Asia T‑487/11
(julkaistu otteina)
Banco Privado Português, SA
ja
Massa Insolvente do Banco Privado Português, SA
vastaan
Euroopan komissio
Valtiontuki – Rahoitusala – Pankkilainaan liittyvä valtiontakaus – Jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen tarkoitettu tuki – SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohta – Päätös, jolla tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi – Suuntaviivat valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi – Yhteensoveltuvuus rahoitusalan tukia talouskriisin yhteydessä koskevien komission tiedonantojen kanssa – Perusteltu luottamus – Perusteluvelvollisuus
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 12.12.2014
1. Valtiontuki – Käsite – Oikeudellinen luonne – Tulkinta objektiivisten seikkojen perusteella – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
2. Valtiontuki – Käsite – Se, että valtion katsotaan myöntäneen edun varoistaan – Edut, joista seuraa valtion talousarvion pienentyminen tai vaara tällaisesta pienentymisestä – Valtion myöntämä takaus – Kuuluminen käsitteen soveltamisalaan
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
3. Valtiontuki – Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet
(SEUT 107 artiklan 1 kohta)
4. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille – Jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen tarkoitetut tuet – Komission harkintavalta – Tuomioistuinvalvonta – Rajat
(SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohta)
5. Valtiontuki – Komission päätös, jolla tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja määrätään se takaisin perittäväksi – Jäsenvaltion velvoitteiden määritteleminen – Takaisinperimisvelvollisuus – Ulottuvuus – Valtion myöntämä takaus – Taloudellisen edun palauttaminen
(SEUT 108 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohta)
6. Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisin periminen – Takaisinperittävän määrän laskeminen – Yksittäisenä takauksena myönnetty tuki – Tukiosuuden määrittäminen, kun takauksen markkinahintaa ei ole saatavilla – Velvollisuus laskea tukiosuus samalla tavalla kuin korkotukilainan avustusekvivalentti
(SEUT 108 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 14 artiklan 1 kohta; komission tiedonanto 2008/C 155/02)
7. Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisinperiminen – Tuensaajan mahdollinen perusteltu luottamus – Suojaaminen – Edellytykset ja rajoitukset
(SEUT 108 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta)
8. Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Objektiivisesti perusteltu erilainen kohtelu – Arviointiperusteet
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 46 kohta)
2. Ks. tuomion teksti.
(ks. 50–52 kohta)
3. Ks. tuomion teksti.
(ks. 60–62 kohta)
4. SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa määrättyä poikkeusta ja siten jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön käsitettä on tulkittava suppeasti. Komissiolla on kyseistä määräystä soveltaessaan laaja harkintavalta, jonka käyttäminen edellyttää taloudellisten ja yhteiskunnallisten kysymysten arviointeja, jotka on tehtävä yhteisön kannalta katsoen. Unionin tuomioistuimet eivät voi tämän vapauden käyttämisen laillisuutta valvoessaan korvata omalla asiaa koskevalla arvioinnillaan toimivaltaisen viranomaisen arviointia, vaan niiden on ainoastaan tutkittava, rasittaako tätä arviointia ilmeinen virhe tai onko harkintavaltaa käytetty väärin.
Komissiota ei kuitenkaan voida moittia siitä, että se olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen tai ylittänyt SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaan perustuvan laajan harkintavaltansa – sellaisena kuin se on määritelty tiedonannossa, jonka otsikko on ˮValtiontukisääntöjen soveltaminen rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiinˮ – rajat taikka lainvastaisesti poikennut itse asettamistaan säännöistä, kun komissio on noudattanut tarkasti mainitun tiedonannon sääntöjä todetakseen kyseessä olevan tuen soveltumattomaksi sisämarkkinoille.
(ks. 83 ja 91 kohta)
5. Asetuksen N:o 659/1999, jolla pannaan täytäntöön SEUT 108 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta, 14 artiklan 1 kohdan mukaan sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta, jollei tällainen takaisinperintä olisi unionin oikeuden jonkin yleisen periaatteen vastaista. Tuen sääntöjenvastaiseksi toteamisesta seuraa loogisesti sääntöjenvastaisen tuen poistaminen perimällä se takaisin. Niinpä jäsenvaltion, jolle päätös, jossa se velvoitetaan perimään sääntöjenvastaiset tuet takaisin, on osoitettu, on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet kyseisen päätöksen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Tässä yhteydessä asianomaisen valtion on saatava maksettavat summat perityiksi tehokkaasti takaisin.
Kyseisen takaisinperintävelvollisuuden tarkoituksena on palauttaa tilanne, joka vallitsi markkinoilla ennen tuen myöntämistä. Tarkemmin sanottuna sisämarkkinoille soveltumattomien tukien takaisinperinnän tarkoituksena on poistaa kilpailun vääristymä, joka on aiheutunut kilpailuedusta, joka tällaisen tuen saajalla on ollut markkinoilla kilpailijoihinsa verrattuna, joten takaisinperinnällä palautetaan kyseisen tuen maksamista edeltänyt tilanne.
Valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen suuntaviivojen, joiden yleisiä periaatteita sovelletaan rahoituslaitoksia koskevan tiedonannon 10 kohdan nojalla, 15 kohdassa ja 25 kohdan a ja c alakohdassa ei lausuta takaisinperintämääräyksen kohteesta, aineellisesta tai ajallisesta soveltamisalasta eikä sitä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä.
Koska mahdollisuus ˮlainatakauksina tai lainoinaˮ myönnettävien pelastamistukien hyväksymiseen rajataan kuitenkin ˮluonteeltaan tilapäis[iin] ja palautettav[iin]ˮ tukiin, yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen suuntaviivojen 15 ja 25 kohta perustuvat yleiseen olettamaan, jonka mukaan kaikki pelastamistukena muodossa tai toisessa väliaikaisesti myönnetyt edut on palautettava, jos edun väliaikaiselle myöntämiselle asetetut hyväksymisedellytykset eivät täyty tai eivät enää täyty. Tämä tulkinta vastaa sen pelastamistuen palautettavaa luonnetta ja tarkoitusta, jolla pyritään vain mahdollistamaan se, että vaikeuksissa oleva yritys selviytyy lyhyestä kriisiajanjaksosta, jonka päätteeksi se joko onnistuu korjaamaan tilanteensa itse, mikä merkitsee sillä olevaa velvollisuutta tuen palauttamiseen, tai esittää rakenneuudistus- tai selvitystilasuunnitelman. Valtiontakauksen tilanteessa tämä periaate edellyttää välttämättä sen taloudellisen edun palauttamista, jota mainittu takaus merkitsi takauksensaajalle takauksen myöntämisen keston aikana, koska takauksen pelkkä peruuttaminen ex nunc ei olisi tältä osin riittävää ja se olisi lisäksi takaisinperinnän käsitteen vastaista.
(ks. 97, 98, 101 ja 102 kohta)
6. Valtiontukien alalla EY 87 ja EY 88 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina annetun komission tiedonannon 4.2 kohdasta seuraa, että jos komissio toteaa, ettei kyseessä olevan takauksen markkinahintaa ole saatavilla, sen on laskettava tukiosuus ˮsamalla tavalla kuin korkotukilainan avustusekvivalenttiˮ, ilman että se voi itselleen määrittämien harkintavallan käytön rajojen vuoksi poiketa tästä velvollisuudesta tai laskentamenetelmästä.
(ks. 109 kohta)
7. Valtiontukien takaisinperinnän alalla on niin, että kun otetaan huomioon komission harjoittaman valtiontukien valvonnan pakottavuus, tuensaajayrityksillä voi siis lähtökohtaisesti olla perusteltu luottamus tuen sääntöjenmukaisuuteen ainoastaan silloin, kun tukea myönnettäessä on noudatettu SEUT 108 artiklan mukaista menettelyä, ja huolellisen taloudellisen toimijan on tavallisesti kyettävä varmistumaan siitä, että tätä menettelyä on noudatettu. Erityisesti on todettava, että kun tuki pannaan täytäntöön ilmoittamatta sitä ennalta komissiolle, jolloin se on SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti sääntöjenvastainen, tuensaaja ei voi kyseisellä hetkellä perustellusti luottaa siihen, että tuki on myönnetty sääntöjenmukaisesti.
Tässä yhteydessä pelkästään se ei riitä synnyttämään tällaisia perusteltuja odotuksia, ettei päätöksessä, jolla hyväksytään maksukyvyttömän rahoituslaitoksen toiminnan jatkamiseksi toteutettava hätäpelastustoimenpide, nimenomaisesti mainittu mahdollisuudesta todeta soveltumattomuus myöhemmin, mikä saattaisi johtaa myönnetyn edun takaisinperintään ex tunc, koska komission myöhempi lähestymistapa oli pelastamistukien tilapäistä ja palautettavaa luonnetta koskevien merkityksellisten sääntöjen mukainen ja koska muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä mainitaan yksiselitteisesti, että mikäli maksukyvyttömän rahoituslaitoksen rakenneuudistussuunnitelmaa ei esitetä, kyseessä olevan tuen väliaikaista hyväksyntää, sellaisena kuin se annettiin päätöksessä, jolla hyväksyttiin maksukyvyttömän rahoituslaitoksen toiminnan jatkamiseksi toteutettava hätäpelastustoimenpide, ei voida vahvistaa tai pysyttää hallinnollisen menettelyn päätteeksi tehtävällä päätöksellä.
Ei voida myöskään hyväksyä tuensaajan väitettä, jonka mukaan se, ettei rakenneuudistussuunnitelmaa esitetty, johtuu täysin jäsenvaltiosta. Vaikka asia olisi näin, on nimittäin niin riippumatta niistä syistä, joiden vuoksi tällaisesta suunnitelmasta ei ilmoitettu komissiolle, ettei komissiota voida pitää vastuussa tästä ilmoittamatta jättämisestä tai siitä, että se olisi luonut tuensaajalle perusteltuja odotuksia tässä tilanteessa, etenkin, kun se toteutti kaikki asianmukaiset toimenpiteet kannustaakseen jäsenvaltiota toimittamaan sille rakenneuudistussuunnitelman mahdollisimman pian.
Myös väite, jonka mukaan takaisinperintämääräys on tuensaajaan kohdistuva ˮseuraamusˮ, joka vahingoittaa vakavasti tuensaajan sijoittajien ja velkojien etuja, on tehoton, ja siltä puuttuu joka tapauksessa oikeudellinen perusta. Sääntöjenvastaisen tuen takaisinperintämääräys ei nimittäin ole seuraamus suppeassa merkityksessä, vaan sillä pyritään ainoastaan tuen myöntämistä edeltävän tilanteen palauttamiseen ennalleen.
Tuensaajalle ei lähtökohtaisesti myöskään voi syntyä perusteltua luottamusta tuen säännönmukaisuuteen, kun tuki myönnettiin vastoin velvollisuutta ilmoittaa siitä etukäteen komissiolle sekä vastoin SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaista kieltoa panna mainittu tuki täytäntöön ja kun se siten oli sääntöjenvastainen.
Lopuksi on niin, ettei jäsenvaltioilla olevaa velvollisuutta periä takaisin sääntöjenvastaiset ja sisämarkkinoille soveltumattomat tuet rajoita eikä aseta kyseenalaiseksi tuensaajan maksukyvyttömyys.
(ks. 125, 129, 130 ja 132–134 kohta)
8. Ks. tuomion teksti.
(ks. 139 kohta)