YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (viides jaosto)
28 päivänä syyskuuta 1999 (1)
Banaanit Tuonti AKT-maista ja kolmansista maista Tuontitodistuksia
koskeva hakemus Kohtuuton tilanne Siirtymätoimenpiteet Asetus
N:o 404/93
Asiassa T-254/97,
Fruchthandelsgesellschaft mbH Chemnitz, Saksan oikeuden mukaan perustettu
yhtiö, kotipaikka Chemnitz (Saksa), edustajinaan asianajajat Jürgen Mielke ja
Thorsten W. Albrecht, Hampuri, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto
Entringer & Niedner, 34 A rue Philippe II,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet
Klaus-Dieter Borchardt ja Hubert van Vliet, prosessiosoite Luxemburgissa c/o
oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner,
Kirchberg,
jota tukevat
Espanjan kuningaskunta , asiamiehenään yhteisön oikeutta koskevia asioita
hoitavan osaston valtionasiamies Rosario Silva de Lapuerta, prosessiosoite
Luxemburgissa Espanjan suurlähetystö, 46 boulevard Emmanuel Servais,
ja
Ranskan tasavalta, asiamiehinään ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston
jaostopäällikkö Kareen Rispal-Bellanger, prosessiosoite Luxemburgissa Ranskan
suurlähetystö, 8 B boulevard Joseph II,
jossa kantaja vaatii yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta
kumoamaan 9.7.1997 tehdyn komission päätöksen (VI/6251/97/DE), jolla hylätään
kantajan hakemus tuontitodistusten myöntämiseksi banaanialan yhteisestä
markkinajärjestelystä 13 päivänä helmikuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen
(ETY) N:o 404/93 (EYVL L 47, s. 1) 30 artiklan mukaisena siirtymätoimenpiteenä,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. D. Cooke sekä tuomarit
R. García-Valdecasas ja P. Lindh,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 20.4.1999 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
- 1.
- Banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä 13 päivänä helmikuuta 1993 annetulla
neuvoston asetuksella (ETY) N:o 404/93 (EYVL L 47, s. 1; jäljempänä asetus
N:o 404/93) on perustettu banaanialan yhteinen tuontijärjestelmä, jolla korvattiin
eri kansalliset järjestelmät. Yhteisössä kerättyjen samoin kuin Afrikan, Karibian ja
Tyynenmeren (AKT) valtioista peräisin olevien banaanien tyydyttävän markkinoille
saattamisen varmistamiseksi asetuksessa N:o 404/93 säädetään vuosittaisen
tariffikiintiön vahvistamisesta kolmansien maiden banaanien ja muiden kuin
perinteisten AKT-banaanien tuonnille. Muut kuin perinteiset AKT-banaanit
koostuvat niistä AKT-maiden viemistä määristä, jotka ovat suuremmat kuin kunkin
näistä valtioista perinteisesti viemät määrät, sellaisina kuin ne on vahvistettu
asetuksen N:o 404/93 liitteessä.
- 2.
- Vuosittain laaditaan yhteisön tuotantoa ja kulutusta sekä tuontia ja vientiä koskeva
ennakkoarvio. Tariffikiintiö jaetaan tämän arvion perusteella yhteisöön
sijoittautuneiden toimijoiden kesken niiden banaanien alkuperän ja keskimääräisten
määrien mukaan, jotka ne ovat myyneet niiden kolmen edellisen vuoden aikana,
joista on saatavilla tilastotietoja. Tämän jaon mukaisesti myönnetään
tuontitodistuksia, joiden perusteella toimijat voivat tuoda banaaneja tullitta tai
alennetuin tullein.
- 3.
- Asetuksen N:o 404/93 johdanto-osan 22. perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
Erilaisten kansallisten järjestelmien korvaaminen yhteisellä markkinajärjestelyllä
tämän asetuksen tullessa voimaan voi häiritä sisämarkkinoita; tämän vuoksi olisi
säädettävä 1 päivästä heinäkuuta 1993 alkaen komission mahdollisuudesta toteuttaa
kaikki tarvittavat siirtymätoimenpiteet uuden järjestelmän täytäntöönpanosta
aiheutuvien vaikeuksien voittamiseksi.
- 4.
- Asetuksen N:o 404/93 30 artiklassa säädetään seuraavaa:
Jos heinäkuusta 1993 alkaen on tarpeen helpottaa erityistoimenpiteillä siirtymistä
ennen tämän asetuksen voimaantuloa olevista järjestelmistä tämän asetuksen
järjestelmään, erityisesti merkittävien vaikeuksien voittamiseksi, komissio toteuttaa
kaikki tarpeellisina pitämänsä siirtymätoimenpiteet .
Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet
- 5.
- Kantajana oleva yritys, Fruchthandelsgesellschaft mbH Chemnitz (jäljempänä
Fruchthandelsgesellschaft), on banaanikauppaa harjoittava yhtiö, joka on alun perin
ollut entisen Saksan demokraattisen tasavallan (jäljempänä entinen DDR)
omistama valtionyritys VEB Großhandelsgesellschaft OGS Karl-Marx-Stadt
(jäljempänä Großhandelsgesellschaft). Großhandelsgesellschaft sai yksityistämisen
yhteydessä nimen Fruchthandelsgesellschaft mbH Chemnitz ja sen toimintaa johti
Treuhandanstalt, entisen DDR:n vanhojen yritysten uudelleenorganisoimisesta
vastaava julkinen elin.
- 6.
- Treuhandanstalt aloitti vuonna 1990 yhtiön vanhentuneiden kypsyttämöjen
uudelleenjärjestely- ja modernisointityöt. Uusissa laitoksissa, joiden vuotuinen
kapasiteetti on 14 750 tonnia, kypsytettiin kuitenkin vuodesta 1991 vuoteen 1993
ainoastaan 5 000 tonnia banaaneja. Huhtikuussa 1993 Treuhandanstalt päätti
lopettaa kypsyttämön toiminnan.
