YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (kolmas jaosto)
27 päivänä tammikuuta 2000 (1)
Euroopan sosiaalirahasto Laiminlyöntikanne Tutkittavaksi ottaminen
Kumoamiskanne Rahoitustukien maksamisen keskeyttämistä koskeva päätös
Jäsenvaltion vahvistus Tosiseikkojen virheellinen arviointi Perusteltu
luottamus Saavutetut oikeudet Oikeusvarmuus Suhteellisuus
Yhdistetyissä asioissa T-194/97 ja T-83/98,
Eugénio Branco Ld.a, kotipaikka Lissabon (Portugali), edustajanaan asianajaja
B. Belchior, Vila Nova de Gaia, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto
J. Schroeder, 6 rue Heine,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään asiassa T-194/97 oikeudellisen
yksikön virkamiehet A. M. Alves Vieira ja K. Simonsson ja asiassa T-83/98
T. Figueira ja Simonsson, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön
virkamies C. Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
joissa kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta toteamaan vastaajan
laiminlyönnin siltä osin kuin se on lainvastaisesti jättänyt tekemättä päätöksen
Euroopan sosiaalirahaston hankkeisiin nro 870301 P1 ja nro 870302 P3 myöntämien
rahoitustukien loppuosan maksupyynnön osalta (asia T-194/97) sekä kumoamaan
kyseisten tukien maksamisen keskeyttämisestä 17.2.1998 tehdyt komission päätökset
C (1998) 47 ja C (1998) 48 (asia T-83/98),
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Jaeger sekä tuomarit
K. Lenaerts ja J. Azizi,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 8.7.1999 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
- 1.
- EY:n perustamissopimuksen 124 artiklan ensimmäisessä kohdassa (josta on tullut
EY 147 artiklan ensimmäinen kohta) komissio velvoitetaan hoitamaan Euroopan
sosiaalirahaston (ESR) hallintoa.
- 2.
- Euroopan sosiaalirahaston tehtävistä 17 päivänä lokakuuta 1983 tehdyn neuvoston
päätöksen 83/516/ETY (EYVL L 289, s. 38) 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan
mukaan ESR osallistuu ammatillista koulutusta ja ammatinvalintaa koskevien
hankkeiden rahoittamiseen. Tämän päätöksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan ESR:n
tuki kattaa 50 prosenttia niistä menoista, joihin tukea voidaan myöntää, mutta tuki
ei kuitenkaan voi ylittää asianomaisen jäsenvaltion rahoitusosuuden määrää.
- 3.
- Euroopan sosiaalirahaston tehtävistä tehdyn neuvoston päätöksen 83/516/ETY
soveltamisesta 17 päivänä lokakuuta 1983 annetun neuvoston asetuksen (ETY)
N:o 2950/83 (EYVL L 289, s. 1, jäljempänä asetus N:o 2950/83) 1 artiklassa
luetellaan menot, joihin voidaan myöntää ESR:n tukea.
- 4.
- Asetuksen N:o 2950/83 5 artiklan 1 kohdan mukaan rahoitushakemusta koskevan
ESR:n hyväksymispäätöksen perusteella maksetaan ennakkona 50 prosenttia tuen
määrästä sinä päivänä, jona koulutushankkeen toteuttaminen on määrä aloittaa.
Saman artiklan 4 kohdan mukaisesti tuen loppuosan maksupyyntöön on liitettävä
yksityiskohtainen selvitys kyseisen hankkeen sisällöstä, tuloksista sekä
rahoitusnäkökohdista; asianomainen jäsenvaltio varmistaa maksupyyntöön
sisältyvien tosiseikkoja ja kirjanpitoa koskevien tietojen oikeellisuuden.
- 5.
- Asetuksen N:o 2950/83 7 artiklan 1 kohdan mukaan sekä komissio että
asianomainen jäsenvaltio voivat valvoa tuen käyttöä. Euroopan sosiaalirahaston
hoidosta 22 päivänä joulukuuta 1983 tehdyn komission päätöksen 83/673/ETY
(EYVL L 377, s. 1, jäljempänä päätös 83/673/ETY) 7 artiklan mukaan jäsenvaltion
on ilmoitettava komissiolle viipymättä tuen käytön tutkimisesta oletettujen
väärinkäytösten vuoksi.
- 6.
- Asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdan mukaan silloin, kun ESR:n tukea ei
ole käytetty hyväksymispäätöksen ehtojen mukaisesti, komissio voi keskeyttää tuen
maksamisen tai pienentää sen määrää taikka peruuttaa sen annettuaan
asianomaiselle jäsenvaltiolle tilaisuuden tulla kuulluksi. Saman artiklan 2 kohdassa
säädetään, että suoritetut tuen määrät, joita ei ole käytetty hyväksymispäätöksen
ehtojen mukaisesti, on palautettava, ja jos jäsenvaltio maksaa yhteisölle summat,
jotka toiminnan rahoituksesta vastaavien henkilöiden on palautettava, yhteisön
oikeudet siirtyvät jäsenvaltiolle.
Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet
- 7.
- Vastaaja myönsi kantajalle Departamento para os Assuntos do Fundo Social
Europeun (Euroopan sosiaalirahastoa koskevia asioita käsittelevä virasto,
jäljempänä DAFSE) 31.4. ja 27.5.1987 tiedoksiantamilla päätöksillä kaksi
rahoitustukea, joiden määrät olivat 11 736 792 (hanke nro 870302 P3) ja 82 700 897
(hanke nro 870301 P1) Portugalin escudoa (PTE) koulutusohjelmia varten.
- 8.
- Kantaja sai 24.7.1987 ennakkoa asetuksen N:o 2950/83 5 artiklan 1 kohdan
mukaisesti.
- 9.
- Vuoden 1988 heinäkuun alussa eli 1.1.31.12.1987 järjestetyn koulutuksen jälkeen
kantaja esitti DAFSElle tukien loppuosan maksupyynnöt.
