UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
23 päivänä lokakuuta 2015 (*)
Kumoamiskanne – Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka – Iraniin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet, joiden tarkoituksena on estää ydinaseiden levittäminen – Varojen jäädyttäminen – Kanteen nostamisen määräaika – Myöhässä nostettu kanne – Tutkimatta jättäminen – Vahingonkorvausvaatimus – Tutkimatta jättäminen
Asiassa T‑552/13,
Oil Turbo Compressor Co. (Private Joint Stock), kotipaikka Teheran (Iran), edustajanaan asianajaja K. Kleinschmidt,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään M. Bishop ja J.-P. Hix,
vastaajana,
jossa yhtäältä vaaditaan kumoamaan Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 961/2010 täytäntöönpanosta 1.1.2011 annettu täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1245/2011 (EUVL L 319, s. 11) ja Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta 23.2.2012 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 267/2012, siltä osin kuin ne koskevat kantajaa, ja toisaalta vaaditaan vahingonkorvausta,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. E. Martins Ribeiro sekä tuomarit S. Gervasoni ja L. Madise (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies L. Grzegorczyk,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 11.3.2015 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Käsiteltävä asia liittyy rajoittaviin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on painostaa Iranin islamilaista tasavaltaa lopettamaan ydinaseiden leviämistä edistävä ydinenergia-alan toiminta ja ydinasejärjestelmien kehittäminen.
2 Kantaja Oil Turbo Compressor Co. (Private Joint Stock) on Iraniin sijoittautunut yhtiö, joka harjoittaa tuotanto-, tutkimus- ja palvelutoimintoja kaasualalla, petrokemian alalla ja energia-alalla yleisesti. Se tuottaa ja markkinoi erityisesti kaasualalla ja petrokemian alalla turbiineja ja turboahtimia.
3 Euroopan unionin neuvosto antoi 26.7.2010 päätöksen 2010/413/YUTP Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta (EUVL L 195, s. 39). Päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdassa säädetään sellaisten henkilöiden ja yhteisöjen varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä, joita koskeva luettelo on vahvistettu saman päätöksen liitteissä I ja II.
4 Neuvosto antoi 25.10.2010 päätöksen 2010/413 antamisen jälkeen asetuksen (EU) N:o 961/2010 Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EY) N:o 423/2007 kumoamisesta (EUVL L 281, s. 1). Asetuksen N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään mainitun asetuksen liitteessä VIII luetelluille henkilöille, yhteisöille ja elimille kuuluvien varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä.
5 Neuvosto antoi 1.12.2011 päätöksen 2011/783/YUTP päätöksen 2010/413 muuttamisesta (EUVL L 319, s. 71), ja kyseisellä päätöksellä se muun muassa lisäsi kantajan nimen päätöksen 2010/413 liitteessä II lueteltujen henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon.
6 Neuvosto antoi samana päivänä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1245/2011 asetuksen N:o 961/2010 täytäntöönpanosta (EUVL L 319, s. 11), ja kyseisellä asetuksella se muun muassa lisäsi kantajan nimen asetuksen N:o 961/2010 liitteessä VIII vahvistettuun luetteloon.
7 Neuvosto perusteli päätöksessä 2011/783 ja täytäntöönpanoasetuksessa N:o 1245/2011 kantajan varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämistä seuraavasti:
”Sidoksissa EU:n nimeämään Sakhte Turbopomp va Kompressor ‑yhtiöön (SATAK) (alias Turbo Compressor Manufacturer, TCMFG).”
8 Neuvosto julkaisi 2.12.2011 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan neuvoston päätöksen 2010/413 19 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 20 artiklan 1 kohdan b alakohtaa (liite II) sekä neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 16 artiklan 2 kohtaa (liite VIII) (EUVL C 351, jäljempänä 2.12.2011 julkaistu ilmoitus), sellaisina kuin ne ovat muutettuina päätöksellä 2011/783 ja täytäntöönpanoasetuksella N:o 1245/2011. Neuvosto viittasi ilmoituksessa kunkin merkinnän perusteiden osalta asianomaisiin toimiin ja täsmensi muun muassa, että se oli päättänyt lisätä henkilöitä ja yhteisöjä päätöksen 2010/413 liitteessä II ja asetuksen N:o 961/2010 liitteessä VIII oleviin luetteloihin. Neuvosto pyysi asianomaisia henkilöitä ja yhteisöjä kiinnittämään huomiota myös siihen, että näihin toimiin voidaan hakea muutosta unionin yleisessä tuomioistuimessa SEUT 275 artiklan toisessa kohdassa ja SEUT 263 artiklan neljännessä ja kuudennessa kohdassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.
9 Neuvosto ilmoitti 5.12.2011 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä 5.12.2011 päivätty kirje), joka lähetettiin kirjattuna ja vastaanottotodistuksin varustettuna 6.12.2011, kantajalle siitä, että kantajan nimi on merkitty päätöksen 2010/413, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2011/783, liitteessä II ja asetuksen N:o 961/2010, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella N:o 1245/2011, liitteessä VIII oleviin henkilöiden ja yhteisöjen luetteloihin. Kyseinen kirje palautui neuvostolle Iranin postilaitoksen lisäämällä merkinnällä ”muuttanut”.
10 Kantaja nosti 13.2.2012 unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa se vaati päätöksen 2011/783 kumoamista siltä osin kuin se koski kantajaa, muun muassa sillä perusteella, että neuvosto oli arvioinut ilmeisen virheellisesti päätöksen perustana kantajan osalta olevia tosiseikkoja. Kanne merkittiin rekisteriin asianumerolla T-63/12.
11 Asetus N:o 961/2010 kumottiin Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 23.3.2012 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 267/2012 (EUVL L 88, s. 1), jonka 23 artiklan 2 kohdassa säädetään, että asetuksen liitteessä IX lueteltujen henkilöiden, yhteisöjen tai elinten varat ja taloudelliset resurssit jäädytetään. Neuvosto sisällytti kantajan nimen tähän liitteeseen samoin perustein kuin päätöksessä 2011/783 ja täytäntöönpanoasetuksessa N:o 1245/2011 (ks. edellä 7 kohta).
12 Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi 26.10.2012 antamassaan tuomiossa Oil Turbo Compressor v. neuvosto (T-63/12, Kok., EU:T:2012:579) kantajan kanteen, joka koski päätöksen 2011/783 kumoamista siltä osin kuin päätös koski kantajaa.