- 7.
- Fruchthandelsgesellschaft mbH Chemnitz myytiin 17.12.1993 tehdyllä sopimuksella
Peter Vetter GmbH Fruchtimport + Agenturille. Kauppakirjassa sovittiin muun
muassa, että yrityksen toiminimi voidaan säilyttää ja että kaikki työntekijät
palkattaisiin uudelleen. Sopimuksessa ostaja sitoutui myös siihen, että se ei luovuta
ennen 31.12.1996 mitään laitoksen tuotannon kannalta olennaista osaa ilman
Treuhandanstaltin etukäteen antamaa lupaa ja että se jatkaa silloista toimintaa
entisellään vähintään kolmen vuoden ajan kaupanteosta lähtien. Ostaja sitoutui
lisäksi investoimaan kohteeseen 1 miljoonaa Saksan markkaa (DEM).
- 8.
- Vuonna 1995 alettiin rakentaa uusia laitoksia, joihin kuului myös kypsyttämö. Se
vaati noin 8,5 miljoonan DEM:n suuruisen investoinnin ja sillä saavutettiin noin 10
500 tonnin vuosittainen banaanien tuotantokapasiteetti.
- 9.
- Uuden kypsyttämön valmistumisen jälkeen kantaja lähetti 18.12.1996 päivätyllä
kirjeellään komissiolle hakemuksen erityisten banaanien tuontitodistusten
myöntämiseksi asetuksen N:o 404/93 30 artiklan mukaisena siirtymätoimenpiteenä.
- 10.
- Komissio hylkäsi hakemuksen 9.7.1997 tekemällään päätöksellä (VI/6251/97/DE,
jäljempänä kanteen kohteena oleva päätös).
- 11.
- Tässä päätöksessä todettiin erityisesti seuraavaa:
Fruchthandelsgesellschaft on maininnut seuraavat olosuhteet: yritys on
perustettu 1.1.1994; tätä aikaisemmin se oli Treuhand-yritys, joka suljettiin
huhtikuussa 1993 Treuhandanstaltin päätöksellä; Treuhandanstalt myi hallussaan
olleen yrityksen banaanikypsyttämön vuonna 1994; yritys osti joulukuussa 1994
Treuhandanstaltilta maata, jolle se rakennutti banaanikypsyttämön;
banaaninkypsytys voitiin aloittaa näissä laitoksissa heinäkuussa 1996; yrityksen
vuotuinen kapasiteetti on 10 500 tonnia;
asetuksen (ETY) N:o 404/93 30 artiklassa komissio valtuutetaan ja tilanteen
mukaan velvoitetaan sääntelemään kohtuuttomia tilanteita, jotka johtuvat siitä, että
kolmansien maiden banaanien tai muiden kuin perinteisten AKT-banaanien tuojat
kohtaavat niiden toiminnan jatkumista uhkaavia vaikeuksia, kun niille on myönnetty
erityisen pieni kiintiö niiden viitevuosien perusteella, jotka on otettava huomioon
kyseisen asetuksen 19 artiklan 2 kohdan mukaan, jos vaikeudet johtuvat
siirtymisestä ennen asetuksen voimaantuloa olemassa olleista kansallisista
järjestelmistä yhteiseen markkinajärjestelyyn eivätkä kyseessä olevien toimijoiden
huolimattomuudesta;
asetus (ETY) N:o 404/93 on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä
25.2.1993 ja se on tullut voimaan 1.7.1993; banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn
perustamista koskeva ehdotus on julkaistu 10.9.1992;
Fruchthandelsgesellschaft on perustettu edellä mainittujen päivämäärien jälkeen;
näin ollen Fruchthandelsgesellschaft ei ole voinut toimia pystymättä näkemään
ennalta seurauksia, joita sen toimilla on banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn
perustamisen jälkeen;
Treuhandanstaltin toimia ennen Fruchthandelsgesellschaftin perustamista ei voida
pitää Fruchthandelsgesellschaftin toimina;
yhteisöjen tuomioistuimen vahvistamien kriteerien perusteella
[Fruchthandelsgesellschaftin] tilannetta ei voida pitää kohtuuttomana tilanteena ja
siten erityisiä tuontitodistuksia ei voida myöntää;
.
Asian käsittelyn vaiheet ja asianosaisten vaatimukset
- 12.
- Kantaja nosti tämän kanteen 17.9.1997 jättämällään kannekirjelmällä.
- 13.
- Espanjan kuningaskunta on 16.1.1998 jättämällään väliintulohakemuksella ja
Ranskan tasavalta on 17.2.1998 jättämällään väliintulohakemuksella pyytänyt saada
osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Nämä
väliintulohakemukset hyväksyttiin neljännen jaoston puheenjohtajan 17.6.1998
antamilla määräyksillä. Espanjan kuningaskunta esitti huomautuksensa 30.7.1998
päivätyllä kirjelmällään ja Ranskan tasavalta 3.9.1998 päivätyllä kirjelmällään.
- 14.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti esittelevän tuomarin kertomuksen
perusteella aloittaa suullisen käsittelyn. Komissiota on pyydetty yhteisöjen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 64 artiklassa
tarkoitettujen prosessinjohtotoimien mukaisesti toimittamaan Maailman
kauppajärjestön (WTO) pysyvän valituselimen 9.9.1997 laatima raportti, joka
koskee banaanialan yhteistä markkinajärjestelyä.
- 15.
- Asianosaisten ja väliintulijana esiintyvän Espanjan kuningaskunnan lausumat ja
vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin
20.4.1999 pidetyssä julkisessa istunnossa.
- 16.
- Kantajana esiintyvä Fruchthandelsgesellschaft vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin
kumoaa valituksenalaisen päätöksen ja
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 17.
