YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
17 päivänä syyskuuta 1998 (1)
Kumoamiskanne Korkealaatuisen naudanlihan (ns. Hilton-härän) tuonti
Asetus N:o 1430/79 13 artikla Komission päätös, jolla kieltäydyttiin
tuontitullien peruuttamisesta Puolustautumisoikeudet Ilmeinen arviointivirhe
Asiassa T-50/96,
Primex Produkte Import-Export GmbH & Co. KG, Saksan oikeuden mukaan
perustettu yhtiö, kotipaikka Bad Homburg (Saksa),
Gebr. Kruse GmbH, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, kotipaikka
Hampuri (Saksa),
Interporc Im- und Export GmbH, Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö,
kotipaikka Hampuri, edustajanaan asianajaja Georg M. Berrisch, Hampuri ja
Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Guy Harles, 810 rue
Mathias Hardt,
joita tukee Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta,
asiamiehenään alunperin Treasury Solicitor's Departmentin virkamies Stéphanie
Ridley, ja sittemmin samalta osastolta John E. Collins, avustajanaan barrister David
Anderson, prosessiosoite Luxemburgissa Yhdistyneen kuningaskunnan
suurlähetystö, 14 boulevard Roosevelt,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantaja Götz zur
Hausen, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos
Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa
komission 26.1.1996 tekemän ja Saksan liittotasavallalle osoitetun päätöksen,
asiakirja K(96) 180 lopullinen, joka koskee tuontitullien peruuttamista,
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit R. M. Moura
Ramos ja P. Mengozzi,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 31.3.1998 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asiaa koskevat oikeussäännöt
- 1.
- Tuonti- tai vientitullien palauttamisesta tai peruuttamisesta 2 päivänä heinäkuuta
1979 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1430/79 (EYVL L 175, s. 1,
jäljempänä asetus N:o 1430/79) 13 artiklan 1 kohdassa, sellaisena kuin se on
muutettuna 7.10.1986 annetun neuvoston asetuksen N:o 3069/86 (EYVL L 286, s. 1,
jäljempänä asetus N:o 3069/86) 1 artiklan 6 kohdalla, säädetään seuraavaa:
Tuonti- tai vientitulli voidaan palauttaa tai peruuttaa erityistilanteessa johon
on jouduttu, ilman että asianomainen olisi menetellyt vilpillisesti tai ilmeisen
huolimattomasti.(2)
- 2.
- Asetuksen N:o 1430/79 4 a, 6 a, 11 a ja 13 artiklan soveltamissääntöjen
vahvistamisesta 12 päivänä joulukuuta 1986 annetun komission asetuksen (ETY)
N:o 3799/86 (EYVL L 352, s. 19, jäljempänä asetus N:o 3799/86) 4 artiklan
2 kohdan c alakohdassa säädetään, että asetuksen N:o 1430/79 13 artiklassa
tarkoitettuna erityistilanteena ei sinänsä ole pidettävä sitä, että tullietuuskohtelun
myöntämiseksi vapaaseen liikkeeseen ilmoitetuille tavaroille on esitetty asiakirjoja,
jotka myöhemmin todetaan vääriksi, väärennetyiksi tai kyseisen tullietuuskohtelun
myöntämiseen kelpaamattomiksi, vaikka ne olisikin esitetty vilpittömässä mielessä.*
- 3.
- Tuonti- tai vientitullien maksamisvelvoitteen sisältävään tullimenettelyyn
ilmoitetuista tavaroista velalliselta kantamatta jääneiden tuonti- tai vientitullien
kantamisesta jälkitullauksin 24 päivänä heinäkuuta 1979 annetun neuvoston
asetuksen (ETY) N:o 1697/79 (EYVL L 197, s. 1, jäljempänä asetus N:o 1697/79)
5 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
Toimivaltaiset viranomaiset voivat olla perimättä jälkikäteen tuonti- tai
vientitullien määrää, jota ei ole kannettu toimivaltaisten viranomaisten tekemän
sellaisen virheen vuoksi, jonka havaitsemista ei kohtuullisesti voida edellyttää
maksuvelvolliselta, joka puolestaan on toiminut vilpittömässä mielessä ja
noudattanut kaikkia voimassa olleita tulli-ilmoitustaan koskevia säännöksiä .*
- 4.
- Neuvosto antoi 12.10.1992 yhteisön tullikoodeksista asetuksen N:o 2913/92 (EYVL
L 302, s. 1, jäljempänä tullikoodeksi), joka tuli voimaan 1.1.1994. Tullikoodeksin
251 artiklan 1 kohdalla kumottiin muun muassa asetukset N:o 1430/79 ja
N:o 1697/79.
- 5.
- Asetus N:o 3799/86 on kumottu tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä
2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93
(EYVL L 253, s. 1, jäljempänä asetus N:o 2454/93) 913 artiklalla; asetus
N:o 3799/86 kumottiin 1.1.1994 eli asetuksen N:o 2454/93 voimaantulopäivänä.
- 6.
- Asetuksen N:o 2454/93 907 artiklassa säädetään seuraavaa:
Tapausta komiteassa tutkimaan kokoontuneista kaikkien jäsenvaltioiden
edustajista koostuvaa asiantuntijaryhmää kuultuaan komissio tekee päätöksen, jolla
vahvistetaan joko se, että tutkittu erityistilanne oikeuttaa palautuksen tai
peruutuksen myöntämiseen tai ettei se oikeuta siihen.
Päätös on tehtävä kuudessa kuukaudessa päivästä, jona komissio on vastaanottanut
905 artiklan 2 alakohdassa tarkoitetut asiakirjat. Jos komissio on joutunut
pyytämään jäsenvaltiolta lisätietoja ratkaisun tekemiseksi, kuuden kuukauden
määräaikaa on pidennettävä päivän, jona komissio on lähettänyt lisätietoja
koskevan pyynnön, ja päivän, jona komissio on ne vastaanottanut, välillä kuluneen
ajan verran.
- 7.
- Saman asetuksen 909 artiklassa säädetään seuraavaa:
Jos komissio ei ole tehnyt päätöstään 907 artiklassa säädetyssä määräajassa tai ei
ole ilmoittanut päätöstä kyseiselle jäsenvaltiolle 908 artiklassa säädetyssä
määräajassa, päätöksen tekevän tulliviranomaisen on annettava myönteinen päätös
palautus- tai peruutushakemukseen.
- 8.
- Saman asetuksen 904 artiklassa säädetään seuraavaa:
Tuontitulleja ei peruuteta, jos peruutushakemuksen tueksi esitetään
tapauksen mukaan ainoastaan, että:
c) tullietuuskohtelun myöntämiseksi vapaaseen liikkeeseen ilmoitetuille
tavaroille on esitetty asiakirjoja, jos ne myöhemmin todetaan vääriksi,
väärennetyiksi tai kyseisen tullietuuskohtelun myöntämiseen
kelpaamattomiksi, vaikka ne olisikin esitetty vilpittömässä mielessä.
Kanteen perustana olevat tosiseikat
- 9.
- Vuosina 1991 ja 1992 Argentiinasta peräisin olevan korkealaatuisen naudanlihan
tuontiin yhteisen tullitariffin mukaisesti (ks. tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja
yhteisestä tullitariffista 23 päivänä heinäkuuta 1987 annettu neuvoston asetus
(ETY) N:o 2658/87 [EYVL L 256, s. 1] ja siihen myöhemmin tehdyt muutokset)
sovellettiin 20 prosentin tullia.
- 10.
- Tämän tullin lisäksi tuontiin sovellettiin tuontimaksua. Komissio vahvisti maksun
suuruuden säännöllisesti naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 27 päivänä
kesäkuuta 1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 805/68 (EYVL L 148,
s. 24, sellaisena kuin se on muutettuna) 12 artiklan mukaisesti. Oikeudenkäynnin
kohteena olevan tuonnin osalta maksun suuruus oli 10 Saksan
markkaa kilogrammalta.
- 11.
- Yhteisöllä on vuodesta 1980 alkaen ollut tullitariffeja ja kauppaa koskevaan
yleissopimukseen (GATT) perustuva velvoite antaa vuosittain lihantuojien käyttöön
yhteisön tariffikiintiö, jonka puitteissa muun muassa Argentiinasta peräisin oleva
naudanliha vapautetaan tuontimaksusta.
- 12.
- Näiden velvoitteiden mukaisesti neuvosto antoi vuoden 1991 osalta 20.12.1990
asetuksen (ETY) N:o 3840/90 (EYVL L 367, s. 6) ja vuoden 1991 osalta 11.12.1991
asetuksen (ETY) N:o 3668/91 (EYVL L 349, s. 3) yhteisön tariffikiintiön
antamisesta tuojien käyttöön sellaisen korkealaatuisen naudanlihan (ns. Hilton
Beef) osalta, joka on tuoretta, jäähdytettyä tai jäädytettyä ja kuuluu CN-koodeihin
0201 ja 0202, sekä sellaisten tuotteiden osalta, jotka kuuluvat CN-koodeihin
0206 10 95 ja 0206 29 91, (jäljempänä Hilton-naudanliha). Tämän kiintiön
(jäljempänä Hilton-kiintiö) perusteella tuodusta lihasta oli maksettava ainoastaan
yhteisen tullitariffin mukaista, 20 prosentin suuruista tullia (mainittujen asetusten
1 artiklan 2 kohta).
- 13.
- Mainittujen kahden vuoden osalta neuvosto antoi 25.7.1991 asetuksen (ETY)
N:o 2329/91 (EYVL L 214, s. 1) ja 28.4.1992 asetuksen (ETY) N:o 1158/92 (EYVL
L 122, s. 5), joilla se antoi lisäksi erillisen ja poikkeuksellisen tuontikiintiön tuojien
käyttöön sellaisen korkealaatuisen naudanlihan osalta, joka on tuoretta, jäähdytettyä
tai jäädytettyä ja kuuluu CN-koodeihin 0201 ja 0202, sekä sellaisten tuotteiden
osalta, jotka kuuluvat CN-koodeihin 0206 10 95 ja 0206 29 91. Näillä asetuksilla
lisättiin määriä, joita oli mahdollista tuoda Hilton-kiintiön perusteella.
- 14.
- Samalle ajanjaksolle komissio on antanut 27.12.1990 asetuksen N:o 3884/90
neuvoston asetuksissa (ETY) N:o 3840/90 ja (ETY) N:o 3841/90 säädettyjen
tuontijärjestelyjen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä naudanliha-alalla (EYVL
L 367, s. 129) sekä 18.12.1991 asetuksen (ETY) N:o 3743/91 neuvoston asetuksissa
(ETY) N:o 3668/91 ja (ETY) N:o 3669/91 säädettyjen tuontijärjestelyjen
yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä naudanliha-alalla (EYVL L 352, s. 36)
(jäljempänä täytäntöönpanoasetukset).
- 15.
- Hilton-kiintiön perusteella tietty määrä Argentiinasta peräisin olevaa Hilton-naudanlihaa oli siten mahdollista tuoda yhteisöön ilman tuontimaksua.
