Kanne 5.3.2023 – UJ ym. v. komissio

(asia T-120/23)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantajat: UJ ja 12 muuta kantajaa (edustaja: asianajaja M. Velardo)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantajat vaativa unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan 5.5.2022 tehdyt päätökset, joilla kantajia ei sisällytetty kilpailujen EPSO/AD/380/19-AD7 ja EPSO AD/380/19-AD9 varallaololuetteloihin

kumoamaan 7.7.2022 tehdyt päätökset, joilla hylättiin kantajien UJ, UL, UM ja UU osalta vaatimukset kilpailujen EPSO/AD/380/19-AD7 ja EPSO AD/380/19-AD9 varallaololuettelojen ulkopuolelle jättämisen uudelleentarkastelusta

kumoamaan nimittävän viranomaisen sen jälkeen, kun Euroopan unionin henkilöstövalintatoimisto (EPSO) oli ollut yli neljä kuukautta hiljaa, 5.11.2022 hiljaisesti tekemät päätökset, joilla hylättiin kantajien virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) 90 artiklan 2 kohdan nojalla yhdessä tekemä valitus, ja

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste perustuu unionin toimielinten kielijärjestelyjä koskevien säännösten rikkomiseen. Kirjallisen ja suullisen kokeen suorittaminen muulla kuin kantajien äidinkielellä (englanniksi ja ranskaksi) esti heidän osaamisensa asianmukaisen arvioinnin, koska heidän koetuloksiinsa vaikutti myös heidän kielitaitonsa. Tästä seurasi myös henkilöstösääntöjen 27 artiklan rikkominen.

Toinen kanneperuste perustuu hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen, siihen, ettei hakijoita arvioitu objektiivisesti (Glantenay-oikeuskäytäntö), ja henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 5 artiklan ensimmäisen ja kolmannen kohdan rikkomiseen. Eräät hakijat nimittäin suorittivat myöhemmin uudelleen kirjallisen kokeen, joka oli tasoltaan selvästi helpompi. Hakijoiden vertailu Assessment centerissä järjestetyissä kokeissa ei ollut tasapuolinen, koska valintalautakunta ei ollut etukäteen selvittänyt Talent Screener -osiossa ilmoitettujen tietojen todenperäisyyttä.

Kolmas kanneperuste perustuu perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja sen yhteydessä myös menettelyn osapuolten yhdenvertaisuuden periaatteen loukkaamiseen (perusoikeuskirjan 47 artikla), koska kantajilla ei ollut mahdollisuutta tutustua sitä, että heidät suljettiin kilpailusta, koskeviin kattaviin perusteluihin ennen kanteen nostamista. Tästä seurasi myös menettelyn osapuolten prosessuaalista yhdenvertaisuutta koskevan periaatteen loukkaaminen.

Neljäs kanneperuste perustuu henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 5 artiklan viidennen ja kuudennen alakohdan rikkomiseen siitä syystä, että valintalautakunta ei sisällyttänyt varallaololuetteloon vähintään kahta kertaa niin paljon hakijoita kuin kilpailussa oli avoimia virkoja.

Viides kanneperuste perustuu kilpailuilmoituksen noudattamatta jättämiseen, henkilöstösääntöjen liitteessä III olevan 5 artiklan 1 kohdan rikkomiseen ja tästä seuranneeseen ilmeiseen arviointivirheeseen siitä syystä, että AD 7 -kilpailussa arvioitiin myös hakijoiden johtajaominaisuuksia, vaikka niillä piti olla merkitystä vain AD 9 -kilpailussa.

Kuudes kanneperuste, joka perustuu asiasta Di Prospero vastaan komissio johdattavien oikeusperiaatteiden loukkaamiseen, henkilöstösääntöjen 27 artiklan rikkomiseen ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen siitä syystä, että kilpailuilmoituksessa ei sallittu osallistumista sekä AD 7- että AD 9-kilpailuihin, mutta AD 7-kilpailun varallaololuetteloon sisällytettiin viran puolesta joitakin hakijoita, jotka olivat jättäneet hakemuksen AD 9-kilpailussa.

Seitsemäs kanneperuste perustuu hakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamiseen ja siihen, ettei arvioinnissa noudatettu objektiivisuutta, siitä syystä, ettei valintalautakunnan kokoonpano pysynyt samana siinä tapahtuneiden jatkuvien muutosten vuoksi ja ettei puheenjohtaja noudattanut shadowing-käytäntöjä.

____________