UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)

14 päivänä kesäkuuta 2018 (*)

Henkilöstö – Virkamiehet – Puolison, joka on virkamies, kuolema – Edesmenneen virkamiehen oikeudenomistajat – Leskeneläke – Lapseneläke – Virkamiehen, joka on eloon jäänyt puoliso, toimipaikan muuttuminen – Palkan mukauttaminen – Leskeneläkkeen ja lapseneläkkeen laskentatapa – Henkilöstösääntöjen 81 a artikla – Ilmoitus eläkeoikeuksien muutoksesta – Henkilöstösääntöjen 91 artiklassa tarkoitettu henkilölle vastainen toimi – Henkilöstösääntöjen 85 artikla – Perusteettoman edun palautus – Edellytykset – Vaatimus aineellisen ja aineettoman vahingon korvaamisesta

Yhdistetyissä asioissa T-568/16 ja T-599/16,

Alberto Spagnolli, kotipaikka Parma (Italia),

Francesco Spagnolli, kotipaikka Parma,

Maria Alice Spagnolli, kotipaikka Parma, ja

Bianca Maria Elena Spagnolli, kotipaikka Parma,

edustajinaan asianajajat C. Cortese ja B. Cortese,

kantajina,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään G. Gattinara ja F. Simonetti,

vastaajana,

joissa on kyse SEUT 270 artiklaan perustuvista kanteista, joissa vaaditaan asiassa T-568/16 kumoamaan komission henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston (PMO) 6.2.2015 päivätty muutosilmoitus nro 3 PMO/04/LM/2015/ARES, johon sisältyy ilmoitus kantajille myönnettyjen leskeneläkkeen ja lapseneläkkeiden uusista määristä, ja asiassa T-599/16 yhtäältä kumoamaan PMO:n 17.8.2015 päivätty päätös PMO/04/LM/2015/ARES/3406787 kantajille leskeneläkkeenä ja lapseneläkkeinä perusteettomasti maksettujen rahamäärien takaisinperinnästä ja toisaalta korvaamaan kantajille aiheutuneiksi väitetyt vahingot,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Gervasoni sekä tuomarit L. Madise (esittelevä tuomari) ja R. da Silva Passos,

kirjaaja: hallintovirkamies X. Lopez Bancalari,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 9.11.2017 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

1        Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, sellaisina kuin niitä sovelletaan tähän asiaan (jäljempänä henkilöstösäännöt), 79 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Virkamiehen tai entisen virkamiehen eloon jääneellä puolisolla on liitteessä VIII olevassa 4 luvussa vahvistetuin edellytyksin oikeus perhe-eläkkeeseen, jonka määrä on 60 % siitä vanhuuseläkkeestä tai työkyvyttömyyskorvauksesta, jota hänen puolisonsa kuollessaan sai tai johon hänellä olisi ollut oikeus palvelusvuosia tai ikää koskevien vaatimusten täyttymistä edellyttämättä.”

2        Henkilöstösääntöjen 79 artiklan toisessa kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sen perhe-eläkkeen määrä, jota maksetaan jossakin edellä 35 artiklassa tarkoitetussa hallinnollisessa asemassa olleen virkamiehen kuoltua hänen eloon jääneelle puolisolleen, on vähintään yhtä suuri kuin vähimmäistoimeentulo ja vähintään 35 prosenttia virkamiehen viimeisestä peruspalkasta.”

3        Henkilöstösääntöjen 80 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kun virkamies tai vanhuuseläkkeen tai työkyvyttömyyskorvauksen saaja kuolee jättämättä jälkeensä puolisoa, jolla olisi oikeus perhe-eläkkeeseen, virkamiehen huollettavana kuolemantapauksen ajankohtana liitteessä VII olevassa 2 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä huollettavina olevilla lapsilla on oikeus lapseneläkkeeseen liitteessä VIII olevassa 21 artiklassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.”

4        Henkilöstösääntöjen 80 artiklan kolmannessa kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kun virkamies tai vanhuuseläkkeen tai työkyvyttömyyskorvauksen saaja kuolee ilman että edellä ensimmäisessä kohdassa säädetyt edellytykset olisivat täyttyneet, virkamiehen huollettavana liitteessä VII olevassa 2 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä olevilla lapsilla on oikeus lapseneläkkeeseen liitteessä VIII olevassa 21 artiklassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti; eläke on kuitenkin puolet kyseisen artiklan määräyksien mukaisesti saadusta määrästä.”

5        Henkilöstösääntöjen 81 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Vanhuuseläkkeen saajalla, työkyvyttömyyskorvauksen saajalla tai perhe-eläkkeen saajalla on liitteessä VII säädetyin edellytyksin oikeus 67 artiklassa tarkoitettuihin perhelisiin; kotitalouslisä lasketaan edun saajan eläkkeen tai korvauksen perusteella. Perhe-eläkkeen saajalla on oikeus näihin lisiin ainoastaan, jos virkamiehellä tai entisellä virkamiehellä oli kuolemantapauksen ajankohtana lapsia.”

6        Henkilöstösääntöjen 81 artiklan toisessa kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kuitenkin jälkeenjääneen eläkkeen saajalle maksettava huollettavana olevaa lasta koskeva lisä on 67 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn lisän määrä kaksinkertaisena.”

7        Henkilöstösääntöjen 81 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Sen estämättä, mitä muissa, etenkin jälkeenjääneen eläkkeeseen oikeutettujen oikeudenomistajien saaman eläkkeen vähimmäismääriä koskevissa määräyksissä säädetään, jälkeenjääneen eläkkeiden kokonaismäärä, jota on korotettu kotitalouslisillä ja josta on vähennetty verot ja muut pakolliset pidätykset, joita leski ja muut oikeudenomistajat voivat vaatia, voi olla enintään:

a)      jos kyse on johonkin 35 artiklassa tarkoitettuun asemaan kuuluvasta virkamiehestä, sen peruspalkan määrä, johon asianomaisella olisi oikeus samassa palkkaluokassa ja samalla tasolla, jos hän olisi elossa, korotettuna kotitalouslisillä, jotka olisi maksettu hänelle tässä tapauksessa ja joista olisi vähennetty verot ja muut pakolliset pidätykset – –”

8        Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Virkamies, jolla on yksi tai useampi lapsi huollettavanaan, saa 2 ja 3 kohdassa mainittujen edellytysten mukaisesti 372,61 euron lisän kuukaudessa kutakin hänen huollettavanaan olevaa lasta kohden.”

9        Henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”2.      Huollettavana olevaksi lapseksi katsotaan virkamiehen tai hänen puolisonsa avioliitossa syntynyt lapsi, avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi tai ottolapsi, jos virkamies tosiasiallisesti huolehtii lapsesta.”

10      Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 21 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Henkilöstösääntöjen 80 artiklan ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa kohdassa säädetty lapseneläke on ensimmäisen lapsen osalta kahdeksan kymmenesosaa siitä perhe-eläkkeestä, johon virkamiehen taikka vanhuuseläkettä tai työkyvyttömyyskorvausta saaneen entisen virkamiehen eloon jääneellä puolisolla olisi oikeus, ilman [henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa] 25 artiklassa säädettyjä vähennyksiä.

Lapseneläkkeen on oltava vähintään vähimmäistoimeentulon suuruinen, jollei [henkilöstösääntöjen mainitussa liitteessä olevan] 22 artiklan säännöksistä muuta johdu.

2.      Tällä tavoin laskettua eläkettä korotetaan kultakin ensimmäistä huollettavana olevaa lasta seuraavalta lapselta määrällä, joka vastaa huollettavana olevasta lapsesta maksettavan lisän kaksinkertaista määrää.

– –

3.      Tällä tavoin laskettu eläkkeen ja lisien kokonaismäärä jaetaan yhtä suuriin osiin siihen oikeutettujen orpojen kesken.”

11      Henkilöstösääntöjen 82 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Tässä luvussa säädetyt eläkkeet määrittyvät niiden palkkataulukoiden perusteella, jotka ovat voimassa sen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona oikeus eläkkeen saamiseen alkaa.

Eläkkeisiin ei sovelleta korjauskertoimia.

Euroina ilmoitetut eläkkeet maksetaan jossakin henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 45 artiklassa tarkoitetussa valuutassa.”

12      Henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 41 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Eläkkeen määrää voidaan tarkistaa milloin tahansa, jos siinä esiintyy virheitä tai puutteita.

Eläkeoikeutta voidaan muuttaa tai se voidaan peruuttaa, jos se on myönnetty henkilöstösäännöissä ja tässä liitteessä annettujen säännösten vastaisesti.”

13      Henkilöstösääntöjen 85 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kaikki aiheettomasti suoritetut määrät peritään takaisin, jos edun saaja on ollut tietoinen suorituksen aiheettomuudesta tai jos suorituksen aiheettomuus oli niin ilmeinen, että hänen olisi täytynyt tietää siitä.”

14      Euroopan yhteisöille suoritettavaan veroon sovellettavien edellytysten ja menettelyn vahvistamisesta 29.2.1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY, Euratom, EHTY) N:o 260/68 (EYVL 1968, L 56, s. 8) 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Vero maksetaan joka kuukausi yhteisöjen kullekin verovelvolliselle maksamista palkoista ja kaikenlaisista palkkioista.”

 Asian tausta

15      Kantajista kolme eli Francesco Spagnolli, joka on syntynyt 10.5.1997, Maria Alice Spagnolli, joka on syntynyt 23.3.1999, ja Bianca Maria Elena Spagnolli, joka on syntynyt 3.12.2001, ovat niin ikään kantajana olevan Alberto Spagnollin ja tämän vaimon Elisa Simonazzin lapset.

16      Elisa Simonazzi, joka työskenteli Euroopan unionin virkamiehenä palkkaluokan AD 6 tasolla 3 Euroopan komission palveluksessa 16.7.2005–22.4.2011, kuoli viimeksi mainittuna päivänä Parmassa (Italia).

17      Alberto Spagnolli työskenteli vaimonsa kuoleman ajankohtana palkkaluokan AD 12 tason 1 virkamiehenä komission meri- ja kalastusasioiden pääosastolla.

18      Komission henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston (PMO) yksikkö PMO.4 ”Eläkkeet” ilmoitti 29.7.2011 Alberto Spagnollille henkilöstösääntöjen ja erityisesti niiden 79 ja 80 artiklan nojalla tehdystä päätöksestä, jolla hänelle myönnettiin oikeus leskeneläkkeeseen ja hänen kolmelle lapselleen myönnettiin oikeus lapseneläkkeeseen 1.8.2011 alkaen. Näiden eläkkeiden rahamäärien yksityiskohdat täsmennettiin samana päivänä leskeneläkettä ja lapseneläkkeitä koskevien oikeuksien vahvistamisesta annetulla ilmoituksella PMO/04/MAG/2011/ARES, jonka liitteeksi oli oheistettu yksityiskohtaiset laskelmat näistä eläkkeistä (jäljempänä yhteisesti ilmoitus nro 1).

19      Meri- ja kalastusasioiden pääosaston pääjohtaja teki 10.10.2011 päätöksen, jolla hän hyväksyi Alberto Spagnollin pyytämän tilapäisen siirron muihin tehtäviin Euroopan elintarviketurvallisuusviraston (EFSA) palvelukseen Parmaan 16.10.2011 alkaen ja alun perin viiden vuoden ajaksi. Alberto Spagnollin ja EFSAn välisessä väliaikaisen toimihenkilön palvelussuhdetta koskevassa sopimuksessa hänet luokiteltiin palkkaluokan AD 9 tasolle 2.

20      PMO.4-yksikkö ilmoitti 17.4.2012 Alberto Spagnollille muutosilmoituksella nro 2 (PMO/04/MAG/2012/ARES) ja sen liitteellä, johon yksityiskohtaiset laskelmat sisältyivät (jäljempänä yhteisesti ilmoitus nro 2), leskeneläkkeen ja lapseneläkkeiden määrän päivittämisestä 1.11.2011 alkaen. Tämän päivittämisen tarve johtui Alberto Spagnollin tehtävän ja palkan muuttumisesta, ja sillä oikaistiin ilmoitukseen nro 1 sisältynyt laskuvirhe.

21      Samana päivänä PMO.4-yksikkö lähetti Alberto Spagnollille asiakirjan, jolla korvattiin ilmoitukseen nro 1 sisältyneet laskelmat oikeuksista leskeneläkkeeseen ja lapseneläkkeisiin (jäljempänä ilmoitus nro 1 a).

22      Alberto Spagnolli, joka oli luokiteltu palkkaluokan AD 9 tasolle 2, siirtyi lokakuussa 2013 sen tasolle 3. Tämä palkkatason nousu merkitsi hänen EFSAlta saamansa peruskuukausipalkan nousua.

23      Alberto Spagnolli sai PMO.4-yksiköltä 6.2.2015 puhelun, jossa hänelle ilmoitettiin leskeneläkkeen ja lapseneläkkeiden kokonaismäärien uudesta tarkistuksesta hänen uuteen palkkaukseensa sovellettavan progressiivisen indeksin ja ilmoitukseen nro 2 sisältyneen laskuvirheen vuoksi. Alberto Spagnolli sai samana päivänä samalta yksiköltä sähköpostiviestin, jossa hänelle ilmoitettiin, että hänen eläkeoikeuksiensa määrät oli laskettava uudelleen hänen palkkatasonsa muuttumisen ja ilmoitukseen nro 2 sisältyneen virheen vuoksi. Tässä sähköpostiviestissä PMO.4-yksikkö ilmoitti Alberto Spagnollille myös, että leskeneläkkeenä ja lapseneläkkeinä perusteettomasti maksettuna rahamääränä joudutaan perimään takaisin noin 40 000 euroa. Sähköpostiviestiin oli oheistettu muutosilmoitus nro 3 (PMO/04/LM/2015/ARES) ja liitteitä (jäljempänä ilmoitus nro 3), joista ilmeni uudet laskelmat leskeneläkettä ja lapseneläkettä koskevista oikeuksista 1.7.2012 ja 1.10.2013 lähtien siten, että ilmoitukseen nro 2 sisältynyt virhe oli korjattu ja sovellettava progressiivinen indeksi oli otettu huomioon.

24      Alberto Spagnolli teki 5.5.2015 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen ilmoituksesta nro 3 ja 6.2.2015 lähetettyyn sähköpostiviestiin sisältyneestä vaatimuksesta maksaa takaisin noin 40 000 euron rahamäärä, joka kyseisen viestin mukaan oli maksettu hänelle perusteettomasti leskeneläkkeenä ja lapseneläkkeinä vuosina 2012–2015.

25      Nimittävä viranomainen totesi 3.8.2015 tekemällään päätöksellä HR.D.2/ON/ac/Ares(2015) (jäljempänä valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehty päätös), että valitus tutkitaan mutta hylätään sekä leskeneläkkeen ja lapseneläkkeiden uusista määristä tehtyjen laskelmien että noin 40 000 euron rahamäärän takaisin maksamista koskevan vaatimuksen osalta.

26      PMO.4-yksikön päällikkö teki 17.8.2015 eläkkeestä tapahtuvaa kuittausta koskevan päätöksen PMO/04/LM/ARES/2015/3406787 (jäljempänä takaisinperintäpäätös), jossa Alberto Spagnollille ilmoitettiin, että hän oli ilmoituksen nro 3 perusteella velvollinen maksamaan komissiolle 22 368,19 euroa ja lisäksi kunkin lapsensa osalta 5 922,72 euroa. Kyseisellä päätöksellä PMO.4-yksikkö ilmoitti Alberto Spagnollille myös, että nämä rahamäärät perittäisiin takaisin kuukausittain tehtävillä pidätyksillä leskeneläkkeestä ja lapseneläkkeistä.

27      Alberto Spagnolli omasta puolestaan ja kahden alaikäisen tyttärensä puolesta sekä täysi-ikäiseksi tullut Francesco Spagnolli tekivät 16.11.2015 henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen takaisinperintäpäätöksestä.

28      Nimittävä viranomainen teki 4.3.2016 päätöksen HR.E.2/RO/ac/Ares(2016), jolla valitus hylättiin (jäljempänä valituksen hylkäämisestä 4.3.2016 tehty päätös).

 Oikeudenkäyntimenettely

29      Alberto Spagnolli nosti virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 13.11.2015 jätetyllä kannekirjelmällä omasta puolestaan ja alaikäisten lastensa Maria Alice Spagnollin ja Bianca Maria Elena Spagnollin laillisena edustajana sekä samassa taloudessa asuvan täysi-ikäisen lapsen Francesco Spagnollin erityisesti valtuuttamana asianumerolla F-140/15 rekisteröidyn kanteen, jossa vaaditaan ilmoituksen nro 3 kumoamista.

30      Komissio jätti 3.2.2016 vastinekirjelmän virkamiestuomioistuimen kirjaamoon.

31      Kantajat vastasivat 4.4.2016 eli asetettua määräaikaa noudattaen prosessinjohtotoimiin, joista virkamiestuomioistuin oli päättänyt työjärjestyksensä 69 artiklan mukaisesti, ja esittivät kirjalliset huomautuksensa komission väitteistä, joiden mukaan kanne olisi jätettävä tutkimatta.

32      Kantajat nostivat virkamiestuomioistuimen kirjaamoon 14.6.2016 jätetyllä kannekirjelmällä SEUT 270 artiklaan ja henkilöstösääntöjen 91 artiklaan perustuvan kanteen, joka rekisteröitiin asianumerolla F-29/16 ja jossa vaadittiin muun muassa kumoamaan takaisinperintäpäätös.

33      Euroopan unionin ja sen henkilöstön välisten riitojen ratkaisemista ensimmäisenä oikeusasteena koskevan toimivallan siirtämisestä unionin yleiselle tuomioistuimelle 6.7.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2016/1192 (EUVL 2016, L 200, s. 137) 3 artiklan mukaisesti asiat F-140/15 ja F-29/16 siirrettiin unionin yleiseen tuomioistuimeen sellaisina kuin ne olivat 31.8.2016. Nämä asiat rekisteröitiin asianumeroilla T-568/16 ja T-599/16 ja jaettiin yhdeksännelle jaostolle.

34      Komissio jätti 12.9.2016 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon vastinekirjelmänsä asiassa T-599/16.

