YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (neljäs jaosto)
12 päivänä tammikuuta 2000 (1)
Yhteisön tavaramerkki Sana Companyline Ehdoton hylkäysperuste
Asetuksen (EY) N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohta
Asiassa T-19/99,
DKV Deutsche Krankenversicherung AG, Saksan oikeuden mukaan perustettu
yhtiö, kotipaikka Köln (Saksa), edustajanaan asianajaja Stephan von Petersdorff-Campen, Mannheim ja Karlsruhe, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto
Marc Loesch, 11 rue Goethe,
vastaan
Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV),
asiamiehinään oikeusasioista vastaava varajohtaja Alexander von Mühlendahl sekä
lainsäädännön ja kansainvälisen oikeuden jaoston jaostopäällikkö Detlef Schennen,
prosessiosoite Luxemburgissa c/o komission oikeudellisen yksikön virkamies Carlos
Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja on nostanut kanteen sisämarkkinoiden harmonisointiviraston
(tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 18.11.1998 tekemästä
päätöksestä (asia R 72/1998-1), joka annettiin kantajalle tiedoksi 19.11.1998,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (neljäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. M. Moura Ramos sekä tuomarit
V. Tiili ja P. Mengozzi,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 21.1.1999
toimitetun kanteen,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 8.4.1999
toimitetun vastineen,
ottaen huomioon 15.6.1999 määrätyt prosessinjohtotoimet,
ottaen huomioon 9.7.1999 pidetyssä suullisessa käsittelyssä esitetty,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian käsittelyn vaiheet
- 1.
- Kantaja on hakenut 23.7.1996 yhteisön tavaramerkkiä sisämarkkinoiden
harmonisointivirastolta (tavaramerkit ja mallit) (jäljempänä virasto). Hakemus
vastaanotettiin virastossa 24.7.1996.
- 2.
- Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä on haettu, on sanamerkki Companyline.
- 3.
- Palvelut, joita varten rekisteröintiä on haettu, ovat vakuutus- ja rahoituspalveluja,
jotka kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien
rekisteröimistä varten koskevaan, 15 päivänä kesäkuuta 1957 tehtyyn Nizzan
sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkaan 36 (vakuutustoiminta;
rahatalousasiat), sellaisena kuin tämä sopimus on tarkistettuna ja muutettuna.
- 4.
- Hakemuksen käsitellyt tutkija hylkäsi sen 17.4.1998 tekemällään päätöksellä
yhteisön tavaramerkistä 20 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen
(EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1) 38 artiklan perusteella, sellaisena kuin
asetus on muutettuna Uruguayn kierroksella neuvoteltujen sopimusten täytäntöön
panemiseksi 22 päivänä joulukuuta 1994 annetulla neuvoston asetuksella
N:o 3288/94 (EYVL L 349, s. 83; jäljempänä asetus N:o 40/94).
- 5.
- Kantaja haki 13.5.1998 virastossa muutosta tutkijan päätökseen asetuksen N:o 40/94
59 artiklan mukaisesti. Valituksen perusteet sisältävä kirjelmä jätettiin 3.6.1998.
- 6.
- Tutkija teki valituksesta asetuksen N:o 40/94 60 artiklan mukaisen
ennakkotarkastuksen.
- 7.
- Valitus siirrettiin 2.7.1998 valituslautakuntaan.
- 8.
- Ensimmäinen valituslautakunta hylkäsi valituksen 18.11.1998 tekemällään
päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös), joka annettiin kantajalle tiedoksi
19.11.1998.
Asianosaisten vaatimukset
- 9.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
ensisijaisesti muuttaa kanteen kohteena olevaa päätöstä niin, että virasto
velvoitetaan rekisteröimään yhteisön tavaramerkiksi merkki Companyline
luokan 36 (vakuutustoiminta; rahatalousasiat) palveluja varten, mihin liittyen
kantaja antaa selityksen, jonka mukaan se ei vaadi yksinoikeutta merkin
osiin company ja line
toissijaisesti kumoaa riidanalaisen päätöksen.
- 10.
- Virasto vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
jättää kantajan ensisijaisen vaatimuksen tutkimatta
hylkää kanteen muilta osin
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 11.
- Kantajalle prosessinjohtotoimena 15.6.1999 esitettyjen kysymysten johdosta kantaja
ilmoitti muuttavansa ensisijaista vaatimustaan niin, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen olisi muutettava riidanalaista päätöstä siten, että se velvoittaa
viraston julkaisemaan yhteisön tavaramerkkirekisterissä yhteisön tavaramerkkinä
merkin Companyline luokan 36 palveluita (vakuutustoiminta; rahatalousasiat)
varten, mihin liittyen kantaja antaa selityksen, jonka mukaan se ei vaadi
yksinoikeutta merkin osiin company ja line. Lisäksi kantaja on vaatinut, että
vastaaja velvoitettaisiin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 12.
