Väliaikainen versio
UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)
8 päivänä toukokuuta 2024 (*)
Yhteisömalli – Mitättömyysmenettely – Rekisteröity yhteisömalli, joka esittää jalkinetta – Aikaisemmat yhteisömallit – Mitättömyysperusteet – Yksilöllinen luonne – Asetuksen (EY) N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 6 artiklan 1 kohta
Asiassa T‑757/22,
Puma SE, kotipaikka Herzogenaurach (Saksa), edustajinaan asianajajat M. Schunke ja P. Trieb,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO), asiamiehenään J. Ivanauskas,
vastaajana,
jossa muuna osapuolena EUIPO:n valituslautakunnassa käydyssä menettelyssä oli
Road Star Group, kotipaikka Nupaky (Tšekki),
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Schalin (esittelevä tuomari) sekä tuomarit P. Škvařilová-Pelzl, I. Nõmm, G. Steinfatt ja D. Kukovec,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Juhász-Tóth,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn,
ottaen huomioon 18.10.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Kantajana oleva Puma SE vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) kolmannen valituslautakunnan 21.9.2022 tekemän päätöksen (asia R 1900/2021-3) (jäljempänä riidanalainen päätös) kumoamista.
Asian tausta
2 Kantaja teki 13.4.2021 EUIPO:lle Road Star Groupin 23.8.2017 tekemästä hakemuksesta rekisteröidyn yhteisömallin, sellaisena kuin se esitetään seuraavissa kuvissa, mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen:
3 Tuote, johon riidanalainen malli on tarkoitus sisällyttää, kuului 8.10.1968 tehdyn teollisuusmallien kansainvälisen luokituksen perustamista koskevan Locarnon sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, luokkaan 02.04, ja vastasi seuraavaa kuvausta: ”Jalkineet”.
4 Mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen tueksi vedottiin yhteisömallista 12.12.2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 6/2002 (EYVL 2002, L 3, s. 1) 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 6 artiklan 1 kohdan kanssa, tarkoitettuun perusteeseen.
5 Mitättömäksi julistamista koskeva hakemus perustui siihen, ettei riidanalainen malli ole luonteeltaan yksilöllinen suhteessa muun muassa seuraaviin jäljempänä esitettyihin aikaisempiin malleihin ja tuotteisiin:
– aikaisempi malli nro 1286116-0005 (jäljempänä D 1)
– aikaisempi malli nro 1286116-0006 (jäljempänä D 2)
– aikaisempi malli nro 1286116-0003 (jäljempänä D 3)
– aikaisempi malli nro 1286116-0002 (jäljempänä D 4)
– aikaisempi malli nro 1286116-0001 (jäljempänä D 5)
– PUMA-tavaramerkin NRGY v2 ‑tuote, joka sisältyy luetteloon ”Run/Train/Fit A/W 2016” (jäljempänä D 6).
– Mega NRGY Knit ‑tuote, joka on internetissä verkkokauppasivustolla (jäljempänä D 7)
.
6 Mitättömyysosasto hylkäsi 24.9.2021 riidanalaisen mallin mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen sillä perusteella, että riidanalainen malli on luonteeltaan yksilöllinen.
7 Kantaja teki 12.11.2021 mitättömyysosaston päätöksestä valituksen EUIPO:n sisällä.
8 Valituslautakunta hylkäsi valituksen riidanalaisella päätöksellä. Ensinnäkin valituslautakunta katsoi lähinnä, että aikaisemmat mallit D 1–D 7 ovat tulleet julkisiksi asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Toiseksi se katsoi asetuksen N:o 6/2002 6 artiklassa tarkoitetun asiantuntevan käyttäjän määritelmästä, että asiantunteva käyttäjä on henkilö, joka yleensä ostaa jalkineita ja jonka tarkkaavaisuuden taso on suhteellisen korkea. Kolmanneksi se totesi luomisvapaudesta, että mallin luoneella on suuri vapaus jalkineiden luomisessa ja erityisesti rakenteen, muodon, materiaalin, värin, kuvioiden ja koristeellisten osien osalta. Neljänneksi se katsoi yleisvaikutelmasta, että asiantunteva käyttäjä saa riidanalaisesta mallista ja aikaisemmista malleista D 1–D 7 erilaisen yleisvaikutelman. Valituslautakunta päätteli näin ollen, ettei riidanalaista mallia ollut julistettava mitättömäksi asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 6 artiklan 1 kohdan kanssa, nojalla.
Asianosaisten vaatimukset
9 Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja julistaa riidanalaisen mallin mitättömäksi ja
– velvoittaa EUIPO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut, valituslautakunnassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.
10 EUIPO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteen ja
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos asiassa pidetään istunto.
Oikeudellinen arviointi
Riidanalaisen toimen määrittäminen
11 EUIPO väittää, että kanne on selvästi perusteeton, koska kantaja on kannekirjelmän ensimmäisessä vaatimuksessaan vaatinut kumoamaan yhtäältä valituslautakunnan päätöksen, joka ei ole sama kuin nyt käsiteltävässä asiassa tosiasiallisesti tutkittu päätös, ja toisaalta muun kuin sen mallin, jonka kumoamista se oli vaatinut valituslautakunnassa.
12 Kantaja on myöntänyt istunnossa, että kannekirjelmän ensimmäinen vaatimus sisältää virheen. Sen mukaan kannekirjelmän sisällöstä ilmenee kuitenkin selvästi, että kanne ja kumoamisvaatimus koskevat riidanalaista päätöstä ja riidanalaista mallia.
13 Tältä osin on todettava kantajan tavoin, että kannekirjelmästä ilmenee, että EUIPO:n toteama virhe on kirjoitusvirhe ja että kanne on kohdistettu todellakin riidanalaiseen päätökseen ja riidanalaiseen yhteisömalliin, kuten kannekirjelmän johdantokappaleista ja etenkin sen 17 kohdasta nimenomaisesti ilmenee ja kuten kaikista kantajan esittämistä argumenteista, joilla ne voidaan yksiselitteisesti yksilöidä, yleisemmin ilmenee. EUIPO:n vaatimus kanteen hylkäämisestä tällä perusteella on siis hylättävä.