- 10.
- DAFSE vahvisti asetuksen N:o 2950/83 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että näissä
maksupyynnöissä olevat tosiseikkoja ja kirjanpitoa koskevat tiedot olivat oikein.
- 11.
- DAFSE pyysi 22.8.1988 Inspecçao Geral de Finançasia (yleinen rahoituksen
tarkastuselin, jäljempänä IGF) tarkastamaan asetuksen N:o 2950/83 7 artiklan
1 kohdan mukaisesti tukien loppuosan maksupyynnön.
- 12.
- IGF:n havaittua väärinkäytöksiä DAFSE ilmoitti kahdella 24.4.1989 päivätyllä
kirjeellään vastaajalle keskeyttäneensä tukien loppuosan maksamisen päätöksen
83/673/ETY 7 artiklan perusteella.
- 13.
- IGF antoi 16.5.1989 kertomuksensa tiedoksi rikospoliisille.
- 14.
- DAFSE ilmoitti 30.7.1990 komissiolle, että 24.4.1989 päivätyissä kirjeissä
ilmoitetuista tiedoista riippumatta se katsoi IGF:n suorittamien tarkastusten
perusteella tietyt menot sellaisiksi, joihin ei voida myöntää tukea. Tässä yhteydessä
vastaaja sai tietää IGF:n suorittamasta tutkimuksesta ja sen johtopäätöksistä.
- 15.
- Kahdella samana päivänä lähettämällään kirjeellä, jotka vastaanotettiin seuraavana
päivänä, DAFSE vaati kantajaa palauttamaan sille kymmenen päivän määräajassa
1 535 946 PTE:n (hanke nro 870302 P3) ja 4 399 475 PTE:n (hanke nro
870301 P1) suuruiset ennakot, jotka ESR oli maksanut, sekä 1 256 683 PTE:n
(hanke nro 870302 P3) ja 3 599 570 PTE:n (hanke nro 870301 P1) suuruiset
ennakot, jotka Portugalin valtio oli maksanut kansallisena osuutena.
- 16.
- Kantaja pyysi 12.5.1994 päivätyllä kirjeellään DAFSEa ilmoittamaan sille ne syyt,
joiden vuoksi vastaaja ei vielä ollut tehnyt päätöstä näiden hankkeiden osalta.
- 17.
- DAFSE esitti 25.5.1994 päivätyssä kirjeessään kantajalle, että komissio katsoi, ettei
sen tarvitse tehdä päätöstä tuen pienentämisestä tai loppuosan maksamatta
jättämisestä, kun kansallinen viranomainen päättää itse tuen pienentämisestä, kuten
nyt esillä olevassa asiassa.
- 18.
- Kantaja kysyi vastaajalta 30.5.1994 päivätyllä kirjeellään, miksi vastaaja ei vielä ollut
tehnyt lopullista päätöstä näiden hankkeiden osalta.
- 19.
- Vastaaja vastasi 16.6.1994 päivätyllä kirjeellään, että Portugalin viranomaiset olivat
ilmoittaneet sille, että kyseisistä hankkeista suoritetaan tutkimus päätöksen
83/673/ETY 7 artiklan nojalla oletettujen väärinkäytösten vuoksi.
- 20.
- Kantaja vaati 22.7.1994 nostamallaan kanteella ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuinta kumoamaan päätöksen, jonka se väitti vastaajan tehneen ja joka oli
annettu tiedoksi DAFSEn 25.5.1994 päivätyllä kirjeellä ja komission 16.6.1994
päivätyllä kirjeellä; yhtäältä päätöksellä hylättiin ESR:n kahta koulutusohjelmaa
varten myöntämien rahoitustukien loppuosan maksupyyntö ja toisaalta pienennettiin
näitä rahoitustukia ja velvoitettiin kantaja palauttamaan ESR:n ja Portugalin valtion
aikaisemmin maksamat ennakot.
- 21.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti kanteen tutkimatta asiassa T-271/94,
Branco vastaan komissio, 11.7.1996 antamallaan tuomiolla (Kok. 1996, s. II-749)
sillä perusteella, että komissio ei ollut tehnyt päätöstä loppuosan maksupyynnön
osalta.
- 22.
- Vastaajalle ilmoitettiin 25.10.1996 tutkimusmenettelyn aloittamisesta Tribunal de
Instrução Criminal da Comarca do Portossa ESR:n rahoittamiin
koulutushankkeisiin liittyvien tukien saamista ja väärinkäyttöä koskevan petoksen
vuoksi.
- 23.
- Kantaja vaati 27.2.1997 päivätyllä kirjeellään, joka saapui komissiolle 3.3.1997, tätä
tekemään päätöksen loppuosan maksupyynnön osalta.
- 24.
- Vastaaja lähetti 17.4.1997 DAFSElle kunkin riidanalaisen hankkeen osalta tukien
maksamisen keskeyttämistä koskevan päätösluonnoksen.
- 25.
- Kantaja sai näistä 5.5.1997 jäljennöksen DAFSEn välityksellä.
- 26.
- DAFSE vastaanotti 19.5.1997 kantajan huomautukset näistä luonnoksista, joita
täsmennettiin ja oikaistiin DAFSEn 21.5.1997 kantajalle osoittamassa kirjeessä.
- 27.
- Kantaja nosti 30.6.1997 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa
laiminlyöntikanteen. Asia kirjattiin saapuneeksi numerolla T-194/97.
- 28.
- DAFSE ilmoitti 17.7.1997 komissiolle, että se hyväksyi täysin tukien maksamisen
keskeyttämistä koskevat päätösluonnokset.
- 29.
- Vastaaja vaati 1.10.1997 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla laiminlyöntikanteen
tutkimatta jättämistä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen
114 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Kantaja esitti huomautuksensa tästä
vaatimuksesta 19.11.1997.
- 30.
