YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)
12 päivänä maaliskuuta 2008
Asia T-107/07 P
Francisco Rossi Ferreras
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Urakehitystä koskeva kertomus – Vuoden 2003 arviointikierros – Tosiseikkojen arviointi – Todistustaakka ja asian selvittäminen – Valitus, jonka tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat – Perusteeton valitus
Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-42/05, Rossi Ferreras vastaan komissio, 1.2.2007 antaman tuomion (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista
Ratkaisu: Valitus hylätään. Francisco Rossi Ferreras vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.
Tiivistelmä
Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Virkamiestuomioistuimessa esitettyjen perusteiden ja perustelujen pelkkä toistaminen – Tosiseikkojen virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu selvitysaineiston arviointi, paitsi jos se on otettu huomioon vääristyneellä tavalla – Todistustaakka ja asian selvittäminen
(EY 225 a artikla; yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta)
EY:n perustamissopimuksen 225 a artiklasta ja yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohdasta seuraa, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perusteet ja perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi.
Tätä edellytystä ei täytä valitus, jossa vain kerrataan tai toistetaan sanasta sanaan virkamiestuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut, sellaisetkin, joiden perustana olevien tosiseikkojen osalta tämä tuomioistuin on nimenomaisesti omaksunut eri näkemyksen.
Valituksessa saadaan tukeutua vain oikeussääntöjen rikkomista koskeviin perusteisiin eikä valitusta siis miltään osin saa kohdistaa tosiasiakysymysten arviointiin. Ainoastaan asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevä tuomioistuin on toimivaltainen toisaalta määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevälle tuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tosiseikkojen arviointi ei ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin. Tällaisen vääristyneellä tavalla tapahtuvan tosiseikkojen huomioon ottamisen on ilmettävä toimitetusta aineistosta selvästi, ilman että on tarpeen ryhtyä uudelleen arvioimaan tätä tosiseikastoa ja selvitysaineistoa.
Kysymys siitä, onko todistustaakkaa sekä asian selvittämistä koskevia sääntöjä noudatettu, kuuluu valitusta käsittelevällä tuomioistuimella olevan toimivallan piiriin valvoa asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitelleen tuomioistuimen tekemiä toteamuksia tosiseikoista. Valitusperuste, jonka mukaan asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitellyt tuomioistuin on hylännyt väitteen kehottamatta ensin toista asianosaista esittämään tietoja, joilla kyseisen väitteen paikkansapitävyys voidaan osoittaa, on otettava tutkittavaksi.
Tällaisen valitusperusteen sisällön tutkimisessa on otettava huomioon se, että asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevä tuomioistuin arvioi yksin sen, onko sen ratkaistavana olevissa asioissa käytettävissä olevia tietoja tarpeen täydentää. Lisäksi valitusta käsittelevän tuomioistuimen vakuuttamiseksi asianosaisen väitteestä tai ainakin siitä, että se ryhtyisi suoraan toimenpiteisiin näytön hankkimiseksi, ei riitä, että asianosainen vetoaa tiettyihin tosiseikkoihin väitteensä tueksi, vaan on vielä esitettävä riittävän täsmällisiä, objektiivisia ja yhtäpitäviä todisteita, jotka tukevat näiden seikkojen todenmukaisuutta tai todennäköisyyttä. Näin ollen tuomioistuimet voivat osallistua selvitysaineiston hankintaan kantajien hyväksi ainoastaan sellaisissa poikkeuksellisiin tilanteissa, kuten esimerkiksi silloin, kun kantajat tarvitsevat väitteidensä tukemiseksi tiettyjä vastaajan hallussa olevia todisteista ja heillä on vaikeuksia saada nämä todisteet tai kyseinen osapuoli on jopa kieltäytynyt luovuttamasta niitä.
(ks. 26–31 ja 36–39 kohta)
Viittaukset:
Yhteisöjen tuomioistuin: asia C‑19/95 P, San Marco v. komissio, 17.9.1996 (Kok. 1996, s. I‑4435, 37 kohta); asia C‑8/95 P, New Holland Ford v. komissio, 28.5.1998 (Kok. 1998, s. I‑3175, 23 ja 25 kohta); asia C‑185/95 P, Baustahlgewerbe v. komissio, 17.12.1998 (Kok. 1998, s. I‑8417, 93 kohta); asia C‑274/99 P, Connolly v. komissio, 6.3.2001 (Kok. 2001, s. I‑1611, 113 kohta); asia C‑315/99 P, Ismeri Europa v. tilintarkastustuomioistuin, 10.7.2001 (Kok. 2001, s. I‑5281, 19 kohta); asia C‑551/03 P, General Motors v. komissio, 6.4.2006 (Kok. 2006, s. I‑3173, 54 kohta); asia C‑167/04 P, JCB Service v. komissio, 21.9.2006 (Kok. 2006, s. I‑8935, 108 kohta) ja yhdistetyt asiat C‑403/04 P ja C‑405/04 P, Sumitomo Metal Industries ja Nippon Steel v. komissio, 25.1.2007 (Kok. 2007, s. I‑729, 39 kohta)
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑201/00 ja T‑384/00, Ajour ym. v. komissio, 25.9.2002 (Kok. H. 2002, s. I‑A‑167 ja II‑885, 75 kohta) ja T‑252/06 P, Beau v. komissio, 12.7.2007 (45–47 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)