Kantajan ensimmäisen vaatimuksen toinen osa
14 Ensimmäisen vaatimuksen toisessa osassa kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta julistamaan riidanalaisen mallin mitättömäksi.
15 Tältä osin on katsottava, että kantaja on tällä vaatimuksella esittänyt asetuksen N:o 6/2002 61 artiklan 3 kohdan nojalla muuttamisvaatimuksen, jolla pyritään siihen, että unionin yleinen tuomioistuin tekee päätöksen, joka valituslautakunnan olisi pitänyt tehdä (ks. vastaavasti tuomio 7.2.2018, Şölen Çikolata Gıda Sanayi ve Ticaret v. EUIPO – Zaharieva (Jäätelötuuttien pakkaus), T‑794/16, ei julkaistu, EU:T:2018:70, 84 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Asiakysymys
16 Kantaja vetoaa yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka perustuu asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 6 artiklan 1 kohdan kanssa, rikkomiseen siltä osin lähinnä kuin valituslautakunta ei ole ottanut asianmukaisesti huomioon aikaisempien mallien suojan laajuutta ja on päätellyt virheellisesti, että riidanalainen malli on luonteeltaan yksilöllinen.
17 Asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan yhteisömalli voidaan julistaa mitättömäksi, jos se ei täytä kyseisen asetuksen 4–9 artiklassa säädettyjä edellytyksiä eikä etenkään uutuutta ja yksilöllistä luonnetta koskevia edellytyksiä.
18 Asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan rekisteröityä yhteisömallia pidetään luonteeltaan yksilöllisenä, jos asiantuntevan käyttäjän siitä saama yleisvaikutelma eroaa yleisvaikutelmasta, jonka hän saa muista malleista, jotka ovat tulleet julkisiksi ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää.
19 Yhteisömallin yksilöllistä luonnetta arvioidaan pääosin nelivaiheisessa tutkinnassa. Tässä tutkinnassa määritetään ensiksi se sektori, johon kuuluviin tuotteisiin malli on tarkoitus sisällyttää tai sitä on tarkoitus soveltaa, toiseksi mainittujen tuotteiden käyttötarkoituksen mukainen asiantunteva käyttäjä ja tämän asiantuntevan käyttäjän tuntemus aikaisemmasta muotoilusta sekä tarkkaavaisuuden aste mallien samankaltaisuuksien ja erojen vertailussa, kolmanneksi mallin luoneella ollut vapaus mallin kehittelyssä, minkä vaikutus on käänteisessä suhteessa mallin yksilölliseen luonteeseen, ja neljänneksi kyseinen vapaus huomioon ottaen asiantuntevan käyttäjän riidanalaisesta mallista ja kaikista aikaisemmista julkisiksi tulleista malleista erikseen tarkasteltuina saamien yleisvaikutelmien – jos mahdollista suoran – vertailun tulos (ks. tuomio 13.6.2019, Visi/one v. EUIPO – EasyFix (Ajoneuvoissa käytettävä ilmoituskotelo), T‑74/18, EU:T:2019:417, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
20 Näiden periaatteiden valossa on tutkittava, saattoiko valituslautakunta katsoa käsiteltävässä asiassa perustellusti, että riidanalainen malli on luonteeltaan yksilöllinen.
Aikaisempien mallien julkisiksi tuleminen, asiantunteva käyttäjä ja mallin luoneella ollut vapaus
21 Aikaisempien mallien julkisiksi tulemisesta valituslautakunta katsoi ensinnäkin riidanalaisen päätöksen 18 kohdassa lähinnä, että yhtäältä EUIPO:n tietokannasta ”eSearch” peräisin olevista kuvista ilmenee aikaisempien mallien D 1–D 5 osalta ja toisaalta kuvastojen otteista ja internetissä olevasta verkkokauppa-alustasta ilmenee aikaisempien mallien D 6–D 7 osalta, että ne ovat tulleet riittävällä tavalla julkisiksi siten, että ne voitiin ottaa huomioon riidanalaisen mallin pätevyyden arvioinnissa.
22 Tämän jälkeen valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 23 kohdassa, että riidanalaista mallia on tarkoitus soveltaa jalkineisiin ja että asiantuntevan käyttäjän tarkkaavaisuuden taso on hänen niihin kohdistamansa kiinnostuksen vuoksi siis niitä käytettäessä korkea.
23 Lopuksi valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 26 kohdassa, että mallin luoneen vapaus on ollut suuri, koska vapautta oli rajoitettu vain siltä osin kuin jalkineet on muotoiltava siten, että ne noudattavat jalan ergonomiaa, ja niiden on oltava tukevat, mahdollistettava vakaan asennon säilyttäminen ja oltava käyttäjälle mukavat ja turvalliset. Mallin luojalla on kuitenkin vapaus valita muun muassa muoto, materiaali, väri, kuviot ja koristeelliset osat.
24 On vahvistettava nämä valituslautakunnan päätelmät, jotka näyttävät pitävän paikkansa, kun otetaan huomioon asiaa koskevaan asiakirja-aineistoon sisältyvät seikat, joita asianosaiset eivät myöskään ole riitauttaneet.
Kyseessä olevien mallien merkitykselliset osat
25 Kantaja väittää, että aikaisemmat mallit D 1–D 5 on rekisteröity maininnalla ”jalkineiden pohjat” ja että jalkineen muun osan graafinen esitys, joka on merkitty näihin aikaisempiin malleihin katkoviivalla, on esitetty ainoastaan siinä tarkoituksessa, että tarkkailijalle ilmoitetaan, miten pohja kiinnittyy muuhun jalkineeseen. Riidanalaista mallia voidaan siis kantajan mukaan verrata aikaisempiin malleihin D 1–D 5 vain jalkineiden pohjien, jotka ovat niiden olennainen osa, perusteella, sillä muussa tapauksessa näiden osien suojalla ei olisi enää vaikutuksia.