- Komissio sai 26.11.1997 tiedoksi Portugalin syyttäjäviranomaisten kantajaa vastaan
laatiman syytekirjelmän.
- 31.
- Komissio teki 17.2.1998 riidanalaisten rahoitustukien maksamisen keskeyttämistä
koskevat päätökset.
- 32.
- Kantaja nosti 26.5.1998 kumoamiskanteen rahoitustukien maksamisen
keskeyttämisestä 17.2.1998 tehdyistä päätöksistä. Asia kirjattiin saapuneeksi
numerolla T-83/98.
- 33.
- Viidennen jaoston puheenjohtaja päätti 16.7.1998 antamallaan määräyksellä
käsitellä asiassa T-194/97 esitetyn oikeudenkäyntiväitteen pääasian yhteydessä.
- 34.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin esitti asioissa T-194/97 ja T-83/98
asianosaisille kirjallisia kysymyksiä, joihin nämä vastasivat annetuissa määräajoissa.
- 35.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (kolmas jaosto) päätti esittelevän tuomarin
kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn molemmissa asioissa.
Asianosaisten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
esittämiin kysymyksiin kuultiin 8.7.1999 pidetyissä istunnoissa.
- 36.
- Istunnoissa asianosaiset ilmoittivat suostuvansa asioiden yhdistämiseen tuomion
antamista varten.
Asianosaisten vaatimukset
- 37.
- Asiassa T-194/97 kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
toteaa vastaajan laiminlyönnin;
velvoittaa vastaavan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 38.
- Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
jättää kanteen tutkimatta tai hylkää sen vailla kohdetta olevana tai ainakin
perusteettomana;
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 39.
- Kantaja vaatii oikeudenkäyntiväitteen hylkäämistä.
- 40.
- Asiassa T-83/98 kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa 17.2.1998 tehdyt päätökset rahoitustukien maksamisen
keskeyttämisestä;
velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 41.
- Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen;
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Laiminlyöntikanne
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 42.
- Kantaja korostaa ensinnäkin, että se toimitti vastaajalle 27.2.1997 päivätyn
vaatimuskirjeen, joka saapui sille 3.3.1997. Se väittää, että 17.4.1997 DAFSElle
lähetetyt päätösluonnokset tukien maksamisen keskeyttämisestä annettiin sille
tiedoksi vasta 5.5.1997, jolloin EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan toisessa
kohdassa (josta on tullut EY 232 artiklan toinen kohta) asetettu kahden kuukauden
määräaika oli kulunut umpeen.
- 43.
- Toiseksi se väittää, että 17.4.1997 päivätyt keskeyttämistä koskevat
päätösluonnokset tai 17.2.1998 tehdyt keskeyttämispäätökset eivät merkitse
perustamissopimuksen 175 artiklassa tarkoitettuja kannanottoja, koska laiminlyöntiä
ei ole korjattu. Kantaja katsoo, että kun otetaan huomioon lähes kymmenen
vuoden pituinen aika, joka on kulunut maksupyynnöstä näiden päätösten
tekemiseen, vastaajan oli tehtävä lopullinen päätös eli päätös loppuosan
maksamisesta, tukien peruuttamisesta tai niiden pienentämisestä.
- 44.
- Päinvastaisessa tapauksessa vastaaja voisi pitkittää hallinnollista menettelyä
loputtomiin ja siten lykätä rajattomasti maksupyyntöä koskevan lopullisen
päätöksen tekemistä.
- 45.
- Väitteellä, jonka mukaan portugalilaisessa tuomioistuimessa on vireillä
rikosoikeudenkäynti, ei ole kantajan mielestä merkitystä nyt esillä olevassa asiassa.
Tutkimus suoritetaan ensinnäkin joka kerta, kun tarkastaja havaitsee viitteitä
väärinkäytöksistä, eikä se johda välttämättä tuomion antamiseen rikosasiassa. Tässä
menettelyssä on vedottu ainoastaan IGF:n kertomukseen sisältyneisiin seikkoihin,
jotka ovat jo olleet vastaajan tiedossa. Vastaaja myöntää itsekin saaneensa tästä
menettelystä tiedon vasta 26.11.1997 eli päivänä, jolloin laiminlyönti oli kestänyt jo
kauan aikaa.
- 46.
- Vastaaja katsoo, että kanne olisi jätettävä tutkimatta, ja korostaa, että se on
määritellyt perustamissopimuksen 175 artiklassa tarkoitetulla tavalla kantansa
osoittamalla 17.4.1997 DAFSElle tukien maksamisen keskeyttämistä koskevat
päätösluonnokset ja tekemällä 17.2.1998 päätökset kyseisten tukien maksamisen
keskeyttämisestä. Päätökset olivat perusteltuja riidanalaisiin hankkeisiin liittyvän,
Tribunal de Instrução Criminal da Comarca do Portossa vireillä olevan
rikosoikeudenkäynnin vuoksi (nro 17937/95-OTDPRT-PR), jossa kantajaa syytettiin
2.4.1997 petoksesta.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 47.
- Laiminlyönnin toteamista koskevaa vaatimusta tutkittaessa on tarkistettava, onko
komissiolla ollut velvollisuus toimia sillä hetkellä, kun sitä on vaadittu tekemään
ratkaisu.
- 48.
- Asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos ESR:n tukea ei
käytetä hyväksymispäätöksen ehtojen mukaisesti, komissio voi keskeyttää tuen
maksamisen tai pienentää sen määrää taikka peruuttaa sen.
- 49.
- Koska yhteisön lainsäätäjä on tehnyt eron näiden komission kolmen
toimintamahdollisuuden välillä, on katsottava, että kullakin niistä tarkoitetaan
erityisiä tilanteita. Koska komission tehtävänä on ratkaista loppuosan maksupyynnöt
(asia T-85/94 (122), komissio v. Branco, tuomio 13.12.1995, Kok. 1995, s. II-2993,
23 kohta) kohtuullisessa ajassa, mutta tukikelpoisten menojen tarkka määrä voidaan
laskea vasta sitten, kun se on saanut yksityiskohtaisen kertomuksen toteutetusta
hankkeesta (asia T-81/95, Interhotel v. komissio, tuomio 14.7.1997, Kok. 1997, s.
