Asia T-303/08

Tresplain Investments Ltd

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Mitättömyysmenettely – Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity kuviomerkki Golden Elephant Brand – Rekisteröimätön kansallinen kuviomerkki GOLDEN ELEPHANT – Suhteellinen hylkäysperuste – Viittaus aikaisempaa tavaramerkkiä koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön – Common law’n mukainen merkkioikeuden loukkauskanne (action for passing off) – Asetuksen (EY) N:o 40/94 74 artiklan 1 kohta (josta on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 76 artiklan 1 kohta) – Asetuksen N:o 40/94 73 artikla (josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 75 artikla) – Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohta ja 52 artiklan 1 kohdan c alakohta (joista on tullut asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 4 kohta ja 53 artiklan 1 kohdan c alakohta) – Uudet perusteet – Työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohta

Tuomion tiivistelmä

1.      Oikeudenkäyntimenettely – Kannekirjelmä – Muotovaatimukset – Yhteenveto kanneperusteista – Oikeudelliset perusteet, joita ei ole esitetty kannekirjelmässä – Yleinen viittaus muihin asiakirjoihin – Tutkimatta jättäminen

(Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artikla; unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohta ja 48 artiklan 2 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Päätösten perusteleminen

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 73 artikla)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelysäännökset – Tosiseikkojen tutkiminen viran puolesta – Mitättömyysmenettely – Tutkinnan rajaaminen seikkoihin, joihin on vedottu – Virasto arvioi tosiseikkojen, joihin on vedottu, paikkansapitävyyden ja esitettyjen seikkojen todistusvoiman

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohta)

4.      Yhteisön tavaramerkki – Muutoksenhakumenettely – Valitusta koskeva päätös – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Periaatteen laajuus

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 73 artikla)

5.      Yhteisön tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Suhteelliset mitättömyysperusteet – Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun aikaisemman oikeuden olemassaolo – Edellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohta ja 52 artiklan 1 kohdan c alakohta)

6.      Oikeudenkäyntimenettely – Uusien perusteiden esittäminen käsittelyn kuluessa – Edellytykset – Käsittelyn kuluessa esille tulleesta seikasta johtuva peruste

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohta)

1.      Unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklasta ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdasta ja 48 artiklan 2 kohdasta seuraa, että kaikki perusteet, joita ei ole kannekirjelmässä riittävästi esitetty, on jätettävä tutkimatta.

Kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, käyvät ilmi ainakin pääpiirteittäin itse kannekirjelmästä, kunhan ne on esitetty johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi. Tältä osin on todettava, että kannekirjelmää voidaan tukea ja täydentää tietyiltä osin viittaamalla sen liitteenä olevien asiakirjojen kohtiin, mutta viittaamalla yleisluonteisesti joihinkin asiakirjoihin, vaikka ne olisivatkin kannekirjelmän liitteinä, ei korjata sitä, että kanteessa ei ole mainittu olennaisia oikeudellisia perusteita ja perusteluja, jotka siinä on edellä mainittujen määräysten mukaan esitettävä. Unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä ei ole yrittää etsiä ja tunnistaa liitteistä niitä perusteita ja väitteitä, joihin kanteen voitaisiin katsoa perustuvan, koska liitteillä on puhtaasti todistuksellinen ja täydentävä tehtävä.

(ks. 37 ja 38 kohta)

2.      Valituslautakunta ei ole velvollinen ottamaan kantaa kaikkiin asianosaisten esittämiin väitteisiin. Riittää, että se esittää tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joilla on olennainen merkitys päätöksen kannalta. Tästä seuraa, että pelkästään siksi, että valituslautakunta ei ole toistanut kaikkia asianosaisen argumentteja tai vastannut kaikkiin näihin argumentteihin, ei voida päätellä, että se on kieltäytynyt ottamasta niitä huomioon.

(ks. 46 kohta)

3.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohdan loppuosan mukaan rekisteröinnin suhteellisia hylkäysperusteita koskevissa menettelyissä tutkimus rajataan seikkoihin, joihin osapuolet ovat vedonneet, ja osapuolten esittämiin vaatimuksiin. Kyseisen asetuksen 74 artiklan 1 kohdan loppuosaa sovelletaan myös mitättömyysmenettelyissä, jotka koskevat suhteellista mitättömyysperustetta saman asetuksen 52 artiklan nojalla. Näin ollen suhteellista mitättömyysperustetta koskevissa mitättömyysmenettelyissä asianosaisen, joka esittää mitättömyysvaatimuksen aikaisemman kansallisen tavaramerkin perusteella, asiana on näyttää toteen mainitun tavaramerkin olemassaolo ja tarvittaessa suojan laajuus.

