YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)
17 päivänä helmikuuta 1998 (1)
Valtiontuki Laiminlyöntikanne Lausunnon antaminen asiassa raukeaa
Vahingonkorvausvaatimus Vaatimus siitä, että jäsenvaltio määrätään
muuttamaan jo myönnetyn tuen myöntämistä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä
Tosiseikat Komission toimivallan puuttuminen
Asiassa T-107/96,
Pantochim SA, Belgian oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka Feluy
(Belgia), edustajanaan asianajaja Jacques Bourgeois, Bryssel, prosessiosoite
Luxemburgissa asianajotoimisto Marc Loesch, 11 rue Goethe,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja Gérard
Rozet, avustajanaan asianajaja Hervé Lehman, Pariisi, prosessiosoite
Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz,
Centre Wagner, Kirchberg,
jota tukee
Ranskan tasavalta, asiamiehinään aluksi ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston
apulaisosastopäällikkö Catherine de Salins ja saman osaston lähetystöneuvos
Frédéric Pascal ja sittemmin saman osaston apulaisosastopäällikkö Kareen Rispal-Bellanger ja Pascal, prosessiosoite Luxemburgissa Ranskan suurlähetystö, 8 B
boulevard Joseph II,
jossa kantaja vaatii toisaalta komission laiminlyönnin toteamista, koska se on
lainvastaisesti jättänyt tekemättä perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan
mukaisen päätöksen siitä, että Ranskan on muutettava biopolttoaineille
myöntämänsä tuen myöntämistä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, ja toisaalta
vahingonkorvausta kantajalle kyseisestä laiminlyönnistä aiheutuneista vahingoista,
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja B. Vesterdorf sekä tuomarit
C. P. Briët, P. Lindh, A. Potocki ja J. D. Cooke,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 7.10.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Oikeusriidan perustana olevat tosiseikat
- 1.
- Kantaja Pantochim SA, kotipaikka Feluy (Belgia), on Società italiana serie acetica
sintetica SpA:n (jäljempänä SISAS), kotipaikka Milano (Italia), tytäryhtiö.
Pantochim omistaa Feluyssa Sisoil E -nimistä kasveista peräisin olevaa kaasuöljyä
tuottavan tuotantoyksikön. Sisoil E on kasviöljyjen metyyliesteri, jota voidaan
käyttää yksin tai perinteisten kaasuöljyjen kanssa sekoitettuna polttoaineena ja
kotitalouksien lämmitykseen.
- 2.
- Ranskan vuoden 1992 talousarviosta annettu laki (30.12.1991 annettu laki 91-1322,
julkaistu Ranskan tasavallan virallisessa lehdessä 31.12.1991, s. 17229) 32 §:ssä
vapautetaan 31.12.1996 asti kansallisesta kulutusverosta rapsi- ja
auringonkukkaöljyesterit sekä viljasta, maa-artisokista, perunoista sekä juurikkaista
valmistettu etyylialkoholi, jota lisätään superpolttoaineisiin ja bensiiniin, ja
etyylialkoholin johdannaiset (jäljempänä biopolttoaineet). Lain 32 §:n
täytäntöönpanemisesta 27.3.1992 annetussa asetuksessa säädetään edellytyksistä,
jotka tämän vapautuksen saamiseksi on täytettävä. Erityisesti asetuksessa vaaditaan,
että kyseisiä tuotteita käytetään kokeiluluonteisessa hankkeessa ja että niitä
jalostetaan pilottiyksiköissä.
- 3.
- Ranskan vuoden 1993 lisätalousarviosta annetun lain (julkaistu Ranskan tasavallan
virallisessa lehdessä 31.12.1993, s. 18526) 30 §:ssä säädetään lisäksi, että
vapautettavat tuotteet on valmistettava maatalouden raaka-aineista, jotka on
viljelty 15.2.1993 annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 334/93 tarkoitetulla
kesantomaalla.
- 4.
- Edellä kuvaillun kaltaisen vapautuksen puuttuessa biopolttoaineen tuotanto ei ollut
taloudellisesti houkuttelevaa sen suurten tuotantokustannusten vuoksi.
- 5.
- SISAS ilmoitti jo marraskuussa 1992 Ranskan hallintoviranomaisille, että se haluaisi
saada tehtaansa Feluyssa hyväksytyksi biopolttoaineen tuotannon pilottiyksiköksi,
ja teki tästä muodollisen hakemuksen maaliskuussa 1993. On kuitenkin selvää, että
Ranskan hallintoviranomaiset eivät ole tähän mennessä hyväksyneet sen hakemusta.
