Asia T-29/05
Deltafina SpA
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Raakatupakan oston ja ensijalostuksen markkinat Espanjassa – Päätös, jossa todetaan EY 81 artiklan rikkominen – Hintojen vahvistaminen ja markkinoiden jakaminen – Väitetiedoksiannon ja riidanalaisen päätöksen vastaavuus – Puolustautumisoikeudet – Merkityksellisten markkinoiden määritelmä – Sakot – Rikkomisen vakavuus – Raskauttavat seikat – Johtajan rooli – Yhteistyö
Tuomion tiivistelmä
1. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yrityksen vastuuseen joutuminen – Komission päätös, jossa todetaan sellaisen yrityksen vastuu, joka toimii markkinoilla, jotka ovat välittömästi seuraavat merkityksellisiin markkinoihin nähden, ja joka on myötävaikuttanut aktiivisesti ja tahallaan kartelliin
(EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohta; EY 81 artiklan 1 kohta)
2. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Väitetiedoksianto – Välttämätön sisältö – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Ulottuvuus
(Neuvoston asetus N:o 17; neuvoston asetus N:o 1/2003)
3. Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Yritysten väliset sopimukset – Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan – Arviointiperusteet
(EY 81 artiklan 1 kohta)
4. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla; komission tiedonanto 98/C 9/03)
5. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Arviointi – Tapauskohtainen arviointi
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)
6. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Arviointi – Komission antamissa suuntaviivoissa nimenomaisesti mainittujen kolmen perusteen riippuvuus toisistaan – Rikkomisen luokitteleminen erittäin vakavaksi – Rikkomisen laatuun pohjautuvan perusteen ensisijainen merkitys
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta; komission tiedonanto 98/C 9/03)
7. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Todellinen vaikutus markkinoihin
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 1 kohdan A alakohdan ensimmäinen alakohta)
8. Kilpailu – Sakot – Asiaa koskevat oikeussäännöt – Määrittäminen – Komission aikaisemmalla päätöskäytännöllä ei ole vaikutusta
(Neuvoston asetus N:o 17; neuvoston asetus N:o 1/2003)
9. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus
(EY 253 artikla)
10. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Väitetiedoksianto – Välttämätön sisältö – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen
(Neuvoston asetus N:o 17; neuvoston asetus N:o 1/2003; komission tiedonannon 98/C 9/03 2 kohta)
11. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Rikkomisen vakavuus – Raskauttavat seikat – Rikkomisen johtajan rooli – Käsite
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 2 kohta)
12. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Lieventävät seikat – Arviointi – Kaikkien asiaan vaikuttavien seikkojen huomioon ottaminen ei ole välttämätöntä – Arvioiminen kokonaisuutena
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohta)
13. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Lieventävät seikat – Kartellissa sovitusta poikkeava toiminta – Arviointi
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artikla; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohdan toinen luetelmakohta)
14. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Lieventävät seikat – Kilpailusääntöjen rikkomisen lopettaminen ennen komission puuttumista asiaan – Ei kuulu soveltamisalaan
(Neuvoston asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 3 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 3 kohdan kolmas luetelmakohta)
15. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittämisperusteet – Sakon määrän alentaminen rikkomiseen osallistuneen yrityksen tekemän yhteistyön vastineena – Edellytykset
(Neuvoston asetus N:o 17; neuvoston asetus N:o 1/2003; komission tiedonanto 96/C 207/04)
16. Kilpailu – Yhteisön oikeussäännöt – Rikkominen – Sakot – Määrittämisperusteet – Sakkojen yleisen suuruusluokan nostaminen – Hyväksyttävyys – Edellytykset
(EY 81 artiklan 1 kohta; EY 82 artikla; neuvoston asetus N:o 17; neuvoston asetus N:o 1/2003)
1. Komissio ei ylitä EY 81 artiklan 1 kohdassa asetetun kiellon rajoja todetessaan yrityksen olevan vastuussa tämän määräyksen rikkomisesta, kun yritys on toiminut markkinoilla, jotka ovat välittömästi seuraavat niihin markkinoihin nähden, joilla kilpailua rajoittavat menettelytavat toteutettiin, mutta osallistui aktiivisesti ja tahallaan sellaisten tuottajien kartelliin, jotka toimivat eri markkinoilla kuin se itse.