26 EUIPO kiistää kantajan väitteet.
27 Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja riitauttaa sen, että kyseessä olevista malleista saatavien yleisvaikutelmien vertailussa on otettu huomioon yhtäältä riidanalaisen mallin varsi ja toisaalta aikaisemmissa malleissa D 1–D 5 olevat katkoviivalla merkityt osat. Näitä kahta väitettä on tutkittava peräkkäin niiden merkityksellisten osien määrittämiseksi, jotka on otettava huomioon vertailtaessa kyseessä olevista malleista saatavia yleisvaikutelmia.
– Riidanalaisessa mallissa huomioon otettavat merkitykselliset osat
28 On muistutettava, että asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan nojalla vastakkain olevista malleista saatavaa yleisvaikutelmaa on vertailtava kunkin mallin koko ulkoasun perusteella (tuomio 28.10.2021, Ferrari, C‑123/20, EU:C:2021:889, 46 kohta).
29 Asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä mainitun asetuksen 6 artiklan kanssa, nojalla vastakkain olevista malleista saatavien yleisvaikutelmien vertailun perusteeksi on kuitenkin otettava riidanalaisen mallin julkisiksi tulleet piirteet, ja sen on koskettava pelkästään kyseisen mallin suojattuja piirteitä ottamatta huomioon suojan ulkopuolelle jätettyjä – erityisesti teknisiä – piirteitä (ks. vastaavasti tuomio 10.11.2021, Eternit v. EUIPO – Eternit Österreich (Rakennuslevy), T‑193/20, EU:T:2021:782, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Tältä osin sillä, että aikaisemmasta mallista ilmenee muita osia, joita riidanalaisessa mallissa ei ole, ei ole merkitystä kyseessä olevien mallien vertailussa (ks. vastaavasti tuomio 21.6.2018, Haverkamp IP v. EUIPO – Sissel (Pikkukivirannan pinnan kuvio), T‑228/16, ei julkaistu, EU:T:2018:369, 38 kohta ja tuomio 10.11.2021, Rakennuslevy, T‑193/20, EU:T:2021:782, 82 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 Vastakkain olevien mallien vertailun suorittamiseksi on näin ollen määritettävä, mitkä ovat ne riidanalaisella mallilla tosiasiallisesti suojatut osat, jotka ovat siis tältä osin merkityksellisiä (tuomio 21.6.2018, Pikkukivirannan pinnan kuvio, T‑228/16, ei julkaistu, EU:T:2018:369, 37 kohta).
32 Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että riidanalainen malli on rekisteröity maininnalla ”jalkineet” ja että siinä esitetään erilaisia kuvia kokonaisesta kenkämallista, kuten edellä 2 kohdasta ilmenee.
33 Kun otetaan huomioon edellä 28–31 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, riidanalaisen mallin ja aikaisempien mallien vertailussa on näin ollen otettava huomioon kaikki riidanalaisella mallilla, joka esittää kokonaista jalkinetta, joka koostuu sekä jalkineen pohjasta että sen varresta, tosiasiallisesti suojatut osat.
34 Kyseessä olevien mallien vertailussa ei siis voida rajoittua vertaamaan pelkästään riidanalaisen mallin pohjan ulkoasua aikaisemmissa malleissa D 1–D 5 olevaan pohjaan, joka on niiden ainoa suojattu osa.
35 Kantaja väittää, että tällaisesta ratkaisusta seuraa, että ainoastaan tuotteen yhden osan suojaaminen mallina kyseenalaistetaan. On kuitenkin huomautettava, että asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun mitättömyysperusteen tutkiminen ei – saman asetuksen 25 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetusta mitättömyysperusteesta tai loukkausmenettelystä poiketen – perustu aikaisemman oikeuden suojaamisen logiikkaan. Asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa mitättömyysperusteessa on näet kyse yksinomaan sen määrittämisestä, täyttääkö riidanalainen malli kyseisen asetuksen 4–9 artiklassa säädetyt rekisteröinnin edellytykset.
36 Jos perustaksi otettaisiin aikaisemman mallin suojatut piirteet, kuten kantaja toivoo, eikä riidanalaisen mallin suojattuja piirteitä, vertailussa ei otettaisi kuitenkaan huomioon riidanalaisen mallin niitä osia, jotka on suojattu. Tämän seurauksena jätettäisiin tarkastamatta, täyttääkö kyseinen malli kokonaisuudessaan suojan edellytykset, mikä olisi siis vastoin asetuksen N:o 6/2002 4 artiklaa.
37 Kantajan väitteestä, jonka mukaan pohja on jälkineen olennainen osa, on lisäksi muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan ei ole poissuljettua, että malleja vertailtaessa kustakin mallista saatavaa yleisvaikutelmaa voivat hallita asianomaisten tuotteiden tai tuotteiden osien tietyt piirteet. Sen määrittämiseksi, hallitseeko tietty piirre tuotetta tai tuotteen osaa, on tarpeen arvioida sitä enemmän tai vähemmän selvää vaikutusta, joka kyseisen tuotteen tai kyseisen osan eri piirteillä on kyseisen tuotteen tai kyseisen osan ulkoasuun (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2013, Merlin ym. v. SMHV – Dusyma (Pelit), T‑231/10, ei julkaistu, EU:T:2013:560, 36 kohta).
38 On kuitenkin todettava EUIPO:n tavoin, että kantaja ei ole ilmoittanut, miksi pohjaa olisi pidettävä jalkineen olennaisena osana, joka voisi yksinään olla vertailun perustana. Vaikka oletetaan, että näin on puhtaasti tekniseltä kannalta, tällä toteamuksella ei ole kuitenkaan merkitystä mallin suojaamisen yhteydessä, koska patenteista poiketen suojaa saa ainoastaan ulkoasu.
39 Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole syytä katsoa, että puhtaasti visuaaliselta kannalta pohja on asiantuntevalle käyttäjälle piirre, joka on hallitseva jalkineen muuhun osaan nähden. Pohjalla on korkeintaan yhtä suuri merkitys kuin varrella jalkineen visuaalisessa yleisvaikutelmassa.
40 Kun otetaan huomioon edellä 37 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, ei siis ole syytä katsoa, että kyseessä olevien mallien välistä yleisvaikutelmaa hallitsee pohjien ulkoasu.
– Aikaisemmissa malleissa D 1–D 5 huomioon otettavat merkitykselliset osat
41 Vaikka rekisteröityjä yhteisömalleja koskevien hakemusten tutkintaa koskevat EUIPO:n ohjeet eivät ole sitovia, ne muodostavat kuitenkin viitelähteen EUIPO:n mallikäytännölle (ks. analogisesti tuomio 8.6.2022, Muschaweck v. EUIPO – Conze (UM), T‑293/21, EU:T:2022:345, 38 kohta). Mainittujen ohjeiden, sellaisina kuin niitä sovellettiin 31.3.2023, 5.4 kohdassa todetaan tältä osin seuraavaa:
”Visuaalisilla erottamislausumilla ilmoitetaan, että esityksessä näkyvän mallin tietyille piirteille ei haeta suojaa eikä niille ole myönnetty rekisteröintiä. Niillä osoitetaan siis ne mallin osat, joita ei ole tarkoitus suojata. Tämä voidaan toteuttaa [muun muassa] merkitsemällä katkoviivoilla, sumentamalla tai värivarjostuksella ne mallin piirteet, joille ei haeta suojaa – –”
42 Nyt käsiteltävässä asiassa aikaisemmat mallit D 1–D 5 on rekisteröity tuoteilmoituksella ”jalkineiden pohjat”, ja niissä esitetään, kuten edellä 5 kohdasta ilmenee, jalkineen pohjan ulkoasu ja niissä näkyy katkoviivoin jalkineen varren ulkoasu. On todettava, ettei katkoviivoilla merkitylle varrelle ole haettu mitään suojaa.
43 Kuten edellä 29 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, vastakkain olevista malleista saatavien yleisvaikutelmien vertailun perustana on kuitenkin oltava riidanalaisen mallin julkisiksi tehdyt ja suojatut piirteet, joita ovat jalkineen pohjan ja varren ulkoasu.
44 On siis määritettävä, voidaanko myös aikaisempien mallien D 1–D 5 jalkineen varren ulkoasu ottaa huomioon vertailtaessa vastakkain olevista malleista saatavia yleisvaikutelmia siitä huolimatta, ettei kyse ole piirteistä, joille on haettu suojaa.
45 Tältä osin asetuksen N:o 6/2002 johdanto-osan 14 perustelukappaleesta ilmenee, että asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan, luettuna yhdessä saman asetuksen 6 artiklan kanssa, mukaisessa mallin yksilöllisen luonteen arvioinnissa olisi määritettävä, poikkeaako mallia tarkastelevan asiantuntevan käyttäjän siitä saama yleisvaikutelma selvästi olemassa olevien mallien antamasta yleisvaikutelmasta (tuomio 16.6.2021, Davide Groppi v. EUIPO – Viabizzuno (Pöytälamppu), T‑187/20, EU:T:2021:363, 25 kohta).
46 Asetuksen N:o 6/2002 25 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, luettuna yhdessä saman asetuksen 6 artiklan kanssa, tarkoitettua mitättömyysperustetta tutkittaessa aikaisemman mallin ainoana tehtävänä on näet ilmentää aikaisempaa tilannetta. Aikaisemmalla tilanteella tarkoitetaan kyseessä olevan tuotteen jo olemassa olevia malleja, jotka ovat tulleet julkisiksi kyseisen mallin rekisteröintihakemuksen tekemispäivänä. Aikaisemman mallin kuuluminen jo olemassa oleviin malleihin voi kuitenkin perustua vain sen julkiseksi tulemiseen (ks. tuomio 16.6.2021, Pöytälamppu, T‑187/20, EU:T:2021:363, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
47 Näin ollen sen määrittämiseksi, voidaanko aikaisemman mallin osat ottaa huomioon, huomiota ei saa kiinnittää kyseisen mallin suojan kohteeseen vaan yksinomaan siihen, ovatko nämä osat tulleet julkisiksi.
48 Asetuksen N:o 6/2002 7 artiklan 1 kohdassa täsmennetään tältä osin, että mallin katsotaan tulleen julkiseksi, jos se on julkaistu rekisteröinnin jälkeen tai muutoin, asetettu näytteille, jos sitä on käytetty liiketoiminnassa tai se on muulla tavoin julkistettu ennen asetuksen N:o 6/2002 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua ajankohtaa, paitsi silloin, kun nämä toimet eivät kohtuudella ole voineet tulla Euroopan unionissa alalla toimivien tahojen tietoon tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä.
49 Lisäksi on niin, että jotta mallin julkiseksi tuleminen johtaisi kaikkien sen osien julkiseksi tulemiseen, on välttämätöntä, että ne ovat selvästi ja täsmällisesti tunnistettavissa kyseisen julkiseksi tekemisen yhteydessä (ks. vastaavasti tuomio 28.10.2021, Ferrari, C‑123/20, EU:C:2021:889, 38 ja 39 kohta).
50 Nyt käsiteltävässä asiassa kantaja ei ole kiistänyt sitä, etteivätkö myös aikaisempien mallien D 1–D 5 ne osat, joille suojaa ei ole haettu, eli katkoviivoilla merkitty jalkineen varren ulkoasu, olisi tulleet julkisiksi samaan aikaan kuin mainittujen mallien suojattu osa. Lisäksi on huomattava, että aikaisempien mallien D 1–D 5 ne osat, joille suojaa ei ole haettu, ovat riittävän selviä ja täsmällisiä, jotta jalkineen varren ja sen eri osien, kuten muun muassa kannanvahvikkeen, kengännauhojen tai etupäällisen, ulkoasu ovat havaittavissa ilman tulkintaponnisteluja.
51 Valituslautakunta katsoi näin ollen perustellusti riidanalaisen päätöksen 28 kohdassa, että aikaisempien mallien D 1–D 5 ne osat, joille suojaa ei ollut haettu, voitiin ottaa huomioon arvioitaessa riidanalaisen mallin yksilöllistä luonnetta.
Yleisvaikutelma
52 Kantaja väittää yhtäältä, että riidanalainen malli ja aikaisemmat mallit ovat piirteiltään samanlaisia pohjan tasolla, ja toisaalta, että riidanalaisen mallin välipohjan piirteet ovat täysin samanlaiset kuin aikaisemman mallin D 7.
53 Toissijaisesti kantaja väittää, että kaikkien kyseessä olevien mallien vertailu on mahdollista vain aikaisempien mallien D 6–D 7 kanssa, joista saadaan sama yleisvaikutelma kuin riidanalaisesta mallista. Kantaja riitauttaa tältä osin sen, että riidanalaisen päätöksen 38 kohdassa on otettu huomioon laaja-alainen vaakasuorassa oleva kaistale, joka kapenee ohuemmaksi raidaksi sivulla ja joka sisältyy aikaisempaan malliin D 6, koska kyse on EU-tavaramerkistä.
54 Kantaja riitauttaa lisäksi valituslautakunnan arvioinnin, jonka mukaan riidanalaisessa mallissa olevien kuvioiden moninaisuudesta syntyy erilainen yleisvaikutelma. Tämä kuvioiden kirjo antaa näet kantajan mukaan sen vaikutelman, että jalkine on neulottu, mikä on myös aikaisemman mallin D 7 jalkineen yläosasta saatava vaikutelma.
55 Kantaja kiistää myös sen, että riidanalainen malli olisi erilainen varren rakenteen osalta. Tältä osin riidanalaisen mallin ja aikaisemman mallin D 6 kauluksessa ei sen mukaan ole merkittäviä eroja. Kantaja väittää lisäksi, että riidanalaisen mallin kantakaappi määräytyy sen teknisen käyttötarkoituksen mukaan, jona on estää jalkineen ylempää osaa sortumasta, ja että se ei siis kuulu yhteisömallin suojan piiriin asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohdan nojalla. Lopuksi kantaja huomauttaa, että kaikissa kyseessä olevissa malleissa on kangaskaistale, joka on kiinnitetty vaakasuoraan kannanvahvikkeeseen.
56 EUIPO kiistää kantajan väitteet.
57 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan mallilla on yksilöllinen luonne, kun asiantunteva käyttäjä saa siitä erilaisen yleisvaikutelman kuin aikaisemmista malleista tai hänelle ei synny ”déjà vu ‑vaikutelmaa”, jolloin hän ei ota huomioon eroja, jotka eivät ole riittäviä vaikuttamaan mainittuun yleisvaikutelmaan, vaikka ne eivät olekaan merkityksettömiä yksityiskohtia, vaan hän ottaa huomioon riittävät erot, jotka luovat erilaiset yleisvaikutelmat (ks. tuomio 16.2.2017, Antrax It v. EUIPO – Vasco Group (Luonnollisen kierron vedenlämmittimet, joita käytetään lämpöpattereissa), T‑828/14 ja T‑829/14, EU:T:2017:87, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
58 Oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että malleista saatavien yleisvaikutelmien vertailun on oltava synteettinen, eikä siinä voida rajoittua lueteltujen samankaltaisuuksien ja erojen analyyttiseen vertailuun (tuomio 29.10.2015, Roca Sanitario v. SMHV – Villeroy & Boch (Vipuhana), T‑334/14, ei julkaistu, EU:T:2015:817, 58 kohta).
59 Lisäksi on niin, että jos kyseessä olevissa malleissa olevat sana- ja kuvio-osat ovat erottamiskykyisiä tavaramerkkejä tai merkkejä, jotka on kiinnitetty tuotteeseen sen alkuperän osoittamiseksi, eikä näillä osilla ole koristeellista tehtävää, eivätkä ne ole asetuksen N:o 6/2002 3 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitettuja tuotteen piirteitä, jotka muodostavat sen ulkoasun, näillä osilla ei ole merkitystä vertailtaessa yleisvaikutelmia riidanalaisen mallin yksilöllisen luonteen osoittamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 10.11.2021, Sanford v. EUIPO – Avery Zweckform (Etiketit), T‑443/20, EU:T:2021:767, 80 kohta).
60 Aluksi on todettava, että – kuten edellä 34 ja 51 kohdasta ilmenee – aikaisemmissa malleissa D 1–D 5 olevat osat, joista on luovuttu, on otettava huomioon, koska nämä osat ovat tulleet julkisiksi ja ilmenevät selkeästi ja täsmällisesti ja koska kyseessä olevien mallien vertailussa ei voida rajoittua – toisin kuin kantaja väittää – vertailemaan keskenään niiden pohjia.
61 Kuten edellä 40 kohdasta ilmenee, myöskään kyseessä olevista malleista saatavan yleisvaikutelman kannalta ei ole syytä antaa enemmän merkitystä jalkineen jommallekummalle osalle.
– Riidanalaisen mallin ja aikaisempien mallien D 1 ja D 2 välinen vertailu
62 Valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 30 kohdassa, että kyseessä olevat mallit ovat yhteneviä sen vuoksi, että ne ovat nauhallisia jalkineita, joissa on matala kaulus ja paksuudeltaan ohuemmaksi muuttuva pintakäsitelty pohja, mutta että niissä on riittävästi eroja, jotta asiantunteva käyttäjä saa niistä erilaiset yleisvaikutelmat.
