Yhdistetyt asiat T-3/00 ja T-337/04

Athanasios Pitsiorlas

vastaan

Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan keskuspankki (EKP)

Oikeus tutustua asiakirjoihin − Basel/Nyborg-sopimus – Kumoamiskanne − Kannekelpoiset toimet − Perustelut − Lainvastaisuusväite – Päätös 93/731/EY − Euroopan keskuspankin työjärjestys – Vahingonkorvauskanne − Sopimussuhteen ulkopuolinen yhteisön vastuu sen elinten lainvastaisesta menettelystä − Vahinko − Syy-yhteys

Tuomion tiivistelmä

1.      Kumoamiskanne – Kannekelpoiset toimet – Käsite – Toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia

(EY 230 artikla)

2.      Neuvosto – Yleisön oikeus tutustua neuvoston asiakirjoihin – Päätös 93/731

(Neuvoston päätös 93/731)

3.      Yhteisön oikeus – Periaatteet – Perusoikeudet – Yleisön oikeus tutustua asiakirjoihin

(EY 110 ja EY 255 artikla)

4.      Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus

(EY 253 artikla)

5.      Vahingonkorvauskanne – Vahingonkorvauskanteen itsenäisyys kumoamiskanteeseen nähden

1.      Se, että yhteisön toimielin on lähettänyt kirjeen sille, jolle se on osoitettu, vastauksena tämän esittämään pyyntöön tai hakemukseen, ei ole riittävää, jotta tällaista kirjettä voitaisiin pitää EY 230 artiklassa tarkoitettuna päätöksenä, jonka kumoamiseksi voitaisiin nostaa kanne. EY 230 artiklassa tarkoitettuja, kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia tai päätöksiä ovat vain sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi.

Kun vastauksena Euroopan keskuspankin työjärjestyksen 23.3 artiklan nojalla esitettyyn pyyntöön Euroopan keskuspankin neuvoston päätös, jolla hylättiin tämä asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö, on kantajaan nähden sisällytetty vain siihen asiakirjaan, jolla se annettiin hänelle tiedoksi, kantajan vaatimuksia tiedoksiantokirjeen kumoamiseksi on kuitenkin tulkittava siten, että ne koskevat kyseisen päätöksen kumoamista sellaisena kuin hän sai sen tietoonsa kyseisellä kirjeellä.

(ks. 58, 63 ja 65 kohta)

2.      Oikeudesta tutustua neuvoston asiakirjoihin tehdyn päätöksen 93/731 1 artiklan sanamuodosta seuraa, että jotta neuvosto voisi hyväksyä asiakirjoihin tutustumista koskevan pyynnön, on ilmeistä, että tarkoitettujen asiakirjojen on oltava olemassa, mutta niiden on myös oltava toimielimen hallussa.

Yhteisön toimiin liittyvän laillisuusolettaman mukaisesti oletetaan, että asiakirjaa, johon on pyydetty saada tutustua, ei ole olemassa, jos kyseessä oleva toimielin on näin väittänyt. Kyseessä on kuitenkin kumottavissa oleva olettama, jonka kantaja voi kumota kaikin todistuskeinoin asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella.

(ks. 131 ja 140 kohta)

3.      Perusoikeuksia ei voida pitää ehdottomina oikeuksina ja on laillista soveltaa kyseisiin oikeuksiin tiettyjä yhteisön yleisen edun tavoitteilla perusteltuja rajoituksia, kunhan näiden oikeuksien olennaista osaa ei rikota.

Vaikka oletettaisiinkin, että oikeutta tutustua yhteisön viranomaisten, myös Euroopan keskuspankin (EKP), hallussa oleviin asiakirjoihin voitaisiin pitää perusoikeutena, jota yhteisön oikeusjärjestyksessä suojataan yleisenä oikeusperiaatteena, kyseistä oikeutta voidaan legitiimisti rajoittaa yleisen edun tai yksityisen edun suojaamiseen liittyvistä syistä.

EKP:n asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden rajoitukset, joihin kuuluu sen työjärjestyksen 23.3 artikla, jossa määrätään muun muassa pääjohtajien komitean arkistossa säilytettävien asiakirjojen 30 vuoden salassapitoajasta, liittyvät tehtäviin, jotka EKP:lle uskottiin EY:n perustamissopimuksella, jonka laatijat pyrkivät ilmiselvästi varmistamaan, että EKP voi hoitaa niitä riippumattomasti. Tätä tulkintaa tukee se, että kun EY 110 ja EY 255 artikla luetaan yhdessä, niistä ilmenee, että EKP on jätetty viimeksi mainitun määräyksen soveltamisalan ulkopuolelle, ja samanaikaisesti, että EKP:tä kohdellaan erityisellä tavalla Euroopan parlamenttiin, neuvostoon ja komissioon verrattuna, kun kysymys on oikeudesta tutustua asiakirjoihin.

Yhteisön rahapolitiikkaan liittyvä yleinen etu on legitiimi peruste rajoittaa yhteisön viranomaisten hallussa oleviin asiakirjoihin tutustumista koskevaa oikeutta, jota pidetään perusoikeutena.

(ks. 221–223, 228, 229, 231 ja 232 kohta)

4.      EY 253 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen säädöksen, päätöksen tai muun toimenpiteen luonteen mukaan, ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen yhteisön toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt, ja siten, että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluissa ei kuitenkaan tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, sillä tutkittaessa sitä, ovatko toimen perustelut kyseisen artiklan mukaisia, on otettava huomioon toimen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt.

Toimielimen, jolle osoitetaan asiakirjoihin tutustumista koskeva pyyntö, on päätöksensä perusteluissa osoitettava, että se on todellisuudessa tutkinut asiakirjat, joita tutustumispyyntö koskee. Päätös, jossa ei vedota mihinkään näihin asiakirjoihin liittyvään erityiseen suojan tarpeeseen tai perusteeseen ja jossa ei myöskään esitetä minkäänlaista lyhyttäkään selitystä perusteeksi sille, miksi siinä kieltäydytään ilmaisemasta asiakirjojen sisältöä, mikä puolestaan olisi tehnyt mahdolliseksi sen, että suojan tarpeen olemassaolon olisi voinut ymmärtää ja tutkia, ei vastaa näitä vaatimuksia ja on näin ollen kumottava. Sitä, että pelkästään täsmennetään niiden asiakirjojen laatu, joihin tutustumista koskevaa oikeutta pyydetään, ei voida rinnastaa kyseisten asiakirjojen sisältämien tietojen tutkimiseen.

Perustelujen on lisäksi ilmettävä itse päätöksen tekstistä ja vaikka perusteleminen olisi aloitettu tekstissä, perusteluja ei voida kehitellä ja selventää ensimmäistä kertaa ja jälkikäteen yhteisöjen tuomioistuimissa paitsi poikkeustapauksessa, jollaisesta ei ole kysymys tapauksessa, jossa tilanne ei ole kiireellinen, ja kun asianomaisen viranomaisen on tehtävä vain yksi ainoa päätös.

(ks. 261, 263, 267, 269, 278 ja 279 kohta)

5.      Vahingonkorvauskanne on itsenäinen oikeussuojakeino, jolla on oma tehtävänsä oikeussuojakeinojen järjestelmässä ja jonka nostamisen edellytykset määräytyvät sen erityisen tarkoituksen perusteella. Kun kumoamiskanteella ja laiminlyöntikanteella vaaditaan sen toteamista, että oikeudellisesti sitova toimi on lainvastainen tai että tällainen toimi on jätetty toteuttamatta, vahingonkorvauskanteen tarkoituksena on yhteisön toimielimen tai elimen syyksi luettavan lainvastaisen toimen tai lainvastaisen menettelyn aiheuttaman vahingon korvaaminen.

Kun kantaja on kumoamiskanteen jälkeen nostanut vahingonkorvauskanteen, josta ilmenee selvästi, että se lainvastainen menettely, josta vastaajina olevia toimielimiä arvostellaan, tarkoittaa nimenomaan niiden päätösten tekemistä, joiden kumoamista kantaja vaatii, ja kun kantaja on osoittaakseen vastaajien lainvastaisen menettelyn kehitellyt väitteitä, jotka ovat osittain samoja kuin kyseisten päätösten kumoamisvaatimusten yhteydessä esitetyt väitteet, oikeussuojakeinojen erillisyyden periaate estää sen, että kumoamiskanteen ja vahingonkorvauskanteen yhteydessä esitettyjä kaikkia lainvastaisuutta koskevia perusteita tarkasteltaisiin yhdessä, kun otetaan huomioon, että jos kanteet hyväksytään, tätä koskevilla ratkaisuilla on erilaiset seuraukset. Kumoamiskanteen hyväksyminen johtaa riitautetun toimen poistamiseen yhteisön oikeusjärjestyksestä, kun taas vahingonkorvauskanteen menestyminen tekee mahdolliseksi vain tällä toimella aiheutetun vahingon korvaamisen ilman, että itse toimi automaattisesti kumottaisiin.

Se, että asiat on yhdistetty suullista käsittelyä varten, ei horjuta tätä päätelmää, koska asioiden yhdistämistä koskeva päätös ei vaikuta päätöksessä tarkoitettujen asioiden itsenäisyyteen ja niiden erilliseen luonteeseen, koska yhdistämispäätös voidaan aina peruuttaa.

(ks. 280, 281 ja 283–285 kohta)