Tuontimaksusta vapautuksen saaminen edellytti sitä, että tuonnin yhteydessä
esitettiin vientimaan toimivaltaisen elimen antama aitoustodistutus.
- 16.
- Vuoden 1991 loppuun saakka aitoustodistukset myönsi Argentiinassa Junta
Nacional de Carnes. Vuodenvaihteessa 1991/1992 aitoustodistusten myöntäminen
siirrettiin Secretaría de Agricultura, Ganadería y Pescalle. Ainoastaan Argentiinan
viranomaisten hyväksymät naudanlihan viejät saivat tällaisia aitoustodistuksia.
- 17.
- Saatuaan vuonna 1993 tietää, että aitoustodistuksia on saatettu väärentää, komissio
aloitti yhteistyössä Argentiinan viranomaisten kanssa asiaa koskevan tutkimuksen.
- 18.
- Komission virkamiehet olivat useaan kertaan Argentiinassa tutkimassa asiaa
yhdessä kansallisten virkamiesten kanssa.
- 19.
- Ensimmäinen virkamatka tapahtui 8.19.11.1993. Tämän virkamatkan tulokset
selvitettiin 24.11.1993 päivätyssä kertomuksessa (jäljempänä vuoden 1993
kertomus), jossa vahvistettiin lainvastaisuuksia havaitun.
- 20.
- Tämän kertomuksen mukaan Argentiinan viranomaiset olivat ihmetelleet, miksi
näitä lainvastaisuuksia ei oltu havaittu tuotaessa Hilton-naudanlihaa yhteisöön.
Kertomuksen 11 kohdassa todetaan seuraavaa: Argentiinan viranomaiset
korostavat jo vuosia lähettäneensä komission asiaa hoitavaan yksikköön
([maatalousasioiden] pääosasto VI) jotakuinkin säännöllisesti luettelon kaikista
[Hilton-naudanlihaa koskevista] aitoustodistuksista, jotka on myönnetty kymmenenä
edeltävänä päivänä; luettelossa oli viitetietoina muun muassa argentiinalainen viejä,
yhteisössä oleva vastaanottaja sekä tuotteiden brutto- ja nettopaino.
Yhteyshenkilöidemme mukaan tällaisen luettelon perusteella olisi ollut helppoa
vertailla näitä tietoja niihin tietoihin, jotka ilmenevät kyseistä tuotetta tuotaessa
esitetyistä aitoustodistuksista, ja näin löytää ne aitoustodistukset, jotka eivät vastaa
luettelon tietoja.
- 21.
- Argentiinaan tehtiin toinen virkamatka 19.4.6.5.1994. Tätä virkamatkaa
koskevassa, 17.8.1994 päivätystä kertomuksesta (jäljempänä yhteenvetokertomus)
todetaan, että vuosina 1991 ja 1992 oli esitetty yhteensä yli 460 väärennettyäargentiinalaista aitoustodistusta.
- 22.
- Kantajina olevat yritykset Primex Produkte Import-Export GmbH & Co.KG
(jäljempänä Primex), Gebr. Kruse GmbH (jäljempänä Gebr. Kruse) ja Interporc
Im- und Export GmbH (jäljempänä Interporc) ovat saksalaisia yhtiöitä, jotka
harjoittavat lihan ja lihatuotteiden tuontia. Ne ovat jo useana vuonna tuoneet lihaa
myös Hilton-kiintiön puitteissa.
- 23.
- Kantajien tuoman naudanlihan vapaaseen liikkeeseen yhteisössä saattamisen
yhteydessä kantajille myönnettiin aitoustodistuksen esittämistä vastaan käytössä
olleen tariffikiintiön perusteella vapautus tuontimaksusta.
- 24.
- Sen jälkeen kun mainitut väärennökset oli havaittu, Saksan viranomaiset vaativat,
että kantajien tulee jälkikäteen maksaa tuontimaksut. Kantajille osoitettiin
3.3.10.6.1994 maksukehotuksia, joissa Primexilta vaadittiin 90 975,30 Saksan
markkaa, Gebr. Kruselta 174 286,46 Saksan markkaa ja Interporcilta
99 966,63 Saksan markkaa.
- 25.
- Tämän johdosta kantajat pyysivät Saksan toimivaltaisilta tulliviranomaisilta 1.2.,
24.2. ja 22.3.1995 päivätyillä kirjeillä, että niiden maksettaviksi määrätyt tuontitullit
peruutettaisiin (jäljempänä peruutushakemus). Hakemusten perusteluina olivat
6.4.1995 päivätyt kirjelmät. Kantajat vaativat myös kansallisen oikeuden perusteella
lykkäystä maksujen suorittamisen määräaikaan, mikä myönnettiinkin.
- 26.
- Nämä peruutushakemukset toimitettiin liittovaltion talousministeriöön. Tämä pyysi
komissiota päättämään, oliko tuontitullien peruuttamiseen syytä suostua asetuksen
N:o 1430/79 13 artiklan perusteella. Ministeriön pyyntö sisältyi kirjeisiin, jotka
komissio vastaanotti 1.8.1995 (asia REM 8/95, Primex) ja 21.8.1995 (asia REM
11/95, Gebr. Kruse ja asia REM 12/95, Interporc).
- 27.
- Kaikkia jäsenvaltioita edustavien asiantuntijoiden 4.12.1995 pitämässä kokouksessa
käsiteltiin asetuksen N:o 2454/93 907 artiklan mukaisesti lausunnon antamista siitä,
olisiko tuontitullien peruuttamiseen suostuttava.
- 28.
- Komission 26.1.1996 tekemässä, Saksan liittotasavallalle osoitetussa päätöksessä
katsottiin, että peruutushakemuksiin ei ollut syytä suostua (jäljempänä riidanalainen
päätös). Kantajat saivat tiedon päätöksestä 7.2.1996.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
- 29.
- Kantajat ovat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 12.4.1996 toimittamallaan
kirjelmällä nostaneet kanteen, jossa vaaditaan riidanalaisen päätöksen kumoamista.
- 30.
- Erillisellä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 25.6.1996
jättämällään kirjelmällä kantajat vaativat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
työjärjestyksen 64 artiklan 4 kohdan ja 114 artiklan perusteella, että ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin määräisi komission esittämään eräitä asiakirjoita, joilla
katsottiin olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta.
- 31.
- Komissio on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 4.7.1996 jättämällään
kirjelmällä vaatinut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta hylkäämään
hakemuksen asian selvittämistoimista.
- 32.
- Tätä ennen Interporc pyysi 23.2.1996 päivätyllä kirjeellä komissiolta yleisön
oikeudesta saada tietoja komission asiakirjoista 8 päivänä helmikuuta 1994 tehdyn
komission päätöksen 94/90/EHTY, EY, Euratom (EYVL L 46, s. 58) nojalla eräitä
asiakirjoja, jotka koskivat Hilton-naudanlihan tuonnin valvontaa.
- 33.
- Pääosastojen VI sekä XXI (tulliliitto ja välillinen verotus) pääjohtajat pitkälti
hylkäsivät tiedonsaantia asiakirjoista koskevan pyynnön 22. ja 25.3.1996 päivätyillä
kirjeillä. Interporc vahvisti 27.3.1996 päivätyllä kirjeellä 23.2.1996 päivätyn
hakemuksensa. Komission pääsihteeri hylkäsi 29.5.1996 tekemällään päätöksellä
tämän vahvistavan hakemuksen.
- 34.
- Interporc nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa 9.8.1996 kanteen, jossa
vaadittiin 29.5.1996 tehdyn päätöksen kumoamista. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin kumosi asiassa T-124/96, Interporc vastaan komissio, 6.2.1998
antamallaan tuomiolla (Kok. 1998, s. II-231) komission 29.5.1996 tekemän
päätöksen puutteellisesti perusteltuna.
- 35.
- Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta toimitti ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimeen 8.10.1996 väliintulohakemuksen, jossa se pyytää
saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen kantajien vaatimuksia. Kolmannen
jaoston puheenjohtaja hyväksyi väliintulohakemuksen 30.1.1997 antamallaan
määräyksellä.
- 36.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 2.7.1997 tekemällä päätöksellä
määrättiin esittelevä tuomari ensimmäiseen jaostoon, jonka käsiteltäväksi asia näin
ollen annettiin.
- 37.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) päätti esittelevän
tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman edeltäviä asian
selvittämistoimia. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyysi kuitenkin
prosessinjohtotoimenpiteenä 15.12.1997 päivätyllä kirjeellä asianosaisia esittämään
tiettyjä asiakirjoja sekä vastaamaan kirjallisesti tiettyihin kysymyksiin. Komissio ja
kantajat vastasivat tähän pyyntöön ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle 13.
ja 14.1.1998 toimittamillaan kirjelmillä.
- 38.
- Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa riidanalaisen päätöksen;
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 39.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen;
velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 40.
- Yhdistynyt kuningaskunta vaatii väliintulijana, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen.
Pääasia
- 41.
- Kantajat vetoavat pääasiassa seuraaviin viiteen kanneperusteeseen: 1)
puolustautumisoikeuksien loukkaaminen, 2) olennaisten menettelymääräysten
rikkominen, koska komissio ei antanut Saksan liittotasavallan edustajalle tilaisuutta
esittää suullisesti kantaansa jäsenvaltioiden edustajien asiantuntijoiden 4.12.1995
pitämässä kokouksessa, 3) asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan rikkominen, 4)
suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen ja 5) perusteluvelvollisuuden laiminlyönti.
Istunnossa kantajat luopuivat siitä alunperin esittämästään väitteestä, että komission
riidanalaisen päätöksen tekemiseen käyttämä oikeudellinen perusta olisi ollut väärä.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 42.
- Kantajat vetoavat siihen, että riidanalaista päätöstä rasittaa menettelyvirhe, koska
kantajilla ei ollut mahdollisuutta tulla kuulluiksi ja puolustautua jo komissiossa
tapahtuneen käsittelyn yhteydessä.
- 43.
- Kantajat toteavat, että oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien
kunnioittaminen missä tahansa menettelyssä, jota käydään tiettyä henkilöä vastaan
ja joka saattaa päättyä tälle vastaiseen päätökseen, on yhteisön oikeuden
perustavanlaatuinen periaate, jota on noudatettava, vaikka menettelystä ei olisi
annettu mitään säännöksiä tai määräyksiä (asia C-135/92, Fiskano, tuomio
29.6.1994, Kok. 1994, s. I-2885, 39 kohta).
- 44.
- Kantajat lisäävät, että puolustautumisoikeuksiin ei sisälly pelkästään oikeus esittää
kantansa, vaan myös oikeus saada ennen päätöksen tekemistä tietoonsa kaikki
tärkeät tosiseikat (asia C-49/88, Al-Jubail Fertilizer v. neuvosto, tuomio 27.6.1991,
Kok. 1991, s. I-3187) ja ne oikeudelliset pohdinnat, joihin komissio aikoo perustaa
päätöksensä. Lisäksi yhteenvetokertomus toimitettiin esillä olevassa asiassa vasta
hallinnollisen menettelyn jo päätyttyä, vaikka komissio ilmeisestikin perusti tähän
kertomukseen toteamuksensa kantajien osoittamasta puutteellisesta
huolellisuudessa.
