Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
20 päivänä kesäkuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Verotus – SEUT 63 artikla – Pääomien vapaa liikkuvuus – Leimavero – Lyhytaikaiset kassalainat – Maassa asuvat ja ulkomaiset lainanottajat – Kohtelun erilaisuus – Rajoitus
Asiassa C‑420/23,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Supremo Tribunal Administrativo (ylin hallintotuomioistuin, Portugali) on esittänyt 24.5.2023 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 7.7.2023, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Faurécia – Assentos de Automóvel Lda
vastaan
Autoridade Tributária e Aduaneira,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja T. von Danwitz sekä tuomarit P. G. Xuereb ja A. Kumin (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: J. Kokott,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Faurécia – Assentos de Automóvel Lda, edustajinaan D. Soares ja S. Soares, advogadas,
– Portugalin hallitus, asiamiehinään P. Barros da Costa, H. Gomes Magno ja A. Rodrigues,
– Euroopan komissio, asiamiehinään P. Caro de Sousa ja W. Roels,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 18 ja SEUT 63 artiklan sekä SEUT 65 artiklan 3 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Faurécia – Assentos de Automóvel Lda (jäljempänä Faurécia) ja Autoridade Tributária e Aduaneira (vero- ja tulliviranomainen, Portugali) ja jossa on kyse lyhytaikaisten kassalainojen leimaverotuksesta.
Portugalin oikeus
3 Leimaverolain (Código do Imposto do Selo), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä CIS), 1 §:n 1 momentin sanamuoto on seuraava:
”Leimavero kannetaan kaikista toimista, sopimuksista, asiakirjoista, arvopapereista, todistuksista ja muista tapahtumista tai oikeudellisista tilanteista, joista säädetään yleisessä leimaverotaulukossa (Tabela Geral do Imposto de Selo), vastikkeettomat varainsiirrot mukaan luettuina.”
4 CIS:n 7 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:
”1. Verosta vapautetaan myös
– –
g) enintään yhden vuoden mittaiset rahoitusliiketoimet korkoineen edellyttäen, että niiden tarkoituksena on yksinomaan kassavajeen kattaminen ja että riskipääomarahastot toteuttavat ne sellaisten yhtiöiden hyväksi, joista niillä on omistusosuuksia, sekä rahoitustapahtumat, joita muut yhtiöt toteuttavat sellaisten yhtiöiden hyväksi, jotka ovat niiden määräysvallassa tai joiden äänioikeutetusta osuus- tai osakekannasta niiden hallinnassa on vähintään 10 prosenttia tai joiden hankinta-arvo on vähintään 5 000 000 euroa viimeisimmän vahvistetun taseen mukaisesti, sekä rahoitusliiketoimet, jotka on tehty määräysvallassa olevan tai konserniin kuuluvan yhtiön hyväksi
– –
2. Edellä 7 §:n 1 momentin g ja h kohtaa ei sovelleta, jos jommankumman osapuolen kotipaikka tai tosiasiallinen johto ei ole Portugalissa, pois lukien tilanteet, joissa velkojalla on kotipaikka tai tosiasiallinen johto muussa Euroopan unionin jäsenvaltiossa tai valtiossa, johon sovelletaan Portugalin tasavallan kanssa tulo- ja varallisuusverotusta koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehtyä sopimusta, missä tapauksessa verovapautusta sovelletaan, ellei velkoja ole toteuttanut ennakkoon 7 §:n 1 momentin g ja h kohdan mukaisia rahoitusliiketoimia ulkomaille sijoittautuneiden luottolaitosten tai rahoitusyhtiöiden taikka Portugaliin sijoittautuneiden luottolaitosten tai rahoitusyhtiöiden ulkomaille sijoittautuneiden tytäryhtiöiden tai sivuliikkeiden kanssa toteutettujen toimenpiteiden avulla.”
5 Yleisen leimaverotaulukon 17 kohdan, jonka otsikko on ”Rahoitusliiketoimet”, sanamuoto on seuraava:
”17.1. Varoina, tavaroina tai muun omaisuuden muodossa olevan luoton käyttämiseksi millä tahansa perusteella toteutetun luoton myöntämisen nojalla, mukaan lukien saatavien siirtäminen, myyntilaskujen rahoitus ja kassalainat, jotka merkitsevät jonkinlaista rahoitusta siirronsaajalta, sopimuspuolelta tai velalliselta, jolloin sopimuksen voimassaoloajan jatkamista pidetään aina uutena luoton myöntämisenä – sen arvon ja keston mukaan:
– –
17.1.4. käyttötilinä, tilinylitysluottona tai muussa muodossa käytettävä luotto, jonka käyttöaikaa ei ole määritetty tai sitä ei voida määrittää, kuukausittaisen keskiarvon, joka saadaan laskemalla yhteen kuukauden aikana päivittäin todetut saldot jaettuna 30–0,04 prosentilla, perusteella”.
Pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisukysymys
6 Portugaliin sijoittautunut yhtiö Faurécia toimii autoteollisuuden alihankinnan alalla. Pääasian taustalla olevien tosiseikkojen tapahtuma-aikaan sen omistivat Ranskaan sijoittautuneet ja samaan konserniin (jäljempänä Faurécia-konserni) kuuluvat yhtiöt Faurécia Investments SA (99,99 prosenttia) ja Financière Faurécia SA (0,01 prosenttia).
7 Taatakseen kassavirtojen hallinnoinnin Faurécia-konsernissa tähän konserniin kuuluvat yksiköt allekirjoittivat helmikuussa 2000 konsernitilijärjestelyä (cash pooling) koskevan sopimuksen, jonka mukaan Financière Faurécia oli vastuussa tästä hallinnoinnista. Tämän sopimuksen mukaan tiettyjen Faurécia-konserniin kuuluvien yksiköiden kassaylijäämät oli siirrettävä Faurécia Investmentsin tilille korkolainoja myöntämällä, minkä jälkeen tämä yksikkö vastasi näiden varojen avulla muiden Faurécia-konserniin kuuluvien yksikköjen käteisvaratarpeisiin.
8 Tässä yhteydessä lainanantajana toimineen Faurécian ja lainanottajana toimineen Faurécia Investmentsin välillä solmittiin luottosopimus. Tämän 1.1.2011 voimaantulleen sopimuksen nojalla Faurécia myönsi Faurécia Investmentsille lainan enintään 65 miljoonan euron suuruisena vuoden pituisena uusiutuvana luottona, jolle maksettiin luoton kuukausittaisen käytön perusteella kunkin kuukauden lopussa laskettua korkoa. Kyseiseen sopimukseen tehtiin myöhemmin useita muutoksia, jotka koskivat erityisesti sen kestoa ja lainan enimmäismäärää.
9 Neljän tilintarkastuksen, jotka tehtiin vuonna 2019 ja jotka koskivat tilikausia 2014–2017, jälkeen vero- ja tulliviranomainen suoritti oikaisun; sen mukaan tällaiset Faurécian toteuttamat lainan myöntämistä koskevat liiketoimet olivat leimaveron alaisia.
10 Faurécian oikaisuvaatimus hylättiin, minkä jälkeen se nosti Tribunal Arbitral em Matéria Tributáriassa (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD) (veroasioita käsittelevä välimiesoikeus (hallinnollinen välimiesmenettelykeskus – CAAD), Portugali) kanteen, joka perustuu erityisesti SEUT 18 artiklassa vahvistetun syrjimättömyysperiaatteen ja SEUT 63 artiklassa vahvistetun pääomien vapaata liikkuvuutta koskevan periaatteen rikkomiseen. Kyseinen välimiesoikeus antoi 3.11.2020 ratkaisun, jossa se hylkäsi Faurécian kanteen. Kyseinen välimiesoikeus oli katsonut aiemmassa 6.10.2020 annetussa ratkaisussa, jossa oli kyse samoista osapuolista ja samoista tosiseikoista ja jonka perusteena oli sittemmin muuttumattomana säilynyt kansallinen lainsäädäntö, että leimaveron kantaminen rikkoi pääomien vapaata liikkuvuutta.
11 Faurécia valitti Tribunal Arbitral em Matéria Tributárian (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD) 3.11.2020 antamasta ratkaisusta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen Supremo Tribunal Administrativoon (ylin hallintotuomioistuin, Portugali) sillä perusteella, että kyseinen ratkaisu oli ristiriidassa saman välimiesoikeuden 6.10.2020 antaman ratkaisun kanssa.
12 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on näin ollen arvioitava, ovatko CIS:n merkitykselliset säännökset unionin oikeuden mukaisia. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää tältä osin, että lähtökohtaisesti CIS:n 7 §:n 1 momentin g kohdassa säädettyä vapautusta leimaverosta sovelletaan pääasiassa kyseessä oleviin rahoitusliiketoimiin. CIS:n 7 §:n 2 momentissa rajoitetaan kuitenkin kyseisen vapautuksen soveltamisalaa; sitä ei sovelleta silloin, kun toisen osapuolen kotipaikka tai tosiasiallinen johto ei ole Portugalissa.