Yritys voi rikkoa EY 81 artiklan 1 kohdassa säädettyä kieltoa, kun sen toiminnalla, yhteensovitettuna muiden yritysten toiminnan kanssa, on tarkoitus rajoittaa kilpailua yhteismarkkinoiden tietyillä merkityksellisillä markkinoilla, ilman että yrityksen välttämättä edellytetään itse toimivan näillä merkityksellisillä markkinoilla.
Ei siis ole poissuljettua, että yritys voisi osallistua tällaisen kilpailunrajoituksen toteuttamiseen, vaikka se ei rajoitakaan omaa toimintavapauttaan niillä markkinoilla, joilla se ensisijaisesti toimii. Toisenlainen tulkinta voisi nimittäin rajoittaa EY 81 artiklan 1 kohdassa määrätyn kiellon soveltamisalaa tavalla, joka olisi kiellon tehokkaan vaikutuksen ja sen EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan pohjalta tulkitun päätarkoituksen eli vääristymättömän kilpailun säilyttämistä sisämarkkinoilla koskevan tarkoituksen vastaista, koska muuten yrityksen aktiivista vaikuttamista kilpailunrajoitukseen ei voitaisi pitää kiellettynä pelkästään sen johdosta, että tämä vaikuttaminen ei ole peräisin toiminnasta niillä markkinoilla, joilla tämä rajoittaminen tapahtuu tai joilla rajoittamisen on tarkoitus tapahtua.
Ilmaisun ”yritysten väliset sopimukset” tulkitseminen EY 81 artiklan 1 kohdan ja EY 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan tavoitteiden valossa tukee sitä näkemystä, että yhteistoimintajärjestelyä ja tekijänä olevaa yritystä koskeva käsitys ei sisällä erottelua sen suhteen, millä toimialoilla tai markkinoilla kyseiset yritykset toimivat.
Kilpailusääntöjen rikkomisen lukeminen kokonaisuudessaan kartelliin osallistuneen yrityksen syyksi on yksilöllisen vastuun periaatteen mukainen, kun se täyttää kaksi edellytystä eli objektiivisen ja subjektiivisen edellytyksen.
Ensimmäinen edellytys täyttyy, kun kyse on samoilla merkityksellisillä markkinoilla toimivien kilpailijoiden keskinäisistä suhteista sekä kilpailijoiden ja niiden asiakkaiden välisistä suhteista, kun yritys on myötävaikuttanut yhteistoimintajärjestelyn toteuttamiseen, vaikka vain alisteisella, liitännäisellä tai passiivisella tavalla, kuten esimerkiksi hiljaisella hyväksymisellä ja tämän yhteistoimintajärjestelyn viranomaisille ilmoittamatta jättämisellä.
Toisen edellytyksen osalta kilpailusääntöjen rikkomisen katsominen kokonaisuudessaan siihen osallistuvan yrityksen syyksi riippuu lisäksi yrityksen omasta tahdonilmaisusta, joka osoittaa, että se on hyväksynyt, vaikka vain hiljaisesti, yhteistoimintajärjestelyn tavoitteet.
(ks. 48, 49, 51, 57, 58 ja 62 kohta)
2. Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen kaikissa sellaisissa menettelyissä, joissa voidaan määrätä seuraamuksia, erityisesti sakkoja tai uhkasakkoja, edellyttää, että komission yritykselle, jolle se aikoo määrätä seuraamuksen kilpailusääntöjen rikkomisesta, osoittamaan väitetiedoksiantoon on sisällytettävä tätä yritystä vastaan esitetyt olennaiset seikat, kuten tosiseikat, joista yritystä moititaan, niiden oikeudellinen luonnehdinta ja todistusaineisto, johon komissio tukeutuu, jotta tämä yritys voisi esittää hyödyllisesti väitteensä ja perustelunsa sitä vastaan käydyssä hallinnollisessa menettelyssä.