63 Valituslautakunta totesi tältä osin riidanalaisen päätöksen 31 kohdassa, että riidanalaisessa mallissa on erilaisia kuvioita, kuten samansuuntaisia linjoja ja pisteitä, kun taas aikaisemmissa malleissa D 1 ja D 2 on kaksi erillistä tilkkua, jotka ovat kannanvahvikkeen tasolla ja varvasosassa. Riidanalaisessa mallissa on kantajan mukaan lisäksi kannanvahvike ja kolme kengännauhojen reikäparia, jotka on sijoitettu alemmas jalkineen kaulukseen, kun taas aikaisemmissa malleissa D 1 ja D 2 on pienempi kannanvahvike ja viisi kengännauhojen reikäparia, jotka on sijoitettu lähemmäs kengän yläosaa.
64 Valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 32 kohdassa myös, että kyseessä olevissa malleissa on muita eroja pohjan osalta. Valituslautakunnan mukaan on erityisesti niin, että aikaisemmista malleista D 1 ja D 2 poiketen riidanalaisen mallin pohja koostuu kahdesta kerroksesta, siinä on ulkoneva takaosa ja suippeneva ulkopohja, joka kaartuu ylöspäin varvasosan kohdalla.
65 Edellä mainitut valituslautakunnan päätelmät on hyväksyttävä.
66 Kyseessä olevissa malleissa saattaa kyllä olla tiettyjä yhteisiä visuaalisia piirteitä etenkin siltä osin kuin on kyse aikaisemman mallin D 1 pohjan pintakäsittelystä. Riidanalainen malli eroaa kuitenkin pääasiallisesti aikaisemmista malleista D 1 ja D 2 varren koristelulta, siinä olevalta ulkopohjalta, pyöristetyltä kaulukseltaan, jossa ei ole selkeitä linjoja, ja tyylitellyltä kannanvahvikkeeltaan, joka ulottuu jalkineen puoleenväliin saakka. Nämä pääasialliset erot riittävät siihen, että kyseessä olevista malleista saadaan erilainen yleisvaikutelma, joka ei jää huomaamatta asiantuntevalta käyttäjältä, jonka tarkkaavaisuuden taso on korkea.
67 Kantajan väitteillä ei voida kyseenalaistaa edellä esitettyä.
68 Kantaja on näet nojautunut yksinomaan kyseessä olevien mallien pohjien vertailuun ja väittänyt, että niissä on tietty määrä samoja piirteitä, joihin kuuluu muun muassa pohja, joka suippenee hieman kannan alueelta jalkineen kärkeä kohden, jossa se nousee hieman ylöspäin, pinta, joka vastaa rakenteeltaan polystyreeniä, yksilölliset vierekkäin sijoitetut yhtenäisen valkoiset eri moduulit, rakenne, joka on yhtenäinen katsottaessa pohjan sivukuvaa kokonaisuutena, ja ulkopohjan päällä oleva pohja, joka ulkonee jonkin verran kannan kohdalla.
69 Edellä 66 kohdassa yksilöidyt erot ovat kuitenkin merkittävämpiä kuin kantajan yksilöimät yhteiset piirteet, ja ne riittävät siihen, että kyseessä olevista malleista saadaan erilaiset yleisvaikutelmat. Tämä päätelmä perustuu muun muassa siihen, että kantajan arvioinneista poiketen valituslautakunnan arvioinnit eivät perustu yksinomaan pohjien vertailuun ja että kyseessä olevien mallien varsissa on merkittäviä eroja, joiden johdosta asiantunteva käyttäjä voi saada niistä erilaiset yleisvaikutelmat.
– Riidanalaisen mallin ja aikaisempien mallien D 3–D 5 välinen vertailu
70 Valituslautakunta katsoi riidanalaisen päätöksen 35 kohdassa, että aikaisemmista malleista D 3–D 5 poiketen riidanalaisessa mallissa on kannanvahvike, jossa on samansuuntaisia viivoja, päällinen, joka on koristeltu useilla viivoilla ja kontrastoivilla pisteillä, koiranhammaskuviolla koristeltu varvasosa, matala kaulus, jossa ei ole läppää tai näkyvää kielekettä akillesjänteen kohdalla, ja kahdessa rivissä kolme nauhanreikää, jotka on liitetty vastakkaisella puolella olevaan kolmeen nauhanreikään ristikkäin vedetyillä nauhoilla. Aikaisemmissa malleissa D 3–D 5 on puolestaan kaksi varressa olevaa selvää kaarroketta, erillinen läppä ja kieleke akillesjänteen kohdalla sekä viisi paria nauhanreikiä, joihin nauhat on vedetty samansuuntaisesti.
71 Erityisesti pohjan osalta valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 36 kohdassa, että riidanalaisen mallin pohjassa kaksi erillistä kerrosta, että se levenee taakse päin ulkonevasti ja se yhtyy varteen sileää linjaa pitkin. Aikaisempien mallien D 3–D 5 pohjissa on sitä vastoin yksi ainoa kerros, ja niissä on rosoinen reuna siinä kohdassa, jossa pohjat yhtyvät varteen, ja pohja ei ulkone samassa määrin kuin riidanalaisessa mallissa. Lisäksi valituslautakunta totesi, että riidanalaisen mallin ulkopohja näyttää olevan sileä ja että se kattaa jalkineen kärjen ja koron, kun taas aikaisemman mallin D 4 ulkopohja ei ole kokonainen ja aikaisemman mallin D 3 ulkopohja on pykäläinen. Aikaisemmassa mallissa D 5 puolestaan on vain ulkopohja ilman pykäliä.
72 Valituslautakunta katsoi siis riidanalaisen päätöksen 37 kohdassa, että asiantuntevan käyttäjän riidanalaisesta mallista saama yleisvaikutelma poikkeaa aikaisemmista malleista D 3–D 5 saaduista yleisvaikutelmista.