13 Vaikka CIS:n 7 §:n 2 momentissa säädetään verovapautuksen ulkopuolelle jättämistä koskevasta poikkeuksesta, kyseistä poikkeusta sovelletaan ainoastaan silloin, kun velkojan kotipaikka tai tosiasiallinen johto on toisessa unionin jäsenvaltiossa tai valtiossa, jonka kanssa Portugalin tasavalta on tehnyt sopimuksen tulo- ja varallisuusverotusta koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi. Nyt käsiteltävässä asiassa velkojan eli Faurécian kotipaikka on Portugalissa, joten kyseinen yhtiö ei kuulu mainitun poikkeuksen soveltamisalaan.
14 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää, että Tribunal Arbitral em Matéria Tributária (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD) katsoi 6.10.2020 antamassaan ratkaisussa, että CIS:n 7 §:n 2 momentti merkitsee pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitusta, koska muissa jäsenvaltioissa asuvat eivät voi hyötyä leimaveron osalta Portugalissa otettuihin lainoihin sovellettavasta verovapautuksesta.
15 Sitä vastoin 3.11.2020 annetussa ratkaisussa katsottiin, että nyt käsiteltävässä asiassa se, että leimaverovelvollinen on velkoja eli Faurécia eikä Ranskaan sijoittautunut velallinen, oli ratkaiseva 6.10.2020 annettuun ratkaisuun nähden päinvastaisen päätelmän tekemisessä. Tribunal Arbitral em Matéria Tributária (Centro de Arbitragem Administrativa – CAAD) katsoi siis 3.11.2020 antamassaan ratkaisussa, että leimaveron osalta Portugalissa asuvia velkojia ei kohdeltu eri tavoin verotuksessa niiden lainanottajien kansallisuuden tai asuinpaikan perusteella.
16 Supremo Tribunal Administrativo on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko [CIS:n] 7 §:n 2 momentin säännös, jonka mukaan lyhytaikaisia kassalainoja koskevaa leimaverosta vapauttamista sovelletaan siinä tapauksessa, että näiden lainojen osapuolina on kaksi Portugalissa asuvaa yritystä tai lainanottaja asuu Portugalissa (ja velkoja muualla unionissa), muttei siinä tapauksessa, että lainanottaja (velallinen) asuu toisessa – – unionin jäsenvaltiossa ja lainanantaja (velkoja) asuu Portugalissa, yhteensopiva SEUT 18 ja SEUT 63 artiklassa sekä SEUT 65 artiklan 3 kohdassa määrättyjen syrjintäkiellon ja pääomien vapaan liikkuvuuden periaatteiden kanssa?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
17 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään pääasiallisesti, onko SEUT 18 ja SEUT 63 artiklaa ja SEUT 65 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka nojalla lyhytaikaiset kassalainat on vapautettu leimaverosta silloin, kun niiden osapuolina on kaksi kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautunutta yksikköä tai kun lainanottaja on sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon, mutta niitä ei vapauteta verosta silloin, kun lainanantaja on sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon ja lainanottaja toiseen jäsenvaltioon.
Asiaan sovellettavat periaatteet ja vapaudet
18 Aluksi on huomattava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 18 artiklaa voidaan soveltaa itsenäisesti ainoastaan sellaisiin unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluviin tapauksiin, joita varten EUT-sopimuksessa ei ole erityisiä syrjinnän kieltäviä määräyksiä (tuomio 18.3.2021, Autoridade Tributária e Aduaneira (Kiinteistön luovutusvoittovero), C‑388/19, EU:C:2021:212, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
19 EUT-sopimuksessa ja erityisesti sen 63 artiklassa määrätään kuitenkin erityisestä syrjinnän kieltävästä säännöstä pääomien vapaan liikkuvuuden alalla (tuomio 18.3.2021, Autoridade Tributária e Aduaneira (Kiinteistön luovutusvoittovero), C‑388/19, EU:C:2021:212, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Unionin tuomioistuin on lisäksi jo todennut, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisia maassa asuvan ulkomailla asuvalle myöntämiä lainoja pidetään pääomanliikkeinä, jotka kuuluvat SEUT 63 artiklan soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 14.10.1999, Sandoz, C‑439/97, EU:C:1999:499, 7 kohta).
20 Näin ollen ennakkoratkaisukysymystä on tarkasteltava yksinomaan SEUT 63 artiklan valossa.
Pääomien vapaa liikkuvuus
21 SEUT 63 artiklan 1 kohdassa kielletään yleisesti pääomanliikkeiden rajoitukset jäsenvaltioiden välillä. Tässä määräyksessä kielletään pääomanliikkeiden rajoituksina muun muassa toimenpiteet, joilla aiheutetaan se, että jossakin toisessa valtiossa asuvat henkilöt ovat vähemmän halukkaita tekemään sijoituksia tietyssä jäsenvaltiossa, tai se, että kyseisessä jäsenvaltiossa asuvat henkilöt ovat vähemmän halukkaita tekemään niitä muissa valtioissa (tuomio 27.4.2023, L Fund, C‑537/20, EU:C:2023:339, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
22 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että CIS:ssä säädettiin Portugalissa asuvan myöntämien lainojen tapauksessa verotussäännöistä, jotka olivat erilaisia sen mukaan, asuiko lainanottaja Portugalissa vai ei; leimaveroa koskevasta vapautuksesta oli säädetty vain ensimmäisessä tapauksessa.
23 Tällainen erilainen kohtelu on omiaan tekemään Portugalissa asuville lainojen myöntämisen kaltaiset ulkomailla tehtävät sijoitukset vähemmän houkutteleviksi kuin Portugalissa tehtävät sijoitukset. Tällä erilaisella kohtelulla on myös rajoittava vaikutus ulkomailla asuvien lainanottajien osalta, koska se merkitsee heille Portugalissa tapahtuvan pääomien keräämisen estettä, jota Portugalissa asuvat lainanottajat eivät kohtaa.
24 Tässä yhteydessä on merkityksetöntä, että pääasiassa kyseessä olevan Portugalin lainsäädännön mukaan leimaverovelvollinen on Portugaliin sijoittautunut lainanantaja eikä toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut lainanottaja. Nimittäin se, että pääomien vapaan liikkuvuuden käyttäminen on tehty vähemmän houkuttelevaksi sellaisen kansallisen verolainsäädännön vuoksi, jossa jäsenvaltion sisäistä tilannetta ja rajat ylittävää tilannetta kohdellaan eri tavoin, riittää sellaisenaan osoittamaan rajoituksen olemassaolon.
25 Myöskään Portugalin hallituksen argumentti, jonka mukaan leimavero ei merkitse verorasitusta lainanantajalle, koska lainanottajat vastaavat tosiasiallisesti verosta siten, että niillä on pääsääntöisesti mahdollisuus vähentää sen määrä voitoista kannettavan veron yhteydessä, ei ole omiaan osoittamaan, että pääomien vapaata liikkuvuutta ei olisi rajoitettu.
26 Kuten pääasian valittaja itse on todennut kirjallisissa huomautuksissaan, voi tosin olla niin, että lainanottaja vastaa lopulta leimaverosta joko siitä syystä, että lainanantaja perii häneltä vastaavan summan, tai siitä syystä, että vero kannetaan häneltä suoraan häneltä siinä tapauksessa, ettei verovelvollinen maksa tätä veroa. Kuitenkin on niin, että yhtäältä tämä toteamus ei muuta sitä, että pääasiassa kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön nojalla lainanantaja on leimaverovelvollinen. Toisaalta joka tapauksessa – kuten edellä 23 kohdassa on todettu – kyseinen lainsäädäntö vaikuttaa rajoittavasti paitsi Portugalissa asuviin lainanantajiin myös ulkomailla asuviin lainanottajiin.
27 Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen lainsäädäntö merkitsee näin ollen pääomien vapaan liikkuvuuden rajoitusta, joka on lähtökohtaisesti kielletty SEUT 63 artiklassa.
28 SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan SEUT 63 artiklalla ei kuitenkaan rajoiteta jäsenvaltioiden oikeutta soveltaa niitä verolainsäädäntönsä merkityksellisiä säännöksiä, joiden mukaan verovelvollisia kohdellaan eri tavoin heidän asuinpaikkansa tai heidän pääomansa sijoituspaikan perusteella.
29 Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on pääomien vapaan liikkuvuuden perusperiaatetta koskevana poikkeuksena tulkittava suppeasti. Näin ollen kyseistä määräystä ei voida tulkita niin, että kaikki verolainsäädäntö, jossa verovelvollisia kohdellaan eri tavoin sen mukaan, missä he asuvat tai mihin valtioon he sijoittavat pääomansa, olisi automaattisesti sopusoinnussa EUT-sopimuksen kanssa (tuomio 16.11.2023, Autoridade Tributária e Aduaneira (Osuuksien luovutuksesta saadut voitot), C‑472/22, EU:C:2023:880, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 SEUT 65 artiklan 1 kohdan a alakohdassa sallittu erilainen kohtelu ei nimittäin saa tämän artiklan 3 kohdan mukaan olla keino mielivaltaiseen syrjintään eikä liikkuvuuden peiteltyä rajoittamista. Unionin tuomioistuin on näin ollen todennut, että tällainen erilainen kohtelu voidaan hyväksyä vain, jos se koskee tilanteita, jotka eivät ole objektiivisesti arvioituina toisiinsa rinnastettavissa, tai muussa tapauksessa erilaisen kohtelun on oltava oikeutettua yleistä etua koskevasta pakottavasta syystä (tuomio 16.11.2023, Autoridade Tributária e Aduaneira (Osuuksien luovutuksesta saadut voitot), C‑472/22, EU:C:2023:880, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
31 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan rajat ylittävän tilanteen rinnastettavuutta jäsenvaltion sisäiseen tilanteeseen on tutkittava siten, että huomioon otetaan kyseessä olevilla kansallisilla säännöksillä tavoiteltu päämäärä sekä niiden tarkoitus ja sisältö. Vain kyseisessä säännöstössä säädetyt merkitykselliset erotteluperusteet on otettava huomioon, kun arvioidaan, ilmentääkö tällaisesta säännöstöstä seuraava erilainen kohtelu tilanteiden objektiivista erilaisuutta (tuomio 16.11.2023, Autoridade Tributária e Aduaneira (Osuuksien luovutuksesta saadut voitot), C‑472/22, EU:C:2023:880, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
32 Tältä osin yhtäältä ei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin eikä Portugalin hallitus ole täsmentänyt päämäärää, jota tavoiteltaisiin pääasiassa kyseessä olevasta kansallisesta lainsäädännöstä johtuvalla osittaisella vapautuksella leimaverosta.
33 Toisaalta ainoa pääasiassa kyseessä olevassa lainsäädännössä vahvistettu erotteluperuste perustuu lainanottajan asuinpaikkaan, koska lyhytaikaiset kassalainat vapautetaan leimaverosta silloin, kun niiden osapuolina on kaksi Portugaliin sijoittautunutta yksikköä tai kun lainanottaja on sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon, mutta niitä ei vapauteta verosta silloin, kun lainanottaja on sijoittautunut johonkin toiseen jäsenvaltioon.
34 Kuten komissio on todennut kirjallisissa huomautuksissaan, Portugalissa kannetun leimaveron osalta on kuitenkin niin, että Portugalissa asuvalle lainanottajalle myönnetyn lainan tapaus näyttää olevan rinnastettavissa ulkomailla asuvalle lainanottajalle myönnetyn lainan tapaukseen, kun otetaan huomioon, että kyseinen vero lasketaan kunkin yksittäisen liiketoimen, johon sovelletaan kiinteää verokantaa, perusteella ottaen huomioon liiketoimen erityiset olosuhteet.
35 Kun otetaan huomioon pääasiassa kyseessä olevan kansallisen lainsäädännön tarkoitus ja sisältö, siitä seuraava erilainen kohtelu ei siis näytä perustuvan, ellei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tekemästä selvityksestä muuta johdu, tilanteiden objektiiviseen erilaisuuteen.
36 Lisäksi ei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin eikä Portugalin hallitus ole vedonnut yleistä etua koskevaan pakottavaan syyhyn, jolla kyseisen lainsäädännön aiheuttama rajoitus voitaisiin oikeuttaa.
37 Edellä olevan perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että SEUT 63 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka nojalla lyhytaikaiset kassalainat on vapautettu leimaverosta silloin, kun niiden osapuolina on kaksi kyseiseen jäsenmaahan sijoittautunutta yksikköä, mutta niitä ei vapauteta verosta silloin, kun lainanottaja on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon.
Oikeudenkäyntikulut
38 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
SEUT 63 artiklaa on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jonka nojalla lyhytaikaiset kassalainat on vapautettu leimaverosta silloin, kun niiden osapuolina on kaksi kyseiseen jäsenmaahan sijoittautunutta yksikköä, mutta niitä ei vapauteta verosta silloin, kun lainanottaja on sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon.
Allekirjoitukset