UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu viides jaosto)
25 päivänä syyskuuta 2018 (*)
Oikeus tutustua asiakirjoihin – Asetus (EY) N:o 1049/2001 – Euroopan parlamentti – Parlamentin jäsenten korvausten käyttö – Tutustumisoikeuden epääminen – Asiakirjat, joita ei ole olemassa – Henkilötiedot – Asetus (EY) N:o 45/2001 – Tietojen siirtämisen tarpeellisuus – Konkreettinen ja asiakirjakohtainen tutkinta – Oikeus tutustua asiakirjoihin osittain – Kohtuuton hallinnollinen rasite – Perusteluvelvollisuus
Asioissa T-639/15–T-666/15 ja T-94/16,
Maria Psara, kotipaikka Ateena (Kreikka), edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-639/15,
Tina Kristan, kotipaikka Ljubljana (Slovenia), edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-640/15,
Tanja Malle, kotipaikka Wien (Itävalta), edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-641/15,
Wojciech Cieśla, kotipaikka Varsova (Puola), edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-642/15,
Staffan Dahllof, edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-643/15,
Delphine Reuter, edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-644/15,
České centrum pro investigativní žurnalistiku o.p.s., kotipaikka Praha (Tšekki), edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asioissa T-645/15 ja T-654/15,
Harry Karanikas, kotipaikka Chalándri (Kreikka), edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-646/15,
Crina Boros, edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asioissa T-647/15 ja T-657/15,
Baltijas pētnieciskās žurnālistikas centrs Re:Baltica, kotipaikka Riika (Latvia), edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asioissa T-648/15, T-663/15 ja T-665/15,
Balazs Toth, kotipaikka Budapest (Unkari), edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-649/15,
Minna Knus-Galán, kotipaikka Helsinki (Suomi), edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-650/15,
Atanas Tchobanov, kotipaikka Plessis-Robinson (Ranska), edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-651/15,
Dirk Liedtke, kotipaikka Hampuri (Saksa), edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-652/15,
Nils Mulvad, kotipaikka Risskov (Tanska), edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-653/15,
Hugo van der Parre, kotipaikka Huizen (Alankomaat), edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-655/15,
Guia Baggi, kotipaikka Firenze (Italia), edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-656/15,
Marcos García Rey, edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-658/15,
Mark Lee Hunter, edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-659/15,
Kristof Clerix, kotipaikka Bryssel, edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-660/15,
Rui Araujo, kotipaikka Lissabon (Portugali), edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-661/15,
Anuška Delić, kotipaikka Ljubljana, edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-662/15,
Jacob Borg, kotipaikka San Ġiljan (Malta), edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-664/15,
Matilda Bačelić, kotipaikka Zagreb (Kroatia), edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-666/15,
Gavin Sheridan, edustajinaan asianajajat N. Pirc Musar ja R. Lemut Strle,
kantajana asiassa T-94/16,
vastaan
Euroopan parlamentti, asiamiehinään N. Görlitz, C. Burgos ja M. Windisch,
vastaajana,
jossa ovat kyseessä SEUT 263 artiklaan perustuvat kanteet, joissa vaaditaan kumoamaan 14.9.2015 tehdyt parlamentin päätökset A(2015) 8324 C, A(2015) 8463 C, A(2015) 8627 C, A(2015) 8682 C, A(2015) 8594 C, A(2015) 8551 C, A(2015) 8732 C, A(2015) 8681 C, A(2015) 8334 C, A(2015) 8327 C ja A(2015) 8344 C, 15.9.2015 tehdyt parlamentin päätökset A(2015) 8656 C, A(2015) 8678 C, A(2015) 8361 C, A(2015) 8663 C, A(2015) 8360 C, A(2015) 8486 C ja A(2015) 8305 C, 16.9.2015 tehdyt parlamentin päätökset A(2015) 8602 C, A(2015) 8554 C, A(2015) 8490 C, A(2015) 8659 C, A(2015) 8547 C, A(2015) 8552 C, A(2015) 8553 C, A(2015) 8661 C, A(2015) 8684 C ja A(2015) 8672 C ja 14.1.2016 tehty parlamentin päätös A(2015) 13844 C, joilla parlamentti hylkäsi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) perusteella kantajien uudistetut hakemukset, joissa vaadittiin oikeutta tutustua parlamentin asiakirjoihin, jotka sisältävät parlamentin jäsenten korvauksia koskevia tietoja.
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu viides jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja D. Gratsias sekä tuomarit I. Labucka (esittelevä tuomari), A. Dittrich, I. Ulloa Rubio ja P. G. Xuereb,
kirjaaja: hallintovirkamies S. Spyropoulos,
ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 19.10.2017 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Nyt esillä olevissa kanteissa vaaditaan kumoamaan 14.9.2015 tehdyt parlamentin päätökset A(2015) 8324 C, A(2015) 8463 C, A(2015) 8627 C, A(2015) 8682 C, A(2015) 8594 C, A(2015) 8551 C, A(2015) 8732 C, A(2015) 8681 C, A(2015) 8334 C, A(2015) 8327 C ja A(2015) 8344 C, 15.9.2015 tehdyt parlamentin päätökset A(2015) 8656 C, A(2015) 8678 C, A(2015) 8361 C, A(2015) 8663 C, A(2015) 8360 C, A(2015) 8486 C ja A(2015) 8305 C, 16.9.2015 tehdyt parlamentin päätökset A(2015) 8602 C, A(2015) 8554 C, A(2015) 8490 C, A(2015) 8659 C, A(2015) 8547 C, A(2015) 8552 C, A(2015) 8553 C, A(2015) 8661 C, A(2015) 8684 C ja A(2015) 8672 C ja 14.1.2016 tehty parlamentin päätös A(2015) 13844 C, joilla parlamentti hylkäsi Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL 2001, L 145, s. 43) perusteella kantajien, joita ovat Maria Psara, Tina Kristan, Tanja Malle, Wojciech Cieśla, Staffan Dahllof, Delphine Reuter, České centrum pro investigativní žurnalistiku o.p.s., Harry Karanikas, Crina Boros, Baltijas pētnieciskās žurnālistikas centrs Re:Baltica, Balazs Toth, Minna Knus-Galán, Atanas Tchobanov, Dirk Liedtke, Nils Mulvad, Hugo van der Parre, Guia Baggi, Marcos García Rey, Mark Lee Hunter, Kristof Clerix, Rui Araujo, Anuška Delić, Jacob Borg, MatildaBačelić ja Gavin Sheridan, esittämät uudistetut hakemukset, joissa vaaditaan oikeutta tutustua parlamentin asiakirjoihin, jotka sisältävät parlamentin jäsenten korvauksia koskevia tietoja (jäljempänä kanteiden kohteena olevat päätökset).
Asian tausta
2 Kantajat esittivät heinäkuussa 2015 asioissa T-639/15–T-666/15 ja marraskuussa 2015 asiassa T-94/16 parlamentille asiakirjoihin tutustumista koskevat hakemukset asetuksen N:o 1049/2001 perusteella.
3 Näissä hakemuksissa pyydettiin ”jäljennöksiä asiakirjakansioista, kertomuksista, ja muista merkityksellisistä asiakirjoista, joista käy ilmi yksityiskohtaisesti, millä tavalla ja milloin kustakin jäsenvaltiosta peräisin olevat Euroopan parlamentin jäsenet ovat käyttäneet” kesäkuun 2011 ja heinäkuun 2015 välisinä eri ajanjaksoina ”korvauksiaan (matkakulut, päivärahat ja yleiset kulukorvaukset)”, asiakirjoja, joista käyvät ilmi ”heille avustajakulukorvauksina maksetut määrät” ja ”otteita Euroopan parlamentin jäsenten pankkitileistä, joita käytettiin erityisesti yleisten kulukorvausten maksuun” (jäljempänä pyydetyt asiakirjat).