- Suullisessa käsittelyssä kantaja on ilmoittanut ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimelle luopuvansa ensisijaisesta vaatimuksestaan.
Kumoamisvaatimus
- 13.
- Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen perusteeseen, joista ensimmäinen koskee
asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheellistä soveltamista,
toinen tämän asetuksen 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan, tulkittuna yhdessä
asetuksen 12 artiklan b alakohdan säännösten kanssa, virheellistä soveltamista ja
kolmas harkintavallan väärinkäyttöä.
Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan virheellinen soveltaminen
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 14.
- Kantaja väittää, että valituslautakunnan näkemys, jonka mukaan kantajan vakuutus-
ja rahoituspalveluja ei pystytä sanan Companyline perusteella erottamaan muiden
yritysten vastaavista palveluista, on oikeudellisesti ja tosiseikkojen osalta
virheellinen, koska valituslautakunta ei ole erottanut toisistaan tilannetta, jossa
tavaramerkiltä puuttuu erottamiskyky, ja tilannetta, jossa tavaramerkin
erottamiskyky on erittäin heikko.
- 15.
- Kantajan mukaan asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaan
sisältyvästä ilmauksesta joilta puuttuu erottamiskyky ilmenee, että erittäin
heikkokin erottamiskyky riittää siihen, ettei tätä hylkäysperustetta voida soveltaa.
- 16.
- Lisäksi kantajan mukaan merkkiä on aina tarkasteltava kokonaisuutena, eivätkä
tarkastelun kohteena saa olla pelkästään merkin erilliset osat. Hakemuksessa
tarkoitettu merkki eli Companyline on ilmaus, joka koostuu kahdesta sanasta eli
sanoista company ja line. Kantajan mukaan tämän merkin erottamiskykyä
arvioitaessa ratkaisevaa on merkistä saatava kokonaisvaikutelma.
- 17.
- Kantajan mukaan riidanalaisen päätöksen perusteluista ilmenee myös, että sana
Companyline ei ole käytössä vakuutus- ja rahoituspalvelujen alalla. Näin ollen
Companyline on kantajan erityisesti kyseisiä palveluja varten keksimä sana, jonka
merkityssisältö on avoin, ja näin on siitä riippumatta, tarkasteleeko merkkiä
englanninkielinen henkilö vai muu kuin englanninkielinen henkilö.
- 18.
- Lisäksi kantajan mukaan asetuksen N:o 40/94 systematiikan vastaista olisi, jos
7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua erottamiskykyä arvioitaessa
sovellettaisiin kriteerejä, jotka koskevat pelkästään 7 artiklan 1 kohdan
c alakohdassa tarkoitettua merkin deskriptiivisyyttä.
- 19.
- Kantaja väittää myös, että merkin erottamiskykyä arvioitaessa ei voida ottaa
tarkastelun kohteeksi pelkästään englanninkielistä kielialuetta. Virasto ei ole
myöskään ottanut huomioon sitä, että sellaisia tavaramerkkejä, joihin sisältyy sana
company tai sana line, on rekisteröity useissa Euroopan yhteisön jäsenvaltioissa, ja
kantajan mukaan virasto on näin jättänyt täyttämättä velvollisuutensa yhteisön
tavaramerkkioikeuden yhdenmukaistamiseen.
- 20.
- Virasto puolestaan väittää, että sellainen merkki, jolta puuttuu erottamiskyky
7 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, ei luonteensa vuoksi voi olla
tavaramerkki, koska merkin kohderyhmä ei miellä tällaista merkkiä tavaramerkiksi
(ottamatta huomioon sitä tilannetta, että merkki on tullut käyttönsä johdosta
erottamiskykyiseksi). Tämän vuoksi se ei voi täyttää tavaramerkin tehtävää eli sitä,
että merkin avulla tavara tai palvelu yhdistetään siihen yritykseen, joka vastaa
tavaran tai palvelun tuottamisesta tai jakelusta.
- 21.
- Virasto myöntää, että jo vähäinenkin erottamiskyky riittää siihen, ettei tätä
hylkäysperustetta voida soveltaa, mutta viraston mukaan nyt kyseessä olevalla
merkillä ei ole tällaista vähäistäkään erottamiskykyä.
- 22.
- Virasto muistuttaa, että asetuksen N:o 40/94 7 artiklassa säädettyjä
hylkäysperusteita voidaan saman artiklan 2 kohdan mukaan soveltaa, vaikka
hylkäysperusteet täyttyisivät vain osassa Euroopan yhteisöä.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 23.