- Vastaajana esiintyvä komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen ja
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 18.
- Väliintulijana esiintyvä Espanjan kuningaskunta vaatii, että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin hylkää kanteen.
- 19.
- Väliintulijana esiintyvä Ranskan tasavalta vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin hylkää kanteen.
Päätöksen kumoamista koskeva vaatimus
- 20.
- Kantaja esittää kanteensa tueksi ainoana kanneperusteena, että asetuksen
N:o 404/93 30 artiklaa on rikottu ja harkintavaltaa on käytetty väärin.
Vastauskirjelmässään kantaja esittää, että hänen kanteensa on saattanut tulla
merkityksettömäksi WTO:n pysyvän valituselimen 9.9.1997 laatiman raportin vuoksi,
jonka WTO:n riitojenratkaisuelin hyväksyi 25.9.1997. Suullisessa käsittelyssä kantaja
tarkensi vaativansa edelleen, että kanteen kohteena oleva päätös kumotaan, ja
totesi, että kumoamisen perusteena voidaan mahdollisesti käyttää
riitojenratkaisuelimen päätöstä.
Pysyvän valituselimen 9.9.1997 laatiman raportin ja riitojenratkaisuelimen tämän
raportin hyväksymisestä tekemän päätöksen vaikutukset
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 21.
- Kantaja katsoo, että pysyvän valituselimen 9.9.1997 laatimassa ja
riitojenratkaisuelimen 25.9.1997 hyväksymässä raportissa todetaan, että asetuksellaN:o 404/93 perustettu kolmansien maiden banaanien tuontitodistusjärjestelmä on
useilta osin tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (jäljempänä GATT-sopimus) vastainen ja että sitä ei voida nykyisessä muodossaan panna täytäntöön
GATT-sopimuksen kanssa yhteensopivalla tavalla.
- 22.
- Kantajan mukaan riitojenratkaisuelimen pakottavilla päätöksillä voi olla välittömiä
oikeusvaikutuksia yhteisön oikeusjärjestyksessä.
- 23.
- Komissio katsoo, että vaikka riitojenratkaisuelimen päätöksen välittömät
oikeusvaikutukset tunnustettaisiin, sillä ei olisi vaikutusta kantajan tilanteeseen.
Kyseinen päätös ei saata millään lailla kyseenalaiseksi kolmansien maiden
banaaneja ja muita kuin perinteisiä AKT-banaaneja koskevaa tariffikiintiötä. Jopa
vaikka nykyistä tuontitodistusjärjestelmää ei sovellettaisi, ei ole missään tapauksessa
osoitettu, voiko kantaja, ja missä määrin, saada tariffikiintiöön kuuluvia
tuontitodistuksia banaaninkypsytysyhtiönä. GATT-säännöistä, riitojenratkaisuelimen
päätöksestä tai yhteisön oikeussäännöistä ei seuraa kantajalle subjektiivista oikeutta
saada osa tariffikiintiöstä.
- 24.
- Espanjan kuningaskunta tuki suullisessa käsittelyssä komission näkemystä
toteamalla erityisesti, että se, että riitojenratkaisuelin toteaa jonkin toimenpiteen
olevan WTO-sopimuksen vastainen, merkitsee vain kyseiselle jäsenelle osoitettua
suositustasaattaa lainsäädäntönsä WTO-sopimuksen mukaiseksi. Tämä toteamus ei
velvoita kyseistä jäsentä muuttamaan lainsäädäntöään, sillä riitojen ratkaisusta
annettuja sääntöjä ja menettelyjä koskevan sopimuksen (EYVL L 336, s. 234) 22
artiklassa on myös annettu valittajalle mahdollisuus saada vahingonkorvausta tai
peruuttaa myönnytyksiään.
- 25.
- Espanjan kuningaskunnan mukaan yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että GATT
ei luonteensa vuoksi voi tuottaa välittömiä oikeusvaikutuksia eikä voi kyseenalaistaa
yhteisön oikeussäännön pätevyyttä. Tällaiset oikeusvaikutukset loukkaavat lisäksi
EY:n perustamissopimuksen 164 artiklan (josta on tullut EY 220 artikla) mukaista
yhteisöjen tuomioistuimen yksinoikeutta tuomiovallan käyttöön.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 26.
- On tarkennettava, että pysyvän valituselimen 9.9.1997 laatima ja
riitojenratkaisuelimen 25.9.1997 hyväksymä raportti ei saata kyseenalaiseksi
tariffikiintiöjärjestelmää sellaisenaan. Raportissa todetaan, että asetuksella
N:o 404/93 luodussa järjestelmässä on tiettyjä syrjiviä piirteitä, mutta siinä ei katsota
koko järjestelmää GATT-sopimuksen tai palvelujen kauppaa koskevan
yleissopimuksen (GATS-sopimus) vastaiseksi. Yhteisö on siksi tehnyt muutoksia
asetuksella N:o 404/93 luotuun järjestelmään, jotta se saataisiin raportin ja
riitojenratkaisuelimen päätöksen mukaiseksi (ks. asetuksen N:o 404/93
muuttamisesta 20.7.1998 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1637/98 [EYVL L 210,
s. 28]).
- 27.
- Tämän vuoksi kantaja ei voi nojautua raporttiin ja kyseiseen päätökseen sen
väitteensä tueksi, että banaanialan yhteistä markkinajärjestelyä ei enää olisi.
- 28.
- Kantaja ei ole osoittanut, että riitojenratkaisuelimen päätöksen ja kanteen välillä
vallitsisi oikeudellisesti merkityksellinen yhteys.
- 29.
- Yhteisön oikeuskäytännöstä ilmenee, että jotta päätökseen sisältyvällä määräyksellä
olisi välitön oikeusvaikutus sellaiseen henkilöön nähden, jolle päätös ei ole
osoitettu, tällä määräyksellä hänen hyväkseen asetetun velvoitteen on oltava
ehdoton sekä riittävän selkeä ja täsmällinen (ks. asia 9/70, Grad, tuomio 6.10.1970,
Kok. 1970, s. 825, 9 kohta, Kok. Ep. I, s. 483; asia 104/81, Kupferberg, tuomio
26.10.1982, Kok. 1982, s. 3641, 22 ja 23 kohta ja asia C-280/93, Saksa v. neuvosto,
tuomio 5.10.1994, Kok. 1994, s. I-4973, 110 kohta).
- 30.
- Kantaja ei ole kuitenkaan esittänyt mitään perusteluja, joiden perusteella voitaisiin
todeta näiden kriteerien täyttyvän. Kantajan väitteet, jotka liittyvät pysyvän
valituselimen raportin ja riitojenratkaisuelimen päätöksen vaikutuksiin, on siten
hylättävä perusteettomina ilman, että on tarpeen tarkastella sitä, onko
riitojenratkaisuelimen pakottavilla päätöksillä välittömiä oikeusvaikutuksia.
Kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 404/93 30 artiklan rikkomista ja
harkintavallan väärinkäyttöä
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 31.
- Kantaja väittää, että kanteen kohteena oleva päätös rikkoo asetusta N:o 404/93 ja
erityisesti sen 30 artiklaa ja että komissio on syyllistynyt harkintavallan
väärinkäyttöön.
- 32.
- Kantajan mielestä komissio ei ole ottanut huomioon yhteisöjen tuomioistuimen
asiassa C-68/95, T. Port, 26.11.1996 antamassaan tuomiossa (Kok. 1996, s. I-6065)
asettamia kohtuutonta tilannetta koskevia edellytyksiä.
- 33.
- Kantaja väittää ensiksi, että kanteen kohteena olevassa päätöksessä arvioidaan
tosiseikkoja virheellisesti, kun siinä todetaan kantajan vaikeuksien johtuvan sen
omasta toiminnasta. Treuhandanstaltin päätös keskeyttää banaanien
kypsyttämistoiminta huhtikuussa 1993 on kantajan mielestä poikkeuksellinen
olosuhde, josta se ei ole vastuussa. Tätä keskeytystä ei olisi pitänyt ottaa huomioon,
kun päätettiin sen oikeuksista saada tuontitodistuksia, siltä osin kuin se oli
Großhandelsgesellschaftin seuraaja. Uusien osavaltioiden erityistilanteen vuoksi sen
banaanikiintiö olisi pitänyt laskea tämän yrityksen kapasiteetin perusteella.
- 34.
- Kantajan mukaan kypsyttämön sulkemisesta huhtikuussa 1993 ei päätetty
pitkäaikaisten kaupallisten tavoitteiden vuoksi, vaan mahdollisten sijoittajien
houkuttelemiseksi. Koska modernisointi ei ollut saanut aikaan toivottua tulosta,
kantajana olevaa yritystä hoiti tammikuussa 1993 Treuhandanstaltin
selvitysosasto, jonka vastuuhenkilön ainoana tehtävänä oli laatia työntekijöit+
varten sosiaalisuunnitelmia ja myydä yrityksen omaisuutta.
- 35.
- Kantajan mielestä banaanikypsyttämön rakentaminen on ollut ehdoton edellytys
kantajan pysymiselle pysyvästi markkinoilla. Kantaja on alueella, jonka läpimitta on
100 kilometriä, ainoa tukkukauppias, jolla on täydellinen valikoima ja joka on aina
taannut hedelmien ja vihannesten saannin toimialueensa asukkaille, minkä voisi
todistaa sen erään asiakkaan työntekijän todistajanlausunto.
- 36.
- Tältä osin kantaja väittää, että kaikki vanhojen osavaltioiden suuret hedelmäalan
välitäjät ja tukkukauppiaat omistavat omat banaanikypsyttämönsä. Mikäli komissio
kiistää tämän, kantaja pyytää asiantuntijalausunnon hankkimista.
- 37.
- Kantajan mukaan komissio on pitäessään vanhassa kypsyttämössä vuosina 1991,
1992 ja 1993 kypsytettyjen banaanien määriä tuontitodistusten myöntämiseen
liittyvinä viitemäärinä tunnustanut kypsytystoiminnan olleen jatkuvaa
Großhandelsgesellschaftin yksityistämisestä lähtien.
- 38.
- Näin ollen kantaja katsoo, ettei perusteena sitä vastaan voida käyttää sitä seikkaa,
että se on tiennyt asetuksesta N:o 404/93 vuonna 1995 rakentaessaan uutta
kypsyttämöään. Jos asetuksen soveltaminen johtaisi siihen, että kantajan on
lopetettava kypsytystoimintansa lopullisesti, se vastaisi elinkeinonharjoittamisen
kieltämistä, joka uhkaisi se toiminnan jatkumista ja joka aiheuttaisi useiden
erityisesti banaanien kypsyttämiseen erikoistuneiden työntekijöiden irtisanomisen.
Tämä johtaisi lopulta siihen, että mitkään entisen DDR:n vanhat
hedelmäkauppaliikkeet, jotka uudelleenorganisoitiin ja modernisoitiin vuosina
19901995 eivät voisi harjoittaa banaaninkypsytystoimintaa, mikä johtaisi
protektionismiin yhteisössä.
- 39.
- Toiseksi kantaja toteaa, että sen vaikeudet johtuvat nimenomaan banaanialan
yhteisen markkinajärjestelyn täytäntöönpanosta. Tämän järjestelmän mukainen
viitejakso on syrjivä, koska kantajalla ei ollut huomioon otettavina vuosina
minkäänlaista mahdollisuutta saavuttaa tyydyttävää liikevaihtoa. Sitä kuitenkin
kohdeltiin täsmälleen samalla tavoin kuin kaikkia muitakin yhteisössä
hedelmäkauppaa harjoittavia yrityksiä.