II-1265, 43 kohta ja siinä mainittu asia), maksamisen keskeyttämistä koskeva päätös
voidaan tehdä ainoastaan siinä tapauksessa, että tällainen laskelma ei ole vielä
mahdollinen.
- 50.
- Komissiolle annetun ESR:n tuen maksamisen keskeyttämistä koskevan
mahdollisuuden tarkoituksena on siis jäädyttää loppuosan maksaminen niin pitkäksi
aikaa kuin sillä on vakavia syitä epäillä kyseisen tuen väärinkäytöksiä. Komissiolla
on kuitenkin velvollisuus tehdä kohtuullisessa ajassa lopullinen päätös loppuosan
maksamisesta joko määräämällä loppuosan maksamisesta kokonaisuudessaan tai
pienentämällä tuen määrää tai peruuttamalla se. Tällaisella tuen maksamisen
keskeyttämisellä voidaan välttää mahdollinen oikeudenkäynti, jossa vaadittaisiin
takaisin perusteettomasti maksettuja määriä. Jos lopullisessa päätöksessä tuet
peruutetaan, vaikka tuensaajille on jo maksettua ennakkoa, maksettujen summien
palauttamiseksi on väistämättä aloitettava menettely.
- 51.
- Koska nyt esillä olevassa tapauksessa komissio epäili vakavasti tukien väärinkäyttöä
IGF:n kertomuksen perusteella ja koska portugalilaisessa rikostuomioistuimessa oli
vireillä tiettyihin rahoitettuihin hankkeisiin liittyvä oikeudenkäynti tuensaajaa
vastaan sillä hetkellä, kun komissiota vaadittiin tekemään päätös, komissiolla ei
ollut velvollisuutta tehdä lopullista päätöstä loppuosan maksamisesta, vaan se
saattoi perustellusti keskeyttää tukien maksamisen asetuksen N:o 2950/83
6 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
- 52.
- Kantaja vaati komissiota 27.2.1997 päivätyllä kirjeellään, joka saapui komissiolle
3.3.1997, hyväksymään loppuosan maksupyynnön. Vastaaja osoitti 17.4.1997
DAFSElle tämän toimenpiteisiin ryhtymistä koskevan vaatimuksen seurauksena
tukien maksamisen keskeyttämistä koskevat päätösluonnokset ja teki päätökset
niiden maksamisen keskeyttämisestä 17.2.1998.
- 53.
- On huomattava, että asetuksen N:o 2950/82 6 artiklan 1 kohdan mukaan komissio
voi keskeyttää tuen maksamisen vasta annettuaan asianomaiselle jäsenvaltiolla
tilaisuuden esittää huomautuksensa. Lisäksi siitä, että tämän säännöksen perusteella
kyseistä jäsenvaltiota on kuultava, ennen kuin komissio tekee keskeyttämistä,
pienentämistä tai peruuttamista koskevan päätöksen, ei voida päätellä, että yhteisön
oikeuden niinkin perustavanlaatuista periaatetta kuin sitä, jonka mukaisesti
jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ennen kuin hänelle mahdollisesti vastainen
päätös tehdään, ei sovellettaisi (asia C-32/95 P, komissio v. Lisrestal ym., tuomio
24.10.1996, Kok. 1996, s. I-5373, 30 kohta). Tuen maksamisen keskeyttämistä
koskeva päätös estää ainakin väliaikaisesti asianomaista saamasta
kokonaisuudessaan hänelle alun perin myönnettyä tukea. Tälle asianomaiselle
vastaisen päätöksen taloudelliset seuraukset kohdistuvat siten häneen välittömästi
ja hänen on näin ollen myös saatava oikeus esittää huomautuksensa ennen tämän
tuen maksamisen keskeyttämisestä tehtävää päätöstä.
- 54.
- Tästä seuraa, että komissio voi tehdä päätöksen tuen maksamisen keskeyttämisestä
vasta monivaiheisen menettelyn päätteeksi. Yhdessä näistä vaiheista
keskeyttämispäätöksen luonnokset lähetetään sekä asianomaiselle jäsenvaltiolle että
tuensaajalle. Vaikka tällaisista luonnoksista, jotka ovat väliaikaisia toimenpiteitä ja
joiden tarkoituksena on valmistella päätöksiä, ei voi nostaa kumoamiskannetta (ks.
eri yhteydestä asia C-282/95 P, Guérin automobiles v. komissio, tuomio 18.3.1997,
Kok. 1997, s. I-1503, 34 kohta ja siinä mainittu asia), ne ovat kuitenkin
kannanottoja, jotka korjaavat laiminlyönnin. Näillä luonnoksilla varmistetaan
asianomaisen jäsenvaltion ja tuensaajan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen
menettelyssä, joka voi johtaa tuen maksamisen keskeyttämistä koskevien päätösten
tekemiseen, joista puolestaan voidaan nostaa kumoamiskanne. Vastaaja on siis
näillä luonnoksilla ilmoittanut aikomuksensa tehdä keskeyttämispäätökset ja
ilmaissut implisiittisesti kieltäytyvänsä hyväksymästä ainakaan kyseisenä ajankohtana
loppuosan maksupyyntöä.
- 55.
