JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
PAOLO MENGOZZI
28 päivänä heinäkuuta 2016 (1)
Asia C‑173/15
GE Healthcare GmbH
vastaan
Hauptzollamt Düsseldorf
(Ennakkoratkaisupyyntö – Finanzgericht Düsseldorf (Düsseldorfin verotuomioistuin, Saksa))
Ennakkoratkaisupyyntö – Tulliliitto – Yhteisön tullikoodeksi – Asetus (ETY) N:o 2913/92 – Asetus (ETY) N:o 2454/93 – Tullausarvo – Tavaramerkkien rojaltien tai lisenssimaksujen sisällyttäminen tullausarvoon – Tavaramerkkien rojaltien tai lisenssimaksujen maksaminen yhtiölle, joka on etuyhteydessä tavaroiden myyjään ja ostajaan – Tavaroiden myyntiin, palvelujen suorituksiin ja suojatun nimen käyttöön perustuvat rojaltit tai lisenssimaksut – Objektiivisiin ja laskettavissa oleviin tietoihin perustuva asianmukainen erittely
I Johdanto
1. Voidaanko tavaramerkkien rojaltit tai lisenssimaksut sisällyttää maahantuotujen tavaroiden tullausarvoon, vaikka niiden määrä ei ollut tiedossa tullivelan syntymisen ajankohtana? Mikäli vastaus on myöntävä, kysytään, onko tavaramerkkien rojaltit tai lisenssimaksut maksettava, ja mitä menettelytapoja noudattaen, kun ne eivät liity yksinomaan maahantuotuihin tavaroihin ja kun sekä ostaja että myyjä kuuluvat samaan konserniin kuin yritys, jolle maksut on maksettava?
2. Tällaisia ovat olennaiselta sisällöltään Finanzgericht Düsseldorfin (Düsseldorfin verotuomioistuin, Saksa) esittämät ennakkoratkaisukysymykset, jotka koskevat yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92,(2) sellaisena kuin se on muutettuna 20.11.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1791/2006(3) (jäljempänä tullikoodeksi),(4) säännösten sekä myös tietyistä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93,(5) sellaisena kuin se on muutettuna 23.10.2006 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1792/2006(6) (jäljempänä soveltamisasetus),(7) säännösten tulkintaa.
3. Kysymykset on esitetty oikeusriidassa, jossa asianosaisia ovat GE Healthcare GmbH ‑niminen yhtiö ja Hauptzollamt Düsseldorf (Düsseldorfin keskustullitoimipaikka) ja joka koskee GE Healthcaren esittämää tuontitullien lisenssimaksujen palauttamista koskevaa vaatimusta, joka perustuu siihen, ettei yhtiölle M maksettujen tavaramerkkien lisenssimaksujen määrää olisi pitänyt lisätä niiden tavaroiden tullausarvoon, jotka GE Healthcare oli tuonut yhteisöön kolmansien maiden myyjiltä, jotka kuuluvat samaan konserniin eli General Electric ‑konserniin (jäljempänä GE-konserni).
4. Tarkemmin sanoen asiakirja-aineistosta ilmenee, että yhtiö, jonka yleisseuraannon saajaksi GE Healthcare tuli, teki 1.1.2003 lisenssisopimuksen (trademark agreement) niin ikään GE-konserniin kuuluvan M:n kanssa. Sopimuksen II A §:n mukaan M myönsi GE Healthcarelle vastikkeellisen ja yksinoikeudettoman lisenssin, jolla sille annettiin lupa käyttää GE-konsernin tavaramerkkiä valmistetuissa ja myytävissä tuotteissa sekä kolmansille suoritettavissa palveluissa tiukimpien laatuvaatimusten mukaisesti.(8) Tämän nojalla syntyneet lisenssimaksut olivat 31.12. kunakin kalenterivuonna 0,95 prosenttia GE Healthcaren liikevaihdosta tavaramerkin käytön osalta ja 0,05 prosenttia sen liikevaihdosta GE-liikenimen käytön osalta. Lisenssimaksujen määrän laskemisen osalta sopimuksessa määrättiin erityisesti menettelytavoista, joiden mukaisesti GE Healthcaren oli tiedotettava M:lle hinnoista, sekä menettelytavoista, joiden mukaisesti tämä tarkastaa laskelmat.
5. M myönsi lisäksi GE Healthcarelle yksinoikeudettoman ja maksuttoman lisenssin, jolla sille annettiin lupa vapaan harkintansa mukaan pitää käyttämissään tuotteissa olevaa tavaramerkkiä esillä tarkastuksissa, kaupallisissa näytteissä, romussa tai jätteissä. Tämän lisäksi GE Healthcare sai luvan käyttää mainitun tavaramerkin nojalla lisenssimaksutta tuotteita kaupallisissa suhteissaan sellaisten (samaan konserniin kuuluvien) yhtiöiden kanssa, jotka olivat oikeutettuja käyttämään lisenssiä lisenssisopimuksessa muotoiltuja ehtoja vastaavin ehdoin.
6. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan M:llä oli lisenssisopimukseen perustuvat laajat valvontavaltuudet ja laatuvaatimusten laiminlyönnin tapauksessa oikeus irtisanoa sopimus nopeasti.
7. Vuoden 2007 ja vuoden 2009 välisen ajan osalta suoritetussa tullitarkastuksessa Düsseldorfin keskustullitoimipaikka totesi erityisesti, että GE Healthcare oli ostanut GE-konserniin kuuluvilta yhtiöiltä kolmansista maista peräisin olevia tavaroita mutta oli perusteettomasti jättänyt ilmoittamatta näiden tavaroiden tullausarvon määrittämiseen perustuvat lisenssimaksut. Näin ollen Düsseldorfin keskustullitoimipaikka vaati maksamattomat tuontitullit perittäviksi jälkitullauksena.
8. Tuontitullit maksettuaan GE Healthcare haki niiden palautusta tullikoodeksin 236 artiklan mukaista menettelyä noudattaen. Hakemus perustui siihen, että lisenssisopimuksen nojalla maksetut lisenssimaksut eivät ole tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla lisenssimaksuja, jotka on lisättävä maahantuotujen tavaroiden tullausarvoon. GE Healthcaren mukaan nämä maksut eivät näet liity maahantuotuihin tavaroihin eivätkä ainakaan ole tässä artiklassa tarkoitettu ”tavaroiden myynnin edellytys”.
9. Düsseldorfin keskustullitoimipaikan hylättyä hakemuksen GE Healthcare valitti päätöksestä ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.
10. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että pääasian ratkaisu riippuu tullikoodeksin säännösten ja soveltamisasetuksen tulkinnasta, minkä vuoksi se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Voidaanko [tullikoodeksin] 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut lisenssimaksut sisällyttää tullausarvoon, vaikka rojaltien tai lisenssimaksujen syntymistä ei ole mahdollista määritellä sopimuksen tekoajankohtana eikä tullivelan syntymisen kannalta merkityksellisenä ajankohtana, joka riidanalaisessa tapauksessa määräytyy [tämän] koodeksin 201 artiklan 2 kohdan ja 214 artiklan 1 kohdan perusteella?
2) Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voivatko tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tavaramerkkien lisenssimaksut liittyä maahantuotuihin tavaroihin, vaikka niitä maksetaan myös palveluista ja yhteisen konsernin nimen keskeisen osan käytöstä?
3) Mikäli toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, voivatko tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tavaramerkkien lisenssimaksut olla tullikoodeksin 32 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna edellytyksenä maahan tuotujen tavaroiden myynnille yhteisöön vietäviksi, vaikka niiden maksamista on pyytänyt ja ne on maksanut myyjään ja ostajaan etuyhteydessä oleva yritys?
4) Mikäli kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi ja lisenssimaksut liittyvät, kuten käsiteltävässä asiassa, osittain maahantuotuihin tavaroihin ja osittain tuonnin jälkeisiin palveluihin, seuraako [täytäntöönpanoasetuksen] 158 artiklan 3 kohdan ja [täytäntöönpanoasetuksen] liitteessä 23 esitetyn tullikoodeksin 32 artiklan 2 kohdan tulkintaa koskevan huomautuksen mukaisesti ainoastaan objektiivisten ja laskettavissa olevien tietojen perusteella tehtävästä asianmukaisesta erittelystä, että ainoastaan tullikoodeksin 29 artiklan mukainen tullausarvo voidaan oikaista, vai voidaanko siinä tapauksessa, ettei tullausarvoa voida määrittää tämän 29 artiklan perusteella, tullikoodeksin 31 artiklan mukaisessa tullausarvon määrittelyssä käyttää myös tullikoodeksin soveltamisasetuksen 158 artiklan 3 kohdassa säädettyä erittelyä, mikäli näitä kustannuksia ei muuten otettaisi huomioon”?
II Menettely unionin tuomioistuimessa
11. Kirjallisia huomautuksia ennakkoratkaisukysymyksistä ovat esittäneet pääasian asianosaiset, Saksan ja Italian hallitukset sekä Euroopan komissio. Unionin tuomioistuin on asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päätteeksi katsonut, että sillä on työjärjestyksensä 76 artiklan 2 kohdan mukaan riittävät tiedot asian ratkaisemiseen ilman suullista käsittelyä.
III Asian tarkastelu
A Alustavat huomiot
12. Maahantuotujen tavaroiden tullausarvon määrityksestä annettujen unionin säännösten tavoitteena on saada aikaan oikeudenmukainen, yhtenäinen ja neutraali järjestelmä, jossa ei käytetä mielivaltaisia eikä kuvitteellisia tullausarvoja.(9)
13. Tullausarvon on siis ilmennettävä maahantuodun tavaran todellista arvoa, ja siinä on otettava huomioon tämän tavaran kaikki osat, joilla on taloudellista arvoa.(10)
14. Tullikoodeksin 29 artiklan mukaan maahantuotujen tavaroiden tullausarvona käytetään siten lähtökohtaisesti niiden kauppa-arvoa eli hintaa, joka niistä on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava myytäessä ne vietäviksi yhteisön tullialueelle, tarvittaessa erityisesti tämän koodeksin 32 artiklan mukaisesti tehdyn tarkistuksen jälkeen.(11)
15. Tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa täsmennetään, että tullausarvon määrittämiseksi ”29 artiklan mukaisesti” maahantuoduista tavaroista tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan on lisättävä ”arvonmäärityksen kohteena oleviin tavaroihin liittyvät rojaltit ja lisenssimaksut, jotka ostajan on niiden myynnin edellytyksenä maksettava suoraan tai välillisesti, jos nämä maksut eivät sisälly tavaroista tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan”.
16. Soveltamisasetuksen 157 artiklan 1 kohdan mukaan tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ”rojalteilla ja lisenssimaksuilla” tarkoitetaan erityisesti sellaisten oikeuksien käytöstä suoritettavia maksuja, jotka liittyvät ”maahantuodun tavaran myyntiin vientiä varten (erityisesti kaupalliset merkit tai tavaramerkit, rekisteröidyt mallit)”, tai ”maahantuodun tavaran käyttöön tai jälleenmyyntiin (erityisesti tekijänoikeudet, maahantuotuun tavaraan erottamattomasti sisältyvät valmistusmenetelmät)”.
17. Soveltamisasetuksen 157 artiklan 2 kohdassa täsmennetään tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamisedellytykset siten, että rojaltit tai lisenssimaksut voidaan lisätä tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan ainoastaan, jos tämä maksu yhtäältä ”liittyy arvonmäärityksen kohteena olevaan tavaraan”, ja toisaalta ”muodostaa kyseisen tavaran myyntiehdon”.
18. Edellä esitetystä seuraa, että rojaltien tai lisenssimaksujen maksamista koskevassa tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa vaaditun tarkistuksen edellytyksenä on kolmen kumulatiivisen edellytyksen täyttyminen eli se, että rojalteja tai lisenssimaksuja ei ole sisällytetty tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan, että niiden on liityttävä maahantuotuihin tavaroihin ja että ostaja on velvoitettava maksamaan rojaltit tai lisenssimaksut maahantuotujen tavaroiden myynnin edellytyksenä.
19. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei ole esittänyt pääasiassa kysymyksiä ensimmäisestä edellytyksestä. On näet selvää, ettei GE Healthcare ole sisällyttänyt sen ja M:n välisen lisenssisopimuksen kohteena olleen tavaramerkin käyttöön liittyviä rojalteja tai lisenssimaksuja kolmansista maista tuomiensa tavaroiden tullausarvoon.(12)
20. Sitä vastoin kaksi muuta edellytystä, jotka koskevat yhtäältä sitä ”suhdetta” tai yhteyttä, joka rojalteilla tai lisenssimaksuilla on oltava maahantuotuihin tavaroihin, ja toisaalta velvollisuutta maksaa ne näiden tavaroiden ”myynnin edellytyksenä”, ovat keskeisellä sijalla ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämässä kolmessa ensimmäisessä kysymyksessä.
21. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kahdella ensimmäisellä kysymyksellä on tarkoitus lähinnä osoittaa, ”liittyvätkö” rojaltit tai lisenssimaksut maahantuotuihin tavaroihin, vaikka lisenssisopimuksen tekemisen ajankohtana tai tullivelan syntymisen ajankohtana ei ole mahdollista määritellä, onko rojalteja tai lisenssimaksuja maksettava, kun näitä viimeksi mainittuja maksetaan myös GE Healthcaren muille yrityksille suorittamista palveluista ja GE-konsernin liikenimen käytöstä. Kolmannella kysymyksellään ja siinä tapauksessa, että kahteen ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa saada selvyyden siihen, muodostavatko rojaltit tai lisenssimaksut maahantuotujen tavaroiden ”myynnin edellytyksen”, vaikka pääasiassa niitä on vaatinut yritys, joka on etuyhteydessä niin maahantuotujen tavaroiden ostajaan kuin myyjäänkin, ja vaikka niitä maksetaan tälle samalle yritykselle. Kuten jäljempänä selvennän, tämän kysymyksen tarkastelu edellyttää varsinkin soveltamisasetuksen 160 artiklan tulkintaa; siinä täsmennetään keskeisesti, että kun maahantuotujen tavaroiden ostaja maksaa rojaltin tai lisenssimaksun kolmannelle osapuolelle, tämän rojaltin tai lisenssimaksun katsotaan olevan näiden tavaroiden myynnin edellytys vain, jos myyjä tai myyjään etuyhteydessä oleva henkilö vaatii ostajalta tätä maksua.
22. Vain jos myös kolmanteen kysymykseen vastataan myöntävästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä kysymyksellään, onko niin, että tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tarkistus, jossa soveltamisasetuksen 158 artiklan 3 kohdan mukaisesti tehdään asianmukainen erittely yhtäältä maahantuotuihin tavaroihin liittyvien rojaltien tai lisenssimaksujen ja toisaalta GE Healthcaren tarjoamia palveluja koskevien maksujen välillä, voidaan tehdä ainoastaan, jos tullausarvo voidaan määrittää tullikoodeksin 29 artiklassa mainitun kauppa-arvon perusteella mutta ei tämän koodeksin 31 artiklassa – johon ei nimenomaisesti viitata mainitun koodeksin 32 artiklassa – tarkoitetun toissijaisen menetelmän perusteella.
23. Näiden täsmennysten jälkeen on seuraavaksi syytä tutkia ennakkoratkaisukysymyksiä yksi kerrallaan.
B Kaksi ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä – liittyvätkö rojaltit tai lisenssimaksut maahantuotuihin tavaroihin?
24. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii ensinnäkin lähinnä sitä, ”liittyvätkö” rojaltit tai lisenssimaksut maahantuotuihin tavaroihin tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla, vaikka lisenssisopimuksen tekemisen ajankohtana tai tullivelan syntymisen ajankohtana on epävarmaa, onko nämä rojaltit tai nämä lisenssimaksut maksettava. Toiseksi se on epävarma siitä, voivatko rojaltit tai lisenssimaksut täyttää tämän saman edellytyksen, kun niitä ei makseta yksinomaan maahantuotujen tavaroiden myynnistä vaan myös GE Healthcaren muille yrityksille suorittamista palveluista ja GE-konsernin liikenimen käytöstä.
25. GE Healthcare katsoo, että tällaiset seikat sulkevat pois sen, että rojaltien tai lisenssimaksujen voitaisiin katsoa liittyvän maahantuotuihin tavaroihin, jolloin tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua tarkistusta ei pitäisi tehdä, mutta kaikki muut asianosaiset ovat asiasta päinvastaista mieltä.
26. Minä puolestani haluan ennen kaikkea muistuttaa, että ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä on yksistään ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, ei unionin tuomioistuimen, tehtävänä arvioida pääasian tosiseikkoja, kuten erityisesti GE Healthcaren ja M:n välisen lisenssisopimuksen ehtoja.
27. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamista selvityksistä käy tämän kysymyksen osalta selville, että suojatulla tavaramerkillä varustetut maahantuodut tavarat myydään lisenssisopimuksen mukaan GE-konserniin kuuluville kolmansille osapuolille GE Healthcaren maksamia rojalteja tai lisenssimaksuja vastaan, mutta tämä voi myös tuoda lisenssimaksutta maahan sellaisia suojatulla tavaramerkillä varustettuja tavaroita, joita käytetään testaustarkoituksissa, esittelylaitteina, romuna tai jätteinä, sekä tavaroita, jotka jälleenmyydään muille GE-konsernin yhtiöille, jotka ovat GE Healthcaren tavoin velvollisia maksamaan rojalteja tai lisenssimaksuja. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ilmoitusten mukaan tavaramerkkien rojaltien tai lisenssimaksujen määrä vahvistetaan GE Healthcaren vuotuisen liikevaihdon perusteella; liikevaihtoon sisältyvät myös palvelut, joita GE Healthcare tarjoaa maahantuomiensa tavaroiden avulla.
28. Edellä esitetyt seikat siis askarruttavat ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta siltä osin, liittyvätkö rojaltit tai lisenssimaksut tavaroiden maahantuontiin. Niiden maksaminen näet näyttää yhtäältä riippuvan tavaroiden käytöstä, toisin sanoen tavaroiden maahantuonnin jälkeisestä toiminnasta ajankohtana, jolloin tullivelka on jo syntynyt ja tavarat on luovutettu vapaaseen liikkeeseen. Toisaalta maksettavien rojaltien tai lisenssimaksujen määrää ei vahvisteta jokaisen maahantuodun tavaran hinnan perusteella.
29. Ensimmäisen kohdan osalta asiakirja-aineistosta ilmenee, että velvollisuudesta maksaa GE Healthcaren maahantuomiin tavaroihin kiinnitetyn tavaramerkin käyttöä vastaavat rojaltit tai lisenssimaksut määrätään lisenssisopimuksessa, mutta tämä ei koske edellä 27 kohdassa mainittuja erityistapauksia, jotka antavat oikeuden maksusta vapautukseen. Näin ollen rojaltit tai lisenssimaksut liittyvät maahantuotuihin tavaroihin, vaikka maksujen tarkka määrä ei ole selvillä lisenssisopimuksen tekoajankohtana eikä myöhemmin tulli-ilmoituksen hyväksymisajankohtana tai tullivelan syntymisajankohtana.
30. Kuten Saksan hallitus ja komissio ovat täysin perustellusti todenneet, tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetetuissa soveltamisedellytyksissä ei vaadita, että niiden rojaltien tai lisenssimaksujen määrän, jotka maahantuotujen tavaroiden ostajan on maksettava, olisi oltava selvillä jo tullivelan syntymishetkellä.
31. Soveltamisasetuksen säännöksissä vahvistetaan, että tullivelan syntymisen jälkeen maksettavan hinnan tarkistaminen jälkikäteen on täysin mahdollista. Siten tulliviranomaiset voivat soveltamisasetuksen 156 a artiklan 1 kohdan nojalla asianomaisen pyynnöstä sallia, että tietyt erät, jotka on lisättävä tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan ja jotka eivät ole laskettavissa tullivelan syntymisajankohtana, lasketaan soveltuvilla erityisperusteilla. Lisäksi tämän asetuksen 254 artiklassa sallitaan tulliviranomaisille tulli-ilmoituksen tekijän pyynnöstä vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevan sellaisen puutteellisen ilmoituksen hyväksyminen, joka voi kyseisen asetuksen 257 artiklan nojalla sisältää väliaikaisen ilmoituksen tullausarvosta. Ilmoitusta voidaan myöhemmin täydentää tai se voidaan korvata saman asetuksen 256, 257 ja 259 artiklassa säädetyin edellytyksin.
32. Tämän lisäksi, jos rojaltien tai lisenssimaksujen ei voitaisi missään tapauksessa katsoa liittyvän maahantuotuihin tavaroihin, koska niiden määrä ei ollut selvillä tullivelan syntymisajankohtana, tällainen tilanne heikentäisi tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdan tehokasta vaikutusta. Kuten tullikoodeksikomitean (tullausarvoa käsittelevä jaosto) huomautuksen nro 3 14 kohdasta, joka koskee rojaltien ja lisenssimaksujen vaikutusta tullausarvoon, ilmenee, nämä maksut lasketaan yleensä arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden maahantuonnin jälkeen.(13) Juuri tämän takia tullausarvon lopullista määritystä on joko lykättävä erityisesti soveltamisasetuksen 257 artiklan mukaisesti tai on tehtävä tämän asetuksen 156 a artiklassa tarkoitettu tarkistus.