Ranskan maatalous-, kalastus- ja elintarviketeollisuusministeri ilmoitti 14.6.1996
Pantochimin edustajalle osoittamallaan kirjeellä, että paikan päällä tehdyn
tutkimuksen perusteella Feluyn tehtaan tuotantokapasiteetti oli suurempi kuin
määrä, jota varten hyväksyntää oli haettu. Kivennäisöljyjen valmisteverojen
rakenteiden yhdenmukaistamisesta 19 päivänä lokakuuta 1992 annetussa neuvoston
direktiivissä 92/81/ETY (EYVL L 316, s. 12) kuitenkin säädetään, että jäsenvaltiot
voivat soveltaa täydellisiä tai osittaisia valmisteveron määrää koskevia vapautuksia
tai alennuksia ainoastaan, kun on kyse pilottihankkeista, jotka on määritelty
laitosten tuotantokapasiteetin perusteella, joten kyseiselle tehtaalle ei voitu antaa
hyväksyntää pilottiyksiköksi. Lisäksi ministeri vahvisti, että koska komissiossa
parhaillaan tutkittiin Ranskan lainsäädännön soveltuvuutta yhteismarkkinoille (ks.
jäljempänä), Ranskan viranomaiset eivät voineet antaa mitään uutta hyväksyntää.
- 6.
- Komissio ryhtyi 7.12.1994 EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa
määrättyyn menettelyyn Ranskan lainsäädännön osalta, jonka mukaan
biopolttoaineen käytöstä ei tarvitse maksaa kansallista kulutusveroa, ja se ilmoitti
tästä Ranskan viranomaisille 12.12.1994 päivätyllä kirjeellä. Perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettu komission tiedonanto tuista, joita Ranska
on myöntänyt biopolttoaineiden alalla, julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa
lehdessä 9.6.1995 (EYVL 1995 C 143, s. 8).
- 7.
- SISAS esitti huomautuksensa tässä hallintomenettelyssä 29.6.1995. Se pyysi lisäksi
komissiota ensisijaisesti toteamaan, että näiden Euroopan yhteisön
perustamissopimuksen 95 artiklan vastaisten yksityiskohtaisten sääntöjen takia
Ranskan myöntämä tuki biodieselin tuotannolle on tämän perustamissopimuksen
92 artiklassa tarkoitetulla tavalla soveltumaton yhteismarkkinoille, toissijaisesti
toteamaan, että Ranskan on muutettava tätä tukea siten, että muissa
jäsenvaltioissa tuotetulle ja Ranskaan toimitetulle biodieselille annetaan samat
edut, ja kolmanneksi ryhtymään välttämättömiin välitoimiin vaatien Ranskaa
hyväksymään mahdollisimman nopeasti SISASin tehdas Feluyssa toistaiseksi
pilottiyksiköksi siten, että se saa tuottaa 20 000 tonnia vuodessa vuonna 1995.
- 8.
- Koska komissio ei antanut tähän mitään vastausta, SISAS lähetti komissiolle
29.3.1996 päivätyn kirjeen, jossa se kehotti EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan
mukaisesti komissiota tekemään ratkaisun kahden kuukauden määräajassa ja jossa
se toisti 29.6.1995 päivätyssä kirjeessä esittämänsä vaatimukset. Se lisäsi varaavansa
tytäryhtiölleen Pantochim SA:lle oikeuden vaatia Ranskan valtiolta sekä Euroopan
yhteisöltä korvausta huomattavasta taloudellisesta vahingosta, jonka Pantochim on
kärsinyt sen takia, että se on suljettu lainvastaisesti Ranskan verottomilta
biodieselmarkkinoilta vuodesta 1993 lähtien.
- 9.
- Komissio ilmoitti 24.5.1996 päivätyllä kirjeellään SISASin edustajalle, että kyseinen
29.3.1996 päivätty kirje oli rekisteröity valituksena, jonka tarkoituksena on saada
komissio aloittamaan EY:n perustamissopimuksen 169 artiklassa tarkoitettu
jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely.
- 10.
- Komissio teki 18 päivänä joulukuuta 1996 biopolttoaineiden verovapautta
Ranskassa koskevan päätöksen 97/542/EY (EYVL L 222, s. 26), joka annettiin
tiedoksi Ranskan viranomaisille 29.1.1997 ja jonka mukaan Ranskassa
verovapautena maatalousperäisten biopolttoaineiden hyväksi myönnetyt tuet
ovat laittomia, koska ne on myönnetty perustamissopimuksen 93 artiklan
3 kohdassa asetettujen menettelysääntöjen vastaisesti. Nämä tuet ovat
perustamissopimuksen 92 artiklan mukaisesti yhteismarkkinoille soveltumattomia.
Ranskan on poistettava 2 artiklassa tarkoitetut tuet kahden kuukauden määräajassa
tämän päätöksen tiedoksi antamisesta.
- 11.
- Komissio täsmentää päätöksessään seuraavaa:
Tiettyjen perustuotteiden sulkeminen pois kyseisestä verovapautuksesta vahvistaa
sen, että kyseinen toimenpide on perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa
tarkoitettua tukea, koska se vääristää kilpailua suosimalla tiettyjä maataloustuotteita
ja voi samoista syistä vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan [Ranska] ei
ole antanut selvitystä, jolla voitaisiin perustella tarve rajoittaa toimenpide
koskemaan kesannointimailla viljeltyjä maataloustuotteita. (IV osaston 5 kohta)
Ottaen huomioon, että verovapautuksessa tarkoitetaan ainoastaan tietyistä
perustuotteista valmistettuja biopolttoaineita, komissio katsoi, että järjestelmällä
syrjitään muita biopolttoaineita, joita voidaan valmistaa muista perustuotteista (muu
laji, muualta kuin kesannointimailta saatuja); nämä muut biopolttoaineet ovat
Ranskassa tavanomaisen valmisteveron alaisia. Verovapautuksen muodossa oleva
tukitoimenpide on näin ollen perustamissopimuksen 95 artiklan määräysten
vastainen, koska sitä käytetään ainoastaan rajoitetusta määrästä perustuotteita
valmistettujen biopolttoaineiden hyväksi ja koska toisista jäsenvaltioista tuotuja
ja muista perustuotteista valmistettuja biopolttoaineita verotetaan raskaammin. (V
osaston 4 kohta)
[K]aikki valtion osallistuminen asetuksen (ETY) N:o 1765/92 soveltamisalaan
kuuluvaan toimintaan vastaa valtion puuttumista yhteisten markkinajärjestelyjen
täydelliseen ja tyhjentävään järjestelmään.
Näin ollen on asetuksen (ETY) N:o 1765/92 vastaista rajoittaa verovapaus tietyissä
tapauksissa vuodesta 1994 alkaen koskemaan ainoastaan kesannolla viljeltyjä
tuotteita. (VI osaston 2 kohta)
Näin ollen perustuotteille myönnetyt välilliset tuet rikkovat yhteisten
markkinajärjestelyjen määräyksiä, asetuksen (ETY) N:o 1765/92 säännöksiä ja EY:n
perustamissopimuksen 95 artiklan määräyksiä, eikä niihin näin ollen voida soveltaa
EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdassa määrättyjä poikkeuksia .
(VI osaston 4 kohta)
Näin ollen on katsottava, että järjestelmän talouden kannalta valmistajien
kautta tuen olennainen vaikutus siirrettiin välillisinä edunsaajina oleville
raaka-aineiden tuottajille.
Ottaen huomioon myönnetyn edun ohimenevä luonne biopolttoaineen valmistajien
osalta ja rikkomuksen erityisluonne maataloustuottajien osalta, jotka ovat
myönnettyjen etujen lopullisia edunsaajia, myönnettyjen määrien periminen takaisin
merkitsisi kovaa iskua toimenpiteelle, joka pääasiassa on yhteisön politiikan
mukainen ja jonka lainvastaisuus, menettelyseikkoja lukuun ottamatta, oli
olennaisilta osiltaan tuen välillisten edunsaajien liian kapea rajoittaminen. (VII
osaston 3 kohta)
- 12.
- Tämän vuoksi ei ole määrätty, että Ranskan tasavallan on maksettava takaisin tuki.
Asian käsittelyn vaiheet
- 13.
- Pantochim on nostanut nyt käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen 12.7.1996 toimittamallaan kannekirjelmällä.
- 14.
- Kantaja esitti erikseen EY:n perustamissopimuksen 186 artiklan nojalla
hakemuksen, joka saapui ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 19.7.1996 ja
jossa kantaja vaati välitoimen määräämistä, jotta komissio velvoittaisi EY:n
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisessa
menettelyssä Ranskan myöntämään [kantajalle] toistaiseksi sovellettavasta
valmisteverosta vapautetun biodieselmäärän.
- 15.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti on hylännyt asiassa
T-107/96 R, Pantochim vastaan komissio, 21.10.1996 antamallaan määräyksellä
(Kok. 1996 s. II-1361) Pantochimin välitoimihakemuksen ja todennut, että
oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
- 16.
- Ranskan hallitus toimitti 18.11.1996 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen
väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen
vastaajan vaatimuksia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun
kolmannen jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen 9.1.1997
antamallaan määräyksellä.
- 17.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto) päätti
esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn
pyytämällä työjärjestyksen 65 artiklan nojalla asianosaisia esittämään tietyt
asiakirjat. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyysi asianosaisia vastaamaan
tiettyihin kysymyksiin kirjallisesti ja suullisiin kysymyksiin istunnossa. Asianosaiset
noudattivat näitä pyyntöjä.
- 18.
- Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
esittämiin kysymyksiin kuultiin 7.10.1997 pidetyssä istunnossa.
Asianosaisten vaatimukset
- 19.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
toteaa, että komissio on toiminut EY:n perustamissopimuksen vastaisesti,
kun se ei ole tehnyt EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan
ensimmäisen alakohdan mukaista päätöstä siitä, että Ranskan on
muutettava biopolttoaineita koskevan tuen myöntämismenettelyä saattamalla
se EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaiseksi,
toteaa yhteisön olevan vastuussa tästä komission laiminlyönnistä
aiheutuneesta vahingosta ja velvoittaa komission korvaamaan tämän
vahingon, jonka suuruudeksi arvioidaan väliaikaisesti 50 508 729 Ranskan
frangia,
velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 20.
- Komissio vaatii vastauskirjelmässään, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
toteaa, että laiminlyöntikanne on tullut perusteettomaksi 18.12.1996 tehdyn
komission päätöksen vuoksi,
hylkää Pantochimin esittämän vahingonkorvauskanteen,
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 21.
- Ranskan hallitus vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
toteaa, että laiminlyöntikanne on tullut perusteettomaksi 18.12.1996 tehdyn
komission päätöksen vuoksi.
Laiminlyönnin toteamista koskeva vaatimus
Asianosaisten ja väliintulijoiden väitteet ja niiden perustelut
- 22.
- Kantaja korostaa, että SISAS on Pantochimin lukuun perustamissopimuksen
175 artiklan mukaisesti kehottanut 29.3.1996 päivätyllä kirjeellään komissiota
ottamaan kantaa kahden kuukauden määräajassa ja että komissio ei ollut ottanut
kantaa tämän määräajan päättyessä.
- 23.
- Kantaja täsmentää moittineensa komissiota siitä, että se ei ollut kohtuullisessa
ajassa tehnyt perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan
mukaista päätöstä kehottaa Ranskaa muuttamaan biopolttoaineen valtiontuen
myöntämistä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä perustamissopimuksen sääntöjen
mukaisiksi. Komissio voisi siis vain kieltää kyseisen tuen myöntämistä koskevat
yksityiskohtaiset säännöt, koska niillä selvästi rikotaan perustamissopimuksen
95 artiklaa.
- 24.
- Kantaja katsoo lopuksi, että ottamatta huomioon muita kyseisen tukijärjestelmän
lainvastaisuuksia, sen vaatimus siitä, että syrjivät tuen myöntämistä koskevat
yksityiskohtaiset säännöt poistettaisiin, on perusteltu, koska se on täysin irrallinen
tukijärjestelmästä. Piiloutumalla muiden mahdollisten lainvastaisuuksien taakse
komissio on laiminlyönyt ensiavun antamisen sillä tekosyyllä, että sen täytyy ensin
tehdä syvällinen diagnoosi. Mahdollinen päätös, jolla Ranskan hallitus
velvoitettaisiin poistamaan kyseessä olevat tuet, ei mahdollistaisi tavanomaisten
kilpailusuhteiden palautumista.
- 25.
- Komissio on vastauskirjelmässään, samoin kuin Ranskan hallitus
väliintulokirjelmässään väittänyt, että 18.12.1996 tehdyn päätöksen vuoksi
laiminlyöntikanteesta on tullut perusteeton niin, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen ei enää ole annettava siitä lausuntoa.
- 26.
- Vastauksessaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjeeseen, jossa
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kehottaa kantajaa ottamaan kantaa tähän
väitteeseen, kantaja muistuttaa, että sen laiminlyöntikanteen tarkoituksena on, että
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että komissio on toiminut EY:n
perustamissopimuksen vastaisesti, kun se ei ole tehnyt EY:n perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaista päätöstä siitä, että Ranskan
on muutettava biopolttoaineita koskevan tuen myöntämismenettelyä saattamalla se
EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaiseksi, ja väittää pääasiallisesti, että
todetessaan päätöksessään, että verovapautuksen muodossa olevalla
tukitoimenpiteellä rikotaan perustamissopimuksen 95 artiklan määräyksiä, komissio
ei ole tehnyt päätöstä, jonka tekemisen laiminlyönnin toteamista vaaditaan. Sen
sijaan, että se olisi määrännyt Ranskan tasavallan noudattamaan
perustamissopimuksen 95 artiklaa tukien myöntämisen osalta, komissio on
todennut, että kyseessä olevat tuet täyttävät perustamissopimuksen 92 artiklan
1 kohdan edellytykset ilman, että niihin voitaisiin soveltaa mitään tämän artiklan
2 ja 3 kohdassa määrätyistä poikkeuksista, ja näin ollen se on todennut ne
yhteismarkkinoille soveltumattomiksi.
- 27.
- Kantaja on myöskin huomauttanut, että Ranskan tasavalta ei ole vieläkään
myöntänyt sille näitä tukia ja että se edelleen pitää voimassa komission
lainvastaiseksi toteamaa tukijärjestelmää.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 28.
- Ensiksi on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan
perustamissopimuksen 175 artiklassa määrätty oikeussuojakeino perustuu siihen
ajatukseen, että toimielimen lainvastainen laiminlyönti toimia voidaan saattaa
yhteisöjen tuomioistuimen tutkittavaksi jotta yhteisöjen tuomioistuin voi todeta, että
ratkaisun tekemisestä pidättäytyminen on perustamissopimuksen vastaista, siltä osin
kuin kyseessä oleva toimielin ei ole korjannut tätä pidättäytymistä. Tämän
toteamuksen johdosta vastaajana olevan toimielimen on perustamissopimuksen
176 artiklan mukaan toteutettava yhteisöjen tuomioistuimen tuomion täytäntöön
panemiseksi tarvittavat toimenpiteet, tämän kuitenkaan rajoittamatta tästä samasta
toteamuksesta mahdollisesti johtuvia sopimussuhteen ulkopuolista yhteisön vastuuta
koskevia kanteita (yhdistetyt asiat C-15/91 ja C-108/91, Buckl ym. v. komissio,
tuomio 24.11.1992, Kok. 1992, s. I-6061, 14 kohta ja asia T-28/90, Asia Motor
France ym. v. komissio, tuomio 18.9.1992, Kok. 1992, s. II-2285, 36 kohta).
- 29.
- Siinä tapauksessa, että toimenpide, jonka laiminlyönnistä on nostettu kanne,
toteutetaan kanteen nostamisen jälkeen mutta ennen tuomion julistamista,
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamus toimenpiteen alkuperäisen
toteuttamatta jättämisen lainvastaisuudesta ei voi enää johtaa 176 artiklassa
määrättyihin seurauksiin (asia T-212/95, Oficemen v. komissio, tuomio 10.7.1997,
Kok. 1997, s. II-1161, 6568 kohta). Tästä seuraa, että tällaisessa tapauksessa, kuten
siinäkin tapauksessa, että vastaajana oleva toimielin on reagoinut kehotukseen
toimia kahden kuukauden määräajassa, kanne on menettänyt kohteensa.
- 30.
- Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että 175 artiklassa tarkoitetaan ratkaisun
tekemisen tai kannan ottamisen laiminlyöntiä eikä asianosaisten tahtomasta tai
tarpeelliseksi katsomasta säädöksestä poikkeavan säädöksen antamista (asia 8/71,
Deutscher Komponistenverband v. komissio, tuomio 13.7.1971, Kok. 1971, s. 705,
2 kohta ja yhdistetyt asiat 166/86 ja 220/86, Irish Cement v. komissio, tuomio
15.12.1988, Kok. 1988, s. 6473, 17 kohta). Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on
kiistatonta, että 18.12.1988 tehty päätös on perustamissopimuksen 175 artiklassa
tarkoitettu komission kannanotto vastauksena komissiolle 29.3.1996 osoitettuun
toimintakehotukseen.
- 31.
- Tämän vuoksi tässä suhteessa on merkityksetön se seikka, että 18.12.1988 tehdyssä
komission päätöksessä ainoastaan todetaan, että kyseessä olevat tuet ovat
lainvastaisia ja perustamissopimuksen 92 artiklassa tarkoitetuin tavoin
yhteismarkkinoille soveltumattomia, ja että siinä velvoitetaan Ranskan tasavalta
poistamaan kyseessä olevat tuet määräämättä sitä kuitenkaan muuttamaan tuen
myöntämistä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä perustamissopimuksen sääntöjen
mukaisiksi.