73 Edellä mainitut valituslautakunnan päätelmät on hyväksyttävä.
74 Kyseessä olevissa malleissa saattaa tosin olla tiettyjä yhteisiä visuaalisia piirteitä. Riidanalainen malli eroaa kuitenkin pääasiallisesti aikaisemmista malleista D 3–D 5 varren koristelultaan, pohjan suippenevammalta muodoltaan, välipohjassa olevalta linjaltaan, joka jakaa sen kahteen osaan, pyöristetyltä kaulukseltaan, jossa ei ole selkeää leikkausta, tyylitellyltä kannanvahvikkeeltaan, joka ulottuu jalkineen puoleen väliin, ja lopuksi siitä puutuvalta esiin työntyvältä läpältään. Nämä pääasialliset erot riittävät siihen, että kyseessä olevista malleista saadaan erilainen yleisvaikutelma, joka ei jää huomaamatta asiantuntevalta käyttäjältä, jonka tarkkaavaisuuden taso on korkea.
75 Kantajan väitteillä ei voida kyseenalaistaa edellä esitettyä.
76 Kyseessä olevien mallien yhteisillä piirteillä, jotka kantaja on tuonut esiin ja jotka on toistettu soveltuvin osin edellä 68 kohdassa, ei näet voida kumota kyseisistä malleista saatavaa erilaista yleisvaikutelmaa. Tämä päätelmä perustuu muun muassa siihen, että valituslautakunnan arvioinnit eivät nojaudu yksinomaan pohjien vertailuun ja että kyseessä olevien mallien varsissa on merkittäviä eroja siten, että asiantunteva käyttäjä voi saada niistä erilaiset yleisvaikutelmat.
77 Samoin toisin kuin kantaja väittää, riidanalaisessa mallissa olevan pohjan piirteet eroavat suuresti aikaisempien mallien D 3–D 5 piirteistä, kuten edellä 71 kohdasta ilmenee. Pohja on lisäksi suippenevampi riidanalaisessa mallissa.
– Riidanalaisen mallin ja aikaisempien mallien D 6 ja D 7 välinen vertailu
78 Valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 38 kohdassa, että kyseiset mallit eroavat toisistaan varren koristelultaan. Aikaisemmassa mallissa D 6 on sivulla alaspäin levenevä kaistale, joka on aluksi vaakasuora ja suippenee ohuemmaksi raidaksi taaksepäin noustessaan. Aikaisemmassa mallissa D 7 puolestaan sivulla on selkeästi erottuva kaarroke, joka on kolmikulmainen ja jota reunustavat useat samansuuntaiset raidat. Riidanalaisessa mallissa sitä vastoin on useita kuvioita koko varressa.
79 Valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 39 kohdassa myös varren rakenteesta, että riidanalaisessa mallissa matala kaulus, jossa ei ole läppää tai näkyvää kielekettä akillesjänteen kohdalla, ja ylimitoitettu kannanvahvike. Se totesi sitä vastoin, että aikaisemmissa malleissa D 6 ja D 7 on korkea kaulus, korkea läppä, korkea kieleke akillesjänteen kohdalla ja paksu nauha läpän etuosassa kengännauhojen pitämiseksi paikallaan sekä vedin. Riidanalaisen mallin päällinen on myös kaarevampi ja paksumpi verrattuna aikaisempien mallien D 6 ja D 7 hienompaan ja terävämpään päälliseen.
80 Valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 40 kohdassa pohjien alaosasta, että riidanalaisessa mallissa on erottuva kuvio, joka koostuu kannassa ja kärjessä olevista kolmioista, joita ympäröi tummanvärinen sileä ulkopohja, kun taas aikaisemman mallin D 6 pohjassa on joitakin määrä raitoja ja viivoja ja aikaisemmassa mallissa D 7 pykäläinen ulkopohja.
81 Valituslautakunta katsoi näin ollen riidanalaisen päätöksen 41 kohdassa, että näiden erojen vuoksi asiantuntevan käyttäjän riidanalaisesta mallista saama yleisvaikutelma poikkeaa aikaisemmista malleista D 6 ja D 7 saadusta yleisvaikutelmasta.
82 Edellä mainitut valituslautakunnan päätelmät on hyväksyttävä.
83 Kyseessä olevissa malleissa voi tosin olla tiettyjä yhteisiä visuaalisia piirteitä muun muassa pohjan osalta. Riidanalainen malli eroaa kuitenkin pääasiallisesti aikaisemmista malleista D 6 ja D 7 varren koristelultaan, pyöristetyltä kaulukseltaan, jossa ei ole selkeitä lovia, tyylitellymmältä kannanvahvikkeeltaan, joka ulottuu jalkineen puoleen väliin, ja lopuksi siltä, ettei siinä ole esiin työntyvää läppää tai leveää kaistaletta nauhojen sitomiseen. Nämä pääasialliset erot riittävät kuitenkin siihen, että kyseessä olevista malleista saadaan erilainen yleisvaikutelma, joka ei jää huomaamatta asiantuntevalta käyttäjältä, jonka tarkkaavaisuuden taso on korkea.
84 Kantajan väitteillä ei voida kyseenalaistaa edellä esitettyä.
85 Kantaja näet väittää, että kyseessä olevista malleista saadaan sama yleisvaikutelma tiettyjen yhteisten piirteiden, sellaisina kuin ne on esitetty soveltuvin osin edellä 68 kohdassa, vuoksi ja siitä syystä, että riidanalaisen mallin pohjan profiilikuva antaa saman yleisvaikutelman kuin aikaisemman mallin D 7 profiilikuva ja että niiden ulkopohja on lähes samanlainen sen vuoksi, että jalkineen edessä ja takana olevassa kolmanneksessa on kolmioita. Kyseessä olevien mallien pohjien yhteisten piirteiden perusteella ei kuitenkaan voida poistaa mainittujen mallien erilaista yleisvaikutelmaa, joka johtuu muun muassa siitä, että niissä on rakenteeltaan ja koristelultaan hyvin erilainen varsi.