33. Tästä mielestäni seuraa, että tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ei edellytetä, että tavaramerkkien rojaltien tai lisenssimaksujen määrän olisi oltava selvillä viimeistään tullivelan syntymisajankohtana, jotta mainitussa artiklassa tarkoitettua maahantuotujen tavaroiden tullausarvon tarkistusta voitaisiin soveltaa.
34. Toinen kohta – joka liittyy siihen, että maksettavien rojaltien tai lisenssimaksujen määrä vahvistetaan lisenssisopimuksen mukaan kunkin maahantuodun tavaran hinnasta riippumatta – puolestaan ei mielestäni sulje pois rojaltien tai lisenssimaksujen yhteyttä maahantuotuihin tavaroihin.
35. Soveltamisasetuksen 161 artiklan toisen alakohdan mukaan on tosiaan niin, että rojaltin tai lisenssimaksun maksamisen on katsottava liittyvän arvonmäärityksen kohteena olevaan tavaraan, jos sen määrän laskentamenetelmä perustuu maahantuodun tavaran hintaan.
36. Tämä säännös ei kuitenkaan merkitse, että pääasian kaltaisessa tapauksessa, jossa rojaltia tai lisenssimaksua ei ole vahvistettu kunkin maahantuodun tavaran hinnan perusteella, tämän rojaltin tai lisenssimaksun ja maahantuodun tavaran välillä ei voida katsoa olevan minkäänlaista yhteyttä.
37. Soveltamisasetuksen 161 artiklan toisesta alakohdasta näet ilmenee, että rojaltin tai lisenssimaksun maksaminen ”voi liittyä arvonmäärityksen kohteena olevaan tavaraan” myös silloin, kun tämän rojaltin tai lisenssimaksun määrä ”lasketaan riippumatta maahantuodun tavaran hinnasta”.
38. Käsiteltävässä tapauksessa on kuitenkin selvää, että maksettavien rojaltien tai lisenssimaksujen määrä vastaa niiden maahantuotujen tavaroiden myynnin synnyttämän liikevaihdon prosentuaalista osuutta, joihin lisenssisopimuksen kohteena oleva tavaramerkki on kiinnitetty. Lisenssimaksut siis maksetaan korvaukseksi maahantuotuihin tavaroihin kiinnitetyn tavaramerkin käytöstä.
39. Edellä esitetty tilanne täyttää soveltamisasetuksen 159 artiklassa mainitut kaksi kriteeriä, joilla on tarkoitus tavaramerkkien ja kaupallisten merkkien erityisessä yhteydessä täsmentää siihen ”yhteyteen” liittyvää edellytystä, joka tavaramerkkien rojaltien tai lisenssimaksujen maksamisen ja maahantuotujen tavaroiden välillä on oltava. Siten mainitussa artiklassa täsmennetään, että kaupallisen merkin tai tavaramerkin käyttöoikeuteen liittyvä rojalti tai lisenssimaksu lisätään maahantuodusta tavarasta tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan, ”jos rojalti tai lisenssimaksu koskee tavaroita, jotka jälleenmyydään samassa tilassa tai joille on tuonnin jälkeen suoritettu ainoastaan vähäinen käsittely”, ja jos nämä tavarat ”saatetaan markkinoille tavaramerkillä, joka on kiinnitetty ennen tuontia tai sen jälkeen ja josta rojalti tai lisenssimaksu on maksettu”.
40. Koska näin todella on käsiteltävässä asiassa, rojaltien tai lisenssimaksujen maksamisella on siten ”yhteys” suojatulla tavaramerkillä varustettuihin maahantuotuihin tavaroihin ja erityisesti näiden tavaroiden myynnin synnyttämään vuosivoittoon.(14)
41. Kuten Saksan hallitus on esittänyt, se, että rojaltit tai lisenssimaksut voivat osittain liittyä myös tavaroiden tuonnin jälkeisiin palvelujen suorituksiin tai GE-liikenimen käyttöön, jonka prosentuaalinen osuus on hyvin vähäinen, ei merkitse, ettei rojalteilla tai lisenssimaksuilla olisi mitään yhteyttä maahantuotuihin tavaroihin tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
42. Kuten Saksan hallitus ja komissio ovat täysin perustellusti huomauttaneet, soveltamisasetuksessa otetaan itse asiassa huomioon tilanne, jossa rojaltien tai lisenssimaksujen erittely osoittautuu välttämättömäksi siltä osin kuin ne liittyvät maahantuotuihin tavaroihin vain osittain. Soveltamisasetuksen 158 artiklan 3 kohdan mukaan näet ”jos rojaltit tai lisenssimaksut osittain liittyvät maahantuotuihin tavaroihin ja osittain tavaroihin tuonnin jälkeen lisättyihin muihin aineksiin tai aineosiin taikka tuonnin jälkeisiin suoritteisiin tai palveluihin, voidaan asianmukainen erittely tehdä ainoastaan objektiivisten ja laskettavissa olevien tietojen perusteella [soveltamisasetuksen] liitteessä 23 esitetyn [tulli]koodeksin 32 artiklan 2 kohdan tulkintaa koskevan huomautuksen mukaisesti”.
43. Soveltamisasetuksen 158 artiklan 3 kohdassa edellytetään siis, että tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty edellytys täyttyy, vaikka rojaltit tai lisenssimaksut liittyisivät maahantuotuihin tavaroihin vain osittain. Tässä tapauksessa maahantuotujen tavaroiden tullausarvoon tehtävä tarkistus perustuu objektiivisiin ja laskettavissa oleviin tietoihin, joiden avulla voidaan selvittää yksinomaan maahantuotuihin tavaroihin liittyvien rojaltien tai lisenssimaksujen määrä niin, ettei mukaan oteta muita ainesosia tai myöhempiä liiketoimia tai palvelujen suorituksia, joilla ei ole yhteyttä tavaroiden maahantuontiin.
44. Edellä todetusta seuraa, että edellytys, jonka mukaan rojaltien tai lisenssimaksujen on tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan liityttävä arvonmäärityksen kohteena oleviin maahantuotuihin tavaroihin, täyttyy, vaikka nämä maksut liittyisivät maahantuotuihin tavaroihin vain osittain.
45. Ehdotan näin ollen, että kahteen ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan seuraavasti. Yhtäältä tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, ettei siinä vaadita, että tavaramerkkien rojaltien tai lisenssimaksujen määrän on oltava selvillä jo tullivelan syntymisajankohtana, jotta kyseisessä artiklassa tarkoitettua, tällä tavaramerkillä varustettujen maahantuotujen tavaroiden tullausarvon tarkistusta voitaisiin soveltaa. Toisaalta tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa katsotaan, että tavaramerkkien rojaltit tai lisenssit ”liittyvät” tällä tavaramerkillä varustettuihin maahantuotuihin tavaroihin tässä artiklassa ja soveltamisasetuksen 157 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, vaikka ne liittyisivät mainittuihin tavaroihin vain osittain.
