EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO (täysistunto)
24 päivänä kesäkuuta 2008 (*)
Henkilöstö – EKP:n henkilöstö – Palkka – EKP:n henkilöstökomitean kuuleminen – Vuosittaisten palkantarkistusten laskentamenetelmä – Yhteisöjen tuomioistuinten tuomion täytäntöönpano – Taannehtivuus
Asiassa F‑15/05,
jossa on kyse EY:n perustamissopimuksen liitteenä olevan Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä laaditun pöytäkirjan 36.2 artiklaan perustuvasta kanteesta,
Carlos Andres, Euroopan keskuspankin henkilöstöön kuuluva, kotipaikka Frankfurt am Main (Saksa), ja kahdeksan muuta kantajaa, joiden nimet mainitaan liitteessä, edustajinaan asianajajat G. Vandersanden ja L. Levi,
kantajina,
vastaan
Euroopan keskuspankki (EKP), asiamiehinään C. Zilioli ja K. Sugar, avustajanaan asianajaja B. Wägenbaur,
vastaajana,
VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (täysistunto),
toimien kokoonpanossa: presidentti P. Mahoney, jaostojen puheenjohtajat H. Kreppel (esittelevä tuomari) ja S. Van Raepenbusch sekä tuomarit I. Boruta, H. Kanninen, H. Tagaras ja S. Gervasoni,
kirjaaja: W. Hakenberg,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 22.5.2007 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Kantajat ovat nostaneet nyt käsiteltävän Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 21.3.2005 faksitse (jonka alkuperäiskappale jätettiin 23.3.2005) saapuneen kanteen, jossa vaaditaan muun muassa yhtäältä heidän vuoden 2004 heinäkuun palkkalaskelmiensa kumoamista siltä osin kuin niihin sisältyy palkankorotus, joka on vahvistettu lainvastaiseksi väitetyn vuosittaisen palkantarkistusmenetelmän perusteella ja siltä osin kuin tätä korotusta ei ole tehty taannehtivasti vuosien 2001, 2002 ja 2003 osalta, sekä toisaalta vahingonkorvausta.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
2 EY:n perustamissopimuksen liitteenä olevan Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin (EKP) perussäännöstä laaditun pöytäkirjan (jäljempänä EKPJ:n perussääntö) 36 artiklaan sisältyvät seuraavat määräykset:
”Henkilöstö
36.1. EKP:n neuvosto vahvistaa johtokunnan ehdotuksesta EKP:n henkilöstöä koskevat palvelussuhteen ehdot.
36.2. [Euroopan yhteisöjen] tuomioistuimella on toimivalta ratkaista EKP:n ja sen henkilöstön väliset riidat palvelussuhteen ehdoissa määrätyin rajoituksin ja edellytyksin.”
3 EKP:n johtokunta hyväksyi 9.6.1998 EKPJ:n perussäännön 36.1 artiklan nojalla EKP:n henkilöstön palvelussuhteen ehdot (EKP:n henkilöstön palvelussuhteen ehtojen hyväksymisestä 9.6.1998 tehty EKP:n päätös, sellaisena kuin se on muutettuna 31.3.1999; EYVL L 125, s. 32, ja 5.7.2001, EYVL L 201, s. 25; jäljempänä palvelussuhteen ehdot).
4 Palvelussuhteen ehtojen 42 artiklassa täsmennetään EKPJ:n perussäännön 36.2 artiklaa seuraavasti:
”Kun kaikkiin käytettävissä oleviin sisäisiin menettelyihin on turvauduttu, Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on toimivaltainen tutkimaan EKP:n ja sellaisen työntekijän tai entisen työntekijän väliset riita-asiat, johon näitä palvelussuhteen ehtoja sovelletaan.
Tämä toimivalta rajoittuu toimenpiteen tai päätöksen laillisuuden arvioimiseen, paitsi jos riita on luonteeltaan taloudellinen, jolloin yhteisöjen tuomioistuimella on täysi toimivalta.”
5 Palvelussuhteen ehtojen 9 artiklassa määrätään työsuhteiden osalta muun muassa seuraavaa:
”a) EKP:n ja sen henkilöstön välisiä palvelussuhteita säännellään näiden palvelussuhteen ehtojen mukaisesti tehdyin työsopimuksin. Johtokunnan hyväksymissä [EKP:n] henkilöstösäännöissä täsmennetään palvelussuhteen ehtojen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.
– –
c) Palvelussuhteen ehtoihin ei sovelleta mitään tiettyä kansallista oikeutta. EKP soveltaa i) jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisiä yleisiä periaatteita, ii) yhteisön oikeuden (EY) yleisiä periaatteita ja iii) sosiaalipolitiikkaa koskeviin jäsenvaltioille osoitettuihin asetuksiin ja direktiiveihin (EY) sisältyviä oikeussääntöjä. EKP toteuttaa näitä säädöksiä aina kun se on tarpeen. EKP ottaa tässä yhteydessä asianmukaisesti huomioon sosiaalipolitiikan alaa koskevat suositukset (EY). Tulkitessaan näiden palvelussuhteen ehtojen mukaisia oikeuksia ja velvoitteita EKP ottaa asianmukaisesti huomioon yhteisön toimielinten henkilöstöön sovellettavat asetuksissa, säännöissä ja oikeuskäytännössä vahvistetut periaatteet.”
6 Palvelussuhteen ehtojen 13 artiklassa määrätään palkantarkistusten osalta seuraavaa:
”Johtokunnan esityksestä neuvosto päättää yleisistä palkantarkistuksista, joita aletaan soveltaa kunkin vuoden heinäkuun ensimmäisestä päivästä lukien.”
7 Henkilöstön edustamisesta määrätään palvelussuhteen ehtojen 45 ja 46 artiklassa, jotka sijaitsevat yhdeksännessä osassa, jonka otsikkona on ”Henkilöstön edustajat”, seuraavaa:
”45. Henkilöstökomitea, jonka jäsenet valitaan salaisilla vaaleilla, edustaa koko henkilöstön yleisiä intressejä työsopimusten, henkilöstöön sovellettavan säännöstön ja palkkojen osalta; EKP:n työehtojen, -olosuhteiden, -terveyden ja -turvallisuuden osalta sekä sosiaaliturvan ja eläkejärjestelmän osalta.
46. Henkilöstökomiteaa kuullaan ennen muutosten tekemistä näihin palvelussuhteen ehtoihin, EKP:n henkilöstösääntöihin ja niihin liittyviin kysymyksiin, sellaisina kuin ne on määritelty edellä 45 artiklassa.”
8 Palvelussuhteen ehtojen 46 artiklan määräyksiä täsmennetään EKP:n henkilöstösäännöillä (”European Central Bank Staff Rules”), joissa vahvistetaan muun muassa EKP:n ja henkilöstökomitean välistä kuulemismenettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt (9.2 artikla).
9 EKP:n johtokunnan ja henkilöstökomitean välisiä suhteita koskeva yhteisymmärrysmuistio (”Memorandum of Understanding on Relations between Executive Board and the Staff Committee of the ECB”, jäljempänä yhteisymmärrysmuistio), jossa määriteltiin tarkemmin asiayhteys ja noudatettavat menettelyt, allekirjoitettiin 17.6.2003.
10 Sen johdanto-osassa määrätään, että ”on pyrittävä siihen, että kaikki merkityksellinen tieto toimitetaan ja keskustelut aloitetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, mikäli ei ole pakottavia syitä menetellä toisin” (”efforts shall be made to provide all relevant information and to initiate a dialogue at the earliest possible time in so far as there are no overriding reasons for not doing so”).
11 Yhteisymmärrysmuistion 6 artiklassa määrätään kuulemispyynnön esittämisen edellytyksistä seuraavaa:
”Kun puheenjohtaja aloittaa kuulemismenettelyn, hän tai hänen edustajansa esittää henkilöstökomitealle kirjallisen kuulemispyynnön, johon liitetään täydelliset tiedot eli tiedot, joiden perusteella henkilöstökomitea kykenee tutustumaan kuulemisen kohteena olevaan kysymykseen ja tutkimaan sen, ellei ole pakottavia syitä menetellä toisin. – –”
12 Yhteisymmärrysmuistion 15 artiklassa määrätään yksinkertaistetusta kuulemismenettelystä seuraavaa:
”Keskustelun osapuolet voivat syistä, jotka toisen osapuolen on perusteltava, sopia menettelystä, jolla pyritään vähentämään näkemysten vaihtamista jostain tietystä kysymyksestä. Siinä tapauksessa osapuolet määrittelevät yhteisestä sopimuksesta sovellettavan aikataulun.”
13 EKP:n johtokunta laati palvelussuhteen ehtojen 13 artiklan perusteella menetelmän yleisten palkantarkistusten toimeenpanemiseksi (”General Salary Adjustment – GSA”, jäljempänä laskentamenetelmä). Se perustuu lähtökohtaisesti erityiseen arviointiin palkantarkistuksista, joita on tehty niissä yhteisöissä, joista EKP pääsääntöisesti ottaa henkilöstöä palvelukseensa, kuten kansallisista keskuspankeista (jäljempänä viiteyhteisöt), jotta EKP:n henkilöstön palkat olisivat heidän palkkatasonsa mukaisia. EKP:n neuvosto hyväksyi laskentamenetelmän vuosien 1999–2001 osalta 20.6.1999 (jäljempänä vuosien 1999/2001 palkantarkistus). EKP:n neuvosto muutti tätä versiota myöhemmin vuosien 2002–2004 osalta (jäljempänä vuosien 2002/2004 palkantarkistus).
14 Vuosien 1999/2001 palkantarkistuksen mukaan kunkin viiteyhteisön työntekijöiden palkantarkistus suhteutetaan (prosenttimääräisenä) sen henkilöstömäärään seuraavien periaatteiden mukaisesti:
”– palkkojen vuosittainen yleistarkistus perustuu nimellispalkkojen keskimääräiseen kehitykseen viidessätoista [kansallisessa keskuspankissa ja Kansainvälisessä selvityspankissa] keskuspankkien keskuspankkina;
– viiteyhteisöissä suoritettavat vuosittaiset tarkistukset otetaan huomioon meneillään olevana kalenterivuonna;
– nimellispalkan kehitys painotetaan kunkin viiteyhteisön henkilöstömäärän mukaan;
– – –”
15 Vuosien 1999/2001 palkantarkistuksen yhteydessä ei siten erotettu eri viiteyhteisöjä millään tavoin toisistaan, eikä siinä yhteydessä määrätty minkäänlaisesta korjausmahdollisuudesta.
16 Vaikka vuosien 2002/2004 palkantarkistuksen periaatteet ovat samat, siinä otetaan kuitenkin huomioon kaksi viiteyhteisöjen ryhmää, jolloin kummankin ryhmän painoarvo on 50 prosenttia vuosittaista tarkistusta koskevasta laskelmasta:
”– palkkojen vuosittainen yleistarkistus perustuu nimellispalkkojen keskimääräiseen kehitykseen seuraavissa yhteisöissä:
– 1. viidessätoista [kansallisessa keskuspankissa] ja Kansainvälisessä selvityspankissa;
– 2. Euroopan yhteisöjen toimielimissä ja elimissä (eli Euroopan yhteisöjen komissiossa ja sen edustustoissa, Euroopan unionin neuvostossa, Euroopan parlamentissa, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa, Euroopan yhteisöjen tilintarkastustuomioistuimessa, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteassa, Euroopan unionin alueiden komiteassa);
vastaavissa yhteisöissä (eli Pohjois-Atlantin liitossa (NATO), taloudellisen kehityksen ja yhteistyön järjestössä (OECD), Euroopan avaruusvirastossa, Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksessa, Euroopan neuvostossa, Länsi-Euroopan unionissa);
Euroopan investointipankissa.
– nimellispalkan kehitys painotetaan kunkin viiteyhteisön henkilöstömäärän mukaan;
– jokaisen viiteryhmän (edellä 1 ja 2 kohta) osuus on 50 prosenttia.”
17 Vuosien 2002/2004 palkantarkistuksen yhteydessä määrätään lisäksi tarkistusten korjaamista myöhemmin saatujen tietojen perusteella koskevasta järjestelmästä:
”Otetaan huomioon vuosittaiset tarkistukset (jos ne ovat saatavilla) viiteyhteisöissä meneillään olevan kalenterivuoden aikana. Jos tarkistukset eivät ole saatavilla meneillään olevan vuoden osalta, käytetään edellisen vuoden tietoja, ja, mikäli tiedot ovat saatavilla, saatavilla olevien tietojen ja todellisten tietojen välinen ero korjataan seuraavan varainhoitovuoden aikana.”
18 EKP:n asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 4.3.2004 tehdyn päätöksen EKP/2004/3 (EUVL L 80, s. 42) 2 artiklan 1 kohdassa määrätään, että jokaisella unionin kansalaisella ”on oikeus tutustua EKP:n asiakirjoihin tässä päätöksessä määriteltyjen edellytysten ja rajoitusten mukaisesti”, ja sen 4 artiklan 1 kohdan mukaan EKP ei anna tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yleisen edun suojaa, yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa sekä sellaisten tietojen luottamuksellisuutta, joiden luottamuksellisuutta suojellaan yhteisön lainsäädännön perusteella. Kyseisen päätöksen 4 artiklan 4 kohdassa määrätään tämän poikkeuksen soveltamisesta seuraavaa:
”Jos kyse on kolmannen asiakirjasta, EKP kuulee tätä arvioidakseen, onko tässä artiklassa säädettyä poikkeusta sovellettava, paitsi jos on selvää, että asiakirja on luovutettava tai sitä ei tule luovuttaa.”
Riidan taustalla olevat tosiseikat
19 Kantajat ovat tehneet EKP:n kanssa työsopimukset, joissa määrätään muun muassa, että palvelussuhteen ehdot ja niiden muutokset muodostavat erottamattoman osan näistä sopimuksista.
20 Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-63/02, Cerafogli ja Poloni vastaan EKP, 20.11.2003 annetulla tuomiolla (Kok., s. II‑4929) päätökset, jotka sisältyivät näille kahdelle EKP:n henkilöstöön kuuluvalle kantajalle 13.7.2001 osoitettuihin heinäkuuta 2001 koskeviin palkkalaskelmiin, kumottiin sillä perusteella, että EKP ei ollut kuullut henkilöstökomiteaa ennen palkkojen tarkistuksia vuoden 2001 osalta.
21 EKP osoitti 16.12.2003 koko henkilöstölleen muistion, jossa se ilmoitti, että se ryhtyisi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antaman tuomion perusteella henkilöstökomitean kuulemiseen, joka koskisi laskentamenetelmän täytäntöönpanoa vuosien 2001, 2002 ja 2003 osalta. Kyseisessä muistiossa todettiin erityisesti seuraavaa:
”Hallinto ryhtyy nyt kuulemaan henkilöstökomiteaa laskentamenetelmän täytäntöönpanosta vuosien 2001, 2002 ja 2003 osalta. Korostettakoon kuitenkin tässä yhteydessä, että mikään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiossa ei anna perusteita esittää kuulemisen yhteydessä, että johonkin näistä vuosista liittyviä laskelmia pitäisi muuttaa.”
22 EKP aloitti kuulemisen 9.1.2004 päivätyllä muistiolla toimittamalla henkilöstökomitealle luettelot tiedoista, joita viiteyhteisöt olivat antaneet vuosien 2001, 2002 ja 2003 osalta.
23 Henkilöstökomitea vastasi 25.3.2004 esittämällä useita kysymyksiä EKP:n toimittamista tiedoista ja pyytämällä EKP:n henkilöstön palkantarkistusten loppulaskelman tuloksen taannehtivaa soveltamista vuosien 2001, 2002 ja 2003 osalta erityisesti niihin poikkeamiin nähden, jotka henkilöstökomitea oli todennut EKP:n 9.1.2004 toimittamien tietojen ja samanlaisten tietojen välillä, jotka henkilöstökomitea oli saanut viiteyhteisöjen henkilöstökomiteoilta. Henkilöstökomitea toivoi palkkojen tarkistamista ylöspäin kaikkien näiden seikkojen perusteella.
24 Henkilöstökomitean ja EKP:n edustajien välillä järjestettiin tämän jälkeen useita ”teknisiä” ja ”ylimääräisiä” kokouksia. Erityisesti 30.3.2004 pidettiin tekninen kokous, jonka aikana henkilöstökomitean edustajat (mukaan lukien kantaja Cerafogli) toimittivat jäljennökset kaikista asiakirjoista, jotka komitea oli saanut viiteyhteisöjen henkilöstökomiteoilta edellisten vuosien osalta. Myös vuosien 2001–2003 palkantarkistuksista järjestettiin tekninen kokous 11.5.2004. EKP:n edustaja Kelly antoi luvut, jotka koskivat joitakin kansallisia keskuspankkeja, ja selitti, että olisi välttämätöntä keskustella niiden jakamisesta kullekin vuodelle 2001, 2002 ja 2003, sekä täsmensi, että jos luvut osoittaisivat eron, tarkistus olisi todennäköinen. Henkilöstökomitean edustajien (mukaan lukien kantaja Seigneur) kysymykseen taannehtivasta tarkistuksesta EKP:n edustaja ilmoitti pitävänsä parempana tarkistuksen toteuttamista vuonna 2004. Muita ylimääräisiä kokouksia, jotka koskivat palkkojen tarkistuksia, pidettiin 1.6.2004, jolloin läsnä olivat EKP:n edustaja Kelly ja henkilöstökomitean puheenjohtaja van de Velde sekä yksi kyseisen komitean varapuheenjohtajista, van der Ark, ja 9.6.2004, jolloin läsnä oli kaksi EKP:n edustajaa, van Baak ja Kelly sekä kaksi henkilöstökomitean jäsentä, jotka olivat olleet läsnä 1.6.2004 pidetyssä kokouksessa. Käsitykset näiden 1.6. ja 9.6.2004 pidettyjen sekä muiden kokousten luonteesta, osallistujista ja sisällöstä ovat monelta osin ristiriitaisia.
25 Henkilöstökomitea ilmaisi 3.6.2004 päivätyllä muistiolla toiveensa siitä, että palkantarkistusten todennäköinen lopputulos vuosia 2001–2003 koskevan neuvottelumenettelyn perusteella tulisi voimaan samaan aikaan kuin tarkistus, joka olisi tehtävä vuoden 2004 osalta (eli 1.7.2004 lähtien, kuten palvelussuhteen ehtojen 13 artiklassa määrätään).
26 Asianosaiset kuvaavat eri tavalla myös 14.6.2004 pidetyn kokouksen valmistelua ja kulkua. Kantajat väittävät, että henkilöstökomitea sai tietyt tärkeät tilastotiedot vasta kokouksen aikana, kun puolestaan henkilöstökomitean jäsenillä ei ollut 9.1.2004 päivätyllä muistiolla aloitetun kuulemismenettelyn missään vaiheessa tilaisuutta tutustua kaikkiin asiakirjoihin, joilla viiteyhteisöt olivat ilmoittaneet palkankorotusprosentteja ja henkilöstömääriä (jäljempänä lähdetiedot). EKP sitä vastoin väittää toimittaneensa kyseiset tilastotiedot jo perjantaina 11.6.2004 ja näyttäneensä lähdetiedot henkilöstökomitean puheenjohtajalle van de Veldelle ja yhdelle varapuheenjohtajista, van der Arkille, päivänä, jonka päivämäärää se ei ole kyennyt täsmentämään. Väitteen, jonka mukaan nimenomaan henkilöstökomitea oli ehdottanut EKP:lle, että sen puheenjohtaja ja yksi sen varapuheenjohtajista saisivat tällaisen oikeuden tutustua lähdetietoihin, vahvistaa varapuheenjohtaja van der Arkin 1.6.2004 päivätty kirje. Lisäksi sen, että tällainen oikeus annettiin, vahvistaa 13.6.2005 päivätty kirjallinen ilmoitus, jonka ovat allekirjoittaneet muun muassa kyseiset kaksi henkilöstökomitean edustajaa.
27 Henkilöstökomitea osoitti puheenjohtajansa ja yhden varapuheenjohtajansa edustamana pääosaston (hallinnon pääjohtajalle 14.6.2004 päivätyn kirjeen, jossa todettiin seuraavaa:
”Henkilöstökomitea sai äskettäin henkilöstöosastolta korjatut tiedot vuosien 2001/2003 yleisen palkantarkistuksen toteuttamisen osalta.
Olimme toivoneet vievämme päätökseen kuulemisen vuosien 2001/2003 yleisen palkantarkistuksen osalta ajoissa, jotta yleinen palkantarkistus vuoden 2004 osalta voitaisiin laskea. Vaikka ilmoitimme itse tuloksemme 25.3., saimme vasta äskettäin taulukon henkilöstöosaston korjaamista luvuista. Olemme tavanneet kyseiset henkilöstöosaston edustajat ymmärtääksemme ja selventääksemme näitä lukuja. Erimielisyyttä vallitsee muutamista poikkeamista, joita ei ole vielä kyetty selittämään, Belgian (2001), [Deutsche] Bundesbankin (2001 ja 2002) ja komission osalta – – (2002). Irlannin ja EIP:n osalta on saatu uusia tietoja 25.3.2004 päivätyn kirjeemme jälkeen. Banca d’Italian kollegojen toimittamiin lisätietoihin sisältyy tietoja, jotka eivät liity yleiseen palkantarkistukseen.
Näitä poikkeamia ei ole mahdollista ratkaista aikaistamalla aikataulua, jota on ehdotettu vuotta 2004 koskevan tarkistuksen hyväksymiselle EKP:n johtokunnassa. Henkilöstöosasto on kuitenkin jo vahvistanut, että korjatuista tiedoista, joita sille on toimitettu, ilmenee 0,9 prosentin kumulatiivinen vaikutus varainhoitovuoden 2001/2003 osalta, ja se on jo kirjattu 0,6 prosentiksi vuotta 2004 koskevassa laskelmassa.
Koska poikkeaman säilyminen, mikäli se vahvistetaan, merkitsee lopputuloksen hienoista korotusta, ehdotamme, että 0,3 prosentin poikkeama (0,9–0,6 prosenttia), jonka molemmat osapuolet ovat jo hyväksyneet, lisätään yleisen palkantarkistuksen tulokseen vuoden 2004 osalta ja että jäljelle jäävä poikkeama korvataan kokonaan vuonna 2005, kun lopulliset luvut on vahvistettu yhteisellä sopimuksella.”
28 EKP:n johtokunta hyväksyi 15.6.2004 eli seuraavana päivänä johtokunnan puheenjohtajan ehdotuksen 3,5 prosentin korotuksesta, joka koostui 3,2 prosentista vuoden 2004 osalta ja yhdestä 0,3 prosentin lisätarkistuksesta ajanjakson 2001–2003 osalta, ja päätti alistaa tämän ehdotuksen EKP:n neuvoston hyväksyttäväksi. Kyseinen 3,2 prosentin korotus sisältää 0,6 prosenttia vuonna 2003 puuttuneiden mutta vuonna 2004 saataville tulleiden tietojen osalta.
29 EKP:n henkilöstö valitsi samana päivänä 15.6.2004 uuden henkilöstökomitean.
30 Uusi henkilöstökomitea katsoi 25.6.2004 päivätyssä EKP:n varapuheenjohtajalle osoittamassaan kirjeessä, että vuosia 2001–2003 koskeva kuulemismenettely ei ollut päättynyt 14.6.2004 päivättyyn kirjeeseen. Näin ollen se vaati vastausta 25.3.2004 päivättyyn edellisen henkilöstökomitean kirjeeseen, jotta noudatettaisiin yhteisymmärrysmuistion mukaista menettelyä, joka sisälsi toisen kuulemisvaiheen.
