YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)
16 päivänä syyskuuta 1998 (1)
Kilpailu Edelleenpostitus Kumoamiskanne Kantelun osittainen
hylkääminen Yhteisön etu
Asiassa T-110/95,
International Express Carriers Conference (IECC), Sveitsin oikeuden mukaan
perustettu ammatillinen järjestö, edustajinaan asianajaja Éric Morgan de Rivery,
Pariisi, ja asianajaja Jacques Derenne, Bryssel ja Pariisi, prosessiosoite
Luxemburgissa asianajotoimisto Alex Schmitt, 62 avenue Guillaume,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään aluksi oikeudellisen yksikön virkamies
Francisco Enrique González Díaz ja komissiossa toimiva kansallinen virkamies
Rosemary Caudwell, sittemmin Rosemary Caudwell ja komissiossa toimiva
kansallinen virkamies Fabiola Mascardi, joita avustaa Nicholas Forwood, QC,
prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de
la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jota tukevat
Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, asiamiehenään
Treasury Solicitor's Departmentin virkamies Stephanie Ridley ja suullisessa
käsittelyssä myös Nicholas Green, QC, prosessiosoite Luxemburgissa Yhdistyneen
kuningaskunnan suurlähetystö, 14 boulevard Roosevelt,
ja
La Poste, edustajinaan asianajajat Hervé Lehman ja Sylvain Rieuneau, Pariisi,
prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Aloyse May, 31 Grand-rue,
Post Office, edustajanaan solicitor of the Supreme Court of England and Wales
Ulick Bourke, ja suullisessa käsittelyssä barrister Stuart Isaacs ja barrister Sarah
Moore, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Loesch ja Wolter, 11, rue
Goethe,
jossa kantaja vaatii 17.2.1995 tehdyn komission päätöksen kumoamista, jolla
komissio hylkäsi lopullisesti osan kantajan 13.7.1988 tekemästä kantelusta, jossa
tämä kanteli tiettyjen kansallisten postilaitosten lokakuussa 1987 tekemästä hintojen
vahvistamista koskevasta sopimuksesta,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: puheenjohtaja B. Vesterdorf sekä tuomarit C. P. Briët,
P. Lindh, A. Potocki ja J. D. Cooke,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio Gonzalez,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 13.5.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Kanteen perustana olevat tosiseikat
International Express Carriers Conference (IECC) ja edelleenpostitus
- 1.
- International Express Carriers Conference (IECC) on tiettyjen pikalähetyspalveluja
tarjoavien yritysten etuja valvova järjestö. Sen jäsenet tarjoavat muun muassa
edelleenpostitukseksi kutsuttuja palveluita, mikä tarkoittaa valtiosta A peräisin
olevan postin kuljettamista valtion B alueelle, jossa se jätetään johonkin kansallisen
postilaitoksen postitoimipaikkaan kannettavaksi lopulliselle vastaanottajalle tässä
valtiossa tai edelleen kohti valtiota A tai C.
- 2.
- Tavanomaisesti erotetaan kolme erillistä edelleenpostituspalvelujen ryhmää:
ABC-edelleenpostitus, jossa yksityiset yhtiöt kuljettavat valtiosta A peräisin
olevan postin valtioon B ja jättävät sen tämän valtion kansalliselle
postilaitokselle kannettavaksi perinteisen kansainvälisen postijärjestelmän
avulla valtioon C, jossa postilähetyksen lopullinen vastaanottaja sijaitsee;
ABB-edelleenpostitus, jossa yksityiset yhtiöt kuljettavat valtiosta A peräisin
olevan postin valtioon B ja jättävät sen tämän valtion kansalliselle
postilaitokselle kannettavaksi tässä valtiossa sijaitsevalle postilähetyksen
lopulliselle vastaanottajalle;
sekä
ABA-edelleenpostitus, jossa yksityiset yhtiöt kuljettavat valtiosta A peräisin
olevan postin valtioon B ja jättävät sen tämän valtion kansalliselle
postilaitokselle kannettavaksi perinteisen kansainvälisen postijärjestelmän
avulla uudelleen valtioon A, jossa postilähetyksen lopullinen vastaanottaja
sijaitsee.
- 3.
- Näihin kolmeen edelleenpostitusta koskevaan esimerkkiin on lisättävä sähköinen
edelleenpostitus. Siinä valtiosta A peräisin oleva tieto kuljetetaan sähköisesti
valtioon B, jossa se tulostetaan sellaisenaan tai muunnettuna paperille ja
toimitetaan joko valtion B tai valtion C kansalliselle postilaitokselle kannettavaksi
edelleen perinteisen kansainvälisen postijärjestelmän avulla valtioon A, B tai C,
jossa postilähetyksen lopullinen vastaanottaja sijaitsee.
Päätemaksut ja Maailman postiliiton yleissopimus
- 4.
- Maailman postiliiton yleissopimus, joka tehtiin Yhdistyneiden kansakuntien
puitteissa 10.7.1964 ja johon ovat liittyneet kaikki Euroopan yhteisöjen jäsenvaltiot,
sääntelee postihallintojen välisiä suhteita kaikkialla maailmassa. Tähän yhteyteen
perustettiin Euroopan posti- ja telehallintojen yleiskokous (Conférence européenne
des administrations des postes et télécommunications, jäljempänä CEPT), johon
kantajan kanteessa tarkoitetut eurooppalaiset postihallinnot osallistuvat.
- 5.
- Kansallisille postilaitoksille aiheutuu postijärjestelmässä huomattavia kustannuksia
saapuvan postin lajittelusta ja jakelusta lopullisille vastaanottajille. Tämän vuoksi
Maailman postiliiton jäsenet toteuttivat vuonna 1969 postinlähetyksen lajiin
perustuvaa päätemaksuksi kutsuttua kiinteämääräistä korvausta koskevan
järjestelmän, jolla muutettiin Maailman postiliiton perustamisesta alkaen voimassa
ollutta järjestelmää, jonka mukaan kansalliset postilaitokset vastaavat saapuvan
postin lajittelusta ja jakelusta syntyvistä kustannuksista laskuttamatta tästä postin
lähtömaan kansallista postilaitosta. Eri postihallintojen tarjoamien postin jakeluun
liittyvien palvelujen taloudellinen arvo, hallinnolle aiheutuvien kustannusten
rakenne ja asiakkailta perittävät maksut voivat vaihdella huomattavasti.
Kansallisista ja kansainvälisistä postilähetyksistä perittävien maksujen erot eri
jäsenvaltioiden välillä sekä päätemaksujen suuruus kyseisiin kansallisiin maksuihin
verrattuna ovat edelleenpostituksen syntyyn vaikuttaneita määrääviä tekijöitä.
Edelleenpostitusta harjoittavat toimijat pyrkivät nimittäin muun muassa hyötymään
näistä maksujen eroista tarjoutumalla kuljettamaan kaupallisten yhteisöjen
postilähetykset niihin kansallisiin postilaitoksiin, joiden tarjoamien palvelujen
hinta/laatu-suhde on markkinoiden edullisin tietyn kohdemaan suhteen.
- 6.
- Maailman postiliiton vuoden 1984 yleissopimuksen 23 artiklassa, joka vastaa vuoden
1989 yleissopimuksen 25 artiklaa, säädetään seuraavaa:
1. Mikään jäsenmaa ei ole velvollinen kuljettamaan eikä jakamaan vastaanottajille
kirjelähetyksiä, joita ketkä tahansa sen alueella vakinaisesti asuvat lähettäjät jättävät
postiin tai postituttavat vieraassa maassa hyötyäkseen siellä sovellettavista
alemmista maksuista. Sama koskee tällaisia suurina määrinä postitettavia lähetyksiä,
suoritetaanpa tällaiset postitukset siten alemmista maksuista hyötymistarkoituksessa
tai ei.
2. Pykälä 1 soveltuu erotuksetta joko lähettäjän asumassa maassa valmistettuihin
tai rajan yli kuljetettuihin tai vieraassa maassa valmistettuihin lähetyksiin.
3. Asianomaisella postilaitoksella on oikeus joko palauttaa lähetykset lähtömaahan
tai periä niistä kotimaan maksut. Jos lähettäjä kieltäytyy maksamasta näitä maksuja,
voi postilaitos käsitellä lähetyksiä kotimaan lainsäädännön mukaisesti.
4. Mikään jäsenmaa ei ole velvollinen hyväksymään, kuljettamaan eikä jakamaan
vastaanottajille kirjelähetyksiä, joita ketkä tahansa lähettäjät ovat postituttaneet
suurina määrinä muussa kuin siinä maassa, missä niiden kotipaikka on.
Asianomaisilla postilaitoksilla on oikeus palauttaa tällaiset lähetykset lähtömaahan
tai antaa ne lähettäjille maksamatta takaisin suoritettua maksua.
IECC:n tekemä kantelu ja vuoden 1987 CEPT-sopimus
- 7.
- IECC teki komissiolle 13.7.1988 kantelun 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun
neuvoston asetuksen N:o 17, perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen
täytäntöönpanoasetus (EYVL 1962, 13, s. 204, jäljempänä asetus N:o 17), 3 artiklan
2 kohdan nojalla. Se totesi kantelussaan ensinnäkin, että tietyt Euroopan yhteisöön
kuuluvien valtioiden kansalliset postilaitokset olivat tehneet lokakuussa 1987
Bernissä joidenkin yhteisön ulkopuolisten valtioiden kansallisten postilaitosten
kanssa päätemaksujen vahvistamista koskevan sopimuksen (jäljempänä CEPT-sopimus), ja toiseksi, että tietyt kansalliset postilaitokset pyrkivät Maailman
postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan perusteella soveltamaan markkinoiden
jakamista koskevaa sopimusta kieltäytyäkseen kantamasta sellaista postia, jonka
asiakas on jättänyt muun kuin sen valtion kansallisen postilaitoksen kuljetettavaksi,
jossa asiakkaan kotipaikka sijaitsee.
- 8.
- Kantelunsa CEPT-sopimusta koskevassa osassa IECC esitti tarkemmin, että useat
yhteisön jäsenvaltioiden kansalliset postilaitokset olivat huhtikuussa 1987
Yhdistyneessä kuningaskunnassa pidetyssä kokouksessa tutkineet mahdollisuuksia
yhteisen menettelylinjan luomista varten sen kilpailun torjumiseksi, jota
edelleenpostituspalveluja tarjoavat yksityiset yritykset aiheuttivat. CEPT-sopimuksen
yhteydessä muodostettu työryhmä ehdotti myöhemmin päätemaksujen korottamista,
yhteisten käytännesääntöjen laatimista ja asiakkaille tarjottavien palvelujen
parantamista. Työryhmä laati lokakuussa 1987 päätemaksuja koskevan uuden
järjestelyn, CEPT-sopimuksen, ja ehdotti uusia vahvistettuja hintoja, jota olivat
todellisuudessa entistä korkeammat.
- 9.
- Voidaan lisäksi todeta, että 14 valtion, joista 12 kuuluu Euroopan yhteisöön,
kansalliset postilaitokset allekirjoittivat 17.1.1995 alustavan sopimuksen
päätemaksuista, jolla korvattiin vuoden 1987 CEPT-sopimus. Kyseisessä
sopimuksessa, jota nimitettiin REIMS-sopimukseksi (yleispalveluista vastaavien
kansallisten postilaitosten välisten, valtion rajat ylittävien postilähetysten
korvausjärjestelmä) määrätään pääasiassa sellaisesta järjestelmästä, jossa
kohdemaan postihallinto soveltaa lähtömaan postihallintoon kaiken saapuvan postin
osalta tiettyä vahvistettua prosenttiosuutta kansallisista maksuista. Tämän
sopimuksen lopullinen versio allekirjoitettiin 13.12.1995, ja se ilmoitettiin komissiolle
19.1.1996 (EYVL 1996 C 42, s. 7).
Kantelun käsittely komissiossa
- 10.
- Kantelussa mainitut kansalliset postilaitokset antoivat vastauksensa komission
esittämiin kysymyksiin marraskuussa 1988. IECC oli tiiviissä kirjeenvaihdossa
komission kilpailuasiain pääosaston (PO IV) eri virkamiesten sekä komission
jäsenten Bangemannin ja Brittanin kabinettien kanssa kesäkuun 1989 ja helmikuun
1991 välisenä aikana.
- 11.
- Komissio ilmoitti IECC:lle 18.4.1991, että se oli päättänyt aloittaa asetuksen
N:o 17 säännösten mukaiset tutkimukset perustamissopimuksen 85 artiklan
1 kohdan ja 86 artiklan perusteella.
- 12.
- Komissio ilmoitti IECC:lle 7.4.1993 laatineensa 5.4.1993 väitetiedoksiannon, joka
toimitetaan asianomaisille kansallisille postilaitoksille.
- 13.
- IECC pyysi 26.7.1994 komissiota perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla
osoittamaan sille neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa
säädetyistä kuulemisista 25 päivänä heinäkuuta 1963 annetun komission asetuksen
N:o 99/63/ETY (EYVL L 127, s. 2268; jäljempänä asetus N:o 99/63) 6 artiklan
mukaisen kirjeen, mikäli komissio katsoo, että kansallisia postilaitoksia koskevan
kieltopäätöksen tekeminen ei ole tarpeen.
- 14.
- Komissio osoitti 23.9.1994 IECC:lle kirjeen, jossa se ilmoitti aikomuksestaan hylätä
IECC:n kantelun sen osan, joka koski perustamissopimuksen 85 artiklan
soveltamista CEPT-sopimukseen, ja se pyysi IECC:tä esittämään vastineensa
asetuksen N:o 99/63/ETY 6 artiklan mukaisesti.
- 15.
- IECC esitti 23.11.1994 päivätyssä kirjeessään vastineen komission kirjeeseen ja pyysi
tätä määrittelemään kantansa sen tekemään kanteluun.
- 16.
- Koska IECC katsoi, että komissio ei ollut määritellyt kantaansa
perustamissopimuksen 175 artiklassa tarkoitetulla tavalla, se nosti 15.2.1995
laiminlyöntikanteen, joka kirjattiin käsiteltäväksi asiana T-28/95. Kaksi päiväämyöhemmin, eli 17.2.1995, komissio lähetti IECC:lle lopullisen päätöksen, jolla se
hylkäsi tämän tekemän kantelun siltä osin kuin se koski perustamissopimuksen
85 artiklan soveltamista CEPT-sopimukseen, joka on käsiteltävänä olevan kanteen
kohteena (jäljempänä 17.2.1995 tehty päätös).
- 17.
- Komissio totesi 17.2.1995 tehdyssä päätöksessään seuraavaa:
5. Komissio vastusti vuoden 1987 CEPT-sopimuksessa määriteltyjen
päätemaksujen järjestelmässä pääasiallisesti sitä, että järjestelmä ei
perustunut kuluihin, jotka kansallisille postilaitoksille aiheutui eri maista
saapuvan postin käsittelystä. Tämän johdosta väitetiedoksiannossa
korostettiin, että kansallisten postilaitosten maksujen, joita ne perivät eri
maista saapuvan postin käsittelystä, oli perustuttava näille postilaitoksille
aiheutuneisiin kuluihin.
6. Komissio myönsi, että näiden kulujen täsmällinen laskeminen saattoi olla
vaikeaa, ja totesi, että kansallisten maksujen voitiin katsoa antavan
asianmukaista viitettä tältä osin.
8. Komissio on pidetty ajan tasalla niistä vaiheista, jotka johtivat
ehdotetun REIMS-järjestelmän syntymiseen. 14 kansallista postilaitosta
allekirjoitti 17.1.1995 alustavan sopimuksen päätemaksuista, joka tulisi
voimaan 1.1.1996. International Post Corporationin esittämien
epävirallisten tietojen mukaan äskettäin allekirjoitetussa alustavassa
sopimuksessa määrätään järjestelmästä, jonka mukaan vastaanottavat
kansalliset postilaitokset laskuttavat kaiken sille saapuvan postin osalta
kiinteän prosenttiosuuden, joka on laskettu kansallisten maksujen
perusteella.
9. Komissio toteaa näin ollen, että kansalliset postilaitokset ponnistelevat
aktiivisesti uuden postimaksujärjestelmän laatimiseksi, ja se katsoo tässä
vaiheessa, että asianosaiset pyrkivät käsittelemään kilpailuoikeutta koskevat
komission huolenaiheet, jotka te myös esitätte aikaisempaa järjestelmää
koskevassa kantelussanne. On epätodennäköistä, että vuoden 1987 CEPT-järjestelmään, jota ollaan purkamassa, liittyvä kilpailusääntöjen rikkomista
koskeva menettely johtaisi asiakkaidenne kannalta edullisempaan tulokseen.
Kieltopäätöksen seurauksena olisi nimittäin ainoastaan se, että
päätemaksujärjestelmän tämänhetkinen perinpohjainen uudistaminen ja
rakennemuutos viivästyisi, kun muutetun järjestelmän käyttöönoton pitäisi
tapahtua lähitulevaisuudessa. Asiassa Automec II annetun tuomion
perusteella komissio katsoo, että yhteisön edun mukaista ei ole, että
komissio käyttää rajoitettuja voimavarojaan yrittämällä ratkaista
päätemaksuja koskevan kantelun osan kieltopäätöksellä.
12. REIMS-järjestelmä näyttää ainakin väliaikaisesti tarjoavan
vaihtoehtoja aikaisempiin rajoittaviin ehtoihin, jotka olivat komission
huolenaiheena. REIMS-järjestelmä takaa siinä olevista mahdollisista
puutteista huolimatta päätemaksujen ja sisäisten maksujen välisen yhteyden
.
13. Komissio tutkii epäilyksettä perinpohjaisesti uuden REIMS-järjestelmän
ja sen käyttöönoton kilpailusääntöjen valossa. Se tutkii yhteisön etuun
liittyvät kysymyksen sekä uudistuksien perustan että niiden käyttöönottoon
menevän ajan osalta .
- 18.
- Komissio osoitti 6.4.1995 kantajalle päätöksen, jossa se hylkäsi kantajan kantelun
toisen osan, siltä osin kuin se koski ABA-jälleenpostituksen keskeyttämistä. Tämä
päätös on asian T-133/95 kohteena.
- 19.
- Komissio teki 14.8.1995 päätöksen, joka koski kilpailusääntöjen soveltamista
Maailman postiliiton yleissopimuksen 23 artiklan käyttöön ABC-jälleenpostituksen
keskeyttämiseksi. Tämä päätös on asian T-204/95 kohteena.
Oikeudenkäyntimenettely
- 20.
- Kantaja nosti nyt käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen kirjaamoon 28.4.1995 jättämällään kannekirjelmällä.
- 21.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaoston
puheenjohtaja hyväksyi 6.2.1996 antamillaan määräyksillä Ison-Britannian ja
Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan, Post Officen ja La Posten
väliintulohakemukset, joissa ne pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin
tukeakseen komission vaatimuksia.
- 22.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto) päätti aloittaa
suullisen käsittelyn esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella. Se ryhtyi
prosessinjohtotoimiin pyytämällä tiettyjä asianosaisia esittämään asiakirjoja ja
vastaamaan kysymyksiin joko kirjallisesti tai suullisesti istunnossa. Asianosaiset
noudattivat näitä pyyntöjä.
- 23.
- Asiat T-28/95, T-110/95, T-133/95 ja T-204/95, joissa on sama kantaja ja jotka
liittyvät toisiinsa, yhdistettiin laajennetun kolmannen jaoston puheenjohtajan
12.3.1997 antamalla määräyksellä suullista käsittelyä varten ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 50 artiklan nojalla.
- 24.
- Asianosaisten suulliset lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen suullisiin kysymyksiin kuultiin 13.5.1997 pidetyssä istunnossa.
- 25.
- Kantaja pyysi 26.9.1997 suullisen käsittelyn aloittamista uudestaan yhteisöjen
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 62 artiklan nojalla.
Komissio, Post Office ja La Poste ilmoittivat ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen kehotuksesta, että käsittelyä ei niiden mielestä ollut tarpeen aloittaa
uudestaan. Kantaja toisti 26.2.1998 pyyntönsä suullisen käsittelyn uudelleen
aloittamisesta. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että pyyntöjä ei
kantajan esittämät asiakirjat huomioon ottaen ole tarpeen hyväksyä. Kantajan
pyyntöjensä tueksi esittämät uudet selvitykset eivät sisällä mitään ratkaisevaa
käsiteltävänä olevan asian lopputuloksen kannalta tai niissä esitetään ainoastaan
sellaisia seikkoja, jotka koskevat selvästi riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeistä
aikaa eivätkä siten voi vaikuttaa päätöksen pätevyyteen.
Asianosaisten vaatimukset
- 26.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa 17.2.1995 tehdyn päätöksen;
määrää muista toimenpiteistä, jotka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
katsoo tarpeellisiksi, jotta komissio noudattaisi perustamissopimuksen
176 artiklaa;
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 27.
- Kantaja vaatii väliintulohakemuksia koskevissa huomautuksissaan lisäksi, että
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
jättää Post Officen väliintulokirjelmän tutkimatta;
velvoittaa väliintulijat korvaamaan väliintulosta esitetyistä huomautuksista
aiheutuneet oikeudenkäyntikulut;
velvoittaa esittämään alustavan REIMS-sopimuksen.
- 28.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen;
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 29.
- Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja Post Office vaativat,
että kanne hylätään.
- 30.
- La Poste vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen;
velvoittaa kantajan korvaamaan sille väliintulosta aiheutuneet
oikeudenkäyntikulut.
Post officen väliintulokirjelmän tutkittavaksi ottaminen
- 31.
- Kantajan mukaan Post Officen väliintulokirjelmä ei ole yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 4 kohdan a alakohdan
mukainen, koska siinä ei ilmoiteta sitä kumman asianosaisen vaatimuksia siinä
tuetaan, eli se on jätettävä tutkimatta.
- 32.
- EY:n tuomioistuimen perussäännön 37 artiklan 3 kohdan ja yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 4 kohdan a alakohdan
nojalla väliintulokirjelmässä esitettyjen vaatimusten kohteena voi olla ainoastaan
jommankumman pääasian asianosaisen vaatimusten tukeminen. Post Officen
väliintulokirjelmästä ilmenee, että väliintulon tarkoituksena oli komission
vaatimusten tukeminen huolimatta siitä, että kirjelmässä ei ole muodollisesti esitetty
tällaista vaatimusta. Kantajalla ei näin ollen voinut olla epäilyksiä
väliintulokirjelmän ulottuvuuden ja tarkoituksen suhteen. On lisäksi huomattava,
että Post Officen väliintulohakemuksessa osoitettiin yhteisöjen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 115 artiklan 2 kohdan e alakohdan
mukaisesti ne vaatimukset, joita väliintulolla haluttiin tukea ja että edellä
mainittujen, 6.2.1996 ja 13.5.1996 annettujen määräysten määräysosien 1 kohdassa
Post Office hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan vastaajan vaatimuksia. Väitteet
on siten tältä osin hylättävä.
Sen vaatimuksen tutkittavaksi ottaminen, jossa ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuinta vaaditaan velvoittamaan komissio toteuttamaan tarpeelliset
toimenpiteet perustamissopimuksen 176 artiklassa säädettyjen velvollisuuksien
noudattamiseksi
- 33.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön tuomioistuimen tehtävänä ei ole
osoittaa määräyksiä yhteisön toimielimille eikä toimia niiden sijasta, kun se
harjoittaa laillisuusvalvontaa. Asianomaisen toimielimen on perustamissopimuksen
176 artiklan mukaisesti toteutettava kumoamiskanteen johdosta annetun tuomion
täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet.
- 34.
- Tämä vaatimus on näin ollen jätettävä tutkimatta.
Pääasia
- 35.
- IECC esittää kuusi kanneperustetta kumoamiskanteensa tueksi: ensimmäinen
kanneperuste koskee perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomista;
toinen asetuksen N:o 17 4 artiklan 1 kohdan ja perustamissopimuksen 85 artiklan
3 kohdan rikkomista; kolmas kanneperuste koskee oikeudellista virhettä ja ilmeistä
tosiseikkoja koskevaa arviointivirhettä; neljäs harkintavallan väärinkäyttöä; viides
perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista ja kuudes tiettyjen yleisten
oikeusperiaatteiden loukkaamista.
- 36.
- Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on tutkittava ensin kantajan esittämä kolmas
kanneperuste.
Kolmas, oikeudellista virhettä ja komission asiaan liittyvää yhteisön etua koskevaa
ilmeistä arviointivirhettä koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 37.
- Tämän kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja katsoo, että komissiolla ei
enää ollut oikeutta vedota yhteisön edun puuttumiseen kantajan kantelun
hylkäämiseksi siltä osin kuin kantelu oli tutkittu lopullisesti ja kuin komissio oli
myöntänyt perustamissopimuksen 85 artiklan rikkomisen (julkisasiamiehenä
toimineen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomari Edwardin
ratkaisuehdotus asiassa T-24/90, Automec v. komissio, tuomio 18.9.1992, Kok. 1992,
s. II-2223, 105 kohta, jäljempänä Automec II). Komissio voi päättää olla tutkimatta
asian perusteellisesti vain kahdessa tapauksessa: joko silloin, kun se katsoo, että
perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklaa ei ollut rikottu tai silloin, kun alustavan
tutkinnan perusteella se katsoo, että asiaa ei ole syytä käsitellä ensisijaisena, koska
asia ei koske yhteisön etua (asia T-114/92, BEMIM v. komissio, tuomio 24.1.1995,
Kok. 1995, s. II-147). Koska nämä kaksi vaihetta on jo käsitelty, komissio ei enää
voi vedota yhteisön edun käsitteeseen.
- 38.
- Kanneperusteen toisessa osassa kantaja arvostelee komissiota siitä, että se on
tehnyt oikeudellisen virheen ja ilmeisen yhteisön etua koskevan arviointivirheen. Se
väittää, että käsiteltävänä olevassa asiassa lisätutkimukset olivat yhteisön edun
mukaisia ottaen huomioon väitetyn rikkomisen merkitys yhteismarkkinoidentoiminnan kannalta, rikkomisen olemassaolon todennäköisyys ja tarvittavien
tutkimusten laajuus (asia Automec II, tuomion 86 kohta). Kantaja korostaa vielä
sitä, että komission tekemän kieltopäätöksen lisäksi ei ole muuta vaihtoehtoa, koska
kansallisella tasolla nostettu kanne ei tule kysymykseen CEPT-sopimuksen
kansainvälisen luonteen vuoksi. Tällaisessa tilanteessa kantelun hylkääminen
merkitsee oikeussuojan epäämistä. Kantaja muistuttaa, että komissio on todennut
kansallisille postilaitokselle osoittamassaan väitetiedoksiannossa, että on
olemassa todellinen vaara, että menettelytapa, jonka lopettamisesta sovittiin,
otetaan uudelleen käyttöön, ja tämän johdosta on tarpeellista selventää
oikeudellista tilannetta . Tämän toteamuksen johdosta komission olisi pitänyt
tehdä kilpailuoikeuden rikkomista koskeva päätös, etenkin kun rikkominen jatkui
edelleen.
- 39.
- Kanneperusteen kolmannessa osassa kantaja katsoo, että komissio on tehnyt
oikeudellisen virheen ja tosiseikkoja koskevan ilmeisen arviointivirheen viitatessaan
REIMS-sopimusluonnokseen kantelun hylkäämiseksi.
- 40.
- Kantajan mukaan ensinnäkin komissio on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on
kieltäytynyt antamasta CEPT-sopimusta koskevaa kieltopäätöstä sillä perusteella,
että oli olemassa luonnos sopimukseksi, jolla oli tarkoitus korvata CEPT-sopimus.
Komissio on myös tehnyt tosiseikkoja koskevan ilmeisen arviointivirheen
todetessaan, että seurauksena CEPT-sopimuksen kieltävästä päätöksestä olisi
ainoastaan se, että päätemaksujärjestelmän perinpohjainen uudistaminen
viivästyisi, koska asiakirjoista ilmenee, että kansalliset postilaitokset ovat
hyväksyneet CEPT-järjestelmän uudistamisen pelkästään komission painostuksen
vuoksi. Kieltopäätös olisi kantajan mukaan siten pakottanut kansalliset
postilaitokset ottamaan uuden järjestelmän välittömästi käyttöön.
- 41.
- Kantaja katsoo, että komissio on arvioinut väärin REIMS-sopimuksen luonnosta,
koska riidanalaisen päätöksen antamisen ajankohtana sopimus ei ollut vielä
lopullinen eivätkä kyseiset sopimuspuolet olleet vielä allekirjoittaneet sitä ja kun
lehdistössä esitettiin, että muutamat sopimuspuolet eivät halunneet allekirjoittaa
sitä. Siten komissio on tehnyt tosiseikkoja koskevan ilmeisen arviointivirheen (ks.
tältä osin asia T-37/92, BEUC ja NCC v. komissio, tuomio 18.5.1994, Kok. 1994,
s. II-285, 59 kohta), koska se ei ole näyttänyt toteen, että REIMS-sopimuksen
luonnoksella välttämättä lopetetaan todettu rikkominen.
- 42.
- Kantaja korostaa, että REIMS-sopimuksessa määrätään liian pitkästä siirtymäajasta
ja että siinä on syrjiviä kohtia. Sopimuksessa pidetään muun muassa voimassa
muutamia CEPT-sopimuksen lainvastaisia säännöksiä ilman, että kantelussa
esitettyihin ongelmiin annetaan ratkaisu (edellä mainittu asia BEUC ja NCC v.
komissio, 54 kohta).
- 43.
- Komissio muistuttaa vastauksena kanneperusteen ensimmäisen osaan, että
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-5/93, Tremblay ym. v. komissio,
24.1.1995 antaman tuomion (Kok. 1995, s. II-185) mukaan komissiolla ei ole
velvollisuutta antaa kieltopäätöstä edes siinä tapauksessa, että se katsoo, että
kilpailusääntöjä on rikottu.
- 44.
- Kanneperusteen toisen osan suhteen komissio arvioi, että edellä mainitussa asiassa
Automec II annetun tuomion 86 kohdassa esitetty luettelo arviointiperusteista ei ole
tyhjentävä ja että komissio saattoi ottaa huomioon kansallisten postilaitosten
pyrkimyksen ottaa käyttöön REIMS-järjestelmä.
- 45.
- Komissio kiistää lopuksi, että se olisi tehnyt jonkinlaisen arviointivirheen tai
oikeudellisen virheen REIMS-sopimuksen arvioinnissa.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 46.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 17 3 artiklan mukaisen
hakemuksen tekijällä ei ole tämän artiklan mukaan oikeutta vaatia, että komissio
tekee perustamissopimuksen 189 artiklan mukaisen päätöksen
perustamissopimuksen 85 ja/tai 86 artiklan rikkomisesta (erityisesti em. asia
BEMIM v. komissio, tuomion 62 kohta). Komissiolla on lisäksi oikeus hylätä
kantelu silloin, kun se katsoo, että asia ei koske siinä määrin yhteisön etua, että
olisi perusteltua jatkaa asian tutkimista (em. asia BEMIM v. komissio, tuomion
80 kohta).
- 47.
- Kun komissio hylkää kantelun sen vuoksi, että se ei koske yhteisön etua,
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittamalla laillisuusvalvonnalla
pyritään selvittämään, ettei riidanalainen päätös perustu virheellisiin
aineellisoikeudellisiin seikkoihin tai ettei siihen liity oikeudellista virhettä, ilmeistä
arviointivirhettä tai harkintavallan väärinkäyttöä.
- 48.
- Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja väittää kanneperusteensa ensimmäisessä
osassa, että komissio ei voinut oikeudellista virhettä tekemättä hylätä kantelua sen
vuoksi, että asiaan ei liittynyt yhteisön etua, ottaen huomioon pitkälle edenneet
tutkimukset. Tätä väitettä ei voida hyväksyä.
- 49.
- Tällainen tulkinta ei olisi pelkästään asetuksen N:o 17 3 artiklan 1 kohdan
sanamuodon vastainen, jonka mukaan komissio voi tehdä päätöksen väitetyn
rikkomuksen osalta, vaan se olisi myös ristiriidassa vakiintuneen oikeuskäytännön
kanssa (ks. erityisesti asia 125/78, GEMA v. komissio, tuomio 18.10.1979,
Kok. 1979, s. 3173, 17 kohta), jonka mukaan kantelun tekijällä ei ole oikeutta saada
perustamissopimuksen 189 artiklan mukaista komission päätöstä. Tältä osin edellä
mainitussa asiassa BEMIM v. komissio annetussa tuomiossa on täsmennetty, että
komissio voi tehdä kantelun hylkäävän päätöksen riittävän yhteisön edun
puuttumisen vuoksi sekä ennen tutkimusten aloittamista että tutkimusten
suorittamisen jälkeen, jos se tulee tähän johtopäätökseen menettelyn tässä
vaiheessa (81 kohta).
- 50.
- Kanneperusteensa toisessa osassa kantaja katsoo, että komissio on rikkonut
yhteisön edun arviointia koskevia oikeussääntöjä.
- 51.
- Asian lisätutkimuksia koskevaa yhteisön etua arvioidessaan komission on otettava
huomioon yksittäistapauksen olosuhteet ja erityisesti sen käsiteltäväksi saatetussa
kantelussa sille esitetyt tosiseikat ja oikeudelliset seikat. Sen jälkeen kun komissio
on vaadittavalla huolellisuudella arvioinut kantelun tekijän esittämät tosiseikat ja
oikeudelliset seikat, sen on erityisesti punnittava väitetyn rikkomisen merkitystä
yhteismarkkinoiden toiminnan kannalta, rikkomisen olomassaolon osoittamisen
todennäköisyyttä ja tarvittavien tutkimusten laajuutta täyttääkseen 85 ja
86 artiklassa asetetun valvontatehtävänsä parhaalla mahdollisella tavalla (asia
Automec II, tuomion 86 kohta).
- 52.
- Komissio ei kuitenkaan ole velvollinen punnitsemaan vain ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen asiassa Automec II antamassaan tuomiossa
luettelemia arviointiperusteita. Komissiolla on siten oikeus ottaa huomioon
arvioinnissaan muitakin asian kannalta merkityksellisiä tekijöitä. Yhteisön edun
arviointi riippuu olennaisesti jokaiselle tapaukselle ominaisten seikkojen
tutkimisesta, joka toteutetaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
valvonnassa.
- 53.
- Käsiteltävänä olevassa tapauksessa riidanalaisen päätöksen kokonaisvaltaisen
tarkastelun perusteella ilmenee, että komissio on hylännyt kantelun
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan väitetyn rikkomisen osalta, koska
yhteisön etu ei vaadi asian selvittämistä sillä perusteella, että kantelussa mainittujen
yritysten tarkoituksena oli muuttaa menettelytapoja komission suosittelemalla
tavalla.
- 54.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa tältä osin, että komission
velvoitteiden laajuutta kilpailuoikeuden alalla on tutkittava perustamissopimuksen
89 artiklan 1 kohdan valossa, joka on tällä alalla erityisilmaus
perustamissopimuksen 155 artiklassa komissiolle annetusta yleisestä
valvontatehtävästä (asia T-77/92, Parker Pen v. komissio, tuomio 14.7.1994,
Kok. 1994, s. II-549, 63 kohta).
- 55.
- Komissiolle kilpailuoikeuden alalla annettu valvontatehtävä käsittää yksittäisten
rikkomusten tutkimisen ja kieltämisen lisäksi myös velvollisuuden noudattaa yleistä
politiikkaa, jonka tarkoituksena on perustamissopimuksessa vahvistettujen yleisten
periaatteiden soveltaminen kilpailuoikeuteen ja yritysten käyttäytymisen ohjaaminen
tällä tavoin (asiat 100/80, 101/80, 102/80 ja 103/80, Musique Diffusion française ym.
v. komissio, tuomio 7.6.1983, Kok. 1983, s. 1825, 105 kohta).
- 56.
- Perustamissopimuksen 85 artiklassa ilmaistaan perustamissopimuksen 3 artiklan
g alakohdassa määrätty yhteisön yleinen tavoite eli sellaisen järjestelmän
toteuttaminen, jolla varmistetaan, ettei kilpailu yhteismarkkinoilla vääristy (ks. tältä
osin asia 85/76, Hoffmann-LaRoche v. komissio, tuomio 13.2.1979, Kok. 1979,
s. 461, 38 kohta).
- 57.
- Tämä yleinen tavoite ja komissiolle annettu tehtävä huomioon ottaen ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että komissio voi päättää, mikäli se perustelee
päätöksensä, ettei ole tarkoituksenmukaista ryhtyä toimenpiteisiin sellaisen kantelun
osalta, jossa tuodaan esiin perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan kanssa
ristiriidassa olevia menettelytapoja, kun se voi tutkimuksen kohteena olevien
tosiseikkojen nojalla perustellusti katsoa, että kyseisten yritysten käyttäytymistä
muutetaan yleisen edun kannalta katsottuna suotuisammaksi.
- 58.
- Tällaisessa tilanteessa komission on perustamissopimuksen asianmukaista
noudattamista koskevan valvontatehtävänsä nojalla päätettävä, vaatiiko yhteisön
etu, että komissio yrittää saada hallinnollisessa menettelyssä tarkasteluun otettuja
yrityksiä muuttamaan toimintatapojaan ottaen huomioon niitä vastaa esitetyt
väitteet (ks. tältä osin yhdistetyt asiat 96/82102/82, 104/82, 105/82, 108/82 ja 110/82,
IAZ ym. v. komissio, tuomio 8.11.1983, Kok. 1983, s. 3369, 15 kohta) ja että
komissio vaatii niiltä vakuutusta siitä, että käyttäytymistä todella muutetaan
komission suosittelemalla tavalla sen sijaan, että komissio toteaisi virallisesti
päätöksessään, että yritysten toiminta rikkoo perustamissopimuksen kilpailuoikeutta
koskevia määräyksiä.
- 59.
- Komissiolla oli siten oikeus todeta, että käsiteltävänä olevan asian tosiseikkojen
perusteella oli rajoitetut voimavarat huomioon ottaen edullisempaa asettua
käynnissä olevan päätemaksujärjestelmän uudistamisen kannalle ennemmin kuin
määrätä seuraamuksia päätemaksujärjestelmästä CEPT-sopimuksen kieltävällä
päätöksellä.
- 60.
- Väitetiedoksiannon ja 17.2.1995 annetun päätöksen välisen ristiriidan osalta, joka
liittyy siihen, että kansalliset postilaitokset saattavat toistaa toimintatapojaan, on
riittävää todeta, että kantajan toistamassa (ks. edellä oleva 38 kohta) komission
vakuutuksessa viitattiin kansallisten postilaitosten Maailman postiliiton
yleissopimuksen 23 artiklan nojalla kehittämään postinkulun keskeyttämistä
koskeviin menettelytapoihin, joka asioiden T-133/95 ja T-204/95 kohteena. Tämä
väite ei siten ole käsiteltävänä olevan asian kannalta merkityksellinen.
- 61.
- Koska komissio kehotti kyseisiä yrityksiä muuttamaan menettelytapojaan komission
väitetiedoksiannossaan esittämällä tavalla, kantaja ei voi vedota siihen, että
kieltopäätökselle ei ollut vaihtoehtoa kansallisen tason oikeussuojan puuttuessa, kun
otetaan huomioon, että komissio on toimiessaan postialaa koskevan politiikkansa
mukaisesti myös vastannut kantajan kantelussaan ja myöhemmässä
kirjeenvaihdossaan esittämiin väitteisiin vanhan postimaksujärjestelmän osalta.
- 62.
- Kantaja katsoo kanneperusteensa kolmannessa osassa, että komissio on tehnyt
ilmeisen arviointivirheen viitatessaan REIMS-sopimuksen luonnokseen hylätessään
kantelun.
- 63.
- Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Komissio ei tehnyt virhettä katsoessaan, että
päätöksen tekemisajankohdan aikana REIMS-sopimuksen luonnoksessa oli
riittävästi takeita siitä, että kansallisten postilaitosten käymät neuvottelut, joidentarkoituksena oli sellaisen järjestelmän käyttöönotto, joka perustui postilaitoksille
postin käsittelystä kansallisella tasolla aiheutuneisiin todellisiin kuluihin, onnistuvat
yleisesti. REIMS-sopimuksen luonnoksen väliaikaisesta luonteesta ja mahdollisista
epätäydellisyyksistä huolimatta, minkä komissio on myöntänyt, tässä komission
riidanalaisessa päätöksessään mainitsemassa asiakirjassa kuvailtiin jo
yksityiskohtaisesti uusi kansallisille postimaksuille perustuva järjestelmä, joka
otettaisiin käyttöön 1.1.1996 lähtien. Tästä asiakirjasta kävi ilmi, että vaikka
kyseeseen tulevien kansallisten postilaitosten väliset neuvottelut olivat kesken, ne
vietäisiin varmasti päätökseen. Tässä yhteydessä on myös korostettava, että
komissio ei ole koskaan vahvistanut, että REIMS-sopimuksen luonnoksen
olemassaolo olisi sellaisenaan poistanut CEPT-sopimuksen kilpailua rajoittavat
kohdat, joihin kantelun tekijä vetosi.
- 64.
- Kantajan väitteet, joiden mukaan alustavassa REIMS-sopimuksessa oli liian pitkä
siirtymäaika ja joiden mukaan siinä oli syrjiviä kohtia, eivät vaikuta riidanalaisen
päätöksen lainmukaisuuteen. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei nimittäin
voi tutkia yksityiskohtaisesti kaikkia alustavan REIMS-sopimuksen säännöksiä,
sellaisena kuin se on myöhemmin ilmoitettu komissiolle, vaikuttamatta siihen
arvioon, jonka komission on vielä tehtävä tästä sopimuksesta perustamissopimuksen
85 artiklan 1 ja 3 kohdan nojalla tämän ilmoituksen yhteydessä.
- 65.
- Lisäksi käsiteltävänä olevan asian perustana olevat tosiseikat eroavat niistä, jotka
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tutki edellä mainitussa asiassa BEUC ja
NCC vastaan komissio antamassaan tuomiossa. Tässä tuomiossa ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin kumosi komission päätöksen kilpailusääntöjen rikkomisen
päättymiseen liittyviä tosiseikkoja koskevan arviointivirheen vuoksi. Tälle
tapaukselle ominaista arviointia ei siten voida soveltaa käsiteltävänä olevaan asiaan.
Edellä 63 kohdassa on jo korostettu, että komissio ei ole missään tapauksessa
väittänyt riidanalaisessa päätöksessään, että alustava REIMS-sopimus olisi
sellaisenaan lakkauttanut CEPT-sopimuksen.
- 66.
- Kantajan väitteen osalta, jonka mukaan komissio oli tehnyt virheen katsoessaan,
että kieltopäätöksen antaminen saattaisi pysäyttää alustavaa REIMS-sopimusta
koskevat neuvottelut, on muistettava vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin tarkastaa niistä johtopäätöksistä, jotka
komissio on arvioimistaan seikoista tehnyt, ainoastaan ilmeisten arviointivirheiden
olemassaolon (em. asia BEMIM v. komissio, tuomion 72 kohta). Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin ei voi tällaisen valvonnan yhteydessä korvata
arvioinnillaan, joka koskee monitahoisista tosiseikoista tehtävien konkreettisten
johtopäätösten täsmällistä merkitystä, tällaista komission arviointia (asia 78/74,
Deuka, tuomio 18.3.1975, Kok. 1975, s. 421, 9 ja 10 kohta). Käsiteltävänä olevassa
tapauksessa komissio saattoi kohtuudella katsoa, että kieltopäätöksen tekeminen
mutkistaisi huomattavasti alustavan REIMS-sopimuksen tekemistä. Se ei siten ole
tehnyt mahdollisen kieltopäätöksen tekemisen seurauksia koskevaa ilmeistä
arviointivirhettä. Kantajan väite, jonka mukaan kansalliset postilaitokset ovat
aikaisemmin muuttaneet kantaansa edelleenpostitukseen vain komission
painostuksen johdosta, ei vaikuta tämän arvioinnin kohtuullisuuteen.
- 67.
- Kantajan se väite on hylättävä, jonka mukaan alustavassa REIMS-sopimuksessa
pidetään voimassa tietyt CEPT-sopimuksen kielletyt määräykset, kun tällaisen
kilpailua rajoittavan sopimuksen voimassa pysyttäminen kiellettiin edellä mainitussa
asiassa BEUC ja NCC v. komissio annetussa tuomiossa. Tässä asiassa kyseisen
epävirallisen sopimuksen voimassa pysyttäminen tarkoitti, että sen voimassaolo
jatkui sellaisenaan ilman komission myöhempää valvontaa, kun taas nyt
käsiteltävänä olevassa asiassa komissio arvioi yksityiskohtaisesti kansallisten
postilaitosten virallisesti allekirjoittaman REIMS-sopimusluonnoksen, jolla
muutetaan aineellisesti vallinnutta tilaa edellä mainitun ilmoituksen yhteydessä siltä
osin, onko se perustamissopimuksen 85 artiklan mukainen.
- 68.
- Sen väitteen osalta, jonka mukaan kansallisten postilaitosten väitetiedoksiantoon
antamien vastausten on katsottava merkitsevän sitä, että ne kieltäytyvät taipumasta
komission tahtoon, on korostettava, että väitetiedoksiannon vastaanottavasta
yrityksestä ei voida olettaa, että se vastatessaan tähän tiedoksiantoon esittää
ainoastaan aikomuksensa asettua samalle kannalle komission kanssa. Tällaisen
yrityksen on voitava vastustaa komission esittämiä oikeudellisia seikkoja ja
tosiseikkoja koskevia toteamuksia. Toisenlainen tulkinta olisi vastoin asetuksen
N:o 99/63/ETY 3 artiklassa säädettyä oikeutta vastata väitetiedoksiantoon (asia
T-30/89, Hilti v. komissio, tuomio 12.12.1991, Kok. 1991, s. II-1439, 35 kohta).
- 69.
- Edellä esitetty huomioon ottaen tämä kanneperuste on hylättävä
kokonaisuudessaan.
Ensimmäinen ja toinen kanneperuste, joista ensimmäinen koskee
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomista ja toinen asetuksen N:o 17
4 artiklan 1 kohdan ja perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan rikkomista
Asianosaisten ja muiden osapuolten väitteet ja niiden perustelut
- 70.
- Ensimmäisessä kanneperusteessaan kantaja esittää, että komissio on katsonut
väitetiedoksiannossaan ja sittemmin 17.2.1995 tekemässään päätöksessään, että
CEPT-sopimus oli perustamissopimuksen 85 artiklan vastainen. Komissio rikkoi
näin ollen tätä määräystä, koska se ei kieltänyt kansallisia postilaitoksia toimimasta
kilpailusääntöjen vastaisesti ja koska se hylkäsi kantelun. Kantaja viittaa tältä osin
yhteisöjen tuomioistuimen asiassa 66/86, Ahmed Saeed Flugreisen ja Silver Line
Reisebüro, 11.4.1989 antamaan tuomioon (Kok. 1989, s. 803, 51 ja 52 kohta), jossa
yhteisöjen tuomioistuin kielsi yhteisön toimielimiä suosimasta sellaisten sopimusten
tekemistä tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen noudattamista, jotka ovat
kilpailuoikeuden vastaisia.
- 71.
- Toisessa kanneperusteessaan kantaja esittää, että koska komissio ei velvoittanut
kansallisia postilaitoksia lakkauttamaan CEPT-sopimusta, jonka komissio oli
todennut kilpailua rajoittavaksi, komissio on tosiasiallisesti myöntänyt sopimusta
koskevan poikkeuksen ilman edeltävää ilmoitusta ja ilman, että
perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdassa esitetyt perusedellytykset täyttyvät.
Kantaja korostaa myös, että komissio ei hylkäävässä päätöksessään voi vedota
kyseisen asian monitahoisuuteen ollakseen määräämättä seuraamuksia kansallisten
postilaitosten tekemistä kilpailuoikeuden rikkomisista.
- 72.
- Komissio puolestaan korostaa, että asetuksen N:o 17 3 artiklasta käy ilmi, että
kantelun tekijällä ei ole oikeutta saada kilpailusääntöjen rikkomisen toteavaa
päätöstä ja että komissio ei ole velvollinen jatkamaan menettelyä lopullisen
päätöksen tekemiseen asti.
- 73.
- Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan mukaan
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan tulkintaa koskevalla mahdollisella
oikeudellisella virheellä ei missään tapauksessa ole vaikutusta riidanalaisen
päätöksen lainmukaisuuteen siltä osin kuin päätös ei perustu tämän määräyksen
mahdolliseen rikkomiseen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 74.
- Kantajan ensimmäinen ja toinen kanneperuste perustuvat siihen olettamukseen,
että komissio olisi todennut 17.2.1995 tekemässään päätöksessä, että CEPT-sopimus
on perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan vastainen. Tämä seikka ei yksin ole
riittävä, jotta voitaisiin todeta, että komissio on tehnyt käsiteltävänä olevassa asiassa
oikeudellisen virheen, koska se ei kieltänyt virallisessa päätöksessä kantelussa
esitettyjä menettelytapoja. Kuten edellisen kanneperusteen arvioinnista käy ilmi,
vaikka perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan soveltamisen edellytykset
täyttyisivät komission mielestä, se ei ole velvollinen tekemään päätöstä, jossa
todetaan kyseinen rikkomus, ja se voi katsoa menettelyn perustana olevan kantelun
hylkäävässä päätöksessä, että yhteisön etu ei vaadi kilpailusääntöjen rikkomisen
toteamista.
- 75.
- Lisäksi kantajan perustelu, jonka mukaan komissio on tehdessään hylkäävän
päätöksen suosinut kilpailua rajoittavan sopimuksen tekemistä tai voimassa
pitämistä edellä mainitussa asiassa Ahmed Saeed Flugreisen ja Silver Line
Reisebüro annetussa tuomiossa tarkoitetulla tavalla, on hylättävä. Kantelun
hylkäämistä, joka perustuu REIMS-sopimuksen tekemiseen, kun tässä sopimuksessa
puolestaan muutetaan komission ja kantelun tekijän pääasiallisesti vastustamia
kohtia, ei voida rinnastaa siihen, että komissio suosii tällä tavoin korvattua CEPT-sopimusta.
- 76.
- Kantajan väite, jonka mukaan komissio ei kantelun hylkäämiseksi voi vedota
kilpailua rajoittavan menettelytavan monitahoisuuteen, on puolestaan tehoton. On
todettava, että tämä toimielin on lainmukaisesti vedonnut kyseisen asian
monitahoisuuteen ainoastaan 17.2.1995 tekemänsä päätöksen 6 ja 10 kohdassa
selittääkseen, miksi se katsoi, että CEPT-sopimukseen liittyvät ongelmat voitiin
ratkaista todennäköisemmin alustavalla REIMS-sopimuksella ennemmin kuin
kieltopäätöksellä. Riidanalaista päätöstä ei voida missään tapauksessa käsittää siten,
että se perustuisi sellaisenaan kyseisen asian monitahoisuuteen kantajan kantelun
hylkäämiseksi.
- 77.
- Ensimmäinen ja toinen kanneperuste on siten hylättävä kokonaisuudessaan.
Neljäs, harkintavallan väärinkäyttöä koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 78.
- Kantaja katsoo, että komissio on käyttänyt harkintavaltaansa väärin käyttämällä
kilpailualaan liittyvää toimintavaltaansa poliittisten päämäärien toteuttamiseksi, eli
komission ja kansallisten postihallintojen ja siten niiden jäsenvaltioiden välisten
hyvien poliittisten suhteiden varmistamiseksi.
- 79.
- Kantaja esittää, että sen oli pakko moneen kertaan kehottaa komissiota toimimaan
perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla ja että se joutui lähettämään useille
asiasta vastaaville virkamiehille lukuisia kirjeitä komission toimimattomuuden
vuoksi. Kantaja pitää poliittista painostusta koskevana näyttönä muun muassa
Saksan postihallinnon väitetiedoksiantoon antamaa vastausta, jonka mukaan
kantelu on ristiriidassa kansallisten postiviranomaisten ja komission välisen
rakentavan yhteistyön ilmapiirin kanssa. Ehdotamme poliittisten vahinkojen
pienentämiseksi, että menettelyä ei jatketa lähitulevaisuudessa. Vastakohta
toisaalta komission asiasta vastaavien virkamiesten julkisten, kilpailusääntöjen
ankaraa soveltamista lupaavien lausuntojen ja toisaalta komission tämän asian
käsittelyä koskevan huomattavan viivyttelyn osalta, sekä komission vastuunalaisen
virkamiehen nimetön, The Economist-lehdessä julkaistu lausuma, jonka mukaan
kukaan ei käsittele tätä asiaa , näyttävät myös poliittisen painostuksen
olemassaolon.
- 80.
- Kantaja arvioi, että komissio on poliittisista syistä pyrkinyt koordinoimaan kantelun
käsittelyn ja postipalveluja koskevan vihreän kirjan laatimisen vuonna 1992.
- 81.
- Kantaja katsoo, että komission asennetta tässä asiassa, joka on sen vakiintuneen,
hintojen vahvistamissopimuksiin puuttumista koskevan käytännön vastainen,
voidaan selittää ainoastaan komissioon kohdistetulla huomattavalla poliittisella
painostuksella.
- 82.
- Komissio puolestaan kiistää sen, että kantelun hylkääminen perustuu poliittisiin
päämääriin ja vastaa, että kantaja ei ole esittänyt mitään konkreettista näyttöä
harkintavallan väärinkäytöstä.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 83.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan harkintavallan väärinkäyttö on kyseessä
vain silloin, jos objektiivisen, merkityksellisen ja keskenään yhteensopivan näytön
perusteella voidaan katsoa, että tietty päätös on tehty muussa tarkoituksessa kuin
siinä, mikä on mainittu päätöksessä (asia C-84/94, Yhdistynyt kuningaskunta v.neuvosto, tuomio 12.11.1996, Kok. 1996, s. I-5755, 69 kohta ja em. asia Tremblay
ym. v. komissio, tuomion 87 kohta ja seuraavat kohdat).
- 84.
- Tosiseikoista, esitetyistä asiakirjoista tai kantajan väitteistä ei ilmene, että komissio
olisi käyttänyt hallinnollista menettelyä väärin sen kohteen vastaisesti, sellaisena
kuin tämä kohde on ilmaistuna 17.2.1995 tehdyssä päätöksessä.
- 85.
- Komission tarvitsema suhteellisen pitkä aika 17.2.1995 tehdyn hylkäävän päätöksen
tekemistä varten ja sitä aikaisemmin vuoden 1993 väitetiedoksiannon antamiseksi
tarvittu aika voidaan perustella esitettyjen kysymysten taloudellisten näkökohtien
monitahoisuudella, alustavaa REIMS-sopimusta koskeviin neuvotteluihin
osallistuneiden kansallisten postilaitosten määrällä, postipalveluja koskevan vihreän
kirjan samanaikaisella laatimisella ja korvaavan järjestelmän, kuten alustavan
REIMS-sopimuksen, käyttöönotolla.
- 86.
- Kantajan komissiolle osittamien toimintakehotusten osalta on todettava, että
komissio on määritellyt niiden suhteen kantansa perustamissopimuksen 175 artiklan
mukaisesti tai että kantaja ei ole nostanut niiden osalta laiminlyöntikannetta.
- 87.
- Yhteisön väitettyjen virkamiesten nimettömien, The Economist-lehdessä julkaistujen
lausuntojen on katsottava olevan ainoastaan väitteitä eikä todisteita tai alustavaa
näyttöä harkintavallan väärinkäytöstä.
- 88.
- Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen suorittamasta asian tutkimisesta
ilmenee, että komissio on arvioinut oikein sen seikan, että yhteisön etu ei vaadi
tutkimuksen jatkamista, ei voida katsoa, että tämä toimielin olisi aiheettomasti
suosinut säännöstön laatimista koskevia pyrkimyksiä kilpailusääntöjen soveltamisen
sijasta. On lopuksi korostettava, että riidanalaisessa päätöksessä viitataan
postipalveluja koskevaan vihreään kirjaan vain koska siinä todetaan, että
alustavassa REIMS-sopimuksessa korjataan CEPT-sopimuksen osalta esitettyjä
epäkohtia, ja että kantelua ei hylätä ainoastaan tämän vihreän kirjan antamisen
perusteella.
- 89.
- Kanne on hylättävä edellä esitetyn perusteella.
Viides, perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 90.
- Kantaja katsoo, että melkein seitsemän vuotta kestäneen menettelyn jälkeen, johon
sisältyi väitetiedoksianto, komissiolla oli velvollisuus käsitellä kantajan komissiolle
esiintuomat näkökohdat huolellisesti ja erityisen tyhjentävästi. Kantaja katsoo, että
riidanalainen päätös ei millään tavoin täytä näitä vaativia edellytyksiä. Päätöksessä
ei esitetä syitä, minkä vuoksi kieltopäätöksen tekeminen ei ollut yhteisön edun
mukaista, siinä ei täsmennetty, minkä vuoksi kieltopäätöksen tekemisellä
vaarannettaisiin REIMS-sopimuksen myönteiset vaikutukset eikä päätöksessä
täsmennetty, millä perusteella kantajan kantelussaan esittämien ongelmien
ratkaisemiseksi oli tarpeellista vedota REIMS-sopimukseen. Kantaja muistuttaa
lisäksi, että jos päätös on huomattavasti pidemmälle menevä kuin sitä edeltävät
päätökset, komission tehtävänä on perustella päätös yksityiskohtaisemmin
(yhdistetyt asiat 142/84 ja 156/84, BAT ja Reynolds v. komissio, tuomio 17.11.1987,
Kok. 1987, s. 4487, 71 kohta).
- 91.
- Kantaja viittaa asiassa Automec II annetun tuomion 86 kohtaan ja katsoo, että
komissio ei perustellut yhteisön etuun liittyvään arviointiaan minkään tässä
tuomiossa luetellun arviointiperusteen kannalta.
- 92.
- Kantaja arvioi, että sen ei voida katsoa saaneen riittävästi tietoa päätöksen
tekemiseen liittyvistä seikoista, koska se oli saanut vain jäljennöksen 4.2.1994
päivätystä REIMS-sopimusta koskevasta väliaikaisesta yhteenvedosta eikä
jäljennöstä 17.1.1995 allekirjoitetusta väliaikaisesta sopimuksesta.
- 93.
- Komissio vastaa, että se on riittävästi perustellut hylkäävän päätöksensä, koska siitä
ilmenee selvästi, että komission CEPT-sopimukseen liittyvä pääasiallinen vastustus
koski sitä, että CEPT-sopimus ei perustunut kansallisille postilaitoksille
aiheutuneisiin todellisiin kuluihin ja että REIMS-sopimuksen tarkoituksena oli
nimenomaan päätemaksujen liittäminen kansalliseen postimaksujärjestelmään.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 94.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksittäispäätös on perusteltava toisaalta
niin, että se, jolle päätös on osoitettu, saa tietää, miksi päätös on tehty,
puolustaakseen tarvittaessa oikeuksiansa ja voidakseen tutkia, onko päätös
asianmukainen, ja toisaalta niin, että yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoa
päätöksen laillisuutta (ks. em. Tremblay ym. v. komissio, tuomion 29 kohta; asia
T-102/92, Viho v. komissio, tuomio 12.1.1995, Kok. 1995, s. II-17, 75 ja 76 kohta ja
asia T-387/94, Asia Motor France ym. v. komissio, tuomio 18.9.1996, Kok. 1996,
s. II-961, 103 ja 104 kohta).
- 95.
- Lisäksi oikeuskäytännön mukaan perusteluvelvollisuuden tarkka laajuus riippuu
kyseessä olevan toimen luonteesta ja niistä olosuhteista, joissa se on toteutettu (asia
819/79, Saksa v. neuvosto, tuomio 14.1.1981, Kok. 1981, s. 21, 19 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin täsmensi edellä mainitussa asiassa
Automec II antamansa tuomion 85 kohdassa, että perustamissopimuksen
190 artiklassa säädetty perusteluvelvollisuus on olennainen keino, jolla tuomioistuin
voi valvoa sitä, kuinka komissio soveltaa yhteisön edun käsitettä hylätessään tietyt
kantelut.
- 96.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin täsmentää, että käsiteltävänä olevassa
asiassa komissio on noudattanut tätä perusteluvelvollisuutta. Syyt kantelun
hylkäämiseen esitetään 17.2.1995 tehdyssä päätöksessä seikkaperäisesti, ja siinä
viitataan nimenomaan asiayhteyteen. Päätöksessä ei tyydytä viittaamaan abstraktilla
tasolla yhteisön edun käsitteeseen, vaan sen 12 kohdassa täsmennetään selvästi, että
kantelu on hylättävä sen takia, että alustavassa REIMS-sopimuksessa muutetaan
niitä ehtoja, joita komissio pääasiallisesti vastusti CEPT-sopimuksen osalta.
- 97.
- Väite, jonka mukaan komissio ei ole perustellut päätöstään edellä mainitussa
asiassa Automec II antamansa tuomion 86 kohdassa lueteltujen kolmen
arviointiperusteen nojalla, on myös hylättävä. Edellä kolmannen kanneperusteen
käsittelyn yhteydessä on katsottu, että komissio ei ollut velvollinen tutkimaan
kyseisen kantelun hylkäämisen tarkoituksenmukaisuutta ainoastaan näiden
perusteiden nojalla. Komissiolla ei näin ollen voinut olla velvollisuutta perustella
hylkäävää päätöstään vain näiden arviointiperusteiden mukaisesti.
- 98.
- Edellä mainitussa asiassa BAT ja Reynolds vastaan komissio antamassaan
tuomiossa (23 ja 24 kohta) yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että hallinnollisessa
menettelyssä asianomaisilla yrityksillä on muun muassa mahdollisuus sovittaa
moititut sopimukset tai menettelytavat perustamissopimuksen sääntöjen mukaisiksi
ja että mainitun mahdollisuuden toteutuminen edellyttää, että yrityksillä ja
komissiolla on oikeus käydä luottamuksellisia neuvotteluja määritelläkseen millaisin
muutoksin komission väitteiden perustana olevat epäkohdat voidaan poistaa.
Kantelujen tekijöiden oikeutetut intressit ovat tällöin täysin suojattuja, jos niille
ilmoitetaan neuvottelujen tuloksesta, jonka perusteella komissio päättää niiden
kantelujen hylkäämisestä, ilman että kantelujen tekijöillä on oikeus tutustua
neuvottelujen kohteena oleviin asiakirjoihin. Kantajalla on joka tapauksessa oikeus
tuoda esiin alustavaa REIMS-sopimusta koskevat huomautuksensa siinä yhteydessä,
kun sopimusta tutkitaan perustamissopimuksen 85 artiklan 1 ja 3 kohdan nojalla
tämän sopimuksen edellä mainitun ilmoittamisen yhteydessä.
- 99.
- Koska komissio on perustellut oikein päätöksensä niiden syiden osalta, joiden
nojalla voitiin alustavan REIMS-sopimuksen olemassaololla perustella sitä, että
yhteisön etu ei vaatinut asian selvittämistä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
katsoo, että komissio on riittävästi korostanut, miksi kieltopäätöksen tekeminen olisi
vähentänyt kansallisten postilaitosten halua osallistua samanaikaisesti alustavaa
REIMS-sopimusta koskeviin neuvottelumenettelyihin.
- 100.
- Riidanalaisen päätöksen 12 kohdassa esitetään riittävä selitys alustavaan REIMS-sopimukseen liittyvien, komissiolla olevien tietojen spekulatiivisen luonteen osalta.
Se, missä määrin komissio saattoi lainmukaisesti vedota näihin spekulatiiviseksi
väitettyihin tietoihin, on arvioitu kolmannen kanneperusteen yhteydessä, joka on
edellä hylätty.
- 101.
- Viides kanneperuste on hylättävä näiden perustelujen nojalla.
Kuudes, tiettyjen yleisten oikeusperiaatteiden rikkomista koskeva kanneperuste
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 102.
- Kantaja esittää kanneperusteensa ensimmäisessä osassa, että komissio on loukannut
oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita, koska se ei ole valvonut
kilpailuoikeuden noudattamista, vaikka se oli näin esittänyt. Kantaja muistuttaa,
että komissio täsmensi asiassa T-83/91, Tetra Pak v. komissio, 6.10.1994 annetussa
tuomiossa (Kok. 1994, s. II-755, 29 kohta), että kukaan ei voi oikeutetusti odottaa
voivansa välttyä aikaisemman toimintansa seurauksilta yksinkertaisesti muuttamalla
toimintatapojaan tulevaisuutta varten.
- 103.
- Kanneperusteensa toisessa osassa kantaja katsoo, että komissio on loukannut
suhteellisuusperiaatetta päättäessään menettelyn. Käytettyjen keinojen tehottomuus
sekä REIMS-sopimuksen epävarma luonne ovat suhteettomia CEPT-sopimuksesta
johtuvaan kilpailuoikeuden selvään rikkomiseen nähden.
- 104.
- Kanneperusteensa kolmannessa osassa kantaja väittää, että komissio on loukannut
syrjintäkiellon periaatetta, koska sen kantelun osalta meneteltiin eri tavalla kuin
asioissa, joissa ilmeni samankaltaisia ongelmia.
- 105.
- Kanneperusteensa neljännessä osassa kantaja väittää, että komissio on loukannut
hyvän hallinnon periaatetta, koska kantaja on useaan otteeseen joutunut komission
vuoksi turvautumaan aiheellisiin oikeussuojakeinoihin.
- 106.
- Komissio muistuttaa ainoastaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
edellä mainitussa asiassa Tremblay ym. v. komissio antamasta tuomiosta ilmenee,
että kantelun tekijällä ei ole oikeutta saada kilpailusääntöjen rikkomisen toteavaa
päätöstä ja että kantelun tekijällä ei siten voi olla perusteltua luottamusta sen
suhteen, että se saa tällaisen päätöksen. Komissio kiistää, että se olisi loukannut
kantajan esittämiä yleisiä periaatteita.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 107.
- Kanneperusteen ensimmäisen osan suhteen ei voida katsoa, että komissio on
loukannut oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita, koska kuten
komission viittaamasta oikeuskäytännöstä käy ilmi, kantelun tekijällä ei voida katsoa
olevan oikeus saada komissiolta kieltopäätöstä. Ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen kolmatta kanneperustetta koskevasta arvioinnista käy myös ilmi,
että tehdessään 17.2.1995 päätöksen, komissio vetosi lainmukaisesti yhteisön edun
käsitteeseen hylätessään kantelun harkintavaltansa mukaisesti.
- 108.
- Kanneperusteen toisessa osassa esitetty arvostelu liittyy todellisuudessa siihen
kysymykseen, missä määrin komissiolla oli oikeus vedota alustavan REIMS-sopimuksen olemassaoloon hylätessään kantajan kantelun. Tämä arvostelu on siten
hylättävä samoin perustein, kuin mitkä esitettiin kolmannen kanneperusteen
kolmannen osan arvioinnin yhteydessä.
- 109.
- Käsiteltävänä olevan kanneperusteen kolmanteen osaan nähden on korostettava,
että kantaja ei ole näyttänyt, että käsiteltävänä olevan asian kaltaisessa tilanteessakomissio olisi vastoin kantaansa käsiteltävänä olevassa asiassa asettanut
kieltopäätöksiä yrityksille. Tämän johdosta kantaja ei ole näyttänyt toteen väitettyä
syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista.
- 110.
- Edellä esitetystä ja siitä seikasta, että komissio on lainmukaisesti vedonnut yhteisön
edun puuttumiseen asiassa, seuraa, että komissio ei ole loukannut hyvän hallinnon
periaatetta.
- 111.
- Kaikkien näiden syiden perusteella kuudes kanneperuste on hylättävä.
Asiakirjojen esittämistä koskeva pyyntö
- 112.
- Väliintulokirjelmiä koskevissa huomautuksissaan kantaja on vaatinut, että
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin määrää, että alustava REIMS-sopimus on
esitettävä.
- 113.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyysi prosessinjohtotoimena tämän
asiakirjan esittämistä. Tätä pyyntöä noudatettiin.
Oikeudenkäyntikulut
- 114.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaisesti asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asiassa ja koska komissio sekä väliintulijana esiintynyt La Poste ovat niin vaatineet,
kantaja on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Le Post Office, joka ei
ole esittänyt oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevia vaatimuksia, vastaa
omista oikeudenkäyntikuluista.
- 115.
- Yhdistynyt kuningaskunta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan ensimmäisen
alakohdan mukaisesti.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu kolmas jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- 1.
- Kumoamiskanne hylätään perusteettomana.
- 2.
- Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä komission ja La
Posten oikeudenkäyntikuluista.
- 3.
- Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ja Post
Office vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
VesterdorfBriët
Lindh
Potocki Cooke
|
Julistettiin Luxemburgissa 16 päivänä syyskuuta 1998.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
jaoston puheenjohtaja