35      Vastauksessaan unionin yleisen tuomioistuimen 7.11.2016 päättämään prosessinjohtotoimeen kantajat pyysivät 9.12.2016, että asiassa T-568/16 pidettäisiin istunto.

36      Kantajat jättivät 20.12.2016 vastauskirjelmän asiassa T-599/16.

37      Komissio jätti 2.2.2017 vastauskirjelmän asiassa T-599/16.

38      Yhdeksännen jaoston puheenjohtaja päätti 2.10.2017, että asiat yhdistetään suullista käsittelyä ja tuomiota varten.

39      Komissio vastasi 25.10.2017 prosessinjohtotoimiin, joista unionin yleinen tuomioistuin oli päättänyt 3.10.2017.

40      Asianosaisten lausumat ja vastaukset unionin yleisen tuomioistuimen esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 9.11.2017 pidetyssä istunnossa.

 Asianosaisten vaatimukset

41      Asiassa T-568/16 kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa ilmoituksen nro 3, sellaisena kuin se on täydennettynä valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehdyn päätöksen perusteluissa

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

42      Komissio vaatii tässä asiassa, että unionin yleinen tuomioistuin

–        jättää kanteen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen perusteettomana

–        velvoittaa Alberto Spagnollin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

43      Asiassa T-599/16 kantajat vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa takaisinperintäpäätöksen

–        tarvittaessa kumoaa valituksen hylkäämisestä 4.3.2016 tehdyn päätöksen

–        tarvittaessa kumoaa implisiittisen päätöksen Francesco Spagnollin valituksen hylkäämisestä

–        velvoittaa komission korvaamaan aineettomat ja aineelliset vahingot, jotka kantajille on aiheutunut heidän hyvää hallintoa koskevan oikeutensa sekä hallinnolla olevan huolenpitovelvollisuuden loukkaamisesta, seuraavan suuruisina:

–        Alberto Spagnollin EFSAn väliaikaisena toimihenkilönä palkkaluokassa AD 9 saaman palkan ja palkan, jota hän saisi komission virkamiehenä palkkaluokassa AD 12, välinen erotus vuoden pituiselta ajalta

–        takaisinperintäpäätöksessä kantajilta palautettavaksi vaadittu määrä lisättynä ilmoituksessa nro 2 vahvistetun eläkkeen määrän ja ilmoituksessa nro 3 vahvistetun määrän välisellä erotuksella ilmoituksen nro 3 voimaantulosta alkaen siihen saakka, kunnes perhe voi asettautua asumaan uudelleen aikaisempaan kotipaikkaansa, minkä voidaan kohtuudella arvioida kestävän yhden vuoden ajan tämän asian ratkaisemisesta

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

44      Komissio vaatii tässä asiassa, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteessa esitetyn kumoamisvaatimuksen perusteettomana

–        jättää kanteessa esitetyt korvausvaatimukset tutkimatta tai toissijaisesti hylkää ne perusteettomina

–        velvoittaa Alberto Spagnollin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

 Asia T-568/16

 Tutkittavaksi ottaminen

45      Komissio ilmoitti istunnossa luopuvansa ensimmäisestä oikeudenkäyntiväitteestään, jonka mukaan kanne oli jätettävä tutkimatta Alberto Spagnollin alaikäisiä lapsia koskevilta osiltaan, koska Alberto Spagnolli ei ollut tehnyt ilmoituksesta nro 3 heidän puolestaan oikeudenkäyntiä edeltävää valitusta, joka on henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaan pakollinen. Tämä luopuminen on kirjattu istunnon pöytäkirjaan.

46      Nyt käsiteltävässä asiassa ei siten enää ole riidanalaista, että henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät Alberto Spagnollin alaikäisten lasten osalta.

47      Sen sijaan komissio pitäytyy jälkimmäisessä oikeudenkäyntiväitteessään, jonka mukaan kanne ei kohdistu toimeen, joka olisi henkilöstösääntöjen 91 artiklassa tarkoitetulla tavalla kantajille vastainen, vaan ilmoitukseen nro 3, joka on toimi, jolla on pelkästään vahvistettu aikaisempi toimi eli ilmoitus nro 1, jolla on vahvistettu heidän eläkeoikeutensa.

48      Tältä osin komissio katsoo, että kantajat ovat virheellisesti yksilöineet ilmoituksen nro 3 henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla heille vastaiseksi toimeksi, sillä kyseinen ilmoitus on pelkästään toimi, jolla on vahvistettu ilmoitus nro 1 ja jossa pelkästään sovelletaan viimeksi mainitussa ilmoituksessa vahvistettua laskentatapaa, jonka mukaan lapseneläkkeen rahamäärä sisällytetään tuloihin, joita henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa säädetty enimmäismäärä koskee.

49      Kantajat kiistävät komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen ja vetoavat siihen, että ilmoituksesta nro 3 nostettu kanne koskee toimea, joka on henkilöstösääntöjen 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla heille vastainen, koska toimella on muutettu heidän eläkeoikeuksiaan eikä se siten ole toimi, jolla pelkästään vahvistetaan aikaisempi toimi.

50      Aluksi on syytä muistuttaa, että pelkkää aikaisemman toimen vahvistamista koskevaan päätökseen kohdistetun kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttuminen johtuu siitä, että kanne on nostettu liian myöhään, eikä riidanalaisen toimen luonteesta (ks. vastaavasti tuomio 18.12.2007, Weißenfels v. parlamentti, C-135/06 P, EU:C:2007:812, 54 kohta), joten komissio ei voi kyseenalaistaa ilmoituksen nro 3 luonnetta kantajille vastaisena toimena pelkästään sillä perusteella, että kyseisellä ilmoituksella vain vahvistettaisiin ilmoitus nro 1.

51      Täysin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on joka tapauksessa niin, että kumoamiskanne, joka kohdistuu toimeen, jolla pelkästään vahvistetaan aikaisempi päätös, jota ei ole riitautettu määräajassa, on jätettävä tutkimatta, koska sen tällainen luonnehdinta perustuu siihen, ettei toimeen sisälly mitään uutta seikkaa verrattuna kyseiseen päätökseen eikä toimen vastaanottajan tilannetta ole arvioitu uudelleen ennen sen toteuttamista (ks. tuomio 29.9.1999, Neumann ja Neumann-Schölles v. komissio, T-68/97, EU:T:1999:238, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 28.6.2006, Grünheid v. komissio, F-101/05, EU:F:2006:58, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 14.9.2011, A v. komissio, F-12/09, EU:F:2011:136, 119 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

52      Lisäksi on katsottu, että hallinnollisen valituksen ja sitä seuraavan kanteen kohteena on oltava henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa ja 91 artiklassa tarkoitettu kantajalle vastainen toimenpide, joka on toimenpide, jolla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka vaikuttavat kantajan etuihin suoraan ja välittömästi muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (ks. tuomio 28.6.2006, Grünheid v. komissio, F-101/05, EU:F:2006:58, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53      Sen arvioimiseksi, onko komissio oikeassa katsoessaan ilmoituksen nro 3 olevan toimi, jolla pelkästään vahvistetaan ilmoitus nro 1, on tutkittava, onko ilmoitusta nro 3 koskeva päätös tehty uusien seikkojen perusteella ja onko sitä edeltänyt kantajien tilanteen tutkiminen uudelleen.

54      Tältä osin on ensinnäkin huomautettava, että komissio on tutkinut ilmoituksen nro 1 uudelleen kahteen kertaan. Ensimmäinen uudelleentutkiminen on tapahtunut niiden toimien johdosta, joihin Alberto Spagnolli oli ryhtynyt marraskuun 2011 ja maaliskuun 2012 välisenä aikana. Tämän uudelleentutkimisen johdosta komissio on päätynyt korjaamaan ilmoitusta nro 1 tekemällä 17.4.2012 päätökset, jotka koskivat ilmoitusta nro 2 ja ilmoitusta nro 1 a. Toinen kantajien tilanteen uudelleentutkiminen tapahtui komission omien lausumien mukaan silloin, kun Alberto Spagnolli siirtyi palkkaluokan AD 9 tasolta 2 palkkaluokan AD 9 tasolle 3. Tämän uudelleentutkimisen yhteydessä komissio totesi ilmoitukseen nro 2 sisältyneen väitetyn laskuvirheen ja siten siitä aiheutuneen perusteettoman maksusuorituksen. Sen vuoksi komissio teki päätöksen ilmoituksesta nro 3, johon sisältyi uudet laskelmat leskeneläkkeestä ja lapseneläkkeistä 1.7.2012 lähtien ja 1.10.2013 lähtien.

55      Toiseksi on syytä todeta, että sekä virheen havaitseminen ilmoituksessa nro 2 että Alberto Spagnollin siirtyminen palkkaluokassaan ylemmälle tasolle ovat uusia seikkoja, jotka ovat ilmoitukseen nro 3 sisältyvien kantajien eläkeoikeuksia koskevien uusien laskelmien perusteena, eli ne merkitsevät kantajien oikeudellisen tilanteen muutosta.

56      Edellä esitettyjä näkökohtia ei horjuta pelkästään se seikka, että ilmoituksissa nro 1 ja nro 3 sovelletaan samaa menetelmää eläkeoikeuksien laskennassa siltä osin kuin on kyse lapseneläkkeiden huomioon ottamisesta tuloissa, joita henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa säädetty enimmäismäärä koskee.

57      Tästä seuraa, että koska ilmoitusta nro 3 koskeva päätös on tehty kantajien oikeudellisen tilanteen uudelleentutkimisen johdosta ja uusien tosiseikkojen perusteella, sitä ei voida pitää komission väitteiden mukaisesti toimena, jolla pelkästään vahvistetaan ilmoitus nro 1. Ilmoitus nro 3 on päinvastoin toimi, jolla korvataan aiemmat toimet ja joka siten selvästi muuttaa kantajien oikeudellista tilannetta, vaikuttaa suoraan ja välittömästi heidän etuihinsa ja on siten heille vastainen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdassa ja 91 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

58      Näin ollen on hylättävä komission jälkimmäinen väite kanteen tutkimisen edellytysten puuttumisesta ilmoituksen nro 3 kannekelpoisuuden puuttumisen vuoksi ja tutkittava kanteen kohteena oleva asiakysymys.

 Asiakysymys

59      Alustavana huomautuksena on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kumoamisvaatimuksista, jotka kohdistuvat muodollisesti valituksen hylkäämisestä tehtyyn päätökseen, seuraa, että valituksen kohteena ollut toimi saatetaan unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, kun hylkäämispäätöksellä ei ole itsenäistä sisältöä (tuomio 17.1.1989, Vainker v. parlamentti, 293/87, EU:C:1989:8, 8 kohta ja tuomio 6.4.2006, Camós Grau v. komissio, T-309/03, EU:T:2006:110, 43 kohta). Koska valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehdyllä päätöksellä ei nyt käsiteltävässä tapauksessa ole itsenäistä sisältöä sen vuoksi, että sillä pääasiallisesti vain vahvistetaan riidanalainen toimi eli ilmoitus nro 3, kanne on katsottava kohdistetuksi viimeksi mainittuun toimeen.

60      Kantajat esittävät kanteessa kolme perustetta, joiden mukaan ilmoitus nro 3 on lainvastainen. Ensimmäinen kanneperuste perustuu siihen, että henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa säädettyä enimmäismäärää on sovellettu virheellisesti lapseneläkkeisiin. Toinen kanneperuste perustuu siihen, että perhelisät on oikeudettomasti jätetty huomiotta laskettaessa henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa säädettyä eläkkeiden enimmäismäärää. Kolmas kanneperuste perustuu ilmoituksen nro 3 perustelujen riittämättömyyteen ja ristiriitaisuuteen.

61      Unionin yleisen tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen antamassaan vastauksessa, joka on merkitty istunnon pöytäkirjaan, kantajat vahvistavat, että komission vastattua 25.10.2017 prosessinjohtotoimiin, joista unionin yleinen tuomioistuin oli päättänyt 3.10.2017, kantajat luopuvat perusteluista, joiden tarkoituksena on riitauttaa tosiseikkojen paikkansapitävyys eli huomioon otetut rahamäärät ja komission eri ilmoituksissa ja erityisesti ilmoituksessa nro 2 tekemät laskelmat, mutta etteivät he kuitenkaan luovu riitauttamasta komission näissä ilmoituksissa soveltaman eläkkeiden laskentamenetelmän laillisuutta. Näin ollen kantajat luopuvat nyt käsiteltävässä asiassa toisesta kanneperusteesta.

62      Aluksi on tutkittava kolmas kanneperuste.

–       Kolmas kanneperuste

63      Kolmannessa kanneperusteessa kantajat vetoavat siihen, että ilmoitus nro 3, sellaisena kuin se on täydennettynä valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehdyllä päätöksellä, on virheellinen sen perustelujen riittämättömyyden ja ristiriitaisuuden vuoksi.

64      Tältä osin kantajat väittävät, ettei ilmoituksen nro 3 eikä valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehdyn päätöksen perusteella ole mahdollista ymmärtää komission noudattamaa päättelyä ja sen tosiasiassa tekemiä laskelmia. Kantajien mukaan ilmoituksen nro 3 perusteluissa tosin ilmoitetaan aikaisempien päätösten tavoin, että henkilöstösääntöjen 81 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn enimmäismäärän vahvistamiseksi on otettava huomioon rahamäärä, joka saadaan laskemalla yhteen vainajan nettopalkka ja eloonjääneen puolison nettopalkka kuolemantapauksen ajankohtana, mukaan lukien kolmesta huollettavana olevasta lapsesta maksettavat perhelisät, joihin eloonjääneellä puolisolla on oikeus. Koska ilmoitukseen nro 3 sisältyvistä laskelmista kuitenkin ilmenee, ettei eloonjääneen puolison nettopalkassa ole otettu huomioon kotitalouslisää ja huollettavina olevista lapsista maksettavia lisiä, ilmoitukseen nro 3 sisältyvät perustelut ovat ristiriidassa kyseisen ilmoituksen päätösosan kanssa.

65      Kantajat vetoavat lisäksi siihen, ettei valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehdyssä päätöksessä selvennetä enemmälti ilmoituksen nro 3 perusteluja. Nimittävä viranomainen nimittäin viittaa edesmenneen virkamiehen tulojen kokonaismäärään sellaisena kuin se olisi, jos hän olisi vielä elossa, ja lesken nettotuloon täsmentämättä nimenomaisesti, onko tässä tapauksessa kyse lesken todellisesta nettotulosta eli palkasta, jota leski todella saa Simonazzin kuoleman jälkeen, vai lesken kuvitteellisesta palkasta eli lesken palkasta, joka on laskettu olettaen, että hänen puolisonsa olisi vielä elossa. Kantajien mukaan lesken nettotulo valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehdyssä päätöksessä tarkoitetussa merkityksessä ei voi vastata todellista palkkaa, jota ei oteta huomioon vahvistettaessa henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa säädettyä enimmäismäärää, eikä myöskään Alberto Spagnollin kuvitteellista palkkaa, koska ilmoituksessa nro 3 mainittuun ”lesken nettotuloon” ei sisälly perhelisiä, joihin hänellä olisi oikeus, jos hänen puolisonsa olisi elossa. Kantajien mukaan tästä seuraa, että nimittävän viranomaisen lisäämät perustelut ovat joka tapauksessa ilmoituksen nro 3 sisällön vastaiset.

66      Aluksi on täsmennettävä, etteivät kantajat tässä asiassa riitauta palkkojen yhteenlaskemista, jonka komissio tekee henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa säädetyn enimmäismäärän vahvistamiseksi silloin, kun kyse on aviopuolisoista, joista molemmat ovat Euroopan unionin virkamiehiä, kuten eläkeoikeuksien vahvistamista koskevista eri ilmoituksista ilmenee. Asianomaisten virkamiesten palkat lasketaan yhteen tällä tavalla sen enimmäismäärän vahvistamiseksi, jota eloon jääneen virkamiehen perheen tuloihin sovelletaan, jottei perhe hyötyisi kuolemantapauksen johdosta. Komissio laskee siten henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa säädetyn enimmäismäärän laskemalla yhteen edesmenneen virkamiehen palkan ja eloon jääneen puolison palkan. Tämä menetelmä ei ilmene nimenomaisesti henkilöstösääntöjen 81 a artiklan sanamuodosta, jossa viitataan enimmäismäärän vahvistamista varten ainoastaan edesmenneen virkamiehen palkkaan. Kuten valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehdystä päätöksestä ilmenee ja kuten komissio itse on istunnossa vahvistanut, komissio on valinnut tämän menetelmän suojatakseen perheen tuloja paremmin verotuksen kannalta.

67      Tässä tapauksessa kantajat riitauttavat yhtäältä Alberto Spagnollin tulojen rahamäärän, joka on eläkeoikeuksia koskevissa eri ilmoituksissa lisätty hänen edesmenneen puolisonsa palkkaan henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa säädetyn enimmäismäärän vahvistamiseksi. Tarkemmin sanoen he katsovat, että komissio sisällyttää tähän tuloon huollettavana olevaa lasta koskevien lisien määrän virheellisesti laskettuna. Kantajat riitauttavat toisaalta sen, että eläkeoikeuksia koskevissa laskelmissa komissio soveltaa henkilöstösääntöjen 81 a artiklaa lapseneläkkeisiin ja rajoittaa siten niitä. Kysymys perusteluvelvollisuuden täyttämisestä on siten tutkittava kantajien esittämien näiden riitautusten perusteella.