- 32.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa näin ollen, että lausunnon
antaminen laiminlyöntikanteesta raukeaa.
Vahingonkorvausvaatimus
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 33.
- Kantaja väittää pääasiallisesti, että komission toiminta on ollut siinä määrin
lainvastaista, että se voi johtaa yhteisön vastuun syntymiseen, koska komissio on
jättänyt tekemättä perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisessa
menettelyssä päätöksen ja koska se ei ole velvoittanut Ranskan tasavaltaa
muuttamaan kyseessä olevan verovapautuksen myöntämistä koskevia lainvastaisia
yksityiskohtaisia sääntöjä. Pidättäytyessään päätöksen tekemisestä näin pitkään
tämä toimielin on toisaalta pidättänyt kantajalta päätöksen, joka on välttämätön,
jotta kantaja voisi vedota Ranskan hallintoviranomaisia vastaan oikeuteensa saada
menneisyydessä syntynyt vahinko korjatuksi, ja toisaalta se ei ole estänyt tulevaa
mutta varmaa vahinkoa, joka aiheutuu kantajan sulkemisesta pois Ranskan
markkinoilta uuden markkinointivuoden aikana.
- 34.
- Kantaja katsoo, että komission olisi nyt käsiteltävänä olevassa asiassa pitänyt toimia
syrjivien tuen myöntämisedellytysten poistamiseksi ja että heitteillejätöstä
syytetty ei voi paeta tästä heitteillejätöstä aiheutuvaa vastuutaan syyttämällä
vahingosta vaaran aiheuttajaa. Kantaja toteaa, että komissio ei ole määrännyt
Ranskaa lopettamaan tukien maksamista.
- 35.
- Kantaja korostaa, että perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdassa komissiolle
jätetty laaja harkintavalta ei voi johtaa siihen, että perustamissopimuksen
perustavanlaatuisia sääntöjä voitaisiin selvästi rikkoa.
- 36.
- Kantaja arvioi syntyneen vahingon olevan kaksinkertainen, koska kantajalle on
aiheutunut sekä tappioita että voitonmenetyksiä. Se on toisaalta pyytänyt
marraskuusta 1992 lähtien saada toimittaa tuotteita Ranskan markkinoille edellä
mainittua verovapautusta käyttäen, ja toisaalta Ranskan hallintoviranomaiset olivat
vahvistamassa 1.7.1996 alkavalle seuraavalle markkinointivuodelle verovapautuksen
saavan biopolttoaineen kokonaismäärää ja jakamassa kiintiöitä edunsaajille.
Kantajan mukaan tästä syntyy vahinko, joka aiheutuu verokatetappioista ja voiton
saamatta jäämisestä vuosina 19931997; kantaja on väliaikaisesti arvioinut tämän
vahingon määrän 50 508 729 Ranskan frangiksi.
- 37.
- Kantaja myöntää, että tämänhetkisessä tilanteessa on vaikeaa esittää täsmällisinä
lukuina komission laiminlyönnin aiheuttamaa vahinkoa, koska menneisyydessä
syntyneen vahingon määrittely riippuu sellaisen vahingonkorvauksen
arvioinnista, jonka ranskalainen tuomioistuin myöntäisi, jos komissio olisi katsonut
että Ranskan hallintoviranomaisten menettely kantajaa kohtaa [oli]
lainvastaista.
- 38.
- Kantaja arvioi, että syntyneen vahingon ja komission laiminlyönnin välillä on selvä
syy-yhteys, koska kantaja ei ilmeisesti voi vedota Ranskan hallintoviranomaisia
vastaan oikeuteensa saada vahinko korjatuksi ja koska Ranskan tasavallalle ei ole
asetettu velvollisuutta menetellä eri tavoin 1.7.1996 alkavana uutena
markkinointivuotena.
- 39.
- Komissio väittää ensinnäkin, että koska sitä ei voida syyttää mistään laiminlyönnistä,
sen syyksi ei voida lukea mitään lainvastaista menettelyä, ja että vaikka mahdollinen
laiminlyönti todettaisiinkin, kantaja ei ole osoittanut, että komissio olisi rikkonut
yksityisiä suojelevaa ylemmäntasoista oikeussääntöä tai että se olisi ylittänyt
vakavalla ja selvällä tavalla sen toimivallan käytölle asetetut rajat (asia T-120/89,
Stahlwerke Peine-Salzgitter v. komissio, tuomio 27.6.1991, Kok. 1991, s. II-279,
74 kohta).
