikön markkinaosuuden
alentaminen sitä kautta, että tytäryhtiö myydään, ovat asetuksen tavoitteen valossa
periaatteessa ensisijaisia, koska niillä estetään lopullisesti tai ainakin pitkäaikaisesti
sellaisen määräävän markkina-aseman syntyminen tai vahvistuminen, jonka komissio
on katsonut keskittymän johdosta syntyvän, eivätkä keskipitkän tai pitkän aikavälin
valvontatoimenpiteet ole tällöin tarpeen. Ei kuitenkaan voida automaattisesti sulkea
pois sitä, että määräävän aseman syntyminen ja vahvistuminen voitaisiin estää myös
ensi näkemältä käyttäytymiseen liittyvillä sitoumuksilla, kuten tavaramerkin
käyttämättä jättämisellä tietyksi aikaa tai sellaisen mahdollisuuden antamisella, että
kilpailijat saavat käyttää keskittymän tuloksena syntyvän yrityksen
tuotantokapasiteettia, tai yleisemmin mahdollisuudella käyttää olennaista
infrastruktuuria syrjimättömillä edellytyksillä.
- 320.
- Tämän vuoksi on tutkittava erikseen jokainen kyseisten yritysten ehdottama
sitoumus.
- 321.
- Vaikka kantaja on pitänyt [ ] -hankkeen kehittämistä rakenteellisena
sitoumuksena, se ei kiistä sitä, että kuten komissio on todennut riidanalaisessa
päätöksessä (216 perustelukappale) tällä sitoumuksella tai millään muullakaan
kyseisistä sitoumuksista, eli tuotannon pitämisellä tietyllä tasolla tai uuden
toimittajan luomisella, olisi voitu ratkaista se ongelma, että keskittymä luo
oligopolistisen markkinarakenteen.
- 322.
- Kaksi ensimmäistä sitoumusta eivät nimittäin muuta mitenkään duopolististen
markkinoiden markkinarakennetta, vaan niillä ainoastaan säänneltäisiin
Implats/LPD:n tuotantopolitiikkaa ottamalla käyttöön pelkkä
vähimmäistuotantovelvollisuus, joka tosin vähentää kysynnän kehityksen mukaisesti
mahdollisuuksia määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön vastaisuudessa, mutta
jolla ei kuitenkaan taata sitä, että määräävää asemaa ei käytettäisi väärin tai että
mikä on vielä tätäkin tärkeämpää määräävä asema katoaisi.
- 323.
- Kantaja ei myöskään voi väittää, ettei komissio saanut jättää hyväksymättä
sitoumuksia sillä perusteella, että jos Implats/LPD pitää tuotantonsa tietyllä tasolla,
tieto siitä välittyy Amplatsille, mikä voi aiheuttaa hintojen nousupaineita. Tällä
argumentilla ei nimittäin suinkaan osoiteta, että ehdotettu sitoumus olisi voinut
poistaa keskittymän luoman duopolistisen määräävän aseman, vaan sillä ainoastaan
asetetaan kyseenalaiseksi itse määräävän aseman olemassaolo. Tätä koskevat
kantajan väitteet on kuitenkin jo hylätty tutkittaessa kanneperustetta, joka koskee
sitä, että komissio on soveltanut väärin asetuksen N:o 4064/89 2 artiklaa, kun se
on katsonut kyseessä olevan jaettu määräävä markkina-asema.
- 324.
- Niistä kantajan väitteistä, että yrityksillä on oikeus saada kohtuullinen tuotto
taloudellisesta toiminnastaan ja että Etelä-Afrikan viranomaiset olisivat voineet
puuttua sellaiseen sulautuman tuloksena syntyvän yksikön ja Amplatsin
käyttäytymiseen, jolla ne pyrkisivät muun kuin tällaisen tuoton saamiseen, on
ainoastaan todettava, että riippumatta siitä, ovatko nämä väitteet perusteltuja, niillä
ei ole merkitystä arvioitaessa sitä, olisiko ehdotettu sitoumus voinut poistaa
keskittymän luoman haitallisen kilpailurakenteen.
- 325.
- Kolmannesta sitoumuksesta eli uuden toimittajan luomisesta on ainoastaan
todettava, että kantaja ei ole riitauttanut sitä komission näkemystä, että tällä
sitoumuksella olisi ollut merkityksetön vaikutus platinan toimituksiin loppukäyttäjille
tulevaisuudessa. Kantaja on ainoastaan korostanut sitä, että jos sen muut perustelut
sen tueksi, että komission lähestymistapa on sitoumuksen osalta virheellinen,
hyväksytään, myös tämä riidanalaisen päätöksen osa on katsottava
perusteettomaksi, ja näin väittäessään kantaja on myöntänyt tämän sitoumuksen
olevan luonteeltaan liitännäinen.
- 326.
- Koska kuitenkin kuten aiemmin on todettu komissio on perustellusti hylännyt
kaksi ensimmäistä sitoumusta, se ei ole tehnyt ilmeistä arviointivirhettä katsoessaan,
että luonteestaan riippumatta kolmatta sitoumusta ei voitu hyväksyä, koska sen
vaikutus markkinoihin olisi ollut merkityksetön.