68      Tältä osin on muistutettava, että SEUT 296 artiklassa asetetun ja myös henkilöstösääntöjen 25 artiklan toiseen kohtaan sisältyvän vaatimuksen tarkoituksena on, että unionin tuomioistuimet voivat tutkia virkamiehille vastaisten päätösten laillisuuden ja että asianomaiset saavat riittävät tiedot arvioidakseen, ovatko päätökset asianmukaisia vai onko niissä sen sijaan sellainen virhe, jonka nojalla niiden laillisuus voidaan riitauttaa. Tästä seuraa, että perustelut on lähtökohtaisesti ilmoitettava asianomaiselle samanaikaisesti hänelle vastaisen päätöksen kanssa eikä perustelujen ilmoittamatta jättämistä voida korjata sillä, että asianomainen saa tiedon päätöksen perusteluista unionin tuomioistuimissa vireillä olevan oikeudenkäynnin kuluessa (ks. tuomio 4.11.2008, Marcuccio v. komissio, F-41/06, EU:F:2008:132, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

69      Oikeuskäytännössä on myös katsottu, että perustelujen mahdollinen puuttuminen voidaan korjata hallinnolliseen valitukseen annettavan vastauksen vaiheessa esitetyillä asianmukaisilla perusteluilla, sillä viimeksi mainittujen perustelujen oletetaan olevan samat kuin sen päätöksen perustelut, johon hallinnollinen valitus kohdistuu (ks. tuomio 4.11.2008, Marcuccio v. komissio, F-41/06, EU:F:2008:132, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

70      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että ensinnäkin puutteellisia perusteluita – muttei perustelujen puuttumista kokonaisuudessaan – voidaan korjata vielä oikeudenkäynnin aikana, kun asianomaisella henkilöllä oli jo ennen kanteensa nostamista tiedossaan seikkoja, jotka muodostavat perustelujen alun. Toiseksi voidaan katsoa, että päätös on riittävästi perusteltu, kun se on tehty asianomaisen virkamiehen tuntemassa asiayhteydessä, jonka avulla hän voi ymmärtää sen ulottuvuuden (ks. tuomio 15.2.2011, Marcuccio v. komissio, F-81/09, EU:F:2011:13, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71      Ensimmäiseksi on syytä todeta, että väitteet, joilla on tarkoitus vedota siihen, että ilmoituksen nro 3 perustelut, sellaisina kuin ne ovat täydennettyinä valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehdyllä päätöksellä, ovat riittämättömiä sen vuoksi, ettei näiden kahden toimen perusteella ole mahdollista ymmärtää komission soveltamaa laskentamenetelmää, koskevat olennaisten menettelymääräysten rikkomista, ja ne on tutkittava ennen kyseisten perustelujen asianmukaisuuden tutkimista.

72      Tältä osin ensinnäkin ilmoituksesta nro 3, sellaisena kuin se on täydennettynä valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehdyn päätöksen perusteluilla, ilmenee, että ilmoituksessa on laskettu uudelleen leskeneläkkeen ja lapseneläkkeiden rahamäärät yhtäältä sen vuoksi, että edellisessä ilmoituksessa eli ilmoituksessa nro 2 oli laskuvirhe, ja toisaalta Alberto Spagnollin palkkatason muuttumisen vuoksi hänen siirryttyään lokakuussa 2013 palkkaluokan AD 9 tasolta 2 palkkaluokan AD 9 tasolle 3 myös siltä osin kuin on kyse hänen palkkaansa 1.7.2012 ja 1.10.2013 sovellettavista indekseistä.

73      Toiseksi kaikkien ilmoitusten ja erityisesti ilmoitusten nro 2 ja nro 3 sanamuodosta luettuina yhdessä valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehdyssä päätöksessä annettujen selitysten kanssa ilmenee, että ilmoitukseen nro 2 sisältynyt virhe johtuu siitä, että Alberto Spagnollin kuvitteellisen tulon (jäljempänä A-määrä) eli sen tulon laskennassa, joka on laskettu siten kuin hänen puolisonsa olisi vielä elossa, on otettu huomioon hänen nettopalkkansa määrässä kuusi huollettavana olevasta lapsesta maksettavaa lisää kolmen sijasta.

74      Kolmanneksi on todettava, että kantajat itse huomauttavat, että komission käyttämässä laskentamenetelmässä otetaan huomioon yhtäältä A-määrä, joka vastaa kuvitteellisia tuloja, jotka muodostuvat vainajan nettopalkan rahamäärästä sellaisena kuin se olisi hänen ollessaan vielä elossa ja eloon jääneen puolison nettopalkasta kuolemantapauksen ajankohtana mukaan lukien kolmesta huollettavana olevasta lapsesta maksettavat lisät, ja toisaalta määrä, joka vastaa niitä todellisia tuloja, jotka puoliso saisi, mikäli 81 a artiklassa säädettyä rajaa ei sovellettaisi, ja joka muodostetaan laskemalla yhteen eloon jääneen puolison nettotulot, leskeneläke ja lapseneläkkeet (jäljempänä B-määrä). Lisäksi sekä ilmoitukseen nro 3 sisältyneiden laskelmien että valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehtyyn päätökseen sisältyvien laskelmien perusteella on mahdollista ymmärtää, että A-määrän ja B-määrän välinen erotus on rahamäärä, joka on vähennettävä suhteellisesti leskeneläkkeestä ja lapseneläkkeistä.

75      Neljänneksi valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehdyssä päätöksessä selitetään myös, että Alberto Spagnollin nettopalkan ja hänen edesmenneen vaimonsa nettopalkan yhteenlaskeminen johtuu siitä, että unionin tuloveroa on sovellettava asetuksen N:o 260/68 4 artiklan mukaisesti ja että komission valitsema laskentamenetelmä leskeneläkettä ja lapseneläkkeitä koskevien oikeuksien laskemiseksi on laskentamenetelmä, jolla perheen tuloja suojataan parhaiten verotuksen kannalta.

76      Näin ollen kantajat eivät voi väittää perustelujen olevan riittämättömiä sen vuoksi, että valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehdyssä päätöksessä, jossa viitataan lesken nettopalkan yhteenlaskemiseen vainajan nettopalkan kanssa, ei tällöin anneta kantajille mahdollisuutta ymmärtää, onko kyse lesken todellisesta tulosta eli B-määrästä vai hänen kuvitteellisesta tulostaan eli A-määrästä. Kyseisessä päätöksessä annetuista selityksistä nimittäin ilmenee selvästi, että kyse on kuvitteellisesta tulosta, koska päätöksessä viitataan tuloon, joka laskettuna yhteen sen palkan kanssa, jota vainaja olisi saanut, otetaan huomioon määritettäessä henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa tarkoitettua enimmäismäärää, eli A-määrään.

77      Edellä esitetyin perustein on katsottava, että ilmoituksen nro 3 perustelut, sellaisina kuin ne ovat täydennettyinä valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehdyllä päätöksellä, ovat riittäviä, koska niiden perusteella kantajien on mahdollista ymmärtää komission soveltama laskentamenetelmä ja tavoite, johon komissio on pyrkinyt, sekä heidän eläkeoikeuksiensa arvioinnin lopputulos.

78      Näin ollen on hylättävä kantajien väitteet, joiden mukaan ilmoituksen nro 3 perustelut, sellaisina kuin ne ovat täydennettyinä valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehdyllä päätöksellä, olisivat riittämättömiä sen vuoksi, ettei heillä olisi niiden perusteella mahdollisuutta ymmärtää komission soveltamaa laskentamenetelmää. Lisäksi on todettava, että kantajat ovat pystyneet kyseisten perustelujen avulla riitauttamaan unionin yleisessä tuomioistuimessa tämän laskentamenetelmän asianmukaisuuden.

79      Siltä osin kuin on toiseksi kyse kantajien väitteestä, jossa vedotaan ristiriidan olemassaoloon ilmoituksen nro 3 perustelujen ja sen päätösosan välillä sen vuoksi, etteivät ilmoituksessa nro 3 tehdyt laskelmat ja ilmoituksen päätösosa, sellaisena kuin se on täydennettynä valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehdyllä päätöksellä, vastaa toisiaan, on huomautettava edellä 61 kohdassa täsmennetyin tavoin, etteivät kantajat enää riitauta tosiseikkojen paikkansapitävyyttä eli komission eri ilmoituksissa, muun muassa ilmoituksessa nro 3, tekemien laskelmien yksityiskohtia. Kantajat ovat istunnossa täsmentäneet, että tätä perustelujen ristiriitaisuuteen perustuvaa väitettä oli tulkittava siten, että sen tarkoituksena oli vedota perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin sen vuoksi, ettei ilmoituksessa nro 3 tehtyjen laskelmien yksityiskohtia ollut ilmoitettu, jolloin eläkeoikeuksien laskemisessa tehtyä virhettä oli mahdotonta ymmärtää.

80      Tältä osin on syytä täsmentää, ettei päätöksen perusteleminen edellytä sitä, että kaikki päätökseen sisältyvän laskelman yksityiskohdat mainittaisiin nimenomaisesti. On riittävää, että asianomaisilla on mahdollisuus ymmärtää syyt, joiden vuoksi niitä koskeva päätös on tehty, ja tavoite, johon päätöksellä pyritään, sekä siinä sovellettu menetelmä heidän oikeuksiensa rahamäärän vahvistamiseksi. Ilmoitukseen nro 3 sisältyvien rahamääriä koskevien laskelmien mainitseminen kokonaisuudessaan on nimittäin kyllä hyödyllistä ja suotavaa, mutta se ei ole välttämätöntä, jotta perusteluvelvollisuus katsottaisiin täytetyksi, eikä komissio missään tapauksessa voi käyttämällä yksinomaan ja mekaanisesti aritmeettisia laskentakaavoja jättää tekemättä asianmukaista arviointia kantajien eläkeoikeuksista tapauskohtaisten olosuhteiden mukaisesti (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 2.10.2003, Salzgitter v. komissio, C-182/99 P, EU:C:2003:526, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

81      Se, että tietyt laskuvirheet on voitu havaita ainoastaan numerotietojen toimittamisen jälkeen, ei ole riittävä syy katsoa, että riidanalaisen päätöksen perustelut olivat riittämättömät, koska unionin tuomioistuimet voivat tällaisen päätöksen laillisuutta valvoessaan vaatia kaikkien sellaisten tarvitsemiensa tietojen toimittamista, joiden perusteella ne pystyvät tarkasti valvomaan sovelletun laskentatavan laillisuutta (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 2.10.2003, Corus UK v. komissio, C-199/99 P, EU:C:2003:531, 150 kohta).

82      Koska edellä 72–77 kohdassa esitetystä tarkastelusta ilmenee, että ilmoitus nro 3, sellaisena kuin se on täydennettynä valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehdyn päätöksen perusteluilla, on antanut kantajille mahdollisuuden ymmärtää heitä koskevan toimen toteuttamiseen johtaneet syyt ja tavoite, johon toimella pyritään, sekä siinä sovellettu menetelmä heidän oikeuksiensa rahamäärien laskemiseksi, heidän esittämänsä perustelut, joissa vedotaan perusteluvelvollisuuden laiminlyönnin tapahtumiseen sen vuoksi, ettei heidän eläkeoikeuksiaan koskevien laskelmien yksityiskohtia ole esitetty, on hylättävä.

83      Kolmas kanneperuste on siis hylättävä.

–       Ensimmäinen kanneperuste

84      Ensimmäisessä kanneperusteessa kantajat väittävät, että ilmoitus nro 3 on lainvastainen ja se on kumottava, koska se on johtanut heille myönnettyjen leskeneläkkeen ja lapseneläkkeiden rahamäärän perusteettomaan alentamiseen sen vuoksi, että lapseneläkkeet on päätöksessä sisällytetty tuloihin, joihin sovelletaan henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa säädettyä enimmäismäärää.

85      Ensinnäkin kantajat korostavat, että lainsäätäjän henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa käyttämä monikollinen ilmaisu ”jälkeenjääneiden eläkkeisiin” ja ilmaisu ”leski ja muut oikeudenomistajat” eivät tarkoita lapseneläkkeitä vaan henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevissa 27 ja 28 artiklassa tarkoitettuja tilanteita, joissa on olemassa sekä eloon jäänyt puoliso että avioeron saanut entinen puoliso, ja henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 22 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja tilanteita, joissa on olemassa eloon jäänyt puoliso ja aikaisemmasta avioliitosta syntyneet lapset.

86      Toiseksi kantajat huomauttavat, että se, kumman tyyppiseen eläkkeeseen lainsäätäjä kulloinkin viittaa, ilmenee selkeästi henkilöstösääntöjen säännösten sanamuodosta ja että tämä koskee erityisesti henkilöstösääntöjen 80 artiklan 3 ja 4 kohtaa sekä henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevia 21 artiklan 1 ja 2 kohtaa ja 24 artiklaa.

87      Kolmanneksi kantajat korostavat, että leskeneläkkeellä ja lapseneläkkeellä on eri tarkoitukset. Leskeneläkkeen tarkoitus on kantajien mukaan turvata eloon jääneelle puolisolle perheen tulojen täydennys, jolla korvataan edesmenneen puolison tulojen menettäminen, kun sen sijaan lapseneläke on erillinen sosiaalinen tulonsiirto, jonka tarkoituksena on turvata orvoiksi jääneiden lasten itsenäinen toimeentulo. Kantajat katsovat, että tällainen ero näiden kahden eläketyypin tarkoitusten välillä vahvistetaan henkilöstösäännöissä, joissa säädetään yhtäältä, että lapseneläkkeen saajat voivat täysi-ikäisiksi tultuaan pyytää, että heidän eläkkeensä maksetaan eri tilille kuin leskeneläkettä saavan vanhemman tili, ja toisaalta, että leskeneläkkeen menettämisestä ei seuraa lapseneläkkeen menettäminen vaan päinvastoin sen määrän kaksinkertaistuminen. Tämä näiden kahden eläketyypin tarkoitusten välinen ero oikeuttaa käsittelemään leskeneläkkeestä saatuja tuloja eri tavalla kuin lapseneläkkeestä saatuja tuloja, ja se on siten peruste sille, ettei henkilöstösääntöjen 81 a artiklaa sovelleta lapseneläkkeisiin.

88      Kantajien mukaan siitä, että lapseneläke on lainvastaisesti sisällytetty heidän tuloihinsa, joihin sovelletaan henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa säädettyä enimmäismäärää, on ollut seurauksena heidän leskeneläkkeensä ja lapseneläkkeidensä määrän alentuminen sekä ajanjaksona 1.7.2012–30.9.2013 että 1.10.2013 alkaneena ajanjaksona. Näiden määrien alentuminen johtuu nimittäin henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa säädetyn enimmäismäärän ylittämisestä 1 629,27 eurolla ensiksi mainittuna ajanjaksona ja 1 576,92 eurolla jälkimmäisenä ajanjaksona. Se, että niiden tulojen määrittämisessä, joihin kyseistä enimmäismäärää sovelletaan, on otettu huomioon lapseneläkkeen määrä eli 2 088,90 euroa, on puolestaan vaikuttanut ratkaisevasti siihen, että kantajille maksettujen eläkkeiden määriin on sovellettu vähennyksiä.

89      Lopuksi kantajat vetoavat siihen, että koska ilmoitusta nro 3 edeltäneissä ilmoituksissa on sama virhe kuin viimeksi mainitussa ilmoituksessa eli henkilöstösääntöjen 81 a artiklan virheellinen soveltaminen lapseneläkkeisiin, komission edellytetään tekevän asianmukaiset johtopäätökset ilmoitusta nro 3 koskevasta unionin yleisen tuomioistuimen kumoamistuomiosta ja siten tekevän kantajien hyväksi uudet laskelmat leskeneläkkeen ja lapseneläkkeiden määristä taannehtivin vaikutuksin henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 41 artiklan nojalla.

90      Komissio kiistää kantajien perustelut ja vetoaa siihen, että henkilöstösääntöjen 81 a artikla koskee sekä leskeneläkettä että lapseneläkettä.

91      Sen vuoksi on vastattava kysymykseen, onko henkilöstösääntöjen 81 a artiklaa tulkittava siten, että se koskee myös lapseneläkkeitä.

92      Aluksi on ensinnäkin muistutettava, että henkilöstösääntöjen 81 a artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään edellä 7 kohdassa todetuin tavoin seuraavaa:

”1.      Sen estämättä, mitä muissa, etenkin jälkeenjääneen eläkkeeseen oikeutettujen oikeudenomistajien saaman eläkkeen vähimmäismääriä koskevissa määräyksissä säädetään, jälkeenjääneen eläkkeiden kokonaismäärä, jota on korotettu kotitalouslisillä ja josta on vähennetty verot ja muut pakolliset pidätykset, joita leski ja muut oikeudenomistajat voivat vaatia, voi olla enintään:

a)      jos kyse on johonkin 35 artiklassa tarkoitettuun asemaan kuuluvasta virkamiehestä, sen peruspalkan määrä, johon asianomaisella olisi oikeus samassa palkkaluokassa ja samalla tasolla, jos hän olisi elossa, korotettuna kotitalouslisillä, jotka olisi maksettu hänelle tässä tapauksessa ja joista olisi vähennetty verot ja muut pakolliset pidätykset – –”

93      Toiseksi komission väitteestä, joka toistettiin istunnossa ja jonka mukaan eräästä virkamiestuomioistuimen tuomiosta ilmenee, että henkilöstösääntöjen 81 a artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan lapseneläke on sisällytetty edesmenneen virkamiehen oikeudenomistajille maksettujen nettoeläkkeiden kokonaismäärään eli määrään, johon kyseisessä artiklassa säädetty enimmäismäärä voi tulla sovellettavaksi (tuomio 5.2.2016, Bulté ja Krempa v. komissio, F-96/14, EU:F:2016:10, 53 kohta), on huomautettava, että kyseisessä asiassa asianosaiset eivät olleet riitauttaneet kysymystä siitä, onko henkilöstösääntöjen 81 a artiklan soveltaminen lapseneläkkeisiin laillista, eikä virkamiestuomioistuin siten ole voinut lopullisesti ratkaista tätä kysymystä.

94      Varsinaisesta kysymyksestä on huomautettava, että lapseneläkkeistä säädetään henkilöstösääntöjen 80 artiklassa, joka sisältyy henkilöstösääntöjen V osaston 3 lukuun, jonka otsikko on ”Eläkkeet ja työkyvyttömyyskorvaus”. Kuten myös oikeuskäytännöstä ilmenee, nämä eläkkeet ovat todellisia eläkkeitä, joihin sellaisinaan sovelletaan henkilöstösääntöjen mukaista eläkejärjestelmää (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 23.3.1993, Huet v. tilintarkastustuomioistuin, T-8/93, EU:T:1994:35, 30 kohta).

95      Lisäksi on syytä todeta, että lapseneläkkeen laskentamenetelmät vahvistetaan henkilöstösääntöjen 84 artiklaan sisältyvän viittauksen mukaisesti henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 21 artiklassa joka sisältyy kyseisen liitteen 4 lukuun, jonka otsikko on ”Perhe-eläke”. Tällaisen huomautuksen perusteella on todettavissa, ettei lainsäätäjä käytä ilmaisua ”perhe-eläke” ainoastaan edesmenneen virkamiehen eloon jääneelle puolisolle maksettavasta eläkkeestä eli leskeneläkkeestä vaan myös lapseneläkkeitä koskevissa säännöksissä. Vaikka kantajat ovatkin oikeassa vedotessaan siihen, että tietyissä säännöksissä viitataan nimenomaisesti lapseneläkkeisiin, tämä ei kuitenkaan estä soveltamasta niihin sellaisia muita säännöksiä, joissa niitä ei mainita nimenomaisesti, sillä ne ovat todellisia eläkkeitä, joihin sen vuoksi sovelletaan niitä henkilöstösääntöjen säännöksiä, joita sovelletaan eläkkeisiin yleisesti.

96      Koska lisäksi henkilöstösääntöjen 81 a artikla on yksi henkilöstösääntöjen V osaston 3 luvun loppusäännöksistä ja kuuluu säännöksiin, joita sovelletaan eläkkeisiin, joita myös 80 artiklassa tarkoitetut eläkkeet ovat, 81 a artiklaa ei voida tulkita siten, että lapseneläkkeet jäisivät sen soveltamisalan ulkopuolelle. Monikkomuotoisen ilmaisun ”jälkeenjääneen eläkkeet” käyttö kyseisessä säännöksessä on nimittäin käsitettävä komission aiheellisesti esittämän näkemyksen mukaisesti siten, että siinä viitataan kaiken tyyppisiin eläkkeisiin, joiden maksamisen perusteena on virkamiehen kuolema, eikä tämä koske ainoastaan leskeneläkettä vaan myös lapseneläkettä. Kuten komissio aiheellisesti korostaa, henkilöstösääntöjen 80 artiklan ensimmäisestä kolmanteen kohdan ja henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 21 artiklan mukaan leskeneläke ja lapseneläke ovat lisäksi yhteydessä toisiinsa, koska lapseneläkkeen määrä riippuu leskeneläkkeen määrästä.

97      Henkilöstösääntöjen 81 a artiklan soveltamista lapseneläkkeisiin ei voida kyseenalaistaa kantajan esittämillä väitteillä, joilla pyritään vetoamaan siihen, että henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa käytetyillä ilmaisuilla ”jälkeenjääneiden eläkkeet” ja ”oikeudenomistajat” tarkoitettaisiin yhtäältä henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevissa 27 ja 28 artiklassa säänneltyjä tilanteita, joissa on olemassa samanaikaisesti eloon jäänyt puoliso ja yksi tai useita entisiä aviopuolisoita, taikka useiden entisten aviopuolisoiden välisiä tilanteita, ja toisaalta henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 22 artiklan ensimmäisessä kohdassa säänneltyjä tilanteita, joissa on olemassa eloon jäänyt puoliso ja edesmenneen virkamiehen aikaisemmasta avioliitosta syntyneitä lapsia.

98      Yhtäältä nimittäin henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevassa 28 artiklassa, joka on tässä tapauksessa asiaan sovellettava säännös, säädetään, että jos on olemassa eloon jäänyt puoliso ja yksi tai useita eronneita aviopuolisoita taikka useita eronneita aviopuolisoita, kyseinen eläke jaetaan suhteellisesti eri oikeudenomistajien kesken. Kun on kyse yhdestä ja samasta eläkkeestä, henkilöstösääntöjen 81 a artiklan 1 kohdassa käytetty monikkomuotoinen ilmaisu ”jälkeenjääneiden eläkkeet” ei siten voi tarkoittaa edellä mainittuja tilanteita.

99      Toisaalta jos henkilöstösääntöjen 81 a artiklan 1 kohdassa käytetyillä ilmaisuilla ”eläkkeet” ja ”oikeudenomistajat” tarkoitettaisiin tilanteita, joissa on olemassa eloon jäänyt puoliso ja edesmenneen virkamiehen aikaisemmasta avioliitosta syntyneitä lapsia, mutta edesmenneen virkamiehen ja eloon jääneen puolison avioliitosta syntyneet lapset jätettäisiin ilmaisujen merkityksen ulkopuolelle, tämä merkitsisi komission perustellusti esittämän huomautuksen mukaisesti sitä, että edesmenneen virkamiehen eri lapsia kohdeltaisiin perusteettomasti eri tavoin. Edesmenneen virkamiehen ja eloon jääneen puolison avioliitosta syntyneiden lasten eläkkeitä ei tällöin rajoitettaisi, koska henkilöstösääntöjen 81 a artiklan 1 kohtaa ei sovellettaisi heihin, mutta aikaisemmasta avioliitosta syntyneiden lasten eläkkeitä voitaisiin rajoittaa mainitun säännöksen perusteella. Tällaista perusteetonta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastaista erilasta kohtelua ei voida sallia.

100    Lopuksi kantajien väitteestä, jolla pyritään korostamaan, että leskeneläkkeen ja lapseneläkkeen tarkoitukset ovat osittain erilaiset, on todettava, että vaikka näin olisi, tämä ei, kun otetaan huomioon kaikki edellä todetut seikat, olisi riittävä peruste katsoa, ettei henkilöstösääntöjen 81 a artiklan 1 kohdan a alakohtaa sovellettaisi lapseneläkkeisiin.

101    Myöskään kantajien väitteet, jotka perustuvat siihen, että leskeneläkkeen ja lapseneläkkeiden osittain erilaiset tarkoitukset vahvistettaisiin sillä perusteella, että yhtäältä lapseneläkkeen saajat voivat täysi-ikäisiksi tultuaan pyytää, että heidän eläkkeensä maksetaan eri tilille kuin leskeneläkettä saavan vanhemman tili, ja toisaalta, että leskeneläkkeen menettämisestä ei seuraa lapseneläkkeen menettäminen vaan päinvastoin sen määrän kaksinkertaistuminen, eivät voi kyseenalaistaa henkilöstösääntöjen 81 a artiklan soveltamista lapseneläkkeisiin. Nämä kummankin tyyppiset eläkkeet yhdessä nimittäin kuuluvat niiden maksujen kokonaisuuteen, joita Spagnollin perheelle maksetaan toisen puolison kuoleman johdosta ja joiden kokonaismäärä otetaan komission soveltaman laskentamenetelmän mukaisesti huomioon, jotta noudatettaisiin periaatetta, jonka mukaan perheen ei tule saada hyötyä kuolemantapauksen johdosta.

102    Lisäksi on huomautettava, että oikeuskäytännössä on myönnetty, että henkilöstösääntöjen 80 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetun lapseneläkkeen eli huollettavana oleviin lapsiin rinnastettaville henkilöille maksettavan eläkkeen tarkoituksena on hyvittää virkamiehelle lapsen elatuksesta aiheutuneet lisäkustannukset (tuomio 30.1.2003, C v. komissio, T-307/00, EU:T:2003:21, 53 kohta), ja tämän on katsottava koskevan myös sellaisia lapseneläkkeitä, joita tarkoitetaan muun muassa henkilöstösääntöjen 80 artiklan kolmannessa kohdassa, josta tässä tapauksessa on kysymys Alberto Spagnollin lapsille myönnettävän eläkkeen osalta.

103    Lapseneläkkeen tarkoitus, joka on hyvittää eloon jääneelle virkamiehelle huollettavana olevien lasten elatuksesta aiheutuvat lisäkulut, myötävaikuttaakin kantajien mainitsemalla tavalla näiden lasten taloudellista itsenäisyyttä koskevan tavoitteen toteuttamiseen. Koska lapseneläke mahdollistaa lasten elatuksesta aiheutuvien lisäkustannusten korvaamisen, se on osa perheen tuloista eikä siihen jätetä soveltamatta sääntöä, jonka mukaan vanhemman, joka on virkamies, kuolemasta ei saa saada taloudellista etua, ja jonka noudattaminen varmistetaan soveltamalla henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa tarkoitettua enimmäismäärää.

104    Edellä todetuin perustein on katsottava, että henkilöstösääntöjen 81 a artikla koskee sekä leskeneläkettä että lapseneläkettä. Komission soveltama eläkeoikeuksien laskentamenetelmä, jossa lapseneläkkeet sisällytetään siihen todelliseen tuloon, johon henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa säädettyä enimmäismäärää sovelletaan, on siten kyseisen säännöksen mukainen.

105    Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

106    Asiassa T-568/16 nostettu kanne on edellä todetuin perustein hylättävä kokonaisuudessaan.

 Asia T-599/16

107    Asiassa T-599/16 kantajat riitauttavat takaisinperintäpäätöksen, jonka komissio on tehnyt leskeneläkkeen ja lapseneläkkeiden määrien takaisin perimiseksi siltä osin kuin ne on maksettu kantajille sääntöjen vastaisesti komission mukaan sen vuoksi, että ilmoituksessa nro 2 oli tehty virhe, joka korjattiin ilmoitukseen nro 3 sisältyneillä heidän eläkeoikeuksiaan koskevilla uusilla laskelmilla.

108    Samoin kuin asiassa T-568/16 (ks. edellä 61 kohta), kantajat ovat istunnon pöytäkirjaan tehdyn merkinnän mukaisesti istunnossa luopuneet tässä asiassa perusteluistaan, joiden tarkoituksena on riitauttaa tosiseikkojen paikkansapitävyys eli rahamäärät ja komission eri ilmoituksissa ja erityisesti ilmoituksessa nro 2 tekemät laskelmat, mutta he eivät kuitenkaan luovu riitauttamasta komission näissä ilmoituksissa soveltaman eläkkeiden laskentamenetelmän laillisuutta.

109    Lisäksi kantajat ovat istunnossa luopuneet riitauttamasta komission oikeutta käyttää vastinekirjelmään liitettyä asiakirjaa, jossa on paperituloste tietokoneen näyttöruudulta, jolla näkyy tulos palkkalaskuriksi kutsuttua sovellusta käyttäen lasketusta palkkaluokan AD 9 tasolla 2 olevan virkamiehen nettopalkasta.

110    Kantajat esittävät kanteessa pääasiallisesti kolme kanneperustetta.

111    Ensimmäinen ja toinen kanneperuste perustuvat henkilöstösääntöjen 85 artiklan rikkomiseen. Tältä osin kantajat vetoavat siihen, että henkilöstösääntöjen 85 artiklassa tarkoitetut edellytykset eli yhtäältä perusteettomasti saadun edun olemassaolo ja toisaalta tietoisuus ilmoitukseen nro 2 sisältyneestä virheestä aiheutuneesta sääntöjenvastaisesta maksusta tai tämän ilmeisyys eivät täyty tässä tapauksessa.

112    Kolmas kanneperuste perustuu hyvän hallinnon periaatteen loukkaamiseen ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyöntiin. Tältä osin kantajat esittävät myös vaatimuksen niiden aineettomien ja aineellisten vahinkojen korvaamisesta, joita heille väitetään aiheutuneen hyvän hallinnon periaatteen loukkaamisesta ja huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnistä.

113    Komissio esittää väitteen korvausvaatimusten tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisesta ja katsoo vaatimusten olevan joka tapauksessa perusteettomia. Lisäksi komissio kiistää muut perusteet ja perustelut, jotka kantajat ovat esittäneet kumoamisvaatimuksen tueksi, ja katsoo, että ne on hylättävä perusteettomina.

 Kumoamisvaatimus

–       Ensimmäinen kanneperuste

114    Aluksi on syytä muistuttaa, että samoin kuin asiassa T-568/16 (ks. edellä 59 kohta), valituksen hylkäämisestä 4.3.2016 tehdyllä päätöksellä ei myöskään nyt kyseessä olevassa asiassa ole itsenäistä sisältöä, koska päätöksessä lähinnä vain vahvistetaan takaisinperintäpäätös. Kanne on siten katsottava kohdistetuksi viimeksi mainittuun päätökseen (ks. vastaavasti tuomio 17.1.1989, Vainker v. parlamentti, 293/87, EU:C:1989:8, 8 kohta ja tuomio 6.4.2006, Camós Grau v. komissio, T-309/03, EU:T:2006:110, 43 kohta).

115    Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantajat vetoavat henkilöstösääntöjen 85 artiklan rikkomiseen, joka johtuu siitä, ettei tässä tapauksessa ole ollut perusteetonta maksusuoritusta. Tämä kanneperuste jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäiseksi kantajat katsovat, että se, että perusteetonta maksusuoritusta ei ole tapahtunut, johtuu siitä, että ilmoituksessa nro 2 ei ole ollut virhettä huollettavina olevista lapsista maksettavien lisien määrässä. Toiseksi kantajat katsovat, että se, että perusteetonta maksusuoritusta ei ole tapahtunut, johtuu ilmoituksen nro 3 lainvastaisuudesta, joka johtuu siitä, että siinä on otettu huomioon lapseneläkkeet laskettaessa rahamäärää, johon henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa säädettyä enimmäismäärää sovelletaan. Kolmanneksi kantajat katsovat, että se, että perusteetonta maksusuoritusta ei ole tapahtunut, johtuu siitä, että samassa ilmoituksessa on virheellisesti jätetty perhelisät pois Alberto Spagnollin kuvitteellisten tulojen määrästä (A-määrä).

116    Komissio katsoo vastineessaan, että ensimmäisen kanneperusteen kaikki kolme osaa ovat perusteettomia ja ne on hylättävä. Komissio toteaa vastauskirjelmässään lisäksi, että kanneperusteen toinen osa on jätettävä tutkimatta, koska se on esitetty liian myöhään.

117    Koska kantajat toistavat ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan osalta ne asiassa T-568/16 esitetyt perustelut, joiden tarkoituksena on riitauttaa se, että Alberto Spagnollin kuvitteellisen tulon määrässä (A-määrä) oli otettu huomioon perhelisien määrä kahteen kertaan, ja koska kantajat ovat edellä 108 kohdassa todetuin tavoin istunnossa luopuneet riitauttamasta tosiseikkojen paikkansapitävyyttä eli komission eri ilmoituksissa tekemiä laskelmia, kantajien on myös katsottava luopuneen ensimmäisen kanneperusteen tästä osasta.

118    Joka tapauksessa on syytä täsmentää, että niiden vastauksien perusteella, jotka komissio on toimittanut 25.10.2017 prosessinjohtotoimiin, on voitu todeta, että Alberto Spagnollin kuvitteellisen tulon määrässä (A-määrä), joka oli 8 937,32 euroa, otettiin komission huomautusten mukaisesti huomioon kuusi huollettavina olevista lapsista maksettavaa lisää kolmen sijasta. Näin ollen kantajien väitteet, joiden tarkoituksena on vedota siihen, että 8 937,37 euron määrässä oli otettu huomioon huollettavina olevista lapsista maksettavat lisät yhden kerran, ovat joka tapauksessa olleet perusteettomia.

119    Ensimmäisen kanneperusteen toisesta osasta on todettava, että kantajat toistavat asiassa T-568/16 esitetyt väitteet, jotka koskevat henkilöstösääntöjen 81 a artiklan sanamuodon mukaista, systemaattista ja teleologista tulkintaa, jonka perusteella on katsottava, että komission laskentamenetelmä, jossa tätä säännöstä on sovellettu lapseneläkkeisiin ilmoituksessa nro 3, tekee ilmoituksesta lainvastaisen, minkä seurauksena ilmoitus ei voi olla näyttö perusteettomasta maksusuorituksesta.

120    Nämä väitteet on kuitenkin jo hylätty perusteettomina asiassa T-568/16 (ks. edellä 92–104 kohta). Näin ollen kyseiset väitteet eivät voi menestyä tässä asiassa kantajien vaatimalla tavalla liitännäisesti. Kanneperusteen toinen osa on siten hylättävä perusteettomana, eikä komission tältä osin esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä ole tarpeen lausua (ks. edellä 116 kohta).

121    Ensimmäisen kanneperusteen kolmannessa osassa kantajat katsovat, ettei perusteetonta maksusuoritusta ole tapahtunut ilmoitukseen nro 3 sisältyneiden laskuvirheiden vuoksi, ja toistavat perustelut, jotka oli jo esitetty heidän toisen kanneperusteensa tueksi asiassa T-568/16.

122    Tältä osin on syytä muistuttaa, että kantajat ovat komission vastattua prosessinjohtotoimiin 25.10.2017 luopuneet riitauttamasta tosiseikkojen paikkansapitävyyttä eli komission eri ilmoituksissa tekemien laskelmien yksityiskohtia. Kantajat ovat nimittäin erityisesti luopuneet asiassa T-568/16 esitetystä toisesta kanneperusteestaan, jossa he esittivät samat väitteet, jotka on esitetty nyt tarkasteltavan asian ensimmäisen kanneperusteen kolmannen osan yhteydessä ja joiden tarkoituksena oli vedota siihen, että ilmoituksessa nro 3 oli virheitä, jotka koskivat huollettavina olevista lapsista maksettavien lisien huomioon ottamista (ks. edellä 115 kohta). Kantajien on siten katsottava myös luopuneen edellä 115 ja 121 kohdassa mainituista väitteistä.

123    Kaiken varalta on muistutettava, ettei ilmoituksessa nro 3 ole virhettä henkilöstösääntöjen 81 a artiklan soveltamisessa (ks. edellä 104 kohta) eikä myöskään huollettavana olevista lapsista maksettavien lisien huomioon ottamisessa. Henkilöstösääntöjen 81 a artiklaa on nimittäin tulkittava siten, että sitä sovelletaan lapseneläkkeisiin. Kuten komission 25.10.2017 antamista vastauksista prosessinjohtotoimiin ilmenee, ilmoitukseen nro 3 sisältyneissä laskelmissa ei ole kantajien väittämiä virheitä sen vuoksi, että niissä otetaan Alberto Spagnollin kuvitteellisen tulon määrässä (A-määrä) huomioon kolme huollettavina olevista lapsista maksettavaa lisää. Kantajien väitteet, joiden tarkoituksena on vedota siihen, ettei perusteetonta maksusuoritusta ole tapahtunut, koska ilmoituksessa nro 3 on laskuvirheitä, ovat siten joka tapauksessa perusteettomia.

124    Ensinnäkin kantajat toteavat vastauskirjelmässään lisäksi, ettei perusteetonta maksusuoritusta ole tapahtunut, vaikka käytettäisiin edellä 109 kohdassa mainitun palkkalaskurin mukaista menetelmää. Tältä osin kantajat väittävät, että Alberto Spagnollin kuvitteellisen tulon eli A-määrän ja todellisen tulon eli B-määrän huomioon ottamisessa ei ole noudatettu henkilöstösääntöjen 81 a artiklaa ja että niiden huomioon ottaminen ei komission päinvastaisista väitteistä huolimatta voi olla tulojen yhteisverotuksen vaatimaa. Kantajat nimittäin katsovat, että vaikka komissio on voinut laskea unionille maksettavan veron laskemalla yhteen Alberto Spagnollin palkan ja leskeneläkkeen määrän, komission ei ole pitänyt ottaa huomioon tätä yhteenlaskettua määrää henkilöstösääntöjen 81 a artiklaa sovellettaessa. Kantajien mukaan ratkaisevaa on molempien puolisoiden tulojen yhteismäärä, koska sen vuoksi on otettava huomioon Alberto Spagnollin saamien huollettavina olevista lapsista maksettavien lisien korotettu määrä laskettaessa todellista tuloa (B-määrä), vaikka hän sai nämä lisät henkilöstösääntöjen 67 artiklan perusteella jo ennen vaimonsa kuolemaa. Kantajat katsovat siten, että tämä yhteenlaskeminen on väärin.

125    Toiseksi kantajat väittävät, että henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa säädettyä enimmäismäärää on tulkittava siten, että siinä verrataan toisiinsa yhtäältä kyseisessä säännöksessä mainittuja sosiaalisia tulonsiirtoja, jotka myönnetään pelkästään kyseisen artiklan perusteella, ja toisaalta edesmenneen virkamiehen tuloja, jotka määritetään kuvitteellisesti eli siten kuin hän olisi edelleen elossa. Kantajat katsovat siten, että sovellettavan menetelmän on oltava erilainen siitä riippuen, onko eloonjäänyt puoliso itse virkamies, joka sai kotitalouslisää ja huollettavina olevista lapsista maksettavien lisien yksinkertaista määrää jo ennen kuolemantapausta. Kantajat katsovat, että silloin, kun eloon jäänyt puoliso on itsekin virkamies, hänelle hänen virkamiespuolisonsa kuoleman johdosta maksettavat tulot muodostuvat leskeneläkkeen ja huollettavina olevista lapsista maksettavien lisien yksinkertaisen määrän summasta, ja heidän mukaansa tästä seuraa, että nyt kyseessä olevassa tapauksessa todelliseen tuloon (B-määrä) on sisällytettävä vain nämä kaksi rahamäärää.

126    Tältä osin on syytä todeta, että edellä 124 ja 125 kohdassa kerratuilla perusteluilla on tarkoitus vedota ilmoituksen nro 3 lainvastaisuutta koskeviin uusiin perusteisiin. Nämä ilmoituksen nro 3 lainvastaisuutta koskevat perusteet on edellä 124 kohdassa todetuin tavoin esitetty ensimmäisen kerran kantajien vastauskirjelmässä asiassa T-599/16, joka koskee erityisesti takaisinperintäpäätöksen kumoamista. Kuten edellä 66 kohdassa on selostettu, ne eivät sisälly kannekirjelmään asiassa T-568/16, joka koskee ilmoituksen nro 3 kumoamista, eivätkä kannekirjelmään asiassa T-599/16.

127    Asiassa T-599/16 kantajat eivät voi kuitenkaan riitauttaa ilmoituksen nro 3 laillisuutta SEUT 277 artiklassa tarkoitetulla lainvastaisuusväitteellä, mikäli tämä on ollut heidän tarkoituksensa. Heidän olisi pitänyt esittää kyseiset uudet perusteet kyseistä ilmoitusta koskevan asian T-568/16 yhteydessä, mikäli he katsoivat itsellään olevan siihen perusteita. Sillä, miten mainittujen perusteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä on arvioitava unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 84 artiklan mukaisesti, on sitä paitsi merkitystä vain tässä yhteydessä.

128    Siltä osin kuin kantajat ovat istunnossa vahvistaneet, etteivät he luovu näistä perusteluista, ja täsmentäneet, että niiden esittämiseen myöhässä on ollut pätevä syy, koska he olivat saaneet liian myöhään tiedot komission tekemistä laskelmista heidän eläkeoikeuksiensa määrittämiseksi ja siten ymmärtäneet liian myöhään komission soveltaman menetelmän, on joka tapauksessa syytä huomauttaa, että – toisin kuin kantajat ovat väittäneet istunnossa – mikään ilmoitusta nro 3 koskeva uusi oikeudellinen seikka tai tosiseikka ei anna perustetta siihen, että määräaika kumoamiskanteen nostamiseksi kyseisestä ilmoituksesta voitaisiin palauttaa.

129    Ensinnäkin asiassa T-568/16 nostetusta kanteesta ilmenee, että kantajat ovat ymmärtäneet, että komissio laski yhteen eloon jääneen puolisolle ja edesmenneelle puolisolle maksetut palkkasummat (ks. edellä 74 kohta). Kantajat itse nimittäin selittävät asiassa T-568/16 nostetun kanteen yhteydessä, että komissio otti huomioon yhtäältä kuvitteellisen tulon (A-määrä), joka muodostuu vainajan nettopalkan rahamäärästä sellaisena kuin se olisi hänen ollessaan vielä elossa ja eloon jääneen puolison nettopalkasta kuolemantapauksen ajankohtana mukaan lukien kolmesta huollettavana olevasta lapsesta maksettava lisä, ja toisaalta määrän, joka vastaa niitä todellisia tuloja (B-määrä), jotka puoliso saisi, mikäli 81 a artiklassa säädettyä enimmäismäärää ei sovellettaisi, ja joka muodostetaan laskemalla yhteen eloon jääneen puolison nettotulot, leskeneläke ja lapseneläkkeet.

130    Toiseksi jo valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehdyssä päätöksessä ilmoitettiin, että koska henkilöstösääntöjen 81 a artiklan tarkoituksena on estää perhettä saamasta taloudellista etua virkamiehen kuolemasta, komission soveltamassa laskentamenetelmässä lasketaan todellisen tulon (B-määrä) ja kuvitteellisen tulon (A-määrä) välinen erotus suhteellisten vähennysten tekemiseksi leskeneläkkeeseen ja lapseneläkkeisiin.

131    Kolmanneksi on sinänsä totta, ettei ilmoituksessa nro 3, valituksen hylkäämisestä 4.3.2016 tehdyssä päätöksessä eikä myöskään komission vastinekirjelmässä mainita, miten Alberto Spagnollin kuvitteellisiin tuloihin (A-määrä) sisältyviä nettopalkkoja vastaavat ja ilmoituksessa nro 3 mainitut kaksi rahamäärää eli yhtäältä 7 722,61 euroa ja toisaalta 8 084,74 euroa muodostuivat. Tämä puute ilmoituksessa nro 3 tai muissakaan ilmoituksissa ei kuitenkaan ole estänyt kantajia ymmärtämästä ja siten riitauttamasta määräajassa eli ilmoitusta nro 3 koskevan kumoamiskanteen yhteydessä asiassa T-568/16 komission soveltamaa laskentamenetelmää, jossa eloon jääneen puolison palkka ja edesmenneen puolison palkka lasketaan yhteen. Takaisinperintäpäätöksen tekeminen ja eri ilmoituksissa mainittujen kuvitteellisten palkkojen eri osia koskevien laskelmien yksityiskohtien ilmoittaminen eivät voi olla sellaisia uusia seikkoja, joiden vuoksi kantajilla, jotka eivät ole käyttäneet ajoissa heidän käytettävissään olevia oikeussuojakeinoja heille vastaisen toimen johdosta, olisi oikeus esittää ilmoitusta nro 3 koskevia uusia kumoamisperusteita ja kiertää kanteen nostamista kyseisestä ilmoituksesta koskevaa määräaikaa.

132    Tästä seuraa, että edellä 124 ja 125 kohdassa mainitut perustelut, jotka on esitetty ensimmäisen kerran kantajien vastauskirjelmässä asiassa T-599/16, on joka tapauksessa esitetty työjärjestyksen 84 artiklan vastaisesti liian myöhään ja ne on jätettävä tutkimatta (ks. analogisesti tuomio 6.7.2000, AICS v. parlamentti, T-139/99, EU:T:2000:182, 59 ja 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 8.3.2007, France Télécom v. komissio, T-340/04, EU:T:2007:81, 164 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

133    Kaikki edellä todetut seikat huomioon ottaen ensimmäinen kanneperuste ei voi menestyä.

–       Toinen kanneperuste

134    Toisessa kanneperusteessaan kantajat katsovat, että leskeneläkkeenä ja lapseneläkkeinä saatujen maksusuoritusten perusteettomuus ei tässä tapauksessa ole ollut ilmeinen siten kuin henkilöstösääntöjen 85 artiklassa edellytetään takaisinperintäpäätöksen perusteelta.

135    Tältä osin ensinnäkin kantajat vetoavat siihen, että valituksen hylkäämisestä 4.3.2016 tehdyssä päätöksessä mainituilla tuomioilla ei ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa. Kyseiset tuomiot nimittäin koskevat kantajien tilanteesta poikkeavia tilanteita eli sellaisen virkamiehen tilannetta, jolle on maksettu perusteettomia etuuksia hänen annettuaan asianomaiselle hallinnolle paikkansa pitämättömiä ilmoituksia, tai sellaisen virkamiehen tilannetta, joka hänelle perusteettomasti hyvitetyn rahamäärän jälkeen ei ilmoita hallinnolle virheestä eikä ilmaise sille epäilevänsä kyseessä olevaa virhettä, jotta hallinto voisi tehdä asian vaatimat tarkistukset. Toisin kuin valituksen hylkäämisestä 4.3.2016 tehdyssä päätöksessä mainituissa tuomioissa tarkoitetuissa tilanteissa, nyt kyseessä olevassa tapauksessa on kantajien mukaan otettu useaan kertaan yhteyttä hallintoon virkamiehelle kuuluvan huolellisuusvelvoitteen noudattamiseksi. Näiden toimien tarkoituksena oli muun muassa vedota siihen, että leskeneläke ja lapseneläkkeet oli aliarvioitu. Kantajien mukaan hallinto on nimenomaan näiden toimien johdosta vahvistanut ilmoituksen nro 2 ja korottanut eläkeoikeuksien määrää.

136    Toiseksi kantajien mielestä olisi yhtäältä järjetöntä, että komissio edellyttäisi kantajien, joille myönnettiin eläkeoikeuksien rajan muutos, johon he katsoivat olevansa oikeutettuja, jatkavan yhteydenottojaan hallintoon varmistaakseen, ettei hallinto ole erehtynyt heidän eläkeoikeuksiensa määrän laskemisessa. Toisaalta vaikka ilmoitukseen nro 2 sisältyisi kantajien eduksi vaikuttava virhe, komissio ei voi väittää, ettei Alberto Spagnolli olisi noudattanut huolellisuusvelvollisuuttaan keskustellessaan saamistaan rahamääristä hallinnon kanssa tai että hänen olisi jollain tavoin pitänyt myöntää, että asiassa on tehty hänen edukseen vaikuttava virhe.

137    Kolmanneksi kantajien mielestä heidän tilanteessaan on ratkaistava monimutkaisia oikeudellisia kysymyksiä, kuten kysymys siitä, onko huollettavina olevista lapsista maksettavat lisät otettava huomioon henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa tarkoitetun rajoituksen laskennassa. Tästä monimutkaisuudesta johtuu, ettei hallinnon mahdollisesti tekemän virheen voida katsoa olevan ”niin ilmeinen, että asianomaisen henkilön olisi täytynyt tietää siitä”.

138    Neljänneksi hallinto ei voi kantajien mukaan väittää, että ilmoituksen nro 2 sisällön olisi pitänyt antaa aihetta epäillä perusteettomaan maksuun johtaneen virheen olemassaoloa, koska kyseisen liitteen oikeanpuoleisessa sarakkeessa, jonka otsikko oli ”B. Spagnollin uusi netto”, oli otettu huomioon kuusi huollettavina olevista lapsista maksettavaa lisää. Kyseisessä sarakkeessa nimittäin viitataan laskelmaan todellisesta tulosta (B-määrä), jossa on asianmukaisesti otettu huomioon kuusi huollettavina olevista lapsista maksettavaa lisää.

139    Viidenneksi ilmoituksesta nro 3 tehdystä valituksesta ilmenee kantajien mukaan selvästi, ettei ilmoituksessa nro 2 tehty virhe ole ollut tiedossa. Kyseinen valitus nimittäin osoittaa, että kantajat olivat ymmärtäneet ilmoituksen nro 2 mukaisen korotuksen liittyvän Alberto Spagnollin palkan pienentymiseen hänen siirtonsa johdosta sekä ilmoitukseen nro 1 sisältyneen hänen vahingokseen vaikuttaneen aikaisemman laskuvirheen korjaamiseen. Kantajat eivät olleet mieltäneet tämän korotuksen liittyvän hallinnon tekemäksi väitettyyn virheeseen, joka vaikuttaisi Alberto Spagnollin eduksi hänen kuvitteelliseen tuloonsa (A-määrä) sisältyvien huollettavina olevista lapsista maksettavien lisien laskennassa.

140    Kuudenneksi koska Alberto Spagnolli oli vaimonsa kuoleman ajankohtana palkkaluokan AD 12 virkamies mutta ilmoitusta nro 2 koskevan päätöksen tekemisen ajankohtana palkkaluokan AD 9 virkamies, ilmaisun ”Spagnollin nettopalkka kuolemantapauksen ajankohtana” perusteella, jota hallinto oli käyttänyt sekä ilmoituksessa nro 2 että ilmoituksessa nro 3, ei ollut kantajien mukaan mitään syytä pitää omituisena sitä, että nettopalkka oli kuolemantapauksen ajankohtana suurempi kuin nykyinen nettopalkka.

141    Komissio katsoo ensinnäkin, että koska Alberto Spagnolli on ollut osallisena määrittämässä leskeneläkkeen ja lapseneläkkeiden enimmäismäärän toisenlaista laskentatapaa, joka on johtanut näiden eläkkeiden suurempaan nettomäärään ilmoituksessa nro 2, hän on tiennyt, että kyseisessä ilmoituksessa näiden eläkkeiden rahamäärän muuttumisen syynä on ollut huollettavina olevista lapsista maksettavien lisien määrän toisenlainen laskentatapa kuvitteellisen tulon (A-määrä) määrittelyssä. Toisin sanoen, koska ilmoituksessa nro 2 mainittujen virheellisten rahamäärien ja ilmoituksessa nro 3 mainittujen oikeiden rahamäärien välinen ero on komission mukaan johtunut ainoastaan näiden huollettavina olevista lapsista maksettavien lisien huomioon ottamisesta kuvitteellisessa tulossa – jossa kyseiset lisät on virheellisesti laskettu kahteen kertaan – ja koska Alberto Spagnollin myötävaikutus komission ilmoituksessa nro 2 tekemään korjaukseen on ollut ratkaiseva, kantajille maksettujen eläkkeiden sääntöjenvastaisuuden tietämistä koskeva edellytys täyttyy tässä tapauksessa.

142    Toiseksi komissio vetoaa siihen, että ilmoitukseen nro 2 sisältynyt virhe on joka tapauksessa ollut niin ilmeinen, että Alberto Spagnolli ei ole voinut olla tietämättä sitä. Jo kuvitteellisen tulon rahamäärän ja todellisen tulon rahamäärän lukeminen nimittäin riittää osoittamaan, että jälkimmäinen on ollut ensiksi mainittua pienempi, vaikka huollettavina olevista lapsista maksettavat lisät on siinä otettu huomioon kaksinkertaisina. Jokaisen huolellisen virkamiehen olisi pitänyt havahtua tästä ja päätyä tämän vuoksi ottamaan yhteyttä hallintoon ilmoittaakseen virheestä. Lisäksi jo henkilöstösääntöjen 66 artiklan sanamuoto olisi helposti osoittanut, ettei eloon jääneen puolison peruspalkka palkkaluokassa AD 9 läheskään vastannut ilmoituksessa nro 2 mainittua rahamäärää, ja tämän vahvistaa myös edellä 109 kohdassa mainittu palkkalaskurilla tehdyn laskelman paperituloste, jonka jäljennös on liitetty vastinekirjelmään.

143    Komission mukaan Alberto Spagnollilta on lisäksi voitu täysin edellyttää huolellisuusvelvollisuutta ottaen huomioon, että palkkaluokka, jonka hän oli saavuttanut virkamiehenä ennen hänen tilapäistä siirtoaan Parmaan, eli palkkaluokka AD 12 oli korkea.

144    Koska kaikkien virkamiesten oletetaan lisäksi tuntevan henkilöstösääntöjen säännökset, jotka koskevat tässä tapauksessa palkkaluokan AD 9 virkamiehen palkan määrää (henkilöstösääntöjen 66 artikla) ja huollettavina olevista lapsista maksettavien lisien määrää (henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 2 artiklan 1 kohta sekä henkilöstösääntöjen 67 artikla ja 81 artiklan toinen kohta), Alberto Spagnolli ei voi pätevästi vedota siihen, että hänelle ja hänen lapsilleen maksettavien perhe-eläkkeiden enimmäismäärän vahvistamisessa tapahtunut laskuvirhe ei olisi ollut ilmeinen henkilöstösääntöjen 85 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetulla tavalla. Komissio katsoo, että koska tämä edellytys täyttyy, takaisinperintäpäätös on tehty oikeusjärjestyksen mukaisesti ja kanne on hylättävä perusteettomana.

145    Nyt käsiteltävässä asiassa on kysymys sen arvioimisesta, onko komissiolla henkilöstösääntöjen 85 artiklan mukaan oikeus vaatia kantajille perusteettomasti maksettujen rahamäärien palauttamista. Kyseisessä artiklassa säädetään, että ”kaikki aiheettomin perustein saadut määrät on maksettava takaisin, jos edunsaaja on ollut tietoinen väärästä perusteesta tai jos on ilmeistä, että hän ei olisi voinut olla tietämättä asiasta”. Tästä säännöksestä ilmenee, että jotta aiheettomasti suoritettu summa voitaisiin periä takaisin, on esitettävä näyttöä joko siitä, että edunsaaja on ollut tietoinen suorituksen aiheettomuudesta, tai siitä, että suorituksen aiheettomuus on ollut niin ilmeistä, että edunsaajan on täytynyt tietää siitä (tuomio 11.10.1979, Berghmans v. komissio, 142/78, EU:C:1979:233, 9 kohta; tuomio 9.9.2008, Ritto v. komissio, F-18/08, EU:F:2008:110, 29 kohta ja tuomio 21.11.2013, Roulet v. komissio, F-72/12 ja F-10/13, EU:F:2013:184, 46 kohta).

146    Henkilöstösääntöjen 85 artiklassa on siten kyse hallinnon oikeudesta periä takaisin kaikki perusteettomasti saadut rahamäärät kahdessa tapauksessa eli yhtäältä silloin, kun edunsaaja on ollut tietoinen maksun virheellisyydestä, ja toisaalta silloin, kun tämä virhe on ollut niin ilmeinen, että hänen on täytynyt olla tietoinen siitä.

147    Ensiksi mainitun vaihtoehdon osalta on todettava, että vaikka komission tarkoituksena olisi ollut soveltaa tätä vaihtoehtoa valituksen hylkäämisestä 4.3.2016 tehdyssä päätöksessä, hallinnon on tällöinkin osoitettava, että edunsaaja on ollut tosiasiallisesti tietoinen maksun virheellisyydestä (tuomio 26.6.2013, Achab v. ETSK, F-21/12, EU:F:2013:95, 44 kohta).

148    Jälkimmäisen vaihtoehdon yhteydessä on otettava kussakin tapauksessa huomioon asianomaisen virkamiehen kyky tehdä asian vaatimat tarkistukset (ks. tuomio 26.6.2013, Achab v. ETSK, F-21/12, EU:F:2013:95, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

149    Ensimmäisen vaihtoehdon osalta on tässä tapauksessa niin, että jotta Alberto Spagnollin tosiasiallinen tietoisuus maksun sääntöjenvastaisuudesta katsottaisiin toteennäytetyksi, komission on osoitettava hänen tienneen ensinnäkin, että ilmoituksessa nro 2 mainitussa kuvitteellisessa tulossa (A-määrä) otettiin huomioon huollettavina olevista lapsista maksettavien lisien määrä kaksinkertaisena, ja toiseksi, että niiden huomioon ottaminen tällä tavoin oli virheellistä, ja kolmanneksi, että ilmoituksen nro 2 perusteella maksettujen leskeneläkkeen ja lapseneläkkeiden virheellisyys on johtunut tästä.

150    Komission väitteet, joiden mukaan Alberto Spagnolli oli tietoinen huollettavina olevista lapsista maksettavien lisien huomioon ottamisesta määriltään kaksinkertaisina ilmoituksessa nro 2 mainitussa kuvitteellisessa tulossa, koska hän oli pitänyt yhteyttä hallintoon saadakseen muutetuiksi ilmoitukseen nro 1 sisältyneet laskelmat hänen leskeneläkettä ja lapseneläkkeitä koskevista oikeuksista, eivät voi osoittaa, että tietoisuutta maksun virheellisyydestä koskeva edellytys olisi täyttynyt tässä tapauksessa eli että edellä 149 kohdassa mainitut kolme edellytystä olisivat täyttyneet. Ensinnäkin nimittäin nämä väitteet perustuvat pelkkään olettamaan. Toiseksi kantajien ja hallinnon välinen yhteydenpito koski ilmoitukseen nro 1 sisältyneitä laskuvirheitä eikä ilmoituksessa nro 2 sovellettua laskentamenetelmää. Kolmanneksi yhtäältä sen vuoksi, että kuvitteellisen tulon (A-määrä) mainitsemiseksi ilmoituksessa nro 2 käytetty ilmaisu ”Spagnollin nettopalkka kuolemantapauksen ajankohtana” on ollut tulkinnanvarainen, kuten nimittävä viranomainen on itsekin myöntänyt valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehdyssä päätöksessä, ja toisaalta sen vuoksi, ettei kyseisessä tulossa huomioon otettuja määriä ole esitetty yksityiskohtaisesti, komissio ei voi väittää Alberto Spagnollin tienneen, että tässä tulossa oli otettu huomioon kuusi huollettavina olevista lapsista maksettavaa lisää, eikä varsinkaan hänen tienneen, että tämä huomioon ottaminen oli virheellinen, eikä lisäksi tienneen, että tämä virhe oli johtanut perusteettomiin maksusuorituksiin.

151    Koska komissio ei siten ole osoittanut henkilöstösääntöjen 85 artiklassa tarkoitettua tietoisuutta virheestä, on tutkittava, onko komissio tässä tapauksessa voinut perustellusti katsoa maksun virheellisyyden olleen niin ilmeinen, että Alberto Spagnollin on täytynyt olla siitä tietoinen, eli tutkittava, onko kantajien tilanne edellä 146 kohdassa mainitun jälkimmäisen vaihtoehdon mukainen.

152    Tältä osin on muistutettava, että asianomaista henkilöä ei missään tapauksessa ole vapautettu kaikesta harkinta- tai tarkkailuvelvollisuudesta vaan hän on päinvastoin velvollinen palauttamaan maksut, kun kysymyksessä on virhe, joka ei voi jäädä huomaamatta tavanomaista huolellisuutta noudattavalta virkamieheltä, jonka oletetaan tuntevan palkkaustaan koskevat säännökset (tuomio 11.7.1979, Broe v. komissio, 252/78, EU:C:1979:186, 13 kohta ja tuomio 17.1.1989, Stempels v. komissio, 310/87, EU:C:1989:9, 10 kohta).

153    Oikeuskäytännöstä ilmenee lisäksi, että niihin seikkoihin, joita unionin tuomioistuimet ottavat huomioon arvioidessaan hallinnon tekemän virheen ilmeisyyttä, kuuluu virkamieheltä hänen palkkaluokkansa ja virkaikänsä perusteella edellytettävän vastuullisuuden tason lisäksi se, kuinka selkeitä hänelle maksettavan palkkauksen myöntämisen edellytystä koskevat henkilöstösääntöjen säännökset ovat ja kuinka suuria hänen henkilökohtaisen tilanteensa tai perhetilanteensa muutokset ovat olleet silloin, kun riidanalaisen rahamäärän maksaminen riippuu hallinnon tällaisesta tilanteesta tekemästä arvioinnista (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2015, ESTK v. Achab, T-430/13 P, EU:T:2015:122, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 27.1.2016, DF v. komissio, T-782/14 P, EU:T:2016:29, 25 ja 27 kohta).

154    Tämän oikeuskäytännön tarkastelu osoittaa, ettei virkaikää koskevan arviointiperusteen voida päätellä olevan ensisijainen muihin arviointiperusteisiin verrattuna. Siitä ilmenee päinvastoin vaatimus kaikkien seikkojen huomioon ottamisesta, koska kutakin yksittäistapausta koskevat seikat voivat olla peruste suuremman merkityksen antamiselle tietyille arviointiperusteille muihin verrattuna (tuomio 27.2.2015, ESTK v. Achab, T-430/13 P, EU:T:2015:122, 43 kohta).

155    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ei myöskään ole tarpeellista, että asianomaisella virkamiehellä tai väliaikaisella toimihenkilöllä on hänelle kuuluvaa huolellisuusvelvollisuutta noudattaessaan mahdollisuus määritellä täsmällisesti hallinnon tekemän virheen laajuus. Tältä osin on riittävää, että hän epäilee sitä, ovatko kyseiset maksut perusteltuja, jotta häntä koskisi velvollisuus ilmoittaa asiasta hallinnolle tarvittavien tarkastuksien tekemiseksi (ks. tuomio 21.11.2013, Roulet v. komissio, F-72/12 ja F-10/13, EU:F:2013:184, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

156    Aluksi on ensinnäkin huomautettava, että – toisin kuin eläkeoikeuksien muuttamista koskevan päätöksen perusteluvelvollisuuden täyttämistä arvioitaessa – eläkeoikeuksien vahvistamisen yhteydessä hallinnon tekemän virheen ilmeisyyttä on arvioitava asianomaisen henkilön käytettävissä kyseisen virheen tekemisen ajankohtana eli tässä tapauksessa ilmoitusta nro 2 koskevan päätöksen tekemisen ajankohtana olleiden tietojen perusteella ja suhteessa hänen palkkaluokkansa edellyttämiin kykyihin ja taitoihin, häneltä kohtuudella odotettavaan huolellisuusvelvollisuuteen ja hänen oikeuksiaan koskevien säännösten selkeyteen.

157    Toiseksi on syytä huomauttaa, että tässä tapauksessa arviointi kantajien saamien maksusuoritusten virheellisyyteen kohdistuvasta ”oletetusta tietoisuudesta” yhtäältä perustuu suoraan hallinnon itse tekemien eläkeoikeuslaskelmien ymmärtämiseen, jonka perusteella on mahdollista hahmottaa, minkä määräisinä huollettavina olevista lapsista maksettavat lisät on otettava huomioon kuvitteellisessa tulossa (A-määrä), ja toisaalta edellyttää mahdollisuutta saada yksityiskohtaiset tiedot laskelmasta, jonka perusteella kuvitteellisessa tulossa (A-määrä) huomioon otettu Alberto Spagnollin nettopalkka on vahvistettu.

158    Ensiksi on syytä todeta, että komission soveltama eläkeoikeuksien laskentatapa ei ilmene selkeästi tässä asiassa sovellettavien säännösten sanamuodosta.

159    Henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa ei nimenomaisesti säädetä eloon jääneen puolison ja edesmenneen puolison palkkatulojen yhteenlaskemisesta. Valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehtyyn päätökseen sisältyvien selitysten mukaan, jotka komissio on vahvistanut istunnossa, tämä yhteenlaskeminen on tehty kantajien edun vuoksi (ks. edellä 66 kohta). Koska kyseisessä artiklassa ei viitata Alberto Spagnollin tuloihin sen enimmäismäärän laskemiseksi, jota ei saa ylittää perheen estämiseksi saamasta taloudellista hyötyä kuolemantapauksesta, mainittuun artiklaan ei myöskään sisälly tarkempia tietoja rahamääristä, jotka kyseisessä tulossa on otettava huomioon erityisesti huollettavina olevista lapsista maksettavien lisien osalta.

160    Henkilöstösääntöjen 81 artiklan toinen kohta, jonka mukaan ”jälkeenjääneen eläkkeen saajalle maksettava huollettavana olevaa lasta koskeva lisä on 67 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn lisän määrä kaksinkertaisena”, on myös ollut omiaan erehdyttämään kantajia. Alberto Spagnollin puolison kuoleman johdosta kantajat ovat nimittäin saattaneet katsoa, että kyseisen säännöksen tehokkaan vaikutuksen turvaamiseksi komission oli otettava huomioon huollettavina olevista lapsista maksettavien lisien määrä kaksinkertaisena eloon jääneen puolison todellisen tulon (B-määrä) vahvistamisen lisäksi myös hänen kuvitteellisen tulonsa (A-määrä) vahvistamisen yhteydessä. Lisäksi viimeksi mainittuun rahamäärään viitattaessa eri ilmoituksissa käytetty sanamuoto ”Spagnollin nettopalkka kuolemantapauksen ajankohtana, kolme huollettavaa lasta” on omiaan entisestään vaikeuttamaan Alberto Spagnollin kuvitteellisen tulon (A-määrä) muodostumisen ymmärtämistä. Kyseinen sanamuoto on nimittäin mahdollista ymmärtää siten, että kuvitteellinen tulo (A-määrä) on laskettava ”kuolemantapauksen ajankohtana” eli siis ottaen huomioon kuolemantapaus – mikä edellyttäisi huollettavina olevista lapsista maksettavien lisien huomioon ottamista määriltään kaksinkertaisina henkilöstösääntöjen 81 artiklan toisen kohdan mukaisesti – eikä siis ottamatta huomioon kuolemantapausta – mikä päinvastoin edellyttäisi huollettavina olevista lapsista maksettavien lisien yksinkertaisen määrän huomioon ottamista.

161    Lisäksi on syytä korostaa sitä komission istunnossa vahvistamaa seikkaa, että ei ole olemassa yleisiä täytäntöönpanosääntöjä tai hallinnon sisäisiä ohjeita, jotka voisivat selittää henkilöstösääntöjen 81 a artiklan soveltamisessa käytännössä noudatettavaa menetelmää nyt kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa sekä eloon jäänyt puoliso että edesmennyt puoliso ovat unionin virkamiehiä. Komission ilmoituksessa nro 2 tekemien laskelmien selitykset on annettu vasta ilmoituksesta nro 3 tehdyn valituksen hylkäämistä koskevassa päätöksessä eli 3.8.2015. Nimittävä viranomainen on vasta silloin selittänyt, että otettaessa huomioon Alberto Spagnollin tuloja henkilöstösääntöjen 81 a artiklassa säädettyä enimmäismäärää laskettaessa (A-määrä) on otettu huomioon Alberto Spagnollin tulot laskettuina dynaamisesti eli sen palkkaluokan mukaan, johon hän laskelmaa tehtäessä kuului, ja kuvitteellisen olettaman mukaan eli niin kuin hänen puolisonsa ei olisi kuollut, jolloin kyseisessä tulossa otetaan huomioon huollettavina olevista lapsista maksettavien lisien yksinkertainen määrä.

162    Lisäksi on syytä muistuttaa, ettei ilmoituksessa nro 1, ilmoituksessa nro 1 a eikä myöskään ilmoituksessa nro 2 ole esitetty yksityiskohtaisia tietoja Alberto Spagnollin kuvitteellisten tulojen määrän (A-määrä) muodostumisesta. Näin ollen ei voida väittää, että kantajilla olisi ollut käytettävissään riittävät tiedot todetakseen tai vähintään epäilläkseen ensinnäkin, että komissio on ilmoituksessa nro 2 ottanut huomioon huollettavina olevista lapsista maksettavien lisien kaksinkertaisen määrän Alberto Spagnollin kuvitteellisessa tulossa (A-määrä), ja toiseksi, että tämä huomioon ottaminen oli virheellinen, ja kolmanneksi, että tästä on aiheutunut perusteeton maksusuoritus.

163    Koska ilmoituksessa nro 1 tehtiin virheellisiä laskelmia ja tämä ilmoitus korjattiin ilmoituksella nro 1 a, jota koskeva päätös tehtiin samana päivänä kuin ilmoitusta nro 2 koskeva päätös, se ei sitä paitsi ole voinut antaa Alberto Spagnollille perusteita, joiden avulla hän olisi voinut ymmärtää ilmoitukseen nro 2 sisältyneiden laskelmien yksityiskohdat. Koska ilmoituksessa nro 1 a on otettu huomioon palkka erisuuruisena ja koska tätä ilmoitusta koskeva päätös tehtiin niiden toimenpiteiden jälkeen, joihin Alberto Spagnolli oli ryhtynyt hänen eläkeoikeuksiensa määrän aliarvioinnin jälkeen, ilmoitus nro 1 a ei myöskään ole sellainen toimi, jonka perusteella voitaisiin katsoa, ettei Alberto Spagnolli ole voinut olla havaitsematta ilmoitukseen nro 2 sisältynyttä laskuvirhettä, joka on johtanut perusteettomaan maksusuoritukseen, tai katsoa hänen myötävaikuttaneen tämän laskuvirheen tapahtumiseen ja näin ollen siihen, että kantajat saavat perusteettoman etuuden.

164    Ilmoitukseen nro 2 sisältyneiden laskelmien rekonstruktio, joka on ollut mahdollinen niiden asiakirjojen ansiosta, jotka komissio on toimittanut vastatessaan 25.10.2017 prosessinjohtotoimiin, osoittaa lisäksi, että huollettavina olevista lapsista maksettavien lisien ottaminen kuvitteellisessa tulossa (A-määrä) huomioon määrältään kaksinkertaisena eli kuutena huollettavina olevista lapsista maksettavana lisänä kolmen sijasta on vaikuttanut myös mainittuun tuloon sovellettavan veron määräytymiseen. Tästä seuraa, ettei kantajien ilmoituksen nro 2 perusteella virheellisesti saaman rahamäärän ja sen rahamäärän, joka heidän olisi kuulunut saada, välinen erotus ole pelkästään kolmen huollettavina olevista lapsista maksettavan lisän vähentämisen tulos. Vaikka komissio pyrkii yksinkertaistamaan ilmoitukseen nro 2 sisältynyttä virhettä selittämällä sen pelkäksi kuuden huollettavina olevista lapsista maksettavan lisän huomioon ottamiseksi kolmen sijasta, tämä ei näin ollen vastaa totuutta eikä tällainen virhe ole ollut millään tavoin ilmeinen varsinkaan kuvitteellisen tulon (A-määrä) perusteena olevia laskelmia koskevien yksityiskohtien puuttuessa.

165    Lisäksi on syytä korostaa, että valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tehdyssä päätöksessä nimittävä viranomainen itse toteaa nimenomaisesti, että eläkeoikeuksien vahvistamista koskevien eri ilmoitusten tutkiminen peräkkäin antaa aiheen myöntää, että komission soveltama menetelmä ”ei ole ollut välittömästi ymmärrettävä”.

166    Kaiken lisäksi on syytä todeta, että komission virkamiehet eli PMO.4-yksikön virkamiehet, joiden on edellytettävä tuntevan leskeneläkettä ja lapseneläkettä koskevien oikeuksien laskentamenetelmä ja soveltavan sitä työssään, ovat tehneet useaan kertaan toistuneita laskuvirheitä kantajien oikeuksien määrittämisessä, kuten toisiaan seuranneet ilmoitukset osoittavat. Ilmoitus nro 1, joka on päivätty 29.7.2011, on nimittäin korjattu 17.4.2012 päivätyllä ilmoituksella nro 1 a ja samalle päivälle päivätyllä ilmoituksella nro 2. Tämä ilmoitus on puolestaan korjattu ja korvattu 6.2.2015 päivätyllä ilmoituksella nro 3. Tästä seuraa, että vaikka myönnettäisiin, että Alberto Spagnolli olisi voinut käyttää edellä 109 kohdassa mainittua palkkalaskuria, tämä ei kuitenkaan osoita virheen olemassaolon olleen niin ilmeinen, ettei Alberto Spagnolli ole voinut olla havaitsematta sitä. Palkkalaskurin käyttömahdollisuus edellyttää sitä paitsi komission tekemien laskelmien yksityiskohtien tuntemista, koska eläkeoikeuksien määrittämiseksi huomioon otetut eri rahamäärät on syötettävä manuaalisesti.

167    Lopuksi on todettava, että kun tässä tapauksessa kyseessä olevien eläkeoikeuksien vahvistamista koskevista ilmoituksista puuttuu useita merkityksellisiä tietoja, kun henkilöstösääntöjen säännökset eivät ole selkeitä ja kun hallinto itse on tehnyt pitemmän ajan kuluessa useita virheitä, Alberto Spagnollin palkkaluokkaan kuuluvalta virkamieheltä vaadittava huolellisuus ei voi edellyttää sitä, että asianomainen virkamies, joka on jo ryhtynyt useisiin toimenpiteisiin, jatkaisi kysymysten esittämistä hallinnolle, jotta hallinnon tekemät laskelmat tarkistettaisiin vielä kerran, vaikka virkamies katsoo olevansa tyytyväinen tuloksiin, jotka on saavutettu erityisesti hänen omien toimenpiteidensä johdosta. Nyt kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa on perusteltua odottaa, että Alberto Spagnollin asioitua komission kanssa useaan kertaan komissio on arvioinut hänen tilanteensa oikein ja ettei se ole suorittanut aiheettomia maksuja. Se, että hänen edellytettäisiin jatkavan pyyntöjen esittämistä hallinnolle, vaikka hän voi perustellusti olettaa, että hänen oikeutensa leskeneläkkeeseen ja lapseneläkkeisiin ovat tulleet arvioiduiksi oikein hallinnon korjattua eläkeoikeuksien vahvistamista koskeneeseen ensimmäiseen ilmoitukseen sisältyneet virheet erityisesti hänen yhteydenottojensa jälkeen, olisi vastoin sitä, mitä häneltä voidaan perustellusti edellyttää huolellisuusvelvollisuuden perusteella.

168    Edellä todetusta seuraa, että komission väitteet, joiden tarkoitus on vedota siihen, että pelkkä ilmoituksessa nro 2 mainitun kuvitteellisen tulon määrän toteaminen siinä mainittua todellista tuloa suuremmaksi olisi riittänyt antamaan aiheen virhettä koskevaan epäilyyn, eivät voi menestyä. Kun nimittäin otetaan huomioon komission soveltaman laskentamenetelmän ymmärtämiseen liittyneet vaikeudet, sellaisten yleisten täytäntöönpanosääntöjen tai hallinnon sisäisten ohjeiden puuttuminen, jotka olisivat voineet selventää henkilöstösääntöjen 81 a artiklan ulottuvuutta ja sen soveltamista käytännössä, tämän säännöksen tulkintaan liittyvät vaikeudet (ks. edellä 92–104 kohta), komission eri ilmoituksissa tekemiä laskelmia koskeneiden tiettyjen yksityiskohtaisten tietojen puuttuminen ja ilmaisun ”Spagnollin nettopalkka kuolemantapauksen ajankohtana” tulkinnanvaraisuus, jonka nimittävä viranomainen itse on myöntänyt valituksen hylkäämisestä 3.8.2015 tekemässään ensimmäisessä päätöksessä, ja asiassa tehdyt useat virheet, komissio ei voi väittää, että kantajien ilmoituksen nro 2 perusteella saamien maksusuoritusten virheellisyys olisi ollut niin ilmeinen, että asianomainen virkamies ei palkkaluokkansa huomioon ottaen ole voinut olla olematta tietoinen siitä (ks. a contrario tuomio 9.9.2008, Ritto v. komissio, F-18/08, EU:F:2008:110, 34 kohta, jossa kantaja ei voinut vedota siihen, että asiassa sovellettavien säännösten sanamuoto olisi ollut millään tavoin tulkinnanvarainen).

169    Toisin sanoen ei voida väittää, että Alberto Spagnollilla olisi ollut palkkaluokkansa edellyttämän osaamisen ja tietämyksen perusteella mahdollisuus pelkästään ilmoituksen nro 2 luettuaan ratkaista tässä tapauksessa kyseessä olevien henkilöstösääntöjen säännösten tulkintaan liittyvät vaikeudet, yksilöidä komission tekemät laskelmat ja ymmärtää, että ilmoituksessa nro 2 oli perusteettomaan maksusuoritukseen johtanut virhe.

170    Koska maksun perusteettomuuden ilmeisyyttä koskeva edellytys ei täyty tässä tapauksessa, komissiolla ei ole ollut perustetta vaatia kantajia palauttamaan perusteetonta etua.

171    Takaisinperintäpäätös on näin ollen kumottava, eikä kolmannesta kumoamisperusteesta ole tarpeen lausua.

 Vahingonkorvausvaatimus

172    Kantajat esittävät perusteluja, joilla on tarkoitus vedota siihen, että hallinnolle on syntynyt korvausvastuu, ja vaativat sen vuoksi korvausta heille aiheutuneista aineettomista ja aineellisista vahingoista.

173    Siltä osin kuin on ensinnäkin kyse komission menettelyn lainvastaisuudesta, kantajat katsovat sen tulleen näytetyksi toteen yhtäältä selittämällä syyt, joiden vuoksi sekä ilmoitus nro 3 että takaisinperintäpäätös olivat oikeudenvastaisia, ja toisaalta osoittamalla kolmannen kanneperusteen yhteydessä, että yli vuoden pituinen viivästyminen eläkeoikeuksien vahvistamista koskevan päätöksen uudelleentarkastelussa ja takaisinperintäpäätöksen tekemisessä on ollut tässä tapauksessa komission taholta erityisen vakava virhe ja että se on merkinnyt huolenpitovelvoitteen laiminlyöntiä.

174    Erityisesti hyvän hallinnon periaatteen loukkaamisen osalta kantajat vetoavat siihen, että koska ilmoitusta nro 2 koskeva päätös oli tehty yksilöllisestä pyynnöstä aloitetun muodollisen menettelyn päätteeksi, Alberto Spagnolli on voinut perustellusti luottaa kyseisen ilmoituksen pysyvyyteen tehdäkseen elämäänsä koskevia tärkeitä valintoja muun muassa tilapäisesti toisiin tehtäviin siirrettynä työskentelyn jatkamisesta Parmassa. Komissio ei siten voi viivytellä kolmea vuotta ennen laskelmien tarkistamista eikä varsinkaan vaatia perusteettomaksi väitetyn maksusuorituksen palauttamista taannehtivasti loukkaamatta hyvän hallinnon periaatetta ja huolenpitovelvoitettaan Alberto Spagnollia kohtaan.

175    Erityisesti huolenpitovelvoitteen loukkaamisen osalta hallinnon olisi pitänyt viedä päätökseen kaikki sisäiset tarkistusmenettelynsä ja tehdä päätös mahdollisesta korjaavasta toimesta ja mahdollisen perusteettoman maksun takaisinperinnästä määräajassa, joka ei olisi saanut olla pitempi kuin yksi vuosi ilmoitusta nro 2 koskevan päätöksen tekemisestä. Tehdessään päätöstä kantajien eläkeoikeuksien muuttamista koskevasta päätöksestä hallinnon olisi lisäksi pitänyt ottaa huomioon kyseessä olevan tapauksen erityispiirteet ja erityisesti lasten alaikäisyys, perheen muutto Parmaan ja vaikeudet muuttaa jo tehtyä päätöstä EFSAn palvelukseen tilapäisesti siirrettynä työskentelyn jatkamisesta tietyn ajan jälkeen. Yhtäältä nimittäin hallinto ei voi väittää, ettei se olisi ollut tietoinen olosuhteista, kun otetaan huomioon Alberto Spagnollin useat yhteydenotot, jotka on vahvistettu marraskuun 2011 ja huhtikuun 2012 välisenä aikana käydyssä sähköpostinvaihdossa, jonka kantajat ovat esittäneet. Toisaalta hallinto ei voi väittää, ettei hallinto tuntisi sääntöjä ja periaatteita, joiden mukaan jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon muuttavien alaikäisten asema määräytyy jopa unionin oikeuden mukaan. Nämä säännöt ja periaatteet johtuvat erityisesti kansainvälisestä lapsikaappauksesta Haagissa 25.10.1980 tehdyn yksityisoikeuden alaa koskevan yleissopimuksen 12 artiklasta ja tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta 27.11.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (EUVL 2003, L 338, s. 1) 10 artiklasta, joiden nojalla alaikäisen voidaan lähtökohtaisesti katsoa integroituneen oleskeluvaltionsa sosiaaliseen ympäristöön yhden vuoden kuluttua muuttamisesta ja joissa edellytetään hänen tilanteensa ja oikeuksiensa määrittelemistä nopeasti ja määräajassa, joka ei pääsääntöisesti ylitä yhtä vuotta. Lopuksi kantajat toteavat vielä, että kuvitteellisen tulon (A-määrä) alentaminen, joka on seurannut Alberto Spagnollin tulojen huomioon ottamisesta kuvitteellisia ja todellisia tuloja (A- ja B-määrät) koskevissa laskelmissa, merkitsee huolenpitovelvoitteen loukkaamista, koska se perustuu hallinnon vapaaseen harkintaan eikä sille kuuluvan sidotun toimivallan käyttöön, toisin kuin komissio väittää.

176    Toiseksi kantajat vetoavat aineettomien ja aineellisten vahinkojen osalta yhtäältä siihen, että takaisinperintäpäätöksen tekeminen on aiheuttanut heille aineetonta vahinkoa, joka johtuu heidän tunnesiteidensä ja sosiaalisten siteidensä järkkymisestä asuinpaikan jo tapahtuneen tai tulevan vaihtamisen vuoksi siinä tapauksessa, että Alberto Spagnollin olisi uudessa taloudellisessa tilanteessa pakko palata palkkaluokan AD 12 virkaan komissioon Brysseliin (Belgia). Tämä vahinko on suuruudeltaan yhtä suuri kuin Alberto Spagnollin palkkaluokan AD 9 virkamiehenä saaman palkan ja sen palkan, jota hän olisi saanut jäädessään palkkaluokan AD 12 virkamieheksi, välinen erotus yhden vuoden ajalta, koska yksi vuosi on kohtuullisen pituinen aika työpaikan ja asuinpaikan vaihtoa koskevan päätöksen tekemiseksi ja toteuttamiseksi.

177    Toisaalta kantajat katsovat, että komission menettely on aiheuttanut heille aineellista vahinkoa aiheuttamalla taannehtivasti ja kohtuuttomalla viiveellä suuren muutoksen heidän taloudelliseen tilanteeseensa. Kantajat katsovat, että tämä vahinko muodostuu yhtäältä komission palautettavaksi vaatiman perusteettoman maksun määrästä ja toisaalta ilmoituksessa nro 2 vahvistettujen eläkkeiden määrän ja ilmoituksessa nro 3 vahvistettujen eläkkeiden määrän erotuksesta ajanjaksolta, joka on alkanut viimeksi mainitun ilmoituksen voimaantulosta ja jatkuu siihen saakka, kunnes perhe pystyy asettumaan takaisin aikaisempaan asuinpaikkaansa. Tämän ajan pituudeksi arvioidaan yksi vuosi siitä, kun nyt käsiteltävä asia on ratkaistu.

178    Kantajat toteavat lisäksi, että ensimmäinen osa aineellisesta vahingosta menettää merkityksensä, jos takaisinperintäpäätös kumotaan. Myös aineellisen vahingon toinen osa poistuu, jos asiassa T-568/16 kanteessa esitetty vaatimus ilmoituksen nro 3 kumoamisesta hyväksytään.

179    Kolmanneksi kantajat katsovat, että komission lainvastaisen menettelyn ja heidän korvattaviksi vaatimiensa vahinkojen välinen syy-yhteys on selvästi osoitettu, sillä vaikka päätös Parmaan muuttamisesta on Alberto Spagnollin tekemä eikä sitä voida katsoa hallinnon syyksi, edellä mainitut vahingot ovat aiheutuneet epäasianmukaisesta viivyttelystä ilmoitusta nro 3 koskevan päätöksen ja takaisinperintäpäätöksen tekemisessä.

180    Komissio kiistää sekä korvausvaatimusten tutkittaviksi ottamisen edellytykset että vaatimusten perusteet.

–       Tutkittavaksi ottaminen

181    Komissio katsoo yhtäältä, ettei kantajien vaatimusta aineettoman vahingon korvaamisesta voida tutkia vaatimuksen perustuessa hallinnon virheelliseen toimintaan, joka ei ole päätöksentekoa, koska kantajat ovat laiminlyöneet ensiksi henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan mukaisen korvausvaatimuksen tekemisen ja sen jälkeen henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohdan mukaisen valituksen tekemisen tämän korvausvaatimuksen hylkäämistä koskevasta nimenomaisesta tai implisiittisestä päätöksestä. Korvauskanne unionin yleisessä tuomioistuimessa voidaan nimittäin komission mukaan nostaa vasta tällaisen valituksen nimenomaisen tai implisiittisen hylkäämisen jälkeen (ks. tuomio 12.7.2011, komissio v. Q, T-80/09 P, EU:T:2011:347, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

182    Toisaalta komissio väittää, ettei kantajien vaatimusta aineellisen vahingon korvaamisesta voida tutkia siltä osin kuin vaatimuksen kohteena on rahamäärä, joka kantajien on palautettava hallinnolle siinä tapauksessa, että takaisinperintäpäätöksen kumoamista koskeva vaatimus hylätään (ks. tuomio 24.1.1991, Latham v. komissio, T-27/90, EU:T:1991:5, 38 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Komissio kiistää siten aineellisen vahingon ensimmäisen osan korvaamista koskevan vaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset (ks. edellä 177 ja 178 kohta).

183    Kantajat puolestaan katsovat yhtäältä, että vaatimus aineettoman vahingon korvaamisesta on tutkittava, koska se perustuu heidän kumottaviksi vaatimiensa toimien välittömiin seurauksiin. Vahinko, joka johtuu kantajien perhetilanteen muuttumisesta epävakaaksi ja josta he vaativat korvausta, johtuu nimittäin erityisesti hallinnon viivyttelystä heidän oikeuksiensa selvittämisessä ja takaisinperintäpäätöksen tekemisessä. Kantajien mukaan tämä vahinko johtuu kantajien tunnesiteiden ja sosiaalisten siteiden heikkenemisestä ja järkkymisestä asuinpaikan jo tapahtuneen tai tulevan vaihtamisen vuoksi siinä tapauksessa, että Alberto Spagnollin olisi uudessa taloudellisessa tilanteessa pakko palata AD 12 palkkaluokan virkaan komissioon Brysseliin. Tämä vahinko on suuruudeltaan yhtä suuri kuin Alberto Spagnollin palkkaluokan AD 9 virkamiehenä saaman palkan ja sen palkan, jota hän olisi saanut jäädessään palkkaluokan AD 12 virkamieheksi, välinen erotus yhden vuoden ajalta, koska yksi vuosi on kohtuullisen pituinen aika työpaikan ja asuinpaikan vaihtoa koskevan päätöksen tekemiseksi ja toteuttamiseksi.

184    Toisaalta siltä osin kuin on kyse suuruudeltaan takaisinperintäpäätöksen rahamäärän mukaisesta aineellisen vahingon osasta, kantajat vetoavat siihen, että komission viittaamassa oikeuskäytännössä kantaja ei riitauta itselleen vastaista toimea mutta nostaa sen jälkeen kanteen saadakseen korvausta kyseisestä toimesta aiheutuneesta vahingosta, mistä ei ole kyse nyt käsiteltävässä asiassa, koska kantajille vastaisista toimista eli ilmoituksesta nro 3 ja takaisinperintäpäätöksestä on nostettu kumoamiskanne.

185    Ensimmäiseksi on syytä muistuttaa aineettoman vahingon korvaamista koskevan vaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisesta esitetystä väitteestä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artiklassa säädetyssä oikeussuojakeinojen järjestelmässä korvauskanne, joka on itsenäinen oikeussuojakeino kumoamiskanteeseen verrattuna, otetaan tutkittavaksi vain, jos sitä on edeltänyt henkilöstösääntöjen mukainen oikeudenkäyntiä edeltävä menettely. Tämä menettely on erilainen sen mukaan, aiheutuuko korvattavaksi vaadittava vahinko 90 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta virkamiehelle vastaisesta päätöksestä vai hallinnon toiminnasta, joka ei ole päätöksentekoa. Ensiksi mainitussa tapauksessa on henkilön, jota asia koskee, saatettava säädetyssä määräajassa nimittävän viranomaisen käsiteltäväksi valitus, joka koskee kyseistä päätöstä. Jälkimmäisessä tapauksessa sitä vastoin hallinnollinen menettely on aloitettava esittämällä henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus vahingonkorvauksen saamiseksi, ja sen jälkeen on tarvittaessa tehtävä valitus vaatimuksen hylkäävästä päätöksestä. Ainoastaan tämän vaatimuksen nimenomainen tai implisiittinen hylkääminen on virkamiehelle vastainen toimi, josta voidaan valittaa, ja ainoastaan valituksen nimenomaisen tai implisiittisen hylkäämisen jälkeen voidaan nostaa vahingonkorvauskanne unionin yleisessä tuomioistuimessa (ks. vastaavasti tuomio 12.7.2012, komissio v. Nanopoulos, T-308/10 P, EU:T:2012:370, 33 kohta; ks. myös tuomio 11.5.2010, Nanopoulos v. komissio, F-30/08, EU:F:2010:43, 83 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

186    Aineeton vahinko, jonka korvaamista kantajat vaativat, on kuitenkin kantajien mukaan aiheutunut komission väitetystä viivyttelystä heidän oikeuksiensa ratkaisemisessa ja takaisinperintäpäätöksen antamisessa heille tiedoksi, eli se on komission perustellun huomautuksen mukaisesti aiheutunut hallinnon toiminnasta, joka ei ole päätöksentekoa ja jolla ei ole välitöntä yhteyttä kantajien kumottaviksi vaatimien päätösten sisältöön. Oikeuskäytännöstä ilmenee sitä paitsi, ettei viivästyminen lähtökohtaisesti ole asianomaiselle vastainen toimi (ks. vastaavasti tuomio 11.5.2010, Nanopoulos v. komissio, F-30/08, EU:F:2010:43, 99 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

187    Tästä seuraa, että kantajien on noudatettava oikeudenkäyntiä edeltävää kaksivaiheista menettelyä, josta on muistutettu edellä 185 kohdassa, eli tehtävä ensin henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdan mukainen korvausvaatimus ja sen jälkeen valitus mahdollisesta päätöksestä, jolla korvausvaatimus on hylätty.

188    Tässä tapauksessa on todettava komission aiheellisen huomautuksen mukaisesti, että oikeudenkäyntiä edeltävää kaksivaiheista menettelyä, josta henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, ei ole noudatettu.

189    Kantajien esittämä vaatimus aineettoman vahingon korvaamisesta on siten jätettävä tutkimatta.

190    Toiseksi siltä osin kuin on kyse väitteestä, jonka mukaan aineellisen vahingon korvaamista koskeva vaatimus on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin vaatimuksen kohteena on rahamäärä, joka kantajien on palautettava hallinnolle siinä tapauksessa, että heidän vaatimuksensa takaisinperintäpäätöksen kumoamisesta hylätään, mainitun vaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä ei ole enää tarpeen lausua. Yhtäältä nimittäin takaisinperintäpäätös on nyt käsiteltävässä asiassa kumottu. Toisaalta kantajat itse mainitsevat kanteessa nimenomaisesti, että tämä osa aineellisesta vahingosta menettää merkityksensä, jos takaisinperintäpäätös kumotaan (ks. edellä 178 kohta). Aineellisen vahingon ensimmäisen osan korvaamista koskeva vaatimus on siten katsottava toissijaiseksi suhteessa takaisinperintäpäätöksen kumoamista koskevaan vaatimukseen.

–       Asiakysymys

191    Samoista syistä, jotka on jo selostettu edellä 190 kohdassa, ei ole tarpeen lausua myöskään siitä, onko kantajien vaatimus aineellisen vahingon ensimmäisen osan korvaamisesta perusteltu.

192    Aineellisen vahingon toisen osan korvaamista koskevan vaatimuksen yhteydessä kantajat esittävät väitteitä, joissa on tarkoitus vedota siihen, että hallinnolle on syntynyt korvausvastuu (ks. edellä 172–179 kohta), ja vaativat sen vuoksi, että heille korvataan erityisesti aineellisen vahingon toinen osa (ks. edellä 177 kohta), joka määrältään vastaa ilmoituksessa nro 2 vahvistettujen eläkkeiden määrän ja ilmoituksessa nro 3 vahvistettujen eläkkeiden määrän erotusta ajanjaksolta, joka on alkanut viimeksi mainitun ilmoituksen voimaantulosta ja jatkuu siihen saakka, kunnes perhe pystyy asettumaan takaisin aikaisempaan asuinpaikkaansa, ja jonka kantajat katsovat olevan yhden vuoden pituinen laskettuna siitä, kun nyt käsiteltävä asia on ratkaistu.

193    Komissio puolestaan väittää, että kantajat eivät ole osoittaneet hallinnon sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun syntymisen edellytysten täyttyneen nyt käsiteltävässä asiassa. Ensinnäkin komissio vetoaa kantajien mainitsemien periaatteiden loukkaamisesta ja velvollisuuksien laiminlyönnistä aiheutuneen lainvastaisen menettelyn osalta siihen, että komissio oli sidotun harkintavallan tilanteessa, jossa sen oli tehtävä takaisinperintäpäätös, kun viiden vuoden määräaikaa ei ollut ylitetty ja henkilöstösääntöjen 85 artiklan mukaiset edellytykset täyttyivät. Sellaiset yksilölliset seikat kuin asianomaisen henkilön huolellinen menettely tai virheellisesti laskettujen eläkkeiden mahdolliset välilliset vaikutukset elämää koskeviin valintoihin eivät voi olla esteenä kyseisen päätöksen tekemiselle. Sitä paitsi tilapäisen siirron pyytäminen Parmaan paljon heikommin palkkaehdoin kuin alkuperäisessä toimipaikassa Brysselissä oli valinta, joka johtui yksinomaan Alberto Spagnollin omasta päätöksestä. Kaiken lisäksi hallinto oli kuullut Alberto Spagnollia useaan kertaan ja ryhtynyt hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti nopeasti toimenpiteisiin hänen pyyntöjensä johdosta, kuten hallinnon ja hänen välisestä kirjeenvaihdosta ilmenee. Väitetystä huolenpitovelvollisuuden laiminlyönnistä ei myöskään ole selvitystä, eikä siitä voi olla seurauksena riidanalaisen päätöksen lainvastaisuutta, koska huolenpitovelvollisuus ei oikeuskäytännön mukaan missään tapauksessa voi mennä laillisuusperiaatteen edelle (tuomio 23.10.2012, Eklund v. komissio, F-57/11, EU:F:2012:145, 83 kohta). Väitettyä perusteltua luottamusta eläkeoikeuksia koskevien laskelmien pysyvyyteen ei myöskään ole voinut syntyä, koska komissio ei ole antanut täsmällisiä vakuutteluja ja koska eläkeoikeuksista tehtyjä laskelmia sisältävissä ilmoituksissa on aina maininta siitä, että henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 41 artiklan mukaisesti nimittävä viranomainen varaa itselleen kaikki oikeudet tarkistaa ja tarvittaessa muuttaa päätöstään käytettävissään olevien tietojen perusteella jopa taannehtivin vaikutuksin. Lopuksi komissio katsoo, että koska henkilöstösääntöjen 85 artiklassa säädetyt takaisinperintäpäätöksen tekemisen edellytykset ovat täyttyneet, kantajat eivät voi väittää päätöksen olevan lainvastainen.

194    Toiseksi takaisinperintäpäätöksellä ja sen täytäntöönpanolla ei ole minkäänlaista syy-yhteyttä kantajien tekemiin elämäänsä koskeviin valintoihin, jotka voivat aiheuttaa heille heidän väittämänsä vahingot. Alberto Spagnolli oli nimittäin vapaasti päättänyt muuttaa Parmaan, ja koska hänen tilapäisen siirtonsa oli määrä kestää viiden vuoden rajoitetun määräajan, hänen paluunsa Brysseliin ja lasten sosiaalisiin siteisiin ja tunnesiteisiin kohdistuviksi väitetyt vahingolliset seuraukset olivat etukäteen odotettavissa. Väitettyjä vahinkoja ei siten voida yhdistää komission väitettyyn lainvastaiseen menettelyyn. Koska takaisinperintä olisi pantu täytäntöön maksueriä koskevan suunnitelman mukaisesti, kantajat eivät myöskään voi väittää, että takaisinperinnän vaikutukset osoittautuivat niin vakaviksi, että Alberto Spagnollin olisi sen vuoksi täytynyt pyytää, että hänen tilapäinen siirtonsa Parmaan määrätään päättymään.

195    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 270 artiklan nojalla nostettu vahingonkorvauskanne voidaan hyväksyä vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät: toimielinten moitittu toiminta on lainvastaista, vahinko on todella syntynyt ja toiminnan ja väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys (tuomio 1.6.1994, komissio v. Brazzelli Lualdi ym., C-136/92 P, EU:C:1994:211, 42 kohta ja tuomio 21.2.2008, komissio v. Girardot, C-348/06 P, EU:C:2008:107, 52 kohta). Nämä kolme edellytystä ovat kumulatiivisia. Yhden edellytyksen jääminen täyttymättä riittää vahingonkorvauskanteen hylkäämiseen.

196    Silloin, kun sopimussuhteen ulkopuoliseen toimielinten vastuuseen vedotaan SEUT 270 artiklan nojalla, tällainen toimielinten vastuu voi lisäksi syntyä yksinomaan asianomaiselle vastaisen toimen tai toimen, joka ei ole päätöksentekoa, lainvastaisuuden perusteella, eikä ole tarpeen tutkia, onko kyseessä sellaisen oikeussäännön, jolla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille, riittävän ilmeinen rikkominen (ks. tuomio 16.12.2010, komissio v. Petrilli, T-143/09 P, EU:T:2010:531, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 11.5.2010, Nanopoulos v. komissio, F-30/08, EU:F:2010:43, 131 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

197    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on myös niin, että vahingon, jonka korvaamista vaaditaan unionin sopimussuhteeseen perustumatonta korvausvastuuta koskevan kanteen yhteydessä, on oltava todellinen ja varma, ja kantajan on näytettävä tämä toteen (ks. tuomio 9.11.2006, Agraz ym. v. komissio, C-243/05 P, EU:C:2006:708, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kantajan on esitettävä vakuuttavat todisteet sekä väittämänsä vahingon olemassaolosta että sen laajuudesta (ks. tuomio 16.9.1997, Blackspur DIY ym. v. neuvosto ja komissio, C-362/95 P, EU:C:1997:401, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

198    Nyt käsiteltävässä asiassa kantajat väittävät, että kohtuuton viivyttely ilmoitusta nro 3 koskevan päätöksen tekemisessä, ilmoituksen taannehtiva vaikutus ja takaisinperintäpäätös ovat huomattavasti muuttaneet niitä taloudellisia edellytyksiä, joiden perusteella Spagnollin perhe oli tehnyt päätöksensä asua Parmassa ja pysynyt tässä päätöksessä.

199    Koska takaisinperintäpäätös on kumottu, ilmoitus nro 3 ei kuitenkaan vaikuta taannehtivasti. Kantajat eivät siten voi väittää, että heille olisi aiheutunut vahinkoa, joka olisi johtunut heidän taloudellisen tilanteensa muuttumisesta ilmoitusta nro 2 koskevan päätöksen ja ilmoitusta nro 3 koskevan päätöksen tekemisen väliseltä ajanjaksolta. Siltä osin kuin on kyse ilmoitusta nro 3 koskevan päätöksen tekemisen jälkeiseltä ajanjaksolta vahingosta, jonka määrä vastaa ilmoituksessa nro 2 vahvistettujen eläkeoikeuksien ja ilmoituksessa nro 3 vahvistettujen eläkeoikeuksien erotusta yhden vuoden ajalta (ks. edellä 192 kohta), tämän vaatimuksen hyväksyminen johtaisi viimeksi mainitusta ilmoituksesta nostetun kumoamiskanteen hylkäämisen osittaiseen kiertämiseen. Mainitun kumoamiskanteen hylkääminen nimittäin merkitsee sitä, että kantajien eläkeoikeudet on ilmoitusta nro 3 koskevan päätöksen tekemispäivästä lähtien laskettava tämän ilmoituksen mukaisesti. Tämä korvausvaatimus on siten jätettävä tutkimatta.

200    Kuten jäljempänä osoitetaan, kantajien väittämä vahinko johtuu suoraan heidän elämäänsä koskevista valinnoistaan eikä hallinnon virheellisestä menettelystä, minkä vuoksi hallinnon menettelyn ja mainitun vahingon välinen syy-yhteys ei missään tapauksessa ole riittävän välitön niin, että komission sopimussuhteen ulkopuolisen korvausvastuun voitaisiin katsoa syntyneen.

201    Kuten ensinnäkin komissio perustellusti korostaa, Alberto Spagnollin tilapäinen siirto Parmaan on tapahtunut hänen pyynnöstään ja sen on ollut määrä kestää viisi vuotta. Lisäksi päätös Alberto Spagnollin tilapäisestä siirrosta on tehty 10.10.2011 (ks. edellä 19 kohta) eli ilmoitusta nro 1 koskevan päätöksen, jossa kantajien eläkeoikeudet oli vahvistettu virheellisellä tavalla, tekemispäivän eli 29.7.2011 jälkeen (ks. edellä 18 kohta), kuten kantajat itse toteavat ja kuten ilmenee myös siitä, että ilmoitusta nro 1 a ja ilmoitusta nro 2 koskevat päätökset on tehty 17.4.2012. Tästä seuraa, että päätös Parmaan muuttamisesta, lasten tilapäisestä muuttamisesta tilapäistä siirtoa koskevan sopimuksen ehtojen mukaisesti sekä tätä siirtoa edeltäneistä poikkeavien elinolosuhteiden ja palkkausehtojen hyväksymisestä on ollut riippumaton kaikista toimista, joilla kantajien eläkeoikeuksia on arvioitu tai tarkistettu. Mahdollisuudesta kantajien oikeuksien tarkistamiseen milloin tahansa henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 41 artiklan mukaisesti mainittiin sitä paitsi nimenomaisesti kaikissa ilmoituksissa, joista hallinto oli päättänyt, joten kantajien väitteet, joilla on tarkoitus vedota siihen, että heillä on ollut oikeus luottaa taloudellisen tilanteensa pysyvyyteen, on hylättävä tästä syystä.

202    Lisäksi Parmaan jäämistä koskeva päätös, jonka väitetään osoittautuneen vahingolliseksi kantajien taloudellisen tilanteen kannalta, on kantajien lausumien mukaan tehty ilmoituksen nro 2 perusteella, jota koskeva päätös oli tehty 17.4.2012 (ks. edellä 20 kohta). Edelleen kantajien mukaan hallinnon epäasianmukainen viivyttely on alkanut yhden vuoden kuluttua kyseistä ilmoitusta koskevasta päätöksestä, kuten ilmenee heidän väitteistään, joiden mukaan kohtuullinen aika, jossa sisäisen tarkistusmenettelyn lopuksi päätetään oikaisutoimesta ja takaisinperintätoimesta, ei voi ylittää yhtä vuotta.

203    Kantajat eivät kuitenkaan voi väittää, että hallinnon epäasianmukainen viivyttely olisi ollut syynä heidän Parmaan jäämistä koskevaan ”vahingolliseen” päätökseensä, josta on aiheutunut vahinko, jonka määrän he katsovat vastaavan niiden rahamäärien, jotka he olisivat saaneet ilmoituksen nro 2 perusteella, ja niiden, jotka heidän kuului saada ilmoituksen nro 3 perusteella, välistä erotusta. On nimittäin todettava, että jos päätökset riidanalaisista toimista olisi tehty väitetyssä yhden vuoden ”kohtuullisessa määräajassa” laskettuna ilmoitusta nro 2 koskevan päätöksen tekemisestä, tämä olisi merkinnyt kantajien taloudellisen tilanteen epäedullisen muutoksen aikaistumista siten, että kantajat eivät olisi voineet saada ilmoituksen nro 2 soveltamisesta johtuvia perusteettomia maksusuorituksia noin kolmen vuoden ajalta. Tästä seuraa, että vaikka ilmoitusta nro 3 ja takaisinperintää koskevien päätösten myönnettäisiin olevan kohtuuttoman myöhään tehtyjä, tämä viivästys ei ole aiheuttanut kantajille heidän väittämiään vahinkoja.

204    Koska hallinnon menettelyn ja väitetyn vahingon välillä ei ole syy-yhteyttä, komissiolle ei voi olla syntynyt korvausvastuuta ja vaatimus aineellisen vahingon jälkimmäisen osan korvaamisesta on hylättävä.

205    Asiassa T-599/16 on edellä esitetyin perustein kumottava takaisinperintäpäätös ja hylättävä kanne muilta osin.

206    Koska takaisinperintäpäätös kumotaan, komission on otettava huomioon kumoamistuomion vaikutukset erityisesti rahamääriin, jotka on jo pidätetty Alberto Spagnollille palkkatositteiden mukaan maksetuista määristä. Koska ilmoitusta nro 3 koskeva kumoamiskanne on hylätty, kantajien tulevat eläkeoikeudet sen sijaan määräytyvät edelleen kyseisen ilmoituksen mukaisesti sitä koskevan päätöksen tekemispäivästä alkaen ja siihen asti, kunnes komissio mahdollisesti tekee uuden päätöksen heidän eläkeoikeuksiensa tarkistamisesta henkilöstösääntöjen liitteessä VIII olevan 41 artiklan mukaisesti.

 Oikeudenkäyntikulut

207    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Työjärjestyksen 134 artiklan 3 kohdassa määrätään kuitenkin, että jos asiassa osa vaatimuksista ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, kukin asianosainen vastaa omista kuluistaan.

208    Koska nyt käsiteltyjen asioiden välillä on ollut läheinen yhteys, jonka vuoksi niiden yhdistäminen on ollut perusteltua, ja koska kantajat ovat hävinneet asian T-568/16 mutta komissio on hävinnyt asian T-599/16 kumoamisvaatimusta koskevan asiakysymyksen osalta, asioissa esille tulleiden seikkojen perusteella on katsottava oikeaksi määrätä, että kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan kummassakin asiassa (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 23.11.2011, Jones ym. v. komissio, T-320/07, ei julkaistu, EU:T:2011:686, 158 kohta).

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto)

on ratkaissut asiat seuraavasti:

1)      Asiassa T-568/16 kanne hylätään.

2)      Asiassa T-599/16 komission henkilökohtaisten etuuksien hallinto- ja maksutoimiston (PMO) 17.8.2015 tekemä päätös PMO/04/LM/2015/ARES/3406787 kantajille leskeneläkkeenä ja lapseneläkkeinä perusteettomasti maksettujen rahamäärien takaisinperinnästä kumotaan ja kanne hylätään muilta osin.

3)      Kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan kummassakin asiassa.

Gervasoni Madise da Silva Passos

Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä kesäkuuta 2018.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Asian tausta

Oikeudenkäyntimenettely

Asianosaisten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Asia T-568/16

Tutkittavaksi ottaminen

Asiakysymys

– Kolmas kanneperuste

– Ensimmäinen kanneperuste

Asia T-599/16

Kumoamisvaatimus

– Ensimmäinen kanneperuste

– Toinen kanneperuste

Vahingonkorvausvaatimus

– Tutkittavaksi ottaminen

– Asiakysymys

Oikeudenkäyntikulut

*      Oikeudenkäyntikieli: italia.