YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

2 päivänä huhtikuuta 2009

Asia T-473/07 P

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Michael Berrisford

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Ylennys – Vuoden 2005 ylennyskierros – Henkilöstösääntöjen 45 artikla – Ansioiden vertailu – Velvollisuus ottaa huomioon, että kyseinen virkamies on ”kahdesti ylentämättä jäänyt henkilö”

Aihe: Valitus, joka koskee Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-107/06, Berrisford v. komissio, 10.10.2007 antamaa tuomiota (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa), ja jossa vaaditaan tämän tuomion kumoamista.

Ratkaisu: Valitus hylätään. Komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja velvoitetaan korvaamaan Michael Berrisfordille tässä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Virkamiestuomioistuimessa esitettyjen perusteiden ja perustelujen pelkkä toistaminen – Tutkimatta jättäminen – Virkamiestuomioistuimen omaksuman yhteisön oikeuden tulkinnan tai soveltamisen riitauttaminen – Tutkittavaksi ottaminen

(EY 225 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan c alakohta)

2.      Henkilöstö – Ylennys – Ansioiden vertailu – Huomioon otettavat seikat

(Henkilöstösääntöjen 45 artiklan 1 kohta)

1.      EY 225 artiklasta, yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohdasta ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan c alakohdasta seuraa, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi. Perusteluja koskevia edellytyksiä ei täytä valitus, jossa vain kerrataan tai toistetaan ensimmäisessä oikeusasteessa jo esitetyt perusteet ja perustelut, mukaan lukien ne, joiden pohjana olevien tosiseikkojen osalta ensimmäisenä oikeusasteena asiaa käsitellyt tuomioistuin on nimenomaisesti omaksunut eri näkemyksen. Tällaisella valituksella tosiasiassa pyritään ainoastaan saattamaan virkamiestuomioistuimessa esitetty kanne uudelleen tutkittavaksi, mikä ei kuulu muutoksenhakua käsittelevän tuomioistuimen toimivaltaan. Jos valittaja kuitenkin riitauttaa ensimmäisenä oikeusasteena asiaa käsitelleen tuomioistuimen tekemän yhteisön oikeuden tulkinnan tai soveltamisen, ensimmäisessä oikeusasteessa tarkasteltuja oikeuskysymyksiä voidaan käsitellä uudelleen valituksen yhteydessä. Valitusmenettelyn tarkoitus jäisi nimittäin osittain toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty jo ensimmäisessä oikeusasteessa.

(ks. 37 kohta)

Viittaukset: asia C‑320/05 P, Olsen v. komissio, 4.10.2007 (48–50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

2.      Ylennyskelpoisten virkamiesten ansioita vertaillessaan nimittävän viranomaisen on otettava huomioon se seikka, että ylennyskelpoista virkamiestä on ehdotettu ylennettäväksi aiemmalla ylennyskierroksella tai että hänet jopa merkittiin ansioituneimpien virkamiesten luetteloon, edellyttäen että hänen ansionsa eivät ole heikenneet tällä välin. Kun hallinnolla on laaja harkintavalta, kuten on asian laita nimittävän viranomaisen osalta ylennyksiä koskevissa asioissa, se on velvollinen arvioimaan huolella ja puolueettomasti kaikkia yksittäistapauksen merkityksellisiä seikkoja. Tällaisessa tapauksessa riittää kun osoitetaan kyseessä olevan seikan merkityksellinen luonne, jotta voidaan todeta, että hallintoviranomainen on velvollinen ottamaan sen osaksi arviointiaan, koska tällaista merkityksellistä luonnetta on arvioitava sen laajan harkintavallan käyttöön sovellettavien sääntöjen sanamuodon, tarkoituksen ja asiayhteyden kannalta.

Sillä, että kyseisen virkamiehen ominaisuus ”kahdesti ylentämättä jääneenä henkilönä” täten tunnustetaan merkitykselliseksi osaksi hänen ansioitaan, ei kuitenkaan rajoiteta mahdollisia käytännön seurauksia, jotka on johdettava velvollisuudesta ottaa tämä ominaisuus huomioon ja erityisesti merkityksestä, jonka nimittävä viranomainen laajan harkintavaltansa puitteissa tälle ominaisuudelle myöntää jokaisessa ansioiden vertailua koskevassa erityistapauksessa. Sen ainoa vaikutus on, että nimittävä viranomainen ei voi tällaisessa asiayhteydessä jättää huomioimatta tai vähemmällä huomiolle sitä, että kyseinen virkamies on ”kahdesti ylentämättä jäänyt henkilö”.

(ks. 42 ja 43 kohta)

Viittaukset: asia C‑269/90, Technische Universität München, 21.11.1991 (Kok. s. I‑5469, 14 kohta).