13 Neuvosto julkaisi 11.12.2012 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, joista säädetään Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetuissa päätöksessä 2010/413 ja asetuksessa (EU) N:o 267/2012 (EUVL C 380, s. 7; jäljempänä 11.12.2012 julkaistu ilmoitus). Ilmoituksessa kiinnitettiin päätöksen 2010/413 liitteessä II ja asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX mainittujen henkilöiden huomiota mahdollisuuteen esittää neuvostolle pyyntö siitä, että neuvosto harkitsisi uudelleen päätöstään sisällyttää heidät kyseisiin luetteloihin. Pyyntöön on liitettävä sen perusteena olevat asiakirjat.
14 Kantaja viittasi 21.1.2013 päivätyssä kirjeessä edellä 12 kohdassa mainittuun tuomioon Oil Turbo Compressor v. neuvosto (EU:T:2012:579) ja totesi, että sen nimeä ei ollut vielä poistettu päätöksen 2010/413 liitteestä II eikä asetuksen N:o 267/2012 liitteestä IX, ja pyysi neuvostoa ilmoittamaan sille tuomion täytäntöönpanon estymisen syyt.
15 Kantaja vaati 6.2. ja 29.4.2013 päivätyillä kirjeillään neuvostoa panemaan täytäntöön edellä 12 kohdassa mainitun tuomion Oil Turbo Compressor v. neuvosto (EU:T:2012:579).
16 Kantajan nimi poistettiin asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevasta luettelosta asetuksen N:o 267/2012 täytäntöönpanosta 26.11.2013 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1203/2013 (EUVL L 316, s. 1).
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
17 Kantaja nosti esillä olevan kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 15.10.2013 jättämällään kannekirjelmällä.
18 Kantaja esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä jättämällään erillisellä asiakirjalla pyynnön siitä, että asia ratkaistaisiin 2.5.1991 annetun unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 76 a artiklassa tarkoitetussa nopeutetussa menettelyssä.
19 Unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena, joka annettiin tiedoksi asianosaisille 28.11.2013, unionin yleinen tuomioistuin tiedusteli asianosaisilta, oliko – ja jos oli, milloin – neuvosto antanut kantajalle tiedoksi joko suoraan tai Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella päätöksensä merkitä kantajan nimi yhtäältä täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 ainoassa liitteessä olevaan luetteloon ja toisaalta asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevaan luetteloon. Asianosaiset vastasivat tähän kysymyksen määräajassa.
20 Neuvosto toimitti 29.11.2013 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon vastineen, joka sisälsi lausunnon antamisen raukeamista koskevan toissijaisen vaatimuksen sen johdosta, että kantajan nimi oli poistettu asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevasta luettelosta täytäntöönpanoasetuksella N:o 1203/2013 (ks. edellä 16 kohta).
21 Unionin yleinen tuomioistuin (toinen jaosto) hylkäsi 12.12.2013 tekemällään päätöksellä pyynnön asian ratkaisemisesta nopeutetussa menettelyssä.
22 Kantaja toimitti 25.3.2014 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon vastauskirjelmän, jossa laajennettiin vaatimuksia. Unionin yleinen tuomioistuin merkitsi asiakirjan rekisteriin mutta varasi itselleen oikeuden päättää sen tutkittavaksi ottamisesta myöhemmin.
23 Unionin yleinen tuomioistuin (toinen jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn.
24 Unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 64 artiklan mukaisena prosessinjohtotoimena, joka annettiin tiedoksi asianosaisille 30.1.2015, unionin yleinen tuomioistuin esitti asianosaisille kirjallisen kysymyksen, johon se kehotti niitä vastaamaan istunnossa. Kysymys koski 20.2.2014 annettua määräystä Jannatian v. neuvosto (T-187/13, EU:T:2014:134) ja sen merkitystä käsiteltävänä olevan asian kannalta.
25 Istuntopäiväksi vahvistettiin alun perin 4.2.2015, mutta istunto siirrettiin kantajan pyynnöstä pidettäväksi 11.3.2015.
26 Asianosaisten suulliset lausumat ja niiden unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 11.3.2015 pidetyssä istunnossa.
27 Vastauksena edellä 24 kohdassa tarkoitettuun kysymykseen neuvosto vetosi istunnossa 11.12.2012 julkaistuun ilmoitukseen ja toimitti unionin yleisen tuomioistuimen pyynnöstä siitä jäljennöksen. Kyseinen asiakirja liitettiin asiakirja-aineistoon kantajan tätä vastustamatta. Kantaja esitti kyseisestä asiakirjasta huomautuksia, jotka merkittiin istunnon pöytäkirjaan.
28 Kantaja vaatii kannekirjelmässään, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 ja asetuksen N:o 267/2012 (jäljempänä yhdessä riidanalaiset toimet) siltä osin kuin ne koskevat kantajaa ja
– velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
29 Kantaja vaatii vastauskirjelmässään lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin velvoittaa neuvoston maksamaan sille vahingonkorvauksena 90 528 392,56 euroa.
30 Neuvosto vaatii vastineessaan, että unionin yleinen tuomioistuin
– ensisijaisesti hylkää kanteen ja velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut
– toissijaisesti toteaa, että lausunnon antaminen asiasta raukeaa.
31 Neuvosto vaatii vastineessaan lisäksi vastauksena kantajan vastauskirjelmässään esittämään vahingonkorvausvaatimukseen, että unionin yleinen tuomioistuin
– jättää vahingonkorvausvaatimuksen tutkimatta sen vuoksi, että tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, tai toissijaisesti hylkää sen perusteettomana
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
Kumoamisvaatimusten tarkastelu
32 Kantaja esittää kumoamiskanteensa tueksi kolme kanneperustetta. Ensimmäisen kanneperusteen mukaan riidanalaisten toimien perusteena olevia tosiseikkoja on arvioitu ilmeisen virheellisesti, toisen kanneperusteen mukaan suhteellisuusperiaatetta on loukattu ja kolmannen kanneperusteen mukaan oikeutta tulla kuulluksi on loukattu, perusteluvelvollisuus on laiminlyöty ja puolustautumisoikeuksia ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan on loukattu.
33 Neuvosto ei esitä muodollista oikeudenkäyntiväitettä 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 114 artiklan nojalla, mutta se väittää ensisijaisesti, että kumoamisvaatimukset on esitetty myöhässä ja että ne on näin ollen jätettävä tutkimatta. Se katsoo toissijaisesti, että koska kantaja oli poistettu asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevasta luettelosta täytäntöönpanoasetuksella N:o 1203/2013, lausunnon antaminen asiassa raukeaa joka tapauksessa.
