Valitus, jonka Euroopan keskuspankki on tehnyt 21.12.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu neljäs jaosto) asiassa T-502/19, Francesca Corneli v. EKP, 12.10.2022 antamasta tuomiosta
(asia C-777/22 P)
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan keskuspankki (asiamiehet: C. Hernández Saseta, A. Pizzolla, agent ja M. Lamandini)
Muut osapuolet: Francesca Corneli ja Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 12.10.2022 antaman tuomion Francesca Corneli v. EKP (T-502/19, ei julkaistu, EU:T:2022:627) siltä osin kuin sillä kumottiin EKP:n 1.1.2019 ja 29.3.2019 tekemät päätökset, ja tässä tarkoituksessa
jättää tutkimatta Francesca Cornelin unionin yleisess tuomioistuimessa nostaman kanteen SEUT 263 neljännen kohdan nojalla ja tästä syystä hylkää sen kokonaisuudessaan
vaihtoehtoisesti toteaa, että EKP:n päätökset ovat todettava lainmukaisiksi siltä osin kuin ne ovat tämän oikeudenkäynnin kohteena ja lisäksi palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuu kanneperusteista, joita ei ole tarkasteltu valituksenalaisessa tuomiossa, ja
velvoittaa Francesca Cornelin korvaamaan EKP:n oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Euroopan keskuspankki vetoaa valituksensa tueksi kahteen valitusperusteeseen.
EKP väittää ensimmäisessä valitusperusteessan, että unionin yleinen tuomioistuin teki useita oikeudellisia virheitä, jotka perustuivat osittain tosiseikkojen ottamiseen huomioon vääristyneellä tavalla, arvioidessaan Francesca Cornelin – joka ei täyttänyt SEUT 263 artikla neljännessä kohdassa määrättyjä edellytyksiä – asiavaltuutta ja oikeussuojaintressia. EKP väittää erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin
i. otti merkitykselliset tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla, kun se totesi, että kumotut päätöksen vaikuttivat Francesca Cornelilla Banca Carigen osakkeenomistajana väitetysti oleviin “oikeuksiin”, joita ei todellisuudessa ollut tai joihin tällaisillä päätöksillä ei ollut vaikutusta
ii. teki oikeudellisen virheen, kun se totesi kumotuilla päätöksillä olevan välitön vaikutus Francesca Cornelin, joka on yksi 35 000:sta Banca Carigen vähemmistöosakkaasta esillä olevan kanteen nostamisen ajankohtana, oikeusasemaan
iii. teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että kumotut päätökset koskevat Francesca Cornelia erikseen Banca Carigen osakkeenomistajan ominaisuudessa, joka unionin yleisen tuomioistuimen mukaan yksilöi hänet yksinomaisesti, mistä syystä kumotut päätökset koskevat häntä erikseen
iv. teki oikeudellisen virheen, kun se totesi, että Francesca Cornelilla oli muu intressi saada kumotut päätökset kumotuksi kuin hänellä päätösten adressaattina oleva intressi, eli Banca Carigeen liittyvä intressi, sillä tällainen päätelmä ei ole sen vakiintuneen oikeuskäytännön mukainen, joka koskee poikkeustapauksia, joissa osakkeenomistajalla voidaan tunnustaa olevan oikeussuojaintressi.
EKP väittää toisessa valitusperusteessan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen arvioidessaan EKP:n kumottujen päätösten antamiseksi käyttämää oikeusperustaa, sillä “luottolaitoksen vakava heikkeneminen” ilmaisuna kumotuissa päätöksissä selkeästi luetelluista vakavista olosuhteista on yksi edellytyksistä poikkeuksellisen hallinnollisen toimenpiteen toteuttamiselle. EKP väittää erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin
i. jätti huomiotta kansallisten tuomioistuinten pankkilakien koonnoksen 70 §:lle antaman tulkinnan ja teki täten oikeudellisen virheen tulkitessaan tätä säännöstä ja siinä olevan pankkilakien koonnoksen 69-octiesdieces §:n 1 momentin b kohtaan tehdyn viittauksen soveltamisalaa
ii. teki oikeudellisen virheen, kun se ei ottanut huomioon kokonaisuudessaan kansallista oikeutta, josta ilmenee selkeästi Italian lainsäätäjän tahto saattaa direktiivi 2014/59/EU1 täysimääräisesti ja asianmukaisesti osaksi kansallista oikeutta
iii. teki oikeudellisen virheen, kun se ei ottanut huomioon pankkilakien koonnoksen 69-octiesdieces ja 70 §:ien kontekstuaalista ja teleologista tulkintaa varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteiden, mukaan lukien poikkeukselliset hallintotoimet, tavoitteiden valossa
iv. teki oikeudellisen virheen todetessaan, että pankkilakien koonnoksen 70 §:n mukainen tulkinta direktiivin 2014/59/EU 29 artiklan osalta merkitsee Italian säännöstön contra legem -tulkintaa.
____________
1 Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15.5.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU (EUVL 2014, L 173, s. 190).