- 45.
- Kantajien mukaan komissio erehtyy menettelyä koskevien takeiden tarkoituksesta
katsoessaan, että niiden tarkoituksena on yksinomaan huolehtia siitä, että päätöksen
tekevällä elimellä on tiedossaan hakijan merkityksellisinä pitämät tosiseikat, väitteet
ja perustelut. Myös kantajien on välttämätöntä tietää kaikki merkitykselliset seikat,
jotta peruutushakemusta voidaan tehokkaasti perustella.
- 46.
- Kantajat toteavat, että yhteisöjen tuomioistuin on sinänsä pitänyt yhteisön oikeuden
kanssa yhteensopivina vanhoja menettelysääntöjä, joiden mukaan maksuvelvollisella
ei ollut mahdollisuutta tulla suoraan kuulluksi komissiossa (yhdistetyt asiat 98/83 ja
230/83, Van Gend & Loos ja Expeditiebedrijf Wim Bosman v. komissio, tuomio
13.11.1984, Kok. 1984, s. 3763). Kantajat lisäävät kuitenkin, että Euroopan
unionista sittemmin tehdyn sopimuksen F artiklan 2 kohdassa määrätään muun
muassa, että unioni pitää arvossa yhteisön oikeuden yleisinä periaatteina
perusoikeuksia, sellaisina kuin ne taataan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien
suojaamiseksi 4 päivänä marraskuuta 1950 allekirjoitetussa Euroopan
yleissopimuksessa. Esillä olevassa asiassa noudatettu menettely on kantajien
mukaan ristiriidassa tämän yleissopimuksen 6 artiklan ja erityisesti sen 3 kappaleen
c kohdan kanssa, jonka mukaan jokaisella on oikeus puolustautua
henkilökohtaisesti. Tältä osin komissio vetoaa virheellisesti yhteisöjen
tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-121/91 ja C-122/91, CT Control (Rotterdam)
ja JCT Benelux vastaan komissio, 6.7.1993 antamaan tuomioon (Kok. 1993,
s. I-3873, 52 kohta), sillä se ei enää vastaa yhteisön oikeuden nykytilaa.
- 47.
- Puolustautumisoikeuksien periaatteen kunnioittaminen on kantajien mukaan esillä
olevassa asiassa sitäkin tärkeämpää, koska komissio on toiminut asiassa samalla
sekä tuomarina että asianosaisena. Komissio on näet itse arvioinut virheellisen
menettelynsä merkityksen ja siitä aiheutuvat seuraukset.
- 48.
- Komissio kiistää loukanneensa puolustautumisoikeuksia. Komissio muistuttaa, ettei
menettelysäännöissä nykyisin määrätä maksuvelvollisen osallistumisesta komissiossa
vireillä olevaan hallinnolliseen menettelyyn. Tältä osin komissio toteaa, että asiassa
T-346/94, France-Aviation vastaan komissio, 9.11.1995 annetussa tuomiossaan
(Kok. 1995, s. II-2841) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole arvostellut
eikä pitänyt puutteellisina asetuksen N:o 2454/93 säännöksiä.
- 49.
- Komissio toteaa, että yhteisöjen tuomioistuin on todennut edellä mainitussa asiassa
CT Control (Rotterdam) ja JCT Benelux vastaan komissio antamassaan tuomiossa
(52 kohta), että polkumyyntitulleja koskevissa asioissa sovellettava menettely eroaa
merkittävästi menettelystä, jota noudatetaan tuontitullien peruuttamista koskevissa
asioissa. Näin ollen polkumyyntimenettelyn mukaisiin oikeuksiin ei voi vedota esillä
olevassa asiassa sovellettujen menettelysääntöjen arvostelemiseksi.
- 50.
- Tämän todettuaan komissio arvioi, että toisin kuin tilanteessa, jota tutkittiin edellä
mainitussa asiassa France-Aviation vastaan komissio annetussa tuomiossa,
riidanalainen päätös perustui täydelliseen asiakirjavihkoon. Sekä komissiolla että
asetuksen N:o 2454/93 907 artiklassa tarkoitetun asiantuntijaryhmän jäsenillä oli
nimittäin käytettävissään kyseisen jäsenvaltion toimittamien selvitysten ohella
kantajien peruutushakemukset perusteluineen.
- 51.
- Oikeuskäytännöstä ilmenevien vaatimusten mukaisesti kaikki kantajien itsensä
olennaisiksi arvioimat seikat kävivät komission mukaan ilmi asiakirjavihosta
riidanalaisen päätöksen tekohetkellä (asia 294/81, Control Data Belgium v.komissio, tuomio 17.3.1983, Kok. 1983, s. 911; em. yhdistetyt asiat Van Gend &
Loos ja Expeditiebedrijf Wim Bosman v. komissio, tuomion 9 kohta ja em. asia CT
Control (Rotterdam) ja JCT Benelux v. komissio, tuomion 48 kohta).
- 52.
- Komission mukaan kantajat ovat tähän kanneperusteeseen vedotessaan
ymmärtäneet väärin tuontitullien peruutusta koskevissa asioissa noudatettavien
menettelytakeiden tarkoituksen. Näiden takeiden ainoa tarkoitus on saattaa
komission tietoon ne tosiseikat, väitteet ja perustelut, joita hakija pitää
merkityksellisinä peruutushakemuksensa aiheellisuuden osoittamiseksi; sen sijaan
tarkoituksena ei ole se, että asianomainen saa tietoonsa kaiken sen, mitä komissio
saattaa sittemmin käyttää perustana päätökselleen.
- 53.
- Komissio toteaa, että maksuvelvollisella on tietenkin oltava mahdollisuus ottaa
kantaa yhteisön toimielimen hallussa oleviin asiakirjoihin (asia C-269/90, Technische
Universität München, tuomio 21.11.1991, Kok. 1991, s. I-5469, 25 kohta ja em. asia
France-Aviation v. komissio, tuomion 32 kohta). Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä,
että maksuvelvollisen olisi voitava ottaa kantaa muihin kuin niihin asiakirjoihin,
joiden perusteella komissio tekee riidanalaisen päätöksen.
- 54.
- Sen osalta, että komissio toimisi samalla sekä tuomarina että asianosaisena,
toimielin toteaa olevan aivan tavallista, että hallinnollinen viranomainen ratkaisee
kysymyksen tullien kantamisesta tai kantamatta jättämisestä.
- 55.
- Lopuksi komissio toteaa, että kantajien asianajaja keskusteli asiasta useaan
otteeseen komission virkamiesten kanssa ennen kuin riidanalainen päätös tehtiin.
- 56.
- Komission mukaan kanneperuste on siten hylättävä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 57.
- Aluksi on todettava, että tuontitullin peruuttamista koskeva hallinnollinen menettely
sisältää kaksi erillistä vaihetta. Ensimmäinen vaihe tapahtuu kansallisella tasolla.
Tullivelallisen on esitettävä peruutushakemuksensa kansalliselle hallintoelimelle. Jos
tämä katsoo, ettei peruutukseen ole syytä, se voi säännösten mukaan tehdä tällaisen
päätöksen saattamatta hakemusta komission käsiteltäväksi. Tällainen päätös
voidaan saattaa kansallisen tuomioistuimen tutkittavaksi. Jos kansalliselle
hallintoelimelle on sen sijaan epäselvää, olisiko peruutukseen suostuttava, tai jos
se katsoo, että peruutukseen on suostuttava, sen on siirrettävä hakemus komission
ratkaistavaksi. Toinen vaihe tapahtuu siten yhteisön tasolla, kun kansalliset
viranomaiset ovat siirtäneet tullivelallisen asian komissiolle. Kaikkien jäsenvaltioiden
asiantuntijoista koostuvaa asiantuntijaryhmää kuultuaan komissio tekee päätöksensä
peruutushakemuksen aiheellisuudesta.
- 58.
- Asetuksessa N:o 2454/93 säädetään ainoastaan yhteyksistä yhtäältä asianosaisen ja
kansallisen hallintoelimen ja toisaalta viimeksi mainitun ja komission välillä (em.
asia France-Aviation v. komissio, tuomion 30 kohta). Kyseinen jäsenvaltio on
voimassa olevien säännösten mukaan siten ainoa taho, johon komissio on
yhteydessä. Asetuksen N:o 2454/93 menettelysäännöksissä ei säädetä, että
maksuvelvollisella olisi oikeus tulla kuulluksi komissiossa vireillä olevassa
hallintomenettelyssä.
- 59.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen
missä tahansa menettelyssä, jota käydään tiettyä henkilöä vastaan ja joka saattaa
päättyä tälle vastaiseen päätökseen, on kuitenkin yhteisön oikeuden
perustavanlaatuinen periaate, jota on noudatettava, vaikka menettelystä ei olisi
annettu mitään säännöksiä tai määräyksiä (asia C-32/95 P, komissio v. Lisrestal ym.,
tuomio 24.10.1996, Kok. 1996, s. I-5373, 21 kohta, yhdistetyt asiat C-48/90 ja
C-66/90, Alankomaat ym. v. komissio, tuomio 12.2.1992, Kok. 1992, s. I-565,
44 kohta ja em. asia Fiskano v. komissio, tuomion 39 kohta).
- 60.
- Sen harkintavallan vuoksi, joka komissiolla on, kun se tekee päätöksen asetuksen
N:o 1430/79 13 artiklassa säädetyn yleisen kohtuuslausekkeen perusteella, kuulluksi
tulemista koskevan oikeuden toteutuminen on erityisen tärkeää menettelyssä, joka
koskee tuontitullien peruuttamista tai palauttamista (em. asia France-Aviation v.
komissio, tuomion 34 kohta ja vastaavasti em. asia Technische Universität
München, tuomion 14 kohta).
- 61.
- Puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaate edellyttää, että henkilö, jolle
vastainen päätös saatetaan tehdä, voi tehokkaasti ilmaista kantansa ainakin niistä
seikoista, joista komissio päätöstä tehdessään katsoo asianomaisen olevan vastuussa
(ks. vastaavasti em. asia komissio v. Lisrestal ym., tuomion 21 kohta ja em. asia
Fiskano v. komissio, tuomion 40 kohta).
- 62.
- Kilpailuasioiden osalta on vakiintunutta oikeuskäytäntöä, että tiedon saamista
asiakirjasta koskeva oikeus on itsessään läheisesti yhteydessä
puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen periaatteeseen. Tiedon saamista
asiakirjoista koskeva oikeus on näet menettelyyn liittyvä tae, jonka tarkoituksena
on suojata kuulluksi tulemisen oikeutta (yhdistetyt asiat T-10/92, T-11/92, T-12/92
ja T-15/92, Cimenteries CBR ym. v. komissio, tuomio 18.12.1992, Kok. 1992,
s. II-2667, 38 kohta ja asia T-36/91, ICI v. komissio, tuomio 29.6.1995, Kok. 1995,
s. II-1847, 69 kohta).
- 63.