34 On aluksi tarkasteltava kumoamisvaatimusten tutkittavaksi ottamista kanteen nostamisen määräaikaan nähden.
35 Neuvosto toteaa yhtäältä, että se oli yrittänyt antaa täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 tiedoksi kantajalle 5.12.2011 päivätyllä kirjeellä, jonka Iranin postilaitos oli palauttanut sille. Koska se ei siis voinut suorittaa tiedoksiantoa erikseen, kanteen nostamisen määräaika oli alkanut kulua 2.12.2011 julkaistun ilmoituksen julkaisupäivästä. Neuvosto totesi istunnossa toisaalta asetuksen N:o 267/2012 osalta, että kanteen nostamisen määräaika oli alkanut kulua 11.12.2012 julkaistun ilmoituksen julkaisupäivästä tai ainakin – ja kuten se oli todennut kirjelmissään – siitä ajankohdasta, jolloin kantaja oli saanut tiedon asetuksen antamisesta ja sisällöstä eli viimeistään 21.1.2013.
36 Kantaja kiistää nämä neuvoston väitteet ennen kaikkea sillä perusteella, että koska riidanalaisia toimia ei ollut annettu tiedoksi erikseen, kanteen nostamisen määräaika ei ole alkanut kulua. Erityisesti yhtäältä siltä osin kuin kyse on täytäntöönpanoasetuksesta N:o 1245/2011, neuvosto ei voi vedota siihen, että Iranin postilaitos palautti 5.12.2011 päivätyn kirjeen, koska neuvoston tehtävänä on varmistaa kirjeidensä asianmukainen perillemeno. Toisaalta kantaja väittää asetuksen N:o 267/2012 osalta ennen kaikkea, että neuvoston olisi pitänyt yrittää antaa se tiedoksi kantajalle suoraan tai ainakin kantajan asianajajalle ja että joka tapauksessa on niin, että 11.12.2012 julkaistu ilmoitus ei ole voinut käynnistää kanteen nostamiselle asetettua määräaikaa. Koska kantaja on lisäksi voinut perustellusti olettaa, että edellä 12 kohdassa mainitun tuomion Oil Turbo Compressor v. neuvosto (EU:T:2012:579) jälkeen neuvosto tulee poistamaan sen nimen asetuksen N:o 961/2010 liitteessä VIII ja asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevista luetteloista, koska nimen merkitsemisen perusteet olivat samat kuin päätöksessä 2011/783, joka kumottiin kantajan osalta mainitussa tuomiossa, kantaja katsoo, että käsillä olevan kanneoikeuden vanhentuminen olisi julkisen vallan lainalaisuuden periaatteen vastaista. Kantaja lisää, että neuvoston, joka ei vastannut sen 21.1., 6.2. ja 29.4.2013 päivättyihin kirjeisiin, olisi pitänyt kuulla sitä ja ilmoittaa sille tarvittaessa käytettävissä oleva oikeussuojakeino.
37 On aluksi muistutettava, että SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan mukaan ”tässä artiklassa tarkoitettu kanne on pantava vireille kahden kuukauden kuluessa säädöksen julkaisemisesta tai siitä, kun se on annettu kantajalle tiedoksi, taikka jollei säädöstä ole julkaistu tai annettu tiedoksi, kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut siitä tiedon”.
38 Oikeuskäytännön mukaan tehokkaan oikeussuojan periaate merkitsee, että Euroopan unionin elin, joka antaa toimen, jossa kohdistetaan johonkin henkilöön tai yhteisöön rajoittavia toimenpiteitä, on velvollinen ilmoittamaan tämän toimen perusteet mahdollisuuksien mukaan joko sinä ajankohtana, jona toimi annetaan, tai ainakin niin pian kuin mahdollista tämän jälkeen, jotta nämä henkilöt tai yhteisöt voivat käyttää kanneoikeuttaan (tuomio 6.9.2013, Bank Melli Iran v. neuvosto, T-35/10 ja T-7/11, Kok., EU:T:2013:397, 56 kohta; ks. myös vastaavasti tuomio 16.11.2011, Bank Melli Iran v. neuvosto, C‑548/09 P, Kok., EU:C:2011:735, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
39 Tämä tilanne johtuu toimien, joilla kohdistetaan johonkin henkilöön tai yhteisöön rajoittavia toimenpiteitä, erityisluonteesta, sillä ne ovat samalla sekä yleisesti sovellettavia toimia, koska niissä kielletään yleisellä ja abstraktilla tavalla määriteltyä adressaattiluokkaa erityisesti asettamasta varoja tai taloudellisia resursseja niiden liitteissä lueteltujen luonnollisten henkilöiden ja yhteisöjen saataville, että useita yksittäistapauksissa näiden henkilöiden ja yhteisöjen osalta tehtyjä päätöksiä (ks. tuomio 23.4.2013, Gbagbo ym. v. neuvosto, C‑478/11 P–C‑482/11 P, Kok., EU:C:2013:258, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
40 Käsiteltävässä asiassa tämä periaate konkretisoituu asetuksen N:o 961/2010 36 artiklan 3 kohdassa ja asetuksen N:o 267/2012 46 artiklan 3 kohdassa, joissa todetaan, että neuvosto antaa päätöksensä, myös perusteet nimen merkitsemiselle henkilöistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, laadittavaan luetteloon, tiedoksi asianomaiselle henkilölle tai yhteisölle joko suoraan, jos osoite on tiedossa, tai julkaisemalla ilmoituksen, ja antaa henkilölle tai yhteisölle mahdollisuuden esittää huomautuksia.
41 Tästä seuraa, että vaikka riidanalaisten toimien kaltaisten toimien voimaantulo riippuu niiden julkaisemisesta, niistä SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla nostettavan kanteen nostamisen määräaika alkaa kunkin henkilön ja yhteisön osalta pakollisen tiedoksiantamisen päivästä (edellä 39 kohdassa mainittu tuomio Gbagbo ym. v. neuvosto, EU:C:2013:258, 59 kohta).
42 Tämä määräaika alkaa siis kulua joko siitä, kun toimi on annettu erikseen tiedoksi kyseiselle henkilölle, jos osoite on tiedossa, tai muussa tapauksessa ilmoituksen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (tuomio 16.7.2014, Hassan v. neuvosto, T-572/11, Kok., EU:T:2014:682, 33 kohta; ks. myös vastaavasti edellä 39 kohdassa mainittu tuomio Gbagbo ym. v. neuvosto, EU:C:2013:258, 59–62 kohta).
43 Tästä on huomautettava yhtäältä, ettei neuvosto voi mielivaltaisesti valita, miten se antaa päätöksensä tiedoksi asianomaisille. Oikeuskäytännöstä käy ilmi, että edellä 40 kohdassa mainittuja säännöksiä on tulkittava siten, että kun neuvostolla on käytettävissään rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevan henkilön osoite, on niin, että jollei nämä toimenpiteet sisältäviä toimia anneta tiedoksi suoraan, määräaika, jota tämän henkilön on noudatettava riitauttaakseen nämä toimet unionin yleisessä tuomioistuimessa, ei ala kulua. Ainoastaan silloin, kun toimea, jolla häntä koskevat rajoittavat toimenpiteet hyväksyttiin tai pidettiin voimassa, ei voida antaa erikseen tiedoksi asianomaiselle, Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistava ilmoitus aloittaa tämän määräajan kulumisen (ks. analogisesti tuomio 5.11.2014, Mayaleh v. neuvosto, T-307/12 ja T-408/13, Kok., EU:T:2014:926, 60 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. myös vastaavasti ja analogisesti edellä 39 kohdassa mainittu tuomio Gbagbo ym. v. neuvosto, EU:C:2013:258, 61 ja 62 kohta).
44 Oikeuskäytännön mukaan toisaalta voidaan katsoa, että neuvoston on mahdotonta antaa erikseen tiedoksi luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle tai yhteisölle toimi, joka sisältää tätä koskevia rajoittavia toimenpiteitä, silloin, kun tämän henkilön tai yhteisön osoite ei ole julkinen eikä sitä ole toimitettu neuvostolle, tai silloin, kun tiedoksianto neuvoston käytettävissä olevaan osoitteeseen epäonnistuu sen asianmukaisella huolellisuudella tekemistä yrityksistä huolimatta (edellä 43 kohdassa mainittu tuomio Mayaleh v. neuvosto, EU:T:2014:926, 61 kohta).
45 Näiden seikkojen valossa on ensisijaisesti tutkittava käsillä olevien kumoamisvaatimusten tutkittavaksi ottamista.
46 Ensiksi siltä osin kuin kyse on sen vaatimuksen tutkittavaksi ottamista, joka koskee täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 kumoamista siltä osin kuin se koskee kantajaa, on riidatonta, että asetus julkaistiin 2.12.2011 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksella henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä.
47 Toisaalta on todettava, että neuvosto lähetti 6.12.2011 kantajalle 5.12.2011 päivätyn kirjeen vastaanottotodistuksin ilmoittaakseen sille erityisesti siitä, että se oli merkitty täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 ainoaan liitteeseen. On riidatonta, että tämä kirje palautettiin neuvostolle ja Iranin postilaitos oli tehnyt siihen merkinnän ”muuttanut”.
48 On ilmeistä, että neuvoston oli edellä 44 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla mahdotonta toimittaa tiedoksianto kantajalle erikseen vastaavasti kuin tilanteessa, jossa se olisi ollut, jos kantajan osoite ei olisi ollut sen tiedossa. Toisin kuin kantaja väitti istunnossa, tämä toteamus pätee, vaikka osoite olisi ollut oikeakin.
49 Kun neuvosto lähetti 5.12.2011 päivätyn kirjeen kantajalle, se huolehti sen lähettämisestä kirjattuna ja vastaanottotodistuksin varustettuna. Tällainen kirjeen lähettämistapa on postinjaosta vastaavien yksiköiden tiedossa Iranissa (ks. vastaavasti määräys 20.11.2012, Shahid Beheshti University v. neuvosto, T-120/12, EU:T:2012:610, 49 kohta). Toisaalta se on asianmukainen tapa toteuttaa tiedoksianto erikseen edellä 42 ja 43 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetuin tavoin, koska oikeuskäytännön mukaan tiedoksianto vastaanottotodistuksin varustetulla kirjatulla kirjeellä mahdollistaa sen, että voidaan varmuudella määrittää määräajan alkamisajankohta (ks. vastaavasti tuomio 30.5.1984, Ferriera Vittoria v. komissio, 224/83, Kok., EU:C:1984:208, 9 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
50 On siis katsottava, että neuvosto, jolla voi olla käytettävissään vain rajallisesti keinoja kaikkien rajoittavien toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden ja yhteisöjen osoitteiden selvittämiseen Iranissa (ks. analogisesti edellä 42 kohdassa mainittu tuomio Hassan v. neuvosto, EU:T:2014:682, 58 kohta), on osoittanut asianmukaista huolellisuutta siltä osin kuin kyse on sen velvollisuudesta antaa kantajalle tiedoksi tähän kohdistetut rajoittavat toimenpiteet.
51 Tästä seuraa, että edellä 44 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö huomioon ottaen ja toisin kuin kantaja väittää, neuvosto saattoi perustellusti luottaa Iranin postilaitoksen ilmoitukseen, jonka mukaan kantaja oli muuttanut, ilman että sen olisi ollut toistettava tiedoksianto ja yritettävä uudelleen tiedoksiantoa postitse tai muilla keinoin.
52 Erityisesti on lisättävä, että toisin kuin kantaja on todennut istunnossa, sen jälkeen kun 5.12.2011 päivätty kirje palautui, neuvosto ei ollut velvollinen antamaan sille tiedoksi täytäntöönpanoasetusta N:o 1245/2011 faksitse tai postitse. Kantaja ei ole millään tavoin osoittanut, että neuvostolla olisi tiedossaan sen faksinumero tai sähköpostiosoite. Se on päinvastoin vain tyytynyt väittämään, että viimeksi mainitut olisi voinut löytää internetistä, minkä tueksi se ei kuitenkaan ole esittänyt mitään todisteita.
53 Näin ollen kanteen nostamisen määräaika alkoi täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 osalta kulua 2.12.2011 julkaistun ilmoituksen julkaisemispäivästä.
54 Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, koska asiassa, joka johti edellä 12 kohdassa mainittuun tuomioon Oil Turbo Compressor v. neuvosto (EU:T:2012:579), kantaja oli nostanut määräajassa kanteen päätöksen 2011/783 kumoamiseksi. Kyseinen päätös, joka annettiin samana päivänä kuin täytäntöönpanoasetus N:o 1245/2011, perustui kantajaan nähden samoihin luetteloon merkitsemisen perusteisiin kuin kyseinen asetus ja se oli myös 2.12.2011 julkaistun ilmoituksen kohteena.
55 Täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 osittaista kumoamista koskeva vaatimus, joka tehtiin 15.10.2013, jätetään siis tutkimatta myöhässä tehtynä.
56 Vaatimuksen, joka koskee asetuksen N:o 267/2012 kumoamista siltä osin kuin se koskee kantajaa, tutkittavaksi ottamisen osalta on riidatonta – kuten neuvosto täsmensi vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen prosessinjohtotoimenpiteenä esittämään kysymykseen –, että tätä asetusta, joka julkaistiin Euroopan unionin virallisen lehden L-sarjassa, ei ole annettu tiedoksi kantajalle eikä siitä julkaistu sen antamisajankohtana 23.3.2012 Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoitusta henkilöille ja yhteisöille, joita sillä käyttöön otetut rajoittavat toimenpiteet koskevat.
57 On kuitenkin myös riidatonta, että neuvosto julkaisi 11.12.2012 ilmoituksen henkilöille ja yhteisöille, joihin sovelletaan rajoittavia toimenpiteitä, joista säädettiin muun muassa asetuksessa N:o 267/2012. Tämän ilmoituksen, jossa kiinnitetään kyseisten henkilöiden ja yhteisöjen huomio mahdollisuuteen esittää neuvostolle pyyntö siitä, että neuvosto harkitsisi uudelleen päätöstään sisällyttää heidät esimerkiksi asetuksen liitteessä IX olevaan luetteloon, julkaisemisesta alkoi kulua kanteen nostamisen määräaika kantajan osalta (ks. vastaavasti edellä 24 kohdassa mainittu tuomio Jannatian v. neuvosto, EU:T:2014:314, 22 kohta).
58 Tätä seikkaa ei aseta kyseenalaiseksi se kantajan esiin tuoma seikka, että neuvosto ei missään vaiheessa yrittänyt antaa asetusta N:o 267/2012 tiedoksi kantajalle tai tämän asianajajalle, eikä se niin ikään kantajan esiin tuoma seikka, että 11.12.2012 julkaistu ilmoitus ei sisällä mitään mainintaa oikeussuojakeinoista ja määräajoista, jotka ovat käytettävissä kantajan mainitun asetuksen liitteeseen IX merkitsemisen laillisuuden riitauttamiseksi.
59 Ensiksi siitä, että asetusta N:o 267/2012 ei annettu tiedoksi, on muistutettava, että edellä 47–52 kohdassa katsottiin, että 5.12.2011 päivätyn kirjeen palautumisen jälkeen neuvosto saattoi pätevästi luottaa Iranin postilaitoksen antamaan tietoon, jonka mukaan kantaja oli muuttanut, eikä sen tarvinnut toistaa tiedoksiantoa postitse samaan osoitteeseen osoitetulla kirjeellä, faksitse tai sähköpostitse.
60 On katsottava, että antaessaan asetusta N:o 267/2012 neljä kuukautta myöhemmin 23.3.2012 neuvosto oli yhtä vähän velvollinen antamaan tätä asetusta tiedoksi osoitteeseen, jota se voi järkevästi pitää virheellisenä. Tähän päätelmään ei vaikuta se, että 5.12.2011 päivätyn kirjeen postitustodistuksessa oleva osoite vastaa osoitetta, joka esiintyi kantajan kirjelmissä asiassa, joka johti edellä 12 kohdassa mainittuun tuomion Oil Turbo Compressor v. neuvosto (EU:T:2012:579) – kantaja ei myöskään ole esittänyt tästä väitettä.
61 Toiseksi on todettava, että toisin kuin kantaja väitti istunnossa, neuvosto ei myöskään ollut velvollinen antamaan asetusta N:o 267/2012 tiedoksi kantajan asianajajalle.
62 SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan sanamuodon valossa on täsmennettävä, että silloin, kun toimi on annettava tiedoksi, jotta kanteen nostamisen määräaika alkaa kulua, se on lähtökohtaisesti osoitettava toimen vastaanottajalle eikä häntä edustaville asianajajille. Oikeuskäytännön mukaan tiedoksiantoa kantajan edustajalle on pidettävä tiedoksiantona vastaanottajalle vain silloin, kun tästä tiedoksiannon muodosta on nimenomaisesti säädetty säännöstössä tai sovittu asianosaisten kesken (ks. edellä 43 kohdassa mainittu tuomio Mayaleh v. neuvosto, EU:T:2014:926, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) eikä sitä toteuteta vain yksipuolisesti jonkun niistä toimesta (tuomio 11.7.2013, BVGD v. komissio, T-104/07 ja T-339/08, EU:T:2013:366, 136 kohta).
63 Käsiteltävässä asiassa sen lisäksi, että asetukseen N:o 267/2012 ei sisälly säännöksiä rajoittavien toimenpiteiden tiedoksiannosta asianomaisen henkilön tai yhteisön edustajalle, on todettava, että kantaja ei ole osoittanut, että sen ja neuvoston välillä olisi ollut sopimus, jonka perusteella viimeksi mainittu olisi voinut tai sen olisi jopa pitänyt antaa kyseinen asetus tiedoksi kantajan edustajalle, jotta määräaika olisi alkanut kulua.
64 Kantaja vetosi istunnossa 28.12.2011 annettuun valtuutukseen, jolla se antoi edustajansa tehtäväksi edustaa sitä kaikissa sitä kohtaan toteutettuja rajoittavia toimenpiteitä koskevissa menettelyissä. Se täsmensi, että tämä valtuutus lähetettiin neuvostolle 9.2.2012 kirjeessä, joka ei kuitenkaan ole asiakirja-aineistossa, ja että kirje oli myös liitetty sen kannekirjelmään asiassa, joka johti edellä 12 kohdassa annettuun tuomioon asiassa Oil Turbo Compressor v. neuvosto (EU:T:2012:579). Se vetosi toisaalta myös edustajansa neuvostolle 21.1., 6.2. ja 29.4.2013 osoittamiin kirjeisiin.
65 Valtuutuksesta, joka annettiin 28.12.2011, ja kannekirjelmän liitteenä olevista 21.1., 6.2. ja 29.4.2013 päivätyistä kirjeistä ei kuitenkaan käy ilmi, että kantajan ja neuvoston välillä olisi tehty sopimus, jonka nojalla neuvosto olisi voinut antaa asetuksen N:o 267/2012 tiedoksi kantajan edustajalle. Päinvastoin näistä asiakirjoista ilmenee kantajan yksipuolinen päätös valtuuttaa edustajansa edustamaan sitä siihen kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden ollessa kyseessä ja vastaanottamaan tässä yhteydessä neuvoston mahdolliset ilmoitukset. Tällainen yksipuolinen päätös on kuitenkin riittämätön edellä 62 kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteella. Kun asianosaisten välillä ei ole edellä 62 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettua sopimusta, pelkästään se, että neuvosto oli tietoinen kantajan asianajajan valtuutuksesta ja tämän osoitteesta, ei ole riittävää, jotta se olisi velvollinen toimittamaan tiedoksiannon asianajajalle.
66 Näin ollen on pääteltävä, että se, ettei asetusta N:o 267/2012 annettu erikseen tiedoksi kantajalle ja sen asianajajalle, ei sinällään estä kanteen nostamisen määräajan laskemista ilmoituksen julkaisemisajankohdasta 11.12.2012 alkaen.
67 On toiseksi huomattava, että se, että 11.12.2012 julkaistuun ilmoitukseen ei sisälly, kuten kantaja huomautti istunnossa, mitään tietoa henkilöiden ja yhteisöjen, joita rajoittavat toimenpiteet koskevat, mahdollisuudesta nostaa kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa SEUT 275 artiklan toisen kohdan ja SEUT 263 artiklan neljännen ja kuudennen kohdan määräysten mukaisesti, ei aseta kyseenalaiseksi toteamusta, jonka mukaan tämän ilmoituksen perusteella kantajan oli mahdollista saada tietoonsa ne perusteet, joiden vuoksi se oli merkitty asetuksen N:o 267/2012 liitteeseen IX.
68 Oikeuskäytännössä on katsottu yhtäältä, että kun unionin oikeudessa ei ole nimenomaista säännöstä, unionin toimielimillä ei voida katsoa olevan yleistä velvollisuutta ilmoittaa yksityisille niiden käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista eikä näiden käyttöedellytyksistä (määräys 5.3.1999, Guérin automobiles v. komissio, C‑153/98 P, Kok., EU:C:1999:123, 15 kohta ja määräys Guérin automobiles v. komissio, C‑154/98 P, Kok., EU:C:1999:124, 15 kohta; määräys 30.3.2000, Méndez Pinedo v. EKP, T-3/99, Kok. H., EU:T:2000:94, 36 kohta; ks. myös vastaavasti määräys 7.12.2004, Internationaler Hilfsfonds v. komissio, C‑521/03 P, EU:C:2004:778, 44 kohta).
69 Asetukseen N:o 267/2012 ei sisälly säännöstä, jonka nojalla neuvosto olisi julkaistaessa ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä velvollinen ilmoittamaan käytettävissä olevat oikeussuojakeinot ja niiden käyttöedellytykset. Asetuksen 46 artiklan 3 kohtaan, joka koskee rajoittavien toimenpiteiden antamisen perusteiden tiedoksiantoa asianomaisille henkilöille ja yhteisöille (ks. edellä 40 kohta), ei sisälly mitään tällaista velvollisuutta.
70 Toisaalta ja joka tapauksessa on niin, että kun otetaan huomioon edellä 54 esitetyt seikat, on todettava, että käsiteltävässä asiassa kantajalla oli tiedossaan käytettävissä olevat oikeussuojakeinot ja kanteen nostamisen määräajat ja erityisesti se, että sillä oli mahdollisuus riitauttaa sitä kohtaan toteutetut rajoittavat toimenpiteet.
71 Edellä esitetyn valossa on pääteltävä, että kanteen nostamisen määräaika alkoi asetuksen N:o 267/2012 osalta kulua ilmoituksen julkaisemispäivästä 11.12.2012. Kyseisen asetuksen osittaista kumoamista koskeva vaatimus, joka esitettiin 15.10.2013, on jätettävä tutkimatta, koska se on tehty myöhässä.
72 Vaikka kumoamiskanteen nostamisen määräajan ei voitaisi katsoa alkaneen ilmoituksen julkaisemista 11.12.2012 sen vuoksi, että ilmoitukseen ei sisälly mitään mainintaa kantajan mainitun asetuksen N:o 267/2012 liitteeseen IX merkitsemisen laillisuuden riitauttamiseksi käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista, on vielä lisättävä, että kantajan edustaja totesi neuvostolle 21.1.2013 osoittamassaan kirjeessä, että edellä 12 kohdassa mainitun tuomion Oil Turbo Compressor v. neuvosto (EU:T:2012:579) antamisen jälkeen kantajan nimeä ei ollut vielä poistettu päätöksen 2010/413 liitteestä II eikä asetuksen N:o 267/2012 liitteestä IX ja tältä osin viitattiin asetuksen liitteessä IX olevaan I B osan 103 kohtaan, jossa kantajan nimi nimenomaan oli.
73 Edellä 72 kohdassa mainituista asiakirja-aineistoon sisältyvistä seikoista seuraa, että kantajan edustajalla ja näin ollen kantajalla itsellään oli täsmällinen ja varma tieto siitä, että kantaja oli merkitty asetuksen N:o 267/2012 liitteeseen IX, ja tämän merkinnän perusteista viimeistään 21.1.2013 päivätyn kirjeen ajankohtana. Tältä osin on vielä hylättävä kantajan istunnossa esittämä väite, jonka mukaan kyseisenä ajankohtana pelkästään sen edustajalla – mutta ei sillä itsellään – oli tieto siitä, että kantaja oli merkitty asetuksen N:o 267/2012 liitteeseen IX, sekä tämän merkinnän perusteista. Kantaja väitti istunnossa myös, että vaikka neuvosto saattoi luottaa Iranin postilaitoksen tietoon, jonka mukaan kantaja oli muuttanut, neuvosto olisi kuitenkin voinut ja sen olisi pitänyt antaa kyseinen asetus tiedoksi kantajan edustajalle. Kantaja ei kuitenkaan voi ristiriitaisuuksiin syyllistymättä väittää, että tiedoksiantoa sen edustajalle on pidettävä erikseen toimitettuna tiedoksiantona, ja todeta samalla, ettei se, että sen edustaja mainitsi asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevan sitä koskevan merkinnän, osoita, että kantaja itse oli tietoinen tästä.
74 Tämän asian olosuhteissa on siis riittävää todeta, että vaikka ratkaisevana ei voitaisi pitää ilmoituksen julkaisemisajankohtaa 11.12.2012, kuten kantaja väittää, käsiteltävänä oleva kanne on kuitenkin nostettu myöhässä, koska asiakirja-aineistosta käy ilmi, että kantajalla oli tieto siitä, että se oli merkitty asetuksen N:o 267/2012 liitteeseen IX, viimeistään 21.1.2013.
75 On vielä syytä lisätä, että varojen jäädyttämisen alalla sen ajankohdan huomioon ottaminen, jolloin kantaja saa tiedon siitä, että on toteutettu sitä koskevia rajoittavia toimenpiteitä, ja näiden toimenpiteiden perusteista, ei ole ristiriidassa kantajan mainitseman oikeuskäytännön kanssa, jonka mukaan kanteen nostamisen määräaika ei ala kulua, jos neuvosto ei anna toimea, jolla toteutetaan henkilöä tai yhteisöä koskevia rajoittavia toimenpiteitä, erikseen tiedoksi kyseiselle henkilölle tai yhteisölle, vaikka se tietää tämän osoitteen (ks. vastaavasti edellä 38 kohdassa mainittu tuomio Bank Melli Iran v. neuvosto, EU:T:2013:397, 59 kohta; tuomio 16.9.2013, Bank Kargoshaei ym. v. neuvosto, T-8/11, EU:T:2013:470, 44 kohta; edellä 42 kohdassa mainittu tuomio Hassan v. neuvosto, EU:T:2014:682, 38 kohta ja edellä 43 kohdassa mainittu tuomio Mayaleh v. neuvosto, EU:T:2014:926, 60 ja 66 kohta), tai jos tiedoksiantoa ei ole toteutettu erikseen eikä ilmoitusta julkaisemalla (ks. vastaavasti tuomio 4.2.2014, Syrian Lebanese Commercial Bank v. neuvosto, T‑174/12 ja T‑80/13, Kok., EU:T:2014:52, 54 kohta ja tuomio 23.9.2014, Mikhalchanka v. neuvosto, T‑196/11 ja T‑542/12, EU:T:2014:801, 57 kohta).
76 Unionin yleinen tuomioistuin ei ole edellä 75 kohdassa mainituissa tuomioissa lausunut ajankohdasta, jolloin asianomainen sai tiedon kyseessä olevista toimista, eikä siitä, voitiinko tämä ajankohta ottaa huomioon ratkaistaessa, mistä ajankohdasta lähtien kanteen nostamisen määräaika alkoi kulua, jos mainittuja toimia ei ollut annettu tiedoksi. Unionin tuomioistuin totesi edellä 39 kohdassa mainitun tuomion Gbagbo ym. v. neuvosto (EU:C:2013:258) 62 kohdassa, että kun neuvoston on mahdotonta antaa kyseessä olevat toimet tiedoksi erikseen asianomaisille henkilöille ja toimista on julkaistu ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä, kyseiset henkilöt eivät voi vedota siihen, että he ovat tosiasiassa saaneet tiedon riidanalaisista toimista myöhemmin, ja on huomattava, että unionin tuomioistuin ei sen sijaan lausunut siitä, miten tiedon saamista toimesta koskeva arviointiperuste mahdollisesti vaikuttaa, jos kyseistä toimea ei ole lainkaan annettu tiedoksi. Kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa riidanalaiset toimet oli näet annettu tiedoksi Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella.
77 Edellä esitetyn ja erityisesti 71–74 kohdassa tehtyjen päätelmien valossa on todettava, että on jätettävä tutkimatta 15.10.2013 esitetty vaatimus asetuksen N:o 267/2012 kumoamisesta siltä osin kuin se koskee kantajaa, koska se on esitetty myöhässä.
78 Kantajan esittämät muut väitteet eivät horjuta edellä 55 ja 77 kohdassa tehtyjä päätelmiä. Kantaja väitti, että kumoamisvaateiden vanhentuminen on julkisen vallan lainalaisuuden periaatteen vastaista, koska se saattoi perustellusti olettaa, että edellä 12 kohdassa mainitun tuomion Oil Turbo Compressor v. neuvosto (EU:T:2012:579) jälkeen neuvosto poistaa sen nimen asetuksen N:o 961/2010 liitteessä VIII ja asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevista luetteloista, ja että neuvoston, joka ei vastannut sen 21.1., 6.2. ja 29.4.2013 päivättyihin kirjeisiin, olisi pitänyt kuulla sitä ja ilmoittaa sille tarvittaessa käytettävissä oleva oikeussuojakeino.
79 Tältä osin on ensi palautettava mieleen, että säännöt, jotka koskevat määräaikoja kanteiden nostamiselle, ovat ehdottomia, ja tuomioistuimen on sovellettava niitä varmistaakseen, että oikeusvarmuus ja yksityisten yhdenvertaisuus lain edessä toteutuvat (tuomio 18.2.2007, PKK ja KNK v. neuvosto, C‑229/05 P, Kok., EU:C:2007:32, 101 kohta), ja että nämä määräajat ovat oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä asian tuomioistuimessa käsitellyksi saamista koskevaan oikeuteen liittyvä rajoitus (ks. vastaavasti määräys 12.9.2013, Ellinika Nafpigeia ja 2. Hoern v. komissio, C‑616/12 P, EU:C:2013:884, 31 kohta).
80 Olisi kanteen nostamisen määräajan tämän tarkoituksen vastaista, jos hyväksyttäisiin kantajan väite, joka perustuu siihen, että neuvosto ei vastannut sen 21.2., 6.2. ja 29.4.2013 päivättyihin kirjeisiin ja että neuvosto lainvastaisesti kieltäytyi poistamasta kantajan nimeä täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 ainoasta liitteestä ja asetuksen N:o 267/2012 liitteestä IX.
81 Siltä osin kuin kantaja arvostelee neuvostoa siitä, että tämä on lainvastaisesti kieltäytynyt edellä 12 kohdassa mainitun tuomion Oil Turbo Compressor v. neuvosto (EU:T:1012:579) jälkeen poistamasta kantajan nimeä niiden henkilöiden ja yhteisöjen, joihin sovelletaan Iraniin kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä, luettelosta, on lisättävä, että SEUT 265 artiklassa tarkoitettu laiminlyöntikanne on asianmukainen keino sen toteamiseksi, että toimielin on lainvastaisesti pidättäytynyt toteuttamasta tuomion täytäntöönpanoon kuuluvia toimenpiteitä (tuomio 19.2.2004, SIC v. komissio, T-297/01 ja T-298/01, Kok., EU:T:2004:48, 32 kohta), tai sen ratkaisemiseksi, pitääkö toimielimen ryhtyä kumotun toimen korvaamisen lisäksi toimenpiteisiin sellaisten muiden toimien osalta, joita alkuperäisessä kumoamiskanteessa ei ole riitautettu (tuomio 26.4.1988, Asteris ym. v. komissio, 97/86, 99/86, 193/86 ja 215/86; Kok., EU:C:1988:199, 22–24 kohta ja tuomio 18.9.1996, Asia Motor France ym. v. komissio, T-387/94, Kok., EU:T:1996:120, 40 kohta).
82 On vielä täsmennettävä, että kyseisen toimielimen väitetyn laiminlyönnin vakavuus tai siitä perusoikeuksien kunnioittamiselle aiheutuvan loukkauksen merkittävyys eivät missään tapauksessa ole peruste jättää soveltamatta perussopimuksessa nimenomaisesti vahvistettuja tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä (ks. vastaavasti tuomio 10.5.2001, FNAB ym. v. neuvosto, C‑345/00 P, Kok., EU:C:2001:270, 40 kohta).
83 Kaiken edellä esitetyn perusteella vaatimukset, jotka koskevat riidanalaisten toimien kumoamista siltä osin kuin ne koskevat kantajaa, on jätettävä tutkimatta sen vuoksi, että ne on esitetty myöhässä, eikä ole tarpeen tutkia neuvoston toissijaisesti esittämää lausunnon antamisen raukeamista koskevaa vaatimusta.
Vahingonkorvausvaatimus
84 Kantaja vaatii vastauskirjelmässään ”kanteen laajennuksena” 90 528 392,56 euron suuruista korvausta vahingosta, jonka se väittää kärsineensä sen vuoksi, että se ei ole lainvastaisten rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisen vuoksi voinut noudattaa asiakkaidensa kanssa tekemiään sopimuksia ja on joutunut maksamaan viimeksi mainituille sopimussakkoja ja kiinteämääräisiä vahingonkorvauksia. Kantajan vetoaa tämän vaatimuksen tutkittavaksi ottamisen tueksi tuomioon 26.6.1990, Sofrimport v. komissio (C-152/88, Kok., EU:C:1990:259), josta sen mukaan seuraa, että vahingonkorvausvaatimus voidaan liittää kumoamisvaatimukseen. Se väittää toisaalta, että tällaisen vaatimuksen esittäminen vastauskirjelmässä on järkevää prosessiekonomian kannalta, kun lisäksi on täsmennetty, että vaaditut vahingonkorvaukset koskevat nyt käsiteltävän asian kohdetta.
85 Neuvoston mukaan vastauskirjelmässä esitetyn vahingonkorvausvaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, koska vaatimuksessa muutetaan oikeudenkäynnin kohdetta sellaisena kuin se määriteltiin kannekirjelmässä. Lisäksi unionin yleisellä tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tutkia vahingonkorvausvaatimusta siltä osin kuin se perustuu päätöksen 2011/783 lainvastaisuuteen. Tämä vaatimus on joka tapauksessa perusteeton.
86 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kantajan on määriteltävä oikeudenkäynnin kohde ja vaatimuksensa kannekirjelmässä. Vaikka työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdassa mahdollistetaan uusiin perusteisiin vetoaminen asian käsittelyn kuluessa tietyin edellytyksin, tätä kohtaa ei missään tapauksessa voida tulkita siten, että kantaja saa sen mukaan esittää unionin yleisessä tuomioistuimessa uusia vaatimuksia ja näin muuttaa oikeudenkäynnin kohdetta (tuomio 18.9.1992, Asia Motor France ym. v. komissio T-28/90, Kok., EU:T:1992:98, 43 kohta ja tuomio 20.5.2009, VIP Car Solutions v. parlamentti, T-89/07, Kok., EU:T:2009:163, 110 kohta; ks. myös analogisesti tuomio 25.9.1979, komissio v. Ranska, 232/78, Kok., EU:C:1979:215, 3 kohta).
87 Käsiteltävässä asiassa kannekirjelmästä käy yksiselitteisesti ilmi, että siinä vaaditaan vain täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 ja asetuksen N:o 267/2012 kumoamista siltä osin kuin ne koskevat kantajaa. Kantaja vahvisti lisäksi istunnossa unionin yleisen tuomioistuimen esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa nimenomaisesti kannekirjelmän tämän tulkinnan, mikä merkittiin istunnon pöytäkirjaan.
88 Koska kanteen kohde on määritelty kannekirjelmässä siten, että se muodostuu täytäntöönpanoasetuksen N:o 1245/2011 ja asetuksen N:o 267/2012 kumoamista koskevasta vaatimuksesta, vastauskirjelmässä esitetty vahingonkorvausvaatimus on edellä 86 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö huomioon ottaen jätettävä tutkimatta.
89 Kantajan väitteet eivät horjuta tätä päätelmää.
90 Yhtäältä siltä osin kuin kantaja vetoaa edellä 84 kohdassa mainittuun tuomioon Sofrimport v. komissio (EU:C:1990:259) on huomattava, että pääasian olosuhteet poikkeavat kyseiseen tuomioon johtaneen asian olosuhteista, joten viimeksi mainitulla ei ole merkitystä arvioitaessa nyt käsillä olevan vaatimuksen tutkittavaksi ottamista. Mainitussa asiassa sekä kumoamisvaatimus että vahingonkorvausvaatimus sisältyivät kannekirjelmään, kuten kyseisen tuomion 1 kohdasta käy ilmi.
91 Toisaalta siltä osin kuin kantaja vetoaa prosessiekonomisiin syihin, on muistettava, että 2.5.1991 annetun työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa vahvistetut tutkittavaksi ottamisen edellytykset ovat ehdottomia (ks. vastaavasti määräys 17.7.2014, Melkveebedrijf Overenk ym. v. komissio, C‑643/13 P, EU:C:2014:2118, 38 kohta ja tuomio 21.3.2002, Joynson v. komissio, T-231/99, Kok., EU:T:2002:84, 154 kohta), eikä niitä näin ollen voida jättää asianosaisten määräysvaltaan. Jos kantajan annettaisiin saattaa vastauskirjelmässä unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi uusi vahingonkorvausvaatimus, jolla on eri kohde kuin kannekirjelmässä esitetyillä vaatimuksilla, vaikka se olisi voinut esittää tämän vaatimuksen jo kannekirjelmässä, sallittaisiin kantajan jättää tutkittavaksi ottamisen ehdottomat edellytykset huomiotta.
92 Edellä esitetyn perusteella on pääteltävä, että vahingonkorvausvaatimus, joka esitettiin ensimmäisen kerran vastauskirjelmässä, on jätettävä tutkimatta (ks. vastaavasti tuomio 11.6.2014, Syria International Islamic Bank v. neuvosto, T-293/12, EU:T:2014:439, 83 kohta).
93 Kun otetaan huomioon kaikki edellä esitetty, käsiteltävänä oleva kanne on jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
94 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja neuvosto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne jätetään tutkimatta.
2) Oil Turbo Compressor Co. (Private Joint Stock) vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.
Martins Ribeiro | Gervasoni | Madise |
Julistettiin Luxemburgissa 23 päivänä lokakuuta 2015.
Allekirjoitukset