C Kolmas ennakkoratkaisukysymys – onko tavaramerkkien rojaltien tai lisenssimaksujen maksaminen maahantuotujen tavaroiden ”myynnin edellytys”?
46. Kolmannella kysymyksellään – mikäli kahteen ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi – ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa tietää, ovatko rojaltit tai lisenssimaksut maahantuotujen tavaroiden ”myynnin edellytys” tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla, kun niitä on pääasiassa vaatinut yritys, joka on etuyhteydessä niin tavaroiden ostajaan kuin myyjäänkin ja kun niitä maksetaan tälle samalle yritykselle.
47. Muistutan, että tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan rojaltit tai lisenssimaksut sisältyvät maahantuotujen tavaroiden tullausarvoon, jos ostajan ”on maksettava” ne joko suoraan tai välillisesti arvonmäärityksen kohteena olevien tavaroiden ”myynnin edellytyksenä”. Tämä edellytys sisältyy myös soveltamisasetuksen 157 artiklan 2 kohtaan.
48. Tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa sen enempää kuin soveltamisasetuksen 157 artiklan 2 kohdassakaan ei kuitenkaan täsmennetä, mitä maahantuotujen tavaroiden ”myynnin edellytyksellä” on tarkoitettava.
49. Tullikoodeksikomitean (tullausarvoa käsittelevä jaosto) huomautuksen nro 3 12 kohdassa, joka koskee rojaltien ja lisenssimaksujen vaikutusta tullausarvoon, todetaan, että on selvitettävä, onko myyjä valmis myymään tavarat saamatta rojaltia tai lisenssimaksua. Tällainen edellytys voi olla nimenomainen tai implisiittinen ilman että se käy välttämättä ilmi lisenssisopimuksen määräyksistä.
50. Kuten olen edellä jo maininnut, vaikka tullikomitean lausunnot tai päätelmät eivät ole sitovia, ne ovat kuitenkin merkittävä keino sen varmistamisessa, että jäsenvaltioiden tulliviranomaiset soveltavat tullikoodeksia yhdenmukaisesti, ja niiden voidaan sellaisinaan katsoa olevan pätevä keino tämän koodeksin tulkinnassa.(15)
51. Mielestäni voidaan täysin perustellusti katsoa, että rojaltin tai lisenssimaksun maksaminen on maahantuotujen tavaroiden ”myynnin edellytys”, jos myyjä (tai myyjään etuyhteydessä oleva henkilö) ei ole valmis myymään tai ei voi myydä tavaroita saamatta rojaltia tai lisenssimaksua eli toisin sanoen jos ostaja ei voi ostaa maahantuotuja tavaroita maksamatta rojaltia tai lisenssimaksua.(16)
52. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida kyseisen edellytyksen täyttymistä kaikkien asiakirjojen – etenkin lisenssisopimuksen ja tavaroiden myyntisopimuksen – sekä pääasian seikkojen pohjalta.
53. Huomautan edellä sanotusta, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmas kysymys vaikuttaa perustuvan oletukselle, että kyseinen edellytys, josta säädetään tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja soveltamisasetuksen 157 artiklan 2 kohdassa, voitaisiin lähtökohtaisesti täyttää.
54. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii kuitenkin, vastaako pääasiassa kyseessä oleva tilanne, jolle on ominaista kolmen osapuolen suhde (lisenssin ostaja/ottaja, lisenssin myyjä ja antaja) saman konsernin sisällä, soveltamisasetuksen 160 artiklassa tarkoitettua tilannetta. Tämän säännöksen mukaan näet ”kun ostaja maksaa rojaltin tai lisenssimaksun kolmannelle osapuolelle, [soveltamisasetuksen] 157 artiklan 2 kohdassa säädettyjen edellytysten katsotaan täyttyneen ainoastaan, jos myyjä tai myyjään etuyhteydessä oleva henkilö pyytää ostajaa suorittamaan tämän maksun”.(17)
55. Pääasiassa on selvää, että rojaltien tai lisenssimaksujen edunsaaja on sama yksikkö kuin se, joka vaatii GE Healthcarea maksamaan ne.
56. Soveltamisasetuksen 160 artiklan tulkinnan näkökulmasta kyse on siitä, voivatko edunsaajana oleva ”kolmas osapuoli” ja myyjään ”etuyhteydessä oleva henkilö” olla pätevästi yksi ja sama henkilö. Jos näin on, tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja soveltamisasetuksen 157 artiklan 2 kohdassa säädetty edellytys, jonka mukaan rojaltin tai lisenssimaksun maksamisen on oltava maahantuotujen tavaroiden ”myynnin edellytys”, voidaan käytännössä katsoa täyttyneen.
57. Lukuun ottamatta pääasian kantajaa, joka nojautuu lähinnä soveltamisasetuksen 160 artiklan saksankieliseen versioon ja on loppujen lopuksi sitä mieltä, että tuota artiklaa sovelletaan ainoastaan neljän osapuolen suhteisiin, joissa ”kolmas osapuoli” on ostajasta, myyjästä ja myyjään ”etuyhteydessä olevasta henkilöstä” erillinen henkilö, kirjallisia huomautuksia esittäneet asianosaiset ovat sitä mieltä, ettei tullikoodeksissa tai soveltamisasetuksessa suljeta pois mahdollisuutta, että rojaltien tai lisenssimaksujen edunsaaja ja maahantuotujen tavaroiden myyjään etuyhteydessä oleva henkilö ovat yksi ja sama yksikkö tai henkilö.
58. Myös minä yhdyn tähän näkemykseen.
59. Haluan ennen kaikkea täsmentää, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustele unionin tuomioistuimelta niiden suhteiden luonnetta tai niiden siteiden läheisyyttä, jotka myyjällä ja myyjään ”etuyhteydessä olevalla henkilöllä” on oltava. Tämä tuomioistuin näet olettaa, että M on etuyhteydessä GE Healthcaren maahan tuomien tavaroiden myyjään tai myyjiin sillä perusteella, että kaikki nämä yritykset ovat GE-konserniin kuuluvia yhtiöitä ja konsernin emoyhtiön välittömässä tai välillisessä määräysvallassa.
60. Oletus vaikuttaa minusta oikealta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimittamien tietojen valossa. Soveltamisasetuksen 143 artiklan 1 kohdan f alakohdasta, joka on merkityksellinen tulkittaessa tavaroiden tullausarvoa käsitteleviä tullikoodeksin ja soveltamisasetuksen säännöksiä, näet ilmenee, että henkilöiden katsotaan olevan etuyhteydessä, jos ”kolmas osapuoli valvoo molempia suoraan tai välillisesti”.
61. Kuten Saksan hallitus on myöntänyt, soveltamisasetuksen 160 artiklan saksankielinen versio(18) saattaisi mahdollistaa pääasian kantajan ajaman tulkinnan, koska tuon artiklan jälkimmäisessä osassa näytetään kolmannella osapuolella tarkoittavan sekä myyjää että myyjään etuyhteydessä olevaa henkilöä.
62. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä kuitenkin katsotaan, että jossakin kieliversiossa käytettyä unionin oikeuden säännöksen sanamuotoa ei voida käyttää tämän säännöksen ainoana tulkintaperusteena eikä sille voida antaa etusijaa muihin kieliversioihin nähden. Unionin oikeuden säännöksiä on nimittäin tulkittava ja sovellettava yhtenäisesti ottaen huomioon kaikki unionin virallisilla kielillä laaditut versiot. Unionin oikeuden säädöksen erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen lainsäädännön systematiikan ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on.(19)
63. Soveltamisasetuksen 160 artiklan mihinkään muuhun kieliversioon ei kuitenkaan sisälly toista viittausta ”kolmanteen osapuoleen”, jolle rojaltit tai lisenssimaksut on maksettava.(20)
64. Tämä kohta ei kuitenkaan ole ratkaiseva. Ostajan velvollisuus suorittaa ”tämä maksu” (englanniksi ”that payment”) viittaa näet selvästi rojalteihin tai lisenssimaksuihin, jotka tämän ostajan on maksettava ”kolmannelle osapuolelle”.
65. Se, ettei myyjään etuyhteydessä olevaa henkilöä pidetä soveltamisasetuksen 160 artiklassa tarkoitettuna ”kolmantena osapuolena”, ei tarkoita, ettei rojaltien tai lisenssimaksujen maksaminen ole tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu maahantuotujen tavaroiden ”myynnin edellytys”.
66. Oleellista ei näet minusta ole niinkään se henkilö, jolle rojaltit tai lisenssimaksut maksetaan vaan, kuten olen jo todennut, kysymys siitä, voiko maahantuotujen tavaroiden ostaja ostaa myyjältä näitä tavaroita maksamatta rojalteja tai lisenssimaksuja. Toisin sanoen ratkaisevaa ei ole, onko kyse kolmen vai neljän osapuolen suhteesta, kun myyjä tai myyjään etuyhteydessä oleva henkilö vaatii tavalla tai toisella maahantuotujen tavaroiden ostajaa maksamaan rojaltit tai lisenssimaksut. Kyse on loppujen lopuksi siitä, onko myyjään etuyhteydessä olevalla henkilöllä käytössään sellaisia pakkokeinoja tai määräysvaltaa ostajaan ja/tai myyjään nähden, joilla tämä voi varmistaa, että lisenssisopimuksen kohteena olevalla tavaramerkillä varustettuja tavaroita tuodaan maahan ainoastaan tavaramerkkien rojalteja tai lisenssimaksuja vastaan.
67. Jos ostajan on maksettava rojalteja tai lisenssimaksuja maahantuotujen tavaroiden myyjälle, tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu ”myynnin edellytyksen” kriteeri tietenkin täyttyy, ja kysymys soveltamisasetuksen 160 artiklan soveltamisen mahdollisuudesta on turha. Samoin jos rojalteja tai lisenssimaksuja on maksettava myyjään etuyhteydessä olevalle henkilölle, jotta myyjä suostuu toimittamaan tavarat ostajalle, voidaan olettaa, että maksu on näiden tavaroiden ”myynnin edellytys”.
68. Pääasian tilanteessa, jossa toisiinsa etuyhteydessä olevien yhtiöiden monikansallisessa konsernissa myyjään etuyhteydessä oleva henkilö vaatii itselleen rojalteja tai lisenssimaksuja, voidaan yhtä hyvin olettaa, että myyjä toimittaa suojatulla tavaramerkillä varustetut tavarat ostajalle yksinomaan siksi, että ostajan on maksettava tavaramerkkien rojalteja tai lisenssimaksuja myyjään yhteydessä olevalle henkilölle.
69. Tätä tulkintaa vahvistaa tullikoodeksikomitean (tullausarvoa käsittelevä jaosto) huomautuksen nro 3 13 kohta, joka koskee rojaltien ja lisenssimaksujen vaikutusta tullausarvoon ja jonka mukaan tavaroiden myyjän tai tähän etuyhteydessä olevan henkilön voidaan katsoa vaativan, että ostaja maksaa rojaltit tai lisenssimaksut, kun tavaroita ostetaan monikansallisen konsernin sisällä yhden konsernin yksiköltä, mutta rojalti on maksettava tämän saman konsernin toiselle yksikölle.
70. Kuten Saksan ja Italian hallitukset ovat keskeisesti esittäneet, yksistään tällaisella tulkinnalla voidaan varmistaa, että tytäryhtiöiden väliset suhteet monikansallisessa konsernissa, jonka sisällä tytäryhtiöt kuuluvat konsernin emoyhtiön sisäisten toimintaohjeiden alaisuuteen strategisen liiketoimintamallin mukaisesti, eivät jää tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle.
71. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on käsiteltävässä asiassa vahvistanut, että lisenssin antajalla eli yhtiöllä M, joka on etuyhteydessä GE-konserniin kuuluviin myyjiin, oli laajat valvontavaltuudet GE Healthcareen nähden.
72. Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa ostaja voi todellakin jossakin määrin kilpailuttaa konserniin kuuluvia myyjiä, koska ostaja voi kääntyä usean hankkijan puoleen tuodakseen maahan tavaroita, joihin on liitetty suojattu tavaramerkki.
73. Soveltamisasetuksen 159 artiklan kolmannen luetelmakohdan mukaan tavaramerkin tai kaupallisen merkin käyttöoikeuteen liittyvä rojalti tai lisenssimaksu lisätään maahantuoduista tavaroista tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan, ”jos ostaja ei voi vapaasti hankkia tällaisia tavaroita muilta hankkijoilta, jotka eivät ole etuyhteydessä myyjään”.
74. Tämä edellytys täyttyy mielestäni, ja tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tarkistus on tehtävä, jos ilmenee, että – kuten itse olen vakuuttunut ja mikä voidaan olettaa, mutta mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on vielä varmistettava koko asiakirja-aineiston pohjalta – myös hankkijoita sitovat konsernin sisäiset toimintaohjeet ja ne voivat myydä tavarat ostajalle vain, jos ostaja maksaa tavaramerkkien rojaltit tai lisenssimaksut. Koska lisenssisopimus on näet tehty konsernin toisen yhtiön kanssa ennen suojatulla tavaramerkillä varustettujen tavaroiden myyntiä, voidaan useimmiten olettaa, että kyseisten tavaroiden hankkijat suostuvat myymään ne ostajalle ainoastaan sillä perusteella, että ostajaa sitoo jo lisenssisopimus.
75. Se pääasian kantajan mainitsema tosiseikka, ettei rojaltien tai lisenssimaksujen määrä ollut selvillä tavaroiden maahantuonnin eikä tullivelan syntymisen ajankohtana, koska määrä riippuu GE Healthcaren liikevaihdosta, jonka tämä on saanut suojatulla tavaramerkillä varustettujen maahantuotujen tavaroiden myynnistä kolmansille osapuolille, ei muuta sitä seikkaa, että rojaltit tai lisenssimaksut ovat todella syntyneet näistä tavaroista lisenssisopimuksen nojalla. Voidaan siis olettaa, että jos rojaltien tai lisenssimaksujen maksamista on laiminlyöty saman konsernin sisällä, tavaroiden myyjä ei ole suostunut toimittamaan tavaroita GE Healthcarelle.