- Tämä oikeuskäytäntö soveltuu esillä olevaan asiaan. Puolustautumisoikeuksien
kunnioittamisen periaate ei siten edellytä pelkästään sitä, että asianomainen voi
tehokkaasti ilmaista kantansa tosiseikkojen merkityksestä, vaan myös sitä, että
asianomainen pystyy ottamaan kantaa ainakin niihin asiakirjoihin, jotka ovat
yhteisön toimielimen hallussa (em. asia Technische Universität München, tuomion
25 kohta ja em. asia France-Aviation v. komissio, tuomion 32 kohta).
- 64.
- Koska kantajat arvostelevat komissiota vakavista laiminlyönneistä Hilton-kiintiön
valvonnassa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo lisäksi, että ollakseen
tehokas kuulluksi tulemisen oikeus edellyttää, että komission on pyynnöstä
annettava tieto kaikista hallinnollisista asiakirjoista, jotka eivät ole luottamuksellisia
ja jotka koskevat riidanalaista päätöstä. Ei ole näet poissuljettua, että komission
epäolennaisiksi arvioimilla asiakirjoilla on merkitystä kantajille. Jos komissio saisi
yksipuolisesti sulkea hallinnollisen menettelyn ulkopuolelle sille kenties vahingolliset
asiakirjat, tämä voisi vakavasti loukata tuontitullien peruuttamista hakevan
puolustautumisoikeuksia (ks. näin myös em. asia ICI v. komissio, tuomion
93 kohta).
- 65.
- Esillä olevassa asiassa on huomattava, että liittovaltion talousministeriö on todennut
peruutushakemuksia koskevassa lausunnossaan, joka annettiin siirrettäessä asiat
komission käsiteltäväksi, etteivät kantajat ole menetelleet huolimattomasti eivätkä
vilpillisesti.
- 66.
- Riidanalaisessa päätöksessä kantajia arvostellaan ensimmäisen kerran siitä, etteivät
ne ole osoittaneet tarpeellista huolellisuutta laiminlyödessään ryhtyä kaikkiin
mahdollisiin varotoimiin sopimuskumppaniensa ja Argentiinassa olevien välittäjiensä
osalta. Kantajat eivät muun muassa ole suoraan valvoneet sitä, miten niiden
käyttämät aitoustodistukset ovat päätyneet näille (riidanalaisen päätöksen
22. perustelukappale), vaikka kantajille olisi ollut mahdollista ryhtyä varotoimiin
(16. perustelukappale).
- 67.
- Tältä osin on todettava, että edellä mainitussa asiassa France-Aviation vastaan
komissio annetusta tuomiosta (36 kohta) käy ilmi, että ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin on katsonut, että komission aikoessa sivuuttaa kansallisten
toimivaltaisten viranomaisten kannanoton siitä, voidaanko asianomaista syyttää
ilmeisestä huolimattomuudesta, sen on kuultava tätä asiasta. Tällainen päätös
edellyttää näet monitahoista oikeudellista arviointia, joka voidaan tehdä ainoastaan
kaikkien merkityksellisten tosiasiatietojen pohjalta.
- 68.
- Tätä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa esillä olevaan asiaan, vaikka kantajia
arvostellaan vain huolellisuuden puutteesta. Komissio on nimittäin nojautunut tähän
huolimattomuuteen perusteena peruutushakemusten hylkäämiselle asetuksen
N:o 1430/79 13 artiklan mukaisesti; tässä säännöksessä edellytetään kuitenkin, ettei
asianomainen ole menetellyt ilmeisen huolimattomasti.
- 69.
- Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee, että komissio ei ole antanut kantajille
tilaisuutta komissiossa vireillä olleessa menettelyssä ottaa kantaa ja tehokkaasti
ilmaista näkemyksiään väitteistä, jotka koskevat huolellisuuden puutetta.
- 70.
- Vaikka kantajien asianajaja on keskustellut komission virkamiesten kanssa, näissä
keskusteluissa ei kuitenkaan käsitelty väitteitä, jotka esitetään riidanalaisen
päätöksen 16. ja 22. perustelukappaleessa. Vastauksessa ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen tältä osin esittämään kysymykseen kantajat totesivat komission tätä
riitauttamatta, että näissä keskusteluissa ei käsitelty sitä, olivatko kantajat tai tuojat
yleisesti ottaen osoittaneet huolellisuuden puutetta tai menetelleet ilmeisen
huolimattomasti.
- 71.
- Tästä seuraa, että riidanalainen päätös tehtiin hallinnollisessa menettelyssä, jossa
on rikottu olennaisia menettelymääräyksiä.
- 72.
- Puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskeva ensimmäinen kanneperuste on
siten hyväksyttävä.
Kolmas kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan rikkomista
Kantajien ja väliintulijan väitteet sekä niiden perustelut
- 73.
- Kantajat väittävät, että komissio on rikkonut asetuksen n:o 1430/79 13 artiklaa
katsoessaan, ettei käsillä ollut tässä säännöksessä tarkoitettu erityistilanne.
Hyväksyessään riidanalaisen päätöksen toimielin ei kantajien mukaan ole ottanut
huomioon merkitystä, joka on sen omilla vakavilla virheillä Hilton-kiintiön puitteissa
tapahtuvan tuonnin valvonnassa, ja tästä johtuvia oikeudellisia seurauksia.
- 74.
- Kantajien mukaan asetuksen N:o 1430/79 13 artikla on yleinen kohtuuslauseke,
joten tuontitullien kantaminen olisi rajoitettava niihin tilanteisiin, joissa näiden
tullien maksaminen on perusteltua ja yhteensopivaa perustavanlaatuisten
oikeusperiaatteiden kanssa (asia C-250/91, Hewlett Packard France, tuomio
1.4.1993, Kok. 1993, s. I-1819, 46 kohta). Kantajien mukaan komissiolla ei ole
harkintavaltaa 13 artiklan soveltamisessa (ks. asetuksen N:o 1697/79 5 artiklan
2 kohdan soveltamisesta asia 314/85, Foto-Frost, tuomio 22.10.1987, Kok. 1987,
s. 4199, 23 kohta).
- 75.
- Kantajat katsovat, että komissiolla olisi ollut velvollisuus valvoa Hilton-kiintiön
puitteissa tapahtuvaa tuontia. Tämä velvoite johtuisi muun muassa
täytäntöönpanoasetuksista. Niistä kunkin 6 artiklan 1 kohdassa näet velvoitetaan
jäsenvaltiot ilmoittamaan komissiolle säännöllisesti Hilton-kiintiön puitteissa tuodut
lihaerät. Ainoastaan komissiolla oli mahdollisuus selvittää tosiasiallisesti tuodun
Hilton-naudanlihan määrä ja valvoa, ettei tämä määrä ylittänyt kiintiötä.
- 76.
- Kantajat arvostelevat sekä komissiota että Argentiinan viranomaisia
laiminlyönneistä.
Komission väitetyt laiminlyönnit
- 77.
- Kantajat arvostelevat komissiota erityisesti siitä, että tämä ei ole vuoden mittaan
jatkuvasti vähentänyt määriä, jotka voidaan tuoda Hilton-kiintiön puitteissa, ja siitä,
että komissio ei ole verrannut jäsenvaltioista säännöllisesti annettuja ilmoituksia
Hilton-naudanlihan tuonnista Argentiinan viranomaisten ilmoituksiin viedyistä
lihaeristä.
- 78.
- Lisäksi kantajat toteavat, että komissio ei ole antanut kansallisten viranomaisten
tiedoksi niiden henkilöiden nimiä ja nimikirjoitusnäytteitä, joilla oli oikeus antaa
aitoustodistuksia, eikä myöskään tietoa Argentiinasta viedyistä lihaeristä. Nämä
laiminlyönnit estivät kantajien mukaan kansallisia viranomaisia tehokkaasti
valvomasta oikeudenkäynnin kohteena olevaan tuontiin liittyvien aitoustodistusten
pätevyyttä.
- 79.
- Tämän lisäksi komissio olisi kantajien mukaan jo vuonna 1989 voinut todeta selviä
kiintiöylityksiä. Jos komissio olisi tuolloin tutkinut näitä väärinkäytöksiä, niin
kiintiön ylittävä, aitoustodistusten väärentämisiin vuosina 1991 ja 1992 liittynyt
tuonti olisi voitu välttää.
- 80.
- Kantajat väittävät vielä, että komissio itsekin on myöntänyt huolimattomuuden
kiintiön valvonnassa. Tämän väitteensä tueksi kantajat vetoavat erityisesti vuoden
1993 kertomukseen sekä pääosaston XXI pääjohtajalle osoitettuun pääosaston VI
pääjohtajan 8.4.1994 päivättyyn ilmoitukseen, jossa myönnetään vanhan
valvontajärjestelmän puutteet.
- 81.
- Komission laiminlyönnit ovat kantajien mukaan luoneet edellytykset
väärentämistoiminnan nykyisille mittasuhteille. Kantajat katsovat, että näiden
laiminlyöntien vuoksi käsillä on asetuksen N:o 1430/79 13 artiklassa tarkoitettu
erityistilanne.
Argentiinan viranomaisten väitetyt laiminlyönnit
- 82.
- Kantajat väittävät, että myös Argentiinan viranomaiset ovat toimineet virheellisesti
hallinnoidessaan ja valvoessaan Hilton-kiintiön täytäntöönpanoa. Kyseisten
viranomaisten aitoustodistusten laadinnassa käyttämät lomakkeet eivät olleet
väärentämiseltä suojattuja, ja toisaalta viranomaiset olivat antaneet argentiinalaisille
viejille tyhjiä lomakkeita. Lisäksi toimivallan siirtämisestä pois Junta Nacional de
Carnesilta ja sen antamisesta Secretaría de Agricultura, Ganadería y Pescalle
seurasi kantajien mukaan usean kuukauden jakso, jolloin toimivaltasuhteet ja
vastuualueet olivat epäselviä, mikä teki väärinkäytökset helpommiksi toteuttaa.
- 83.
- Komissio on kantajien mukaan vastuussa Argentiinan viranomaisten virheellisestä
menettelystä, koska se on asiasta tietoisena siirtänyt itseltään pois Hilton-kiintiön
hallintoa.
- 84.
- Vastoin komission kantaa viittaus asetuksen N:o 2454/93 904 artiklan c alakohtaan
ei kantajien mielestä ole merkityksellinen nyt esillä olevassa asiassa. Kantajat eivät
näet katso nojautuneensa yksin siihen, että ne esittivät väärennetyt todistukset
vilpittömässä mielessä. Ne ovat sen sijaan vedonneet useaan muuhunkin seikkaan,
erityisesti komission menettelyn virheellisyyteen.
- 85.
- Kantajien mukaan kyseiset väärennökset eivät ole osa tavanomaista liikeriskiä.
Komissio on tässä yhteydessä erheellisesti vedonnut yhteisöjen tuomioistuimen
asiassa 827/79, Acampora, 11.12.1980 antamaan tuomioon (Kok. 1980, s. 3731).
