Asia T-138/09

Félix Muñoz Arraiza

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin RIOJAVINA rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki RIOJA, joka on yhteismerkki – Suhteellinen hylkäysperuste – Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Sekaannusvaara haetun tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välillä

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Yhteisön tavaramerkin määritelmä ja hankkiminen – Suhteelliset hylkäysperusteet – Väite, jonka on tehnyt sellaisen aikaisemman tavaramerkin haltija, joka on sama tai samankaltainen kuin haettu tavaramerkki ja joka on rekisteröity samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten – Asianomaisten tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuus

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara on olemassa, jos kohdeyleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat tai palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä tai taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä. Tästä seuraa, että täsmällisellä kaupallisella alkuperällä, jonka kohdeyleisö yhdistää kummankin riidanalaisen tavaramerkin kattamiin tavaroihin tai palveluihin, on vain vähän merkitystä, kun ratkaistaan, onko riidanalaisten tavaramerkkien välillä sekaannusvaaraa. Merkitystä on nimenomaan sillä, voiko kohdeyleisö mieltää tämän kaupallisen alkuperän samaksi molemmissa tapauksissa.

(ks. 25 ja 26 kohta)

2.      Kohdeyleisön kannalta, johon kuuluu sekä unionin yleisö yleensä että sen erikoistunut yleisö, on olemassa yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara yhtäältä sanamerkin RIOJAVINA, jonka rekisteröintiä yhteisön tavaramerkiksi on haettu Nizzan sopimuksen mukaiseen luokkaan 30 kuuluvaa etikkaa sekä luokkaan 35 kuuluvia ”kaupallisia yksinoikeusedustuksia, edustuksia, tukku- ja vähittäismyyntiä, vientiä, tuontia; kaikki edellä mainitut liittyvät etikkaan” varten, ja toisaalta kuviomerkin RIOJA välillä, joka on yhteisön tavaramerkiksi aikaisemmin rekisteröity yhteismerkki kyseisen sopimuksen mukaiseen luokkaan 33 kuuluvia viinejä varten.

Riidanalaisten tavaramerkkien vahva samankaltaisuus nimittäin kompensoi tavaramerkkien kattamien tavaroiden ja palvelujen vähäistä samankaltaisuutta siten, että kohdeyleisö saattaa luulla, että tavaramerkillä RIOJAVINA tarjottavat etikka ja etikan markkinointipalvelut ovat peräisin samoista yrityksistä kuin aikaisemmalla yhteisön tavaramerkillä markkinoidut viinit.

(ks. 33 ja 55 kohta)

3.      Kun otetaan huomioon läheinen yhteys, joka millä hyvänsä tavaralla on sen markkinoinnin kanssa, sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) on menetellyt oikein, kun se on riidanalaisten tavaramerkkien kattamien tuotteiden samankaltaisuuden olemassaolon todettuaan katsonut myös, että samantasoinen samankaltaisuus on olemassa myös yhtäältä niiden markkinointipalveluiden, joiden osalta nimenomaisesti täsmennetään, että ne liittyvät rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin kattamiin tavaroihin, ja toisaalta väitteen perusteena olevan tavaramerkin kattamien tavaroiden välillä.

(ks. 43 kohta)