- 40.
- Kantaja lisää vastauksessaan, että entisen DDR:n vanhoja yrityksiä ei voida
myöskään kohdella samalla tavoin kuin uusissa osavaltiossa perustettuja yrityksiä.
Toisin kuin komissio väittää, entisessä DDR:ssä toiminut vanha yritys, jonka
kypsytystoimintaa ovat haitanneet yhdistymisen jälkeen ilmenneet ongelmat ja joka
on joutunut väliaikaisesti keskeyttämään tämän toiminnan, on selvästi eri asemassa
kuin aivan alusta aloittava yritys. Tällaisista uusista yrityksistä poiketen kantaja on
sitoutunut pitkäaikaisiin toimitusvelvollisuuksiin ennen banaanialan
markkinajärjestelyn voimaantuloa ja työllistänyt merkittävän määrän työntekijöitä.
Uuteen toimijaan kohdistuu merkittävästi pienempi taloudellinen riski, koska se voi
säädellä henkilöstöpolitiikkaansa sille myönnettävien tuontitodistusten mukaan.
- 41.
- Kolmanneksi kantaja katsoo kanteen kohteena olevan päätöksen loukkaavan sen
omistusoikeutta ja elinkeinonharjoittamisen vapautta. Kieltäytyminen myöntämästä
sille lisätodistuksia uhkaa sen toiminnan jatkumista, ja täydellisen valikoiman
tarjoavana tukkukauppiaana se tarvitsee ehdottomasti banaanikypsyttämön.
- 42.
- Komissio toteaa, että Treuhandanstaltin päätös kypsyttämön sulkemisesta liittyy
Fruchthandelsgesellschaft mbH Chemnitzin johtamiseen. Tätä päätöstä ei tehty
tulevaa banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn voimaantuloa ajatellen. Siksi
Fruchthandelsgesellschaft mbH Chemnitzin erityisten vaikeuksien vuodesta 1989
huhtikuuhun 1993 ei voida sanoa muodostavan kohtuutonta tilannetta.
- 43.
- Kantaja voi mahdollisesti pitää kohtuuttomana tilanteena ainoastaan sitä, että se
on vuosina 1995 ja 1996 sijoittanut huomattavia summia sellaisen
banaanikypsyttämön rakentamiseen, jonka vuotuinen kapasiteetti on 10 500 tonnia
ja jota se ei voi hyödyntää täydellä teholla, koska se ei saa tarvitsemiaan
tuontitodistuksia asetuksella N:o 404/93 luodun järjestelmän vuoksi.
- 44.
- Kantajan tämän tilanteen vuoksi kohtaamat vaikeudet johtuvat komission mielestä
kuitenkin sen omasta huolimattomuudesta, koska se on rakentanut uuden
banaanikypsyttämön puolitoista vuotta banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn
voimaantulon jälkeen tietämättä, kuinka se voi hyödyntää tätä laitosta, vaikka se
tunsi hyvin viitejaksoa koskevat säännökset.
- 45.
- Tältä osin komissio torjuu kantajan väitteen siitä, että olisi annettava erityisiä
uusien osavaltojen erityistilanteeseen mukautettuja säännöksiä. Komissio väittää,
että kantaja tiesi joulukuusta 1993 lähtien, jolloin se sai haltuunsa tuolloin
Treuhandanstaltin johtaman Fruchthandelsgesellschaft mbH Chemnitzin, että
banaaninkypsytystoiminnasta oli luovuttu, ja että kantaja ei voi väittää uuden
banaanikypsyttämön käyttöönoton olevan jatkoa kypsytystoiminnalle, jota
Großhandelsgesellschaft tai Treuhandanstaltin johtama Fruchthandelsgesellschaft
mbH Chemnitz olivat harjoittaneet.
- 46.
- Komissio selittää, että kantaja on kyllä saanut tuontitodistuksia niiden
banaanimäärien perusteella, jotka on kypsytetty vuosina 1991, 1992 ja 1993
vanhassa kypsyttämössä ennen sen sulkemista.
- 47.
- Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kantaja voisi vedota
Großhandelsgesellschaftin aikaisempaan kypsytystoimintaan. Sille siirretyt oikeudet
rajoittuvat viitejaksoon.
- 48.
- Kantajan väitteestä, jonka mukaan täydellisen valikoiman tarjoavana
tukkukauppiaana se tarvitsee ehdottomasti kypsyttämöjä, komissio toteaa, että tämä
seikka ei saata kantajaa oikeudellisesti erityiseen asemaan markkinoilla. Lisäksikantaja on katsonut virheellisesti, että banaaninkypsytystoiminta olisi ehdoton
edellytys sen pysymiselle pysyvästi markkinoilla, sillä banaanialan yhteisessä
markkinajärjestelyssä ei säännellä kypsyttämöjen liiketoimintaa. Jos ei ole
mahdollista tuoda itse maahan kolmansien maiden banaaneja tai muita kuin
perinteisiä AKT-banaaneja ja kypsyttää niitä, kypsyttämöissä voidaan kypsyttää
vieraita banaaneja eli muiden maahantuojien tuomia banaaneja ilman
minkäänlaisia oikeudellisia rajoituksia.
- 49.
- Väitteeseen viitejakson syrjivyydestä komissio toteaa, että Großhandelsgesellschaftin
yksityistämiseen liittyvät ongelmat eivät saata kantajaa sellaiseen erityiseen
asemaan, jonka vuoksi sitä olisi kohdeltava eri tavoin kuin muita hedelmäkauppaa
harjoittavia yrityksiä. Kantaja on banaaninkypsytysalalla samassa asemassa kuin
kaikki ne muutkin hedelmäkauppaa harjoittavat yritykset, jotka ovat aloittaneet
tämän toiminnan banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn voimaantulon jälkeen.