Tähän tuomioon johtaneessa asiassa oli näet kysymys yhdestä ainoasta tuonnista,
jolloin olisi kohtuutonta arvostella komissiota siitä, että se ei ole havainnut
kysymyksessä olleita väärinkäytöksiä. Sitä vastoin nyt esillä olevassa asiassa
komission laiminlyönnit tekivät mahdolliseksi sen, että väärentäminen saattoi jatkua
usean vuoden ajan. Tästä syystä havaitut väärentämiset kantajien mielestä ylittävät
tavanomaisen liikeriskin.
- 86.
- Kantajat katsovat, että vastinekirjelmällään komissio pyrkii esittämään
lisäperusteluja ja/tai korvaamaan riidanalaisen päätöksen perustelut uusin
perusteluin. Kantajien mukaan komissio esittää vastineessaan uuden oikeudellisen
perustelun, joka koskee vaatimuksia, joiden on täytyttävä edellytyksenä asetuksen
N:o 1430/79 13 artiklan mukaiselle tullien peruuttamiselle. Toisaalta komissio
kohdistaa kantajiin uusia väitteitä tässä säännöksessä tarkoitetusta ilmeisestä
huolimattomuudesta. Koska näitä väitteitä ei mainita riidanalaisessa päätöksessä,
ne on kantajien mielestä jätettävä tutkimatta.
- 87.
- Pääasian osalta kantajat katsovat komission virheellisesti rinnastavan asetuksen
N:o 1430/79 13 artiklassa tarkoitetun ilmeisen huolimattomuuden käsitteen
asetuksen N:o 1697/79 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun vilpittömään mieleen.
Sinänsä näillä kahdella säännöksellä onkin tietysti sama päämäärä. Näissä
säännöksissä tarkoitetut käsitteet eivät kuitenkaan ole sisällöltään täysin samat,
johtuipa tämä sitten vain siitä, että ensin mainitun säännöksen soveltamisala on
toisen säännöksen soveltamisalaa huomattavasti laajempi (ks. tältä osin asia 283/82,
Schoellershammer v. komissio, tuomio 15.12.1983, Kok. 1983, s. 4219).
- 88.
- Joka tapauksessa kantajat kiistävät syyllistyneensä omalta osaltaan ilmeiseen
huolimattomuuteen. Kantajat eivät millään tavoin osanneet epäillä aitoustodistusten
pätevyyttä. Koska kantajilla ei ollut tiedossaan seikkoja, joista olisi voinut päätellä
väärinkäytöksiin syyllistytyn, niillä ei ollut myöskään aihetta tällaisiin epäilyihin.
Lisäksi kyseessä ei ollut yksittäistapaus, vaan laajamittainen väärennystoiminta. Sen
vuoksi väärentämiseen sekaantuneet yritykset eivät olisi voineet toimittaa
korkealaatuista lihaa yksinomaan väärennetyin aitoustodistuksin. Suurimman osan
ajasta ne toimittivat tuontieriä myös pätevin todistuksin.
- 89.
- Vastoin komission väittämää kantajat katsovat, ettei niillä käytännössä ollut mitään
mahdollisuutta varautua tai suojautua sopimuskumppaniensa menettelyltä.
Kantajien, joiden kotipaikka on Euroopassa, oli niin ikään mahdotonta saada
selville sitä, mistä viejät olivat saaneet aitoustodistukset.
- 90.
- Vaikka komissiolla oli hallussaan kaikki merkitykselliset asiakirjat, komissio ei
kantajien mukaan ole esittänyt seikkoja, jotka tukisivat sen väitettä, että nämä eivät
ole osoittaneet kaikkea tarpeellista huolellisuutta.
- 91.
- Kantajat katsovat, että tullimaksujen kantaminen niiltä ei ole perusteltua, koska
asetuksen N:o 1430/79 13 artiklan soveltamisedellytykset täyttyivät. Riidanalainen
päätös olisi sen vuoksi kumottava.
- 92.
- Yhdistynyt kuningaskunta katsoo, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen, kun
se on katsonut, ettei asetuksen N:o 1430/79 13 artikla ollut sovellettavissa;
toissijaisesti se katsoo, että komissio on käyttänyt ilmeisen virheellisesti
säännöksessä sille annettua harkintavaltaa.
- 93.
- Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan riidanalaisessa päätöksessä on vääjäämättä
virhe, koska komissio ei ole riittävästi ottanut huomioon sitä, että se itse on osaksi
aiheuttanut kantajien ongelmat. Riidanalaisen päätöksen perustelut ja
johtopäätökset ovat selvästi virheelliset, koska komissio on vastuussa taloudellisille
toimijoille petollisten menettelyjen paljastamisesta ja koska komissio on
laiminlyönyt täytäntöönpanoasetuksista johtuvat valvontavelvollisuutensa.
- 94.
- Komissiolle kiintiön valvonnassa ja hallinnoinnissa kuuluvan vastuun ja sen tätä
vastuuta koskevien laiminlyöntien takia Yhdistynyt kuningaskunta katsoo, ettei ole
oikeudellisia perusteita kieltäytyä tullin peruuttamisesta. Kieltäytymisen
seurauksensa täysin syyttömille aiheutuisi haittaa, mikä olisi täysin vastoin asetuksen
N:o 1430/79 13 artiklan yleistä kohtuustavoitetta.
Vastaajan väitteet ja niiden perustelut
- 95.
- Komissio katsoo olleensa oikeassa arvioidessaan, etteivät asian tosiseikat saaneet
aikaan sellaista erityistilannetta, jonka vuoksi tuontitullien peruuttaminen olisi
perusteltua.
- 96.
- Komissio viittaa edellä mainitussa asiassa Hewlett Packard France annettuun
tuomioon (46 kohta) sekä yhdistetyissä asioissa C-153/94 ja C-204/94, Faroe
Seafood ym., 14.5.1996 annettuun tuomioon (Kok. 1996, s. I-2465, 83 kohta) ja
katsoo, että asetuksen N:o 1430/79 13 artiklassa säädettyjä edellytyksiä on
arvioitava asetuksen N:o 1697/79 5 artiklan 2 kohdan perusteella.
- 97.
- Tästä seuraa komission mukaan, että tuontitullien peruuttaminen on perusteltua
vain siinä tapauksessa, että tässä viimeksi mainitussa säännöksessä esitetyt kolme
kumulatiivista edellytystä täyttyvät eli että tullia ei ensiksikään ole kannettu
toimivaltaisten viranomaisten tekemän virheen vuoksi, että maksuvelvollinen
toiseksi on toiminut vilpittömässä mielessä eli että maksuvelvollisen ei voida
kohtuullisesti edellyttää havainneen toimivaltaisten viranomaisten virhettä ja että
maksuvelvollinen kolmanneksi on noudattanut kaikkia voimassa olleita
tulli-ilmoitusta koskevia säännöksiä (ks. myös tullikoodeksin 220 artiklan 2 kohdan
b alakohta). Tätä taustaa vasten ja vastoin kantajien kantaa edellä mainitut kaksi
säännöstä ovat kokonaisvaltaisesti tarkasteltuina toisiinsa verrattavissa, sillä niillä
tavoitellaan samaa päämäärää (em. asia Hewlett Packard France, tuomion
46 kohta) tai ne ovat jopa keskenään vaihdettavissa (asia T-75/95, Günzler
Aluminium, tuomio 5.6.1996, Kok. 1996, s. II-497, 55 kohta).
- 98.
- Näitä edellytyksiä on tulkittava suppeasti, jotta varmistetaan yhteisön oikeuden
yhdenmukainen soveltaminen (asia C-348/89, Mecanarte, tuomio 27.6.1991,
Kok. 1991, s. I-3277, 33 kohta).
- 99.
- Toimivaltaisten viranomaisten tekemää virhettä koskevan väitteen perustelut
komissio vaatii jätettävän tutkimatta sen vuoksi, että ne on esitetty ensimmäisen
kerran vasta oikeudenkäynnissä annetussa vastauskirjelmässä.
- 100.
- Lisäksi esillä olevassa asiassa toimivaltaiset viranomaiset eivät komission mukaan
ole tehneet asetuksen N:o 1679/79 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua virhettä.
Maksuvelvollisen perusteltua luottamusta on suojattava ainoastaan, jos
toimivaltaiset viranomaiset itse ovat luoneet luottamuksen perustan. Virheen on
pitänyt tapahtua toimivaltaisten viranomaisten aktiivisessa toiminnassa (em. asia
Hewlett Packard France, tuomion 16 kohta, em. asia Faroe Seafood ym., tuomion
91 kohta ja em. asia Mecanarte, tuomion 23 kohta). Tästä ei ole kyse, jos
toimivaltaisia viranomaisia on johdettu harhaan viejän epätäsmällisin ilmoituksin,
joiden pätevyyttä viranomaisilla ei ole velvollisuutta tarkistaa tai arvioida.
- 101.
- Tähän ratkaisuun päädytään komission mukaan myös asetuksen N:o 3799/86
4 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja asetuksen N:o 2454/93 904 artiklan c alakohdan
sanamuodon perusteella. Näistä säännöksistä ilmenee, että väärennettyjen
asiakirjojen esittäminen vilpittömässä mielessä ei sinänsä ole sellainen erityinen
seikka, jonka vuoksi peruuttaminen olisi perusteltua. Se, että Saksan toimivaltaiset
viranomaiset olivat alkuvaiheessa pitäneet aitoustodistuksia pätevinä, ei voinut
synnyttää kantajille perusteltua luottamusta (em. asia Faroe Seafood ym., tuomion
93 kohta).
- 102.
- Komissio korostaa, että oikeuskäytännöstä ilmenee yhtäältä, että yhteisö ei voi
vastata tuojien käyttämien tavarantoimittajien virheellisestä toiminnasta
aiheutuneista haitallisista seurauksista, ja toisaalta, että huolellisen taloudellisen
toimijan, joka on tietoinen sovellettavista säännöksistä, on arvioidessaan niitä etuja,
joita voi koitua sellaisen tavaran kaupasta, johon sovelletaan etuuskohtelua,
otettava huomioon tavoittelemiinsa markkinoihin olennaisesti liittyvät riskit ja
hyväksyttävä ne kauppaan tavanomaisesti liittyvinä haittoina (em. asia Acampora,
tuomion 8 kohta). Vedotessaan komission virkamiesten virheelliseen menettelyyn
kantajat yrittävät siten perusteettomasti sivuuttaa tämän oikeuskäytännön.
- 103.
- Komissio toteaa, että kantajien mainitsemat seikat eivät ole sellaisia, että ne
voisivat poistaa sille kuuluvan liikeriskin tai rajoittaa sitä (ks. myös em. asia Van
Gend & Loos ja Expeditiebedrijf Wim Bosman v. komissio, tuomion 16 ja
17 kohta). Valvontajärjestelmän tarkoituksena on komission mukaan ollut
yksinomaan se, että ainoastaan kiintiön perusteella tuotu liha saa vapautuksen
tuontimaksusta. Sikäli kuin yhteisön naudanlihamarkkinat eivät ole uhattuina,
kiintiön ylitys ei olisi välttämättä saanut komissiota välittömästi ryhtymään
toimenpiteisiin tältä osin.
- 104.
