Asia T‑268/21
(julkaistu otteina)
Ryanair DAC
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kymmenes jaosto) 24.5.2023
Valtiontuet – Italian lentoliikenteen markkinat – Korvausjärjestelmä lentoyhtiöille, joilla on Italian viranomaisten myöntämä toimilupa – Vastustamatta jättämistä koskeva päätös – Tuki poikkeuksellisen tapahtuman aiheuttaman vahingon korvaamiseksi – Perusteluvelvollisuus
1. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Komission päätös, jossa valtiontuki todetaan muodollista tutkintamenettelyä aloittamatta sisämarkkinoille soveltuvaksi – SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen niiden, joita asia koskee, nostama kanne – Kanne niiden, joita asia koskee, menettelyllisten oikeuksien suojaamiseksi – Tutkittavaksi ottaminen
(SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohta sekä SEUT 263 artiklan neljäs kohta; neuvoston asetuksen 2015/1589 1 artiklan h alakohta)
(ks. 10–15 kohta)
2. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus – Valtiontukia koskeva komission päätös – Päätös olla aloittamatta muodollista tutkintamenettelyä – Suppea esitys syistä, joiden vuoksi komissio katsoo, ettei riidanalaisen tuen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointiin liity vakavia vaikeuksia – Ei ole – Riittämättömät perustelut
(SEUT 296 artiklan toinen kohta)
(ks. 20–38 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin kumoaa komission päätöksen olla vastustamatta tukitoimenpidettä, joka koostuu Italian covid-19-pandemian yhteydessä italialaisille lentoyhtiöille maksamista avustuksista
Komissio ei perustellut toteamustaan, jonka mukaan kyseessä oleva toimenpide ei ollut muiden kuin valtiontukea koskevien unionin oikeuden säännösten ja määräysten vastainen
Italian tasavalta ilmoitti lokakuussa 2020 Euroopan komissiolle tukitoimenpiteestä, joka koostuu avustuksista, joita maksettiin 130 miljoonan euron korvausrahastosta tietyille lentoyhtiöille, joilla on Italian viranomaisten myöntämä toimilupa (jäljempänä kyseessä oleva toimenpide). Kyseisellä toimenpiteellä pyrittiin korvaamaan vahingot, joita tukikelpoisille lentoyhtiöille oli aiheutunut covid-19-pandemian yhteydessä toteutetuista matkustusrajoituksista ja muista sulkutoimenpiteistä.
Yhden kyseessä olevassa toimenpiteessä säädetyn tukikelpoisuuden edellytyksen mukaan tukea saadakseen lentoyhtiön oli maksettava työntekijöilleen, joiden asemapaikka on Italiassa, sekä sen toimintaan osallistuville kolmansien yritysten työntekijöille palkkaa, joka on vähintään yhtä suuri kuin vähimmäispalkka, joka on vahvistettu kansallisella tasolla edustavimpina pidettyjen työnantaja- ja ammattijärjestöjen tekemässä lentoliikennealan kansallisessa työehtosopimuksessa (jäljempänä vähimmäispalkkavaatimus).
Komissio päätti olla avaamatta SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua muodollista tutkintamenettelyä ja olla vastustamatta kyseessä olevaa toimenpidettä sillä perusteella, että toimenpide soveltui sisämarkkinoille(1).
Unionin yleinen tuomioistuin, jossa lentoyhtiö Ryanair oli nostanut kumoamiskanteen, kumoaa kyseisen päätöksen SEUT 296 artiklassa asetetun perusteluvelvollisuuden laiminlyömisen vuoksi.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätöksen olla aloittamatta muodollista tutkintamenettelyä on sisällettävä ne syyt, joiden vuoksi komissio katsoo, ettei kyseessä olevan tuen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointiin liity vakavia vaikeuksia. Vaikka lyhyetkin perustelut ovat tältä osin riittävät, niistä on ilmettävä selkeästi ja yksiselitteisesti syyt, joiden vuoksi komissio on katsonut, ettei tällaisia vaikeuksia ole ollut.
Unionin yleinen tuomioistuin arvioi, ettei näin ole nyt esillä olevassa asiassa.
Yhtäältä se korostaa, että komissio totesi riidanalaisessa päätöksessä samanaikaisesti, että vähimmäispalkkaa koskeva vaatimus liittyi erottamattomasti kyseessä olevaan toimenpiteeseen ja että kyseinen vaatimus ei ollut erottamaton osa kyseisen toimenpiteen tavoitetta, mutta riidanalaisesta päätöksestä ei ilmene selkeästi ja yksiselitteisesti päättelyä, jonka perusteella komissio esitti nämä kaksi toteamusta.
Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että myöskään riidanalaisessa päätöksessä esitettyä toteamusta, jonka mukaan vähimmäispalkkaa koskeva vaatimus ei ollut ristiriidassa ”unionin oikeuden muiden säännösten” kuin SEUT 107 ja 108 artiklan kanssa, ei ole perusteltu riittävästi.
Tältä osin se huomauttaa, että ainoa unionin oikeuden säännös, joka on muu kuin SEUT 107 ja 108 artikla ja johon nähden komissio tutki kyseistä vaatimusta, on Rooma I ‑asetuksen (2) 8 artikla, jossa säädetään työsopimuksia koskevista erityisistä lainvalintasäännöistä. Komissio ei kuitenkaan riidanalaisessa päätöksessä selittänyt syitä, joiden perusteella voidaan katsoa, että kyseinen artikla oli SEUT 107 ja 108 artiklojen ohella ainoa merkityksellinen säännös, jonka valossa sen oli tutkittava, onko vähimmäispalkkavaatimus unionin oikeuden mukainen. Näin ollen komissio ei ole esittänyt selkeästi ja avoimesti syitä, joiden vuoksi se oli katsonut, ettei mainittu vaatimus merkinnyt ”unionin oikeuden muiden säännösten” rikkomista.
Kyseistä perustelujen puuttumista havainnollistaa lisäksi se seikka, että komissio otti vähimmäispalkkaa koskevaa vaatimusta tutkiessaan huomioon Italian halpalentoyhtiöiden yhdistyksen kantelun, jossa riitautettiin Italian lainsäädännön, jossa säädetään kyseessä olevan toimenpiteen sisältämän kaltaisesta vähimmäispalkkavaatimuksesta, yhteensoveltuvuus SEUT 56 artiklassa tarkoitetun palvelujen tarjoamisen vapauden kanssa. Kun otetaan huomioon tämä asiayhteys, komission olisi sitäkin suuremmalla syyllä pitänyt lausua SEUT 56 artiklan merkityksellisyydestä sen tutkiessa kyseessä olevan toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille.
Edellä esitetyn perusteella unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että komissio laiminlöi sille SEUT 296 artiklassa asetettua perusteluvelvollisuutta, ja kumoaa tämän vuoksi riidanalaisen päätöksen.