76. Jos pääasian kantajan ajama muodollinen tulkinta soveltamisasetuksen 160 artiklan sanamuodosta olisi hyväksyttävä, tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna ”myynnin edellytyksenä” voitaisiin pitää ainoastaan rojalteja tai lisenssimaksuja, jotka on maksanut konserniin kuuluvalta kolmannelta yritykseltä maahan tuotujen tavaroiden ostaja. Minun on kuitenkin vaikea ymmärtää, miksei tämä edellytys täyttyisi täysin samoissa olosuhteisissa pelkästään sillä perusteella, että rojaltit tai lisenssimaksut maksetaan saman konsernin sisällä.
77. Nähdäkseni tällainen soveltamisasetuksen 160 artiklan muodollinen tulkinta aiheuttaisi sen, että tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdan tehokas vaikutus estyy osittain. Tulkinta näet vaarantaisi tuolla artiklalla – ja yleisemmin myös tavaroiden tullausarvoa koskevilla tullikoodeksin säännöksillä – ajettavan tavoitteen ilman, että tätä voitaisiin mitenkään perustella taloudellisin syin; tavoitteena on, muistutan vielä kerran, varmistaa, että maahantuoduista tavaroista maksetun tai maksettavan hinnan tarkistukset vastaisivat tavaroiden todellista arvoa niin, että määrityksessä otetaan huomioon tavaroiden kaikkien osatekijöiden taloudellinen arvo.
78. Ehdotan näin ollen, että kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sekä soveltamisasetuksen 159 ja 160 artiklaa on tulkittava siten, että tavaramerkkien rojaltien tai lisenssimaksujen maksaminen voi olla maahantuotujen tavaroiden ”myynnin edellytys”, kun yritys, jolle maksut maksetaan, on saman konsernin sisällä etuyhteydessä niin mainittujen tavaroiden myyjään kuin ostajaankin ja kun ostajan on maksettava tavaramerkkien rojaltit tai lisenssimaksut myyjän tai myyjään etuyhteydessä olevan yrityksen vaatimuksesta voimatta tehdä hankintoja toiselta hankkijalta, joka ei ole etuyhteydessä myyjään. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, täyttyvätkö nämä edellytykset pääasiassa.
D Neljäs ennakkoratkaisukysymys – sovelletaanko tullikoodeksin 32 artiklassa tarkoitettua tarkistusta ainoastaan saman koodeksin 29 artiklan mukaisesti määritettyyn tullausarvoon?
79. Neljännellä kysymyksellään, joka esitetään vain, jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee keskeisesti, onko niin, että tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tarkistus – jossa soveltamisasetuksen 158 artiklan 3 kohdan mukaisesti tehdään objektiivisiin ja laskettavissa oleviin tietoihin perustuva asianmukainen erittely yhtäältä maahantuotuihin tavaroihin liittyvien tavaramerkin rojaltien tai lisenssimaksujen ja toisaalta GE Healthcaren tarjoamia palveluja koskevien maksujen välillä – voidaan tehdä ainoastaan, jos tullausarvo voidaan määrittää tullikoodeksin 29 artiklassa mainitun kauppa-arvon perusteella mutta ei tämän koodeksin 31 artiklassa – johon ei nimenomaisesti viitata kyseisen koodeksin 32 artiklassa – tarkoitetun toissijaisen menetelmän perusteella.
80. Pelkän ennakkoratkaisupyynnön perusteella ei ole helppo ymmärtää tuon kysymyksen alkuperää sen enempää kuin unionin tuomioistuimen vastauksen tarpeellisuuttakaan.
81. Unionin tuomioistuimen vastauksen muotoilun kannalta hyödyllisiä tietoja löytyy kuitenkin asiakirja-aineistosta ja asianosaisten huomautuksista. Niistä käykin ilmi, että koska Düsseldorfin keskustullitoimipaikalle oli tiedotettu GE Healthcaren liikevaihdon erittelystä yhtäältä liikevaihdon siihen osaan, joka liittyy suojatulla tavaramerkillä varustettuihin maahantuotuihin tavaroihin ja toisaalta mainitun yrityksen tarjoamiin palveluihin, se saattoi verovuoden 2009 osalta soveltaa tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohtaan perustuvaa tarkistusta (ja siten korottaa kauppa-arvoa tämän koodeksin 29 artiklan nojalla), joka oli vain yksi prosentti maahantuotujen tavaroiden myynnin synnyttämästä liikevaihdosta.
82. Sitä vastoin useiden edellisten verovuosien osalta Düsseldorfin keskustullitoimipaikka ei ole ilmeisesti saanut riittäviä tietoja, joiden pohjalta se olisi voinut tarkistaa kauppa-arvon. Koska Düsseldorfin keskustullitoimipaikka ei siis voinut nojautua tullikoodeksin 29 artiklaan eikä ilmeisesti myöskään tämän koodeksin 30 artiklassa tarkoitettuun menetelmään, se vaikuttaa soveltaneen tullausarvon määrittämisen toissijaista menetelmää, josta säädetään tullikoodeksin 31 artiklassa.
83. Koska tullikoodeksin 32 artiklan johdanto-osassa, joka koskee tehtäviä tarkistuksia, viitataan nimenomaisesti ainoastaan tullausarvon määrittämiseen tämän koodeksin ”29 artiklan mukaisesti” mutta ei koodeksin 31 artiklaan perustuvaan määrittämiseen, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee viime kädessä, estääkö se, ettei kauppa-arvoa ole madollista määrittää GE Healthcaren kieltäydyttyä toimittamasta kaikkia tietoja liikevaihtonsa erittelystä kyseisiltä verovuosilta, Düsseldorfin keskustullitoimipaikkaa korottamasta suojatulla tavaramerkillä varustettujen maahantuotujen tavaroiden tullausarvoa niiden tietojen pohjalta, jotka sillä on hallussaan verovuoden 2009 osalta.
84. Näiden täsmennysten jälkeen haluan muistuttaa, että on selvää, että maahantuotujen tavaroiden tullausarvo on ensisijaisesti määritettävä tullikoodeksin 29 artiklassa tarkoitetun kauppa-arvon perusteella. Jos tullausarvoa ei voida määrittää 29 artiklan nojalla, se on tehtävä tullikoodeksin 30 artiklan säännösten mukaisesti. Mikäli maahantuotujen tavaroiden tullausarvoa ei ole mahdollista määrittää myöskään 30 artiklan perusteella, se on tehtävä tullikoodeksin 31 artiklan säännösten mukaisesti. Näiden kolmen säännösten välillä on siis toissijaisuussuhde.(21)
85. Tullikoodeksin 31 artiklan 1 kohdassa mahdollistetaan maahantuotujen tavaroiden tullausarvon määrittäminen toissijaisena menetelmänä ”yhteisössä käytettävissä olevien tietojen perusteella käyttäen kohtuullisia menetelmiä, jotka ovat – – periaatteiden ja yleisten säännösten mukaisia”, erityisesti ”– – [tavaroiden tullausarvoa koskevan koodeksin 3] luvun säännösten mukaisia”.