- 327.
- Tästä seuraa, että niillä kantajan väitteillä, jotka koskevat mahdollisuuksia valvoa
ehdotettujen sitoumusten noudattamista, ei ole merkitystä. Koska nimittäin
sitoumuksilla ei kokonaisuutena tarkasteltuna voitu estää keskittymän aiheuttamaa
estettä tehokkaalle kilpailulle, komissio hylkäsi ne perustellusti täysin siitä
riippumatta, että niiden noudattamisen valvominen ei olisi ollut erityisen vaikeaa.
- 328.
- Komissio ei siten ole tehnyt oikeudellista virhettä tai ilmeistä arviointivirhettä
hylätessään ne sitoumukset, joita Gencor ja Lonrho olivat ehdottaneet keskittymän
aiheuttamien kilpailuun liittyvien ongelmien poistamiseksi.
- 329.
- Edellä esitetyn perusteella päätös on siis myös riittävästi perusteltu sitoumusten
hylkäämisen osalta.
- 330.
- Näin ollen kyseiset kanneperusteet on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
- 331.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on
velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 332.
- Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot,
jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Näin
ollen Saksan liittotasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu viides jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanne hylätään.
2) Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan
korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
3) Saksan liittotasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
AziziVesterdorf
García-Valdecasas
Moura Ramos Jaeger
|
Julistettiin Luxemburgissa 25 päivänä maaliskuuta 1999.
H. Jung
J. Azizi
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja
Sisällys
Kanteen perustana olevat tosiseikat
II - 2
1. Kyseessä oleva keskittymä
II - 2
Keskittymän osapuolet
II - 2
Suunniteltu yrityskeskittymä
II - 3
2. Hallinnollinen menettely
II - 4
Oikeudenkäyntimenettely
II - 6
Asianosaisten vaatimukset
II - 7
Tutkittavaksi ottaminen
II - 8
Vastaajan väitteet ja niiden perustelut
II - 8
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi tutkittavaksi ottamisesta
II - 8
Pääasia
II - 9
I Kanneperusteet, jotka koskevat sitä, että komissio on virheellisesti soveltanut
asetusta N:o 4064/89, koska tässä asetuksessa ei anneta komissiolle toimivaltaa
tutkia kyseisen keskittymän soveltumista yhteismarkkinoille, ja
perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista
II - 10
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 10
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 16
1. Asetuksen N:o 4064/89 alueellisen soveltamisalan arviointi
II - 16
2. Riidanalaisen päätöksen yhteensopivuus kansainvälisen oikeuden kanssa
II - 18
II Kanneperusteet, jotka koskevat sitä, että komissio on virheellisesti soveltanut
asetuksen N:o 4064/89 2 artiklaa, koska sillä ei ollut toimivaltaa estää sellaisia
keskittymiä, joilla luodaan jaettu määräävä markkina-asema tai vahvistetaan
tällaista asemaa, ja perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista
II - 22
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
II - 22
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 24
III Kanneperusteet, jotka koskevat sitä, että komissio on soveltanut virheellisesti
asetuksen N:o 4064/89 2 artiklaa, kun se on todennut, että keskittymällä
luotaisiin jaettu määräävä asema, ja perustamissopimuksen 190 artiklan
rikkomista
II - 30
A Riidanalainen päätös
II - 30
B Yleisiä huomioita
II - 31
C Gencorin ja Lonrhon yhteinen määräysvalta LPD:ssä ennen keskittymää
II - 32
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 32
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 32
D Se, miten komissio on soveltanut jaetun määräävän markkina-aseman
käsitettä
II - 37
1. Markkinaosuuksia koskeva kriteeri
II - 37
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 37
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 38
2. Implats/LPD:n ja Amplatsin kustannusrakenteiden samankaltaisuus
keskittymän jälkeen
II - 42
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 42
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 42
3. Markkinoiden ominaispiirteet
II - 43
a) Markkinoiden avoimuus
II - 43
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 43
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 43
b) Platinamarkkinoiden kasvunäkymät
II - 44
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 44
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 44
c) Kysynnän ja tarjonnan tasapaino
II - 45
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 45
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen näkemys asiasta
II - 46
d) Marginaaliset ja vaihtoehtoiset tarjontalähteet
II - 47
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 47
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 48
e) Rakenteelliset yhteydet
II - 49
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 49
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 51
f) Muut kilpailukeinot kuin tekniikan kehittyminen
II - 52
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 53
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 53
g) Kolmansien osapuolten suhtautumisen huomioon ottaminen
II - 53
Kantajan väitteet ja niiden perustelut
II - 53
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 53
h) Aikaisemmat oligopolistiset suuntaukset
II - 54
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 54
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 54
i) Päätelmä
II - 54
IV Kanneperusteet, jotka koskevat sitä, että komissio on soveltanut virheellisesti
asetuksen N:o 4064/89 8 artiklan 2 kohtaa, kun se ei ole hyväksynyt keskittymän
osapuolten ehdottamia sitoumuksia, ja perustamissopimuksen 190 artiklan
rikkomista
II - 55
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 55
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 58
Oikeudenkäyntikulut
II - 60