YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu toinen jaosto)
27 päivänä tammikuuta 1998 (1)
Kumoamiskanne Valtiontuki Vedonlyöntimarkkinat EY:n
perustamissopimuksen 92 artiklan 1 ja 3 kohta Tuen käsite Verotukselliset
toimenpiteet Palauttamisvelvollisuus
Asiassa T-67/94,
Ladbroke Racing Limited, Englannin oikeuden mukaan perustettu yhdistys,
kotipaikka Lontoo, edustajinaan Jeremy Lever, QC, barrister Christopher Vadja,
Englannin ja Walesin asianajajayhteisö, ja solicitor Stephen Kon, prosessiosoite
Luxemburgissa asianajotoimisto Winandy & Err, 60 avenue Gaston Diderich,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet
Michel Nolin ja Richard Lyal, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen
yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jota tukee
Ranskan tasavalta, asiamiehenään ulkoasianministeriön oikeudellisen osaston
apulaisosastopäällikkö Catherine de Salins ja tehtävään samalla osastolla määrätty
Jean-Marc Belorgey, prosessiosoite Luxemburgissa Ranskan suurlähetystö, 8
B boulevard Joseph II,
jossa kantaja vaatii Ranskan viranomaisten Pari mutuel urbainille (PMU) ja
kilpailuja järjestäville yhtiöille myöntämistä useista tuista 22 päivänä syyskuuta 1993
tehdyn komissio päätöksen 93/625/ETY (EYVL L 300, s. 15) kumoamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. Bellamy sekä tuomarit
B. Vesterdorf, C. P. Briët, A. Kalogeropoulos ja A. Potocki,
kirjaaja: hallintovirkamies B. Pastor,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 11.3.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet
- 1.
- Kantaja Ladbroke Racing Ltd (jäljempänä Ladbroke) on Englannin oikeuden
mukaan perustettu yhtiö, joka kuuluu Ladbroke Group plc:hen, jonka eräs toimiala
on hevoskilpailujen vedonlyöntipalvelujen järjestäminen ja tarjoaminen
Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muissa Euroopan yhteisön jäsenmaissa.
- 2.
- Pari mutuel urbain (jäljempänä PMU) on tärkeimpien Ranskassa kilpailuja
järjestävien yhtiöiden perustama taloudellinen etuyhteenliittymä (jäljempänä ETEY;
hevoskilpailuja järjestävistä yhtiöistä ja totalisaattoripeleistä 4.10.1983 annetun
asetuksen nro 83-878 21 §), joka on perustettu hallinnoimaan näiden yhtiöiden
oikeuksia järjestää totalisaattoripeliä kilparatojen ulkopuolella. PMU hallinnoi näitä
oikeuksia aluksi toimimalla yhteisenä palveluna (totalisaattoripelin ulottamisesta
kilparatojen ulkopuolelle 11.7.1930 annettu asetus). Hevoskilpailuja järjestävistä
yhtiöistä 14.11.1974 annetun asetuksen nro 74-954 (jäljempänä asetus nro 74-954)
13 §:n säännösten mukaan PMU hallinnoi yksinoikeudella tästä ajankohdasta
lähtien kilpailuja järjestävien yhtiöiden oikeuksia järjestää totalisaattoripeliä
kilparatojen ulkopuolella. Tämä PMU:n yksinoikeus on lisäksi turvattu kieltämällä
muita kuin PMU:ta ryhtymästä järjestämään vedonlyöntiä hevoskilpailuissa
(PMU:sta 13.9.1985 annetun ministeriöiden päätöksen 8 §). Yksinoikeus ulottuu
Ranskassa järjestettävien kilpailujen vedonlyöntiin ja ulkomailla järjestettävien
kilpailujen Ranskassa tapahtuvaan vedonlyöntiin, joita voivat järjestää ainoastaan
luvan saaneet yhtiöt ja/tai PMU (vuoden 1965 tulo- ja menoarviosta 23.12.1964
annetun lain nro 64-1279 15 §:n 3 momentti ja edellä mainitun asetuksen
nro 83-878 21 §).
- 3.
- Seitsemän Ladbroke-ryhmittymään kuuluvaa yritystä, joista yksi on kantaja,
valittivat 7.4.1989 komissiolle eräistä tuista, joita Ranskan viranomaiset olivat niiden
mukaan myöntäneet PMU:lle ja jotka eivät niiden käsityksen mukaan soveltuneet
yhteismarkkinoille.
- 4.
- Ladbroken valituksessa mainittiin seuraavat tuet:
1) PMU:n likviditeettitilannetta helpotettiin, sillä sille annettiin lupa lykätä
joidenkin hevoskilpailujen vedonlyönnistä perittävien maksujen tilittämistä
Ranskan valtiolle;
2) vuonna 1986 luovuttiin vaatimasta 180 miljoonan Ranskan frangin (FRF)
suuruista määrää vedonlyönnistä perittäviä maksuja, jotta PMU:ta
autettaisiin selviämään alijäämästään, sillä edellytyksellä, että se laatii
saneerausohjelman;
3) PMU vapautettiin velvollisuudesta tilittää arvonlisävero (jäljempänä alv)
yhden kuukauden määräajassa;
4) PMU sai käyttää voittoja, joita vedonlyöjät eivät olleet lunastaneet,
rahoittaakseen irtisanomiskorvauksia;
5) PMU vapautettiin työnantajien velvollisuudesta osallistua asuntopolitiikan
rahoittamiseen;
6) vuosina 19821985 luovuttiin määristä, joita saadaan sen takia, että
käytäntönä on vedonlyöjien voittojen pyöristäminen kymmenesosan
tarkkuudella alaspäin;
7) kilpailuja järjestävät yhtiöt vapautettiin yhtiöverosta, mikä vuoden 1989
osalta tarkoitti noin 546 miljoonan FRF:n suuruista tukea;
8) kilpailuja järjestävät yhtiöt vapautettiin tuloverosta, joka muiden kuin
yhtiöverovelvollisten yhteisöjen on maksettava.
- 5.
- Komissio ilmoitti Ranskan viranomaisille 11.1.1991 päivätyllä kirjeellään, että se oli
päättänyt aloittaa ETY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa määrätyn
menettelyn seuraavien seitsemän, PMU:ta suosivan toimenpiteen osalta (EYVL C
38, s. 3):
1) likviditeettitilanteen helpottaminen vuosista 1980 ja 1981 alkaen
myöntämällä lykkäystä maksujen tilittämiseksi valtionkassaan;
2) luopuminen vaatimasta 180 miljoonan FRF:n suuruista määrää maksuja
vuonna 1986;
3) vapauttaminen velvollisuudesta tilittää alv yhden kuukauden määräajassa;
4) lunastamattomien voittojen käyttäminen irtisanomiskorvausten osan
maksamiseen vuonna 1985;
5) vapauttaminen työnantajien velvollisuudesta osallistua rakentamiseen;
6) vuosina 19821985 niistä määristä luopuminen, joita saadaan sen takia, että
käytäntönä on vedonlyöjien voittojen pyöristäminen kymmenesosan
tarkkuudella alaspäin;
7) yhtiöverosta vapauttaminen.
- 6.
- Ladbroke vaati 19.3.1991 päivätyllä kirjeellään komissiota ryhtymään väliaikaisiin
toimenpiteisiin, jotta näistä seitsemästä PMU:ta suosivasta toimenpiteestä
seuraavien neljän soveltamisesta luovuttaisiin: a) likviditeettitilanteen
helpottaminen; b) vapauttaminen velvollisuudesta tilittää alv yhden kuukauden
määräajassa; c) vapauttaminen työnantajien velvollisuudesta osallistua
asuntopolitiikan rahoittamiseen; ja d) yhtiöverosta vapauttaminen.
- 7.
- Komissio kehotti 11.6.1991 tekemällään päätöksellä 92/35/ETY Ranskan hallitusta
lopettamaan näistä neljästä PMU:ta suosivasta toimenpiteestä sellaisten kolmen
soveltamisen, joihin oli ryhdytty perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan
vastaisesti ja, jotka olivat luonteeltaan pysyviä (EYVL 1992, L 14, s. 35; jäljempänä
väliaikainen päätös); nämä olivat seuraavat: a) likviditeettitilanteen helpottaminen;
b) vapauttaminen velvollisuudesta tilittää alv yhden kuukauden määräajassa; ja
c) vapauttaminen työnantajien velvollisuudesta osallistua rakentamiseen.
- 8.
- Ladbroke vaati 24.6.1992 päivätyllä kirjeellään komissiota esittämään lopullisen
kantansa siitä, oliko Ranskan hallitus lakannut soveltamasta väliaikaisessa
päätöksessä tarkoitettuja tukitoimenpiteitä.
- 9.
- Koska komissio ei vastannut tähän kirjeeseen, Ladbroke vaati 11.8.1992 päivätyllä
kirjeellään perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla sitä määrittämään kantansa
a) Ladbrokeen valituksessaan ilmoittamiin tukiin, joita väliaikainen päätös ei
koskenut; b) väliaikaisen päätöksen täytäntöönpanemiseksi toteutettuihin komission
toimenpiteisiin; ja c) menettelyn aineellisen sisällön osalta väliaikaisessa päätöksessä
tarkoitettuihin tukiin.
- 10.
- Komissio vastasi edellä mainittuun 11.8.1992 päivättyyn vaatimuskirjeeseen
12.10.1992 päivätyllä kirjeellään. Vastauksessaan komissio viittasi toimenpiteisiin,
joihin Ranskan viranomaiset olivat ryhtyneet väliaikaisen päätöksen
täytäntöönpanemiseksi, ja korosti, että muiden kuin komission menettelyn
aloittamista koskevassa päätöksessään mainitsemien tukien soveltuvuutta
yhteismarkkinoille arvioidaan perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan
mukaisessa lopullisessa päätöksessä.
- 11.
- Ladbroke vastasi komission 12.10.1992 päivättyyn kirjeeseen 5.11.1992 päivätyllä
kirjeellään, jossa se korosti, että kuten komission kirjeestäkin ilmenee, komissio ei
vielä 15 kuukautta väliaikaisen päätöksen tekemisen jälkeen tiennyt, oliko Ranskan
hallitus tosiasiallisesti luopunut likviditeettitilanteen helpottamisesta ja
vapauttamisesta, joka koski velvollisuutta maksaa alv yhden kuukauden
määräajassa, minkä lisäksi kilpailuja järjestävät yhtiöt vapautettiin yhä
velvollisuudesta osallistua rakentamiseen, mikä oli ilmiselvästi vastoin väliaikaista
päätöstä. Tämän vuoksi Ladbroke esitti komissiolle uuden vaatimuskirjeen EY:n
perustamissopimuksen 175 artiklan mukaisesti ja vaati sitä a) vahvistamaan, että
Ranskan hallitus on lakannut soveltamasta kahta ensin mainittua tukea, jotka ovat
likviditeettitilanteen helpottaminen ja vapauttaminen säännöstä, jonka mukaan alv
on maksettava yhden kuukauden määräajassa; b) toteamaan, että on luovuttava
kolmannesta tuesta, joka on vapauttaminen työnantajien velvollisuudesta osallistua
rakentamiseen; c) saattamaan menettely päätökseen kahden kuukauden
määräajassa tämän kirjeen saapumisesta; d) toteamaan, että PMU:lle myönnetyt
seitsemän tukea eivät sovellu yhteismarkkinoille; ja e) määräämään nämä tuet
markkinakorkoineen palautettaviksi.
- 12.
- Koska Ladbroke ei saanut vastausta tähän vaatimuskirjeeseensä, se nosti 5.3.1993
perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla komissiota vastaan laiminlyöntikanteen,
joka rekisteröitiin numerolla T-467/93.
- 13.
- Komissio teki 22.9.1993 Ranskan viranomaisten PMU:lle ja kilpailuja järjestäville
yhtiöille myöntämistä useista tuista päätöksen 93/625/ETY (EYVL L 300, s. 15,
jäljempänä päätös 93/625/ETY tai riidanalainen päätös), jolla se päätti Ranskaa
vastaan aloitetun menettelyn.
- 14.
- Ladbroke ilmoitti 13.12. ja 20.12.1990 päivätyillä kirjeillään ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimelle, että sen jälkeen, kun komissio oli tehnyt päätöksen
93/625/ETY, Ladbroken kanne oli menettänyt kohteensa, ja peruutti kanteensa.
- 15.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan 2.5.1994
antamalla määräyksellä asia T-467/93 poistettiin rekisteristä.
Riidanalainen päätös
- 16.
- Riidanalaisessa päätöksessä komissio erottaa toisistaan kaksi ryhmää maksuja, joita
hevoskilpailujen vedonlyönnissä peritään: ensinnäkin maksut (tai julkiset maksut),
jotka vastaavat valtion yleiseen tulo- ja menoarvioon siirrettäviä määriä, ja toiseksi
muut kuin julkiset maksut, jotka jaetaan vedonlyöjille. Riidanalaisen päätöksen
mukaan on nimittäin niin, että jokaisesta rekisteröidystä 100 FRF:n suuruisesta
vedonlyöntisummasta PMU perii noin 30 FRF ja jakaa noin 70 FRF vedonlyöjille.
PMU:lle jäävillä 30 FRF:lla se kattaa kulunsa eli noin 5,5 FRF, valtion ja Pariisin
kaupungin viranomaiset saavat määrästä noin 18 FRF ja loput jaetaan kilpailuja
järjestäville yhtiöille.
- 17.
- Seuraavaksi komissio korostaa, että vaikka uhkapelimarkkinat ovat perinteisesti
jakautuneet kansallisiin markkinoihin, hevoskilpailujen vedonlyöntiä on kuitenkin
järjestetty kansallisilla kilparadoilla kansainvälisesti, ja että vasta tammikuusta 1989
lähtien, jolloin Pari mutuel international (jäljempänä PMI) perustettiin, PMU oli
nimenomaisesti ilmaissut haluavansa laajentaa toimintaansa Ranskan ulkopuolelle
tekemällä sopimuksia Saksassa ja Belgiassa, jolloin se siis alkoi kilpailla muiden
vedonlyönnin järjestäjien kanssa ja erityisesti Ladbroken kanssa (riidanalaisen
päätöksen III osa).
- 18.
- Komission mukaan seitsemästä Ranskan hallituksen PMU:ta suosivasta
toimenpiteestä kolme, joita ETY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan
mukaisesti aloitetussa menettelyssä tarkoitettiin, ovat perustamissopimuksen
92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtiontukia.
- 19.
- Komission mukaan on nimittäin niin, että kun vuosina 19821985 luovuttiin osasta
maksua (315 miljoonaa FRF), joka perustui voittojen pyöristämiseen
kymmenesosan tarkkuudella alaspäin ja joka oli 17.12.1966 annetun varainhoitolain
mukaan vuodesta 1967 lähtien ollut osa valtion yleistä budjettia, tämä luopuminen
oli tukea, koska se oli ajallisesti rajoitettu toimenpide, jonka tarkoituksena oli
ratkaista tietty ongelma eli PMU:n toimintojen saattaminen atk:lle, minkä
tarkoituksena oli vahvistaa sen markkina-asemaa (IV ja V osa, 2 kohta).
- 20.
- Komissio katsoo myös, että vapauttaminen säännöstä, jonka mukaan alv on
maksettava yhden kuukauden määräajassa, on valtiontukeen rinnastettava
likviditeettietu mutta että vuodesta 1989 alkaen 1.7.1993 tapahtuneeseen
vapauttamisesta luopumiseen asti tämä etu kompensoitui sillä, että valtion kassaan
oli annettava pysyvä vakuus (IV ja V osa, 6 kohta).
- 21.
- Komissio toteaa lopuksi siitä, että PMU on vapautettu osallistumisesta
rakentamiseen, että Conseil d'État tosin oli vuonna 1962 antamassaan tuomiossa
todennut, että kilpailuja järjestävien yhtiöiden toiminta liittyy maatalouteen, ja siten
vapauttanut ne tästä osallistumisesta, mutta PMU:n itsensä toiminta eli
vedonlyönnin järjestäminen ja hoitaminen ei selvästikään ole maatalouteen liittyvää
toimintaa, ja koska kyseistä vapauttamista ei voida perustella PMU:n säännöillä, se
on valtiontukea (IV ja V osa, 7 kohta).
- 22.
- Kuitenkin komissio katsoo, että näitä kolmea toimenpidettä voitiin pitää
perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuina
poikkeuksina.
- 23.
- Tuesta, joka perustui voittojen pyöristämiseen kymmenesosan tarkkuudella alaspäin,
komissio toteaa, että vaikka tämä tuki oli määrältään huomattava (lähes
29 prosenttia toimintojen atk:lle saattamisen kokonaiskustannuksista), kun otetaan
huomioon kilpailun ja kaupan kehitys ennen kuin PMI perustettiin tammikuussa
1989, vuosina 19821985 PMU:n toimintojen saattamiseksi atk:lle myönnetyt tuet
eivät ole aiheuttaneet yhteisen edun vastaisia häiriöitä markkinoilla ottaen
huomioon näiden tukien suorat ja välilliset vaikutukset alan kehitykseen, alan kaikki
taloudelliset osatekijät ja hevosjalostus mukaan lukien (VIII osa, 1 kohta).
- 24.
- Vapauttaminen säännöstä, jonka mukaan alv on maksettava yhden kuukauden
määräajassa, on komission mukaan samoista edellä mainituista syistä tukea, joka
myös soveltuu yhteismarkkinoille tammikuuhun 1989 asti. Vuodesta 1989 lähtien
kyseisen tuen haitalliset vaikutukset kilpailulle kompensoituivat kokonaan sillä, että
valtionkassaan oli annettava pysyvä vakuus (osa VII, 2 kohta).
- 25.
- Tuesta, joka perustuu vapauttamiseen velvollisuudesta osallistua rakentamiseen,
komissio toteaa, että samalla tavalla kuin tukeen, joka perustuu vapauttamiseen
säännöstä, jonka mukaan alv on maksettava yhden kuukauden määräajassa, myös
tästä velvollisuudesta vapauttamiseen voidaan soveltaa 92 artiklan 3 kohdan
c alakohdassa määrättyä poikkeusta vuoteen 1989 asti, mistä lähtien sen on
kuitenkin katsottava olevan yhteismarkkinoille soveltumaton (VII osa, 3 kohta).
- 26.
- Tämän viimeksi mainitun tuen palauttamisesta vuodesta 1989 alkaen komissio
kuitenkin toteaa, että joskin on syytä olla vaatimatta palautusta kyseisestä
ajankohdasta lähtien, kun otetaan huomioon Ranskan viranomaisten kanta, jonka
mukaan osallistumista ei voitu IV osan 7 kohdassa mainitun Conseil d'État'n
tuomion takia edellyttää (ks. edellä 21 kohta), tätä käsitystä ei voida hyväksyä
siitä ajankohdasta lähtien, jolloin Ranskan viranomaisille ilmoitettiin menettelyn
aloittamisesta, mikä tapahtui 11.1.1991. Lisäksi komissio toteaa, ettei se voi itse
arvioida palautettavan tuen määrää, ja vaatii Ranskan viranomaisia määrittelemään
sen itse ja ilmoittamaan määrän komissiolle (VIII osa).
- 27.
- Muista neljästä toimenpiteestä komissio toteaa, että perustamissopimuksen
92 artiklan 1 kohdan soveltamisen edellytykset eivät täyty.
- 28.
- Lunastamattomista voitoista komissio toteaa, että koska näitä määriä on aina
pidetty tavanomaisina varoina, ne eivät kuulu julkisiin maksuihin. Näiden voittojen
käyttämistä muun muassa sosiaalisten menojen sekä valvonnan ja kasvattamiseen
rohkaisemisen ja kilpailuihin ja vedonlyönteihin liittyvien investointien
rahoittamiseen ei siten voida pitää valtiontukena, koska valtion varojen käyttämistä
koskeva edellytys ei täyty (IV ja V osa, 1 kohta).
- 29.
- Julkisten maksujen osuuden muuttamisesta (ks. edellä 16 kohta) komissio toteaa,
että hevoskilpailuihin sovellettavat verojärjestelmät kuuluvat jäsenvaltioiden
toimivaltaan ja että asetettujen veroprosenttien korotukset tai laskemiset eivät ole
valtiontukia, jos niitä sovelletaan samalla tavalla kaikkiin kyseessä oleviin yrityksiin.
Valtiontuesta voi olla kyse ainostaan, jos veroprosenttia huomattavasti laskemalla
vahvistetaan monopoliasemassa olevan yrityksen taloudellista tilannetta. Näin ei ole
tässä tilanteessa, koska vedonlyönnistä perittävää julkista maksua alennettiin vähän
(noin 1,6 prosenttia), minkä jälkeen maksu pysyi ennallaan, eikä sillä siten pyritty
rahoittamaan tiettyä toimintaa. Ranskan viranomaisten toiminnan tarkoituksena oli
komission mukaan kasvattaa muita kuin julkisia maksuja saavien tahojen
varallisuutta pysyvästi. Kun otetaan huomioon edunsaajien tilanteen
erityislaatuisuus, kyseinen toimenpide ei ollut valtiontuki vaan järjestelmän
luonteen ja rakenteen takia perusteltavissa oleva veromukautus (IV ja V osa,
3 kohta).
- 30.
- Yhtiöverosta vapauttamisesta komissio toteaa, että koska tätä veroa ei voitu
kantaa [ETEY] PMU:lta sen oikeusaseman takia, tällaista vapauttamista on
pidettävä yleisen verojärjestelmän normaalin soveltamisen seurauksena (V osa,
4 kohta).
- 31.
- Budjettiministeriön 24.4.1980 ja 19.2.1982 tekemillä päätöksillä PMU:lle annettiin
maksuaikaa julkisten maksujen tilittämistä varten, minkä takia sen likviditeetti
parani lähes kahden kuukauden jaksoksi. Näistä päätöksistä komissio toteaa, että
koska etujen vuoksi muiden kuin julkisten maksujen osuus kasvoi jatkuvasti
vuodesta 1981 lukien, kyse ei ole siitä, että viranomaiset luopuisivat väliaikaisesti
tuloista, eikä tietystä toimenpiteestä, joten kyseisiä etuja on arvioitava samalla
tavalla kuin edellä mainittua, maksujen osuutta koskevaa toimenpidettä (ks. edellä
29 kohta) (IV ja V osa, 5 kohta).
- 32.
- Tässä tilanteessa Ladbroke nosti tämän kanteen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen 4.2.1994 jättämällään kannekirjelmällä.
- 33.
- Ranskan tasavallan hallitus toimitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen
22.6.1994 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin
tukeakseen komission vaatimuksia.
- 34.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja hyväksyi
tämän väliintulohakemuksen 30.8.1994 antamallaan määräyksellä, ja väliintulija
toimitti 21.12.1994 väliintulokirjelmänsä, josta kantaja esitti 31.3.1995
huomautuksensa.
- 35.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (toinen laajennettu jaosto) päätti
esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ja pyysi
prosessinjohtotoimenpiteenä vastaajaa esittämään tiettyjä asiakirjoja ja otteita
kirjeenvaihdosta, jota vastaaja oli käynyt Ranskan viranomaisten kanssa PMU:lle
myönnetyistä tuista.
- 36.
- Osapuolten lausumat ja vastaukset ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen
esittämiin suullisiin kysymyksiin kuultiin 11.3.1997 pidetyssä istunnossa.