- Valvontajärjestelmän tarkoituksena ei komission mukaan varsinkaan ole ollut
informoida tai suojata asianosaisia mahdollisten petollisten menettelyjen osalta,
vaan tarkistaa se, että kiintiöjärjestelmää sovelletaan moitteettomasti. Komissiollaei siten mielestään ole ollut velvoitteita asianomaisia kohtaan.
- 105.
- Kantajien arvostelemaa komission virkamiesten toimintaa Hilton-kiintiön käytön
valvonnassa ei komission mukaan voida pitää sovellettavassa säännöksessä
tarkoitettuna erityistilanteena. Komissio kiistää nimenomaisesti väitteet, joiden
mukaan se itse olisi tehnyt mahdolliseksi aitoustodistusten väärentämisen. Sen
toiminnan ja tuontimaksujen perimisen syyn välillä ei sen mielestä ole edes syy-yhteyttä.
- 106.
- Väitteisiin, joiden mukaan komission virkamiehet eivät olisi tehneet kaikkea
mahdollista lainvastaisuuksien torjumiseksi, komissio vastaa, ettei sen kuulu ottaa
taloudellista vastuuta väärentämisistä, jotka olisi mahdollisesti voitu välittää, jos
toimivaltaiset viranomaiset olisivat mahdollisimman nopeasti toteuttaneet
tehokkaampia toimia. Lähes kaikilla sektoreilla on säännöksiä, joissa toimivaltaiset
viranomaiset velvoitetaan tiettyyn valvontaan. Riski haitoista, joita kenties ei olisi
ilmennyt, jos valvonta olisi ollut kokonaisuudessaan tehokasta, jää komission
mukaan kuitenkin aina asianomaiselle itselleen.
- 107.
- Lisäksi kyseisenä aikana voimassa olleen järjestelmän perusteella komissiolle
ilmoitettiin vasta kalenterivuoden päättyessä Argentiinan viranomaisten antamien
aitoustodistusten lukumäärä. Tästä syystä kiintiön mahdolliset ylitykset voitiin todeta
vasta kyseisen vuoden päättyessä tai seuraavan vuoden alkaessa, jolloin niitä ei
komission mukaan enää ollut mahdollista estää.
- 108.
- Lisäksi vertailu ei komission mukaan ollut helppoa. Vienti ei välttämättä ajoittunut
samaan aikaan Argentiinan viranomaisten tekemän ilmoituksen kanssa. Toisaalta
todistukseen kirjattu merkintä jäsenvaltiosta, johon tavara on tarkoitus tuoda, ei ole
sitova, joten tuonti suuntautui usein toiseen kuin todistuksessa mainittuun
jäsenvaltioon.
- 109.
- Komissio toteaa, että vuonna 1989 tapahtui todellakin kiintiöiden ylityksiä. Ne
saattoivat kuitenkin selittyä sekaannuksilla sellaisten aitoustodistusten kanssa, jotka
liittyvät muuhun lihantuontiin. Saatuaan vuonna 1993 tietoja aitoustodistusten
väärennöksistä komission virkamiehet reagoivat heti. Näin ollen heitä ei komission
mukaan voi syyttää vakavista laiminlyönneistä. Sitä paitsi vuosien 1991 ja 1992
osalta havaitut ylitykset olivat merkitykseltään vähäisiä.
- 110.
- Koska toimivaltaiset viranomaiset eivät ole tehneet virhettä, ensimmäinen asetuksen
N:o 1697/79 5 artiklan 2 kohdan kolmesta kumulatiivisesta edellytyksestä ei näin
ollen täyty.
- 111.
- Toinen, tullivelallisen vilpitöntä mieltä koskeva edellytys ei ole komission mukaan
myöskään täyttynyt. Komissio korostaa, että vaikka riidanalaisessa päätöksessä ei
kantajia arvostellakaan ilmeisestä huolimattomuudesta, siinä kuitenkin todetaan
huolellisuuden puuttuminen (ks. 16 ja 22 perustelukappale). Riidanalaisen
päätöksen 22 perustelukappaleessa näet todetaan, että kantajat ovat laiminlyöneet
itse ryhtyä kaikkiin mahdollisiin varotoimiin sopimuskumppaniensa ja välittäjiensä
suhteen Argentiinassa ja että kantajat ovat erityisesti laiminlyöneet suoraan tutkia
sen, miten aitoustodistukset ovat päätyneet niille.
- 112.
- Kun otetaan huomioon kantajien tietämys noudatetusta kiintiöjärjestelmästä sekä
ammattikokemus, ne kykenivät komission mukaan epäilyksettä ryhtymään
toimenpiteisiin väärennettyjen aitoustodistusten käytön estämiseksi. Kantajat eivät
tätä tehneet, vaikka niiden täytyi olla selvillä aitoustodistusten manipulointiriskistä
ottaen huomioon kysymyksessä olleet taloudelliset edut. Kantajat tukeutuivat
toiminnassaan lähinnä välittäjiin Argentiinassa. Tältä osin ylimääräisen
liikekumppanin toiminnan teurastamon ja tuojan välisessä asiassa olisi siten pitänyt
saada tuoja tarkkaavaisemmaksi.
- 113.
- Komission mukaan aitoustodistusten väärentäminen olisi voitu havaita, jos kantajat
olisivat osoittaneet huolellisuutta tutkimalla todistukset. Kantajat saivat
aitoustodistusten alkuperäiskappaleet. Niiden pätevyyttä koskevien epäilyjen
ilmettyä kantajien olisi komission mielestä pitänyt selvittää niiden pätevyys (em. asia
Hewlett Packard France, tuomion 24 kohta ja em. asia Faroe Seafood ym., tuomion
100 kohta).
- 114.
- Komissio vaatii tämän kanneperusteen hylkäämistä, koska asetuksen N:o 1430/79
13 artiklassa säädetyt edellytykset tuontitullien peruuttamiseksi eivät ole asiassa
täyttyneet, koska toimivaltaiset viranomaiset eivät ole tehneet yhtäkään asetuksen
N:o 1697/79 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua virhettä ja koska kantajat eivät ole
toimineet vilpittömässä mielessä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 115.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 1430/79 13 artikla on
yleinen kohtuuslauseke, joka on tarkoitettu kattamaan sellaiset muut kuin
käytännössä kaikkein yleisemmin todetut tilanteet, joista voitiin asetuksen
N:o 1430/79 antamishetkellä antaa erityislainsäädäntöä (yhdistetyt asiat 244/85 ja
245/85, Cerealmangimi ja Italgrani v. komissio, tuomio 12.3.1987, Kok. 1987,
s. 1303, 10 kohta ja asia C-446/93, SEIM, tuomio 18.1.1996, Kok. 1996, s. I-73,
41 kohta). Mainittua säännöstä on erityisesti tarkoitus soveltaa silloin, kun ne
olosuhteet, jotka kuvaavat taloudellisen toimijan ja hallintoelimen välistä suhdetta,
ovat sellaiset, ettei olisi kohtuullista antaa tämän toimijan kärsiä vahinkoa, jota
hänelle ei tavallisesti olisi aiheutunut (asia 58/86, Coopérative agricole
d'approvisionnement des Avirons, tuomio 26.3.1987, Kok. 1987, s. 1525, 22 kohta).
- 116.
- Komission on siten arvioitava kaikkia tosiseikkoja, jotta se voi määrittää, onko
niiden vuoksi syntynyt mainitussa säännöksessä tarkoitettu erityistilanne (ks.
vastaavasti asia 160/84, Oryzomyli Kavallas ym. v. komissio, tuomio 15.5.1986,
Kok. 1986, s. 1633, 16 kohta). Vaikka komissiolla on tältä osin arviointivaltaa (em.
asia France-Aviation v. komissio, tuomion 34 kohta), sen on tätä valtaa
käyttäessään verrattava toisiinsa yhteisön etua tullisäännösten noudattamisen
varmistamisessa ja toisaalta vilpittömässä mielessä toimineen maahantuojan etua
välttää kantamasta vahinkoa, joka ylittää tavanomaisen liikeriskin. Tämän johdosta
komissio ei voi tutkiessaan peruutushakemuksen perusteita tyytyä ottamaan
huomioon vain tuojan menettelyä. Komission on myös arvioitava oman,
mahdollisesti virheellisen toimintansa vaikutusta tilanteen syntymiseen.
- 117.
- Koska asetuksen N:o 1430/79 13 artiklassa mainitut kaksi edellytystä
erityistilanteen käsilläolo ja se, että asianomainen ei ole syyllistynyt vilpilliseen
menettelyyn tai ilmeiseen huolimattomuuteen ovat täyttyneet, maksuvelvollisella
on oikeus saada tuontitullinsa palautetuksi tai peruutetuksi, sillä muuten tällä
säännöksellä ei olisi enää tehokasta vaikutusta (ks. asetuksen N:o 1697/79
5 artiklan 2 kohdan soveltamisesta em. asia Cour Mecanarte, tuomion 12 kohta;
asia C-292/91, Weis, tuomio 4.5.1993, Kok. 1993, s. I-2219, 15 kohta ja em. asia
Faroe Seafood ym., tuomion 84 kohta).
- 118.
- Näin ollen on hylättävä komission näkemys, jonka mukaan tuontitullien
peruuttaminen on perusteltua vain, jos asetuksen N:o 1697/79 5 artiklan
2 kohdassa mainitut kolme kumulatiivista edellytystä ovat kaikki täyttyneet, eli että
tulleja ei ensinnäkään ole kannettu toimivaltaisten viranomaisten tekemän virheen
vuoksi ja toiseksi että maksuvelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä eli että
tullivelallisen ei toisin sanoen voida kohtuullisesti edellyttää havainneen
toimivaltaisten viranomaisten virhettä ja kolmanneksi että tullivelallinen on
noudattanut kaikkia voimassa olleita tulli-ilmoitusta koskevia säännöksiä.
- 119.
- Vaikka yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että asetuksen N:o 1430/79
13 artiklalla ja asetuksen N:o 1697/79 5 artiklan 2 kohdalla pyritään samaan
päämäärään eli rajoittamaan tuontitullien tai vientitullien jälkikäteinen maksaminen
niihin tilanteisiin, jolloin tällainen maksu on perusteltu ja yhteensopiva esimerkiksi
luottamuksensuojaa koskevan perustavanlaatuisen periaatteen kanssa (em. asia
Hewlett Packard France, tuomion 46 kohta), se ei ole katsonut, että nämä kaksi
säännöstä ovat yhteneväiset.
- 120.
- Yhteisöjen tuomioistuin on tyytynyt katsomaan, että asetuksen N:o 1697/79
5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu toimivaltaisten viranomaisten virheen havaittavuus
vastaa asetuksen N:o 1430/79 13 artiklassa tarkoitettua vilpillistä tai ilmeisen
huolimatonta menettelyä, joten viimeksi mainitun säännöksen edellytyksiä on
arvioitava edellä mainitun 5 artiklan 2 kohdan edellytysten perusteella.
- 121.
- Vaikka toimivaltaiset viranomaiset eivät olisi tehneet asetuksen N:o 1697/79
5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua virhettä, tämä ei siten välttämättä tarkoita sitä,
etteikö asianomainen voisi toissijaisesti vedota asetuksen N:o 1430/79 13 artiklaan
ja väittää kyseessä olevan sellaisen erityistilanteen, jonka vuoksi tuontitullit olisi
peruutettava.