- 50.
- Kaikkien entisen DDR:n yritysten yhdistymisen jälkeen yksityistämisprosessissa
kohtaamat vaikeudet eivät kuulu asetuksen N:o 404/93 30 artiklan soveltamisalaan,
koska yhteisöjen tuomioistuin on todennut edellä mainitussa asiassa T. Port, että
ne edellytykset, joiden täyttyessä kohtuuttomia tilanteita voidaan säännellä tämän
artiklan nojalla, ovat täysin yksilöllisiä. Tältä osin komissio mainitsee myös
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin asiassa T-79/96 R, Camar
vastaan komissio, 21.3.1997 antaman määräyksen (Kok. 1997, s. II-403).
- 51.
- Kantajan väitteestä, jonka mukaan siirtyminen banaanialan yhteiseen
markkinajärjestelyyn uhkaa sen perustavanlaatuista oikeutta harjoittaa elinkeinoaan
vapaasti, komissio toteaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan
elinkeinovapaus kuuluu yhteisön oikeuden yleisiin periaatteisiin, mutta että se ei
kuitenkaan ole ehdoton oikeus, ja että sitä on arvioitava suhteessa sillä olevaan
tehtävään yhteiskunnassa (ks. asia T-521/93, Atlanta ym. v. komissio, tuomio
11.12.1996, Kok. 1996, s. II-1707, 62 kohta). Lisäksi taloudellisille toimijoille
annettuja takeita ei missään tapauksessa voida laajentaa siten, että niillä
suojattaisiin pelkästään kaupallisluonteisia etuja tai mahdollisuuksia, joiden
sattumanvaraisuus on erottamaton osa taloudellisen toiminnan olemusta (ks. asia
4/73, Nold ym. v. komissio, tuomio 14.5.1974, Kok. 1974, s. 491, 14 kohta; Kok. Ep.
II, s. 293). Kantajan liikevaihtonsa turvaamiseksi hakemia tuontitodistuksia ei siten
suojata elinkeinovapauden perustavanlaatuisen periaatteen nojalla.
- 52.
- Komissio katsoo kantajan mainitsemasta omistusoikeuden suojasta, että jos
banaanialan yhteiseen markkinajärjestelyyn sisältyvien säännösten soveltaminen voi
todellakin vaarantaa koko yrityksen olemassaolon, tällainen vaara johtuu kantajan
omasta päätöksestä sijoittaa uuden kypsyttämön rakentamiseen ilman takeita
hankkeen kannattavuudesta, vaikka se oli täysin tietoinen banaanialan yhteisellä
markkinajärjestelyllä luodusta säännöstöstä.
- 53.
- Espanjan kuningaskunta huomauttaa komission väitteiden tueksi erityisesti, että
asetuksen N:o 404/93 30 artiklassa säädetyllä mahdollisuudella toteuttaa
siirtymätoimenpiteitä on asetuksen 22. perustelukappaleen mukaan tarkoitus
selviytyä sisämarkkinoiden häiriöistä, joita eri kansallisten järjestelmien
korvaaminen yhteisellä markkinajärjestelyllä voi aiheuttaa. Sillä ei ole kuitenkaan
tarkoitus ratkaista hyvin erilaisia ongelmia, joita muista syistä voi aiheutua
banaanialalla toimiville yrityksille.
- 54.
- Kantajan oman väittämänsä mukaan kohtaamat vaikeudet eivät Espanjan
kuningaskunnan mukaan johdu banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn
voimaantulosta eivätkä ole sellaisia, jotka asetuksen N:o 404/93 30 artiklassa
mainituilla siirtymätoimenpiteillä pyritään voittamaan.
- 55.
- Espanjan kuningaskunta huomauttaa tältä osin, että asetuksen N:o 404/93
30 artiklassa mainittujen siirtymätoimenpiteiden toteuttamisen edellytysten
noudattamatta jättäminen voisi muuttaa yhteisöön tuotavien banaanien koko
tuontijärjestelmää, loukata kyseisen alan toimijoiden oikeuksia ja siten rikkoa
banaanialan yhteistä markkinajärjestelyä koskevissa yhteisen maatalouspolitiikan
säännöissä huomioon otettujen etujen tasapainon (ks. em. asia Camar v. komissio,
määräyksen 47 kohta).
- 56.
- Espanjan kuningaskunta pitää vääränä myös kantajan väitettä harkintavallan
väärinkäytöstä todeten, että käsiteltävänä olevassa asiassa komissio ei ole tehnyt
kanteen kohteena olevaa päätöstä muussa kuin päätöksessä esitetyssä
tarkoituksessa, vaan se on tyytynyt soveltamaan asetuksen N:o 404/93 30 artiklaa,
sellaisena kuin yhteisöjen tuomioistuin on sitä tulkinnut.
- 57.
- Espanjan kuningaskunta arvioi yhdenvertaisuusperiaatteen kannalta, että komissio
on perustellusti ja tämän periaatteen mukaisesti kohdellut kantajaa samalla tavoin
kuin kaikkia yrityksiä, jotka markkinoivat kolmansien maiden banaaneja ja muita
kuin perinteisiä AKT-banaaneja.
- 58.
- Ranskan tasavalta korostaa ensiksi, että kantajan hakemuksen sanamuodosta
ilmenee se, että sen vaikeudet eivät vastaa asetuksen N:o 404/93 30 artiklan
soveltamisedellytyksiä, sellaisina kuin yhteisöjen tuomioistuimet ovat niitä
tulkinneet, vaan johtuvat päätöksestä, jonka yritys on tehnyt yrityksen yhteisen
markkinajärjestelyn voimaantulon jälkeen.