- Arvioitaessa, onko toimielin, jota on vaadittu tekemään ratkaisu, määritellyt
kantansa perustamissopimuksen 175 artiklan toisessa kohdassa asetetussa kahden
kuukauden määräajassa, on tarkistettava, onko toimielimen kannanotto annettu
tiedoksi vaatimuskirjeen laatijalle kahden kuukauden kuluessa siitä, kun toimielin
vastaanotti kyseisen vaatimuskirjeen. Tämän kannanoton tarkoituksena on juuri
vaatimuskirjeeseen vastaaminen ja tämän vastauksen saattaminen vaatimuskirjeen
laatijan tietoon. Sillä muutetaan tämän henkilön oikeusasemaa siltä osin kuin sillä
korjataan laiminlyönti. Jotta asianomainen henkilö voisi puolustaa oikeuksiaan
hallinnollisessa menettelyssä toimielimen kannanoton jälkeen, sen on täytynyt saada
tietoonsa kannanoton sisältö. Näin ollen laiminlyönti ei korjaannu sinä päivänä,
jona toimielin tosiasiallisesti ottaa kantaa, vaan sinä päivänä, jona vaatimuskirjeen
laatija vastaanottaa tämän kannanoton. Siten viimeksi mainittu päivä on otettava
huomioon arvioitaessa, onko EY:n perustamissopimuksen 175 artiklan toisessa
kohdassa asetettua kahden kuukauden määräaikaa noudatettu.
- 56.
- Koska nyt esillä olevassa asiassa vastaaja on saanut vaatimuskirjeen 3.3.1997, mutta
tukien maksamisen keskeyttämistä koskevat päätökset ovat saapuneet kantajalle
vasta 5.5.1997, perustamissopimuksen 175 artiklan toisessa kohdassa asetettua
kahden kuukauden määräaikaa ei ole noudatettu.
- 57.
- On kuitenkin todettava, että kantaja on nostanut laiminlyöntikanteensa 30.6.1997
eli sen jälkeen, kun se oli saanut kyseiset päätösluonnokset. Koska näitä luonnoksia
on pidettävä perustamissopimuksen 175 artiklassa tarkoitettuina kannanottoina (ks.
edellä 54 kohta), kantajalla ei ole ollut enää intressiä laiminlyönnin toteamiseen,
koska tämä laiminlyönti oli korjaantunut. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen tuomio, jossa tällaisessa hypoteettisessa tilanteessa todettaisiin
toimielimen laiminlyönti, ei voisi johtaa perustamissopimuksen 176 artiklan
ensimmäisessä kohdassa (josta on tullut EY 233 artiklan ensimmäinen kohta)
tarkoitettuihin täytäntöönpanotoimenpiteisiin (ks. kumoamiskanteen osalta asia
T-13/96, TEAM ja Kolprojekt v. komissio, määräys 13.6.1997, Kok. 1997, s. II-983,
28 kohta).
- 58.
- Edellä esitetystä seuraa, että laiminlyöntikanne on jätettävä tutkimatta (asia
C-25/91, Pesqueras Echebastas v. komissio, tuomio 1.4.1993, Kok. 1993, s. I-1719,
1113 kohta).
Kumoamiskanne
- 59.
- Kantaja vetoaa viiteen kumoamisperusteeseen, jotka koskevat ensinnäkin asetuksen
N:o 2950/83 rikkomista, toiseksi tosiseikkojen virheellistä arviointia, kolmanneksi
luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden loukkaamista, neljänneksi
saavutettujen oikeuksien loukkaamista sekä viidenneksi suhteellisuusperiaatteen
loukkaamista.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 2950/83 rikkomista
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 60.
- Kantaja tuo esiin, että DAFSE vahvisti lokakuussa 1988 asetuksen N:o 2950/83
5 artiklan 4 kohdan mukaisesti, että maksupyynnössä olleet tosiseikkoja ja
kirjanpitoa koskevat tiedot olivat oikein. Sen jälkeen kun kyseinen vahvistus oli
lähetetty komissiolle, asianomaisen jäsenvaltion osallistumisella hankkeen
käsittelyyn ei ollut oikeudellista perustaa. Sovellettavissa säännöksissä eikä
varsinkaan asetuksessa N:o 2950/83 ei kantajan mukaan anneta mahdollisuutta
siihen, että jäsenvaltio voisi tutkia uudelleen asiakirjat ja muuttaa tällä tavoin
aiempaa vahvistustaan, kuten DAFSE on tässä tapauksessa tehnyt.
- 61.
- Jäsenvaltion pitäisi tutkia mahdolliset väärinkäytökset ennen tietojen vahvistamista.
Muussa tapauksessa sen vahvistus on virheellinen. Kun DAFSElle esitettiin
loppuosan maksupyyntö, sillä oli mahdollisuus tehdä vain jompikumpi seuraavista
päätöksistä: joko päätyä siihen, että esitetyt tositteet olivat asianmukaisia ja
vahvistaa ne, tai todeta niiden olevan virheellisiä ja kieltäytyä vahvistamasta niitä.
Koska se vahvisti loppuosan maksupyynnön, se siis hyväksyi lopullisesti kyseiseen
pyyntöön sisältyneet tiedot.
- 62.
- Kantaja huomauttaa vielä, että edellä tarkoitetun uuden tutkimuksen teki IGF, jolla
ei ole toimivaltaa valvoa ESR:n rahoittamia hankkeita ja joka ei teknisesti arvioiden
voi antaa lausuntoa yhteisön säännösten soveltamisesta.
- 63.
- Vastaaja kiistää kantajan väitteet ja vetoaa asiassa T-142/97, Branco vastaan
komissio, 15.9.1998 annettuun tuomioon (Kok. 1998, s. II-3567).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 64.
- Siltä osin kuin jäsenvaltio vahvistaa, että maksupyynnössä olevat tosiseikkoja ja
kirjanpitoa koskevat tiedot ovat oikein, se vastaa antamistaan vahvistuksista
komissiolle.
- 65.
- Päätöksen 83/516/ETY 2 artiklan 2 kohdan mukaan asianomaisten jäsenvaltioiden
on taattava ESR:n rahoittamien hankkeiden moitteeton toteuttaminen. Asetuksen
N:o 2950/83 7 artiklan 1 kohdan nojalla komissio voi myös tarkastaa loppuosan
maksupyynnöt jäsenvaltioiden suorittamasta valvonnasta riippumatta.