31 EKP:n neuvosto hyväksyi 1.7.2004 pitämässään kokouksessa EKP:n johtokunnan 15.6.2004 päivätyn ehdotuksen.
32 Hallinnon pääosastoon kuuluvan henkilöstöosaston johtaja ilmoitti 1.7.2004 päivätyssä tiedotteessa koko henkilöstölle, että EKP:n neuvosto oli tehnyt päätöksen korottaa palkkoja 3,5 prosenttia 1.7.2004 lukien.
33 Hallinnon pääosastoon kuuluvan henkilöstöosaston johtaja vastasi 7.7.2004 päivätyssä kirjeessään uudelle henkilöstökomitealle vuosia 2001–2003 koskevasta palkantarkistuksesta seuraavaa:
– hän viittasi 9.1.2004 päivättyihin kirjeisiin (joilla kuulemismenettely aloitettiin) sekä 14.6. ja 25.6.2004 päivättyihin henkilöstökomitean kirjeisiin
– hän korosti, että ”toimitetut – – tiedot – – oli tarkistettu, ja ne osoittivat sen, että palkanvaje oli kyseisen ajanjakson aikana 0,3 prosenttia sen vuoksi, että tietyt viiteyhteisöt olivat toimittaneet virheellisiä tietoja; näin ollen EKP:n neuvosto suostui soveltamaan 0,3 prosenttiyksikön poikkeuksellista korotusta vuoden 2004 yleiseen tarkistusprosenttiin, mikä johti kaiken kaikkiaan 3,5 prosentin korotukseen 1.7.2004 lukien”
– hän vahvisti, että kuulemismenettely jatkuisi (”tämä ajatustenvaihto ei ole päättynyt”), mutta seuraavan tarkistusvaiheen osalta (”vaikka on selvää, että kaikki olemassa olevat poikkeamat korvataan seuraavan palkantarkistuksen yhteydessä, ehdotan asian joutuisan käsittelyn nimissä, että ilmoitatte näkemyksenne 20 työpäivän kuluessa tämän kirjeen vastaanottamisesta”).
34 Kantajille toimitettiin heinäkuun puolivälissä 2004 palkkalaskelmat, jotka sisälsivät 0,3 prosentin korotuksen vuosien 2001–2003 osalta ja 3,2 prosentin korotuksen vuoden 2004 osalta.
35 Henkilöstökomitea vastasi EKP:n 7.7.2004 päivättyyn kirjeeseen 4.8.2004. Uusi henkilöstökomitea nojautui osittain muihin kuin edellisen henkilöstökomitean toimittamiin tietoihin ja totesi, että se ei kyennyt ymmärtämään, miten luku 0,3 prosenttia oli saatu. Nämä uuden henkilöstökomitean toteamat poikkeamat johtuivat sen näkemyksen mukaan todennäköisesti siitä, että ”[edellinen henkilöstökomitea] ja hallinto olivat tulkinneet tietoja virheellisesti”.
36 Hallinnon pääosastoon kuuluvan henkilöstöosaston johtaja toimitti vastauksena 4.8.2004 päivättyyn henkilöstökomitean muistioon 23.9.2004 päivätyllä muistiolla tietoja ja täsmennyksiä kolmesta seikasta, jotka olivat 14.6.2004 päivätyn henkilöstökomitean kirjeen mukaan edelleen selvittämättä vuosien 2001–2003 palkantarkistusten osalta ja jotka koskivat Banque nationale de Belgique’iin, Deutsche Bundesbankiin ja komissioon liittyviä tietoja. Hän katsoi, että kuulemismenettely oli saatettu päätökseen.
37 Henkilöstökomitea vaati hallinnon pääosastoon kuuluvan henkilöstöosaston johtajalle osoittamassaan 6.10.2004 päivätyssä viestissä tätä muun muassa peruuttamaan 23.9.2004 päivätyn muistionsa ja toimittamaan uuden kirjeen, jossa vastattaisiin henkilöstökomitean 25.3., 25.6. ja 4.8.2004 päivätyissä kirjeissään esittämiin kysymyksiin, joihin se ei ollut saanut riittäviä vastauksia. Muussa tapauksessa henkilöstökomitea katsoisi, että kuulemista ei ollut järjestetty vuosien 2001–2003 yleisen palkantarkistuksen osalta.
38 EKP vastasi 23.2.2005 henkilöstökomitean 6.10.2004 päivättyyn muistioon. Henkilöstökomitea vastasi 28.2.2005 päivätyllä muistiolla EKP:n 23.2.2005 päivättyyn kirjeeseen. EKP ja henkilöstökomitea pyrkivät lähinnä näillä kahdella kirjeellä ja niihin sisältyneillä ehdotuksilla päättämään erimielisyytensä sovintoratkaisuun. Suunnitellun sovintoratkaisun perustana oli periaate, jonka mukaan henkilöstökomitean esittämien poikkeaminen huomiotta jättäminen korvattaisiin vuosien 2001–2003 palkantarkistusta koskevan laskelman osalta myöntämällä ylimääräisiä lomapäiviä. Koska henkilöstökomitean kanssa ei päästy sopimukseen, EKP toisti 7.3.2005 päivätyssä muistiossaan näkemyksensä, jonka mukaan kuuleminen oli viety päätökseen.
39 Eräät EKP:n henkilöstöön kuuluvat, kantajat mukaan lukien, esittivät 10.9. ja 14.9.2004 välisenä aikana uudelleentutkimispyyntöjä (”administrative reviews”) heinäkuun 2004 palkkalaskelmiensa osalta. Kantajat vaativat näissä kirjeissä, jotka perustuivat yhteiseen malliin, muun muassa seuraavaa:
– heinäkuun 2004 palkkalaskelmiensa korjaamista siten, että ne sisältäisivät vuosien 2001–2003 palkantarkistuksen korjauksen tuloksen taannehtivasti heinäkuussa 2004 maksettuna summana
– heinäkuun 2004 palkkalaskelmiensa korjaamista siten, että ne sisältäisivät koko loppusumman, sellaisena kuin henkilöstökomitea on sen laskenut, joka perustuu vuosien 2001, 2002 ja 2003 palkantarkastusten toteutuksen (2,67 prosenttia) korjaamiseen siten, että suoritukset on maksettava taannehtivasti
– siinä tapauksessa, että EKP hylkää henkilöstökomitean tältä osin esittämän vaatimuksen, viiteyhteisöjen EKP:lle toimittamien lähdetietojen ilmoittamista siten, että osoitetaan, että EKP:n tekemät laskelmat ovat annettujen lähdetietojen mukaisia.
40 EKP vastasi uudelleentutkimispyyntöihin 9.12.2004. Myös sen vastaukset perustuivat yhteiseen malliin lukuun ottamatta Polonille annettua vastausta, joka on erilainen, koska hänen esittämänsä uudelleentutkimispyyntö väitettiin esitetyn liian myöhään.
41 Kantajat panivat vireille sisäisiä valituksia (”grievance procedures”) 9.12., 10.12. ja 13.12.2004 päivätyillä kirjeillä.
42 Sisäiset valitukset hylättiin 6.1.2005 päivätyillä kirjeillä, jotka annettiin kantajille tiedoksi 10.1.2005.
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
43 Nyt käsiteltävä kanne kirjattiin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamossa numerolla T‑131/05.
44 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin siirsi 15.12.2005 antamallaan määräyksellä Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen perustamisesta 2.11.2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/752/EY, Euratom (EUVL L 333, s. 7) 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti nyt käsiteltävän asian virkamiestuomioistuimen käsiteltäväksi. Kanne kirjattiin virkamiestuomioistuimen kirjaamossa numerolla F‑15/05.
45 Asianosaisia kuultuaan virkamiestuomioistuin päätti siirtää asian täysistunnon käsiteltäväksi.
46 Kantajat vaativat, että virkamiestuomioistuin
– tutkii kanteen ja toteaa sen perustelluksi sekä näin ollen
– kumoaa heidän heinäkuun 2004 palkkalaskelmansa
– mikäli tarpeen, kumoaa 9.12.2004 päivätyt päätökset heidän esittämiensä uudelleentutkimispyyntöjen hylkäämisestä ja 6.1.2005 päivätyt päätökset sisäisten valitusten hylkäämisestä
– velvoittaa EKP:n esittämään ”hallinnollisen asiakirja-aineistonsa”
– velvoittaa EKP:n suorittamaan vahingonkorvausta, joka sisältää yhtäältä sen, että kullekin kantajalle suoritetaan 5 000 euron suuruinen summa ostovoiman menettämisestä 1.7.2001 lukien, ja toisaalta palkkajäämät, jotka vastaavat heidän palkkojensa korottamista 1,86 prosentilla 1.7.2001 ja 30.6.2002 väliseltä ajalta, 0,92 prosentilla 1.7.2002 ja 30.6.2003 väliseltä ajalta ja 2,09 prosentilla 1.7.2003 ja 30.6.2004 väliseltä ajalta, ja niille korkoa kunkin erän erääntymispäivästä todelliseen maksupäivään laskettuna EKP:n perusrahoitusoperaatioita varten vahvistaman kyseisenä ajanjaksona sovellettavan koron perusteella, kahdella prosenttiyksiköllä lisättynä, ja
– velvoittaa EKP:n korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut.
47 EKP vaatii, että virkamiestuomioistuin
– jättää kanteen tutkimatta Polonin osalta
– hylkää kanteen perusteettomana ja
– määrää oikeudenkäyntikuluista lain määräysten mukaisesti.
48 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklan mukaisesti, jota sovelletaan päätöksen 2004/752 3 artiklan 4 kohdan nojalla soveltuvin osin virkamiestuomioistuimeen siihen saakka, kunnes virkamiestuomioistuimen työjärjestys tulee voimaan, virkamiestuomioistuin esitti prosessinjohtotoimina kirjallisia kysymyksiä molemmille asianosaisille ja pyysi esittämään asiakirjoja, mukaan lukien lähdetietoja koskevan asiakirja-aineiston. Asianosaiset toteuttivat nämä toimenpiteet asetetussa määräajassa.
49 Kantajien vaatimuksesta, jonka mukaan EKP:n pitäisi esittää ”hallinnollinen asiakirja-aineisto”, on todettava, että heillä on ollut tilaisuus tutustua lähdetietoja koskevaan asiakirja-aineistoon. Ei siis ole tarpeen antaa ratkaisua heidän vaatimuksestaan, koska he eivät ole ilmoittaneet, mihin muihin asiakirjoihin tutustuminen olisi ollut asianmukaista.
50 Virkamiestuomioistuimen aloitteesta järjestetty sovitteluyritys ei johtanut ratkaisuun.
Oikeudellinen arviointi
1. Kumoamisvaatimukset
51 Vaikka kumoamisvaatimukset on kohdistettu nimenomaisesti myös uudelleentutkimispyyntöjen hylkäämisestä tehtyihin päätöksiin ja 6.1.2005 tehtyihin päätöksiin, joilla hylättiin kantajien 9.12., 10.12. ja 13.12.2004 esittämät sisäiset valitukset, EKP:iin soveltuvin osin sovellettavan vakiintuneen oikeuskäytännön nojalla on katsottava, että ne koskevat päätöksiä, joilla EKP on vahvistanut kantajien palkan, eli päätöksiä, jotka ilmenevät heinäkuun 2004 palkkalaskelmista (ks. mm. asia 293/87, Vainker v. parlamentti, tuomio 17.1.1989, Kok. 1989, s. 23, 8 kohta).
