Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 6.12.2012 (korkeimman hallinto-oikeuden (Suomi) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) - O ja S v. Maahanmuuttovirasto (C-356/11) ja Maahanmuuttovirasto v. L (C-357/11)
(Yhdistetyt asiat C-356/11 ja C-357/11)
(Unionin kansalaisuus - SEUT 20 artikla − Direktiivi 2003/86/EY - Oikeus perheenyhdistämiseen - Unionin kansalaiset, jotka ovat pieniä lapsia ja jotka asuvat äitiensä, jotka ovat kolmansien maiden kansalaisia, kanssa sen jäsenvaltion alueella, jonka kansalaisia lapset ovat − Äitien, joille on myönnetty unionin kansalaisten yksinhuoltajuus, pysyvä oleskeluoikeus kyseisessä jäsenvaltiossa − Perheiden uudelleen muotoutuminen sen jälkeen, kun äidit ovat avioituneet uudelleen kolmansien maiden kansalaisten kanssa ja kun näistä avioliitoista on syntynyt lapsia, jotka myös ovat kolmansien maiden kansalaisia − Unionin kansalaisten kotijäsenvaltiossa tehdyt perheenyhdistämistä koskevat hakemukset − Oleskeluoikeuden epääminen uusilta aviopuolisoilta riittävien tulojen ja varojen puuttumisen perusteella − Oikeus perhe-elämän kunnioittamiseen − Lasten edun huomioon ottaminen)
Oikeudenkäyntikieli: suomi
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Korkein hallinto-oikeus
Pääasian asianosaiset
Valittajat: O ja S (C-356/11) ja Maahanmuuttovirasto (C-357/11)
Vastapuolet: Maahanmuuttovirasto (C-356/11) ja L (C-357/11)
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyynnöt - Korkein hallinto-oikeus - SEUT 20 artikla - Oikeus liikkua vapaasti ja oleskella jäsenvaltioiden alueella - Oikeus perheenyhdistämiseen - Kolmannen maan kansalaisen oleskelulupa sellaisessa valtiossa, jossa hän ei enää asu, tilanteessa, jossa hänen puolisonsa, joka on kolmannen maan kansalainen, oleskelee laillisesti jäsenvaltiossa ja hänellä on lapsi, jolla on kyseisen valtion kansalaisuus sekä jossa asianomainen ei ole lapsen vanhempi eikä huoltaja eikä asu tämän kanssa - Tilanne, jossa puolisoilla on myös yhteinen lapsi, joka on kolmannen maan kansalainen ja joka asuu äitinsä kanssa kyseisessä jäsenvaltiossa
Tuomiolauselma
SEUT 20 artiklaa on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että jäsenvaltio epää kolmannen maan kansalaiselta perheenyhdistämiseen perustuvan oleskeluluvan, vaikka kyseisen kolmannen maan kansalaisen tarkoituksena on asua sellaisen aviopuolisonsa kanssa, joka myös on kolmannen maan kansalainen ja joka oleskelee laillisesti kyseisessä jäsenvaltiossa ja joka on sellaisen lapsen äiti, joka on syntynyt aikaisemmasta avioliitosta ja joka on unionin kansalainen, ja sellaisen lapsensa kanssa, joka on syntynyt nimenomaan heidän omasta avioliitostaan ja joka myös on kolmannen maan kansalainen, kunhan tällainen epääminen ei asianomaisen unionin kansalaisen kannalta merkitse sitä, ettei hän tosiasiassa voi käyttää pääosaa unionin kansalaisen asemaan perustuvista oikeuksista, mikä kansallisen tuomioistuimen on tarkistettava.
Pääasioissa kyseessä olevien kaltaiset perheenyhdistämisen perusteella tehdyt oleskelulupahakemukset kuuluvat oikeudesta perheenyhdistämiseen 22.9.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY soveltamisalaan. Direktiivin 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa on tulkittava siten, että vaikka jäsenvaltioilla on mahdollisuus vaatia todisteita siitä, että perheenkokoajalla on vakaat ja säännölliset tulot ja varat, jotka riittävät perheenkokoajan ja hänen perheenjäsentensä ylläpitoon, tätä mahdollisuutta on käytettävä siten, että otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artikla ja 24 artiklan 2 ja 3 kohta, joissa jäsenvaltiot velvoitetaan perheenyhdistämistä koskevia hakemuksia tutkiessaan ottamaan huomioon asianomaisten lasten edun ja suosimaan perhe-elämää, ja että vältetään sekä kyseisen direktiivin tavoitteen että sen tehokkaan vaikutuksen loukkaaminen. Kansallisen tuomioistuimen asiana on tarkistaa, onko pääasioissa kyseessä olevat oleskelulupien epäämistä koskevat päätökset tehty kyseisten vaatimusten mukaisesti.
____________1 - EUVL C 269, 10.9.2011.