- Asetuksen N:o 40/94 4 artiklan mukaan ratkaiseva tekijä sen suhteen, voiko
sellainen merkki, joka voidaan esittää graafisesti, olla yhteisön tavaramerkki, on se,
voidaanko tietyn yrityksen tavarat erottaa kyseisen merkin perusteella muiden
yritysten tavaroista (ks. asia T-163/98, Procter & Gamble v. SMHV, tuomio
8.7.1999, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 20 kohta).
- 24.
- Tästä johtuu, että merkin erottamiskykyä arvioitaessa on otettava huomioon
ainoastaan ne tavarat ja palvelut, joita varten merkki halutaan rekisteröidä.
- 25.
- Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan sellaisia
tavaramerkkejä, joilta puuttuu erottamiskyky, ei voida rekisteröidä.
- 26.
- Nyt kyseessä oleva merkki koostuu yksinomaan sanoista company ja line, jotka ovat
tavanomaisessa kielenkäytössä englanninkielisissä maissa. Sanasta company ilmenee,
että kyseessä on tavara tai palvelu, joka on tarkoitettu yhtiöille tai yrityksille.
Sanalla line on useita merkityksiä. Vakuutus- ja rahoituspalveluiden osalta tämä
sana voi tarkoittaa muun muassa vakuutussektorin osaa, tuotevalikoimaa tai
tuoteryhmää. Näin ollen company ja line ovat yleisnimiä, jotka ainoastaan
merkitsevät yrityksille tarkoitettujen tavaroiden tai palveluiden valikoimaa. Sillä,
että näistä sanoista tehdään yhdyssana muuttamatta sanojen ulkoasua tai
merkitystä, ei lisätä merkkiin mitään sellaista, minkä perusteella olisi katsottava,
että kantajan palvelut voitaisiin tämän merkin perusteella kun sitä tarkastellaan
kokonaisuutena erottaa muiden yritysten palveluista. Tähän päätelmään ei vaikuta
se seikka, että sanaa Companyline ei sellaisenaan ole sanakirjoissa, kirjoitettiinpa
se yhteen tai erikseen.
- 27.
- Tämän vuoksi on katsottava, ettei sanamerkki Companyline ole erottamiskykyinen.
- 28.
- Siitä kantajan väitteestä, jonka mukaan virasto olisi jättänyt täyttämättä
velvollisuutensa yhteisön tavaramerkkioikeuden yhdenmukaistamiseen, on todettava,
että asetuksen N:o 40/94 7 artiklassa tarkoitettujen hylkäysperusteiden
soveltamisen osalta saman artiklan 2 kohdassa säädetään, että riittävää on se, että
hylkäysperuste täyttyy osassa Euroopan yhteisöä. Näin ollen
rekisteröintihakemuksen hylkääminen oli nyt käsiteltävänä olevassa asiassa
perusteltua, koska sanaa Companyline ei voida rekisteröidä tavaramerkiksi
englanninkielisellä kielialueella.
- 29.
- Valituslautakunta on siis perustellusti katsonut, että asetuksen N:o 40/94 7 artiklan1 kohdan b alakohdan perusteella sanaa Companyline ei voida rekisteröidä yhteisön
tavaramerkiksi.
- 30.
- Asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että merkkiä ei voida
rekisteröidä yhteisön tavaramerkiksi, jos yksikin ehdottomista hylkäysperusteista
soveltuu kyseessä olevaan merkkiin (ks. em. asia Procter & Gamble v. SMHV,
tuomion 29 kohta).
- 31.
- Tämän vuoksi ei ole syytä lausua kantajan toisesta kanneperusteesta, joka koskee
asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan c alakohdan virheellistä soveltamista.
Harkintavallan väärinkäyttö
- 32.
- Kantaja väittää, että riidanalaista päätöstä tehtäessä on käytetty väärin
harkintavaltaa. Kantaja on esittänyt suullisessa käsittelyssä, että vastaaja on
soveltanut asiassa Companyline huomattavasti tavanomaista tiukempia
arviointiperusteita.
- 33.
- Tältä osin on syytä todeta, ettei asiassa ole esitetty mitään sellaista objektiivista ja
täsmällistä selvitystä, jonka perusteella olisi katsottava, että riidanalainen päätös on
tehty yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin siinä esitettyjen
päämäärien saavuttamiseksi. Tämän vuoksi tämä kanneperuste on hylättävä.
- 34.
- Näin ollen kanne on hylättävä perusteettomana.
Oikeudenkäyntikulut
- 35.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asian ja vastaaja on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on
velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(neljäs jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanne hylätään.
2) Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Moura RamosTiili
Mengozzi
|
Julistettiin Luxemburgissa 12 päivänä tammikuuta 2000.
H. Jung
R. M. Moura Ramos
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja