Asia C‑173/11

Football Dataco Ltd ym.

vastaan

Sportradar GmbH

ja

Sportradar AG

(Court of Appealin (England & Wales) (Civil Division) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Direktiivi 96/9/EY – Tietokantojen oikeudellinen suoja – 7 artikla – Sui generis ‑oikeus – Parhaillaan pelattavia jalkapallon mestaruuskilpailujen otteluita koskeva tietokanta – Uudelleenkäytön käsite – Uudelleenkäytön paikantaminen

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 18.10.2012

1.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tietokantojen oikeudellinen suoja – Direktiivi 96/9 – Tietokannan valmistajan oikeus kieltää tietokannan koko sisällön tai sen olennaisen osan kopiointi ja/tai uudelleenkäyttö (sui generis ‑oikeus) – Uudelleenkäytön käsite

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/9 7 artiklan 2 kohdan b alakohta)

2.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tietokantojen oikeudellinen suoja – Direktiivi 96/9 – Tavoite

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/9)

3.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tietokantojen oikeudellinen suoja – Direktiivi 96/9 – Tietokannan valmistajan oikeus kieltää tietokannan koko sisällön tai sen olennaisen osan kopiointi ja/tai uudelleenkäyttö (sui generis ‑oikeus) – Ulottuvuus – Pelkkä internetsivustolle pääsy ei kuulu mainitun oikeuden alaan

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/9 7 artikla)

4.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tietokantojen oikeudellinen suoja – Direktiivi 96/9 – Tietokannan sisällön uudelleenkäytön käsite – Ulottuvuus – Sui generis ‑oikeudella suojatusta tietokannasta ladattujen tietojen, jotka on lähetetty yhdessä jäsenvaltiossa sijaitsevan www-palvelimen välityksellä toisessa jäsenvaltiossa olevan henkilön tietokoneeseen, kuuluminen mainitun käsitteen alaan – Edellytykset – Aie kohdistaa ne viimeksi mainittuun jäsenvaltioon sijoittautuneelle yleisölle – Arviointiperusteet – Asian arvioimisen kuuluminen kansalliselle tuomioistuimelle

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/9 7 artikla)

5.        Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tietokantojen oikeudellinen suoja – Direktiivi 96/9 – Tietokannan valmistajan oikeus kieltää tietokannan koko sisällön tai sen olennaisen osan kopiointi ja/tai uudelleenkäyttö (sui generis ‑oikeus) – Uudelleenkäytön paikantamista vain sen jäsenvaltion alueelle, jonka alueella www-palvelin sijaitsee, ei voida hyväksyä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/9 7 artikla)

1.        Ks. tuomion teksti.

(ks. 20–22 kohta)

2.        Tietokantojen oikeudellisesta suojasta annetun direktiivin 96/9 tarkoituksena ei ole säätää sui generis ‑oikeuden suojasta, jota sääntelisivät Euroopan unionin tasolla yhdenmukaiset säännöt. Mainitun direktiivin tavoite on kansallisia lainsäädäntöjä lähentämällä poistaa erot, jotka olivat olemassa kansallisissa lainsäädännöissä tietokantojen oikeudellisessa suojassa ja jotka rajoittivat sisämarkkinoiden toimintaa, tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkumista unionissa ja tietopalvelumarkkinoiden kehittämistä unionissa. Mainitussa tarkoituksessa kyseisessä direktiivissä edellytetään, että kaikki jäsenvaltiot säätävät omassa kansallisessa lainsäädännössään tietokantojen suojaamisesta sui generis ‑oikeudella. Tällaisessa tilanteessa jäsenvaltion lainsäädännössä säädetty sui generis ‑oikeuden suoja rajoittuu lähtökohtaisesti kyseisen jäsenvaltion alueeseen, joten kyseisen suojan saaja voi vedota siihen vain sellaisen luvattoman uudelleenkäytön osalta, joka on tapahtunut kyseisellä alueella.