- 66.
- On todettava, että jäsenvaltioiden kyseisiä velvollisuuksia ja toimivaltaa ei ole
rajoitettu ajallisesti.
- 67.
- Näin ollen nyt käsiteltävän kaltaisessa tapauksessa, jossa jäsenvaltio on jo
vahvistanut, että maksupyynnössä olevat tosiseikkoja ja kirjanpitoa koskevat tiedot
ovat oikein, kyseinen jäsenvaltio voi vielä muuttaa maksupyyntöä koskevia
arvioitaan, jos se epäilee väärinkäytöksiä, jotka eivät olleet tulleet aiemmin ilmi.
- 68.
- Mikään ei myöskään estä sitä, että DAFSEn kaltainen viranomainen turvautuu
ammattimaiseen tilintarkastajaan, kuten IGF:ään, joka auttaa sitä valvomaan
maksupyynnöissä olevien tosiseikkoja ja kirjanpitoa koskevien tietojen
oikeellisuutta.
- 69.
- Edellä esitetyn perusteella asetuksen N:o 2950/83 rikkomista koskeva kanneperuste
on hylättävä (asia T-72/97, Proderec v. komissio, tuomio 16.7.1998, Kok. 1998, s.
II-2847, 6174 kohta ja edellä 63 kohdassa mainittu asia Branco v. komissio,
tuomion 4450 kohta).
Toinen kanneperuste, joka koskee tosiseikkojen virheellistä arviointia
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 70.
- Kantaja vakuuttaa noudattaneensa tarkkaan asetuksen N:o 2950/83 säännöksiä sekä
komission hyväksymispäätöksessä asettamia tukien käyttöä koskevia ehtoja.
Myönnettyjen tukien pienentämiseen ei ole mitään syytä.
- 71.
- IGF:n kertomus, johon riidanalaiset päätökset perustuvat, on kantajan mukaan
virheellinen ja rajoittuu olettamuksiin, joiden mukaan tukea ei voitaisi myöntää
tiettyihin menoihin, jotka liittyvät harjoittelijoiden tuntipalkkaukseen, E.B.
Contabilidade e Estudos Económicos, Ld.a:lle annettuun aliurakkaan sekä
leasingsopimuksen maksueriin ja sopimuksen kohteena oleviin tietoteknisiin
laitteisiin.
- 72.
- Vastaajan mukaan kantajan väitteillä ei ole kohdetta, koska komissio ei ole vielä
tehnyt lopullista päätöstä, sillä riidanalaiset päätökset koskevat ainoastaan tukien
maksamisen keskeyttämistä. Se kuitenkin kiistää kantajan väitteet IGF:n
kertomukseen sisältyneistä tiedoista.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 73.
- Kuten asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdasta ilmenee, komissio voi
keskeyttää ESR:n tuen maksamisen tai pienentää sen määrää taikka peruuttaa sen
silloin, kun tukea ei ole käytetty hyväksymispäätöksessä asetettujen ehtojen
mukaisesti.
- 74.
- Hyväksymispäätösten vastaanottokuiteista ilmenee, että tuensaaja on
nimenomaisesti sitoutunut käyttämään kyseisiä tukia sovellettavia kansallisia ja
yhteisön säännöksiä noudattaen.
- 75.
- Koska niin Portugalin kuin yhteisönkin oikeudessa julkisten varojen
käyttöedellytyksenä on hyvää taloudenhoitoa koskeva vaatimus, komissio voi
keskeyttää ESR:sta myönnetyn tuen maksamisen, pienentää sen määrää tai
peruuttaa tuen, jos tukea ei ole käytetty kyseisen vaatimuksen mukaisesti (ks. edellä
4850 kohta).
- 76.
- Koska asetuksen N:o 2950/83 6 artiklan 1 kohdan soveltaminen saattaa merkitä
sitä, että on välttämätöntä arvioida monitahoisia tosiasiallisia ja kirjanpitoon liittyviä
tilanteita, toimielimellä on tällaisen arvioinnin yhteydessä laaja harkintavalta.
Yhteisöjen tuomioistuinten valvonnan on rajoituttava sen varmistamiseen, että
menettelysääntöjä on noudatettu, että päätöksen perustana olevat tosiseikat ovat
aineellisesti paikkansapitäviä, ettei näitä tosiseikkoja arvioitaessa ole tehty ilmeistä
virhettä tai ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin (edellä 63 kohdassa mainittu asia
Branco v. komissio, tuomion 6467 kohta).
- 77.
- Koska laillisuusvalvonta koskee nyt esillä olevassa asiassa tukien maksamisen
keskeyttämisestä tehtyjä päätöksiä, ei ole tarpeen tutkia, ovatko IGF:n
kertomukseen sisältyvät arviot perusteltuja, vaan tarkistettava, onko komissio tehnyt
ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että väärinkäytöksistä oli olemassa viitteitä,
joiden vuoksi keskeyttäminen oli perusteltua. Näin ollen, vaikka oletettaisiinkin, että
tietyt IGF:n kertomukseen sisältyvät arviot, joihin riidanalaiset päätökset ovat
perustuneet, olisivat virheellisiä, näihin päätöksiin ei sisältyisi pelkästään tällä
perusteella ilmeistä arviointivirhettä.
- 78.
- Tukien maksamisen keskeyttämistä koskeva edellytys siitä, että väärinkäytöksistä
on olemassa viitteitä, on selvästi täyttynyt, jos sillä hetkellä, kun maksamisen
keskeyttämistä koskevat päätökset tehdään, tuensaajaa vastaan on nyt esillä olevan
asian tavoin vireillä rikosoikeudenkäynti, joka liittyy ESR:n rahoittamien
hankkeiden yhteydessä toteutettuihin toimenpiteisiin.
- 79.
- Kanneperuste on siten hylättävä.
