Asia T-20/17
Unkari
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 27.6.2019
Valtiontuet – Mainosten julkaisemisesta Unkarissa kannettava liikevaihtovero – Verokantojen progressiivisuus – Yhtiöiden, jotka eivät tuottaneet voittoa vuonna 2013, oikeus vähentää veroperusteestaan 50 prosenttia edellisiltä tilikausilta siirrettyjä tappioita – Päätös, jolla tukitoimenpiteet todetaan sisämarkkinoille soveltumattomiksi ja määrätään perittäväksi takaisin – Valtiontuen käsite – Valikoivuusedellytys
1. Valtiontuki – Käsite – Viranomaisten tietyille yrityksille myöntämä suotuisa verokohtelu – Valtiontukeen kuuluminen
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
(ks. 71–73 kohta)
2. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Toimenpide, jolla myönnetään veroetu – Edun määrittämisessä sovellettava viitejärjestelmä – Tuotekohtainen rajaaminen – Arviointiperusteet – Yleisen tai ”normaalin” verojärjestelmän määrittäminen – Erilainen kohtelu, jota ei voida perustella yleisen tai ”normaalin” verojärjestelmän luonteella ja rakenteella, sellaisten toimijoiden välillä, jotka ovat toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa – Verojärjestelmän luonne ja rakenne – Käsite
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
(ks. 74–77 kohta)
3. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Edun määrittämisessä sovellettava viitejärjestelmä – Mainosten julkaisemisesta kannettava alakohtainen liikevaihtovero – Yleisen tai normaalin verojärjestelmän määrittäminen – Progressiivinen verorakenne – Progressiiviseen verorakenteeseen kuuluminen – Komission määritelmä puutteellisesta tai hypoteettisesta viiteverojärjestelmästä – Tutkimatta jättäminen
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
(ks. 78–83 kohta)
4. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Mainosten julkaisemisesta kannettava alakohtainen liikevaihtovero – Veron luonne – Kyseisen jäsenvaltion esittämä tavoite ottaa käyttöön uudelleenjakoperiaatteen mukainen alakohtainen verotus – Progressiivisen verorakenteen mukainen tavoite – Tutkittavaksi ottaminen
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
(ks. 84–90 kohta)
5. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Mainosten julkaisemisesta kannettava alakohtainen progressiivinen liikevaihtovero – Veron rakenne – Progressiivisen verorakenteen periaate – Toimijoiden erilainen verokohtelu, joka ei ole syrjivää ja joka perustuu siihen, että pyritään uudelleenjakotavoitteeseen – Valikoivuuden puuttuminen
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
(ks. 91–105 kohta)
6. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Mainosten julkaisemisesta kannettava alakohtainen progressiivinen liikevaihtovero – Veron rakenne – Käytännössä valitun progressiivisen verorakenteen valvonta – Yhteensopivuus uudelleenjakotavoitteen sisällön kanssa – Toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa olevien verovelvollisten syrjimätön kohtelu – Valikoivuuden puuttuminen
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
(ks. 107–111 kohta)
7. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Mainosten julkaisemisesta kannettava alakohtainen liikevaihtovero – Tappioiden vähennysmekanismi, jonka avulla veron perustetta voi alentaa ensimmäisen verotusvuoden osalta – Tutkittavaksi ottaminen – Edellytykset – Yhteensopivuus uudelleenjakotavoitteen kanssa – Syrjinnän puuttuminen
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
(ks. 117–124 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 27.6.2019 antamallaan tuomiolla Unkari v. komissio (T-20/17) komission päätöksen, jossa Unkarin käyttöön ottama mainosten julkaisemisesta kannettava alakohtainen progressiivinen liikevaihtovero todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi valtiontueksi.(1)
Unkarissa tuli 15.8.2014 voimaan mainosverolaki, jolla otettiin käyttöön asteittaiseen progressioon perustuva mainosten julkaisemisesta saatavaa liikevaihtoa koskeva vero. Kyseinen Unkarissa toimivien mainosten julkaisijoiden (sanomalehtien, audiovisuaalisten viestinten, mainosten esille asettajien) nettoliikevaihtoon kohdistuva vero sisälsi liikevaihdon mukaan progressiivisen kuusiportaisen veroasteikon, ja siihen liittyi verovelvollisten, joiden tulos ennen veroja vuonna 2013 oli nolla tai negatiivinen, mahdollisuus vähentää veroperusteestaan 50 prosenttia edellisiltä tilikausilta siirretyistä tappioista. Komissio katsoi, että niin veron progressiivisuuteen kuin veron perusteen alentamiseenkin tappioiden vähennyskelpoisuuden perusteella sisältyy valtiontuen elementtejä, ja ilmoitti 12.3.2015(2) Unkarille päätöksestään aloittaa näitä toimenpiteitä koskeva muodollinen tutkintamenettely, johon liittyy toimenpiteiden keskeyttämistä koskeva päätös.(3) Se on 4.11.2016 antamassaan päätöksessä katsonut erityisesti, että toimenpide oli sisämarkkinoille soveltumatonta valtiontukea, koska vero oli rakenteeltaan progressiivinen ja koska siihen liittyi mahdollisuus vähentää tappioita, ja määrännyt, että tuet on viipymättä ja tosiasiallisesti perittävä takaisin tuensaajilta.