86 Toisin kuin kantaja väittää, on lisäksi todettava, että valituslautakunta ei tehnyt arviointivirhettä ottaessaan huomioon ”laaja-alai[s]en vaakasuorassa oleva[n] kaistale[en], joka [muuttuu] ohuemmaksi raidaksi” ja vastaa EU-tavaramerkkiä, koska kyseinen kuviomerkki vaikuttaa erityisesti kokonsa vuoksi suuresti aikaisemman mallin D 6 ulkoasuun ja erityisesti sen koristeluun (ks. vastaavasti tuomio 10.11.2021, Etiketit, T‑443/20, EU:T:2021:767, 80 kohta).
87 On myös hylättävä kantajan väite, jonka mukaan riidanalaisesta mallista ja aikaisemmasta mallista D 7 saadaan sama vaikutelma niiden neulosta muistuttavan tyylin vuoksi. On näet todettava, että neulosta muistuttavasta tyylistä saatavan yhteisen vaikutelman kumoavat suurelta osin riidanalaisessa mallissa olevien kuvioiden moninaisuus, joka eroaa suuresti aikaisemmasta mallista D 7, jossa ei ole erityisiä kuvioita lukuun ottamatta takaosan kannanvahvikkeessa olevaa nauhaa ja sivuilla olevia kolmikulmaisia kuvioita.
88 Toisin kuin kantaja väittää, riidanalaisen mallin kaulus eroaa lisäksi suuresti aikaisemmin mallin D 6 kauluksesta. Viimeksi mainitusta poiketen riidanalaisen mallin kauluksessa ei näet ole läppää ja se on muodoltaan pikemminkin pyöreä eikä siinä ole selkeitä lovia.
89 Lisäksi kantajan väitteestä, jonka mukaan riidanalaisen mallin ylimitoitettu kantakaappi määräytyy sen teknisen käyttötarkoituksen mukaan, on muistutettava, että asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohdassa säädetään, että yhteisömalli ei anna suojaa tuotteen ulkoasun niille piirteille, jotka määräytyvät pelkästään tuotteen teknisen käyttötarkoituksen mukaan.
90 Oikeuskäytännön mukaan on niin, että sen arvioimiseksi, määräytyvätkö tuotteen ulkoasun piirteet pelkästään tuotteen teknisen käyttötarkoituksen mukaan, on selvitettävä, että tämä käyttötarkoitus on ainoa nämä piirteet määrittänyt tekijä, eikä vaihtoehtoisten mallien olemassaolo ole tältä osin ratkaisevaa (tuomio 8.3.2018, DOCERAM, C‑395/16, EU:C:2018:172, 32 kohta ja tuomio 18.11.2020, Tinnus Enterprises v. EUIPO – Mystic Products ja Koopman International (Nesteiden jakeluvälineet), T‑574/19, EU:T:2020:543, 16 kohta).
91 Kun asetuksen N:o 6/2002 8 artiklan 1 kohtaan vedotaan mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen yhteydessä, valituslautakunnan on tutkittava mitättömäksi julistamista hakeneen toimittamat todisteet ja tämän jälkeen tarvittaessa verrattava niitä kyseessä olevan mallin haltijan toimittamiin vastakkaisiin todisteisiin ja arvioitava näin kaikkien menettelyn osapuolten toimittamien todisteiden luotettavuutta päätelläkseen, määräytyvätkö kyseessä olevan tuotteen ulkoasun piirteet pelkästään tuotteen teknisen käyttötarkoituksen mukaan (tuomio 26.1.2022, Unger Marketing International v. EUIPO – Orben Wasseraufbereitung (Vedenpuhdistimet), T‑325/20, ei julkaistu, EU:T:2022:23, 38 kohta).
92 Nyt käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistosta ilmenee, ettei kantaja ole vedonnut EUIPO:ssa käydyssä menettelyssä siihen, että riidanalaisen mallin kantakaappi määräytyy sen teknisen käyttötarkoituksen mukaan, eikä se ole myöskään esittänyt unionin yleisessä tuomioistuimessa todisteita siitä, että tämä ylimitoitettu kantakaappi perustuu yksinomaan sen tekniseen käyttötarkoitukseen edellä 90 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Sitä ei siis ole jätettävä kyseessä olevien mallien välisen vertailun ulkopuolelle.
93 Lopuksi on todettava siitä kantajan väitteestä, jonka mukaan kaikissa kyseessä olevissa malleissa on kangaskaistale, joka on kiinnitetty vaakasuoraan kannanvahvikkeeseen, on todettava, että aikaisemmista malleista poiketen riidanalaisen mallin kangaskaistale ei ole kannanvahviketta ylempänä, mikä johtaa eroon, jota asiantunteva käyttäjä ei jätä huomiotta.
94 Valituslautakunta katsoi siis perustellusti, että riidanalaisesta mallista saadaan erilainen yleisvaikutelma kuin aikaisemmista malleista D 1–D 7.
95 Edellä esitetystä seuraa, ettei mistään kantajan vetoamista aikaisemmista malleista saada samaa yleisvaikutelmaa kuin riidanalaisesta mallista ja ettei riidanalaisessa päätöksessä ole mitään, jonka perusteella se olisi kumottava tai sitä olisi muutettava.
96 Kantajan esittämä ainoa kanneperuste ja näin ollen kanne kokonaisuudessaan on siis hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
97 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
98 Koska asiassa on pidetty istunto ja kantaja on hävinnyt asian, kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut EUIPO:n vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Puma SE velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Schalin | Škvařilová-Pelzl | Nõmm |
Julistettiin Luxemburgissa 8 päivänä toukokuuta 2024.
Allekirjoitukset