Asianosaisten ja väliintulijan vaatimukset
- 37.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa päätöksen 93/625/ETY siltä osin kuin komissio on siinä päättänyt,
1) että seuraaviin toimenpiteisiin ei sovelleta perustamissopimuksen
92 artiklan 1 kohtaa:
a) likviditeettitilanteen helpottaminen siten, että PMU voi lykätä
tiettyjen vedonlyöntimaksujen tilittämistä valtiolle;
b) vapauttaminen yhtiöverosta;
c) vapauttaminen tuloverosta;
d) luopuminen vaatimasta 180 miljoonan FRF:n suuruista määrää
vedonlyöntimaksuja vuonna 1986;
e) PMU:n oikeuttaminen pitämään lunastamatta jääneet voitot;
f) 1.1.1989 alkaen poikkeaminen säännöstä, jonka mukaan alv on
maksettava kuukauden määräajassa;
2) että seuraavat toimenpiteet soveltuvat yhteismarkkinoille
perustamissopimuksen 92 artiklan mukaan:
a) vedonlyöjien voittojen pyöristäminen vuosina 19821985
kymmenesosan tarkkuudella alaspäin, mistä aiheutuvan tuen
määrä on 315 miljoonaa FRF;
b) 1.1.1989 edeltävältä ajalta poikkeaminen säännöstä, jonka
mukaan alv on maksettava kuukauden määräajassa;
c) 1.1.1989 edeltävältä ajalta vapauttaminen työnantajien
velvollisuudesta osallistua rakentamiseen;
3) a) että 11.1.1991 edeltävältä ajalta ei ole tarpeen palauttaa tukea,
joka PMU:lle on myönnetty siten, että se on vapautettu
työnantajien velvollisuudesta osallistua rakentamiseen;
b) että komissiolla ei ole velvollisuutta itse määritellä sen tuen
määrää, joka perustuu vapauttamiseen työnantajien
velvollisuudesta osallistua rakentamiseen ja jonka määrän
komissio määräsi palautettavaksi 11.1.1991 jälkeisen ajan osalta;
velvoittaa komission
1) laskemaan yhden kuukauden määräajassa ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen tuomion antamisesta
a) 11.1.1991 jälkeisen ajan osalta sen PMU:lle myönnetyn tuen
määrän, joka perustuu vapauttamiseen työnantajien
velvollisuudesta osallistua rakentamiseen; tämän tuen määrä
vastaa tuloja, joista Ranskan valtio luopui vapauttaessaan
PMU:n tästä maksusta kyseisenä ajanjaksona;
b) päätöksen 93/625/ETY 3 artiklan mukaisesti koron tälle
määrälle;
2) vaatimaan tuomion antamista seuraavan kuukauden aikana kaikkien
niiden määrien palauttamista (korkoineen), jotka edellä 1 kohdan a
ja b alakohdassa esitetyn mukaisesti on maksettava ja joita PMU ei
vielä ole palauttanut Ranskan valtiolle;
3) vaatimaan välittömästi kaikkien niiden maksujen palauttamista
päätöksen 93/625/ETY 3 artiklan mukaisesti laskettuine korkoineen,
joista Ranskan valtio on luopunut ja jotka perustuvat PMU:n
vapauttamiseen 1.1.198911.1.1991 työnantajien velvollisuudesta
osallistua rakentamiseen;
4) tutkimaan välittömästi uudelleen 7.4.1989 tehty valitus ensimmäisenoikeusasteen tuomioistuimen nyt käsiteltävänä olevassa asiassa
antaman tuomion perusteella ja saattamaan tutkinta päätökseen
kuuden kuukauden määräajassa tämän tuomion antamisesta tämän
vaikuttamatta edellä esitettyyn 3 kohtaan;
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 38.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen;
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 39.
- Väliintulija vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen.
Pääasia
- 40.
- Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen. Ensimmäinen koskee
perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan ja toinen perustamissopimuksen
92 artiklan 3 kohdan c alakohdan virheellistä soveltamista, kolmas sitä, että
komissio on laiminlyönyt valtiontuen palauttamisesta määräämistä koskevat
velvollisuutensa, ja neljäs perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista.
Perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan virheellinen soveltaminen
- 41.
- Kantaja väittää, että komissio on soveltanut perustamissopimuksen 92 artiklan
1 kohtaa virheellisesti, koska se on katsonut, että kyseessä olevista seitsemästä
valtion toimenpiteestä neljä eivät ole valtiontukia, ja koska se on katsonut, että
toimenpide, jolla on vapautettu siitä säännöstä, että alv on tilitettävä yhden
kuukauden määräajassa, ei vuodesta 1989 lähtien enää ole valtiontuki, koska
toimenpiteen vaikutukset kompensoituivat sillä, että valtion kassaan oli annettava
pysyvä vakuus.
Maksuosuuksien muuttaminen ja siitä johtuva luopuminen 180 miljoonan FRF:n
määrästä maksuja vuodesta 1985 alkaen
Tiivistelmä asianosaisten ja väliintulijan väitteistä ja niiden perusteluista
- 42.
- Kantaja väittää, että kuten sen kanteessaan esittämistä todisteista ilmenee, se, että
valtio luopui 23.1.1985 ja 12.3.1986 annetuilla asetuksilla noin 180 miljoonan FRF:n
suuruiseksi arvioidusta osasta valtiolle kuuluvaa maksua, liittyy suoraan PMU:n
saneerausohjelmaan, ja suuri osa tästä määrästä käytettiin PMU:n henkilökunnan
joukkoirtisanomisen rahoittamiseen. Kantaja viittaa tietotoimisto AFP:n
tiedotteeseen, jonka mukaan Ranskan budjettiministeriön valtiosihteeri oli
tosiseikkojen tapahtuma-aikana hyväksynyt PMU:n saneerausohjelman ja todennut,
että valtio puolestaan kantaa kortensa kekoon 180 miljoonan FRF:n suuruisella
tuella, joka perustuu siihen, että se on kilpailuja järjestävien yhtiöiden hyväksi
luopunut osasta sille kuuluvaa, panoksista perittävää maksua.
- 43.
- Se, että maksujen osuuksia koskeva lainsäädännön muutos on sittemmin pidetty
voimassa, ei kantajan mukaan muuta mitenkään sitä, että muutos oli mutkikkaalla
tavalla sidoksissa PMU:n saneerausohjelmaan. Kantajan mukaan jäsenvaltio ei voi
kiertää valtiontukea koskevien oikeussääntöjen soveltamista siten, että se
myöhemmin vakiinnuttaa aluksi vain väliaikaisen tuen. Joka tapauksessa koko
maksujärjestelmää on pidettävä valtiontukijärjestelmänä, joten jokaista tämän
järjestelmän PMU:ta hyödyttävää muutosta on myös pidettävä valtiontukena.
- 44.
- Komission väitteen osalta, jonka mukaan jäsenvaltio voi silloin, kun on kyse
raskaasta verotuksesta, josta on säädetty paljon poikkeuksia, laillisesti
myötävaikuttaa yritysten tervehdyttämiseen, kantaja viittaa asiassa 173/73, Italia
vastaan komissio, 2.7.1974 annettuun tuomioon (Kok. 1974, s. 709), jossa yhteisöjen
tuomioistuin hylkäsi väitteen, jonka mukaan verorasituksen alentamiseen, jolla on
tällainen tavoite, ei sovelleta perustamissopimuksen 92 artiklassa määrättyä kieltoa.
Lisäksi kantaja riitauttaa sen, että PMU:n verotus olisi raskas ja korkeampi kuin
muiden taloudellisten toimintojen verotus, ja korostaa, että tätä komission
vastineessaan esittämää väitettä ei mainita riidanalaisessa päätöksessä.
- 45.
- Komissio väittää, että Ranskan valtion vedonlyöntituloista perimän osuuden
vähentäminen vuodesta 1985 alkaen on verojärjestelmän pysyvä muutos, joten sitä
ei voida pitää valtiontukena.
- 46.
- Komissio kiistää sen, että maksujen verottamista koskevan järjestelmän
muuttamisen ja PMU:n saneerausohjelman välillä olisi suora yhteys, ja väittää, että
vaikka tällainen yhteys olisikin, se ei tarkoittaisi sitä, että kyseinen toimenpide olisi
valtiontuki, koska silloin, kun on kyse PMU:hun sovellettavan kaltaisesta raskaasta
verotuksesta, josta on säädetty paljon poikkeuksia, jäsenvaltio voi laillisesti
myötävaikuttaa kyseessä olevien yritysten tervehdyttämiseen, jotta se takaa omat
tulonsa tulevaisuudessa; Ranskan valtionkassa hyötyy huomattavasti kaikesta
PMU:n tehokkuuden paranemisesta.
- 47.
- Kuten kantajan mainitsemasta budjettiministeriön valtiosihteerin toteamuksesta (ks.
edellä 42 kohta) ilmenee, kyseiseen toimenpiteeseen on ryhdytty kilpailuja
järjestävien yhtiöiden eikä PMU:n hyväksi. Koska perustamissopimuksen
92 artiklan 3 kohdan mukainen menettely koski ainoastaan PMU:ta eikä kilpailuja
järjestäviä yhtiöitä, komissio ei voinut esittää käsitystään näille kilpailuja järjestäville
yhtiöille myönnetystä tuesta.
- 48.
- Joka tapauksessa komission mukaan on lisäksi niin, että olennaiset edellytykset sille,
että toimenpide luokiteltaisiin valtiontueksi, joka on yhteensopimaton
perustamissopimuksen kanssa ja sen perusteella lainvastainen, eivät kilpailuja
järjestävien yhtiöiden osalta täyty, koska ne eivät kilpaile kantajan kanssa.
- 49.
- Suullisessa käsittelyssä komissio on viitannut asiassa T-106/95, FFSA ym. vastaan
komissio, 27.2.1997 annettuun tuomioon (Kok. 1997, s. II-229) ja väittänyt, että sillä
on oltava harkintavaltaa sen päättäessä siitä, mikä on soveliain menetelmä sen
varmistamiseksi, että sellaista toimintaa varten, jonka osalta kilpailu on vapaata, ei
anneta tukia, ja tämän vallan käyttöä voidaan pitää lainvastaisena vain silloin, kun
sitä on käytetty ilmeisen virheellisellä tavalla.
- 50.
- Väliintulija yhtyy komission väitteisiin ja viittaa muilta osin likviditeettitilanteen
helpottamista koskeviin väitteisiinsä (ks. jäljempänä 72 ja 73 kohta).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 51.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että riidanalaisen päätöksen
mukaan maksujen osuuksien muuttaminen vuosina 1985 ja 1986 ei ollut valtiontuki
vaan järjestelmän luonteen ja rakenteen takia perusteltavissa oleva
veromukautus, koska ne kolme edellytystä, joiden on komission mukaan täytyttävä
arvioitaessa tuen yhteensopivuutta perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan
kanssa, eivät täyty. Riidanalaisen päätöksen mukaan on nimittäin niin, että a)
kyseessä olevalla toimenpiteellä maksujen tasoa alennettiin vain vähän (noin
1,6 prosenttia), millä ei vahvistettu jonkin monopoliasemassa olevan yrityksen
taloudellista tilannetta; b) toimenpide oli luonteeltaan pysyvä; c) toimenpiteellä ei
pyritty rahoittamaan tiettyä toimenpidettä vaan kasvattamaan muita kuin julkisia
maksuja saavien varallisuutta (riidanalaisen päätöksen V osa, 3 kohta).
- 52.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kun nyt on arvioitava, miten
laajasti yhteisöjen tuomioistuimet voivat valvoa arviointiperusteita, joita komissio
on käyttänyt ratkaistessaan, sovelletaanko verotukselliseen toimenpiteeseen
perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohtaa, on ensinnäkin muistettava, että
tässä kohdassa, jonka mukaan yhteismarkkinoille ei sovellu valtion toimenpide, jolla
annetaan joillekin yrityksille etuja, jotka vääristävät tai uhkaavat vääristää kilpailua
yhteismarkkinoilla, ei tehdä eroa valtion toimenpiteiden syiden tai tavoitteiden
perusteella vaan niiden vaikutusten perusteella (asia C-241/94, Ranska v. komissio,
tuomio 26.9.1996, Kok. 1996, s. I-4551, 19 ja 20 kohta). Tästä seuraa, että tuen
käsite on objektiivinen ja sen kannalta merkittävää on ainoastaan se, annetaanko
valtion toimenpiteellä jokin etu yhdelle tai useammalle yritykselle. Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin katsoo siten, että toimenpiteen luokittelulla valtiontueksi,
mikä perustamissopimuksen mukaan kuuluu sekä komission että kansallisen
tuomioistuimen tehtäviin, ei pääsääntöisesti voida perustella sitä, että komissiolla
tunnustettaisiin olevan laaja harkintavalta, jos ei ole kyse erityisistä, varsinkin
kyseisen valtion toimenpiteen monimutkaisuudesta johtuvista seikoista (asia
C-56/93, Belgia v. komissio, tuomio 29.2.1996, Kok. 1996, s. I-723, 10 ja 11 kohta
ja asia T-358/94, Air France v. komissio, tuomio 12.12.1996, Kok. 1996, s. II-2109,
71 kohta). Valtion toimenpiteiden syiden tai tavoitteiden asianmukaisuutta
arvioidaan ainoastaan tutkittaessa näiden toimenpiteiden mahdollinen
perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan mukainen soveltuvuus
yhteismarkkinoille. Ainoastaan tämän kohdan täytäntöönpanossa, jossa komission
on otettava huomioon monimutkaisia taloudellisia, sosiaalisia, alueellisia
ja alakohtaisia seikkoja, komissiolla on tosiasiallisesti laaja harkintavalta (asia
C-169/95, Espanja v. komissio, tuomio 14.1.1997, Kok. 1997, s. I-135, 18 kohta ja
asia C-355/95 P, TWD v. komissio, tuomio 15.5.1997, Kok. 1997, s. I-2549,
26 kohta).
- 53.
- Edellä mainitussa asiassa FFSA ym. vastaan komissio annetussa tuomiossa, johon
komissio on viitannut, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi, että
komissiolla on laaja harkintavalta, kun asiassa oli kyse siitä, voidaanko valtion
toimenpiteeseen, joka täyttää perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan
soveltamisen edellytykset (tuomion 167 ja 168 kohta), kuitenkin soveltaa
perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdassa määrättyä poikkeusta (tuomion
170187 kohta); tämä tuomio ei horjuta edellä esitettyä päätelmää, koska kyseisestä
asiasta poiketen nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole kyse valtion toimenpiteen
arvioinnista perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan perusteella.
- 54.
- Toiseksi on muistettava, että joskin on niin, kuten komissiokin on riidanalaisessa
päätöksessä todennut, että verotus ja verojärjestelmien täytäntöönpano kuuluvat
kansallisten viranomaisten toimivaltaan, on kuitenkin niin, että tällaisen toimivallan
käyttö saattaa toisinaan olla ristiriidassa perustamissopimuksen 92 artiklan
1 kohdan kanssa (asia 47/69, Ranska v. komissio, tuomio 25.6.1970, Kok. 1970,
s. 487).
- 55.
- Sitä, onko komissio tässä asiassa voinut edellä mainittujen kolmen
arviointiperusteen (ks. edellä 51 kohta) perusteella pätevästi todeta, että kyseessä
oleva verotuksellinen toimenpide ei ole perustamissopimuksen 92 artiklan
1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki vaan järjestelmän luonteen ja rakenteen takia
perusteltavissa oleva veromukautus, on siis tutkittava edellä esitettyjen päätelmien
perusteella.
- 56.
- Ensiksikin arviointiperusteesta, joka koskee kyseessä olevan toimenpiteen
pysyvyyttä, on edellä esitetyin tavoin todettava, että perustamissopimuksen
92 artiklan 1 kohdassa ei tehdä eroa sen mukaan, ovatko valtiolliset toimenpiteet
pysyviä vai väliaikaisia. Tällaista arviointiperustetta olisi lisäksi vaikeata soveltaa
tällä alalla, koska, kuten väliintulija on aivan oikein suullisessa käsittelyssä todennut,
kun otetaan huomioon se, miten usein kansalliset viranomaiset muuttavat
veroprosentteja, ei ole helppoa ratkaista, onko toimenpide, jota on ensin pidetty
pysyvänä, luokiteltava sittemmin veroprosentin uuden muutoksen takia
väliaikaiseksi ja siis valtiontueksi ajallisen sovellettavuutensa rajallisuuden takia.
Toisaalta toimenpide, jota ensin pidetään väliaikaisena, jolloin siihen siis komission
väitteen mukaan sovellettaisiin perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohtaa, voisi
sittemmin muuttua pysyväksi, minkä takia enää ei olisi komission mukaan kyse
valtiontuesta. Tässä tilanteessa komission ehdottaman valtiollisen toimenpiteen
pysyvyyttä koskevan arviointiperusteen soveltamisesta aiheutuisi
perustamissopimuksen 92 artiklan sovellettavuutta koskevaa sellaista epävarmuutta,
että tämä arviointiperuste on ristiriidassa oikeusvarmuuden periaatteen kanssa.
- 57.
- Toisesta arviointiperusteesta, jonka mukaan kyseisellä toimenpiteellä ei pyritä
rahoittamaan tiettyä toimenpidettä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa
edellä esitetyin tavoin, että 92 artiklan 1 kohdassa ei tehdä eroa valtioiden
toimenpiteiden syiden tai tavoitteiden vaan niiden vaikutusten perusteella (em. asia
Ranska v. komissio, tuomion 20 kohta). Kuten riidanalaisesta päätöksestäkinilmenee, kyseessä olevalla toimenpiteellä pyrittiin tosiasiallisesti kasvattamaan
muita kuin julkisia maksuja saavien varallisuutta pysyvästi.
- 58.
- Vaikka oletettaisiin, että tällaiseen arviointiperusteeseen voitaisiin pätevästi vedota,
jotta voitaisiin erotella toisistaan verotukselliset toimenpiteet, joihin sovelletaan
perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohtaa ja toimenpiteet, joihin sitä ei sovelleta,
on joka tapauksessa niin, että komission väite, jonka mukaan maksujen
muuttamisella ei pyritty rahoittamaan tiettyä toimenpidettä, on ristiriidassa
riidanalaisessa päätöksessä esitetyn toteamuksen kanssa, jonka mukaan vuodesta
1984 lähtien kilpailuja järjestävien yhtiöiden tilanne oli tappiollinen joten
täydentääkseen saneerausohjelmaa Ranskan viranomaiset ovat muuttaneet
maksujen osuuksia (ks. riidanalaisen päätöksen IV osa, 3 kohta). Tätä komission
toteamusta on sitä paitsi tulkittava yhdessä menettelyn aloittamista koskevan kirjeen
kanssa, jonka mukaan PMU on voinut selvitä toimintojensa atk:lle siirtämisestä ja
uudelleen järjestämisestä aiheutuneista, hallinnollisten velvoitteidensa organisoinnin
kannalta tarpeellisista kuluista kaikkien PMU:lle myönnettyjen taloudellisten etujen
takia.
- 59.
- Kolmas komission esittämä arviointiperuste koskee sitä, että Ranskan viranomaisten
päättivät alentaa julkista maksua vain vähän, ja siitä ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että kuten asiaa koskevasta oikeuskäytännöstä
ilmenee, tuen suhteellisen vähäinen merkitys ei sulje lähtökohtaisesti pois
perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan soveltamista (asia C-142/87, Belgia v.
komissio, tuomio 21.3.1990, Kok. 1990, s. I-959, 43 kohta ja yhdistetyt asiat
C-278/92, C-279/92 ja C-280/92, Espanja v. komissio, tuomio 14.9.1994, Kok. 1994,
s. I-4103, 42 kohta). Vaikka oletettaisiin, että julkisen maksun alentamisen
vähäisyydellä voitaisiin joissakin tapauksissa perustella se, että
perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta, tässä asiassa ei kuitenkaan
ole riitautettu sitä, että riidanalaisen päätöksen mukaan maksujen muuttamisen
vaikutuksena on ollut kasvattaa muita kuin julkisia maksuja saavien varallisuutta.
Vaikka julkisen maksun alentamista voitaisiinkin pitää numeerisesti vähäisenä (noin
1,6 prosenttia), tämä ei tarkoita, että kyse olisi absoluuttiselta määrältään pienestä
alentamisesta. Kuten kirjeestä, jolla menettely aloitettiin, ja asiakirja-aineistosta (ks.
edellä 5 kohta) ilmenee, PMU hyötyi pelkästään vuonna 1986 180 miljoonaa FRF.
Kun otetaan huomioon, että kyseinen toimenpide oli pysyvä, PMU sai vuosittain
hyväkseen tällaisen määrän, joten sellainen päätelmä ei ole perusteltu, jonka
mukaan vähäisestä maksun alentamisesta aiheutui ainoastaan minimaalista etua
PMU:lle. Tältä osin on lisättävä, että PMU:n pelkästään vuonna 1986 saamaa
180 miljoonan FRF:n määrää ei myöskään voida pitää pienten ja keskisuurten
yritysten valtion tukia koskevista yhteisön suuntaviivoista 20.5.1992 annetussa
komission tiedonannossa (EYVL C 213, 19.8.1992, s. 2) esitettyjen, komission
valtiontukipolitiikkaa koskevien suuntaviivojen mukaisena vähämerkityksisenä
tukena. Tätä tiedonantoa sovellettiin riidanalaisen päätöksen antamisajankohtana,
ja sen mukaan määrä, jota pienemmän tuen osalta voidaan katsoa, että 92 artiklan
1 kohtaa ei sovelleta, on 50 000 ecua maksettuna kolmen vuoden aikana. Mutta
180 miljoonaa FRF, joka vastaa noin 27 137 000 ecua ja joka maksetaan yhtenä
vuonna, on selvästi tätä kynnysarvoa suurempi summa.
- 60.
- Komissio väittää, että kantajan mainitsemasta budjettiministeriön valtiosihteerin
toteamuksesta (ks. edellä 42 kohta) ilmenee, että kyseinen toimenpide koskee joka
tapauksessa ainoastaan kilpailuja järjestäviä yhtiöitä, ei PMU:ta. Tämän väitteen
osalta on todettava, että riidanalainen päätös on sen kanssa ristiriidassa, sillä päätös
koskee ainoastaan Ranskan viranomaisten pelkän PMU:n hyväksi toteuttamia
toimenpiteitä (ks. tältä osin kirje, jolla aloitettiin perustamissopimuksen 93 artiklan
3 kohdan mukainen menettely, ja riidanalaisen päätöksen V osa). Riidanalaisessa
päätöksessä ei ole todettu, että syynä siihen, ettei perustamissopimuksen 92 artiklan
1 kohtaa sovellettu tältä osin, olisi se, että kyseessä oleva toimenpide ei koske
PMU:ta, jonka osalta menettely on avattu, vaan kilpailuja järjestäviä yhtiöitä.
- 61.
- Tämän saman komission väitteen kanssa ovat sitä paitsi ristiriidassa kaikki väitteet,
jotka se on esittänyt etenkin vastineessaan, jossa se toteaa, että riidanalaisessa
päätöksessä tehty arviointi kyseessä olevasta toimenpiteestä on perusteltavissa sillä,
että etenkin verotus haittasi PMU:n toimintaa ja oli tarpeen korjata tilanne ja
että tämän toimenpiteen vaikutuksena oli PMU:n tehokkuuden parantaminen,
minkä takia Ranskan valtionkassa sai huomattavasti tuloja. Joskin on totta, kuten
edellä mainitusta toteamuksesta (ks. edellä 42 kohta) ilmenee, että Ranskan valtio
myönsi 180 miljoonan FRF:n tuen näiden yhtiöiden hyväksi, samasta
toteamuksesta ilmenee myös, että tästä tuesta oli tehty sopimus Ranskan valtion,
kilpailuja järjestävien yhtiöiden ja PMU:n välillä ja että tuella pyrittiin muun
muassa auttamaan kilpailuja järjestäviä yhtiöitä, jotka ovat PMU:n jäseniä,
irtisanomaan lähinnä PMU:sta noin 1000 henkeä. Niinpä tätä komission väitettä
ei voida hyväksyä.
- 62.
- Edellä esitetystä seuraa, että edellä mainitulla kolmella arviointiperusteella,
sellaisina kuin niitä on tässä asiassa sovellettu, ei voida perustella päätelmää, jonka
mukaan maksun alentaminen ei ole perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa
tarkoitettu tuki vaan kyseisen järjestelmän luonteen ja rakenteen takia
perusteltavissa oleva veromukautus. Siten riidanalainen päätös on tältä osin
kumottava.
Likviditeettitilanteen helpottaminen siten, että PMU voi lykätä joidenkin
vedonlyöntimaksujen tilittämistä
Tiivistelmä asianosaisten ja väliintulijan väitteistä ja niiden perusteluista
- 63.
- Kantaja väittää, että maksut, joiden tilittämistä on lykätty, ovat julkisia, minkä
komissio on sitä paitsi myöntänyt riidanalaisen päätöksen V osan 5 kohdassa. Sitä,
että valtio perii tällaisia julkisia maksuja ja käyttää niiden tuoton kokonaan tai
osittain, voidaan tätä koskevan oikeuskäytännön mukaan pitää
perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena. Siten
Ranskan valtion päätökseen, jolla PMU:lle annettiin lupa lykätä valtiolle kuuluvien
maksujen tilittämistä, sovelletaan tässä perustamissopimuksen artiklassa määrättyä
kieltoa (asia 78/76, Steinike & Weinlig, tuomio 22.3.1977, Kok. 1977, s. 595; asia
222/82, Apple and Pear Development Council, tuomio 13.12.1983, Kok. 1983,
s. 4083 ja asia 290/83, komissio v. Ranska, tuomio 30.1.1985, Kok. 1985, s. 439).
- 64.
- Kantajan mukaan valtiolle kuuluvien maksujen valtiolle tilittämistä koskevien
oikeussääntöjen muuttamista ei voida pitää hevoskilpailuihin sovellettavan
veroprosentin yleisenä muutoksena, toisin kuin komissio väittää, koska tämä muutos
hyödyttää PMU:ta eikä yleensä hevoskilpailualaa. Kantajan mukaan se, että
likviditeettitilanteen helpottaminen hyödyttää myös PMU:n jäseninä olevia kilpailuja
järjestäviä yhtiöitä, ei mitenkään muuta sitä, että kyse on PMU:lle myönnetystä
tuesta ja että tuki ei ole yleisluontoinen, sillä kilpailuja Ranskassa järjestävistä 275
yhtiöstä ainoastaan kymmenen on PMU:n jäseniä, minkä lisäksi vedonlyönnistä
niillä kilparadoilla, jotka eivät kuulu PMU:n jäsenille, alle yksi prosentti on PMU:n
järjestämää. Tämä vahvistetaan yhtäältä Ranskan tilintarkastustuomioistuimen
kertomuksessa vuodelta 1987, sillä sen mukaan maksujen tilittämistä valtiolle
koskevien oikeussääntöjen muuttamisella pyrittiin auttamaan PMU:ta selviämään
kuluista, joita oli aiheutunut sen myyntipisteiden komissioiden kohoamisesta, ja
toisaalta tämä vahvistetaan Ranskan talous-, valtiovarain- ja yksityistämisministeriön
kyseiseen kertomukseen antamassa vastauksessa, sillä sen mukaan PMU:ta varten
säädetty verojärjestelmä poikkeaa yleisesti sovellettavasta lainsäädännöstä.
- 65.
- Kantaja päättelee, että kyseessä on ad hoc -tyyppinen, tilapäinen, tiettyä yritystä
hyödyttävä maksujärjestelmän muutos, joten kun otetaan huomioon oikeuskäytäntö,
jonka mukaan valtiontukena on pidettävä verojärjestelmää, joka hyödyttää tiettyä
alaa, vaikka pysyvästikin (asia 70/72, komissio v. Saksa, tuomio 12.7.1973,
Kok. 1973, s. 813 ja asia 310/85, Deufil v. komissio, tuomio 24.2.1987, Kok. 1987,
s. 901), näin on sitä suuremmalla syyllä, kun on kyse yhtä ainoata yritystä
hyödyttävistä toimenpiteistä.
- 66.
- Komissio väittää, että maksujen tilittämistä valtiolle koskevan järjestelmän
muuttaminen on perusteltua sen takia, että Ranskan viranomaiset halusivat, että
PMU:n maksujen tilittämistä koskeva järjestelmä vastaa lottomaksuja koskevaa
järjestelmää (riidanalaisen päätöksen IV osa, 5 kohta), mutta kantajan mukaan tätä
väitettä ei pidä ottaa huomioon ensinnäkään, koska se ei ilmene komission
riidanalaisessa päätöksessä esittämästä oikeudellisesta arvioinnista, ja toiseksi, koska
komissio ei ole ilmoittanut syitä, joiden takia tilintarkastustuomioistuimen tältä osin
esittämät päinvastaiset päätelmät olisivat virheellisiä.
- 67.
- Toissijaisesti kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa
tämän osan riidanalaisesta päätöksestä perustelujen puuttumisen takia.
- 68.
- Komissio väittää, että kantajan mainitsemaa oikeuskäytäntöä, jonka mukaan tiettyä
talouden alaa hyödyttävät erityiset verotukselliset toimenpiteet ovat valtiontukea,
ei voida soveltaa, koska nyt käsiteltävänä oleva asia ei koske kaikkiin yrityksiin
sovellettavaa tavanomaista verotusta vaan yhtä ainoata toimijaa varten tarkoitettua
poikkeuksellista verojärjestelmää. Tällaiseen järjestelmään tehtyjä muutoksia ei siis
komission mukaan voida arvioida samoilla perusteilla kuin yleiseen
verojärjestelmään tehtyjä muutoksia. Kantajan väitteestä seuraisi komission
mukaan, että Ranskan viranomaiset eivät voisi koskaan muuttaa hevoskilpailujen
vedonlyöntiin sovellettavaa verotusta, mikä ei missään tapauksessa voi olla
perustamissopimuksen 92 artiklan tavoite.
- 69.
- Tältä osin komissio lisää, että vaikka yhdistetyissä asioissa C-72/91 ja C-73/91,
Sloman Neptun, antamassaan ratkaisuehdotuksessa (tuomio 17.3.1993, Kok. 1993,
s. I-887, s. I-903) julkisasiamies Darmon käyttikin poikkeuksen käsitettä siten, että
sellainen toimenpide, jota ei sovelleta kaikkiin yrityksiin tai teollisuuden aloihin,
jotka voisivat siitä hyötyä, on valtiontuki, tätä arviointiperustetta ei kuitenkaan
komission mukaan voida soveltaa sellaisenaan hevoskilpailujen vedonlyöntiin. Koska
on kyse alasta, jonka verotus on yleisesti sovellettavaa verotusta raskaampaa, ainoa
arviointiperuste, jota voidaan käyttää sen ratkaisemiseksi, onko tämän erityisen
verotuksen muuttaminen valtiontuki, on komission mukaan se, onko kyseessä
pysyvä vai tilapäinen muutos, ja ainoastaan tilapäistä muutosta voidaan pitää
valtiontukena.
- 70.
- Lisäksi komissio kiistää sen, että kyseessä oleva toimenpide hyödytti ainoastaan
PMU:ta, kun otetaan huomioon, että PMU:n perimät maksut jaetaan sen jäseninä
olevien, kilpailuja järjestävien yhtiöiden kesken, jolloin toimenpide hyödyttää niistä
jokaista. Sillä, että kilpailuja Ranskassa järjestävistä yhtiöistä ainoastaan osa on
PMU:n jäseniä, ei ole vaikutusta, sillä ainoastaan näihin sovelletaan kyseessä olevaa
verojärjestelmää.
- 71.
- Lopuksi komissio väittää, että kantajan lukuisat viittaukset Ranskan
tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen vuodelta 1987 eivät ole asiaankuuluvia,
koska tilintarkastustuomioistuin ei ole toimivaltainen ratkaisemaan, ovatko
verotukselliset tai sen luontoiset toimenpiteet perustamissopimuksen 92 artiklan
1 kohdassa tarkoitettuja valtiontukia.
- 72.
- Väliintulija yhtyy komission väitteeseen ja lisää, että kantajan väite, jonka mukaan
PMU:lle myönnetyt tuet hyödyttävät ainoastaan joitakin hevoskasvatusalan
toimijoita Ranskassa, ei ole perusteltu, koska kaikki kilpailuja järjestävät yhtiötvoivat potentiaalisesti hyötyä PMU:n palveluista.
- 73.
- Väliintulija korostaa, että kaikki PMU:n varat käytetään Ranskan
hevoskasvatukseen, sillä etuudet ja kannustuspalkkiot annetaan hevoskasvatusalalla
toimiville kasvattajille, omistajille ja muille ammattilaisille, jolloin varoista suuren
osan saavat sellaiset kilpailuja järjestävät yhtiöt, jotka eivät ole PMU:n jäseniä.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 74.
- Sitä, että komissio on kieltäytynyt luokittelemasta tarkasteltavana olevaa
toimenpidettä perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi
valtiontueksi, perustellaan sillä, että PMU:hun ja yleensäkin kilpailuja järjestäviin
yhtiöihin sovellettava verojärjestelmä ei ole yleisesti sovellettavasta
verojärjestelmästä säädetty poikkeusjärjestelmä vaan erityinen järjestelmä, joka on
perusteltavissa kyseisen alan erityispiirteillä, ja sillä, että tämä toimenpide ei ole
valtiontuki, kun sitä tarkastellaan niiden arviointiperusteiden mukaisesti, joita
komissio on soveltanut PMU:n tilittämien maksujen muuttamiseen perustuvaan
tukeen (ks. edellä 68 ja 69 kohta), koska tuki ei kohdistu vain tiettyihin
toimenpiteisiin ja koska sen vaikutuksena on ollut jatkuvasti vuodesta 1981 alkaen
lisätä muiden kuin julkisten maksujen osuutta, ilman että viranomaiset luopuisivat
väliaikaisesti tuloista (riidanalaisen päätöksen V osa, 5 kohta).
- 75.
- Ensin on siis tutkittava, saattoiko komissio perustellusti väittää, että
hevoskilpailualalla sovellettava verojärjestelmä ei sinänsä ollut yleisesti
sovellettavasta verojärjestelmästä säädetty poikkeusjärjestelmä vaan erityinen
järjestelmä, jota on tarkoitus soveltaa ainoastaan kyseisellä alalla.
- 76.
- Siltä osin kuin PMU:n toimintaan sovelletaan erityislainsäädäntöä, jolla sille taataan
yksinoikeus järjestää totalisaattoripeliä Ranskassa (ks. edellä 2 kohta), ja siltä osin
kuin siihen sovellettavassa verojärjestelmässä otetaan huomioon paitsi tämä
erityispiirre myös Ranskan hevoskilpailuinstituution ominaispiirteet, komissio saattoi
perustellusti katsoa, että maksuja koskeva erityinen järjestelmä, jonka mukaan
määräytyy, miten vedonlyönnistä saadut varat jakautuvat valtion, vedonlyöjien,
PMU:n ja kilpailuja järjestävien yhtiöiden kesken, ei ole muihin toimintoihin
yleisesti sovellettavasta verojärjestelmästä säädetty poikkeusjärjestelmä ja että
tämän takia kyseessä olevaa toimenpidettä on tutkittava siten, että huomioon
otetaan ainoastaan hevoskilpailualalla sovellettava erityinen verojärjestelmä.
- 77.
- Kuitenkaan tämä toimenpide ei jää perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan
soveltamisalan ulkopuolelle pelkästään sillä perusteella, että se kuuluu erityiseen
järjestelmään eikä yleisestä verojärjestelmästä säädettyyn poikkeusjärjestelmään. On
siis vielä tutkittava, mitä vaikutuksia tällä toimenpiteellä on, jotta voidaan
tarkastella, onko ollut asianmukaista todeta, että tässä asiassa ei voida soveltaa
perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohtaa.
- 78.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että komissio on riidanalaisessa
päätöksessään myöntänyt, että tarkasteltavana olevalla toimenpiteellä valtion
viranomaiset ovat luopuneet osasta valtiolle kuuluvista tuloista, jolloin
vaikutuksena on ollut jatkuvasti vuodesta 1981 alkaen lisätä muiden kuin julkisten
maksujen osuutta. Kuten edellä on todettu, pysyvä tai väliaikainen valtion
toimenpide, jonka vaikutuksena on antaa taloudellisia etuja jollekin yritykselle ja
parantaa sen taloudellista tilannetta, kuuluu perustamissopimuksen 92 artiklan
1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen käsitteen alaan (ks. edellä 52 kohta), joten
erottelua sen mukaan, onko maksun tilittämistä koskeviin yksityiskohtaisiin
sääntöihin tehty muutos pysyvä vai väliaikainen, ei voida pitää riittävänä perusteena
sille, että tässä asiassa ei voitaisi soveltaa perustamissopimuksen 92 artiklan
1 kohtaa (ks. edellä 56 kohta).
- 79.
- Väitteestä, jonka mukaan julkisten maksujen tilittämistä valtionkassaan koskevan
järjestelmän muuttaminen ei ole ollut tiettyihin toimiin kohdistuva ja
poikkeuksellinen toimenpide vaan verojärjestelmän yleisluontoinen muutos, joka
hyödyttää koko hevoskilpailualaa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa,
että toisin kuin komissio väittää, riidanalaisessa päätöksessä ei ole mitään tällaista
mainintaa, ja että päätöksen IV osan 5 kohdan mukaan budjettiministeriö on
myöntänyt valtionkassalle kuuluvien maksujen tilittämisen lykkäämisoikeuden
ainostaan PMU:lle. Sitä, että Ranskassa totalisaattoripeli-instituutio voi yleisesti
hyödyttää paitsi PMU:n jäseniä myös välillisesti muita yhtiöitä, ei voida pitää tältä
osin ratkaisevana seikkana. Joskin on totta, että tietylle taloudelliselle toimijalle
myönnetty tuki voi välillisesti hyödyttää useita muita toimijoita, joiden toiminta
riippuu kyseisen tuen saajan pääasiallisesta toiminnasta, tästä ei kuitenkaan voida
päätellä, että kyseessä oleva toimenpide on perustamissopimuksen 92 artiklan
1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle jäävä yleisluontoinen toimenpide, vaan
korkeintaan, että toimenpiteeseen voidaan ehkä soveltaa perustamissopimuksen
92 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista alakohtaista poikkeusta.
- 80.
- Kuten komissio on riidanalaisessa päätöksessä korostanut (ks. V osa, 7 kohta),
perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan soveltamista varten on lisäksi
erotettava toisistaan yhtäältä PMU:n pääasiallinen toiminta eli vedonlyönnin
järjestäminen ja hoitaminen ja toisaalta sen jäsenten toiminta eli hevoskilpailujen
järjestäminen. Vaikka siis oletettaisiin, että PMU:n likviditeettitilanteen
helpottaminen hyödyttää jollakin tavalla koko hevoskilpailualaa, on kuitenkin niin,
että nämä taloudelliset edut mahdollistavat sen, että PMU parantaa asemaansa
vedonlyöntialalla sekä kotimaisilla että PMI:n välityksellä ulkomaisilla markkinoilla
kilpaillen suoraan kantajan kanssa (riidanalaisen päätöksen III osa). Joka
tapauksessa on todettava, että väitteitä, joita komissio ja väliintulija tältä osin
esittävät, ei ole mainittu riidanalaisen päätöksen oikeudellisessa arvioinnissa, joten
tältä osin on katsottava, että tämä päätös on myös puutteellisesti, jos ollenkaan,
perusteltu.
- 81.
- Komission väite, jonka mukaan kyseessä oleva valtion toimenpide liittyy
hevoskilpailualan erityisen raskaaseen verotukseen, joka on selvästi korkeampi kuin
muiden alojen verotus, esitetään ensimmäistä kertaa ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimessa eikä sitä näytetä riittävällä tavalla toteen, joten pelkästään tämän
väitteen perusteella ei ole osoitettu sitä, että komission käsitys olisi perusteltu.
- 82.
- Tämän vuoksi on todettava, että kantajan väite siitä, että 92 artiklan 1 kohtaa on
sovellettu virheellisesti PMU:n likviditeettitilanteen helpottamiseen, on perusteltu,
joten riidanalainen päätös on tältä osin kumottava.
Yhtiöverosta vapauttaminen
Tiivistelmä asianosaisten ja väliintulijan väitteistä ja niiden perusteluista
- 83.
- Kantaja väittää, että päätöksessä on oikeudellinen virhe, koska komissio on
katsonut, että PMU:n vapauttaminen yhtiöverosta perustuu yleisen verojärjestelmän
tavanomaiseen soveltamiseen, koska tämän järjestelmän mukaan veroa ei kanneta
ETEY:iltä.
- 84.
- Kantaja selvittää, että tässä tilanteessa ei ole kyse PMU:n vaan sen jäsenyhtiöiden
vapauttamisesta yhtiöverosta, kuten kantaja oli todennut 7.4.1989 päivätyssä
valituksessaan ja 5.11.1992 päivätyssä vaatimuskirjeessään. Kantaja lisää, että
Ranskan tilintarkastustuomioistuimen mukaan tällainen kilpailuja järjestävien
yhtiöiden vapauttaminen verosta on lainvastainen jopa Ranskan oikeuden mukaan.
Lisäksi tällaista vapautusta ei ole myönnetty muille kilpailuja järjestäville yhtiöille
tai jonkin toisen ETEY:n jäsenille.
- 85.
- Lopuksi kantaja riitauttaa sen, että komissio on implisiittisesti hylännyt kantajan
valituksessaan esittämän väitteen, jonka mukaan myös PMU:n vapauttaminen
tuloveroista on valtiontuki, ja kantaja väittää, että tältä osin riidanalaista päätöstä
ei ole perusteltu millään tavalla.
- 86.
- Komissio vastaa, että PMU:lta ei kanneta yhtiöveroa sen takia, että koska se on
ETEY, sillä ei ole omaa pääomaa ja sen taloudellinen tulos siirretään suoraan sen
jäsenten tulokseen, joten PMU sivuutetaan verotuksessa eli verotus kohdistuu sen
jäseniin, ei siihen itseensä. Kantaja väittää, että kilpailuja järjestävien yhtiöiden olisi
pitänyt maksaa tämä vero, mihin komissio vastaa, että se aloitti
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn ainoastaan
PMU:lle, ei kilpailuja järjestäville yhtiöille, myönnettyjen tukien osalta.
- 87.
- Siitä, että PMU:n vapauttamista tuloverosta koskeva kantajan väite on
implisiittisesti hylätty, komissio toteaa, että tätä toimenpidettä ei käsitelty
93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä,
joten riidanalainen päätös ei voinut koskea tätä vapauttamista.
- 88.
- Väliintulija myöntää, että vedonlyöntitoiminta on erillään kilpailuja järjestävien
yhtiöiden muusta toiminnasta ja että pelaajille varattu osuus on vakio, mutta
korostaa, että jos kilpailuja järjestäviltä yhtiöiltä kannettaisiin yhtiöveroa ja jos
niihin sovellettaisiin yleisesti sovellettavaa vero-oikeutta, ne maksaisivat vähemmän
veroja. Jos muille kuin pelaajille päätyvästä osuudesta (28 prosenttia panoksista)
kannettaisiin määrältään tavanomaista alv:tä (18,6 prosenttia), kilpailuja järjestävien
yhtiöiden bruttotulot kasvaisivat 22,8 prosenttiin panoksista (28 % - [28 % x 18,6
%] = 28 % - 5,2 %). PMU:n niin sanottu voitto ennen veroja olisi siis
samansuuruinen kuin tämä tulos vähennettynä PMU:n hallintokuluilla eli
17,3 prosenttia (22,8 % - 5,5 %). Tällä hetkellä yhtiövero on 33 prosenttia voitoista,
mikä tarkoittaa 5,7 prosenttia panoksista (17,3 % x 33 %). Kilpailuja järjestävien
yhtiöiden lopullinen osuus olisi siis PMU:n hallintokulujen vähentämisen jälkeen
11,6 prosenttia panoksista (17,3 % - 5,7 %), kun se on tällä hetkellä
4,55 prosenttia. Tästä seuraa, että PMU:n tämänhetkinen verotus, kun siltä ei
kanneta yhtiöveroa, ei ole kilpailuja järjestäville yhtiöille myönnetty valtiontuki.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 89.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että riidanalaisen päätöksen
mukaan PMU:n vapauttaminen yhtiöverosta johtuu yleisen verojärjestelmän
tavanomaisesta soveltamisesta, koska tällaista veroa ei kanneta ETEY:iltä. Kantaja
ei kiistä sitä, että tämä päätelmä on perusteltu, mutta väittää kuitenkin, että kuten
sen valituksesta ilmenee, tässä asiassa ei ole kyse PMU:n vaan kilpailuja järjestävien
yhtiöiden vapauttamisesta tämän veron maksamisesta.
- 90.
- On siis tutkittava, voiko riidanalaisen päätöksen laillisuuteen vaikuttaa se, että
komissio ei pitänyt tarpeellisena aloittaa kilpailuja järjestäviä yhtiöitä koskevaa
menettelyä vaan ainoastaan PMU:ta koskevan menettelyn, toisin kuin kantajan
valituksessa vaadittiin.
- 91.
- Tältä osin on todettava, että kolmansien oikeutta valittaa komissiolle
perustamissopimuksen 92 artiklan rikkomisesta ja saada se näin aloittamaan
perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely kyseessä olevaa
jäsenvaltiota vastaan ja mahdollisesti antamaan asiassa lopullinen päätös ei ole
säädelty missään johdetun oikeuden määräyksessä tai säännöksessä, joka vastaisi
6 päivänä helmikuuta 1962 annettua neuvoston asetusta N:o 17
(perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus;
EYVL 1962, 13, s. 204).
- 92.
- Jos komissio päättää päätöksellään hylätä valituksen, päätös on
perustamissopimuksen 190 artiklan mukaan kuitenkin perusteltava siten, ettähenkilöille, joita toimenpide koskee, selviää sen syyt, jotta he voivat tarpeen
vaatiessa puolustaa oikeuksiansa yhteisöjen tuomioistuimissa. Tässä asiassa kantajan
valitusta ei ole hylätty nimenomaisella hylkäyspäätöksellä vaan päinvastoin
tekemällä Ranskan hallitukselle osoitetulla ja Euroopan yhteisöjen virallisessa
lehdessä julkaistulla kirjeellä päätös perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan
mukaisen menettelyn aloittamisesta (ks. edellä 5 kohta). Jos komissio ei näin
toimiessaan ole kantajan mielestä ottanut kantaa kaikkiin valituksessa ilmoitettuihin
valtion toimenpiteisiin, kantajan olisi tässä tilanteessa pitänyt perustamissopimuksen
175 artiklan mukaisesti kehottaa komissiota tekemään ratkaisu.
- 93.
- Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että asiakirja-aineistosta
ilmenee, että Ladbroke todella vaati perustamissopimuksen 175 artiklan nojalla
11.8.1992 päivätyllä kirjeellään komissiota määrittämään kantansa valituksessa
ilmoitettuihin tukiin, joista ei ollut tehty väliaikaista päätöstä (ks. edellä 9 kohta),
ja että komissio vastasi tähän vaatimuskirjeeseen 12.10.1992 päivätyllä kirjeellään
(ks. edellä 10 kohta). Tämän komission vastauksen jälkeen Ladbroke vaati
uudestaan komissiota määrittämään kantansa, mutta kuitenkin ainoastaan niiden
toimenpiteiden osalta, joita menettelyn aloittamista koskeva päätös koski (ks. edellä
11 kohta). Koska komissio ei vastannut tähän toiseen vaatimuskirjeeseen, Ladbroke
nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa laiminlyöntikanteen, jonka se
kuitenkin peruutti riidanalaisen päätöksen antamisen jälkeen (ks. edellä
11214 kohta). Jos Ladbroke katsoi, että komission vastauksessa sen ensimmäiseen
vaatimuskirjeeseen ei määritelty kantaa kaikkiin valituksessa ilmoitettuihin
toimenpiteisiin, Ladbroken olisi pitänyt uudelleen kehottaa komissiota
määrittämään kantansa kaikkiin ilmoitettuihin toimenpiteisiin eikä pelkästään
menettelyn aloittamisen syynä oleviin toimenpiteisiin. Jos Ladbroke siitä vastoin
katsoi, että komission vastaus sen ensimmäiseen vaatimuskirjeeseen oli kannan
määrittely, jolla implisiittisesti hylättiin se osa valitusta, joka koski nyt
tarkasteltavana olevaa toimenpidettä, sen olisi pitänyt nostaa perustamissopimuksen
173 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu kumoamiskanne.
- 94.
- Tästä seuraa, että koska kantaja ei ole aloittanut ja jatkanut perustamissopimuksen
175 artiklassa tarkoitettua menettelyä tai nostanut säädetyssä määräajassa
kumoamiskannetta, kantaja ei voi tässä menettelyssä perustellusti riitauttaa sitä,
että komissio, joka ei ole aloittanut kyseistä toimenpidettä koskevaa menettelyä, ei
ole riidanalaisessa päätöksessä ottanut kantaa tähän toimenpiteeseen.
- 95.
- Tilanne on samoista syistä sama sen kantajan väitteen osalta, joka koskee sen
valituksessa esitetyn väitteen implisiittistä hylkäämistä, jonka mukaan PMU on
vapautettu tuloveroista.
Lunastamattomien voittojen antaminen PMU:n käyttöön
Tiivistelmä asianosaisten ja väliintulijan väitteistä ja niiden perusteluista
- 96.
- Kantaja väittää ensiksi, että riidanalainen päätös on oikeudellisesti virheellinen,
koska komissio on katsonut, että lunastamattomien voittojen antaminen PMU:n
käyttöön asetuksen nro 83-878 mukaisesti, jotta se voisi vastata sosiaalisista kuluista,
ei ole valtion tuki sillä perusteella, että voitot ovat muihin kuin julkisiin maksuihin
kuuluvia tavanomaisia varoja eivätkä perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa
tarkoitettuja valtion varoja.
- 97.
- Koska Ranskan valtio päättää maksujen vahvistamisesta ja niiden osuudesta,
kantajan mukaan on erheellistä luokitella kyseiset varat muiksi kuin julkisiksi
maksuiksi, sillä kaikki julkisoikeudellisilla toimilla tapahtuvat varojen siirrot
PMU:lle ovat valtiontukia. Vaikka lunastamatta jääneitä voittoja olisi pidettävä
kilpailuja järjestävien yhtiöiden tavanomaisina varoina, on joka tapauksessa niin,
että asetuksen nro 83-878 27 §:llä tehty muutos on valtiontuki, koska päätös, jonka
mukaan PMU saattoi pitää nämä määrät, oli tehty valtion aloitteesta ja
hyväksynnällä (em. asia komissio v. Ranska, tuomio 30.1.1985, tuomion 14 ja
15 kohta ja yhdistetyt asiat 67/85, 68/85 ja 70/85, Van der Kooy ym. v. komissio,
tuomio 2.2.1988, Kok. 1988, s. 219, 3238 kohta).
- 98.
- Seuraavaksi kantaja väittää, että lunastamattomista voitoista peräisin olevilla ja
PMU:n käyttöön annetuilla varoilla oli todellisuudessa tarkoitus maksaa
kustannukset, joita aiheutuu PMU:n vedonlyöntitoimintojen atk:lle siirtämisestä.
Tältä osin kantaja toteaa, että ennen asetuksen nro 83/878 antamista 18.7.1941
annetussa asetuksessa säädettiin, että kilpailuja järjestävät yhtiöt voivat pitää
lunastamatta jääneet voitot sillä edellytyksellä, että nämä määrät käytetään
pelkästään tiettyjen hevoskilpailualan työntekijöiden hyväksi ja että loput oli
tilitettävä valtiolle. Asetuksella nro 83/878 säädetty muutos tarkoittaa juuri sitä, että
PMU:lle annetaan lupa käyttää nämä voitot omaksi hyödykseen. Väitteensä tueksi
kantaja viittaa Ranskan tilintarkastustuomioistuimen kertomukseen, jonka mukaan
PMU:lle jätetyistä varoista, joista ei kanneta alv:tä ja joiden määrä on huomattava
(24,6 miljoonaa FRF vuonna 1985) käytetään noin 105 miljoonaa
hevoskilpailualan sosiaalisen suunnitelman rahoittamiseen, ja tästä määrästä kolme
neljäsosaa varataan PMU:lle, jotta se maksaisi osan irtisanomiskorvauksesta
vakituiselle henkilökunnalle, joka on irtisanottava sen takia, että
vedonlyöntitoimintoja siirretään atk:lle (noin 75 miljoonaa FRF 750 työntekijälle).
- 99.
- Lopuksi kantaja väittää, että koska Ranskan yleisen verolain 281 bis §:ssä
säädetään, että totalisaattoripelin järjestäjien saamasta korvauksesta kannetaan
alv:tä, sitä, että PMU ei ole arvonlisäverovelvollinen lunastamattomien voittojen
osalta, on myös pidettävä perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa
tarkoitettuna valtiontukena, joten päätös on myös tällä perusteella oikeudellisesti
virheellinen.
- 100.
- Komissio huomauttaa, että kyseisiä määriä voidaan Ranskassa käyttää ainoastaan
tietyntyyppisiin sosiaalimenoihin. Se korostaa, että asetuksen nro 74/954
voimaantulosta lähtien määrät, joita ei käytetä tällä tavalla, tilitetään valtiolle ja että
asetuksella nro 83/878 on ainoastaan muutettu sitä, minkätyyppisiin menoihin
lunastamatta jääneitä voittoja saadaan käyttää. Se, että tämän muutoksen takia
valtiolle tilitettävien lunastamattomien voittojen osuus on pienentynyt, ei siis
komission mukaan tarkoita, että kyseessä on valtiontuki.
- 101.
- Komissio väittää, että syynä siihen, että kantaja riitauttaa kyseisten määrien
luokittelun muiksi kuin julkisiksi maksuiksi (non-public levies), on englanninkielisen
käsitteen levy käytön aiheuttama sekaannus, sillä se viittaa veroluontoiseen
maksuun. Kantaja on siis virheellisesti katsonut, että PMU:n 100 FRF:n
vedonlyönnistä perimät 30 FRF (ks. edellä 16 kohta) olisivat valtion maksuja ja että
mikä tahansa tämän määrän jakaminen olisi valtiontuki. Todellisuudessa ainoastaan
Ranskan viranomaisten perimä 18 FRF:n suuruinen osa tästä 30 FRF:sta on
veroluontoinen maksu käsitteen varsinaisessa tarkoituksessa. Koska siis kyse on
muusta kuin julkisesta maksusta, jota ei tilitetä valtiolle ja jota siis ei voida pitää
veroluontoisena maksuna, valtion varoja koskeva edellytys ei komission mukaan
tässä asiassa täyty.
- 102.
- Komissio lisää, että vaikka se ei vastineissaan ole yrittänyt osoittaa vääräksi
kantajan väitettä, jonka mukaan kyseisen toimenpiteen tarkoituksena oli
myötävaikuttaa PMU:n toimintojen atk:lle siirtämiseen, se, että PMU sai käyttää
lunastamatta jääneitä voittoja maksaakseen osan tarpeettomaksi käyneen
henkilöstön irtisanomiskorvauksesta, oli sosiaalinen toimenpide, joka hyödytti
enemmän irtisanottua henkilöstöä kuin PMU:ta itseään.
- 103.
- Kantaja väittää, että se, että lunastamatta jääneistä voitoista ei kanneta alv:tä, on
valtiontuki, miltä osin komissio toteaa, että kyse on uudesta väitteestä, jota ei
esitetty valituksessa ja jota ei siis voitu ottaa huomioon riidanalaisessa päätöksessä.
- 104.
- Väliintulija toteaa, että asetuksen nro 74-954 antamiseen asti lunastamatta jääneet
voitot kuuluivat kokonaisuudessaan kilpailuja järjestäville yhtiöille ja että tällä
asetuksella ainoastaan rajoitettiin näiden voittojen mahdollinen käyttö tiettyihin
kilpailuja järjestävien yhtiöiden sosiaalisiin menoihin, jolloin käyttämättä jääneet
voitot tilitettiin aina valtiolle (asetuksen 20 §:n 4 momentti). Asetuksella nro 83-878
ainoastaan laajennettiin näiden voittojen mahdollisia käyttötarkoituksia siten, että
niitä voitiin käyttää muihin, kilpailuja järjestävien yhtiöiden toimintaan suoraan
liittyviin toimintoihin kuten valvonta- ja toimintakuluihin, kasvattamiseen
rohkaisemiseen ja kilpailujen ja vedonlyöntien järjestämiseen liittyviin
investointeihin (asetuksen 27 §). Kilpailuja järjestävät yhtiöt ovat yhtä hyvin ennen
vuotta 1974, vuosina 19741983 kuin vuoden 1983 jälkeenkin voineet aina käyttää
lunastamatta jääneet voitot kokonaan, sillä ainoastaan mahdolliset käyttökohteet
ovat vaihdelleet, joten oli perusteltua katsoa, että varat olivat kilpailuja järjestävien
yhtiöiden tavanomaisia varoja.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 105.
- Aluksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa osapuolten väitteistä
ilmenevän, että kyseessä oleva toimenpide on vaikuttanut siten, että kilpailuja
järjestävät yhtiöt ovat voineet maksaa muun muassa PMU:n sosiaalisia maksuja,
joiden syynä oli tarpeettomaksi käyneen henkilökunnan irtisanominen. Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin arvioi, että aluksi on tutkittava, ovatko lunastamattomien
voittojen muodostamat varat komission tarkoittamia tavanomaisia varoja, sillä näin
väittäessään komissio katsoo, että yksi perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdan
soveltamisedellytyksistä eli valtion varojen siirtäminen ei tässä asiassa täyty.
- 106.
- Tältä osin on todettava, kuten asiakirja-aineistosta ilmenee, että vaikka
lunastamatta jääneet voitot kuuluivat ennen vuotta 1974 kokonaisuudessaan
kilpailuja järjestäville yhtiöille, asetuksella nro 74-954 rajoitettiin ensimmäistä kertaa
näiden voittojen käyttö tiettyihin sosiaalisiin menoihin, jolloin voitot, joita ei tällä
tavalla käytetty, oli tilitettävä valtiolle. Kyseisen asetuksen 20 §:n 4 momentissa
säädettiin seuraavaa: Kilpailuja järjestävät yhtiöt voivat saada vuosittain niiden
budjetin hyväksymiseen toimivaltaiselta viranomaiselta luvan käyttää
lunastamattomien voittojen tuoton henkilökuntansa avustuksiin, tukiin, vakuutuksiin
tai lisäeläkkeisiin, mutteivät muihin etuuksiin. Nämä määrät on tilitettävä jollekin
jäljempänä 25 §:ssä mainituista elimistä tai ammatilliselle koulutuskeskukselle. Se
osa lunastamattomien voittojen tuotosta, jota ei käytetä edellä määriteltyjen
toimintojen rahoittamiseen, tilitetään valtion yleiseen budjettiin.
- 107.
- Tästä Ranskan lainsäädännön säännöksestä ilmenee, että kilpailuja järjestävien
yhtiöiden mahdollisuutta käyttää lunastamatta jääneitä voittoja rajoitettiin niiden
käytön osalta (sosiaaliset kulut), minkä lisäksi se riippui niiden budjetin
hyväksymiseen toimivaltaisen viranomaisen etukäteen antamasta luvasta. Edellä
mainitussa asetuksessa säädetään, että nämä viranomaiset ovat maatalousministeriö
ja talous- ja valtiovarainministeriö (ks. asetuksen 22 ja 23 §), ja asetuksessa nro
83-878, jolla on korvattu asetus nro 74-954, säädetään, että nämä viranomaiset ovat
maatalous- ja budjettiministeriö (asetuksen nro 83-878 29 ja 30 §). Jos olisi
katsottu, että lunastamattomien voittojen käyttäminen on tavanomaista varallisuutta,
kuten riidanalaisessa päätöksessä korostetaan, Ranskan lainsäätäjän ei olisi
tarvinnut lainsäädännöllä rajoittaa niiden käyttöä tiukasti määriteltyihin menoihin
ja säätää, että jos niitä ei näin käytetä, ne kuuluvat automaattisesti valtion
budjettiin.
- 108.
- Näin ollen kyseisiä varoja ei voida pitää kilpailuja järjestäville yhtiöille ja PMU:lle
kuuluvina tavanomaisina varoina vaan valtion varoina, joiden kuuluminen valtion
budjettiin riippuu tiettyjen lainsäätäjän määrittelemien edellytysten täyttymisestä.
- 109.
- Näin voidaan päätellä myös asetuksesta nro 83-878, jolla Ranskan lainsäätäjä
laajensi lunastamattomien voittojen käyttömahdollisuuksia, kuten Ranskan hallitus
ja komissio ovat korostaneet, muihin kilpailuja järjestävien yhtiöiden toimintoihin
kuten yhtiöiden ja kilpatallien henkilökunnan sekä kilparatsastajien ammatillista
koulutusta varten myönnettävien luottojen tai vakuutus- taikka lisäeläke-etuuksien
myöntämiseen (asetuksen 27 §:n 5 momentti). Tällä tavalla Ranskan lainsäätäjä on
siis tosiasiallisesti luopunut varoista, jotka muuten olisi pitänyt tilittää valtion
budjettiin, joten myös tästä syystä tältä osin täyttyy perustamissopimuksen
92 artiklan 1 kohdan soveltamisen edellytys, joka koskee valtion varojen siirtämistä
edunsaajalle.
- 110.
- Siltä osin kuin näitä varoja on käytetty muun muassa sosiaalisten menojen
rahoittamiseen, kuten riidanalaisessa päätöksessä todetaan, varoilla on
vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vähennetty yrityksen tavanomaisia
sosiaalimenoja, joten sitä on pidettävä yritykselle myönnettynä tukena (em. tuomiot
asioissa Italia v. komissio ja Steinike & Weinlig).
- 111.
- Komission päätelmä, jonka mukaan kyseinen toimenpide ei ole valtiontuki, vaikka
sillä rahoitetaan totalisaattoripelien järjestämiseen sidoksissa olevien kilpailuja
järjestävien yhtiöiden sosiaalikuluja, koska toimenpiteellä ei siirretä valtion varoja,
perustuu virheellisille oletuksille ja on siis hylättävä.
- 112.
- Kantaja väittää, että myös se, että PMU ei ole lunastamattomista voitoista
arvonlisäverovelvollinen, on valtiontuki, minkä osalta on todettava, että kantaja ei
esittänyt väitettä valituksessaan eikä sitä käsitelty 92 artiklan mukaista menettelyä
aloitettaessa, joten kantaja ei voi moittia komissiota siitä, ettei se käsitellyt
kysymystä riidanalaisessa päätöksessään.
Vapauttaminen säännöstä, jonka mukaan alv on tilitettävä yhden kuukauden
määräajassa, 1.1.1989 lukien
Tiivistelmä asianosaisten ja väliintulijan väitteistä ja niiden perusteluista
- 113.
- Kantaja väittää, että vaikka komissio katsoo riidanalaisessa päätöksessään, että
vaikutukset, joita on ollut sillä, että PMU on vapautettu velvollisuudesta tilittää alv
yhden kuukauden määräajassa, on vuodesta 1989 lähtien kompensoitu sillä, että
kilpailuja järjestävien yhtiöiden oli annettava valtionkassaan pysyvä vakuus, komissio
ei kuitenkaan mainitse tämän vakuuden tarkkaa arvoa eikä sitä, millä perusteella
määrää säännöllisesti tarkistetaan. Näiden tietojen puuttuminen on sitäkin
arveluttavampaa, kun komissio on sillä perusteella, että tämä vakuus on olemassa,
tehnyt erilaisen päätelmän kuin alun perin väliaikaisessa päätöksessään.