- 122.
- Komission näkemys on ristiriidassa näiden kahden säännöksen tavoitteiden kanssa.
Asetuksen N:o 1697/79 5 artiklan 2 kohdan tavoitteena on suojella tullivelan
maksamisesta vastuussa olevan velallisen perusteltua luottamusta siihen, että kaikki
tullien kantamista tai kantamatta jättämistä koskevaan päätökseen sisältyvät seikat
ovat pitäviä (em. asia Faroe Seafood ym., tuomion 87 kohta); sen sijaan asetuksen
N:o 1430/79 13 artikla on, kuten edellä on todettu, yleinen kohtuuslauseke. Tämä
13 artikla menettäisi luonteensa yleisenä kohtuuslausekkeena, jos 5 artiklan
2 kohdassa mainittujen edellytysten olisi aina täytyttävä.
- 123.
- Jotta voidaan tutkia kysymystä siitä, onko komissio tehnyt ilmeisen arviointivirheen
katsoessaan, että asetuksen N:o 1430/79 13 artiklassa mainitut edellytykset eivät
ole täyttyneet esillä olevassa asiassa, on ensin tutkittava järjestyksessä toista
edellytystä, joka koskee sitä, etteivät kantajat menetelleet vilpillisesti eikä ilmeisen
huolimattomasti, minkä jälkeen on tutkittava ensimmäistä edellytystä, joka koskee
erityistilanteen käsilläoloa.
Vilpillinen menettely ja ilmeinen huolimattomuus
- 124.
- Riidanalaisessa päätöksessä tai komission kirjelmissä kantajia ei ole syytetty
vilpillisestä menettelystä eikä ilmeisestä huolimattomuudesta asetuksessa
N:o 1430/79 tarkoitetulla tavalla. Vastauksessaan ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen kysymykseen komissio nimenomaisesti vahvisti istunnossa, ettei se
väitä kantajien osoittaneen ilmeistä huolimattomuutta.
- 125.
- Lisäksi, toisin kuin komissio väittää, kantajien ei voida katsoa osoittaneen edes
huolellisuuden puutetta esillä olevassa asiassa.
- 126.
- Oikeudenkäyntiasiakirjoista ilmenee ensinnäkin, että kantajat saivat tietää
aitoustodistusten väärentämisistä tai väärinkäytöksistä vasta, kun komissio aloitti
tutkimukset vuonna 1993 (ks. edellä 17 kohta).
- 127.
- Lisäksi väärentämistavasta on todettava, kuten ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen asiassa T-42/96, Eyckeler & Malt vastaan komissio, 19.2.1998
antamassa tuomiossa (Kok. 1998, s. II-401, 143 ja 144 kohta) on jo selvitetty, että
yleensä tietyn viennin osalta aitoustodistuksesta laadittiin kaksi versiota, joilla oli
sama numero, ja että kunkin täytäntöönpanoasetuksen 4 artiklan mukaisesti
molemmissa versioissa oli allekirjoitus ja leima, joka ilmeisesti oli peräisin samalta
aitoustodistuksen antamiseen toimivaltaiselta elimeltä eli joko Junta Nacional de
Carnesilta tai Secretaría de Agricultura, Ganadería y Pescalta.
- 128.
- Samaten tietyn todistuksen eri versioissa olevien nimikirjoitusten vertailu osoittaa,
että ensi näkemältä ne ovat identtiset, tai ainakin hyvin samankaltaiset.
- 129.
- Vielä on todettava, että näissä kahdessa versiossa päiväys, myöntämispaikka sekä
tiedot argentiinalaisesta viejästä, vastaanottajasta yhteisössä ja aluksesta, jolla vienti
oli tarkoitus suorittaa, olivat samat. Argentiinan viranomaisille tarkoitetuissa
versiossa, jossa oli otsikko duplicado, paino oli merkitty selvästi kevyemmäksi
kuin alkuperäiseen tuojalle annettuun todistukseen. Duplicado-versioissa painovaihteli 600 ja 2 000 kilogramman välillä, kun taas alkuperäiskappaleeseen merkitty
paino, joka vastasi tosiasiallisesti yhteisöön vietyä määrää, oli noin
10 000 kilogrammaa. Tältä osin on todettava, että kyseisenä aikana Hilton-naudanlihaa kuljetettiin tavallisesti konteissa, joihin mahtui noin
10 000 kilogrammaa lihaa.
- 130.
- Komission yhteenvetokertomuksen mukaan asiakirjojen väärentämistä helpotti se,
että lomakepohjat eivät olleet numeroituja, että lomakkeiden lukumäärää ei
seurattu ja että viejät täyttivät lomakkeet itse. Tähän on vielä lisättävä, että
vuoden 1993 kertomuksessa todetaan, että sen jälkeen kun toimivaltaiseksi
toimielimeksi aitoustodistusten antamiseen oli Junta Nacional de Carnesin sijaan
tullut Secretaría de Agricultura, Ganadería y Pesca (ks. edellä 16 kohta), kului
useita kuukausia ennen kuin toimivaltasuhteet ja menettelyn yksityiskohdat saatiin
selvästi määriteltyä, mitä tietyt yritykset käyttivät hyväkseen ja kiersivät voimassa
olleita säännöksiä.
- 131.
- Näin ollen useat seikat oikeudenkäyntiasiakirjoissa antavat aiheen olettaa, että
Argentiinan toimivaltainen hallintoelin on laatinut todistuksen, jossa on ollut
todistusnumero vähäistä painoa varten, minkä jälkeen se on siirtänyt tämän
todistuksen arkistoonsa antaen eräille argentiinalaisille teurastamoille todistuksen,
jossa on sama numero, samat leimat ja nimikirjoitus ilman merkintää määrästä.
Tämän jälkeen teurastamot saattoivat suurentaa määrää tosiasiallisesti viedyn
mukaiseksi. Yhteenvetokertomuksessa epäillään lisäksi, että Argentiinan tulli- ja
eläinlääkintävirkamiesten on täytynyt sulkea silmänsä vientierää rahdattaessa.
- 132.
- Esillä olevassa asiassa on katsottava, että kantajat eivät kohtuullisesti arvioiden ole
voineet havaita kyseisiä väärennöksiä, koska tällainen tarkastaminen ei ollut niille
mahdollista. Kuten kantajat ovat perustellusti todenneet, väärennetyt
aitoustodistukset eivät olleet tunnistettavissa sellaisiksi. Lisäksi mikään seikka
oikeudenkäyntiasiakirjoissa ei anna aihetta päätellä, että kantajilla olisi ollut syytä
epäillä aitoustodistusten pätevyyttä.
- 133.
- Vielä on todettava kaksi asiaa siitä hinnasta, jonka kantajat ovat maksaneet
oikeudenkäynnin kohteena olevasta naudanlihasta.
- 134.
- Ensinnäkään ei ole kiistetty sitä, että tuontimaksun puuttuminen Hilton-kiintiöltä
tarkoitti, että Hilton-naudanlihasta maksettu hinta ylitti ilman aitoustodistusta
myydystä naudanlihasta maksetun hinnan. Tältä osin kantajat totesivat, että
hinnanero näiden kahden lihalajin välillä vastasi likipitäen maksuja, jotka oli
suoritettava tuotaessa muuta kuin Hilton-naudanlihaa, eikä komissio ole tätä
kiistänyt.
- 135.
- Toiseksi komissio ei ole kiistänyt myöskään sitä kantajien väitettä, että myöhemmin
väärennetyiksi todetuin aitoustodistuksin maahantuodusta naudanlihasta maksettu
hinta oli likipitäen samalla tasolla kuin pätevin aitoustodistuksin maahantuodun
Hilton-naudanlihan hinta.
- 136.
- Edellä todettu osoittaa kantajien toimineen vilpittömässä mielessä kyseisen
lihantuonnin osalta.
- 137.
- Koska kantajat tekivät ostosopimuksensa ja suorittivat kyseisen lihantuonnin
tavanomaista liiketapaa noudattaen, komission tehtävänä on osoittaa kantajien
ilmeinen huolimattomuus.
- 138.
- Komissio ei kuitenkaan ole edes yrittänyt osoittaa tätä. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen tätä koskevaan kysymykseen se vastasi suullisessa käsittelyssä
toistaen vain riidanalaiseen päätökseen sisältyvät väitteet, joiden mukaan kantajat
eivät ole osoittaneet kaikkea tarpeellista huolellisuutta, koska kantajat ovat
laiminlyöneet ryhtyä kaikkiin mahdollisiin varotoimiin sopimuskumppaniensa ja
välittäjiensä osalta Argentiinassa ja laiminlyödessään suoraan tutkia sen, miten
niiden käyttämät aitoustodistukset ovat päätyneet niille.
- 139.
- Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että kantajat eivät ole toimineet
puutteellista huolellisuutta osoittaen eivätkä asetuksen N:o 1430/79 13 artiklassa
tarkoitetulla tavalla vilpillisesti tai ilmeisen huolimattomasti.
Erityistilanne
- 140.
- Asiaan sovellettavien säännösten mukaan ja vakiintuneen oikeuskäytännön
mukaisesti se, että tullietuuskohtelun saamiseksi tavaroille, jotka ilmoitetaan
vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi, esitetään, vaikkakin vilpittömässä mielessä,
asiakirjoja, jotka myöhemmin todetaan väärennetyiksi, ei sellaisenaan voi olla
erityistilanne, jonka vuoksi tuontitullit olisi peruutettava (asetuksen N:o 3799/86
4 artiklan 2 kohdan c alakohta ja asetuksen N:o 2454/93 904 artiklan c alakohta;
em. asia Van Gend & Loos ja Expeditiebedrijf Wim Bosman v. komissio, tuomion
16 kohta, em. asia Acampora, tuomion 8 kohta ja asia C-97/95, Pascoal & Filhos,
tuomio 17.7.1997, Kok. 1997, s. I-4209, 5760 kohta).
- 141.
- Esillä olevassa asiassa kantajat eivät kuitenkaan pelkästään vetoa siihen, että ne
ovat kyseisen lihantuonnin osalta esittäneet väärennetyt asiakirjat vilpittömässä
mielessä. Pääasiallisesti kantajat vetoavat peruutushakemuksensa tueksi niihin
vakaviin laiminlyönteihin, joihin komissio on syyllistynyt Hilton-kiintiön valvonnassa,
mikä kantajien mukaan on tehnyt väärentämisen helpommaksi.
- 142.
- Tästä seuraa, että edellä mainitut säännökset eivät vastoin komission väitettä estä
tuontitullien peruuttamista.
- 143.
- Perustamissopimuksen 155 artiklan ja hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti
komissiolla oli velvollisuus varmistaa Hilton-kiintiön moitteeton soveltaminen ja
huolehtia siitä, ettei kiintiötä ylitetä (ks. vastaavasti asia 175/84, Krohn v. komissio,
tuomio 15.1.1987, Kok. 1987, s. 97, 15 kohta).
- 144.
