UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

22 päivänä lokakuuta 2015

Asia T‑130/14 P

Euroopan unionin neuvosto

vastaan

Erik Simpson

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Palkkaluokkaan ylentäminen – Palkkaluokan määrittäminen – Päätös olla ylentämättä asianosaista palkkaluokkaan AD 9 sen jälkeen, kun hän läpäisi avoimen kilpailun palkkaluokassa AD 9 – Selvitysaineiston ottaminen huomioon vääristyneellä tavalla

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) 12.12.2013 antaman tuomion Simpson v. neuvosto (F‑142/11, Kok. H., EU:F:2013:201) kumoamista.

Ratkaisu: Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) 12.12.2013 antama tuomio Simpson v. neuvosto (F-142/11, Kok., EU:F:2013:201) kumotaan siltä osin kuin unionin virkamiestuomioistuin kumosi päätöksen, jolla Euroopan unionin neuvosto hylkäsi Erik Simpsonin vaatimuksen tulla ylennetyksi palkkaluokkaan AD 9, koska hän oli läpäissyt avoimen kilpailun EPSO/AD/113/07, ja siltä osin kuin neuvosto velvoitettiin korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan (tuomion tuomiolauselman 1 ja 3 kohta). Asia palautetaan virkamiestuomioistuimeen. Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Tiivistelmä

Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tosiseikkojen ja selvitysaineiston virheellinen arviointi – Tutkimatta jättäminen – Unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin ei kuulu tosiseikkojen ja selvitysaineiston arviointi, paitsi jos ne on otettu huomioon vääristyneellä tavalla – Unionin tuomioistuimen toimivalta arvioida tosiseikkoja, jotka virkamiestuomioistuin on todennut tarkastellessaan perusteluvelvollisuuden noudattamista

(SEUT 257 artikla; Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön liitteessä I olevan 11 artiklan 1 kohta)

Ainoastaan virkamiestuomioistuin on toimivaltainen yhtäältä määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritetyn tosiseikaston aineellinen paikkansapitämättömyys käy ilmi virkamiestuomioistuimelle toimitetusta aineistosta, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että virkamiestuomioistuimelle esitetty selvitys on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämä arviointi ei ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin.

Päätöksen laillisuusvalvonnassa, jota unionin yleinen tuomioistuin muutoksenhaun yhteydessä harjoittaa, on lisäksi välttämättä otettava huomioon ne tosiseikat, joihin virkamiestuomioistuin on perustanut johtopäätöksensä siitä, ovatko perustelut riittävät vai puutteelliset.

Siltä osin kuin on kyse tosiseikkojen huomioon ottamisesta vääristyneellä tavalla, sen on lisäksi käytävä selvästi ilmi asiakirja-aineistosta ilman, että on tarpeen ryhtyä arvioimaan uudelleen tosiseikkoja ja selvitysaineistoa tai että on tarpeen turvautua uuteen selvitysaineistoon.

(ks. 27, 29 ja 31 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 20.11.1997, komissio v. V (C‑188/96 P, Kok., EU:C:1997:554, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); tuomio 28.5.1998, New Holland Ford v. komissio (C‑8/95 P, Rec, EU:C:1998:257, 72 kohta); tuomio 6.4.2006, General Motors v. komissio (C‑551/03 P, Kok., EU:C:2006:229, 54 kohta) ja tuomio 10.7.2008, Bertelsmann ja Sony Corporation of America v. Impala (C‑413/06 P, Kok., EU:C:2008:392, 30 kohta)

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio 24.10.2011, P v. parlamentti (T‑213/10 P, Kok. H., EU:T:2011:617, 47 ja 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio 8.10.2013, neuvosto v. AY (T‑167/12 P, Kok. H., EU:T:2013:524, 25 kohta)