Puolustautumisoikeuksien loukkaamista hallinnollisessa menettelyssä arvioidaan komission väitetiedoksiannossa ja päätöksessä, jolla kyseinen menettely päätettiin, esittämien väitteiden perusteella. Näin ollen sen toteaminen, että puolustautumisoikeuksia on loukattu, edellyttää, että väite, jota yrityksen mukaan ei esitetty sitä vastaan väitetiedoksiannossa, sisältyy komission lopulliseen päätökseen. Pelkästään ero tosiseikkojen kuvauksessa, jossa pyritään vain selostamaan ne täsmällisemmin riidanalaisessa päätöksessä, ei voi muuttaa väitteitä aineellisesti.
(ks. 113–115 ja 120 kohta)
3. Jotta päätös, sopimus tai menettelytapa on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, on oltava nähtävissä riittävän todennäköisesti ja kaikkien asiaan vaikuttavien oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, että niillä voi tosiasiallisesti tai mahdollisesti olla suoraa tai välillistä vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan tavalla, joka voisi haitata jäsenvaltioiden välisten yhtenäismarkkinoiden toteuttamista. Tämän lisäksi vaaditaan, ettei tämä vaikutus ole vähäistä. Siten vaikutus yhteisön sisäiseen kauppaan johtuu yleensä useista tekijöistä yhdessä, jotka erikseen tarkasteltuina eivät välttämättä olisi ratkaisevia.
EY 81 artiklan 1 kohdassa ei edellytetä, että tässä määräyksessä tarkoitetut yhteistoimintajärjestelyt olisivat vaikuttaneet tuntuvasti yhteisön sisäiseen kauppaan, vaan siinä vaaditaan sen osoittamista, että yhteistoimintajärjestelyt ovat luonteeltaan sellaisia, että niillä voi olla tällainen vaikutus.
(ks. 167–169 kohta)
4. Vaikka asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja ei voitaisikaan pitää oikeussääntöinä, joita hallinto on joka tapauksessa velvollinen noudattamaan, niissä vahvistetaan kuitenkin käytännesääntöjä, joissa ilmaistaan noudatettava käytäntö ja joista hallinto voi poiketa erityistapauksessa vain esittämällä sellaiset perusteet, jotka ovat sopusoinnussa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kanssa.
(ks. 230 kohta)
5. Se, että komissio on täsmentänyt asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa näkemyksensä kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arvioimisesta, ei estä sitä, että se arvioi rikkomista kokonaisvaltaisesti kaikkien kyseiseen tapaukseen liittyvien seikkojen perusteella, mukaan lukien seikat, joita ei mainita nimenomaisesti suuntaviivoissa.
(ks. 230 kohta)
6. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen mukaan kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden arvioinnissa huomioon otettavat kolme seikkaa ovat rikkomisen laatu, sen todellinen vaikutus markkinoihin, jos se on mitattavissa, ja asian kannalta merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden laajuus. Näillä kolmella rikkomisen vakavuuden arviointiin liittyvällä seikalla ei ole samaa painoarvoa kattavassa tutkimuksessa. Kilpailusääntöjen rikkomisen laadulla on ensisijainen merkitys erityisesti silloin, kun kilpailusääntöjen rikkomisia luonnehditaan ”erittäin vakaviksi”.
Tältä osin suuntaviivoissa erittäin vakavina pidettyjen kilpailusääntöjen rikkomisten kuvauksesta ilmenee, että sopimuksia tai yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joilla pyritään muun muassa hintojen vahvistamiseen tai markkinoiden jakamiseen, voidaan jo laatunsa perusteella luonnehtia ”erittäin vakaviksi”, ilman että näitä menettelytapoja olisi tarpeen luonnehtia tietyn vaikutuksen tai maantieteellisen laajuuden perusteella. Tätä päätelmää tukee se, että vaikka kilpailusääntöjen vakavien rikkomisten kuvauksessa mainitaan nimenomaisesti vaikutus markkinoihin ja vaikutus suureen osaan yhteismarkkinoista, kilpailusääntöjen erittäin vakavien rikkomisten osalta ei sitä vastoin esitetä vaatimusta todellisesta vaikutuksesta markkinoihin eikä vaatimusta vaikutusten toteutumisesta tietyllä maantieteellisellä alueella.