Unionin yleinen tuomioistuin, jota pyydetään siis 16.5.2019 annetun tuomion Puola v. komissio(4) johdosta uudelleen määrittelemään, onko liikevaihtoon kohdistuva vero valikoiva toimenpide, koska se on rakenteeltaan progressiivinen vero, ja näin ollen valtiontukea, katsoo nyt esillä olevassa asiassa, että komissio on tehnyt useita virheitä.
Se toteaa ensinnäkin, ettei komissio voinut käyttää puutteellista tai hypoteettista verojärjestelmää sen määrittämiseksi, oliko kyseinen vero luonteeltaan valikoiva. Komissio määritti itse asiassa normaalin järjestelmän, jossa verotetaan yhden verokannan mukaisesti liikevaihdon määrästä riippumatta, vaikka sen olisi pitänyt määrittää sellaisen lailla vahvistetun normaalin verojärjestelmän, eli varsinaisen mainosveron, todelliset ominaisuudet, jonka rakenteeseen progressiivinen veroasteikko ja portaat kuuluvat. Unionin yleinen tuomioistuin totesi kuitenkin, että komission päätelmä voi olla perusteltavissa muilla syillä, jotka osoittavat, että kyse on valikoivasta edusta liikevaihdoltaan pienten yritysten hyväksi, ja tutki siksi myös sitä, pystyikö toimielin osoittamaan, että kyseinen vero oli rakenteeltaan sellainen, että veron luonne, toisin sanoen sen tavoitteet, sivuutettiin.
Tässä kohdin unionin yleinen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että komissio teki myös oikeudellisen virheen päätellessään, että veron tavoite oli ainoastaan kerätä talousarviovaroja, sillä Unkarin viranomaisten mukaan tavoitteena oli ottaa käyttöön mainosten julkaisijoiden liikevaihtoon kohdistuva uudelleenjakotavoitteen mukainen vero. Tämän jälkeen se toteaa, ettei komissio pystynyt osoittamaan, että veron progressiivisuus olisi ollut lähtökohtaisesti vastoin asetettua tavoitetta. Erityisesti se katsoo, ettei kyse ole valikoivuudesta, jos verotuserot ovat seurausta normaalin järjestelmän soveltamisesta poikkeuksetta, jos toisiinsa rinnastettavia tilanteita kohdellaan samalla tavalla ja jos näissä järjestelyissä ei sivuuteta asianomaisen veron tavoitetta. Lopuksi se toteaa, ettei komissio ole osoittanut todeksi sitä, että käytännössä valittu progressiivinen verorakenne olisi ollut vahvistettu siten, että veron tavoite olisi menettänyt suureksi osaksi sisältönsä.
Unionin yleinen tuomioistuin toteaa myös, ettei komissio ole vahvistanut, että veron perusteen alentaminen tappioiden vähennyskelpoisuuden perusteella olisi syrjivä elementti, joka olisi kyseisen veron tavoitteen vastainen valtiontuen muodostava valikoiva etu. Se muistuttaa tässä kohdin erityisesti, että kyseinen veron perusteen alentaminen vahvistettiin asianomaisten yritysten valinnoista riippumattomien objektiivisten kriteerien perusteella.