Asia T-31/17

Portugalin tasavalta

vastaan

Euroopan komissio

Maataloustukirahasto – Rahoituksen ulkopuolelle jäävät menot – Syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavat erityistoimenpiteet – Asetuksen (EY) N:o 247/2006 12 artiklan c alakohta – Tekninen apu – Valvontatoimet – Menettelylliset takeet – Luottamuksensuoja

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (yhdeksäs jaosto) 22.11.2018

1.      Maatalous – Rahoitus maataloustukirahastosta – Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen – Päätösten valmistelu – Komission jäsenvaltioille osoittama kirjallinen tiedonanto sen tarkastusten tuloksista – Sisältö – Vähimmäisedellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 1290/2005 31 artikla; komission asetuksen N:o 885/2006 11 artikla)

2.      Maatalous – Rahoitus maataloustukirahastosta – Syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavat erityistoimenpiteet – Toimien ja menojen tukikelpoisuus – Teknisen avun toimet – Käsite – Kansallisten viranomaisten toteuttamat valvontatoimet eivät kuulu käsitteen soveltamisalaan  

(Neuvoston asetuksen N:o 1290/2005 5 artiklan a alakohta ja 11 artikla; neuvoston asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohta)

3.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset – Jäsenvaltion vetoamisen hyväksyttävyys

4.      Maatalous – Rahoitus maataloustukirahastosta – Syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavat erityistoimenpiteet – Toimien ja menojen tukikelpoisuus – Komissio hyväksyy jäsenvaltioiden esittämän kokonaishankintaohjelman – Seuraukset – Kyseessä ei ole lopullinen kanta siihen, voidaanko kyseessä olevat menot rahoittaa unionin varoista

(Neuvoston asetuksen N:o 1290/2005 31 artikla ja asetuksen N:o 247/2006 24 artikla; komission asetuksen N:o 793/2006 49 artikla)

1.      Kyseessä olevan jäsenvaltion on maataloustukirahaston tilien tarkastamisen yhteydessä saatava asetuksen (EY) N:o 1290/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten hyväksymisen sekä maataloustukirahaston ja maaseuturahaston tilien tarkastamisen ja hyväksymisen osalta annetun asetuksen N:o 885/2006 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komission kirjallisen tiedonannon perusteella täydellisesti tietoonsa komission tekemät varaukset, jotta tiedonanto voi täyttää sille kyseisessä säännöksessä annetun ilmoitustehtävän. Näin ollen asetuksen N:o 885/2006 11 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että puute, josta asianomaista jäsenvaltiota arvostellaan, ilmaistaan riittävän täsmällisesti kyseisen säännöksen ensimmäisessä alakohdassa säädetyssä kirjallisessa tiedonannossa.

Lisäksi silloin, kun sama hylkäysperuste koskee menoluokkaa tai ryhmää, komissio voi antaa yhteiset perustelut kaikkien kyseessä olevien menojen osalta.

(ks. 29, 30 ja 36 kohta)

2.      Asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdassa tarkoitettuihin ja syrjäisimpien alueiden hyväksi laadittujen tukiohjelmien mukaisiin teknisen avun toimiin voidaan lähtökohtaisesti myöntää unionin rahoitusta sillä edellytyksellä, että ne liittyvät tukitoimenpiteen valmisteluun, toteuttamiseen tai mukauttamiseen. On kuitenkin todettava, ettei asetuksessa N:o 247/2006 eikä asetuksen N:o 247/2006 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä annetussa asetuksessa N:o 793/2006 täsmennetä, sisältävätkö asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdassa tarkoitetut teknisen avun toimet kansallisten viranomaisten toteuttamat valvontatoimet. Lisäksi on todettava, että unionin oikeudessa ja erityisesti maataloustukirahastoa koskevilta osin ei yhtäältä ole olemassa sellaista teknisen avun käsitteen yleistä ja kaikenkattavaa määritelmää, jota voitaisiin soveltaa tässä yhteydessä, ja toisaalta, että ilmaisu ”tekninen apu” ei välttämättä merkitse kaikkia valvontatoimet sisältäviä toimia.

Asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdan tulkinnassa on otettava huomioon paitsi tämän säännöksen sanamuoto, myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös on. Tästä on todettava ensinnäkin, ettei mainitussa säännöksessä eikä asetuksen N:o 247/2006 tai N:o 793/2006 muissa merkityksellisissä säännöksissä mainita arviointi-, tarkastus- ja valvontatoimia. Toiseksi tietyissä tilanteissa ja erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annetun asetuksen N:o 1290/2005 5 artiklan yhteydessä maataloustukirahaston osalta termi ”tekninen apu” ei välttämättä viittaa kaikkiin valvontatoimia sisältäviin toimiin vaan se voi merkitä pelkästään hallinnollista ja teknistä apua koskevia toimia niiden suppeassa merkityksessä. Kolmanneksi asetuksen N:o 1290/2005 11 artiklan nojalla tässä asetuksessa säädettyyn rahoitukseen liittyvät maksut maksetaan kokonaisuudessaan tuensaajille, jollei ole toisin säädetty. Näistä säännöksistä seuraa se, että maataloustukirahaston varat, ja erityisesti jäsenvaltioille myönnetyt varat, on lähtökohtaisesti käytettävä toimintamenojen rahoittamiseen, mikä tapahtuu maksamalla maksut tuensaajille. Tästä seuraa se, että jollei ole toisin säädetty, näitä varoja ei voida käyttää kansallisten viranomaisten tukemiseen sellaisten hallinnollisten tehtävien täyttämisessä, jotka niille tavanomaisesti kuuluvat, kuten tukien ja palkkioiden myöntämisedellytysten noudattamisen valvonta.

Näissä olosuhteissa asetuksen N:o 247/2006 12 artiklan c alakohdan sanamuodon mukaisesta, systemaattisesta ja teleologisesta tulkinnasta seuraa, että kyseisessä alakohdassa tarkoitetut [tuki]toimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi käyttöön otettav[at] teknisen avun [toimet]” eivät kata kansallisten viranomaisten toteuttamia valvontatoimia.

(ks. 47, 48, 61, 62, 66–71 ja 74 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 85–87 kohta)

4.      Unionin syrjäisimpien alueiden hyväksi toteutettavista maatalousalan erityistoimenpiteistä annetun asetuksen N:o 247/2006 24 artiklasta ja asetuksen N:o 247/2006 soveltamista koskevista eräistä yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 793/2006 49 artiklasta käy ilmi, että se, että komissio hyväksyy jäsenvaltioiden esittämiin kokonaishankintaohjelmiin sisältyvät tukitoimenpiteet mainitun 24 artiklan nojalla, on edellytys näiden toimenpiteiden rahoitukseen maataloustukirahastosta.

Kokonaishankintaohjelmat ovat kuitenkin ennusteita, joten komissio ei ne hyväksyessään lähtökohtaisesti ota lopullisesti kantaa siihen, ovatko ohjelmien sisältämät toimenpiteet unionin oikeuden sovellettavien sääntöjen mukaisia, eikä näin ollen siihen, voidaanko nämä toimenpiteet rahoittaa unionin varoista. Näin ollen pelkästään siitä, että komissio on hyväksynyt kokonaishankintaohjelman, ei voida päätellä, että komissio ei enää voisi kyseenalaistaa näiden toimenpiteiden rahoitettavuutta unionin varoista, erityisesti yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta annetun asetuksen N:o 1290/2005 31 artiklassa säädetyn sääntöjenmukaisuuden tarkastamismenettelyn yhteydessä.

(ks. 92 ja 93 kohta)