Nämä kolme perustetta ovat siinä mielessä toisistaan riippuvaisia, että kilpailusääntöjen rikkomisen erityinen vakavuus jonkin perusteen perusteella saattaa korvata kilpailusääntöjen rikkomisen muilta osin vähäisemmän vakavuuden.
Maantieteellisten markkinoiden laajuus on vain yksi suuntaviivojen mukaisesta kolmesta kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden kokonaisarviointiin vaikuttavasta perusteesta, eikä se ole sillä tavoin itsenäinen peruste, että ainoastaan useampia jäsenvaltioita koskevia kilpailusääntöjen rikkomisia voitaisiin luonnehtia ”erittäin vakaviksi”. Perustamissopimuksen, asetuksen N:o 17, asetuksen N:o 1/2003, suuntaviivojen sen enempää kuin oikeuskäytännönkään perusteella ei voida katsoa, että ainoastaan maantieteellisesti erittäin laajoja rajoituksia voitaisiin pitää tällaisina. Merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden pienuus ei siis estä käsiteltävänä olevassa asiassa todetun rikkomisen luokittelemista erittäin vakavaksi. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä silloin, kun merkitykselliset tuotemarkkinat ovat pienet, koska tuotemarkkinoiden koko ei ole sitovasti huomioon otettava tekijä vaan vain yksi merkityksellisistä tekijöistä arvioitaessa rikkomisen vakavuutta ja vahvistettaessa sakon määrää.
On selvää, että rikkominen, josta tupakan jalostajia ja erästä asianomaista yritystä, jonka toimialaan kuuluu jalostetun tupakan myynti, moititaan, ja joka koostuu eri raakatupakkalajien hintojen vahvistamisesta jäsenvaltiossa ja tuottajilta ostettavan raakatupakan määrien jakamisesta, on laadultaan erittäin vakava rikkominen. Tämäntyyppisiä rikkomisia pidetään erittäin vakavina, koska ne vaikuttavat suoraan kyseisillä markkinoilla vallitsevan kilpailun olennaisiin parametreihin, tai yhteisön kilpailusääntöjen selvinä rikkomisina.
(ks. 231, 233, 234, 238 ja 240–242 kohta)
7. Arvioitaessa yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuutta sakon määrän määrittämiseksi ei sillä, että komissio ei ole oikeudellisesti riittävällä tavalla osoittanut, että kartellilla oli todellinen vaikutus markkinoihin, ole vaikutusta rikkomisen luokittelemiseen erittäin vakavaksi.
Se, että todellisesta vaikutuksesta markkinoihin ei ole riittävää osoitusta, ei voi asettaa kyseenalaiseksi komission rikkomisen vakavuuden perusteella vahvistamaa sakon laskentapohjaa.
(ks. 250 ja 251 kohta)
8. Komission aiempi päätöskäytäntö ei itsessään muodosta sakkojen määräämistä koskevaa oikeudellista kehystä kilpailuoikeuden alalla.
(ks. 292 ja 426 kohta)
9. Yksittäistapausta koskevan päätöksen perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluvelvollisuuden noudattamista on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut EY 253 artiklassa asetetut vaatimukset, huomioon on otettava kyseisen toimen sanamuodon lisäksi myös se asiayhteys, jossa toimi on tehty, sekä kaikki asianomaista alaa koskevat oikeussäännöt.
(ks. 319 kohta)
10. Silloin, kun komissio väitetiedoksiannossaan nimenomaisesti ilmoittaa aikovansa tutkia, onko yrityksille määrättävä sakkoja, ja kun se myös ilmoittaa ne tärkeimmät tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka voivat johtaa sakon määräämiseen, kuten oletetun rikkomisen vakavuuden ja keston sekä sen, että kilpailusääntöjä on rikottu ”tahallaan tai tuottamuksesta”, se täyttää velvoitteensa kunnioittaa yritysten oikeutta tulla kuulluiksi. Tällöin se antaa yrityksille tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta ne voivat puolustautua paitsi sitä vastaan, että niiden vahvistetaan rikkoneen kilpailusääntöjä, myös sakkojen määräämistä vastaan. Se, että komissio velvoitettaisiin ilmoittamaan kyseisille yrityksille väitetiedoksiannon vaiheessa sellaisia konkreettisia tietoja, jotka koskevat suunniteltujen sakkojen tasoa, merkitsisi komission lopullisen päätöksen ennakoimista epäasianmukaisella tavalla.
Yrityksen luokittelemisella kartellin johtajaksi on huomattavia seurauksia asianomaiselle yritykselle määrättävän sakon määrän kannalta. Kysymys on nimittäin asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 2 kohdan mukaisesti raskauttavasta seikasta, joka merkitsee sakon perusmäärän huomattavaa korottamista. Samoin yhteistyötiedonannon B kohdan e alakohdan mukaan tällainen luokittelu sulkee välittömästi pois sakon huomattavaa alentamista koskevan mahdollisuuden, vaikka johtavaksi luokiteltu yritys täyttäisi kaikki tällaisen alennuksen saamisen edellytykset. Komission tehtävänä on näin ollen esittää väitetiedoksiannossa seikat, joiden se katsoo olevan merkityksellisiä, jotta yritys, joka voidaan luokitella kartellin johtajaksi, voi vastata tällaiseen väitteeseen. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että tämä tiedoksianto on yhä vain yksi vaihe lopullisen päätöksen tekemisessä ja että se ei siis ole komission lopullinen kanta, ei voida vaatia, että viimeksi mainittu suorittaa jo tässä vaiheessa niiden seikkojen oikeudellisen luokittelun, joihin se sitten perustaa lopullisen päätöksensä luokitella yritys kartellin johtajaksi.
(ks. 324, 325 ja 327 kohta)
11. Yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon määrän määrittämisen yhteydessä on niin, että jotta yritystä voidaan pitää johtajana, sen on pitänyt toimia huomattavana alulle panevana voimana kartellissa ja sillä on ollut oltava erityinen ja todellinen vastuu kyseessä olevan kartellin toiminnassa.
Vaikka komission esittämät seikat ovat näyttönä siitä, että kyseisellä yrityksellä oli aktiivinen ja suora rooli kartellissa, ne eivät kuitenkaan ole riittäviä sen toteen näyttämiseksi, että tämä yhtiö olisi ollut huomattava alulle paneva voima tässä kartellissa, erityisesti jos asiakirja-aineistossa ei myöskään ole mitään, mikä osoittaisi, että kyseinen yritys olisi tehnyt aloitteita kyseisen kartellin luomiseksi tai saadakseen jonkin yrityksistä liittymään siihen, eikä mitään, minkä perusteella voitaisiin näyttää toteen, että kyseinen yritys olisi ottanut hoitaakseen toiminnat, jotka tavallisesti liittyvät kartellin johtajan rooliin, kuten kokousten puheenjohtajuuden tai tiettyjen tietojen keskittämisen ja jakelun.
(ks. 332–335 kohta)
12. Komission on lähtökohtaisesti noudatettava omia suuntaviivojaan sakkojen määriä vahvistaessaan. Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annetuissa suuntaviivoissa ei kuitenkaan todeta, että komission pitäisi aina ottaa erikseen huomioon kaikki suuntaviivojen 3 kohdassa luetellut lieventävät seikat, eikä sillä ole velvollisuutta myöntää tällä perusteella automaattisesti lisäalennusta, sillä sitä, onko sakon mahdollinen alentaminen lieventävien seikkojen perusteella asianmukaista, on arvioitava kokonaisvaltaisesti siten, että otetaan huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.
Suuntaviivojen antaminen ei näet ole tehnyt merkityksettömäksi aikaisempaa oikeuskäytäntöä, jonka mukaan komissiolla on harkintavaltaa, jonka perusteella se voi ottaa tai olla ottamatta huomioon tiettyjä seikkoja, kun se vahvistaa erityisesti tapaukseen liittyvien seikkojen perusteella niiden sakkojen määrän, jotka se aikoo määrätä.
Koska suuntaviivoissa ei ole pakottavaa toteamusta lieventävistä seikoista, jotka voidaan ottaa huomioon, on katsottava, että komissio on pitänyt itsellään tiettyä harkintavaltaa, jotta se voi arvioida kokonaisvaltaisesti sitä, missä määrin sakkoja on mahdollisesti alennettava lieventävien seikkojen perusteella.
(ks. 347 ja 348 kohta)
13. Yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon määrän määrittämisen yhteydessä komissio on velvollinen toteamaan lieventävän seikan olemassaolon sillä perusteella, ettei yhteistoimintajärjestelyä ole pantu täytäntöön, vain silloin, kun yritys, joka vetoaa tähän seikkaan, voi osoittaa, että se on selvästi ja painokkaasti vastustanut tämän yhteistoimintajärjestelyn toteuttamista jopa siten, että se on häirinnyt sen toimintaa, ja että se ei ole näkyvästi liittynyt sopimukseen ja tällä tavoin kannustanut muita yrityksiä kyseisen yhteistoimintajärjestelyn täytäntöönpanoon. Yritysten olisi liian helppoa minimoida ankaran sakon maksamisen riski, jos ne voisivat hyötyä lainvastaisesta yhteistoimintajärjestelystä ja saada sitten sakon alennuksen sillä perusteella, että niiden rooli rikkomisen täytäntöönpanossa on ollut vain rajallinen, kun niiden asenne on houkutellut muita yrityksiä menettelemään kilpailua enemmän vahingoittavalla tavalla.
(ks. 350 kohta)
14. Yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta määrättävän sakon määrän määrittämisen yhteydessä asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen 3 kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaan se, että ”yritys on lopettanut rikkomisen heti komission ensimmäisen toimenpiteen jälkeen (erityisesti tarkastukset)”, kuuluu lieventäviin seikkoihin vain, jos on syytä olettaa, että kyseiset komission toimenpiteet ovat saaneet aikaan sen, että kysymyksessä olevat yritykset ovat lopettaneet kilpailunvastaiset menettelynsä; tämä suuntaviivojen säännös ei kata tilannetta, jossa rikkominen on jo päättynyt ennen komission ensimmäisiä toimenpiteitä.
(ks. 354 ja 355 kohta)
15. Komissiolla on sakkojen laskentatavan osalta laaja harkintavalta, ja se voi ottaa tältä osin huomioon lukuisia tekijöitä, joihin kuuluu kyseessä olevien yritysten yhteistyö tämän toimielimen yksiköiden suorittaman tutkimuksen aikana. Komissiolla on laaja harkintavalta, kun se arvioi yrityksen yhteistyön laatua ja hyödyllisyyttä muun muassa suhteessa muiden yritysten myötävaikutukseen asian selvittämisessä. Jotta sakkoa voitaisiin alentaa yhteistyön perusteella, kyseessä olevan yrityksen on toiminnallaan helpotettava komission tehtävää eli yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisten toteamista ja niistä rankaisemista. Komissio ei silloin, kun se arvioi yritysten komission kanssa harjoittamaa yhteistyötä, saa jättää huomiotta yhdenvertaisuusperiaatetta, jota loukataan, jos toisiinsa rinnastettavia tapauksia kohdellaan eri tavalla tai jos erilaisia tapauksia kohdellaan samalla tavalla, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua.
(ks. 389, 390 ja 399 kohta)
16. Se, että komissio on aikaisemmin soveltanut tietyntasoisia sakkoja tietynlaisiin rikkomisiin, ei voi merkitä sitä, etteikö se voisi nostaa tätä sakkojen tasoa asetuksessa N:o 1/2003 ilmoitetuissa rajoissa, jos tämä on tarpeen yhteisön kilpailupolitiikan toteuttamiseksi
Taloudelliset toimijat eivät voi perustellusti luottaa sellaisen olemassa olevan tilanteen säilymiseen, jota komissio voi harkintavaltansa rajoissa muuttaa.
Sellaiseen hallinnolliseen menettelyyn osallistuvat yritykset, jonka päätteeksi voidaan määrätä sakkoja, eivät voi saavuttaa perusteltua luottamusta siihen, ettei komissio ylitä aiemmin käytettyä sakkojen tasoa.
Sellaiseen hallinnolliseen menettelyyn osallistuvien yritysten, jonka päätteeksi voidaan määrätä sakkoja, on otettava huomioon se mahdollisuus, että komissio päättää minä hetkenä hyvänsä korottaa sakkojen tasoa aiemmin soveltamastaan tasosta.
(ks. 426 ja 435 kohta)