4 Nämä hakemukset koskivat Euroopan parlamentin jäseniä, jotka olivat peräisin asiassa T-639/15 Kyprokselta, asioissa T-640/15 ja T-662/15 Sloveniasta, asiassa T-641/15 Itävallasta, asiassa T-642/15 Puolasta, asiassa T-643/15 Ruotsista, asiassa T-644/15 Luxemburgista, asiassa T-645/15 Slovakiasta, asiassa T-646/15 Kreikasta, asiassa T-647/15 Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneestä kuningaskunnasta, asiassa T-648/15 Liettuasta, asiassa T-649/15 Unkarista, asiassa T-650/15 Suomesta, asiassa T-651/15 Bulgariasta, asiassa T-652/15 Saksasta, asiassa T-653/15 Tanskasta, asiassa T-654/15 Tšekistä, asiassa T-655/15 Alankomaista, asiassa T-656/15 Italiasta, asiassa T-657/15 Romaniasta, asiassa T-658/15 Espanjasta, asiassa T-659/15 Ranskasta, asiassa T-660/15 Belgiasta, asiassa T-661/15 Portugalista, asiassa T-663/15 Virosta, asiassa T-664/15 Maltalta, asiassa T-665/15 Latviasta, asiassa T-666/15 Kroatiasta ja asiassa T-94/16 Irlannista.
5 Parlamentin pääsihteeri hylkäsi kantajien esittämät asiakirjoihin tutustumista koskevat hakemukset 20.7.2015 päivätyllä kirjeellä asioissa T-639/15–T-666/15 ja 25.11.2015 päivätyllä kirjeellä asiassa T-94/16 ja vetosi yhtäältä henkilötietojen suojaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn poikkeuksen perusteella ja totesi toisaalta, ettei sillä ollut hallussaan Euroopan parlamentin jäsenten pankkitiliotteita.
6 Kantajat esittivät parlamentille asioissa T-639/15–T-666/15 elokuussa 2015 ja asiassa T-94/16 joulukuussa 2015 päivätyillä kirjeillä asiakirjoihin tutustumista koskevat uudistetut hakemukset.
7 Parlamentti hylkäsi nämä hakemukset kanteiden kohteena olevilla päätöksillä ja totesi yhtäältä, ettei sillä ollut hallussaan tiettyjä siltä pyydettyjä asiakirjoja ja vetosi toisaalta lisäksi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18.12.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (EYVL 2001, L 8, s. 1) 8 artiklan b alakohdassa säädettyyn poikkeukseen sekä näiden hakemusten käsittelystä aiheutuvaan kohtuuttomaan hallinnolliseen rasitteeseen.
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset
8 Kantajat nostivat käsiteltävänä olevat kanteet unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon asioissa T-639/15–T-666/15 13.11.2015 ja asiassa T-94/16 1.3.2016 toimittamillaan kannekirjelmillä.
9 Parlamentti pyysi samanaikaisesti kuin se jätti vastineensa asioissa T-639/15–T-666/15 ja T-94/16 unionin yleistä tuomioistuinta yhdistämään asiat T-639/15–T-666/15 ja sitten asiat T-639/15–T-666/15 ja T-94/16.
10 Asioiden T-639/15–T-666/15 kantajat ilmoittivat unionin yleiselle tuomioistuimelle, että ne eivät vastustaneet asioiden T-639/15–T-666/15 yhdistämistä, kuitenkin sillä edellytyksellä, että asia T-662/15 nimetään pääasiaksi.
11 Asioiden T-643/15, T-644/15, T-647/15, T-657/15–T-659/15 ja T-94/16 kantajat esittivät 17.3.2016 pyynnön niiden kanteisiin sisältyvien tiettyjen tietojen luottamuksellisesta käsittelystä suhteessa yleisöön ja siinä tapauksessa, että asiat yhdistettäisiin, muiden asioiden kantajiin.
12 Asioiden T-643/15, T-644/15, T-647/15, T-657/15–T-659/15 ja T-94/16 kantajat jättivät pyyntöjensä mukaisesti samana päivänä ei-luottamuksellisen version kanteistaan.
13 Asian T-94/16 kantaja ilmoitti unionin yleiselle tuomioistuimelle 20.6.2016, että hän ei vastustanut asioiden T-639/15–T-666/15 ja T-94/16 yhdistämistä.
14 Unionin yleisen tuomioistuimen neljännen jaoston puheenjohtaja yhdisti 24.5. ja 20.7.2016 päivätyillä määräyksillä asiat T-639/15–T-666/15 ja T-94/16 asian käsittelyn kirjallista vaihetta varten ja hyväksyi asioissa T-643/15, T-644/15, T-647/15, T-657/15–T-659/15 ja T-94/16 kantajien esittämät luottamuksellista käsittelyä koskevat pyynnöt.
15 Koska unionin yleisen tuomioistuimen jaostojen kokoonpanoa muutettiin, esittelevä tuomari määrättiin viidenteen jaostoon, jonka käsiteltäväksi esillä oleva asia näin ollen siirrettiin.
16 Unionin yleinen tuomioistuin (laajennettu viides jaosto) päätti esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn nyt käsiteltävissä asioissa ja yhdistää ne suullista käsittelyä varten.
17 Osapuolten suulliset lausumat ja niiden unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin antamat vastaukset kuultiin 19.10.2017 pidetyssä istunnossa.
18 Kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin
– kumoaa kanteiden kohteena olevat päätökset, ja
– velvoittaa parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
19 Parlamentti vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin
– hylkää kanteet perusteettomina, ja
– velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
20 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 68 artiklan nojalla nyt esillä olevat asiat yhdistetään käsittelyn päätteeksi annettavaa ratkaisua varten.
21 Kantajat vetoavat kanteidensa tueksi viiteen kanneperusteeseen.
22 Ensimmäiset kaksi kanneperustetta perustuvat siihen, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännöksiä, luettuina yhdessä asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdan kanssa, on rikottu, koska pyydettyihin asiakirjoihin ei sisälly henkilötietoja, ja koska joka tapauksessa on osoitettu tietojen siirtämisen tarpeellisuus sekä se, ettei ole vaaraa siitä, että kyseisten henkilöiden oikeutettuja etuja loukattaisiin.
23 Kolmas kanneperuste perustuu siihen, että on loukattu asetuksen N:o 1049/2001 2 ja 4 artiklan sekä 6 artiklan 3 kohdan säännöksiin niitä yhdessä luettuina perustuvaa yleistä velvollisuutta, jonka mukaan kaikki pyydetyt asiakirjat on tutkittava konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti, sekä siihen, että asiakirjojen luovuttamisesta kieltäytyminen sillä perusteella, että siitä aiheutuu kohtuuton hallinnollinen rasite, on lainvastainen.
24 Neljäs kanneperuste perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdan rikkomiseen, koska pyydettyjä asiakirjoja ei ole annettu tutustuttavaksi edes osittain.
25 Viimeinen eli viides kanneperuste perustuu asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklan 1 kohdassa säädetyn perusteluvelvollisuuden rikkomiseen.
26 Tässä yhteydessä on muistutettava, että kuten asetuksen N:o 1049/2001 1 artiklasta ilmenee – kun sitä tulkitaan etenkin tämän saman asetuksen neljännen perustelukappaleen valossa – asetuksella on tarkoitus antaa yleisön oikeudelle tutustua toimielinten hallussa oleviin asiakirjoihin mahdollisimman täysimääräinen vaikutus (tuomio 1.2.2007, Sison v. neuvosto, C-266/05 P, EU:C:2007:75, 61 kohta) ja että asetuksen N:o 1049/2001 johdanto-osan 11 perustelukappaleen mukaan ”toimielinten kaikkien asiakirjojen olisi pääsääntöisesti oltava yleisön tutustuttavissa”.
27 Asetuksessa N:o 1049/2001 tarkoitettu yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin koskee siten ainoastaan asiakirjoja, jotka ovat todella toimielinten hallussa, eikä tätä oikeutta voida laajentaa koskemaan asiakirjoja, jotka eivät ole toimielinten hallussa tai joita ei ole olemassa (ks. vastaavasti tuomio 2.10.2014, Strack v. komissio, C-127/13 P, EU:C:2014:2250, 38 ja 46 kohta).
28 Nyt käsiteltävissä asioissa kantajat ovat pyytäneet sekä asiakirjoja, jotka koskevat parlamentin jäsenten päivärahoja, matkakuluja ja avustajakulukorvauksia, että myös asiakirjoja, joista käy ilmi, millä tavalla ja milloin kustakin jäsenvaltiosta peräisin olevat parlamentin jäsenet ovat käyttäneet eri ajanjaksoina yleisiä kulukorvauksiaan, ja jäljennöksiä parlamentin jäsenten pankkitiliotteista, jotka liittyvät erityisesti yleisten kulukorvausten käyttöön.
29 Niiden asiakirjojen, joista käy ilmi, millä tavalla ja milloin kustakin jäsenvaltiosta peräisin olevat parlamentin jäsenet ovat käyttäneet eri ajanjaksoina yleisiä kulukorvauksiaan, osalta on selvää, että Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen soveltamisohjeista 19.5. ja 9.7.2008 tehdyn Euroopan parlamentin puhemiehistön päätöksen (EUVL 2009, C 159, s. 1) 25 ja 26 artiklan mukaan parlamentin jäsenellä on toimikautensa alussa esittämänsä pyynnön perusteella kuukausittain oikeus kiinteämääräiseen yleiseen kulukorvaukseen, jonka määrä on nyt käsiteltävässä asiassa yleisön tiedossa.
30 Tästä seuraa, että koska yleiset kulukorvaukset ovat kiinteämääräisiä, parlamentilla ei ole hallussaan mitään asiakirjoja, joista kävisi ilmi, millä tavalla ja milloin sen jäsenet ovat käyttäneet mainittuja korvauksia.
31 Parlamentti totesi näin ollen perustellusti kanteiden kohteena olevissa päätöksissään ja edellä 28 kohdassa mainitun, Euroopan parlamentin puhemiehistön päätöksen 25 artiklan valossa, ettei sillä ollut hallussaan tietoja, jotka koskivat parlamentin jäsenille tosiasiallisesti aiheutuneita kuluja, jotka liittyivät yleisiin kulukorvauksiin, eikä se siten voinut luovuttaa tällaisia siltä pyydettyjä asiakirjoja.
32 Parlamentti totesi kanteiden kohteena olevissa päätöksissä parlamentin jäsenten pankkitiliotteista, jotka koskivat erityisesti yleisten kulukorvausten käyttöä, ettei sillä ollut hallussaan tällaisia asiakirjoja.
33 Euroopan unionin säädöksiin liittyvän laillisuusolettaman mukaisesti oletetaan, että asiakirjaa, johon on pyydetty saada tutustua, ei ole olemassa, jos kyseessä oleva toimielin on näin väittänyt. Kyseessä on kuitenkin kumottavissa oleva olettama, jonka tutustumisoikeutta hakenut henkilö voi kumota kaikin perustein asian kannalta merkityksellisten ja yhtäpitävien seikkojen perusteella (ks. analogisesti tuomio 25.6.2002, British American Tobacco (Investments) v. komissio, T-311/00, EU:T:2002:167, 35 kohta).
34 Kantajat eivät ole nyt käsiteltävissä asioissa kuitenkaan esittäneet seikkoja, jotka olisivat omiaan saattamaan kyseenalaiseksi sen, ettei kyseisiä asiakirjoja ole olemassa. Kantajat ovat näet tyytyneet väittämään, että niiden oli vaikea uskoa, ettei parlamentilla ollut tällaisia asiakirjoja, koska se oli todennut, että parlamentin jäsenten saamien korvausten käyttöä koskevat valvontamekanismit olivat riittäviä. Mainittu toteamus ei kuitenkaan mitenkään osoita, että parlamentilla oli hallussaan jäsentensä pankkitiliotteita, jotka koskivat erityisesti yleisten kulukorvausten käyttöä.
35 Näin ollen parlamentti on kanteiden kohteena olevissa päätöksissä perustellusti hylännyt kantajien hakemukset, joissa pyydettiin yleisten kulukorvausten käyttöä koskevia asiakirjoja ja parlamentin jäsenten pankkitiliotteita, jotka koskivat erityisesti yleisten kulukorvausten käyttöä.
36 Kantajan argumenteilla ei voida kyseenalaistaa tätä arviointia.
37 On näet todettava, että kantajat tyytyvät kirjelmissään korostamaan, että parlamentin jäsenet saavat kiistatta yleistä kulukorvausta voidakseen kattaa menot, joihin kuuluvat vaalipiirissä sijaitsevan toimiston vuokra sekä puhelimen ja tietokoneen käyttöön ja ylläpitoon liittyvät kulut.
38 On kuitenkin kiistatonta, että nämä menot korvataan kiinteämääräisesti eikä aiheutuneista menoista esitettyjä laskuja vastaan, mitä kantajat eivät voi asettaa kyseenalaiseksi epäilyillään siitä, että parlamentilla ei ole pyydettyjä asiakirjoja, koska he eivät ole edes yrittäneet vedota vastakkaiseen sääntöön.
39 On todettava, että kantajat eivät niinkään pyri riitauttamaan argumenteillaan kanteiden kohteena olevien päätösten laillisuutta vaan väittävät pääasiallisesti, että olemassa olevat valvontamekanismit ovat puutteellisia ja tehottomia, mitä unionin yleinen tuomioistuin ei voi arvioida nyt käsiteltävänä olevien kanteiden yhteydessä.
40 Näin ollen on aluksi hylättävä kaikki kanneperusteet tehottomina siltä osin kuin ne koskevat yleisten kulukorvausten käyttöä koskevia asiakirjoja ja Euroopan parlamentin jäsenten pankkitiliotteita, jotka koskivat erityisesti yleisten kulukorvausten käyttöä, ja unionin yleisen tuomioistuimen suorittama kanneperusteiden arviointi on rajoitettava koskemaan ainoastaan kantajien hakemuksia, joissa pyydetään oikeutta tutustua asiakirjoihin, jotka koskevat päivärahoja ja matkakuluja koskevia korvauksia sekä avustajakulukorvauksia.
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännöksiä, luettuina yhdessä asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdan kanssa, on rikottu, koska viimeksi mainittua säännöstä ei voida soveltaa nyt käsiteltävissä asioissa
41 Kantajat vetoavat ensimmäisessä kanneperusteessaan siihen, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännöksiä, luettuina yhdessä asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdan kanssa, on rikottu, ja ne kiistävät pääasiallisesti näiden säännösten laillisuuden. Kyseinen kanneperuste jakautuu siten kahteen osaan.
42 Kantajat väittävät ensimmäisen kanneperusteensa ensimmäisen osan yhteydessä, että kanteiden kohteena olevat päätökset ovat lainvastaisia pääsääntöisesti siksi, että asetusta N:o 45/2001 ei voida soveltaa nyt käsiteltävissä asioissa, koska kyseiset tiedot eivät kuulu parlamentin jäsenten yksityiseen piiriin vaan heidän julkiseen piiriinsä, koska pyydetyt asiakirjat koskevat Euroopan parlamentin jäsenten edustajantoimen hoitamista.
43 Toisin sanoen kantajat väittävät, että pyydettyjen asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisella ei vahingoiteta yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, koska vaikka niihin sisältyisikin henkilötietoja, ne eivät koske Euroopan parlamentin jäsenten yksityiselämää.
44 Tässä yhteydessä on muistutettava, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan toimielimet eivät anna tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa, ja mainittu säännös on pantava täytäntöön ottaen huomioon unionin lainsäädännön mukainen henkilötietojen suoja.
45 Tästä lainsäädännöstä ja erityisesti yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24.10.1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (EYVL 1995, L 281, s. 31) 2 artiklan a alakohdasta ja asetuksen N:o 45/2001 2 artiklan a alakohdasta käy ilmi, että ilmaisulla ”henkilötiedot” tarkoitetaan kaikenlaisia tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä koskevia tietoja.
46 Nyt käsiteltävissä asioissa on todettava, että kaikki pyydetyt asiakirjat sisältävät tunnistettua luonnollista henkilöä koskevia tietoja.
47 Tämä pätee parlamentin hallussa oleviin asiakirjoihin, jotka koskevat matkakuluja ja päivärahoja koskevia korvauksia ja joissa yksilöidään välttämättä kukin kyseessä oleva parlamentin jäsen vaikka vain näiden korvausten maksamiseksi kyseisille henkilöille.
48 Näin on myös parlamentin hallussa olevien niiden avustajakulukorvauksia koskevien asiakirjojen osalta, joissa yksilöidään välttämättä kukin kyseessä oleva parlamentin jäsen ja näiden korvausten saajat samoin näiden korvausten maksamiseksi kyseisille henkilöille.
49 Kantajan argumenteilla ei voida kyseenalaistaa tätä arviointia.
50 Kantajien tekemä erottelu sen mukaan, kuuluvatko henkilötiedot yksityiseen vai julkiseen piiriin, johtuu selvästi siitä, että he ovat sekoittaneet toisiinsa henkilötiedot ja yksityiselämää koskevat tiedot, vaikka asetuksen N:o 45/2001 2 artiklan a alakohdassa oleva henkilötietojen käsite ei vastaa yksityiselämää koskevien tietojen käsitettä (tuomio 16.7.2015, ClientEarth ja PAN Europe v. EFSA, C-615/13 P, EU:C:2015:489, 32 kohta).
51 Kysymyksellä siitä, onko olemassa vaara, että parlamentin jäsenten oikeutettuja etuja loukattaisiin, ei pitäisi myöskään olla vaikutusta kyseisten tietojen luokitteluun henkilötiedoiksi, koska tämä kysymys kuuluu toisen kanneperusteen toisen osan arvioinnin yhteyteen, joka suoritetaan jäljempänä tämän tuomion 96 kohdassa.
52 Se, että kyseisiä henkilöitä koskevat tiedot liittyvät läheisesti näitä henkilöitä koskeviin julkisiin tietoihin muun muassa siksi, että erityisesti parlamentin jäsenten nimet luetellaan parlamentin kotisivuilla, ei merkitse mitenkään sitä, että riidanalaisia tietoja ei enää luokiteltaisi asetuksen N:o 45/2001 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetuiksi henkilötiedoiksi (ks. vastaavasti tuomio 16.7.2015, ClientEarth ja PAN Europe v. EFSA, C-615/13 P, EU:C:2015:489, 31 kohta).
53 Toisin sanoen kyseisten tietojen luokittelua henkilötiedoiksi ei voida sulkea pois pelkästään siksi, että nämä tiedot liittyvät läheisesti muihin tietoihin, jotka ovat julkisia, ja näin on riippumatta siitä, loukataanko näiden asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisella kyseisten henkilöiden oikeutettuja etuja.
54 Kantajat väittävät ensimmäisen kanneperusteensa toisessa osassa pääasiallisesti, että asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohta on lainvastainen direktiivin 95/46 7 artiklan f alakohdan valossa.
55 Kantajien mukaan sillä, että ensin edellytettäisiin, että olisi osoitettava, että pyydettyjen tietojen siirtäminen on tarpeen asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, kyseisen henkilön oikeutetusta edusta riippumatta, vahvistettaisiin henkilötietojen suojaa direktiivin 95/46 7 artiklan f alakohdan vastaisesti.
56 Kantajien argumentit on hylättävä ilman että on arvioitava niiden tutkittavaksi ottamista, jonka parlamentti on kiistänyt.
57 Asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdan laillisuutta ei näet voida arvioida direktiivin 95/46 7 artiklan f alakohdan perusteella, koska näillä kahdella säädöksellä, jotka nyt käsiteltävissä asioissa ovat molemmat johdetun oikeuden säädöksiä, on eri soveltamisalat eikä kummallakaan siten ole etusijaa toiseen nähden.
58 Asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdan laillisuus voidaan siten riitauttaa ainoastaan primaarioikeuden määräykseen nähden.
59 On kuitenkin todettava, että kantajat eivät ole kirjelmissään vedonneet tällaiseen määräykseen.
60 Joka tapauksessa asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdassa ja toisaalta direktiivin 95/46 7 artiklan f alakohdassa säädetyllä henkilötietojen suojalla on omilla soveltamisaloillaan samanlainen ulottuvuus.
61 Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännöksiä, luettuina yhdessä asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdan kanssa, on rikottu henkilötietojen siirtämisen tarpeellisuuden osalta
62 Kantajat vetoavat toisessa kanneperusteessaan siihen, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännöksiä, luettuina yhdessä asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdan kanssa, on rikottu, koska parlamentti hylkäsi kantajien hakemukset saada tutustua pyydettyihin asiakirjoihin, vaikka niiden sisältämien tietojen ilmaisemista koskevat edellytykset täyttyivät.
63 Tässä yhteydessä on muistutettava aluksi, että SEUT 15 artiklan 3 kohdan mukaan kaikilla unionin kansalaisilla sekä kaikilla luonnollisilla henkilöillä, jotka asuvat jossain jäsenvaltiossa, tai kaikilla oikeushenkilöillä, joilla on kotipaikka jossain jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua Euroopan unionin toimielinten asiakirjoihin, ellei SEUT 294 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti määritellyistä periaatteista ja edellytyksistä muuta johdu (ks. tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C-365/12 P, EU:C:2014:112, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
64 Asetus N:o 1049/2001 liittyy ensimmäisen perustelukappaleensa mukaisesti Amsterdamin sopimuksella lisätyssä SEU 1 artiklan toisessa kohdassa ilmaistuun tahtoon saavuttaa uusi vaihe kehityksessä sellaisen yhä läheisemmän Euroopan kansojen välisen liiton luomiseksi, jossa päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia. Kyseisen asetuksen toisessa perustelukappaleessa muistutetaan, että yleisön oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin liittyy toimielinten demokraattisuuteen (ks. tuomio 15.7.2015, Dennekamp v. parlamentti, T-115/13, EU:T:2015:497, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
65 Samoin on muistutettava, että asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohta on säännös, jota ei voida jakaa osiin ja jossa edellytetään, että yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden loukkaus tutkitaan ja arvioidaan aina henkilötietojen suojaa koskevan unionin lainsäädännön, etenkin asetuksen N:o 45/2001, mukaisesti. Tässä säännöksessä otetaan käyttöön erillinen ja vaativampi järjestely sellaisen henkilön suojaamiseksi, jonka henkilötiedot saatetaan joissain tapauksissa luovuttaa yleisölle (tuomio 29.6.2010, komissio v. Bavarian Lager, C-28/08 P, EU:C:2010:378, 59 ja 60 kohta).
66 Tästä seuraa, että silloin, kun asetukseen N:o 1049/2001 perustuvalla hakemuksella pyydetään oikeutta tutustua henkilötietoja sisältävään asiakirjaan, asetuksen N:o 45/2001 säännökset tulevat kaikilta osin sovellettaviksi (tuomio 29.6.2010, komissio v. Bavarian Lager, C-28/08 P, EU:C:2010:378, 63 kohta).
67 Nyt käsiteltävissä asioissa ensimmäisen kanneperusteen tutkinnasta seuraa, että kaikkiin pyydettyihin asiakirjoihin sisältyy henkilötietoja, joten asetuksen N:o 45/2001 säännökset tulevat kaikilta osin sovellettaviksi nyt käsiteltävissä asioissa.
68 Oikeuskäytännössä on jo katsottu tältä osin, että henkilötietojen suojaa koskevia poikkeuksia oli tulkittava suppeasti (ks. analogisesti tuomio 9.11.2010, Volker und Markus Schecke ja Eifert, C-92/09 ja C-93/09, EU:C:2010:662, 77 kohta).
69 Myös sellaisten päätösten osalta, joilla toimielin hylkää hakemuksen saada tutustua henkilötietoja sisältäviin tietoihin sillä perusteella, että näihin tietoihin voidaan soveltaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä yksityiselämän ja yksilön koskemattomuuden suojaa koskevaa poikkeusta, nämä tiedot voidaan siirtää vain, jos niiden vastaanottaja osoittaa, kuten asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdassa säädetään, että tietojen siirto on tarpeen eikä ole syytä olettaa, että rekisteröidyn oikeutetut edut, joita toimielinten on kunnioitettava, kun niille on esitetty hakemus saada tutustua henkilötietoja sisältäviin asiakirjoihin, voivat siirron vuoksi joutua vaaraan (ks. vastaavasti tuomio 29.6.2010, komissio v. Bavarian Lager, C-28/08 P, EU:C:2010:378, 63 kohta).
70 Asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdan sanamuodosta käy siten ilmi, että kyseisen säännöksen mukaan henkilötietojen siirtäminen edellyttää kahden kumulatiivisen edellytyksen täyttymistä (tuomio 16.7.2015, ClientEarth ja PAN Europe v. EFSA, C-615/13 P, EU:C:2015:489, 46 kohta).
71 Tässä asiayhteydessä ensinnäkin sen, joka pyytää tällaista siirtämistä, on osoitettava sen tarpeellisuus. Mikäli tämä näytetään toteen, kyseessä olevan toimielimen on tarkistettava, onko olemassa mitään syitä olettaa, että pyydetty siirtäminen voisi vaarantaa kyseisen henkilön oikeutettuja etuja (ks. tuomio 16.7.2015, ClientEarth ja PAN Europe v. EFSA, C-615/13 P, EU:C:2015:489, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
72 Asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdassa edellytetään siten toimielimen, jolle hakemus on esitetty, suorittavan ensinnäkin arvioinnin henkilötietojen siirtämisen tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta hakijan esittämän tavoitteen kannalta, koska asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdassa säädetyn tarpeellisuutta koskevan edellytyksen, jota on tulkittava suppeasti, täyttyminen edellyttää, että hakijan on osoitettava henkilötietojen siirtämisen olevan ajateltavissa olevista muista toimenpiteistä asianmukaisin keino hakijan asettaman tavoitteen saavuttamiseksi ja että se on oikeassa suhteessa tähän tavoitteeseen nähden, mikä edellyttää, että hakija esittää tässä tarkoituksessa nimenomaisia ja laillisia perusteluja (tuomio 15.7.2015, Dennekamp v. parlamentti, T-115/13, EU:T:2015:497, 54 ja 59 kohta).
73 Nyt käsiteltävässä asiassa kantajat ovat, voidakseen osoittaa kyseisten henkilötietojen siirtämisen tarpeellisuuden, esittäneet asiakirjoihin tutustumista koskevissa hakemuksissaan eri tavoitteita, joita ovat pääasiallisesti yhtäältä se, että yleisö voi selvittää parlamentin jäsenille heidän edustajantoimensa hoitamisesta aiheutuneiden menojen asianmukaisuuden ja toisaalta se, että voidaan taata yleisön tiedonsaantioikeus ja oikeus avoimuuteen.
74 Tässä yhteydessä on todettava heti aluksi, että nämä tavoitteet eivät voi hyvin laajan ja yleisen muotoilunsa vuoksi sellaisenaan osoittaa henkilötietojen siirtämisen tarpeellisuutta nyt käsiteltävässä asiassa.
75 Ei näet voida väittää, että parlamentti ei ole toiminut asianmukaisesti, kun se ei ole katsonut, että tällaisilla hyvin laajasti ja yleisesti muotoilluilla tavoitteilla osoitettiin implisiittisesti näiden henkilötietojen siirtämisen tarpeellisuus (ks. vastaavasti tuomio 23.11.2011, Dennekamp v. parlamentti, T-82/09, ei julkaistu, EU:T:2011:688, 34 kohta ja tuomio 21.9.2016, Secolux v. parlamentti, T-363/14, EU:T:2016:521, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
76 Päinvastainen arviointi velvoittaisi toimielimen lähtökohtaisesti katsomaan, että yleisön intressiä henkilötietojen luovutukseen koskevilla yleisillä toteamuksilla osoitetaan implisiittisesti näiden henkilötietojen siirtämisen tarpeellisuus (ks. vastaavasti tuomio 23.11.2011, Dennekamp v. parlamentti, T-82/09, ei julkaistu, EU:T:2011:688, 35 kohta).
77 Ensinnäkin kantajien vetoamasta ensimmäisestä tavoitteesta on todettava, että kantajat eivät osoita, millä tavalla kyseisten henkilötietojen siirtäminen olisi tarpeen parlamentin jäsenille heidän edustajantoimensa hoitamisesta aiheutuneiden kulujen riittävän valvonnan varmistamiseksi, erityisesti, jotta voidaan korjata väitetyt puutteet mainittuja menoja koskevissa olemassa olevissa valvontamekanismeissa.
78 Kantajien mainitun siirron tarpeellisuutta koskevan väitteensä tueksi esittämät seikat eivät näin ollen ole vakuuttavia.
79 Viittauksilla Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneestä kuningaskunnasta peräisin olevien parlamentin jäsenten menoja koskevaan tutkivaan journalismiin ei ole merkitystä kantajien esittämän, parlamentin jäsenten menojen julkista valvontaa koskevan tavoitteen kannalta.
80 Myöskään viittausta siihen, että unionin yleinen tuomioistuin kumosi asiassa, jossa annettiin 7.6.2011 tuomio Toland v. parlamentti (T-471/08, EU:T:2011:252), parlamentin päätöksen, jolla evättiin toimittajan hakemus saada tutustua 9.1.2008 tehtyyn parlamentin sisäisen tarkastuksen yksikön avustajakulukorvauksia koskevaan kertomukseen nro 6/02, ei voida soveltaa nyt esillä olevassa asiassa.
81 Asiassa, jossa annettiin 7.6.2011 tuomio Toland v. parlamentti (T-471/08, EU:T:2011:252), riidanalainen tiedonsaantipyyntö koski näet parlamentin sisäisen tarkastuksen kertomusta eikä kaikkia asiakirjoja, joissa yksilöidään se, miten parlamentin jäsenet ovat käyttäneet heille myönnettyjä eri korvauksia.
82 Toisaalta, kuten 7.6.2011 annetun tuomion Toland v. parlamentti (T-471/08, EU:T:2011:252) 42–85 kohdasta käy ilmi, kyseisen tiedonsaantipyynnön hylkäämisen perusteena ei ollut asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu henkilötietojen suojaa koskeva poikkeus vaan saman asetuksen 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettu tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa koskeva poikkeus ja 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu toimielimen päätöksentekomenettelyn suojaa koskeva poikkeus. Näin ollen kantajalla ei ollut nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaista velvollisuutta osoittaa pyydettyjä asiakirjoja koskevan tutustumisoikeuden tarpeellisuutta esittämiensä tavoitteiden kannalta.
83 Joka tapauksessa on niin, että vaikka oletettaisiin, että kantajat viitatessaan edellä mainittuun asiaan, jossa annettiin 7.6.2011 tuomio Toland v. parlamentti (T-471/08, EU:T:2011:252), ovat pyrkineet havainnollistamaan pyydettyjä asiakirjoja koskevan tutustumisoikeuden tarpeellisuutta, jotta voidaan taata parlamentin jäsenten menojen riittävä valvonta, sillä, että parlamentin päätöksen kumoaminen tuossa asiassa vahvisti kantajien mukaan avustajakulukorvauksen käyttöä koskevia sääntöjä, tämä argumentti on kuitenkin hylättävä. Kun otetaan huomioon erot tuossa asiassa kyseessä olevan tilintarkastuskertomuksen ja nyt käsiteltävien kanteiden kohteena olevien asiakirjojen välillä, pelkästään sillä seikalla, että mainitun kertomuksen julkaisemisella oli ollut kantajien väittämä vaikutus, vaikka se voitaisiinkin näyttää toteen, ei voida osoittaa pyydettyihin asiakirjoihin sisältyvien henkilötietojen siirtämisen tarpeellisuutta.
84 Tämän jälkeen on todettava, että vaikka kantajat ovat viitanneet asiakirjoihin tutustumista koskevissa uudistetuissa hakemuksissaan ”lukuisiin petoksiin, joihin parlamentin jäsenten on väitetty tai vahvistettu syyllistyneen aikaisempina vuosina”, tällaisella erityisen abstraktilla ja yleisellä viittauksella ei voida oikeuttaa kantajien hakemusten kohteena olevien parlamentin jäsenten henkilötietojen siirtämisen tarpeellisuutta eikä myöskään sen oikeasuhteisuutta.
85 Joka tapauksessa on huomautettava, että kantajat ovat tyytyneet mainitsemaan esimerkkinä yhden ainoan Bulgariasta peräisin olevan parlamentin jäsenen.
86 Tämä esimerkki ei kuitenkaan sellaisenaan riitä oikeuttamaan parlamentin kaikkien jäsenten henkilötietojen siirtoa.
87 Vaikka kantajat viittaavatkin kanteissaan epäilyksiin parlamentin jäsenten luomista lumetyöpaikoista, on todettava, että näitä seikkoja ei ole esitetty parlamentille kantajien toimittamissa asiakirjoihin tutustumista koskevissa uudistetuissa hakemuksissa.
88 On todettava, että sen, joka pyytää henkilötietojen siirtämistä, on osoitettava sen tarpeellisuus. Mikäli tämä näytetään toteen, kyseessä olevan toimielimen on tarkistettava, onko olemassa mitään syytä olettaa, että pyydetty siirtäminen voisi vaarantaa kyseisen henkilön oikeutettuja etuja. Tässä yhteydessä on todettava, että kantajat eivät ole esittäneet mitään parlamentin jäsenten luomia lumetyöpaikkoja koskevia argumentteja ennen kuin kanteiden kohteena olevat päätökset tehtiin (ks. vastaavasti tuomio 21.9.2016, Secolux v. komissio, T-363/14, EU:T:2016:521, 36 ja 37 kohta).
89 Näin ollen parlamentin jäsenten luomia lumetyöpaikkoja koskeviin epäilyksiin liittyviä seikkoja ei voida ottaa huomioon oikeutuksena parlamentin jäsenten henkilötietojen siirtämiselle.
90 Toiseksi kantajien esittämästä toisesta tavoitteesta on todettava, että halu aloittaa julkinen keskustelu ei riitä osoittamaan henkilötietojen siirtämisen tarpeellisuutta, koska tällainen perustelu liittyy ainoastaan asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen tavoitteeseen (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2015, Dennekamp v. parlamentti, T-115/13, EU:T:2015:497, 84 kohta).
91 Avoimuutta koskevalla tavoitteella ei voida katsoa olevan mitään automaattista etusijaa suhteessa henkilötietojen suojaa koskevaan oikeuteen (ks. analogisesti tuomio 9.11.2010, Volker und Markus Schecke ja Eifert, C-92/09 ja C-93/09, EU:C:2010:662, 85 kohta).
92 Kolmanneksi ja viimeiseksi on todettava, että vaikka olisi niin, kuten kantajat väittävät, että 15.7.2015 annetusta tuomiosta Dennekamp v. parlamentti (T-115/13, EU:T:2015:497) käy ilmi, että henkilötietojen siirtämisen tarve voi perustua yleiseen tavoitteeseen kuten yleisön oikeuteen saada tietoa parlamentin jäsenten toiminnasta heidän tehtäviensä hoidossa, tuon tuomion 81 kohdasta ilmenee, että ainoastaan jos kantajat osoittavat, että henkilötietojen luovutusta koskeva pyyntö on asianmukainen ja oikeassa suhteessa pyynnössä asetettuihin tavoitteisiin nähden, unionin tuomioistuin voi asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdan mukaan selvittää tällaisen pyynnön tarpeellisuuden.
93 Kantajat eivät ole kuitenkaan esittäneet asiakirjoihin tutustumista koskevissa alkuperäisissä pyynnöissään tai uudistetuissa hakemuksissaan nimenomaisia ja oikeutettuja perusteluja osoittaakseen, että kyseisten henkilötietojen siirtäminen on kaikkein asianmukaisin ajateltavissa olevista keinoista, joihin kuului muun muassa julkisesti saatavilla olevien tietojen ja asiakirjojen käyttö, heidän asettamansa tavoitteen saavuttamiseksi ja että se on oikeassa suhteessa tähän tavoitteeseen nähden.
94 Myöskään asiakirjoihin tutustumista koskevissa uudistetuissa hakemuksissa tehty viittaus 16.7.2015 annettuun tuomioon ClientEarth ja Pan Europe v. EFSA (C-615/13 P, EU:C:2015:489) ei voi menestyä, koska toisin kuin nyt käsiteltävässä asiassa, unionin tuomioistuin totesi tuon tuomion 65 kohdassa, että näyttö henkilötietojen luovuttamisen tarpeellisuudesta oli esitetty konkreettisten seikkojen kuten muun muassa sen tiedon avulla, että valtaosalla asiantuntijoista, jotka olivat jäseniä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) työryhmässä, oli yhteyksiä teollisuuden painostusryhmiin.
95 Joka tapauksessa on vielä todettava, että kantajat eivät tässäkään yhteydessä niinkään pyri riitauttamaan argumenteillaan kanteiden kohteena olevien päätösten laillisuutta vaan väittävät pääasiallisesti, että olemassa olevat valvontamekanismit ovat puutteellisia ja tehottomia, mitä unionin yleinen tuomioistuin ei voi arvioida nyt käsiteltävänä olevien kanteiden yhteydessä.
96 Näin ollen on katsottava, että kantajat eivät ole osoittaneet pyydettyjen asiakirjojen siirtämisen tarpeellisuutta.
97 Koska asetuksen N:o 45/2001 8 artiklan b alakohdassa asetetut edellytykset ovat kumulatiivisia (tuomio 16.7.2015, ClientEarth ja PAN Europe v. EFSA, C-615/13 P, EU:C:2015:489, 46 kohta), ei ole tarpeen selvittää, olisiko syitä katsoa, että pyydettyjen asiakirjojen siirtämisellä voitaisiin loukata kyseisten henkilöiden oikeutettuja etuja.
98 Toinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.
Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen, että asetuksen N:o 1049/2001 2 ja 4 artiklasta sekä 6 artiklan 3 kohdasta niitä yhdessä luettuina johtuvaa yleistä velvollisuutta tutkia kukin pyydetty asiakirja konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti on rikottu, ja siihen, että asiakirjojen luovuttamisesta kieltäytyminen sillä perusteella, että siitä aiheutuu kohtuuton hallinnollinen rasite, on lainvastainen
99 Kantajien kolmas kanneperuste jakautuu kahteen osaan, joita on arvioitava erikseen.
Kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa
100 Kantajat vetoavat kolmannen kanneperusteensa ensimmäisessä osassa siihen, että asetuksen N:o 1049/2001 2 ja 4 artiklasta sekä 6 artiklan 3 kohdasta niitä yhdessä luettuina johtuvaa yleistä velvollisuutta tutkia kukin pyydetty asiakirja konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti on rikottu.
101 Kantajat väittävät tässä yhteydessä, että vaikka mahdollisuutta vapautua tutkimasta kutakin asiakirjaa asiakirjakohtaisesti ei voida sulkea pois, tällainen mahdollisuus ei tule kyseeseen nyt käsiteltävässä asiassa, koska pyydetyt asiakirjat eivät selvästikään kuulu kaikki samaan asiakirjaluokkaan, koska on ilmeistä, että niiden sisältö on hyvin erilainen.
102 Tässä yhteydessä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että se, että asiakirja, jonka sisältämien tietojen luovutusta on pyydetty, koskee asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa mainittua toimintaa, ei lähtökohtaisesti riitä oikeuttamaan päätöstä evätä oikeus tutustua tähän asiakirjaan (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C-39/05 P ja C-52/05 P, EU:C:2008:374, 49 kohta ja tuomio 21.7.2011, Ruotsi v. MyTravel ja komissio, C-506/08 P, EU:C:2011:496, 76 kohta).
103 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asiakirjoihin tutustumista koskevan hakemuksen käsittelyssä edellytettävän tutkimisen on kuitenkin oltava luonteeltaan konkreettinen. Ainoastaan se seikka, että asiakirja koskee poikkeuksella suojattua etua, ei nimittäin riitä perustelemaan poikkeuksen soveltamista. Toisaalta suojatun edun vaarantumisen riskin on oltava kohtuudella ennustettavissa eikä puhtaasti hypoteettinen. Näin ollen tutkiminen, joka toimielimen on poikkeusta soveltaakseen suoritettava, on tehtävä konkreettisella tavalla, minkä on ilmettävä päätöksen perusteluista (ks. tuomio 13.4.2005, Verein für Konsumenteninformation v. komissio, T-2/03, EU:T:2005:125, 69 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
104 Tämä konkreettinen tutkiminen on sitä paitsi tehtävä jokaiselle asiakirjalle, jota hakemus koskee. Asetuksesta N:o 1049/2001 seuraa, että kaikkia sen 4 artiklan 1–3 kohdassa mainittuja poikkeuksia on sovellettava asiakirjaan (tuomio 13.4.2005, Verein für Konsumenteninformation v. komissio, T-2/03, EU:T:2005:125, 70 kohta).
105 Unionin tuomioistuin on joka tapauksessa todennut, että toimielimet voivat selittäessään, millä tavoin pyydettyihin asiakirjoihin tutustuminen voisi loukata etua, jota suojataan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädetyllä poikkeuksella, käyttää perusteluina yleisiä olettamia, joita sovelletaan tiettyihin asiakirjojen luokkiin, koska samankaltaiset yleisluonteiset toteamukset saattavat olla sovellettavissa luonteeltaan samanlaisia asiakirjoja koskeviin tiedonsaantipyyntöihin (ks. vastaavasti tuomio 1.7.2008, Ruotsi ja Turco v. neuvosto, C-39/05 P ja C-52/05 P, EU:C:2008:374, 50 kohta; tuomio 29.6.2010, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, C-139/07 P, EU:C:2010:376, 54 kohta ja tuomio 27.2.2014, komissio v. EnBW, C-365/12 P, EU:C:2014:112, 65 kohta).
106 Nyt käsiteltävässä asiassa parlamentti katsoi kanteiden kohteena olevissa päätöksissä, että pyydetyt asiakirjat kuten hotellilaskut, matkaliput, työsopimukset tai palkkakuitit kuuluivat kaikki samoihin luokkiin. Kantajat väittävät, että nämä asiakirjat ovat niin erilaisia, että ne eivät voi kuulua samaan luokkaan.
107 Tämän argumentin hylkäämiseksi riittää kun todetaan, että se perustuu virheelliseen olettamaan, koska parlamentti ei katsonut kanteiden kohteena olevissa päätöksissä, että kaikki asiakirjat kuuluivat yhteen ainoaan luokkaan vaan sen mukaan ne kuuluivat eri luokkiin.
108 Parlamentti katsoi siten esimerkiksi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta soveltaessaan, että kaikki matkaliput kuuluivat matkalippujen luokkaan, kaikki hotellilaskut kuuluivat hotellilaskujen luokkaan, kaikki työsopimukset kuuluivat työsopimusten luokkaan ja kaikki palkkakuitit kuuluivat palkkakuittien luokkaan.
109 Parlamentti ei ole näin ollen jättänyt tutkimatta kutakin pyydettyä asiakirjaa konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti vain yhden luokan osalta vaan asiakirjojen eri luokkien osalta, joita se tarkasteli erikseen.
110 Toisaalta on muistutettava, että näihin eri luokkiin kuuluvat asiakirjat sisältävät henkilötietoja, vaikka kyseessä olisi vain kussakin asiakirjassa kyseessä olevan parlamentin jäsenen nimi.
111 Siltä osin kuin kantajien pyynnöt koskevat kaikkia asiakirjoja, joiden avulla voidaan selvittää, miten ja milloin kunkin pyynnön kohteena olevat parlamentin jäsenet ovat käyttäneet mainituissa pyynnöissä lueteltuja eri korvauksia, nämä pyynnöt tarkoittavat välttämättä, että pyydettyihin asiakirjoihin sisältyy seikkoja, joiden avulla on mahdollista yksilöidä erityisesti kukin parlamentin jäsen.
112 Näin on erityisesti päivärahojen, matkakulujen ja avustajakulukorvausten osalta, vaikka vain näiden korvausten maksamiseksi kyseisille henkilöille.
113 Näin ollen ei voida väittää, että parlamentti ei ole tutkinut kutakin pyydettyä asiakirjaa konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn poikkeuksen valossa.
114 Kolmannen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä.
Kolmannen kanneperusteen toinen osa
115 Kantajat vetoavat kolmannen kanneperusteensa toisessa osassa siihen, että asiakirjojen luovuttamisesta kieltäytyminen sillä perusteella, että siitä aiheutuu kohtuuton hallinnollinen rasite, on lainvastainen.
116 Tässä yhteydessä on todettava heti aluksi, että parlamentti epäsi kanteiden kohteena olevissa päätöksissä asiakirjoihin tutustumista koskevat uudistetut hakemukset perustellusti, koska kuten ensimmäisen ja toisen kanneperusteen tutkinnasta käy ilmi, kaikki asiakirjat sisälsivät henkilötietoja, joiden siirtämisen tarpeellisuutta kantajat eivät olleet osoittaneet, ja toisaalta, koska kaikissa hakemuksissa pyydettyjen kaikkien asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemisesta aiheutui kohtuuton hallinnollinen rasite.
117 Näin ollen on todettava, että pyydettyjen, parlamentin hallussa olevien asiakirjojen osalta tutustumisoikeuden epääminen perusteltiin kahdella itsenäisellä ja vaihtoehtoisella perusteella, joten toinen niistä on väistämättä ylimääräinen toiseen perusteeseen nähden.
118 Koska unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt ensimmäisen ja toisen kanneperusteen, joissa asetettiin kyseenalaiseksi parlamentin päätöksen ensimmäisen perusteen laillisuus, kolmannen kanneperusteen toinen osa, joka koskee toista perustetta, joka on väistämättä ylimääräinen ensimmäiseen kanneperusteeseen nähden, on näin ollen hylättävä tehottomana.
119 Näistä samoista syistä ei voida pätevästi väittää, että parlamentti ei ole neuvotellut hakijoiden kanssa epävirallisesti kohtuullisen ratkaisun löytämiseksi siten kuin asetuksen N:o 1049/2001 6 artiklan 3 kohdassa säädetään. Tähän säännökseen ei näet voida vedota, koska parlamentti on perustellusti todennut nyt käsiteltävässä asiassa, että pyydettyihin asiakirjoihin sovellettiin mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta, kuten käy ilmi ensimmäisen ja toisen kanneperusteen tutkinnasta.
120 Näin ollen myös kolmannen kanneperusteen toinen osa on hylättävä tehottomana ja kolmas kanneperuste on siten hylättävä kokonaisuudessaan.
Neljäs kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdan b alakohdan rikkomiseen
121 Kantajat vetoavat neljännessä kanneperusteessaan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdan b alakohdan rikkomiseen, koska heille ei ole annettu oikeutta tutustua asiakirjoihin edes osittain.
122 Kantajat väittävät, että parlamentti ei ole arvioinut pyydettyjen asiakirjojen sisältöä konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti, vaikka sen olisi pitänyt luovuttaa ainakin ne pyydetyt asiakirjat, joihin ei sovellettu poikkeusta, ja että kyseisten asiakirjojen sisältämien tietojen luovuttaminen edes osittain olisi vastannut tavoitetta, johon heidän tietojensaantipyynnöillään pyritään.
123 Tässä yhteydessä on todettava, että parlamentti katsoi kanteiden kohteena olevissa päätöksissä, että sillä, että pyydetyistä asiakirjoista peitettäisiin kaikki henkilötiedot, ei voitaisi saavuttaa tavoitteita, joihin tietojensaantipyynnöillä pyritään, ja siitä aiheutuisi kohtuuton hallinnollinen rasite.
124 Kantajien argumenteilla ei voida asettaa kyseenalaiseksi kanteiden kohteena olevien päätösten laillisuutta.
125 Kuten näet kantajien kanneperusteiden ja uudistettujen hakemusten tutkinnasta käy ilmi, kantajat halusivat saada oikeuden tutustua kunkin hakemuksen kohteena olevia parlamentin jäsenen menoja koskeviin asiakirjoihin voidakseen selvittää näiden menojen asianmukaisuuden kunkin jäsenen osalta.
126 On kiistatonta, että sellaisen version luovuttaminen asiakirjoista, josta olisi peitetty kaikki henkilötiedot ja erityisesti kyseisten parlamentin jäsenten nimitiedot, olisi poistanut näihin asiakirjoihin tutustumista koskevalta oikeudelta tehokkaan vaikutuksen tällaisiin tavoitteisiin nähden, koska kantajat eivät olisi tällaisen tutustumisoikeuden avulla voineet selvittää parlamentin jäsenten menoja, sillä pyydettyjä asiakirjoja ei olisi voitu liittää asianomaisiin henkilöihin.
127 Joka tapauksessa on niin, ettei voida perustellusti kiistää sitä, että kaikkien henkilötietojen peittämisestä pyydetyistä asiakirjoista aiheutui kohtuuton hallinnollinen rasite, ottaen huomioon pyydettyjen asiakirjojen suuren määrän (tuomio 2.10.2014, Strack v. komissio, C-127/13 P, EU:C:2014:2250, 36 ja 37 kohta).
128 On näet todettava, että parlamentti arvioi kanteiden kohteena olevissa päätöksissä, että Euroopan parlamentin jäsenten matkakulukorvauksia ja päivärahoja koskevia kirjanpito- ja maksuasiakirjoja on yli 220 000 kappaletta vuodessa, ja että parlamentti säilyttää näitä asiakirjoja ainoastaan hallinto- ja maksutarkoituksia varten ja jotkut niistä ovat ainoastaan paperimuodossa, mitä kantajat eivät ole riitauttaneet kirjelmissään.
129 Parlamentti on todennut istunnossa, ilman että kantajat ovat riitauttaneet tätä, että asiakirjoja oli kyseisiltä ajanjaksoilta keskimäärin 5 500 sivua parlamentin jäsentä kohti eli 33 000 sivua kuuden Kyprokselta peräisin olevan jäsenen ja yli 500 000 sivua 96 Saksasta peräisin olevien jäsenten osalta, ja kaikkien pyyntöjen kohteena oli yli neljä miljoonaa asiakirjaa.
130 Pyydettyjen asiakirjojen kokonaismäärä oli selvästi erittäin suuri, mikä oli seikka, jonka perusteella oli oikeutettua kieltäytyä antamasta asiakirjoja osittain tutustuttaviksi.
131 Tämän vuoksi neljäs kanneperuste on hylättävä.
Viides kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklan 1 kohdassa säädetyn perusteluvelvollisuuden rikkomiseen
132 Kantajat vetoavat viidennessä kanneperusteessaan asetuksen N:o 1049/2001 7 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklan 1 kohdassa säädetyn perusteluvelvollisuuden rikkomiseen, koska parlamentti ei ole tutkinut heidän kaikkia väitteitään.
133 Tässä yhteydessä on todettava, että kantajat väittävät viidennen kanneperusteensa yhteydessä ainoastaan, että parlamentti ei ole kanteiden kohteena olevissa päätöksissä vastannut heidän asiakirjoihin tutustumista koskevissa uudistetuissa hakemuksissaan esittämiinsä kaikkiin väitteisiin.
134 Oikeuskäytännöstä käy ilmi, että perusteluvelvollisuus ei tarkoita, että kyseisen toimielimen olisi vastattava kaikkiin argumentteihin, jotka on esitetty menettelyssä, joka edeltää riidanalaisen lopullisen päätöksen antamista (ks. vastaavasti tuomio 14.7.1972, Cassella v. komissio, 55/69, EU:C:1972:76, 22 kohta ja tuomio 24.1.1992, La Cinq v. komissio, T-44/90, EU:T:1992:5, 41 kohta).
135 Kantajien väitteitä ei näin ollen voida hyväksyä.
136 Kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä joka tapauksessa ilmenee, perustelujen on oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden (tuomio 2.4.1998, komissio v. Sytraval ja Brink’s France, C-367/95 P, EU:C:1998:154, 63 kohta ja tuomio 1.2.2007, Sison v. neuvosto, C-266/05 P, EU:C:2007:75, 80 kohta).
137 Nyt käsiteltävässä asiassa kanteiden kohteena olevat päätökset on perusteltu siten, että kantajat ovat saaneet tietää päätösten syyt ja unionin yleinen tuomioistuin on voinut tutkia niiden laillisuuden, kuten käy ilmi ensimmäisten neljän kanneperusteen tutkinnasta.
138 Viides kanneperuste on näin ollen hylättävä, ja samoin on hylättävä myös koko kanne.
Oikeudenkäyntikulut
139 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
140 Koska kantajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava korvaamaan parlamentin oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu viides jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Asiat T-639/15–T-666/15 ja T-94/16 yhdistetään tuomion antamista varten.
2) Kanteet hylätään.
3) Maria Psara, Tina Kristan, Tanja Malle, Wojciech Cieśla, Staffan Dahllof, Delphine Reuter, České centrum pro investigativní žurnalistiku o.p.s., Harry Karanikas, Crina Boros, Baltijas pētnieciskās žurnālistikas centrs Re:Baltica, Balazs Toth, Minna Knus-Galán, Atanas Tchobanov, Dirk Liedtke, Nils Mulvad, Hugo van der Parre, Guia Baggi, Marcos García Rey, Mark Lee Hunter, Kristof Clerix, Rui Araujo, Anuška Delić, Jacob Borg, Matilda Bačelić ja Gavin Sheridan velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 25 päivänä syyskuuta 2018.
Allekirjoitukset