- 40.
- Tältä osin komissio korostaa, että sille on perustamissopimuksen 92 artiklan
3 kohdassa annettu tukijärjestelmän hyväksymistä koskeva laaja harkintavalta ja
lisäksi toimivalta määrätä muutoksia kyseiseen järjestelmään (asia C-39/94, SFEI
ym., tuomio 11.7.1996, Kok. 1996, s. I-3547, 36 kohta).
- 41.
- Komissio toteaa lisäksi, että yhteisön vastuun tosiasialliseksi syntymiseksi ei riitä se,
että laiminlyönti todetaan, kuten yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen asiassa T-387/94, Asia Motor France ym. vastaan komissio,
18.9.1996 antamasta tuomiosta (Kok. 1996, s. II-961, 107 ja 108 kohta) ilmenee.
- 42.
- Komissio väittää aiheutuneen vahingon osalta, että toimintakehotus ja mahdollinen
laiminlyönti voivat joka tapauksessa vaikuttaa vain kausiin 19961997, mutta eivät
tätä kehotusta edeltäviin kausiin. Tältä osin vahinko riippuu Ranskan
hallintoviranomaisten asenteesta tämän ajanjakson aikana.
- 43.
- Vahinko, joka aiheutuu siitä, että lainvastaisia tukia ei ole mahdollista saada, ei voi
johtaa oikeuteen saada vahingonkorvausta.
- 44.
- Komissio muistuttaa lopuksi syy-yhteyden osalta siitä, että perustamissopimuksen
215 artiklan toinen kohta koskee ainoastaan vahinkoja, jotka voidaan lukea yhteisön
tai sen henkilöstön syyksi, ja että siinä suljetaan pois jäsenvaltioiden mahdollinen
vastuu (asia 101/78, Granaria v. Hoofdproduktschap voor Akkerbouwprodukten,
tuomio 13.2.1979, Kok. 1979, s. 623 ja asia 109/83, Eurico v. komissio, tuomio
18.10.1984, Kok. 1984, s. 3581).
- 45.
- Komissio kiistää tältä osin sen, että sen väitetty laiminlyönti olisi este Ranskan
hallintoviranomaisia vastaan esitettävälle oikeudelle saada vahinko korjatuksi, koska
kantajalla oli mahdollisuus vaatia oikeuksiaan kansallisessa tuomioistuimessa
vetoamalla perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan välittömään
oikeusvaikutukseen, koska kyseisestä tukijärjestelmästä ei ole ilmoitettu (em. asia
SFEI ym.), tai perustamissopimuksen 95 artiklan välittömään oikeusvaikutukseen;
tässä artiklassa kielletään syrjivät maksut.
- 46.
- Komissio katsoo, että edellä mainitusta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
presidentin 21.10.1996 antaman määräyksen 36 kohdasta ilmenee, että komissio ei
voinut antaa kantajan toivomaa ensiapua. Komissio katsoo, että se olisi voinut
tehdä väliaikaisen päätöksen tuen keskeyttämisestä, mutta Pantochim ei ollut
vaatinut sitä.
- 47.
- Komissio päättelee, että sen ei tarvinnut ottaa kantaa siihen, oliko Ranskan
hallintoviranomaisten menettely Pantochimia kohtaan lainvastaista, vaan että sen
tehtäviin kuului yksinkertaisesti ratkaista, onko kyseessä oleva tukijärjestelmä
kokonaisuudessaan yhteismarkkinoille soveltuva.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 48.
- Yhteisöjen tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön
sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu voi syntyä vain, jos seuraavat edellytykset
täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on yhteisön oikeuden vastaista, vahinko on
syntynyt, sekä väitetyn vahingon ja toiminnan välillä on syy-yhteys (yhdistetyt
asiat T-481/93 ja T-484/93, Exporteurs in Levende Varkens ym. v. komissio, tuomio
13.12.1995, Kok. 1995, s. II-2941, 80 kohta).