86. Viittaus tullikoodeksin 3 luvun säännöksiin merkitsee, että tämän luvun, johon koodeksin 32 artikla kuuluu, periaatteita ja yleisiä säännöksiä sovelletaan myös tilanteessa, jossa tullausarvo määritetään tullikoodeksin 31 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
87. Tullausarvon arviointimenetelmiä on siis tämän säännöksen yhteydessä sovellettava ”kohtuullisella joustavuudella” ottamalla erityisesti huomioon tullausarvon määrittelyä ohjaavat periaatteet.(22)
88. Muistutus tullikoodeksin 3 luvun periaatteista merkitsee yhtäältä, ettei tullausarvon määrittämisessä pidä käyttää omavaltaisia eikä kuvitteellisia tullausarvoja,(23) mistä muuten muistutetaan myös tullikoodeksin 31 artiklan 2 kohdan f alakohdassa.
89. Tässä mielessä on mielestäni vastedes mahdollista, kuten ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin arvioi, turvautua soveltamisasetuksen 158 artiklan siinä 3 kohdassa säädettyyn erittelyyn, jonka mukaan ”jos rojaltit tai lisenssimaksut osittain liittyvät maahantuotuihin tavaroihin ja osittain – – tuonnin jälkeisiin suoritteisiin tai palveluihin, voidaan asianmukainen erittely tehdä ainoastaan objektiivisten ja laskettavissa olevien tietojen perusteella”. Kuten ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on todennut, sen itsensä tehtävänä on selvittää, onko olemassa ”objektiivisia ja laskettavissa olevia tietoja”, joiden pohjalta on mahdollista tehdä soveltamisasetuksen 158 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua erittelyä vastaava erittely.
90. Toisaalta tullikoodeksin 31 artiklan 1 kohdan mukaisen tullausarvon määrityksen on vastaavasti täytettävä myös periaate, jonka mukaan tullausarvon on vastattava maahantuotujen tavaroiden todellista arvoa niin, että määrityksessä otetaan huomioon tavaroiden kaikki osatekijät, joilla on taloudellista arvoa.
91. Jos yritys ei toimita suojatulla tavaramerkillä varustettujen maahantuotujen tavaroiden kauppa-arvon määrittämiseksi tarvittavia yhtä tai useampaa verovuotta koskevia tietoja jäsenvaltion tulliviranomaisille tai jos tiedot ovat puutteelliset, tulliviranomaisilla on kansallisten tuomioistuinten valvonnassa oikeus turvautua tullikoodeksin 31 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun menetelmään ja ottaa huomioon sen hallussa olevat yhteisössä käytettävissä olevat tiedot ja varsinkin kyseisen yrityksen muita verovuosia koskevat tiedot. Näitä viimeksi mainittuja tietoja voidaan lähtökohtaisesti pitää soveltamisasetuksen 158 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuina ”objektiivisina ja laskettavissa olevina tietoina”, joiden pohjalta tässä artiklassa tarkoitettu asianmukainen erittely voidaan siten tehdä. Kuten komissio ja Saksan hallitus ovat perustellusti korostaneet, toisenlainen päättely antaisi taloudelliselle toimijalle mahdollisuuden saada perusteetonta etua kieltäytymällä toimittamasta kaikkia vaadittuja tietoja, joiden pohjalta maahantuotujen tavaroiden tullausarvo voitaisiin määrittää oikein.
92. Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin toteaa, että tullikoodeksin 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tarkistus ja soveltamisasetuksen 158 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu objektiivisiin ja laskettavissa oleviin tietoihin perustuva asianmukainen erittely yhtäältä maahantuotuihin tavaroihin liittyvien tavaramerkkien rojaltien tai lisenssimaksujen ja toisaalta maahantuonnin jälkeen tarjottuja palveluja koskevien maksujen välillä, voidaan tehdä tilanteessa, jossa tavaroiden tullausarvoa ei voida määrittää tullikoodeksin 29 artiklassa mainitun kauppa-arvon perusteella vaan jossa tullausarvo voidaan vahvistaa ainoastaan tämän koodeksin 31 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toissijaisen menetelmän perusteella.
IV Ratkaisuehdotus
93. Ehdotan kaiken edellä esitetyn perusteella, että unionin tuomioistuin vastaa Finanzgericht Düsseldorfin ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:
1) Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 20.11.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1791/2006, 32 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, ettei siinä vaadita, että tavaramerkkien rojaltien tai lisenssimaksujen määrän on oltava selvillä jo tullivelan syntymisajankohtana, jotta tässä artiklassa tarkoitettua mainitulla tavaramerkillä varustettujen maahantuotujen tavaroiden tullausarvon tarkistusta voitaisiin soveltaa.
2) Asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1791/2006, 32 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että tavaramerkkien rojaltit tai lisenssimaksut voivat ”liittyä” tällä tavaramerkillä varustettuihin maahantuotuihin tavaroihin siten kuin tämä mielletään tässä artiklassa sekä tietyistä asetuksen N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93, sellaisena kuin se on muutettuna 23.10.2006 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1792/2006, 157 artiklan 2 kohdassa, vaikka nämä rojaltit tai lisenssimaksut liittyvät mainittuihin tavaroihin vain osittain.
3) Asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1791/2006, 32 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sekä asetuksen N:o 2454/93, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1792/2006, 159 ja 160 artiklaa on tulkittava siten, että rojaltien tai lisenssimaksujen maksaminen voi olla maahantuotujen tavaroiden ”myynnin edellytys”, kun yritys, jolle nämä rojaltit tai lisenssimaksut maksetaan, on saman konsernin sisällä etuyhteydessä niin mainittujen tavaroiden myyjään kuin ostajaankin ja kun ostajan on maksettava tavaramerkkien rojaltit tai lisenssimaksut myyjän tai myyjään etuyhteydessä olevan yrityksen vaatimuksesta voimatta tehdä hankintoja muulta hankkijalta, joka ei ole etuyhteydessä myyjään. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, täyttyvätkö nämä edellytykset pääasiassa.
4) Asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1791/2006, 32 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tarkistus sekä asetuksen N:o 2454/93, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1792/2006, 158 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu objektiivisiin ja laskettavissa oleviin tietoihin perustuva asianmukainen erittely yhtäältä maahantuotuihin tavaroihin liittyvien tavaramerkin rojaltien tai lisenssimaksujen ja toisaalta maahantuonnin jälkeen tarjottuja palveluja koskevien maksujen välillä, voidaan tehdä tilanteessa, jossa tavaroiden tullausarvoa ei voida määrittää asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1791/2006, 29 artiklassa mainitun kauppa-arvon perusteella vaan jossa tullausarvo voidaan vahvistaa ainoastaan tämän asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1791/2006, 31 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toissijaisen menetelmän perusteella.