Language of document :

Kanne 20.9.2011 - Rousse Industry v. komissio

(Asia T-489/11)

Oikeudenkäyntikieli: bulgaria

Asianosaiset

Kantaja: Rousse Industry AD (Rousse, Bulgaria) (edustajat: asianajajat A. Angelov ja S. Panov)

Vastaaja: Euroopan komissio

Aihe

Komission 13.7.2011 tekemän päätöksen, joka koski valtiontukea, jonka Bulgaria oli myöntänyt Rousse Industrylle (valtiontuki C 12/2010 ja N 389/2009), 2, 3, 4 ja 5 artiklan kumoamisvaatimus

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan komission 13.7.2011 tekemän päätöksen, joka koski valtiontukea, jonka Bulgaria oli myöntänyt Rousse Industrylle (valtiontuki C 12/2010 ja N 389/2009), 2, 3, 4 ja 5 artiklan

velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste: SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkominen, koska kyseisen määräyksen mukaisesti se, minkä komissio katsoo olevan jäsenvaltion laiminlyönti periä saatavansa, ei ole Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/19991 1 artiklan c alakohdassa tarkoitettu uusi valtiontuki eikä olemassa olevan valtiontuen muutos. Kantaja väittää myös, että valtiolle aiheutuva kokonaisriski ei kasva, ja vaikka näin olisi, tämä ei myöskään voisi olla peruste sille, että kiistanalaiset tosiseikat luokiteltaisiin uudeksi valtiontueksi.

Toinen kanneperuste: SEUT 263 artiklan 2 kohdan kolmannen perusteen noudattamatta jättäminen, koska komissio katsoi minkäänlaisia todisteita ja syitä esittämättä virheellisesti, että se, että valtio ei ollut perinyt saataviaan, merkitsee yhtiölle kilpailunvastaista etua, minkä vuoksi se ei sovellu yhteismarkkinoille.

Kolmas kanneperuste: menettelyvirhe, koska komission päätöksessä ei esitetä syitä, jotka johtivat kyseessä olevaan päätelmään.

Neljäs kanneperuste: asetuksen (EY) N:o 659/1999 14 artiklan rikkominen, koska riidanalaisessa päätöksessä ei mainita kantajalta takaisin vaadittavien määrien eikä vastaavien korkojen suuruutta, jonka komissio katsoo riittäväksi.

____________

1 - EYVL L 83, s. 1