- 49.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kanteesta, kantajan emoyhtiön
29.6.1995 päivätyssä kirjeessä esitetystä toimintakehotuksesta (ks. tämän tuomion
7 ja 8 kohta), kantajan eri kirjelmistä ja sen istunnossa esittämistä huomautuksista
ilmenee, että nyt käsiteltävänä olevan vahingonkorvauskanteen tarkoituksena on
pääasiallisesti se, että komission todetaan perustamissopimuksen vastaisesti
pidättäytyneen päättämästä väliaikaisesti taikka lopullisesti perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, että Ranskan tasavallan
on muutettava tätä tukea siten, että muissa jäsenvaltioissa tuotetulle ja Ranskaan
toimitetulle biodieselille annetaan samat edut kuin samalla sektorilla toimiville,
Ranskaan sijoittautuneille yhtiöille, ja että Ranskan toimivaltaisten viranomaisten
on myönnettävä kantajalle verovapautus Ranskaan toimitettavan biodieselin osalta,
sekä tämän vuoksi todetaan tästä komission laiminlyönnistä aiheutuva yhteisön
vastuu.
- 50.
- On kuitenkin todettava, että kantajan vaatimat toimenpiteet ylittävät komission
toimivallan rajat.
- 51.
- Yhteisöjen tuomioistuimen ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ensinnäkin silloin, kun komissio
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisessa menettelyssä toteaa, että
tuki on myönnetty ilman, että siitä on perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdassa
määrätyllä tavalla ennakolta ilmoitettu komissiolle, komissio ei voi ryhtyä muihin
välitoimiin kuin velvoittaa jäsenvaltion keskeyttämään välittömästi tuen maksamisen
vaikka vain osittainkin yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 74/76, Iannelli ja Volpi,
22.3.1977 antaman tuomion (Kok. 1977, s. 557, 1417 kohta) mukaan ja
toimittamaan komissiolle sen asettamassa määräajassa kaikki tarpeelliset asiakirjat
ja tiedot sen tutkimiseksi, soveltuuko tuki yhteismarkkinoille (em. asia SFEI ym.,
tuomion 45 kohta, ja em. määräys asiassa Pantochim v. komissio, 35 ja 36 kohta).
Kantajan vaatimus siitä, että todellisuudessa komissio määräisi Ranskan
vapauttamaan kantajan kansallisesta kulutusverosta tilapäisesti, ei selvästikään
kuulu vastaajana olevalla toimielimellä perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan
mukaisessa hallintomenettelyssä olevaan toimivaltaan.
- 52.
- Perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdasta ilmenee toiseksi, että kun tuki on
yhteismarkkinoille soveltumatonta, komission on määrättävä, että kyseisen
jäsenvaltion on komission asettamassa määräajassa poistettava tuki tai muutettava
sitä. Kantajan komissiolta vaatimat kaksi edellä mainittua toimenpidettä jäävät
kuitenkin sen toimivallan ulkopuolelle; tämä toimivalta on annettu komissiolle
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa määrätyn hallinnollisen menettelyn
loppuun saattamiseksi, koska tällainen tuen saamista tarkoittava vaatimus ei sisälly
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa sallittuun tuen poistamiseen tai
muuttamiseen.
- 53.
- Komission ei näin ollen voida todeta menetelleen lainvastaisesti, kun se on
18.12.1996 tehdyllä päätöksellään kieltäytynyt toteuttamasta kantajan vaatimia
toimenpiteitä.
- 54.
- Edellä olevasta seuraa, että ensimmäinen edellytys yhteisön sopimussuhteen
ulkopuolisen vastuun syntymiselle eli komission menettelyn lainvastaisuus, puuttuu
nyt käsiteltävänä olevassa asiassa.
- 55.
- Näin ollen vahingonkorvausvaatimus on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
- 56.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 6 kohdan
mukaan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin määrää
oikeudenkäyntikuluista harkintansa mukaan, jos lausunnon antaminen asiassa
raukeaa. Työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan hävinnyt asianosainen
velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
- 57.
- Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa,
että kantajan komissiolta vaatiman toimenpiteen lainvastaisuuden vuoksi, joka on
todettu vahingonkorvausvaatimuksen tutkimisen yhteydessä, kantajan
laiminlyöntikanne ei missään tapauksessa olisi voinut menestyä. Kantaja on näin
ollen velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, välitoimimenettelyyn
liittyvät kulut mukaan lukien.
- 58.
- Ranskan hallitus vastaa työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaisesti omista
oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu kolmas jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Lausunnon antaminen laiminlyöntikanteesta raukeaa.
2) Vahingonkorvausvaatimus hylätään perusteettomana.
3) Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut,
välitoimimenettelyyn liittyvät kulut mukaan lukien.
4) Ranskan tasavallan hallitus vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
VesterdorfBriët
Lindh
Potocki Cooke
|
Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä helmikuuta 1998.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja