Asia T-119/17 RENV
Ruben Alba Aguilera ym.
vastaan
Euroopan ulkosuhdehallinto
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 12.5.2021
Henkilöstö – Virkamiehet – Väliaikaiset toimihenkilöt – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palkkaus – Kolmannessa maassa työskentelevät EUH:n työntekijät – Henkilöstösääntöjen liitteessä X oleva 10 artikla – Elinolosuhteista maksettavan korvauksen vuosittainen arviointi – Päätös, jolla elinolosuhteista maksettavaa korvausta Etiopiassa alennetaan 30 prosentista 25 prosenttiin – Alueellinen johdonmukaisuus – Ilmeiset arviointivirheet
1. Virkamiehet – Henkilöstösäännöt – Yleiset täytäntöönpanosäännöt – Velvollisuus tällaisten säännösten antamiseen – Poikkeuksellinen luonne
(Henkilöstösääntöjen 110 artikla ja liite X)
(ks. 48–50 kohta)
2. Virkamiehet – Palkkaus – Kolmannessa maassa työskenteleviin virkamiehiin sovellettava palkkausjärjestelmä – Elinolosuhteista maksettava korvaus – Myöntämisedellytykset – Vuosittainen tarkistus ja arviointi – Toimielimillä ei ole velvollisuutta antaa yleisiä täytäntöönpanosäännöksiä
(Henkilöstösääntöjen 110 artikla ja liitteessä X oleva 10 artikla)
(ks. 55-57 ja 59-61 kohta)
3. Virkamiehet – Henkilöstösäännöt – Yleiset täytäntöönpanosäännöt – Hyväksymismenettely – Hallinnolla ei ole velvollisuutta hankkia henkilöstösääntökomitean lausuntoa
(Henkilöstösääntöjen 110 artikla)
(ks. 62 kohta)
4. Lainvastaisuusväite – Ulottuvuus – Säädökset, päätökset ja muut toimet, joiden lainvastaisuuteen voidaan vedota – Riidanalaisen päätöksen perustana olevat yleiset säädökset, päätökset ja muut toimet – Riidanalaisen toimen ja riitautetun yleisesti sovellettavan toimen välisen oikeudellisen yhteyden välttämättömyys – Riidanalaisen päätöksen perustana olevat yleiset suuntaviivat – Tutkittavaksi ottaminen
(SEUT 263 ja SEUT 277 artikla)
(ks. 69–77 ja 79 kohta)
5. Virkamiehet – Palkkaus – Kolmannessa maassa työskenteleviin virkamiehiin sovellettava palkkausjärjestelmä – Elinolosuhteista maksettava korvaus – Vahvistaminen – Hallinnon harkintavalta – Tuomioistuinvalvonnan rajat
(Henkilöstösääntöjen 1 b artiklan a alakohta ja 62 artikla sekä liitteessä X oleva 10 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1023/2013 johdanto-osan 27 perustelukappale)
(ks. 81, 82, 85, 87, 88 ja 102–104 kohta)
6. Virkamiehet – Palkkaus – Kolmannessa maassa työskenteleviin virkamiehiin sovellettava palkkausjärjestelmä – Elinolosuhteista maksettava korvaus – Vahvistaminen – Perusteet – Alueellisen johdonmukaisuuden periaatteen soveltaminen ennen elinolosuhteiden tutkimista
(Henkilöstösääntöjen liitteessä X oleva 10 artikla)
(ks. 90–93 kohta)
Tiivistelmä
Kantajat Ruben Alba Aguilera ym. ovat Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) virkamiehiä tai toimihenkilöitä, jotka työskentelivät Etiopiassa, kun EUH teki päätöksen, jolla tarkistettiin kolmansissa maissa työskenteleville työntekijöille 1.1.2016 alkaen elinolosuhteista maksettavan korvauksen (jäljempänä elinolosuhdekorvaus) määrää (jäljempänä riidanalainen päätös).(1)
Päätöksen johdosta Etiopian-edustustossa työskentelevälle unionin henkilöstölle maksettavan elinolosuhdekorvauksen määrä aleni 30 prosentista 25 prosenttiin viitesummasta. Tämä vähentäminen johti siihen, että kantajat menettivät virkistysloman.(2)
Elinolosuhdekorvauksen alentamisen kiistääkseen kantajat tekivät kukin erikseen valituksen riidanalaisesta päätöksestä siltä osin kuin sillä alennettiin 1.1.2016 alkaen Etiopiassa työskentelevälle Euroopan unionin henkilöstölle maksettavaa elinolosuhdekorvausta. Koska näitä valituksia ei hyväksytty, kantajat nostivat unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen, jossa vaadittiin lähinnä riidanalaisen päätöksen kumoamista.
Unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen ja ratkaisee ensimmäistä kertaa alueellisen yhtenäisyyden periaatetta koskevan kysymyksen, jotta elinolosuhdekorvaus asemapaikassa vahvistetaan.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin yleinen tuomioistuin lausuu aluksi EUH:n väitetystä velvollisuudesta antaa Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen (jäljempänä henkilöstösäännöt) liitteessä X olevan 10 artiklan, jossa säädetään elinolosuhdekorvauksesta, yleiset täytäntöönpanosäännökset. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo tältä osin, että kun otetaan huomioon kyseisen artiklan sanamuoto, päämäärät ja menettelylliset takeet elinolosuhdekorvauksen tarkistamiseksi vuosittaisissa puitteissa ja henkilöstökomitean lausunnon jälkeen, kyseinen artikla ei ole epäselvä eikä epätäsmällinen, joten sen mielivaltainen soveltaminen voidaan sulkea pois, eikä siinä näin ollen edellytetä yleisten täytäntöönpanosäännösten antamista poikkeuksellisesti.
Unionin yleinen tuomioistuin toteaa henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, että nimittävällä viranomaisella on laaja harkintavalta niiden tekijöiden ja seikkojen osalta, jotka on otettava huomioon virkamiesten palkkoja mukautettaessa. Unionin yleinen tuomioistuin katsoo näin ollen, että EUH:n antamat suuntaviivat, joissa vahvistetaan muun muassa elinolosuhteista maksettavan korvauksen vahvistamismenetelmä (jäljempänä suuntaviivat), eivät ole ristiriidassa henkilöstösääntöjen liitteessä X olevan 10 artiklan kanssa siltä osin kuin niissä otetaan huomioon alueellisen yhtenäisyyden periaate.
Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että alueellisen johdonmukaisuuden periaatteen tarkoituksena on varmistaa asemapaikkojen elinolojen ja unionissa vallitsevien elinolosuhteiden vertailun objektiivisuus siten, että samalla otetaan huomioon elinolosuhdekorvauksen tarkoitus. Tämän periaatteen soveltamisella pyritään nimittäin takaamaan se, että kahdessa samalla alueella sijaitsevassa maassa vallitsevat samankaltaiset olosuhteet arvioidaan samalla tavalla.
Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin lausuu EUH:n arvioinnista ”terveydenhoito- ja sairaalaympäristön” ja ”muiden paikallisten olosuhteiden” parametreistä.
Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että suuntaviivoissa määrätään, että ”terveydenhoito- ja sairaalaympäristöä” koskevan parametrin pistemäärä määritetään International SOS:n laatiman vertailevan terveydenhoitokortin perusteella, mutta niissä ei edellytetä, että kyseisessä kortissa käytetyn asteikon tasot ja pisteet vastaisivat pistemäärää, joka on annettava tälle parametrille. Näin ollen EUH:n päätös antaa Etiopialle neljä pistettä yhteensä viidestä pisteestä ei ylitä sen harkintavallan rajoja, jonka lainsäätäjä on halunnut antaa EUH:lle elinolosuhteista maksettavan korvauksen vahvistamisessa.
Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin lausui ”julkisia palveluja” koskevasta arviointiperusteesta, joka johti parametrille ”muut paikalliset olosuhteet” annetun pistemäärän muuttamiseen. Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin ottaa huomioon yhtäältä kantajien väitteet, joiden mukaan julkisten palvelujen laatu Etiopiassa ei ole parantunut vuosina 2014-2015, ja toisaalta sen, ettei EUH ole selittänyt tälle arviointiperusteelle annetun pistemäärän alenemista, ja toteaa, että EUH teki kyseisen perusteen arvioinnissa ilmeisen arviointivirheen. Tämä virhe on omiaan oikeuttamaan riidanalaisen päätöksen kumoamisen, koska ”julkisia palveluja” koskeva arviointiperuste oli se, joka johti ”muiden paikallisten olosuhteiden” parametrille annetun pistemäärän pienentymiseen, jolloin Etiopialle annettu kokonaispistemäärä laski sen 14 pisteen kynnyksen alle, joka vaaditaan, jotta elinolosuhdekorvaus voidaan vahvistaa 30 prosenttiin.