Kolmas kanneperuste, joka koskee luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden
periaatteiden loukkaamista
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 80.
- Kantaja väittää, että DAFSE toimitti kantajan esittämän loppuosan maksupyynnön
komissiolle jo lokakuussa 1988, mutta tämä teki riidanalaisen päätöksen vasta
helmikuussa 1998. Tämä lähes kymmenen vuoden viive on synnyttänyt kantajassa
perustellun luottamuksen siihen, että komissio hyväksyy sen maksupyynnön
sellaisena, kuin DAFSE sen vahvisti.
- 81.
- Kantaja korostaa, että komission on tehtävä päätökset kohtuullisessa ajassa. Se ei
voi antaa menettelyn pitkittyä loputtomiin ja siirtää määrättömästi loppuosan
maksamista koskevan lopullisen päätöksen tekoa loukkaamatta luottamuksensuojan
ja oikeusvarmuuden periaatteita.
- 82.
- Nyt esillä olevassa asiassa lähes kymmenen vuoden aika, joka on kulunut loppuosan
maksupyynnöstä riidanalaisten päätösten tekemiseen, on kantajan mielestä
kohtuuttoman pitkä ja loukkaa oikeusvarmuuden periaatetta.
- 83.
- Kantajan mukaan vastaajan oli tehtävä lopullinen päätös loppuosan maksamisesta,
tukien peruuttamisesta tai niiden pienentämisestä sen sijaan, että se keskeytti
tukien maksamisen, mikä oli ollut tosiasiallinen tilanne jo usean vuoden ajan (ks.
edellä 43 kohta).
- 84.
- Se, että portugalilaisessa tuomioistuimessa väitetään olevan vireillä
rikosoikeudenkäynti, ei ole kantajan mielestä merkityksellistä tässä asiassa (ks.
edellä 45 kohta). Kantaja viittaa vastineen liitteenä 4 olevaan syytekirjelmän
jäljennökseen ja katsoo, että vastaaja on toiminut salassapitovelvollisuuden
vastaisesti. Tämä asiakirja on sen mukaan poistettava asiakirja-aineistosta.
- 85.
- Vastaaja vaatii kanneperusteen hylkäämistä. Tukien maksamisen keskeyttäminen
on sen mielestä perusteltua riidanalaisia hankkeita koskevan, parhaillaan vireillä
olevan rikosoikeudenkäynnin vuoksi (ks. edellä 46 kohta), jossa kantajaa syytettiin
2.4.1997 petoksesta.
- 86.
- Se lisää, että vaikka DAFSEn vahvistuksen oletettaisiin synnyttäneen kantajassa
perustellun luottamuksen loppuosan maksamisesta, riidanalaisissa päätöksissä ei
evätä tätä oikeutta, koska ne koskevat ainoastaan tukien maksamisen
keskeyttämistä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 87.
- Alun perin myönnetyn rahoitustuen maksamisen keskeyttäminen ei ennakoi millään
tavoin komission lopullista päätöstä loppuosan maksamisesta. Tästä seuraa, että
keskeyttämispäätös ei estä tuensaajaa saamasta koko loppuosaa maksupyynnön
mukaisesti, jos ilmenee, että tuki on todellisuudessa käytetty hyväksymispäätöksen
ehtojen mukaisesti.
- 88.
- Näin ollen riidanalaisilla päätöksillä ei loukata luottamuksensuojan periaatetta.
- 89.
- Kantaja vetoaa myös oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamiseen sillä perusteella,
että riidanalaisia päätöksiä ei ole tehty kohtuullisessa ajassa. Kyseisen ajan
kohtuullisuutta on nyt esillä olevassa asiassa arvioitava edellä 49 kohdassa
mainitussa asiassa komissio vastaan Branco annetun tuomion (23 kohta)
julistamisen ja riidanalaisten päätösten tekemisen 17.2.1998 välillä kuluneen ajan
perusteella. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on 13.12.1995 antamassaan
tuomiossa todennut selvästi, että komissio ratkaisee tuen loppuosan maksupyynnöt
ja sillä on yksinomainen toimivalta pienentää ESR:n rahoitustukea asetuksen N:o
2950/83 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Tästä päivämäärästä lukien komissio ei ole
voinut olla tietämättä, että sen tehtävänä oli ratkaista yksinomaisen toimivaltansa
nojalla sille esitetyt maksupyynnöt joko päättämällä kyseisen loppuosan
maksamisesta kokonaisuudessaan tai tekemällä päätökset tukien maksamisen
keskeyttämisestä, niiden määrän pienentämisestä tai niiden peruuttamisesta.
- 90.
- Kun otetaan huomioon viitteet myönnettyihin tukiin liittyvistä väärinkäytöksistä ja
se, että komissiolla ei ollut 13.12.1995 riittävästi tietoja niiden menojen tarkan
määrän laskemiseksi, joihin voitiin myöntää tukea, komissio olisi voinut ja sen olisi
pitänyt valmistella nopeasti näiden tukien maksamisen keskeyttämistä koskevat
päätösluonnokset. Vastaaja lähetti tällaiset luonnokset DAFSElle kuitenkin vasta
17.4.1997, vaikka niiden laatiminen ei edellyttänyt laajamittaista työtä tai pitkää
menettelyä. Tämän vuoksi yli 16 kuukauden aika, joka on kulunut edellä mainitun
tuomion julistamisesta 13.12.1995 näiden luonnosten lähettämiseen, on
kohtuuttoman pitkä.
- 91.