52 Kantajat esittävät kanteensa tueksi kolme perustetta, jotka koskevat lähinnä henkilöstökomitean kuulemista henkilöstösääntöihin tehtävistä muutoksista, siltä osin kuin ne koskevat palkantarkistuksia vuosien 2001–2003 osalta, koskevan velvoitteen laiminlyöntiä, laskentamenetelmän noudattamatta jättämistä ja sitä, että yleiseen palkantarkistukseen tehtäviä korjauksia ei ole sovellettu taannehtivasti.
Ensimmäinen peruste, jonka mukaan henkilöstökomitean kuulemista koskeva velvoite on laiminlyöty
Asianosaisten lausumat
53 Kantajat arvostelevat ensimmäisessä perusteessaan sitä, että EKP on lähinnä laiminlyönyt henkilöstökomitean kuulemismenettelyn palkantarkistuksen yhteydessä vuosien 2001–2003 osalta. Tämä peruste on neliosainen ja sisältää väitteen palvelussuhteen ehtojen 45 ja 46 artiklan rikkomisesta, yhteisymmärrysmuistion 9 artiklan rikkomisesta, hyvän hallinnon periaatteen loukkaamisesta ja vilpitöntä mieltä koskevan velvoitteen laiminlyönnistä.
54 Kantajat väittävät tältä osin, että lähdetietoja, joita viiteyhteisöjen täytyi toimittaa EKP:lle ja joiden perusteella se teki laskelmansa vuosia 2001, 2002 ja 2003 koskevien laskentamenetelmiensä täytäntöönpanon yhteydessä, ei ole missään vaiheessa toimitettu henkilöstökomitealle. Lisäksi he katsovat, että EKP ei ole noudattanut velvoitettaan kuulla henkilöstökomiteaa, sellaisena kuin tämä velvoite ilmenee palvelussuhteen ehtojen 45 ja 46 artiklasta ja yhteisymmärrysmuistiosta, koska se ei ole antanut ajoissa tietoja kyseiselle komitealle, koska se ei ole pitänyt asianmukaisesti teknisiä kokouksia, koska se on järjestänyt sääntöjenvastaisesti ylimääräisiä kokouksia, koska se ei ole vastannut riittävällä tavalla henkilöstökomitean kysymyksiin ja koska kuulemismenettelyä ei ollut saatettu päätökseen, kun heinäkuun 2004 palkkalaskelmat lähetettiin.
55 EKP nojautuu muun muassa asiassa T-186/01, Robert vastaan parlamentti, 10.4.2003 annettuun ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomioon (Kok. H. 2003, s. I‑A‑131 ja II‑631, 64 kohta) ja katsoo, että ensimmäistä kanneperustetta ei voida tutkia. Kantajat eivät näet ole esittäneet tätä perustetta oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa.
56 EKP toteaa asiakysymyksestä sen toteamuksen lisäksi, että sille annetut lähdetiedot olivat ”erittäin luottamuksellisia”, että hallinnon pääosastoon kuuluvan henkilöstöosaston johtaja oli kuitenkin antanut henkilöstökomitean jäsenille mahdollisuuden ”puheenjohtajan – – ja varapuheenjohtajan välityksellä” varmistua siitä, että EKP:n toimittamat taulukot olivat asiaankuuluvia, antamalla heille mahdollisuuden tutustua näihin asiakirjoihin tiloissaan, joten kuulemisen yhteydessä edellytetty avoimuus varmistettiin ilman, että näitä asiakirjoja olisi annettu kirjallisesti. Tämän seikan vahvistaa aikaisemman henkilöstökomitean viiden jäsenen antama ilmoitus.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
57 Ensimmäisen kanneperusteen neljä osaa on syytä käsitellä yhdessä, koska ne liittyvät toisiinsa tai kantajat ovat tukeneet niitä samoin perusteluin.
58 Palvelussuhteen ehtojen 46 artiklan nojalla henkilöstökomiteaa kuullaan ennen ”muutosten tekemistä näihin palvelussuhteen ehtoihin, EKP:n henkilöstösääntöihin ja niihin liittyviin kysymyksiin, sellaisina kuin ne on määritelty [näiden samojen palvelussuhteen ehtojen] 45 artiklassa”. Näihin kysymyksiin kuuluvat palkkakysymykset.
59 Yhteisymmärrysmuistio perustuu erityisesti näihin määräyksiin, siinä konkretisoituu henkilöstökomitean oikeus tulla kuulluksi ja siinä määrätään erityisesti noudatettavasta menettelystä, jonka lähtökohtana on EKP:n velvoite toimittaa täydelliset tiedot (ks. tämän tuomion 10 ja 11 kohta).
60 On muistettava, että työntekijöiden oikeus saada tietoja ja tulla kuulluksi on ”yleinen työoikeudellinen periaate” (asia T-192/99, Dunnett ym. v. EIP, tuomio 6.3.2001, Kok. 2001, s. II‑813, 105 kohta), jonka valossa yhteisymmärrysmuistion asiaa koskevia määräyksiä on tulkittava.
61 Kantajat esittävät tässä yhteydessä useita väitteitä osoittaakseen, että EKP ei ole noudattanut asianmukaisesti palvelussuhteen ehtojen ja yhteisymmärrysmuistion asiaa koskevissa määräyksissä edellytettyä kuulemismenettelyä.
– Väite, jonka mukaan EKP:n antamat tiedot olisivat olleet epätäydellisiä
62 Kantajat arvostelevat EKP:a siitä, että se ei ole antanut ”täydellisiä tietoja” siltä osin kuin oikeutta tutustua lähdetietoihin ei ollut annettu kaikille henkilöstökomitean jäsenille siksi, että näiden tietojen väitettiin olevan luottamuksellisia.
63 Tältä osin on muistettava, että yhteisymmärrysmuistion 6 artiklan mukaan kuulemispyyntöön ”liitetään täydelliset tiedot”, joiden perusteella henkilöstökomitea kykenee ”tutustumaan kuulemisen kohteena olevaan kysymykseen ja tutkimaan sen, ellei ole pakottavia syitä menetellä toisin”.
64 Tämän tiedonantovelvoitteen laajuutta on arvioitava tässä tapauksessa lähdetietojen laadun mukaan, sillä jos ne eivät ole EKP:n hallussa, ne eivät ole siltä peräisin. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että tosiseikkojen tapahtuma-aikana viiteyhteisöt ilmoittivat lähdetiedot yleensä vain sellaista vakuutusta vastaan, että niitä ei paljastettaisi laajalti vaan niitä käytettäisiin yksinomaan EKP:n henkilöstön vuosittaisiin palkantarkistuksiin.
65 Tässä tilanteessa EKP:a ei voida arvostella siitä, että se on noudattanut päätöksen EKP/2004/3 4 artiklan 4 kohdassa vahvistettua asiakirjan laatijaan perustuvaa sääntöä eikä ole ilmoittanut lähdetietoja kaikille henkilöstökomitean jäsenille.
66 Väite, jonka mukaan EKP antoi vuodesta 2006 lähtien lähdetiedot kaikkien henkilöstökomitean jäsenten käyttöön samaan aikaan kuin palkantarkistusten lukuja koskevan laskelman, ei voi kumota tätä päätelmää. Viiteyhteisöt ovat näet hyväksyneet tietojensa laajemman paljastamisen vasta riidan tosiseikkojen jälkeisiltä vuosilta EKP:n tätä koskeneen aloitteen perusteella.
67 Asiakirja-aineistosta ilmenee sitä vastoin yhtäältä, että henkilöstökomitean puheenjohtaja samoin kuin yksi kyseisen komitean varapuheenjohtajista ovat saaneet tutustua lähdetietoihin. Henkilöstökomitea ehdotti itse, että sen nämä kaksi puheenjohtajaa saisivat tämän oikeuden. Tämän seikan vahvistaa varapuheenjohtaja van der Arkin 1.6.2004 päivätty sähköpostiviesti.
68 Lisäksi henkilöstökomitea oli itse valinnut puheenjohtajat ja antanut heille asianmukaiset valtuudet, eikä EKP:n hallinto ollut ”valinnut” heitä etuoikeutetuiksi neuvottelukumppaneiksi. Hallinnolle oli ilmoitettu 17.2.2003 päivätyllä muistiolla äänestystuloksista, joiden mukaan henkilöstökomitea oli valinnut puheenjohtajakseen van de Velden sekä kaksi varapuheenjohtajaa Van Dammen ja van der Arkin. On siis katsottava, että puheenjohtajat olivat olleet henkilöstökomitean itsensä valtuuttamia edustajia neuvottelemaan palkantarkistuksista vuosien 2001, 2002 ja 2003 osalta.
69 On näin ollen katsottava, että EKP:n henkilöstökomitea elimenä on tutustunut lähdetietoihin edustajiensa välityksellä (ks. vastaavasti asia T-27/00, EKP:n henkilöstökomitea ym. v. EKP, määräys 24.10.2000, Kok. H. 2000, s. I‑A‑217 ja II‑987, 25 kohta).
70 Lisäksi henkilöstökomitealle annetut tiedot olivat sisällöltään riittäviä, koska komitealla oli mahdollisuus valvoa kunkin viiteyhteisön osalta kaikkia asiaankuuluvia tietoja ja verrata niitä hallussaan olleisiin tietoihin, joita viiteyhteisöjen henkilöstön edustajat olivat keränneet ja toimittaneet.
71 Henkilöstökomitea ei myöskään esittänyt kuulemismenettelyn aikana mitään arvostelua eikä varausta lähdetietojen ilmoittamisen osalta. Erityisesti 14.6.2004 päivättyyn muistioon ei sisälly viittausta siihen, että lähdetietoihin ei olisi ollut mahdollista tutustua.
72 Tästä seuraa, että EKP:n antamien tietojen epätäydellisyyttä koskeva väite on hylättävä.
– Väite, jonka mukaan tietoja ei ole annettu ajoissa
73 Kantajat arvostelevat EKP:a siitä, että se ei ole toimittanut tarvittavia tietoja ajoissa. Erityisesti perjantaina 11.6. ja maanantaina 14.6.2004 annetut tiedot oli annettu liian myöhään.
74 Tässä yhteydessä on korostettava, että yhteisymmärrysmuistion johdanto-osassa vaaditaan, että kaikki asiaankuuluvat tiedot ilmoitetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. EKP:n edustajan perjantaina 11.6. ja maanantaina 14.6.2004 henkilöstökomitealle esittämiä yhteenvetotaulukoita ei ole annettu siten, että kaikki asianomaiset tilastotiedot olisi kyetty tutkimaan perusteellisesti. Jotta näet henkilöstökomitean päätös olisi voitu tehdä 14.6.2004, joka oli viimeinen työpäivä (ennen EKP:n johtokunnan 15.6.2004 pitämää kokousta), jotta ”erityinen” palkantarkistus olisi mahdollista tehdä vuosien 2001–2003 osalta 1.7.2004 samaan aikaan kuin normaali tarkistus vuoden 2004 osalta, sille ei jäänyt riittävästi aikaa tarkastaa tarvittavalla tavalla tiettyjä tietoja, jotka poikkesivat edelleen toisistaan, ja keskustella tämän jälkeen EKP:n kanssa.
75 On kuitenkin tärkeää todeta yhtäältä, että henkilöstökomitea oli itse ilmaissut kirjallisesti 3.6.2004 toiveensa siitä, että mahdollinen ”erityinen” palkantarkistus vuosien 2001–2003 osalta tulisi voimaan vuoden 2004 normaalin tarkistuksen yhteydessä, ja että se oli siten tietoisesti hyväksynyt tällaisen ajallisen rajoituksen, koska EKP oli palvelussuhteen ehtojen 13 artiklan nojalla velvollinen tarkistamaan palkat vuoden 2004 osalta 1.7. lukien, ja toisaalta, että suuresta osasta asianomaisia tietoja oli käyty keskusteluja EKP:n ja henkilöstökomitean välillä tammikuun ja kesäkuun 2004 välisenä aikana, siltä osin kuin ne olivat saatavilla, teknisissä kokouksissa ja ylimääräisissä kokouksissa. EKP:n 11.6.2004 esittämä yhteenvetotaulukko ei ollut ensimmäinen esitys vaan tulos jatkuvasta työstä, jota EKP:n edustajat, erityisesti Kelly, ja henkilöstökomitean nimeämät edustajat olivat tehneet yhdessä. Saatuaan tämän yhteenvetotaulukon henkilöstökomitea tapasi 14.6.2004 päivätyn muistionsa mukaan henkilöstöosaston edustajat ymmärtääkseen ja selventääkseen tarkistettuja lukuja ja päätteli, että erimielisyyttä vallitsi vain muutamasta (kolmesta) poikkeamasta, jotka olivat omiaan vaikuttamaan lopputulokseen vain vähän. Tästä syystä henkilöstökomitea ”ehdotti” EKP:lle kyseisessä muistiossa, että ”0,3 prosentin poikkeama – –, jonka molemmat osapuolet ovat jo hyväksyneet, lisätään yleisen palkantarkistuksen tulokseen vuoden 2004 osalta ja että jäljelle jäävä poikkeama korvataan kokonaan vuonna 2005, kun lopulliset luvut on vahvistettu yhteisellä sopimuksella”.
76 Tästä seuraa, että väite, jonka mukaan tietoja ei olisi annettu ajoissa, on hylättävä.
– Väite, jonka mukaan kokoukset on pidetty lainvastaisesti
77 Kantajat arvostelevat sitä, että yhteisymmärrysmuistion mukaisen virallisen menettelyn ulkopuolella on järjestetty henkilöstökomitean tietämättä ”epävirallisia” kuulemiskokouksia henkilöstökomitean puheenjohtajan eikä henkilöstökomitean koko kokoonpanon kanssa.
78 Puheenjohtajat olivat kuitenkin henkilöstökomitean itsensä asianmukaisesti valtuuttamia kuulemista varten (ks. tämän tuomion 68 kohta).
79 Lisäksi yhteisymmärrysmuistiossa edellytetään teknisiä kokouksia sekä yksinkertaistettua kuulemismenettelyä. Yhteisymmärrysmuistiossa ei missään tapauksessa suljeta pois ylimääräisten kokousten pitämistä, sillä sen 15 artiklassa edellytetään nimenomaisesti yksinkertaistettua kuulemismenettelyä. Tässä artiklassa näet sallitaan se, että osapuolet vähentävät tapaamisten määrää ja poikkeavat myös kyseisen asiakirjan mukaisista määräajoista sopimalla asianmukaisella tavalla lyhyemmistä määräajoista: pöytäkirjan laatimisesta määrättiin EKP:n henkilöstösäännöissä vain puheenjohtajien kanssa pidettävien kokousten osalta.
80 Asiakirja-aineistosta ilmenee lisäksi, että henkilöstökomitean, jonka toimikausi kattoi vuodet 2002–2004, ja EKP:n väliset suhteet perustuivat vahvaan keskinäiseen luottamukseen ja avoimeen kommunikaatioon, minkä perusteella saattoi olla perusteltua, että tietyt kokoukset olivat verrattain epävirallisia.
81 Lisättäköön vielä, että ”erityisestä” kuulemismenettelystä, jota palkantarkistuksessa noudatettiin vuosien 2001–2003 osalta, oli sovittu EKP:n ja henkilöstökomitean välillä erityisesti henkilöstökomitean 3.6.2004 päivätyssä muistiossa ilmaiseman toiveen perusteella. Tämä oli velvollinen ilmoittamaan puheenjohtajiensa ja EKP:n edustajien välisten kokousten tulokset, minkä osoittavat asianosaisten kirjelmien liitteenä olevat henkilöstökomitean sisäiset muistiot ja sähköpostiviestit. Lisäksi on mainittava 14.6.2004 päivätty henkilöstökomitean muistio, jossa viitataan menettelyn osavaiheisiin ilmaisematta minkäänlaista tätä koskevaa arvostelua ja vaaditaan lähtökohtaisesti kuulemismenettelyn saattamista päätökseen (muilta osin kuin kolmen ratkaistavan seikan osalta, ks. tämän tuomion 27 kohta) ja jonka on katsottava sisältävän tässä tapauksessa noudatetun kuulemismenettelyn sääntöjenmukaisuuden hyväksyminen.
82 Kokousten sääntöjenvastaista pitämistä koskeva väite on näin ollen hylättävä.
– Väite, jonka mukaan henkilöstökomitean kysymyksiin on annettu riittämättömiä vastauksia
83 Kantajat arvostelevat EKP:a siitä, että se ei ole vastannut virallisella tavalla kirjallisesti henkilöstökomitean 25.3.2004 päivättyyn kirjeeseen.
84 Tältä osin on todettava, että henkilöstökomitean 25.3.2004 päivätyssä kirjeessään esiin tuomat seikat tutkittiin huhti–kesäkuussa 2004 pidetyissä kuulemiskokouksissa. Väite ei siten perustu tosiseikkoihin.
– Väite kiireellisen menettelyn väärinkäyttämisestä
85 Kantajat ovat arvostelleet istunnossa EKP:a siitä, että se on pakottanut henkilöstökomitean toimimaan kiiretilanteessa ja asettanut tämän valmiiden tosiasioiden eteen.
86 Riippumatta siitä, täyttääkö tämä arvostelu, joka on suurelta osin sama kuin väite, jonka mukaan tietoja ei ollut annettu ajoissa (ks. tämän tuomion 73–76 kohta), tutkittavaksi ottamisen edellytykset, se ei ole perusteltu, koska henkilöstökomitea pyysi itse EKP:a 3.6.2004 eli vähemmän kuin kaksi viikkoa ennen EKP:n johtokunnan kokousta, joka oli kutsuttu kokoon, jotta annettaisiin ratkaisu vuotta 2004 koskeneesta pakollisesta vuotuisesta tarkistuksesta, ottamaan tähän tarkistukseen vuosia 2001–2003 koskeneen ”erityisen” kuulemisen tulokset. Henkilöstökomitea ilmoittaa 14.6.2004 päivätyssä muistiossaan, että se oli todellakin tietoinen aikataulusta, josta oli määrätty EKP:n johtokunnan vahvistamia vuoden 2004 palkantarkistuksia varten.
87 Muilta osin vastaan on asetettava tämän tuomion 74–76 kohdassa esitetyt seikat.
88 On näin ollen hylättävä väite, jonka mukaan kiireellisyyteen vetoaminen olisi merkinnyt väärinkäyttöä.
– Väite, jonka mukaan kuulemismenettelyä ei ollut viety päätökseen, kun heinäkuun 2004 palkkatositteet toimitettiin
89 Kantajat arvostelevat EKP:a siitä, että se ei vienyt vuosia 2001–2003 koskenutta kuulemismenettelyä päätökseen, ennen kuin se teki päätöksen kyseistä ajanjaksoa koskeneesta palkantarkistuksesta.
90 Tältä osin on korostettava, että henkilöstökomitea ehdotti 14.6.2004 päivätyssä muistiossa implisiittisesti EKP:n johdolle kuulemismenettelyn saattamista päätökseen sillä varauksella, että tutkittaisiin kolme erityistä seikkaa, joita ei ollut vielä ratkaistu Banque nationale de Belgique’lta, Deutsche Bundesbankilta ja komissiolta peräisin olevien tietojen osalta, siten, että kyseistä tutkimusta lykättäisiin siinä tarkoituksessa, että sen tulos yhdistettäisiin seuraavan vuoden (2005) kuulemismenettelyyn.
91 Henkilöstökomitea näet ”ehdotti” samassa muistiossa, että vuoden 2004 yleisen palkantarkastuksen tulokseen lisättäisiin ”0,3 prosentin poikkeama – –, jonka molemmat osapuolet ovat jo hyväksyneet” vuosia 2001–2003 koskevan ”erityisen” kuulemisen yhteydessä, kun puolestaan kolmen – erikseen mainitun – seikan tutkiminen lykättäisiin vuoden 2005 palkantarkistukseen. Vaikka näitä seikkoja ei ollutkaan vielä ratkaistu, kun kuulemismenettely päätettiin, virkamiestuomioistuin toteaa, että ne oli jätetty vuosia 2001–2003 koskeneen kuulemisen ulkopuolelle ja että joka tapauksessa henkilöstökomitean itsensäkin mukaan ne saattoivat vaikuttaa vain vähän vuosien 2001–2003 palkantarkistuksen lopputulokseen.
92 Lisäksi arvioinnin, jonka mukaan 14.6.2004 päivätyssä henkilöstökomitean muistiossa viitattiin kyseisen komitean ja EKP:n väliseen sopimukseen siitä, että ”erityisen” kuulemisen tulokset voitaisiin päättää (”0,3 prosentin poikkeama – –, jonka molemmat osapuolet ovat jo hyväksyneet”) lukuun ottamatta kolmea seikkaa, joita ei ollut ratkaistu mutta jotka olisivat omiaan vaikuttamaan tähän lopputulokseen vain vähän, vahvistavat nimenomaisesti tietyt edellisen henkilöstökomitean jäsenet, kuten ilmenee viiden heistä 13.6.2005 antamasta lausumasta. Tämän sopimuksen vahvistavat lisäksi henkilöstökomitean sisäiset asiakirjat, joita kantajat ovat itse esittäneet.
93 Yhteisymmärrysmuistion 15 artiklan mukaan henkilöstökomitealla oli oikeus hyväksyä yksinkertaistetun kuulemisen käyttöönotto ja myös sen päätöshetki (ks. tämän tuomion 81 kohta).
94 Henkilöstökomitean puheenjohtajan van de Velden ja kyseisen komitean varapuheenjohtajan van der Arkin, jotka molemmat allekirjoittivat 14.6.2004 päivätyn muistion, rooleista on korostettava, että henkilöstökomitea oli puheenjohtajiensa välityksellä asianmukaisesti edustettuna toimittaakseen nimissään kyseisen muistion EKP:lle (ks. tämän tuomion 68 kohta). Myös kantajien itsensä esittämä henkilöstökomitean 14.6.2004 pidetystä kokouksesta laadittu pöytäkirja vahvistaa sen, että tämä muistio kuvastaa henkilöstökomitean enemmistön näkemystä.
95 EKP:n johtokunta hyväksyi 15.6.2004 puheenjohtajansa esityksen 0,3 prosentin korotuksesta vuosia 2001–2003 koskevana kuulemismenettelyyn perustuvana erityisenä palkantarkistuksena.
96 Tästä seuraa, että henkilöstökomitea on ilmaissut suostumuksensa kuulemismenettelyn päättämiseen ja periaatteeseen, jonka mukaan palkkoja korotettaisiin vuosien 2001–2003 osalta 0,3 prosenttia ja korotus maksettaisiin heinäkuusta 2004 lukien.
97 Tätä toteamusta ei kumoa kantajien väite, joka perustuu 25.6.2004 päivättyyn uuden henkilöstökomitean kirjeeseen. Tätä kirjettä on näet pidettävä henkilöstökomitean yksipuolisena yrityksenä aloittaa päätökseen viety kuuleminen uudelleen. EKP ei ole kuitenkaan hyväksynyt uuden henkilöstökomitean vaatimusta tarkastella uudelleen edellisen henkilöstökomitean esittämää näkemystä kuulemisen päättymisestä. Siten EKP:n neuvosto hyväksyi 1.7.2004 EKP:n puheenjohtajan ehdotuksen, jonka EKP:n johtokunta oli hyväksynyt 15.6.2004 kuulemisen lopputuloksen perusteella, sellaisena kuin se ilmenee 14.6.2004 päivätystä henkilöstökomitean muistiosta.