Sitä vastoin sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) asiana on tutkia, täyttyvätkö esitetyn mitättömyysperusteen soveltamisedellytykset mitättömyysmenettelyssä. Tässä yhteydessä sen on arvioitava tosiseikkojen, joihin asianosaiset ovat vedonneet, paikkansapitävyys ja asianosaisten esittämien seikkojen todistusvoima.

Virastoa voidaan vaatia huomioimaan muun muassa sen jäsenvaltion kansallinen oikeus, jossa aikaisempi tavaramerkki, johon mitättömyysvaatimus perustuu, on suojattu. Tässä tapauksessa sen on selvitettävä viran puolesta tässä tarkoituksessa hyödyllisiksi katsominsa keinoin kyseisen jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö, jos tällaiset tiedot ovat tarpeen asianomaisen mitättömyysperusteen soveltamisedellytysten ja muun muassa esitettyjen tosiseikkojen paikkansapitävyyden ja esitettyjen asiakirjojen todistusvoiman arvioimiseksi. Viraston suorittaman tutkimuksen tosiasiallisen perustan rajoittaminen ei näet merkitse sitä, ettei se voisi niiden tosiseikkojen lisäksi, jotka mitättömyysmenettelyn asianosaiset ovat nimenomaisesti esittäneet, ottaa huomioon myös notorisia seikkoja eli seikkoja, jotka kaikkien voidaan olettaa tuntevan, tai joista voidaan saada tieto yleisesti saatavilla olevista lähteistä.

(ks. 65−67 kohta)

4.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 73 artiklan toisen virkkeen mukaan sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) päätökset voivat perustua ainoastaan sellaisiin syihin, joihin osapuolet ovat voineet ottaa kantaa.

Tässä yhteydessä on täsmennettävä, että tosiseikkojen arviointi kuuluu päätösluonteiseen toimeen. Oikeus tulla kuulluksi ulottuu kaikkiin tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin, jotka muodostavat päätösluonteisen toimen perustan, mutta ei siihen hallintoelimen lopulliseen kantaan, jonka se aikoo omaksua.

(ks. 80 ja 81 kohta)

5.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 52 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan yhteisön tavaramerkki julistetaan mitättömäksi sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) tehdystä vaatimuksesta, jos on olemassa tämän asetuksen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu aikaisempi oikeus ja jos mainitussa kohdassa esitetyt edellytykset täytetään.

Näistä kahdesta säännöksestä yhdessä ilmenee, että rekisteröimättömän tavaramerkin, jonka vaikutusalue on laajempi kuin paikallinen, haltija voi saada julistettua mitättömäksi myöhemmän yhteisön tavaramerkin, jos ja siltä osin kuin tähän merkkiin sovellettavan jäsenvaltion oikeuden mukaan yhtäältä oikeus merkkiin on saatu ennen päivää, jona yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus on tehty, ja toisaalta merkin haltijalla on oikeus kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttäminen.

Valituslautakunnan on asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohtaa soveltaessaan otettava huomioon sekä kansallinen oikeus, jota sovelletaan tässä säännöksessä tehdyn viittauksen nojalla, että kyseisen jäsenvaltion oikeuskäytäntö. Näin ollen mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen tekijän on osoitettava, että kyseessä oleva merkki kuuluu kyseisen jäsenvaltion oikeuden soveltamisalaan ja että sen perusteella voidaan kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttäminen.

(ks. 89−91 kohta)

6.      Se, että asianosainen on saanut tiedon tosiseikasta unionin yleisen tuomioistuimen oikeudenkäynnin kuluessa, ei merkitse sitä, että tämä olisi oikeudenkäynnin kuluessa esille tullut uusi tosiseikka. Lisäksi edellytetään sitä, että asianosainen ei ole kyennyt saamaan siitä aikaisemmin tietoa. Sitäkin suuremmalla syyllä se, että asianosainen on saanut tiedon oikeudellisesta tilanteesta vasta oikeudenkäynnin kuluessa, ei voi olla unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu uusi tosiseikka tai oikeudellinen seikka.

(ks. 167 kohta)