(ks. 24–27 kohta)

3.        Pelkästään pääsy tietokantojen oikeudellisesta suojasta annetulla direktiivillä 96/9 säädetyllä sui generis ‑oikeudella suojatun tietokannan sisältävälle internetsivustolle tietyn valtion alueella ei riitä sen päätelmän tekemiseen, että kyseisen sivuston tarjoaja on toteuttanut uudelleenkäyttötoimen, johon sovelletaan kyseisen alueen kansallista oikeutta. Jos nimittäin katsottaisiin, että uudelleenkäyttö voidaan todeta pelkän sivustolle pääsyn perusteella, myös sellaisiin sivustoihin ja tietoihin, jotka on aivan ilmeisesti tarkoitettu kyseisen jäsenvaltion alueen ulkopuolella sijaitseville henkilöille mutta joihin voidaan kuitenkin teknisesti tarkasteltuna tutustua kyseisessä jäsenvaltiossa, sovellettaisiin aiheettomasti kyseisessä jäsenvaltiossa tällä alalla voimassa olevaa oikeutta.

(ks. 36 ja 37 kohta)

4.        Tietokantojen oikeudellisesta suojasta annetun direktiivin 96/9 7 artiklaa on tulkittava niin, että se, että henkilö, joka on yhtiö, lähettää kyseiseen direktiiviin perustuvalla sui generis ‑oikeudella suojatusta tietokannasta ensin lataamiaan tietoja jäsenvaltiossa A sijaitsevan www-palvelimen välityksellä jäsenvaltiossa B olevan toisen henkilön tietokoneeseen viimeksi mainitun henkilön pyynnöstä kyseisen tietokoneen muistissa säilyttämistä ja näyttöpäätteellä näyttämistä varten, merkitsee, että kyseiset tiedot lähettänyt henkilö on ”uudelleenkäyttänyt” mainittuja tietoja. Tietoja on uudelleenkäytetty jäsenvaltiossa B ainakin, jos on olemassa seikkoja, joiden perusteella voidaan katsoa, että mainittu toimi paljastaa sen toteuttajan aikeen kohdistaa se viimeksi mainittuun jäsenvaltioon sijoittautuneille yleisöön kuuluville henkilöille, minkä arviointi on kansallisen tuomioistuimen tehtävä.

Mainitunlaisia seikkoja voivat olla se, että mainitun palvelimen sisältämiin tietoihin kuuluu tietoja, jotka koskevat mainitussa toisessa jäsenvaltiossa tapahtuvia urheilutapahtumia, jolloin lähetystoimet johtuvat halusta herättää yleisön kiinnostus mainitussa toisessa jäsenvaltiossa, kuten myös se, että mainittu yhtiö on sopimuksella antanut kyseiselle yleisölle tarkoitettuja vedonlyöntipalveluja tarjoaville yhtiöille oikeuden päästä palvelimelleen. Lopuksi se seikka, että kyseisen yhtiön internetiin laittamat tiedot ovat sellaisten mainitussa toisessa jäsenvaltiossa olevien internetin käyttäjien saatavilla, jotka ovat edellä mainittujen yhtiöiden asiakkaita, heidän omalla kielellään, joka poikkeaa kielistä, joita niissä jäsenvaltioissa tavanomaisesti käytetään, joista käsin kyseinen yhtiö harjoittaa toimintaansa, voi mahdollisesti tukea niitä seikkoja, joilla pyritään osoittamaan, että tietty toimenpide on suunnattu erityisesti mainitussa toisessa jäsenvaltiossa olevalle yleisölle.

(ks. 40–42 ja 47 kohta sekä tuomiolauselma)

5.        Ei voida väittää, että tietokantojen oikeudellisesta suojasta annetun direktiivin 96/9 7 artiklassa tarkoitetun uudelleenkäytön on kaikissa olosuhteissa katsottava toteutuneen ainoastaan sen jäsenvaltion alueella, jossa www-palvelin, jolta kyseiset tiedot on lähetetty, sijaitsee. Sen lisäksi, että mainitunlaisen palvelimen täsmällinen paikantaminen on joskus vaikeaa, mainittu näkemys merkitsisi, että operaattoriin, joka ilman jonkin tietyn jäsenvaltion oikeuden nojalla sui generis ‑oikeudella suojatun tietokannan valmistajan suostumusta uudelleenkäyttää internetissä kyseisen tietokannan sisältöä kohdistamalla sen kyseisen jäsenvaltion yleisölle, ei sovellettaisi kyseistä kansallista oikeutta vain sen vuoksi, että sen palvelin sijaitsee kyseisen jäsenvaltion alueen ulkopuolella.

(ks. 44 ja 45 kohta)