98 Tältä osin 7.7.2004 päivätty henkilöstökomitealle osoitettu EKP:n kirjallinen vastaus, jossa mainitaan, että ”hallinto katsoo, että tämä ajatustenvaihto ei ole päättynyt” ja että ”kaikki olemassa olevat poikkeamat korvataan seuraavan palkantarkistuksen yhteydessä”, ei ole vahvistus siitä, että EKP:n mielestä kuuleminen vuosien 2001–2003 palkantarkistusta varten oli yhä vireillä, kun EKP:n neuvosto oli hyväksynyt 0,3 prosentin palkankorotuksen, johon molemmat osapuolet olivat ilmaisseet suostumuksensa. Henkilöstökomitean ja EKP:n vuosia 2001–2003 koskeneen ”erityisen” tarkistuksen osalta käymän kirjeenvaihdon perusteella tämä vastaus on ymmärrettävä viittaukseksi kolmeen vähäisempään seikkaan, joista edellinen henkilöstökomitea oli esittänyt erikseen varaumansa 14.6.2004 päivätyssä kirjeessään, jotta ne tutkittaisiin seuraavan eli vuotta 2005 koskevan vuosittaisen tarkistuksen yhteydessä.
99 Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että kantajien väitteidensä tueksi esittämien seikkojen perusteella ei voida kokonaisuutenakaan katsoa, että henkilöstökomitean kuulemismenettelyä koskevia vaatimuksia ei olisi noudatettu ennen vuosien 2001–2003 palkantarkistusta koskeneen päätöksen tekemistä. Näin ollen ensimmäinen kanneperuste ja kaikki sen osat on hylättävä, ilman että olisi tarpeen antaa ratkaisua sen tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten täyttymisestä.
Toinen kanneperuste, jonka mukaan laskentamenetelmiä ei ole noudatettu, arvioinnissa on tehty ilmeinen virhe ja perusteluvelvollisuus on laiminlyöty
Asianosaisten lausumat
100 Kantajat arvostelevat tässä kanneperusteessaan lähinnä sitä, että EKP on nojautunut ilmeisen virheellisiin tietoihin ja jättänyt siten noudattamatta laskentamenetelmiä ja laiminlyönyt perusteluvelvollisuuden vuosia 2001–2003 koskevan jakson palkantarkistuksen osalta.
101 Kantajat näet katsovat, että taulukoissa, joita EKP laati kuulemismenettelyn alussa eli 9.1.2004, on ilmeisiä virheitä ja niistä ilmenee laskentamenetelmän virheellinen soveltaminen. Erityisesti se, että laskennassa on otettu huomioon etu, jonka Banque de Francen henkilöstö sai työajan lyhennyksen myötä, vasta vuodesta 2002 lukien, on ilmeinen virhe, koska Banque de Francen henkilöstö sai jo helmikuussa 2001 hyväkseen työajan neuvotellusta lyhentämisestä 19.1.2000 annetun lain nro 2000-37 (jäljempänä työajan lyhentämisestä annettu laki) myönteiset vaikutukset. Se, että EKP ei ole ottanut huomioon tietoja, jotka liittyivät Deutsche Bundesbankin entisen Itä-Saksan alueella työskenteleville työntekijöilleen myöntämiin erityisiin palkankorotuksiin, on myös ilmeinen virhe.
102 EKP korostaa, että se on huomioon otettavien lähdetietojen asiaankuuluvuuden ja oikeellisuuden samoin kuin niiden keruun ja lähettämisen nopeuden osalta kokonaan viiteyhteisöjen varassa. Pitäisi ottaa huomioon se, että lähdetiedot eivät koske vain yhtä parametria, vaan ne kattavat useita tekijöitä, kuten henkilöstömäärän, viikoittaisen työajan keston, lomapäivien määrän, työntekijöiden aseman (julkinen sektori vai yksityinen sektori) jne. Sen on näin ollen vain luotettava sille toimitettujen tietojen paikkansapitävyyteen ja asiaankuuluvuuteen. Sillä on ainoastaan ilmeisten virheiden osalta velvollisuus ottaa yhteys virheellisiä tietoja antaneeseen viiteyhteisöön varmistaakseen tietojen paikkansapitävyyden. Tässä tapauksessa viiteyhteisöjen ilmoittamissa lähdetiedoissa ei ole ollut ilmeistä virhettä.
103 EKP myöntää, että kysymys Banque de Francen henkilöstölle myönnetyn työajan lyhennyksen huomioon ottamisesta esitettiin 25.3.2004 päivätyssä henkilöstökomitean kirjeessä, mutta se väittää, että tämä kysymys ratkaistiin kuulemisessa henkilöstökomiteaa tyydyttävällä tavalla, koska ”14.6.2004 tehdyssä sopimuksessa” ei mainita sitä enää. EKP epäilee Deutsche Bundesbankiin liittyvää ilmeistä virhettä koskevan väitteen tutkimisen edellytysten täyttymistä, kun otetaan huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa vahvistetut säännöt, samoin kuin tämän väitteen perusteltavuutta, sillä se viittaa ”14.6.2004 tehtyyn sopimukseen”, jonka mukaan näitä tietoja käsiteltäisiin myöhemmin. Se ei myöskään ymmärrä, miten tämä seikka vaikuttaisi vuosien 2001–2003 palkantarkistukseen.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
104 Vaikka kantajat vetoavat toisen perusteensa tueksi ”perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin”, heidän perustelunsa liittyvät yksinomaan riidanalaisten päätösten sisäiseen laillisuuteen eikä niiden muodolliseen laillisuuteen.
105 Kantajat valittavat näet kanteessaan ainoastaan sellaisen ”ilmeisen virheen” olemassaolosta, joka on johtanut laskentamenetelmän noudattamatta jättämiseen kahdella tavalla.
– yhtäältä EKP ei ole ottanut asianmukaisesti huomioon Banque de Francen työntekijöiden työajan lyhennyksen palkkavaikutuksia laskentamenetelmiin,
– toisaalta EKP ei ole sisällyttänyt henkilöstönsä palkkoihin entisen Itä-Saksan alueella toimiville Deutsche Bundesbankin työntekijöille myönnetyn erityisen korotuksen vaikutuksia.
106 Jotta kyettäisiin vastaamaan näihin kahteen väitteeseen, jotka ovat ainoat kantajien esittämät väitteet, on tutkittava, onko EKP tehnyt ilmeisiä arviointivirheitä nojautuessaan niiden taulukkojen laatimiseksi, joita tarvittiin nimellispalkkojen keskimääräisen kehityksen määrittämiseksi laskentamenetelmän mukaisesti, edellä mainittuihin Banque de Francelta ja Deutsche Bundesbankilta peräisin oleviin lähdetietoihin.
107 Kantajat eivät esitä Banque de Francen osalta tietoja, jotka olisivat omiaan osoittamaan, että EKP:n olisi pitänyt tehdä päätelmiä työajan lyhentämisestä annetun lain soveltamisesta tämän pankin koko henkilöstöön vuodesta 2001 lukien. He esittävät sitä vastoin kolme 13.2., 6.4. ja 6.6.2001 päivättyä asiakirjaa, jotka on otsikoitu kyseiseltä pankilta peräisin oleviksi ”soveltamismuistioiksi” ja joiden sisältönä on ”yrityssopimus esimiesasemassa olevien työntekijöiden työajan kestosta, organisoimisesta ja järjestämisestä” ja jotka koskevat vain tätä yhtä henkilöstöryhmää. Näihin muistioihin sisältyvät tiedot ovat samat kuin Banque de Francen toimittamat tiedot, sillä tämä oli ilmoittanut EKP:lle, että kyseinen henkilöstöryhmä oli suuruudeltaan vain 1 000–1 100 henkeä, kun puolestaan koko henkilöstöön (noin 15 000 henkilöä) sovellettava yrityssopimus tulisi voimaan vasta 1.1.2002. EKP:n tekemissä simulaatioissa, joissa henkilöstökomitean edustajat olivat läsnä ja joiden oikeellisuutta kantajat eivät ole vakavasti otettavalla tavalla kiistäneet, ilmeni, että Banque de Francen esimiesten palkankorotukset, jotka perustuvat työajan lyhentämisestä annetun lain soveltamiseen, eivät ole vaikuttaneet merkittävällä tavalla myönteisesti EKP:n henkilöstön palkantarkistuksen lopputulokseen vuoden 2001 osalta.
108 Deutsche Bundesbankin tilanteen osalta on erotettava kaksi seikkaa toisistaan. Ensinnäkin kyseinen pankki oli ilmoittanut entisen Itä-Saksan alueella työskenteleville työntekijöilleen myöntämästään erityisestä korotuksesta EKP:lle, että näkemys, jonka henkilöstökomitea oli alun perin esittänyt tämän erityisen korotuksen vaikutuksista, oli virheellinen. Henkilöstökomitea hyväksyi tämän jälkeen tämän selityksen eikä näin ollen ottanut 14.6.2004 päivättyyn kirjeeseensä entisen Itä-Saksan alueella työskenteleville Deutsche Bundesbankin työntekijöille maksettavia palkkoja koskevaa kysymystä niiden seikkojen joukkoon, jotka oli vielä ratkaistava. Siten tämä ongelma on ratkaistu kuulemismenettelyn aikana, ennen kuin kyseinen menettely päätettiin 14.6.2004. Toiseksi Deutsche Bundesbankia koskeva varauma, joka mainittiin 14.6.2004 päivätyssä henkilöstökomitean muistiossa yhtenä kolmesta seikasta, jotka oli vielä selvitettävä, liittyi toiseen kysymykseen eli vuosien 2001 ja 2002 yleistä palkankorotusprosenttia koskevaan kysymykseen. Tätä varaumaa tarkasteltiin syyskuussa 2004, joten se esitettiin vuoden 2005 palkantarkistuksen yhteydessä, kuten henkilöstökomitea ja EKP olivat sopineet.
109 Kun lisäksi molemmat neuvotteluosapuolet olivat 14.6.2004 tutkittuaan Banque de Francelta ja Deutsche Bundesbankilta saadut tiedot yhtä mieltä siitä, että suunnitellussa palkantarkistuksessa otettiin nämä kysymykset asianmukaisesti huomioon, on vaikea havaita ilmeistä virhettä, jonka EKP olisi tehnyt tässä yhteydessä, sillä kantajien tältä osin esittämät väitteet ovat epätäsmällisiä ja niiden tueksi esitetyt todisteet riittämättömiä.
110 Tästä seuraa, että kantajat eivät ole osoittaneet, että EKP olisi jättänyt noudattamatta laskentamenetelmää tai tehnyt ilmeisen virheen tutkiessaan Banque de Francelta ja Deutsche Bundesbankilta peräisin olevia lähdetietoja.
111 Edellä esitetyn perusteella myös toinen kanneperuste on hylättävä.
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan asiassa ei ole sovellettu taannehtivasti korjauksia, jotka on tehtävä yleiseen palkantarkistukseen
Asianosaisten lausumat
112 Kolmas kanneperuste on kolmiosainen ja sisältää laillisuusperiaatteen loukkaamisen, laskentamenetelmän periaatteiden huomiotta jättämisen ja luottamuksensuojan periaatteen loukkaamisen. Kantajat arvostelevat näissä kanneperusteen kolmessa osassa lähinnä sitä, että EKP ei ole soveltanut laskentamenetelmää taannehtivasti, vaikka taannehtiva soveltaminen olisi ollut pakollista.
113 Kantajat vetoavat selittääkseen, mihin palkkojen taannehtiva korottaminen perustuu, lähinnä laillisuusperiaatteeseen, joka edellyttää heidän mielestään sitä, että hallintoviranomaiset määrittelevät toimintansa ja päätöksensä niihin sovellettavan lainsäädännön mukaan ja korjaavat oikeustilan, jos tätä periaatetta ei ole sovellettu. Kun kyseessä ovat virheelliset tiedot, viranomaisten on korjattava tilanne alusta alkaen eli taannehtivasti.