- Vaikka kohtuullisen ajan ylittäminen voi joissakin olosuhteissa johtaa päätöksen
kumoamiseen, tämä ei voi koskea tilannetta, jossa tukien maksamisen
keskeyttämisestä tehdyistä päätöksistä nostetaan kumoamiskanne. Jos ne
kumottaisiin pelkästään tämän viiveen vuoksi, vastaaja voisi tehdä ainoastaan uudet
päätökset tukien maksamisen keskeyttämisestä perustamissopimuksen 176 artiklan
mukaisesti siitä syystä, että sillä ei ole edelleenkään tarvittavia tietoja niiden
menojen laskemiseksi, joihin voidaan myöntää tukea. Näissä olosuhteissa
kumoamiskanteesta ei olisi mitään hyötyä. Tästä seuraa, että riidanalaisia päätöksiä
ei ole syytä kumota oikeusvarmuuden periaatteen loukkaamisen vuoksi sillä
perusteella, että niitä ei ole tehty kohtuullisessa ajassa.
Neljäs kanneperuste, joka koskee saavutettujen oikeuksien loukkaamista
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 92.
- Kantaja viittaa julkisasiamies Darmonin asiassa C-291/89, Interhotel vastaan
komissio (tuomio 7.5.1991, Kok. 1991, s. I-2257), antamaan ratkaisuehdotukseen ja
väittää, että sille on tukien hyväksymispäätöksillä luotu subjektiivisia oikeuksia ja
erityisesti oikeus vaatia tukien maksamista kokonaisuudessaan.
- 93.
- Komissio kiistää kantajan väitteet viitaten edellä 63 kohdassa mainitussa asiassa
Branco vastaan komissio annettuun tuomioon (97 ja 105107 kohta).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 94.
- Vaikka hyväksymispäätös antaa ESR:n tuen saajalle oikeuden vaatia tuen
maksamista, tilanne voi olla tällainen vain siinä tapauksessa, että tuensaaja käyttää
tukea hyväksymispäätöksessä asetettujen ehtojen mukaisesti.
- 95.
- Nyt esillä olevassa asiassa on olemassa vakavia viitteitä väärinkäytöksistä, joiden
mukaan kantaja ei olisi noudattanut näitä ehtoja, jolloin tukien maksaminen
voidaan keskeyttää.
- 96.
- Koska keskeyttämispäätökset eivät ennakoi vastaajan lopullista päätöstä loppuosan
maksamisesta, ne eivät estä kantajaa saamasta koko loppuosaa maksupyynnön
mukaisesti, jos ilmenee, että tuet on käytetty tarkasti hyväksymispäätösten ehtojen
mukaisesti.
- 97.
- Tästä syystä saavutettuja oikeuksia koskeva kanneperuste on hylättävä.
Viides kanneperuste, joka koskee suhteellisuusperiaatteen loukkaamista
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 98.
- Kantajan mukaan vastaaja on loukannut suhteellisuusperiaatetta, kun se ei ole
noudattanut hyväksymispäätöksen mukaista sitoumustaan korvata kantajalle sen
toteuttamista koulutushankkeista aiheutuneita menoja.
- 99.
- Vastaaja väittää sitä vastoin, että kun otetaan huomioon ensinnäkin Portugalin
viranomaisten jo vuonna 1989 ilmaisemat epäilykset kantajan kyseisten hankkeiden
yhteydessä toteuttamien tiettyjen toimenpiteiden laillisuudesta ja toiseksi vireillä
oleva rikosoikeudenkäynti, muu kuin keskeyttämispäätös olisi ollut ennenaikainen.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 100.
- Nyt esillä olevassa asiassa komission tekemät keskeyttämispäätökset liittyvät
suoraan niihin vakaviin viitteisiin väärinkäytöksistä, joista Portugalin viranomaiset
ovat tiedottaneet sille jo vuonna 1989, eivätkä ne ennakoi loppuosan
maksupyynnöstä tehtävää lopullista päätöstä.
- 101.
- Nämä tukien maksamisen keskeyttämiset ovat siis suhteellisuusperiaatteen mukaisia.
- 102.
- Tästä syystä suhteellisuusperiaatteen loukkaamista koskeva kanneperuste on
hylättävä.
- 103.
- Edellä esitetyn perusteella kumoamiskanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
- 104.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Nyt esillä olevassa asiassa
kantaja on hävinnyt asian ja vastaaja on vaatinut sen velvoittamista korvaamaan
oikeudenkäyntikulut.
- 105.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että oikeudenkäyntikuluja
koskevan vaatimuksen ratkaisemisessa on otettava huomioon riidanalaisten
päätösten tekemiseen johtaneen päätöksentekomenettelyn vaiheet, sellaisina kuin
ne on esitetty edellä erityisesti 56 ja 91 kohdassa. Kantaja on ollut tuolloin
epävarma sille myönnettyjen rahoitustukien maksamisesta. Näissä olosuhteissa
kantajaa ei voida moittia siitä, että se on kääntynyt ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen puoleen, jotta tämä arvioisi komission toimintaa ja tekisi siitä
johtopäätökset. On siis todettava, että vastaajan toiminta on myötävaikuttanut
riidan syntymiseen.
- 106.
- Työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan mukaan
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi velvoittaa myös voittaneen asianosaisen
korvaamaan vastapuolelle sellaisen oikeudenkäynnin kulut, jotka voittanut
asianosainen on aiheuttanut omalla toiminnallaan (edellä 49 kohdassa mainittu asia
Interhotel v. komissio, tuomion 82 kohta).
- 107.
- Tämän vuoksi vastaaja on velvoitettava vastaamaan paitsi omista
oikeudenkäyntikuluistaan, myös 10 prosentista kantajan oikeudenkäyntikuluista.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(kolmas jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Asiat T-194/97 ja T-83/98 yhdistetään tuomion antamista varten.
2) Asiassa T-194/97 nostettu laiminlyöntikanne jätetään tutkimatta.
3) Asiassa T-83/98 nostettu kumoamiskanne hylätään.
4) Vastaaja velvoitetaan vastaamaan paitsi omista oikeudenkäyntikuluistaan,
myös 10 prosentista kantajan oikeudenkäyntikuluista.
Julistettiin Luxemburgissa 27 päivänä tammikuuta 2000.
H. Jung
K. Lenaerts
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja