Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
4 päivänä heinäkuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Liikenne – Maantiekuljetukset – Direktiivi 2014/31/EU – Soveltamisala – Ajoneuvojen massan määrittämiseksi käytettävät muut kuin automaattiset vaa’at – Vaakojen käyttäminen kansallisen rikosoikeudellisen säännöstön soveltamiseksi
Asiassa C‑283/23 [Marhon] (i),
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Cour de cassation (ylin yleinen tuomioistuin, Belgia) on esittänyt 26.4.2023 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 2.5.2023, saadakseen ennakkoratkaisun rikosasiassa, jossa vastaajina ovat
FB ja
JL Sàrl
ja jossa asian käsittelyyn osallistuu
Procureur du Roi près le tribunal de première instance d’Eupen,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja T. von Danwitz, ensimmäisen jaoston puheenjohtaja A. Arabadjiev (esittelevä tuomari), joka hoitaa kuudennen jaoston tuomarin tehtäviä, sekä tuomari I. Ziemele,
julkisasiamies: J. Richard de la Tour,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Belgian hallitus, asiamiehinään S. Baeyens, P. Cottin ja C. Pochet,
– Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, T. Suchá ja J. Vláčil,
– Euroopan komissio, asiamiehinään J. Flett ja G. Wils,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee muiden kuin automaattisten vaakojen asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/31/EU (EUVL 2014, L 96, s. 107) 1 artiklan, 2 artiklan 3 alakohdan ja 3 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty rikosasiassa, jossa vastaajina ovat FB ja JL Sàrl ja jossa on kyse kahdesta rikoksesta, jotka FB on väitetysti tehnyt kuljettaessaan JL:n omistamaa hyväksytyn enimmäismassan ylittävää kuljetusajoneuvoa.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 2014/31 johdanto-osan 4, 5 ja 47 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
(4) Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat ne muut kuin automaattiset vaa’at, jotka ovat markkinoille saatettaessa uusia Euroopan unionin markkinoilla, eli ne ovat joko unioniin sijoittautuneen valmistajan valmistamia uusia muita kuin automaattisia vaakoja tai kolmannesta maasta tuotuja uusia tai käytettyjä muita kuin automaattisia vaakoja.
(5) Jäsenvaltioilla olisi oltava velvollisuus suojata kansalaisia muiden kuin automaattisten vaakojen osoittamilta vääriltä punnitustuloksilta, kun vaakoja käytetään tiettyihin tarkoituksiin.
– –
(47) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli varmistaa, että markkinoilla olevat muut kuin automaattiset vaa’at täyttävät vaatimukset, joilla varmistetaan tämän direktiivin piiriin kuuluvien yleisten etujen suojelun korkea taso ja taataan sisämarkkinoiden toiminta, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä [SEU] 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.”
4 Kyseisen direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:
”1. Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin muihin kuin automaattisiin vaakoihin.
2. Tässä direktiivissä muiden kuin automaattisten vaakojen käyttötarkoitukset jaetaan seuraavasti:
– –
b) massan määritys tullin, tariffin, veron, hyvityksen, sakon, palkkion, korvauksen tai muun vastaavanlaisen maksun määrittämiseksi;
c) massan määritys lakien ja asetusten soveltamista sekä oikeudenkäynnissä annettuja asiantuntijalausuntoja varten;
– –
g) kaikki muut kuin a–f alakohdassa luetellut käyttötarkoitukset.”
5 Kyseisen direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä sovelletaan seuraavia määritelmiä:
1) ’vaa’alla’ tarkoitetaan mittauslaitetta, jolla voidaan määrittää kappaleen massa siihen vaikuttavaa painovoimaa hyväksikäyttäen. Vaa’alla voidaan myös määrittää muita massasta riippuvia lukuarvoja, suureita, muuttujia tai ominaisuuksia;
2) ’muulla kuin automaattisella vaa’alla’ tai ’vaa’alla’ tarkoitetaan vaakaa, jolla punnittaessa tarvitaan käyttäjän toimenpiteitä;
3) ’asettamisella saataville markkinoilla’ tarkoitetaan vaa’an toimittamista unionin markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai veloituksetta;
4) ’markkinoille saattamisella’ tarkoitetaan vaa’an asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla;
– –”
6 Direktiivin 3 artiklan, jonka otsikko on ”Markkinoilla saataville asettaminen ja käyttöönotto”, sanamuoto on seuraava:
”1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki toimenpiteet sen varmistamiseksi, että markkinoilla voidaan asettaa saataville ainoastaan sellaisia vaakoja, jotka täyttävät tämän direktiivin sovellettavat vaatimukset.
2. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 artiklan 2 kohdan a–f alakohdassa lueteltuja tarkoituksia varten voidaan ottaa käyttöön ainoastaan vaakoja, jotka täyttävät tämän direktiivin vaatimukset.
3. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 artiklan 2 kohdan a–f alakohdassa lueteltuja tarkoituksia varten käyttöön otetut vaa’at pysyvät tämän direktiivin sovellettavien vaatimusten mukaisina.”
7 Direktiivin 2014/31 4 artiklan, jonka otsikko on ”Olennaiset vaatimukset”, ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:
”Edellä 1 artiklan 2 kohdan a–f alakohdassa lueteltuihin tarkoituksiin käytettävien tai käytettäviksi tarkoitettujen vaakojen on oltava liitteessä I vahvistettujen olennaisten vaatimusten mukaisia.”
Belgian oikeus
8 Tieliikennelain ja sen täytäntöön panemiseksi annettujen asetusten soveltamisen valvonnassa käytettävien mittauslaitteiden hyväksymisestä, tarkastamisesta ja asentamisesta 12.10.2010 annetun kuninkaan päätöksen (arrêté royal du 12 octobre 2010 relatif à l’approbation, à la vérification et à l’installation des instruments de mesure utilisés pour surveiller l’application de la loi relative à la police de la circulation routière et des arrêtés pris en exécution de celle-ci; Moniteur belge 25.10.2010, s. 63130; jäljempänä vuoden 2010 kuninkaan päätös) 1 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Ellei muista erityisiä laitteita koskevista säännöksistä muuta johdu, tätä päätöstä sovelletaan laitteisiin, joita käytetään 16.3.1968 koordinoidun tieliikennelain ja sen täytäntöön panemiseksi annettujen asetusten soveltamisen valvonnassa ja joilla tehdään suoraan tai välillisesti mittauksia; niitä kutsutaan tässä päätöksessä ’laitteiksi’.”
9 Muista kuin automaattisista vaaoista 12.4.2016 annetun kuninkaan päätöksen (arrêté royal du 12 avril 2016 relatif aux instruments de pesage à fonctionnement non automatique; Moniteur belge 19.4.2016, s. 26487) 1 §:ssä, jonka otsikko on ”Kohde”, säädetään seuraavaa:
”Tällä päätöksellä saatetaan [direktiivi 2014/31] osaksi kansallista lainsäädäntöä.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
10 Belgian poliisi tarkasti 28.2.2019 Saint-Vithissä (Belgia) JL:n omistaman puunkuljetukseen tarkoitetun ajoneuvon.
11 Poliisin tämän tarkastuksen yhteydessä suorittamassa punnituksessa (jäljempänä punnitus) kävi ilmi, että kyseisen ajoneuvon massa ylitti huomattavasti sallitun enimmäismassan, joka oli 20 856 kilogrammaa.
12 Tämän seurauksena ajoneuvon kuljettajaa FB:tä vastaan nostettiin syyte tribunal de police d’Eupen, section de Saint-Vithissä (Eupenin poliisituomioistuin, Saint-Vithin jaosto, Belgia) yhtäältä sillä perusteella, että hän oli kuljettanut tavaroita tieliikenteessä ajoneuvolla, jonka kokonaismassa ylitti sallitun kokonaismassan, ja toisaalta sillä perusteella, että hän oli tavarakuljetuksen kuormaajana antanut sellaisia ohjeita tai toteuttanut sellaisia toimia, jotka johtivat hyväksyttyjen enimmäismassojen ja ‑mittojen ylittymiseen. FB:n työnantaja JL oli asianosaisena siviilioikeudellisen vastuunsa perusteella.
13 Kyseinen tuomioistuin vapautti FB:n syytteestä 2.2.2021 antamallaan tuomiolla sillä perusteella, että punnitukseen liittyvissä punnitustodistuksissa ei ollut mainintaa punnituksen toteuttaneesta henkilöstä eikä käytetyn vaa’an merkistä ja sarjanumerosta, joten ei ollut mahdollista selvittää, viittasivatko kyseiset todistukset tosiasiallisesti kyseiseen laitteeseen.
14 Syyttäjäviranomainen (Belgia) valitti tästä tuomiosta tribunal de première instance d’Eupen, chambre correctionnelleen (Eupenin alioikeus, rikosasioita käsittelevä jaosto, Belgia), joka yhtäältä hylkäsi FB:n ja JL:n argumentin, jonka mukaan punnitus oli toteutettu vuoden 2010 kuninkaan päätöksen vastaisesti.
15 Kyseinen tuomioistuin katsoi toisaalta, että punnitukseen ei sovelleta vuoden 2010 kuninkaan päätöstä vaan säännöstöä, jolla direktiivi 2014/31 oli saatettu osaksi Belgian oikeutta, eli muista kuin automaattisista vaaoista 12.4.2016 annettua kuninkaan päätöstä.
16 Näin ollen kyseinen tuomioistuin määräsi 23.3.2022 antamassaan tuomiossa muun muassa FB:lle sakon ja kolmen kuukauden ajokiellon kaikkien moottoriajoneuvojen osalta.
17 FB ja JL valittivat tästä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen Cour de cassationiin (ylin yleinen tuomioistuin, Belgia), jonka mukaan sen selvittämiseksi, missä olosuhteissa punnitus olisi ollut toteutettava, on täsmennettävä direktiivin 2014/31 soveltamisalaa ja erityisesti määritettävä, sovelletaanko tätä direktiiviä ainoastaan punnituksiin, jotka toteutetaan kyseessä olevan muun kuin automaattisen vaa’an käyttäjän liiketoiminnan yhteydessä, kuten FB ja JL väittivät alioikeudessa.
18 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa yhtäältä, että direktiivin 2014/31 1 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan direktiiviä sovelletaan muun muassa ”massan määritykseen lakien ja asetusten soveltamista – – varten” ja sen g alakohdan mukaan ”kaikkiin muihin kuin a-f alakohdassa lueteltuihin käyttötarkoituksiin”. Koska kyseessä oleva muun kuin automaattisen vaa’an käyttö vaikuttaa kuuluvan yhteen näistä käyttötarkoituksista, kyseinen säännös näyttää näin ollen viittaavan siihen, että punnitus kuuluu direktiivin soveltamisalaan.
19 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa lisäksi, että kun direktiivin 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa viitataan näiden vaakojen käyttöönottoon ja vaatimuksiin, joiden mukaisia niiden on edelleen oltava tämän ajankohdan jälkeen, siinä ei säädetä, että vaakoja olisi välttämättä käytettävä niiden käyttäjän liiketoiminnan yhteydessä.
20 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo toisaalta, että direktiivin 2014/31 otsikon perusteella voidaan katsoa, että direktiivin soveltamisalaa on tulkittava suppeammin, koska siinä viitataan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamiseen, joka koskee muiden kuin automaattisten vaakojen ”asettamista saataville markkinoilla”. Tällainen viittaus vaikuttaa merkitsevän, että direktiiviä sovelletaan ainoastaan kyseisten laitteiden käyttäjän liiketoiminnan yhteydessä.
21 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo samaten, että direktiivin 3 artiklan, joka koskee jäsenvaltioiden velvollisuuksia näiden vaakojen markkinoilla saataville asettamisen yhteydessä, 1 kohdan sanamuoto tukee ensisijaisesti direktiivin 2014/31 tällaista tulkintaa. Direktiivin 2 artiklan 3 alakohdassa tarkoitetun markkinoilla saataville asettamisen käsitteen määritelmä nimittäin viittaa siihen, että tämä on toteutettava muun kuin automaattisen vaa’an käyttäjän liiketoiminnan yhteydessä.
22 Tässä tilanteessa Cour de cassation on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Sovelletaanko [direktiivin 2014/31] 1 artiklaa, 2 artiklan 3 alakohtaa ja 3 artiklaa tilanteeseen, jossa oikeus- tai poliisiviranomaiset käyttävät muita kuin automaattisia vaakoja ajoneuvojen massan määrittämiseksi sellaisen kansallisen lainsäädännön tai säännöstön soveltamiseksi, jossa säädetään rangaistus ja jossa, kuten maanteiden tavaraliikenteestä 15.7.2013 annetun lain – jolla on pantu täytäntöön maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta 21.10.2009 annettu parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1071/2009 ja jolla on pantu täytäntöön maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä 21.10.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1072/2009 [(Moniteur belge 18.2.2014, s. 13108)] – 41 §:n 3 momentin 1 kohdassa ja 43 §:n 3 momentin 1 kohdassa sekä maanteiden tavaraliikenteestä 22.5.2014 annetun kuninkaan päätöksen [(arrêté royal du 22 mai 2014 relatif au transport de marchandises par route; Moniteur belge 15.7.2014, s. 53667)]) 21 §:n 1 momentin 5 kohdassa ja 35 §:n 4 kohdassa, kielletään sellaisten ajoneuvojen käyttäminen liikenteessä, joiden punnittu massa ylittää suurimman sallitun massan?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
23 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää kysymyksellään pääasiallisesti unionin tuomioistuinta antamaan direktiivin 2014/31 soveltamisalan rajaamista koskevia selvennyksiä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee erityisesti, sovelletaanko tätä direktiiviä silloin, kun muuta kuin automaattista vaakaa ei käytä talouden toimija liiketoiminnan yhteydessä vaan sitä käyttää oikeus- tai poliisiviranomainen määrittääkseen ajoneuvon massan rikosoikeuden alaan kuuluvan kansallisen säännöstön soveltamista varten.
24 Kyseinen tuomioistuin viittaa kysymyksessään useiden direktiivin säännösten tulkintaan, mutta sen soveltamisala määritellään sen 1 artiklan 1 kohdassa.
25 Ennakkoratkaisukysymys on näin ollen muotoiltava uudelleen siten, että sillä pyritään selvittämään, onko direktiivin 2014/31 1 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että tätä direktiiviä sovelletaan muihin kuin automaattisiin vaakoihin, kun oikeus- tai poliisiviranomaiset käyttävät kyseisiä laitteita määrittääkseen ajoneuvon massan rikosoikeuden alaan kuuluvan kansallisen säännöstön soveltamista varten.
26 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (tuomio 18.4.2024, Citadeles nekustamie īpašumi, C‑22/23, EU:C:2024:327, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
27 Aluksi on todettava, että direktiivin 2014/31 1 artiklan 1 kohdassa määritellään sen soveltamisala hyvin laajasti. Kyseisen säännöksen mukaan direktiiviä sovelletaan nimittäin ”kaikkiin muihin kuin automaattisiin vaakoihin”.
28 Näin ollen muun kuin automaattisen vaa’an käyttötarkoitus tai se, että sen käyttäjä on oikeus- tai poliisiviranomainen, ei vaikuta olevan direktiivin 2014/31 1 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan merkityksellinen tekijä sen määrittämisessä, kuuluuko kyseessä oleva laite direktiivin soveltamisalaan.
29 Tällaista toteamusta tukee toiseksi direktiivin 2014/31 1 artiklan 1 kohdan asiayhteyden ja tavoitteen tarkastelu.
30 Tältä osin on ensiksi todettava, että direktiivin 2 artiklan 1 ja 2 alakohdassa määritellään muun kuin automaattisen vaa’an käsite viittaamalla erityisesti näillä laitteilla toteutettavaan tehtävään, jolloin huomioon ei oteta niiden käyttötapoja tai niiden käyttötarkoituksia.
31 Toiseksi on palautettava mieleen, että direktiivin 2014/31 1 artiklan 2 kohdan a–f alakohdassa luetellaan useita muiden kuin automaattisten vaakojen käyttötarkoituksia.
32 Tämän 1 artiklan 2 kohdassa mainittuihin käyttötarkoituksiin kuuluvat sen b alakohdan mukaan massan määritys tullin, tariffin, veron, hyvityksen, sakon, palkkion, korvauksen tai muun vastaavanlaisen maksun määrittämiseksi sekä sen c alakohdan mukaan massan määritys lakien ja asetusten soveltamista varten.
33 Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen muun kuin automaattisen vaa’an käyttö on omiaan kuulumaan jompaankumpaan näistä kahdesta direktiivissä 2014/31 nimenomaisesti mainituista käyttötarkoituksesta.
34 Lisäksi direktiivin 1 artiklan 2 kohdan g alakohdassa säädetään tällaisen laitteen käyttötarkoitusten jäännösluokka mainitsemalla ”kaikki muut kuin [1 artiklan 2 kohdan] a–f alakohdassa luetellut käyttötarkoitukset”. Tästä seuraa, että siinäkin tapauksessa, että muu kuin automaattinen vaaka on tarkoitettu käytettäväksi muuhun kuin 1 artiklan 2 kohdan a–f alakohdassa mainittuun tarkoitukseen, kyseinen laite kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan.
35 Kolmanneksi erityisesti direktiivin 2014/31 1 artiklan 2 kohdan a–f alakohdassa lueteltuja käyttötarkoituksia varten käyttöön otettujen laitteiden osalta on palautettava mieleen, että direktiivin 3 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot toteuttavat kaikki toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseiset laitteet pysyvät tämän direktiivin sovellettavien vaatimusten mukaisina.
36 Direktiivin 2014/31 tarkastelusta ilmenee, että siinä ei aseteta vaatimusta siitä, että muita kuin automaattisia vaakoja käytetään niiden käyttöönoton jälkeen kaupallisiin tarkoituksiin.
37 Kolmanneksi direktiivin 2014/31 tavoitteesta on todettava, että sen johdanto-osan 47 perustelukappaleesta käy ilmi, että sen tavoitteena on varmistaa, että markkinoilla olevat muut kuin automaattiset vaa’at täyttävät vaatimukset, joilla varmistetaan tällä direktiivillä taattujen yleisten etujen suojelun korkea taso.
38 Kuten edellä 33 kohdasta ilmenee, pääasiassa kyseessä olevan kaltainen näiden laitteiden käyttö voi kuulua – jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen selvityksistä muuta johdu – direktiivin 1 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa nimenomaisesti huomioon otettuihin käyttötarkoituksiin. Näin ollen näiden laitteiden mahdollinen jättäminen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle pelkästään sillä perusteella, että oikeus- tai poliisiviranomaiset käyttävät niitä rikosoikeudellisen säännöksen soveltamista varten, merkitsisi sitä, että yhden näistä käyttötarkoituksista alalla kyseiset laitteet voitaisiin saattaa markkinoille ilman, että ne täyttävät vaatimukset, joiden tarkoituksena on direktiivin 2014/31 pyrkimyksenä oleva yleisten etujen suoja, ja näin ollen ne voisivat aiheuttaa vahinkoa näille eduille.
39 Edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 2014/31 1 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tätä direktiiviä sovelletaan muihin kuin automaattisiin vaakoihin, kun oikeus- tai poliisiviranomaiset käyttävät kyseisiä laitteita määrittääkseen ajoneuvon massan rikosoikeuden alaan kuuluvan kansallisen lainsäädännön soveltamista varten.
Oikeudenkäyntikulut
40 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Muiden kuin automaattisten vaakojen asettamista saataville markkinoilla koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/31/EU 1 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että
tätä direktiiviä sovelletaan muihin kuin automaattisiin vaakoihin, kun oikeus- tai poliisiviranomaiset käyttävät kyseisiä laitteita määrittääkseen ajoneuvon massan rikosoikeuden alaan kuuluvan kansallisen lainsäädännön soveltamista varten.
Allekirjoitukset