114 Kantajat korostavat tässä yhteydessä, että viiteyhteisöt tekevät tarvittaessa taannehtivia korjauksia. Ne mainitsevat tästä esimerkkeinä yhteisön lainsäätäjän, joka on antanut 5.12.2003 neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2148/2003, jolla on oikaistu 1.7.2002 lähtien Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön palkat ja eläkkeet, sekä Banca d’Italian työntekijät, jotka saivat palkkoihinsa lisäkorotuksen jaksolta 2002–2003 lokakuussa 2004 tehdyn päätöksen perusteella. EKP:n pitäisi soveltaa samaa periaatetta ja antaa oikaisupäätöksilleen taannehtiva vaikutus.
115 Kantajat arvostelevat EKP:a myös siitä, että se ei ole noudattaneet sitoumusta, jonka se antoi 16.12.2003 päivätyssä koko henkilöstölleen osoittamassaan muistiossa. Tätä sitoumusta pitäisi arvioida EKP:n muiden julkilausumien kannalta ja erityisesti niiden julkilausumien kannalta, joita sisältyy ”7.7.1999” päivättyyn muistioon (kantajat viittaavat todellisuudessa 7.5.1999 päivättyyn muistioon), jossa mainitaan, että laskentamenetelmän tavoitteena on mahdollistaa se, että EKP:n palkkataso on sen tärkeimpien rekrytointikanavien eli viiteyhteisöjen palkkatason mukainen.
116 EKP korostaa, että riidanalaiset palkankorotukset perustuvat pelkästään sen ”vapaaehtoiseen sitoumukseen”, minkä luonnehdinnan kantajat ovat itse hyväksyneet. Tällaisen sitoumuksen täyttäminen ei siten voi johtaa lakisääteisiin velvoitteisiin. Se viittaa yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, sillä tämä pysytti asiassa C-315/97 P, Echauz Brigaldi ym. vastaan komissio, 3.3.1999 antamassaan määräyksessä (Kok. 1999, s. I‑1287, 11 kohta) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-156/95, Echauz Brigaldi ym. vastaan komissio, 9.7.1997 antaman määräyksen (Kok. H. 1997, s. I‑A‑171 ja II‑509), jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että toimielimen virkamiehilleen vapaaehtoisesti myöntämä etu, joka ei perustunut henkilöstösääntöjen mukaiseen oikeudelliseen velvoitteeseen, ei velvoittanut toista toimielintä myöntämään samaa kohtelua omille virkamiehilleen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi näin ollen, että yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ei ollut loukattu.
117 Lisäksi EKP kiistää sen, että kantajilla olisi mitään ”perusteltua luottamusta”, koska henkilöstökomitean kuuleminen ei merkitse sitä, että sen lausunto olisi sitova. Se korostaa lisäksi, että heinäkuussa 2004 päätetty palkankorotus oli vapaaehtoinen toimi, joka ei siten voi luoda velvoitetta antaa taannehtiva vaikutus kuulemiseen perustuvalle palkantarkistukselle.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
118 Kantajat pyrkivät tällä kanneperusteellaan siihen, että virkamiestuomioistuin toteaisi EKP:n menetelleen virheellisesti, kun se ei ole korottanut heidän palkkojaan vuosilta 2001–2003 eli vuosilta, joita koski kuitenkin taannehtivasti kuuleminen, joka oli aloitettu 16.12.2003 päivätyn muistion perusteella.
119 Tältä osin kolmannen kanneperusteen kaikki kolme osaa on tutkittava yhdessä, koska ne liittyvät toisiinsa ja koska kantajat ovat esittäneet saman perustelun niiden tueksi.
120 Näin ollen on selvitettävä, olisiko henkilöstökomitean kuulemisen, joka aloitettiin 16.12.2003 päivätyn muistion perusteella ja jota seurasi vuosina 2001–2003 voimassa olleen laskentamenetelmän soveltaminen tämän kuulemisen tuloksiin, pitänyt johtaa siihen, että kuulemisen tuloksena ollut palkankorotus olisi pitänyt maksaa taannehtivasti kultakin asianomaiselta vuodelta, kuten kantajat väittävät.
121 On korostettava heti aluksi, että EKP oli edellä mainitussa asiassa Cerafogli ja Poloni vastaan EKP annetun tuomion, jossa EKP:n henkilöstön palkantarkistusmenettely todettiin lainvastaiseksi vuoden 2001 osalta, täytäntöön panemiseksi velvollinen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteaman virheen korjaamiseksi kuulemaan henkilöstökomiteaa sääntöjenmukaisesti ja riittävällä tavalla kyseisen vuoden palkantarkistuksen osalta. Tällainen toimenpide, jonka ei voitu katsoa koskevan yksinomaan Cerafoglin ja Polonin tilannetta, oli välttämättä luonteeltaan yleisesti sovellettava toimenpide.
122 Lisättäköön, että EKP laajensi kuulemisen koskemaan vuosia 2002 ja 2003 sellaisen sitoumuksen perusteella, jonka se oli antanut koko henkilöstölleen 16.12.2003 päivätyssä muistiossa, joka oli otsikoitu ”Vuoden 2001 palkantarkistusta koskeva ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio”. Kuten se myönsi istunnossa ja toisin kuin se oli väittänyt kirjelmissään, tämä sitoumus merkitsi velvoitetta soveltaa voimassa olevaa laskentamenetelmää tällä tavoin laajennetun kuulemisen tulokseen.
123 Osapuolet ovat kuitenkin eri mieltä tämän kuulemisen ja laskentamenetelmän soveltamista tämän kuulemiseen tuloksiin koskevan velvoitteen rahamääräisistä seurauksista. Vaikka näet kantajat vetoavat siihen, että EKP:n piti noudattaakseen edellä mainittua asiassa Cerafogli ja Poloni vastaan EKP annettua tuomiota ulottaa kuulemisesta mahdollisesti johtuvien palkankorotusten vaikutukset koko henkilöstöön, EKP katsoo, että kyseisellä tuomiolla ei ole tällaista vaikutusta.
124 Tässä tapauksessa ei ole tarpeen antaa ratkaisua siitä, oliko EKP EY 233 artiklan nojalla velvollinen ulottamaan kuulemisesta johtuvat palkankorotukset myös tuomion antamista edeltävältä jaksolta koko EKP:n henkilöstöön, kun otetaan erityisesti huomioon todetun sääntöjenvastaisuuden luonne. On riittävää todeta, että EKP on itse arvioinut olevansa velvollinen asettamaan pakottavaan kehykseen, jota sovelletaan koko henkilöstöön eikä ainoastaan Cerafogliin ja Poloniin ja joka koskee kyseisiä kolmea vuotta, sekä kuulemisen, joka on palkantarkistusmenettelyä valmisteleva vaihe, että tämän menettelyn seuraavat vaiheet, mukaan lukien päätösvaihe, jonka aikana kunkin henkilöstöön kuuluvan palkka tarkistetaan.
125 Näin ollen on selvitettävä tapa, jolla palkantarkistuksen laskentamenetelmää sovellettiin kokonaisuutena vuosien 2001–2003 osalta.
126 Aluksi on muistutettava laskentamenetelmän pääosista sekä eroista yhtäältä vuosien 1999/2001 palkantarkistuksen ja toisaalta vuosien 2002/2004 palkantarkistuksen välillä (ks. tämän tuomion 13–17 kohta).
127 Laskentamenetelmä koostui lähinnä siitä, että käytettiin luottamukseen perustuvia lähdetietoja, joita viiteyhteisöt antoivat, ilman että EKP olisi kyennyt valvomaan niitä perusteellisesti.
128 Vuosien 1999/2001 palkantarkistukseen ei liittynyt myöskään mitään mahdollisuutta korjata laskentamenetelmän tuloksia, ja vaikka vuosien 2002/2004 palkantarkistukseen liittyi tällaisten korjausten mahdollisuus, tätä mahdollisuutta oli rajoitettu kahdella tavalla. Yhtäältä nämä palkantarkastukset sallivat korjaukset ainoastaan niiden tietojen osalta, jotka puuttuivat normaalina palkantarkistuspäivänä, eli korjaukset, jotka tehtiin sellaisten tietojen mukaisesti, joita viiteyhteisöt olivat ilmoittaneet myöhässä, eivätkä korjauksia, jotka perustuisivat siihen, että ilmoitetuissa ja tarkistuksessa huomioon otetuissa lähdetiedoissa todettaisiin myöhemmin virheitä. Näin tehdyt korjaukset eivät toisaalta olleet taannehtivia. Siten ainoastaan korjaukset, jotka perustuivat tietoihin, jotka olivat alun perin puuttuneet mutta jotka olivat tulleet saataville viimeisen tarkistuksen ja seuraavan vuoden tarkistuksen välisenä aikana, tulivat voimaan viimeksi mainittuna päivänä; tätä korjausmahdollisuutta olisi siten voitu soveltaa ensi kertaa vasta 1.7.2003 vuoteen 2002 liittyvien tietojen osalta, ja koska nämä tiedot oli toimitettu liian myöhään, niitä ei olisi voitu ottaa huomioon 1.7.2002 päätettyä tarkistusta laskettaessa.
129 On lisäksi todettava, että olisi ollut keinotekoista kuulla henkilöstökomiteaa uudelleen sellaisten tietojen perusteella, jotka olivat saatavilla ensimmäisen kuulemisen aikana, mutta jättää huomiotta tiedot, jotka oli saatu myöhemmin, eli korjatut tiedot.
130 Vuoden 2002 osalta on otettava huomioon myös se, että tätä vuotta koskevien ja vuonna 2004 saatujen tietojen perusteella on vaikea soveltaa 0,4 prosentin palkanalennusta, joka perustuu laskelmaan, joka on tehty sellaisten korjattujen tietojen perusteella, jotka on otettu EKP:n kuulemismenettelyn aikana laatimiin taulukkoihin.
131 Mikäli lisäksi oletetaan, että nämä toimenpiteet olisivat olleet mahdollisia, EKP:n palkkalaskelmien laatimisjärjestelmä ei ollut sen mukaan sellainen, että sillä olisi voitu tehdä taannehtivasti uusi laskelma palkoista vuodesta 2001, minkä henkilöstökomiteakin myönsi 4.8.2004 päivätyssä muistiossaan.
132 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että jos kumoamistuomion täytäntöönpanoon liittyy erityisiä vaikeuksia, asianomainen toimielin voi tehdä minkä tahansa päätöksen, jolla voidaan korvata oikeudenmukaisella tavalla haitta, joka kumotusta päätöksestä on aiheutunut asianomaisille henkilöille. Tässä yhteydessä hallinto voi käydä vuoropuhelua heidän kanssaan pyrkien sopimukseen, jolla heille annetaan kohtuullinen korvaus lainvastaisuudesta, jonka kohteena he ovat olleet (asia T-91/95, De Nil ja Impens v. neuvosto, tuomio 26.6.1996, Kok. H. 1996, s. I‑A‑327 ja II‑959, 34 kohta; asia T-81/96, Apostolidis ym. v. komissio, tuomio 10.7.1997, Kok. H. 1997, s. I‑A‑207 ja II‑607, 42 kohta ja asia T-177/97, Simon v. komissio, tuomio 10.5.2000, Kok. H. 2000, s. I‑A‑75 ja II‑319, 23 kohta).
133 Kun tässä tapauksessa otetaan huomioon kaikki tämän tuomion 126–131 kohdassa mainitut seikat, EKP on valinnut yksinkertaistetun menettelyn eli menettelyn, jossa maksetaan vuosien 2001–2003 palkantarkistuksen kumulatiivinen tulos, joka todettiin kuulemismenettelyn päätteeksi, sinä päivänä, jona vuotta 2004 koskeva palkantarkastus tuli voimaan, eli 1.7.2004. Henkilöstökomitea hyväksyi tämän ratkaisun implisiittisesti 14.6.2004 päivätyllä muistiolla, jossa se ei toistanut taannehtivaa maksamista koskevaa vaatimusta, jonka se oli esittänyt 25.3.2004 päivätyssä muistiossaan ja joka oli toistettu useissa teknisissä kokouksissa.