- Tämä valvontavelvoite johtuu myös täytäntöönpanoasetuksista. Niiden 6 artiklan
1 kohdassa näet todetaan, että jäsenvaltiot toimittavat komissiolle kultakin
kymmenen päivän jaksolta tai viimeistään kahden viikon kuluttua kyseisen jakson
päättymisestä alkuperämaittain ja yhdistetyn nimikkeistön mukaisesti eriteltynä
tiedot siitä, kuinka paljon 1 artiklassa tarkoitettuja tuotteita on luovutettu
vapaaseen liikkeeseen. Tällainen vaatimus olisi vailla merkitystä, jos siihen ei liittyisi
velvoitetta, että komission on valvottava, että kiintiötä sovelletaan moitteettomasti.
- 145.
- Lisäksi komission ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen pyynnöstä esittämistä
asiakirjoista ilmenee, että Argentiinan viranomaiset ovat vuosina 1991 ja 1992
lähettäneet komissiolle säännöllisesti luetteloja Hilton-naudanlihaa koskevista
aitoustodistuksista, jotka on myönnetty kymmenenä lähettämistä
edeltävänä päivänä, ja että luettelossa on myös viitetietoja kuten aitoustodistuksen
numero, argentiinalainen viejä, yhteisössä oleva vastaanottaja sekä viedyn määrän
nettopaino. Argentiinan viranomaiset ovat niin ikään toimittaneet komissiolle
allekirjoittamiseen oikeutettujen argentiinalaisten virkamiesten nimet ja heidän
nimikirjoitusnäytteensä.
- 146.
- Näin ollen on todettava, että ainoastaan komissiolla oli hallussaan tarpeelliset
selvitykset Hilton-kiintiön tehokkaaseen valvontaan. Tämän vuoksi komissiolla oli
sitäkin suuremmalla syyllä velvoite valvoa, että kiintiötä sovelletaan moitteettomasti.
- 147.
- Oikeudenkäyntiasiakirjoista kuitenkin ilmenee, että komission Hilton-kiintiön
soveltamista koskevassa valvonnassa oli vakavia puutteita kyseisenä aikana.
- 148.
- Komissio ei ensinnäkään ole vuosien 1991 ja 1992 osalta tarkastanut säännöllisesti
ja tehokkaasti Argentiinan viranomaisten toimittamia tietoja kiintiöidyistä
vientimääristä, eikä se ole verrannut aitoustodistuksia muiden jäsenvaltioiden sille
toimittamiin tietoihin. Jos komissio olisi huolehtinut tällaisesta tarkastamisesta,
petoksiin syyllistyminen olisi kaikella todennäköisyydellä voitu havaita paljon
aikaisemmin.
- 149.
- Komission harjoittama tuontivalvonta on tosiasiassa ollut ainoastaan summittaista
ja epätäydellistä.
- 150.
- Komissio on tiivistänyt sille toimitetut tiedot luetteloiksi, jotka on laadittu vasta
seuranneen vuoden alussa, joten määrälliset poikkeamat ja mahdolliset ylitykset
ovat olleet vasta tällöin havaittavissa. Tästä syystä komissio ei ole voinut informoida
jäsenvaltioita samana vuonna kyseistä vuotta koskevan kiintiön mahdollisesta
täyttymisestä.
- 151.
- Luettelot olivat sitä paitsi vain käsin laadittuja. Jos komissio olisi saattanut tiedot
tietokonepohjaiseen muotoon, se olisi voinut valvoa asiaa paljon tehokkaammin.
Lisäksi komissio olisi voinut ilman erityisiä vaikeuksia ratkaista ongelmat, jotka
johtuivat siitä, ettei aitoustodistukseen kirjattu merkintä jäsenvaltiosta, johon tavara
oli tarkoitettu tuotavaksi, ollut sitova, minkä vuoksi tuonti on voinut tapahtua
toiseen kuin aitoustodistuksessa mainittuun jäsenvaltioon.
- 152.
- Toiseksi komissio on laiminlyönyt saattaa jäsenvaltioiden tietoon aitoustodistusten
allekirjoittamiseen oikeutettujen argentiinalaisten virkamiesten nimikirjoitusnäytteet,
eikä se ole julkaissut näitä myöskään Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä. Näin
ollen kansallisilla viranomaisilla ei ollut tehokasta keinoa havaita väärennöksiä
ajoissa.
- 153.
- Kolmanneksi on todettava, että komissio laiminlöi reagoida aiemmin tehtyihin
ilmoituksiin Hilton-kiintiön ylittymisestä.
- 154.
- Tältä osin yhteenvetokertomuksesta ilmenee, että Argentiinassa vuonna 1993
tehdyssä tutkimuksessa havaittiin vuosina 1991 ja 1992 esitetyn yli 460 väärennettyä
aitoustodistusta. Siten näinä kahtena vuotena yhteisöön tuotiin 4 500 tonnia
naudanlihaa virheellisin aitoustodistuksin, ja tältä osin jäi kantamatta maksuja noin
18 miljoonaa ecua.
- 155.
- Ei ole kiistetty, että jo vuonna 1989 komissio oli todennut suurusluokaltaan
vastaavia ylityksiä. Kuten edellä mainitussa asiassa Eyckeler & Malt vastaan
komissio annetun tuomion 178 kohdasta käy ilmi, komissio on myöntänyt, että
pelkästään mainittuna vuotena Hilton-kiintiö ylitettiin yli 3 000 tonnilla.
- 156.
- Se, ettei tähän havaintoon reagoitu, on toimielimen vakava laiminlyönti. Havaittujen
väärinkäytösten olisi pitänyt kiinnittää sen huomio tarpeeseen tehostaa valvontaa.
Toimielimen olisi siten kyseisenä aikana pitänyt aloittaa tutkimukset kiintiön
ylitysten täsmällisten syiden löytämiseksi.
- 157.
- Jos komissio olisi ajoissa ryhtynyt tehokkaampiin valvontatoimenpiteisiin niiden
ongelmien selvittämiseksi, jotka liittyivät vuoden 1989 kiintiöylityksiin, vuosina 1991
ja 1992 tehdyt väärennökset eivät ilmeisestikään olisi voineet nousta havaitulle
tasolle eli noin 10 prosenttiin Hilton-kiintiöstä. Taloudellisille toimijoille
aiheutuneita vahinkoja olisi näin ollen varmastikin voitu rajoittaa.
- 158.
- Laiminlyönti ottaa käyttöön tehokas valvontajärjestelmä sekä muut todetut
laiminlyönnit Hilton-kiintiön valvonnassa loivat edellytykset väärennysten
jatkumiselle ja niiden tässä oikeudenkäynnissä todetulle laajuudelle.
- 159.
- Tällä kohdin perusteluja on vielä syytä toistaa edellä 134 kohdassa todettu eli että
pätevin aitoustodistuksin myydyn Hilton-naudanlihan markkinahinta oli tavallisesti
huomattavasti korkeampi kuin ilman aitoustodistusta myydyn lihan hinta, mikä
selittyi sillä, että Hilton-kiintiön ulkopuolella tuodusta naudanlihasta oli suoritettava
suuruudeltaan 10 Saksan markan suuruinen maksu yhdeltä kilogrammalta (ks.
edellä 10 kohta).
- 160.
- Kantajien väärennetyin aitoustodistuksin maahantuomasta naudanlihasta maksama
hinta oli, mitä komissio ei kiistä, likipitäen samalla tasolla kuin hinta, jota pyydettiinpätevin aitoustodistuksin maahantuodusta Hilton-naudanlihasta (ks. myös edellä
135 kohta).
- 161.
- Tämän vuoksi kantajat väittävät, että oikeudenkäynnin kohteena olevan
lihantuonnin osalta kantajat ovat Hilton-naudanlihasta maksamansa korkeamman
ostohinnan vuoksi taloudellisesti asiaa tarkasteltuna jo maksaneet suurinpiirtein
oikeudenkäynnin kohteena olevaan tuontiin sovellettavaa tuontimaksua vastaavan
summan, mitä komissio ei kiistä.
- 162.
- On totta, että tullivelallisen luottamusta sittemmin valvonnan johdosta
väärennetyksi todetun aitoustodistuksen pätevyyteen ei tavallisesti suojata yhteisön
oikeudessa, koska tämä sisältyy liikeriskiin (em. asia Van Gend & Loos ja
Expeditiebedrijf Wim Bosman v. komissio, tuomion 17 kohta, em. asia Acampora,
tuomion 8 kohta, em. asia Mecanarte, tuomion 24 kohta ja em. asia Pascoal &
Filhos, tuomion 59 ja 60 kohta).
- 163.
- Esillä olevassa asiassa väärennökset eivät kuitenkaan olisi johtaneet Hilton-kiintiön
huomattavaan ylittymiseen, ellei komissio olisi laiminlyönyt velvollisuuttaan seurata
ja valvoa kiintiön soveltamista vuosina 1991 ja 1992. Näin ollen nämä väärennökset,
jotka sitä paitsi on toteutettu erittäin taitavasti, ylittivät kantajille
edellisessä kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti kuuluvan tavanomaisen
liikeriskin.
- 164.
- Koska asetuksen N:o 1430/79 13 artikla on tarkoitettu sovellettavaksi taloudellisen
toimijan ja hallintoelimen välistä suhdetta kuvaavien olosuhteiden ollessa sellaiset,
ettei olisi kohtuullista antaa tämän toimijan kärsiä vahinkoa, jota hänelle ei
tavallisesti olisi aiheutunut (em. asia Coopérative agricole d'approvisionnement des
Avirons, tuomion 21 kohta), on katsottava, että kaiken edellä esitetyn perusteella
esillä olevan asian olosuhteet ovat sellaiset, että tässä tapauksessa on kyse
mainitussa säännöksessä tarkoitetusta erityistilanteesta ja että niiden vuoksi
tuontitullien peruuttaminen on perusteltua.
- 165.
- Komissio on siten tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että laiminlyönnit
kiintiön soveltamisen valvonnassa eivät missään tapauksessa voisi johtaa siihen, että
käsillä olisi erityistilanne.
- 166.
- Edellä esitetyn vuoksi myös kolmas kanneperuste, joka koskee asetuksen
N:o 1430/79 13 artiklan rikkomista, on ensimmäisen kanneperusteen tavoin
hyväksyttävä.
- 167.
- Näin ollen riidanalainen päätös on kumottava, eikä ole tarpeen ottaa kantaa
toiseen, neljänteen ja viidenteen kanneperusteeseen, jotka koskevat olennaisten
menettelymääräysten rikkomista, suhteellisuusperiaatteen loukkaamista ja
perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.
Oikeudenkäyntikulut
- 168.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt
asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kantajien vaatimusten
mukaisesti.
- 169.
- Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan perusteella asiaan
väliintulijana osallistunut Yhdistynyt kuningaskunta vastaa omista
oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(ensimmäinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Kumotaan komission 26.1.1996 tekemä ja Saksan liittotasavallalle
osoittama päätös, joka koskee hakemusta tuontitullien peruuttamiseksi.
2) Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
3) Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta vastaa
omista oikeudenkäyntikuluistaan.
VesterdorfMoura Ramos
Mengozzi
|
Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä syyskuuta 1998.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
presidentti