- 59.
- Ranskan tasavalta katsoo, että komissio on perustellusti todennut, etteivät kaikki
Großhandelsgesellschaftin oikeudet siirtyneet kantajalle. Kuten kantaja myöntää,
edellä mainittu Treuhandanstaltin kanssa 17.12.1993 solmittu sopimus ei sisällä
yhtään kypsyttämöä koskevaa lauseketta.
- 60.
- Toisin sanoen kantaja on tehnyt päätöksen uuden kypsyttämön rakentamisesta
banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn voimaantulon jälkeen täysin tietoisena
tähän järjestelyyn kuuluvasta tariffikiintiöjärjestelmästä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 61.
- Asetuksen N:o 404/93 30 artiklassa annetaan komissiolle oikeus toteuttaa
väliaikaisia, erityisiä siirtymätoimenpiteitä jos on tarpeen helpottaa
siirtymistä ennen tämän asetuksen voimaantuloa olevista järjestelmistä tämän
asetuksen järjestelmään, erityisesti merkittävien vaikeuksien voittamiseksi.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällaisten väliaikaistoimenpiteiden
tarkoituksena on selviytyä sellaisista häiriöistä sisämarkkinoilla, jotka johtuvat siitä,
että kansallisista järjestelmistä on siirrytty yhteiseen markkinajärjestelyyn, ja niiden
tavoitteena on auttaa voittamaan toimijoille yhteiseen markkinajärjestelyyn
siirtymisen jälkeen aiheutuneet vaikeudet, jotka johtuvat asetuksen N:o 404/93
antamista edeltäneiden kansallisten markkinoiden olosuhteista (ks. asia C-280/93
R, Saksa v. neuvosto, määräys 29.6.1993, Kok. 1993, s. I-3667, 46 ja 47 kohta; em.
asia T. Port, tuomion 34 kohta; yhdistetyt asiat C-9/95, C-23/95 ja C-156/95, Belgia
ja Saksa v. komissio, tuomio 4.2.1997, Kok. 1997, s. I-645, 22 kohta sekä em. asia
Camar v. komissio, määräyksen 42 kohta).
- 62.
- Yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että tältä osin komission on myös otettava
huomioon sellaisten taloudellisten toimijoiden tilanne, jotka toimivat tietyllä tavalla
asetusta N:o 404/93 edeltäneen kansallisen lainsäädännön perusteella ilman, että
ne olisivat voineet ennakoida tämän toiminnan seurauksia yhteisen
markkinajärjestelyn käyttöönoton jälkeen (ks. em. asia T. Port, tuomion 37 kohta).
- 63.
- Komissio käyttää tätä kriteeriä perusteenaan todetessaan kanteen kohteena
olevassa päätöksessään (ks. edellä 11 kohta), että kantaja on perustettu sen jälkeen,
kun 10.9.1992 julkaistu ehdotus banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn
perustamisesta oli annettu ja kun asetus N:o 404/93 oli julkaistu Euroopan yhteisöjen
virallisessa lehdessä 25.2.1993, ja että se ei siten ole voinut toimia pystymättä
arvioimaan, mitä seurauksia sen toiminnalla on banaanialan yhteisen
markkinajärjestelyn perustamisen jälkeen.
- 64.
- Kantaja ei kiistä rakentaneensa vuonna 1995 uutta kypsyttämöä, jossa banaanien
kypsyttäminen on aloitettu heinäkuussa 1996. Se on itse antanut tämän tiedon
komissiolle 18.12.1996 tekemässään lisätodistushakemuksessa.
- 65.
- Kantaja lisäsi suullisessa käsittelyssä, että uuden kypsyttämön rakentamista oli
suunniteltu jo kauan ja että aikaisemman kypsyttämön sulkeminen keskeytti
kypsytystoiminnan vain väliaikaisesti. Keskustelut uuden kypsyttämön
rakentamisesta olivat nimittäin alkaneet jo vuonna 1990, vaikka päätös vanhan
kypsyttämön sulkemisesta tehtiin vasta vuonna 1993.
- 66.
- On kuitenkin todettava, että tätä tietoa, jota ei ole toimitettu komissiolle kanteen
kohteena olevaa päätöstä tehtäessä, ei ole näytetty toteen. Tältä osin on
korostettava, että kauppakirjassa ei ole yhtään uuden kypsyttämön rakentamista
koskevaa lauseketta. Fruchthandelsgesellschaftin laitoksen rakentamiskustannukset
ylittivät sitä paitsi huomattavasti sen sijoitusten määrän, jonka ostaja oli sitoutunut
investoimaan.
- 67.
- Tästä seuraa, että päättäessään uuden kypsyttämön rakentamisesta kantaja saattoi
ennakoida siitä aiheutuvat seuraukset asetuksella N:o 404/93 perustetun
banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn kannalta. Siten komissio, jolla on laaja
harkintavalta siirtymätoimenpiteiden tarpeellisuuden arvioinnissa, hylkäsi
perustellusti kantajan 18.12.1996 tekemän hakemuksen lisätodistusten saamisesta.
- 68.
- Kantajan muut kanteensa tueksi esittämät väitteet eivät kumoa tätä johtopäätöstä.
- 69.
- Ensinnäkin on todettava, että kantaja ei ole osoittanut tarvitsevansa ehdottomasti
oman banaanikypsyttämön. Kuten komissio on todennut, täydellisen hedelmä- ja
vihannesvalikoiman tarjoava tukkukauppias ei ole oikeudellisesti erityisessä
asemassa markkinoilla. Kantaja ei myöskään kiistä sitä, että kypsyttämö voi toimia
yhteisen markkinajärjestelyn oloissa jopa ilman tuontitodistuksia kypsyttämällä
muiden toimijoiden maahan tuomia banaaneita.
- 70.
- Vaikka katsottaisiin, että kypsyttämö on ollut kantajalle välttämätön, se ei vapauta
kantajaa arvioimasta ennen rakentamisen aloittamista hankkeen kannattavuutta
ottaen huomioon banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä johtuvat olosuhteet.
- 71.
- Toiseksi sen osalta, että kantajan tuontioikeuksien laskemisessa tarvittavina
viitemäärinä pidettäisiin vanhassa kypsyttämössä kypsytettyjä banaanimääriä,
voidaan hyväksyä komission erityisesti suullisessa istunnossa esittämät selitykset,
joiden mukaan kyseessä on vuosien 1991, 1992 ja 1993 kypsytystoimintaan rajattu
varallisuusoikeuksien siirto. Tästä ei seuraa, että kantaja voisi perustellusti katsoa
tämän siirron tarkoittavan sitä, että kypsytystoiminta olisi ollut jatkuvaa
Großhandelsgesellschaftin yksityistämisestä uuden kypsyttämön käyttöönottoon
saakka.
- 72.
- Kolmanneksi riittää, kun yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisesta, jonka
on väitetty tapahtuneen yksityistettyjen entisen DDR:n yritysten erityisen vaikean
tilanteen vuoksi, todetaan että nämä vaikeudet eivät johdu yhteisen
markkinajärjestelyn perustamisesta (ks. edellä 61 kohdassa mainittu
oikeuskäytäntö). Vaikeudet eivät siten kuulu asetuksen N:o 404/93 30 artiklan
soveltamisalaan.
- 73.
- Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on todennut edellä mainitussa asiassa Saksa vastaan
neuvosto (tuomion 73 ja 74 kohta), että vaikka on totta, että asetus N:o 404/93 on
vaikuttanut eri yrityksiin eri tavoin, tällainen erilainen kohtelu näyttää kuitenkin
kuuluvan erottamattomasti siihen asti eristäytyneinä olleiden markkinoiden
yhdentämistavoitteeseen, kun otetaan huomioon, että kyseisten taloudellisten
toimijoiden ryhmien olosuhteet olivat erilaiset ennen yhteisen markkinajärjestelyn
käyttöönottoa.
- 74.
- Neljänneksi omistusoikeuden suojan ja elinkeinon harjoittamisen vapauden
loukkaamista koskevien väitteiden osalta on täsmennettävä, että yhteisöjen
tuomioistuin on todennut, että yksikään taloudellinen toimija ei voi vaatia
omaisuudensuojaa markkinaosuudelle, joka sillä oli ennen banaanialan yhteisen
markkinajärjestelyn käyttöönottoa. Lisäksi tariffikiintiön avaamiseen ja sen jakoa
koskevaan menettelyyn sisältyvät rajoitukset, jotka koskevat mahdollisuuksia tuoda
kolmansien maiden banaaneja, kuuluvat erottamattomana osana yhteisön yleisen
edun mukaiseen päämäärään, johon banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn
käyttöön ottamisella pyritään, ja tämän vuoksi niillä ei aiheettomasti loukata
kolmansien maiden banaaneja perinteisesti kaupan pitävien toimijoiden
elinkeinonharjoittamisen vapautta (ks. em. asia Saksa v. neuvosto, tuomion 79, 82
ja 87 kohta, ja asia C-122/95, Saksa v. neuvosto, tuomio 10.3.1998, Kok. 1998, s. I-973, 77 kohta).
- 75.
- Kantaja ei siten voi perustellusti väittää omistusoikeuttaan loukatun. Kantaja, jonka
kypsytystoimintaa yhteisestä markkinajärjestelystä johtuvat oikeudelliset rajoitukset
eivät suoraan koske, ei voi myöskään vedota elinkeinonharjoittamisen vapauden
loukkaamiseen.
- 76.
- Myöskään kantajan väite siitä, että sen hakemuksen hylkääminen kanteen kohteena
olevalla päätöksellä olisi harkintavallan väärinkäyttöä, ei ole perusteltu. Tältä osin
on riittävää huomauttaa, että oikeuskäytännön mukaan harkintavaltaa on käytetty
väärin päätöstä tehtäessä ainoastaan silloin, kun objektiivisten, asiaankuuluvien ja
yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että päätös on tehty muussa kuin
päätöksessä esitetyssä tarkoituksessa (ks. asia T-143/89, Ferriere Nord v. komissio,
tuomio 6.4.1995, Kok. 1995, s. II-917, 68 kohta ja asia C-84/94, Yhdistynyt
kuningaskunta v. neuvosto, tuomio 12.11.1996, Kok. 1996, s. I-5755, 69 kohta).
Kantaja ei kuitenkaan ole osoittanut tällaista.
- 77.
- Edellä esitetystä seuraa, että komissio on soveltanut oikein asetuksen N:o 404/93
30 artiklaa ja että kanteen kohteena olevaa päätöstä tehdessään se ei ole
toteuttanut muuta kuin tässä artiklassa mainittua tavoitetta.
- 78.
- Näin ollen kanne on hylättävä kokonaisuudessaan ilman, että on tarpeen määrätä
kantajan ehdottamia selvittämistoimia (ks. edellä 35 ja 36 kohta).
Oikeudenkäyntikulut
- 79.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2
kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten
mukaisesti. Väliintulijana esiintyvät Espanjan kuningaskunta ja Ranskan tasavalta
vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan
mukaisesti.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(viides jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kanne hylätään.
2) Kantaja velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja
korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
3) Espanjan kuningaskunta ja Ranskan tasavalta velvoitetaan vastaamaan
omista oikeudenkäyntikuluistaan.
CookeGarcía-Valdecasas
Lindh
|
Julistettiin Luxemburgissa 28 päivänä syyskuuta 1999.
H. Jung
J. D. Cooke
kirjaaja
viidennen jaoston puheenjohtaja