134 Kumulatiivinen tulos, johon EKP siten päätyi, perustui kompromissiratkaisuun, joka oli löytynyt sen ja henkilöstökomitean välillä ja jonka ansiosta oli mahdollista muuttaa ja yhdistää laskentamenetelmää yksinkertaisella tavalla. Tämä kompromissiratkaisu koostui useista osatekijöistä:
– ensinnäkin vuoden 2001 osalta mahdollisuudesta ottaa huomioon korjattuja tietoja, kun ne ovat saatavilla, mikä ei ollut ollut mahdollista vuosien 1999/2001 palkantarkistuksen yhteydessä vaan vasta vuosien 2002/2004 palkantarkistuksen yhteydessä
– toiseksi siitä, että otettiin huomioon kaikki asiaankuuluvat tiedot sen vuoden osalta, jolta palkkoja piti tarkistaa, eikä ainoastaan vuodelta, jonka aikana nämä tiedot olivat saatavilla, kuten vuosien 2002/2004 palkantarkistuksen yhteydessä määrättiin
– kolmanneksi mahdollisuudesta siihen, että ”korjatut” tiedot eli sellaiset tiedot, jotka eivät olleet saatavilla tai jotka olivat epätäydellisiä sen vuoden osalta, jolta palkkoja piti tarkistaa, otettaisiin huomioon seuraavan vuoden suorituksessa
– neljänneksi 0,3 prosentin korotuksen suorittamisesta 1.7.2004 lukien, mikä vastasi vuosien 2001–2003 osalta tarkkojen tietojen, joista henkilöstökomitea ja EKP olivat sopineet, perusteella laskettujen erojen kumulatiivista tulosta (+ 0,3 prosenttia vuoden 2001 osalta, –0,4 prosenttia vuoden 2002 osalta, + 0,4 prosenttia vuoden 2003 osalta, eli 0,3 prosenttia).
135 Tästä seuraa, että vaikka EKP ei ole antanut kuulemiseen perustuvalle palkankorotukselle taannehtivaa vaikutusta, jota kantajat ovat vaatineet, se on vastaavasti yhtäältä käyttänyt (ylöspäin) korjattuja tietoja vuoden 2001 osalta, mikä ei olisi ollut tuolloin mahdollista silloin voimassa olleiden sääntöjen mukaan, ja toisaalta ulottanut kuulemisen vuosiin 2002 ja 2003 ja tämän kuulemisen tulokset koko henkilöstöön sen näkemyksen vastaisesti, että ainoastaan edellä mainitussa asiassa Cerafogli ja Poloni vastaan EKP annetun tuomion kantajien olisi pitänyt saada ne hyväkseen. EKP on siten valinnut ratkaisun, joka ei ollut ainoastaan tasapainoinen vaan joka vaikutti myös rakenteellisesti palkka- ja eläketaulukoihin.
136 Edellä mainituista erityisistä vaikeuksista edellä mainitussa asiassa Cerafogli ja Poloni vastaan EKP annetun tuomion täytäntöönpanossa on todettava, että päätöstä, joka tehtiin vuosien 2001–2003 palkantarkistusta koskevan kuulemismenettelyn tulosten perusteella, on pidettävä 132 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettuna kohtuullisena ja oikeudenmukaisena ratkaisuna.
137 Kantajien esittämät perustelut eivät kumoa tätä toteamusta.
138 Ensinnäkin on todettava väitteestä, joka perustuu tiettyjen viiteyhteisöjen tekemiin taannehtiviin korjauksiin, että tällainen käytäntö vastaa täysin vuosien 2002/2004 palkantarkistuksen mukaista mekanismia eli palkkojen korjausta todellisten lähdetietojen mukaan palkkojen perusteena olevaa vuotta seuraavana vuonna. Tiettyjen viiteyhteisöjen suorittamat taannehtivat korjaukset eivät missään tapauksessa aiheuta EKP:lle mitään velvoitetta myöntää taannehtivasti palkantarkistuksia, koska vaikka nämä käytännöt perustuvat kansallisiin tai yhteisön säädöksiin, ne sitovat vain näitä yhteisöjä eivätkä EKP:a.
139 Toiseksi toisin kuin kantajat väittävät, EKP on hyväksyessään tässä tapauksessa koko henkilöstönsä kannalta oikeudenmukaisen ratkaisun noudattanut sitoumusta, jonka se oli antanut 16.12.2003 päivätyssä muistiossaan ja jonka mukaan se toteuttaisi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen antaman tuomion mukaiset toimenpiteet.
140 Kolmas kanneperuste on näin ollen hylättävä. Kumoamisvaatimukset on siten hylättävä perusteettomina.
2. Vahingonkorvausvaatimukset
Asianosaisten lausumat
141 Kantajat korostavat, että väitetyt virheet ovat aiheuttaneet heille vahinkoa siltä osin kuin heidän käytettävissään ei ole ollut heille kuuluva palkka 1.7.2001 lukien sekä vuosina 2002 ja 2003 eli palkka, joka on vahvistettu laskentamenetelmän mukaisesti ja sääntöjenmukaisesti käydyn kuulemisen päätteeksi. Kantajat eivät kykene laskemaan vahinkonsa määrää tarkasti, mutta he ehdottavat, että se vahvistettaisiin kohtuuden mukaan, ja esittävät sen määräksi alustavasti 5 000 euroa kantajaa kohden.
142 EKP väittää, että se on osoittanut riittävällä tavalla, että se ei ole syyllistynyt lainvastaisuuteen. Näin ollen vahingonkorvausvaatimuksella ei ole oikeudellista perustaa. Rahamääräisesti kantajat ovat saaneet EKP:n myöntämän 0,3 prosentin korotuksen, joka ei ole perustunut lakisääteiseen velvoitteeseen vaan henkilöstöpoliittiseen päätökseen.
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
143 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan aineellista vahinkoa tai henkistä kärsimystä koskevat korvausvaatimukset on hylättävä, jos niillä on läheinen yhteys kumoamisvaatimuksiin, jotka on puolestaan hylätty perusteettomina (ks. tuomio T-72/01, Pyres v. komissio, tuomio 25.6.2003, Kok. H. 2003, s. I‑A‑169 ja II‑861, 85 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
144 Koska tässä tapauksessa heinäkuun 2004 palkkatositteiden kumoamisvaatimusten tueksi esitettyjä perusteita tutkittaessa ei ole ilmennyt mitään lainvastaisuutta, johon EKP olisi syyllistynyt, eikä siten mitään tuottamusta, johon sen vastuu voisi perustua, vaatimukset sellaisten vahinkojen korvaamisesta, joita kantajat väittävät itselleen aiheutuneen väitettyjen lainvastaisuuksien vuoksi, on myös hylättävä perusteettomina.
3. Yleisiä päätelmiä
145 Edellä esitetyn perusteella kumoamis- ja vahingonkorvausvaatimukset eivät ole perusteltuja, eikä ole tarpeen antaa ratkaisua hallinnollisen asiakirja-aineiston esittämistä koskevista vaatimuksista. Näin ollen kanne on hylättävä ilman että on tarpeen antaa ratkaisua sen tutkimista koskevien edellytysten täyttymisestä siltä osin kuin EKP on esittänyt useita oikeudenkäyntiväitteitä erityisesti uudelleen tutkimista koskevien vaatimusten esittämisestä liian myöhään ja Polonin hallinnollisen valituksen tekemisestä liian myöhään, koska EKP oli vastaanottanut sen 14.12.2004 mutta kahden kuukauden määräaika oli EKP:n mukaan päättynyt 13.12.2004.
Oikeudenkäyntikulut
146 Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklan nojalla kyseisen työjärjestyksen II osaston 8 luvun oikeudenkäyntikuluja ja oikeudenkäyntimaksuja koskevia määräyksiä sovelletaan ainoastaan asioihin, jotka on pantu vireille virkamiestuomioistuimessa tämän työjärjestyksen voimaantulopäivästä eli 1.11.2007 lukien. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen tältä osin merkityksellisiä määräyksiä sovelletaan soveltuvin osin asioihin, jotka ovat olleet vireillä virkamiestuomioistuimessa ennen tätä päivämäärää.
147 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 88 artiklassa määrätään kuitenkin, että yhteisöjen ja niiden henkilöstön välisissä riita-asioissa toimielinten on vastattava omista kustannuksistaan. Koska kantajat ovat hävinneet asian, on määrättävä, että jokainen asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIESTUOMIOISTUIN (täysistunto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Jokainen asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Mahoney | Kreppel | Van Raepenbusch |
Boruta | Kanninen Tagaras | Gervasoni |
Julistettiin Luxemburgissa 24 päivänä kesäkuuta 2008.
Tämän päätöksen teksti ja siinä mainittujen yhteisöjen tuomioistuinten päätösten tekstit, joita ei vielä ole julkaistu oikeustapauskokoelmassa, ovat saatavilla yhteisöjen tuomioistuimen seuraavalla internet-sivulla: www.curia.europa.eu
Liite
Maria Concetta Cerafogli, Euroopan keskuspankin henkilöstöön kuuluva, kotipaikka Frankfurt am Main (Saksa),
Marion Kotowski, Euroopan keskuspankin henkilöstöön kuuluva, kotipaikka Frankfurt am Main (Saksa),
Emmanuel Larue, Euroopan keskuspankin henkilöstöön kuuluva, kotipaikka Frankfurt am Main (Saksa),
Paolo Poloni, Euroopan keskuspankin henkilöstöön kuuluva, kotipaikka Frankfurt am Main (Saksa),
Olivier Seigneur, Euroopan keskuspankin henkilöstöön kuuluva, kotipaikka Frankfurt am Main (Saksa),
Ali Shikhane, Euroopan keskuspankin henkilöstöön kuuluva, kotipaikka Hünfelden-Nauheim (Saksa),
Luca Tagliaretti, Euroopan keskuspankin henkilöstöön kuuluva, kotipaikka Frankfurt am Main (Saksa),
Louisa Vegh, Euroopan keskuspankin henkilöstöön kuuluva, kotipaikka Frankfurt am Main (Saksa).
Sisällys
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Riidan taustalla olevat tosiseikat
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
Oikeudellinen arviointi
1. Kumoamisvaatimukset
Ensimmäinen peruste, jonka mukaan henkilöstökomitean kuulemista koskeva velvoite on laiminlyöty
Asianosaisten lausumat
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
– Väite, jonka mukaan EKP:n antamat tiedot olisivat olleet epätäydellisiä
– Väite, jonka mukaan tietoja ei ole annettu ajoissa
– Väite, jonka mukaan kokoukset on pidetty lainvastaisesti
– Väite, jonka mukaan henkilöstökomitean kysymyksiin on annettu riittämättömiä vastauksia
– Väite kiireellisen menettelyn väärinkäyttämisestä
– Väite, jonka mukaan kuulemismenettelyä ei ollut viety päätökseen, kun heinäkuun 2004 palkkatositteet toimitettiin
Toinen kanneperuste, jonka mukaan laskentamenetelmiä ei ole noudatettu, arvioinnissa on tehty ilmeinen virhe ja perusteluvelvollisuus on laiminlyöty
Asianosaisten lausumat
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan asiassa ei ole sovellettu taannehtivasti korjauksia, jotka on tehtävä yleiseen palkantarkistukseen
Asianosaisten lausumat
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
2. Vahingonkorvausvaatimukset
Asianosaisten lausumat
Virkamiestuomioistuimen arviointi asiasta
3. Yleisiä päätelmiä
Oikeudenkäyntikulut