- 114.
- Kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta prosessinjohtotoimena
määräämään yhtäältä, että komission on ilmoitettava vuonna 1989 valtionkassaan
tehdyn pysyvän vakuuden arvo, sen tarkistamiseksi käytetyt arviointiperusteet ja
tehtyjen tarkistusten ajankohta, ja toisaalta, että Ranskan hallituksen on
ilmoitettava, minkä verran alv-järjestelmästä poikkeaminen maksoi Ranskan
valtiolle vuosittain ja miten korkea oli vuotuinen korko, joka kyseiselle vakuudelle
maksettiin 1.7.19891.7.1993, jolloin riidanalaisesta toimenpiteestä lopulta luovuttiin.
- 115.
- Komissio väittää, että riidanalaisen päätöksen pätevyyteen ei vaikuta se, että
komissio teki alun perin erilaisen päätelmän väliaikaisessa päätöksessään siltä osin
kuin oli kyse vapauttamisesta säännöstä, jonka mukaan alv on tilitettävä yhden
kuukauden määräajassa.
- 116.
- Kyseessä olevan vakuuden määrästä komissio toteaa, että vuoteen 1988 asti määrä
oli kiinteä 14 miljoonaa FRF, ja se korotettiin runsaaseen 16 miljoonaan FRF:iin
vuonna 1989 ja lähes 20 miljoonaan FRF:iin vuonna 1993.
- 117.
- Väliintulija toteaa, että kuten asiakirja-aineistosta ilmenee, valtionkassalla on ollut
vakuus vuodesta 1969 lähtien eikä vuodesta 1989 lähtien, kuten riidanalaisessa
päätöksessä todetaan, joten kyseessä oleva valtion toimenpide ei ole koskaan ollut
valtiontuki. Väliintulija lisää, että se, että Ranskan viranomaiset eivät ole
kiinnittäneet komission huomiota tähän seikkaan menettelyn kuluessa, johtuu siitä,
että tällä komission erehdyksellä ei ollut mitään käytännön seurauksia riidanalaisen
toimenpiteen arvioinnille.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 118.
- Komission ja väliintulijan menettelyn aloittamisesta lähtien tältä osin käymän
kirjeenvaihdon perusteella, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on saanut
sitä pyydettyään, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että Ranskan
viranomaiset olivat menettelyn kuluessa selvästi ilmoittaneet komissiolle, että
vastineena siitä, että kilpailuja järjestävät yhtiöt vapautettiin 1.8.1969
velvollisuudesta tilittää alv yhden kuukauden määräajassa, niiden oli kyseisestä
päivämäärästä alkaen annettava valtionkassaan pysyvä vakuus (Ranskan Euroopan
yhteisöissä toimivan pysyvän edustuston 7.2.1992 päivätty kirje komissiolle).
- 119.
- Lisäksi komissio todella myönsi suullisessa käsittelyssä, että kyseinen pysyvä vakuus
oli annettu vuodesta 1969 eikä vuodesta 1989 lähtien ja että tältä osin päätös oli
ilmeisen virheellinen.
- 120.
- Tästä seuraa, että komission olisi pitänyt tutkia, vaikuttiko valtionkassaan annettu
pysyvä vakuus siten, että sillä kompensoitiin alv:n tilittämisvelvollisuuden
lykkäämisestä aiheutuvat likviditeettiedut, ja tämä olisi pitänyt tutkia vuodesta 1969
tai ainakin vuodesta 1985, jolloin itsenäinen oikeushenkilö PMU perustettiin, eikä
vuodesta 1989. Koska komissio ei ole tutkinut asiaa yksityiskohtaisesti vuodesta
1969 tai vuodesta 1985, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei voi ratkaista sitä,
onko edellä mainitulla pysyvällä vakuudella jo vuodesta 1969 lähtien tosiasiallisesti
kompensoitu valituksessa ilmoitetut likviditeettiedut sillä tavalla, että kyseessä oleva
toimenpide ei ole koskaan voinut olla valtiontuki, ja jos tilanne on päinvastainen,
mistä päivämäärästä alkaen annetuksi väitetty tuki on todella ollut olemassa sen
takia, että ilmoitetuista eduista ei ole tosiasiallisesti annettu vastinetta.
- 121.
- Tähän päätelmään eivät vaikuta luvut, joita komissio on esittänyt vastatessaan
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kysymyksiin ja jotka oli mainittu
Ranskan Euroopan yhteisöissä toimivan pysyvän edustuston kirjeessä komissiolle
(ks. edellä 118 kohta). Näistä luvuista ilmenee, että vaikka on totta, että vuosina
1985, 1986 ja 1990 pysyvällä vakuudella ilmeisesti kompensoitiin sen edun
keskimääräinen kuukausittainen vaikutus, jonka PMU sai, kun se oli vapautettu
säännöstä, jonka mukaan alv on tilitettävä yhden kuukauden määräajassa, on
kuitenkin niin, että vuosina 1987, 1988 ja 1989 PMU oli hyötynyt
kokonaisuudessaan 7 968 000 FRF. Koska komissio ei edellä esitetyistä syistä (ks.
119 kohta) ole arvioinut näitä lukuja päätöstä tehdessään, ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin ei voi edellä mainittujen, kysymyksiinsä saamiensa
osapuolten kirjallisten vastausten perusteella ratkaista, onko kyse valtiontuesta, sillä
näin tehdessään se puuttuisi perustamissopimuksen 92 artiklalla pelkästään
komissiolle ja kansalliselle tuomioistuimelle uskottuun toimivaltaan.
- 122.
- Koska komissio on joka tapauksessa arvioinut kyseessä olevaa toimenpidettä
virheellisesti, on syytä hyväksyä kantajan vaatimukset ja kumota tämä osa
riidanalaisesta päätöksestä.
Perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan virheellinen soveltaminen
Kantajan esittämät oikeudelliset perusteet ja perustelut
- 123.
- Kantaja väittää, että minkään riidanalaisessa päätöksessä valtiontueksi luokitellun
toimenpiteen ei voida katsoa perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan
c alakohdan mukaan soveltuvan yhteismarkkinoille; nämä toimenpiteet ovat 1) se,
että vuosina 19821985 Ranskan valtio luopui PMU:n hyväksi määristä, jotka
perustuivat vedonlyöjien voittojen pyöristämiseen kymmenesosan tarkkuudella
alaspäin; 2) vapauttaminen vuotta 1989 edeltävältä ajalta säännöstä, jonka mukaan
alv on tilitettävä yhden kuukauden määräajassa; ja 3) PMU:n vapauttaminen
vuoteen 1989 asti työnantajien velvollisuudesta osallistua subventoitujen asuntojen
rakentamiseen.
1 Luopuminen vuosina 19821985 määristä, jotka perustuivat vedonlyöjien voittojen
pyöristämiseen kymmenesosan tarkkuudella alaspäin
- 124.
- Aluksi kantaja korostaa, että koska perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan
c alakohta on poikkeus perustavanlaatuisesta säännöstä, jonka mukaan valtiontuet
ovat kiellettyjä, sitä on tulkittava suppeasti ja sen soveltaminen riippuu siitä, että
kaksi edellytystä täyttyy. Toinen näistä on positiivinen, eli tuella on edistettävä
tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehitystä, ja toinen negatiivinen, eli
tuella ei saa muuttaa kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella
tavalla. Kantajan mukaan kumpikaan näistä edellytyksistä ei tältä osin täyty.
- 125.
- Ensinnäkin riidanalaisessa päätöksessä viitataan näiden tukien suoriin ja välillisiin
vaikutuksiin alan kehitykseen, alan kaikki taloudelliset osatekijät ja hevosjalostus
mukaan lukien sen osoittamiseksi, että kyseessä olevalla tuella helpotetaan
tiettyjen toimintojen kehitystä (positiivinen edellytys), mutta tämä viittaus ei täytä
kyseistä edellytystä, koska tukea ei ollut tarkoitettu hevosjalostukseen eikä
hevoskilpailuihin, vaan tiettyyn toimintaan eli vedonlyöntiin kilparatojen
ulkopuolella. Kantaja lisää, että PMU:n toiminnalla ei ole suoraa yhteyttä
hevoskasvatukseen ja että se prosenttiosuus liikevaihdosta, jonka PMU käyttää
hevoskasvatukseen, on alempi kuin valtion perimien maksujen osuus.
- 126.
- Tämä komission arviointi on lisäksi vastoin paitsi asiaa koskevaa yhteisöjen
tuomioistuimen oikeuskäytäntöä (asia 730/79, Philip Morris Holland v. komissio,
tuomio 17.9.1980, Kok. 1980, s. 2671) myös vastoin käytännesääntöjä, jotka
komissio on itse antanut kilpailupolitiikkaa koskevissa kymmenennessä ja
kahdennessatoista kertomuksessaan. Kymmenennestä kertomuksesta ilmenee, että
tuki soveltuu yhteismarkkinoille ainoastaan, jos sillä myötävaikutetaan
perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdassa mainittujen yhteisön tavoitteiden
toteutumiseen ja etujen ajamiseen. Lisäksi komissio on kahdennessatoista
kertomuksessaan todennut, että jotta voidaan katsoa, että tuella ei vääristetä
kilpailua yhteisen edun vastaisella tavalla, 1) sillä on myötävaikutettava kyseessä
olevan alan kehityksen edistämiseen koko yhteisön edun mukaisesti; 2) sen on
oltava välttämätön kyseisen hankkeen toteuttamiseksi; ja 3) sen toteuttamistavan
(laajuus, kesto, kilpailua vääristävä vaikutus jne.) on oltava oikeassa suhteessa
tavoiteltuihin päämääriin nähden.
- 127.
- Riidanalaisessa päätöksessä on kantajan mukaan jätetty täysin huomiotta
ensimmäinen edellä mainituista arviointiperusteista. Komissio väittää vastineessaan,
että kyseisellä tuella parannetaan totalisaattoripelin tehokkuutta ja ennen kaikkea
hevosrotua, mikä on perusteltu ja yhteisön edun mukainen tavoite, mutta kantajan
mukaan tämä on uusi peruste, jota ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei siten
voi ottaa huomioon.
- 128.
- Toinen arviointiperuste koskee sitä, onko tuki välttämätön kyseessä olevan
hankkeen toteuttamiseksi, ja tältä osin kantaja korostaa, että komissio käsitteli tätä
seikkaa ainoastaan vastineessaan, jossa se totesi, että PMU:n toimintoja ei olisivoitu siirtää atk:lle ilman kyseistä tukea. Koska tätä seikkaa ei ole millään tavalla
tutkittu, ei ole poissuljettua, että kilpailuja järjestävät yhtiöt olisivat voineet
rahoittaa toimintojensa atk:lle saattamisen joko pienentämällä palkintoja tai
ottamalla pankista lainaa.
- 129.
- Kolmannen arviointiperusteen mukaan tuen laajuuden on oltava oikeassa suhteessa
tuen tavoitteeseen, ja tästä kantaja väittää, että jos muut sen valituksessaan
ilmoittamat, PMU:n hyväksi toteutetut valtion toimenpiteet ovat valtiontukia,
päätös on pätemätön, koska komissio on arvioinut kaikkien PMU:lle myönnettyjen
tukien laajuutta kumulatiivisesti, ei erikseen. Vaikka näitä toimenpiteitä ei pidettäisi
valtiontukina, on kantajan mukaan joka tapauksessa niin, että 315 miljoonan FRF:n
suuruisen tuen vaikutuksia olisi pitänyt arvioida ottaen huomioon kaikki
taloudelliset edut, joita PMU oli saanut ja joiden määrä pelkästään vuosina
19821985 oli edellä mainitun Ranskan tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen
mukaan 1,3 miljardia FRF.
- 130.
- Siitä, vääristääkö kyseessä oleva tuki kilpailua yhteisön edun vastaisella tavalla
(negatiivinen edellytys), kantaja toteaa, että komission riidanalaisessa päätöksessään
antama vastaus, jonka mukaan PMU:n toimintojen saattamista atk:lle suunniteltiin
aikana, jolloin PMU ei ollut laajentanut toimintojaan ulkomaille ja jolloin se ei sitä
harkinnutkaan, perustuu virheellisille olettamille. Kuten ilmenee PMU:n
toimitusjohtajan totalisaattoripeliä järjestävien eurooppalaisten yhdistysten
kuudennessa konferenssissa Lontoossa toukokuussa 1987 pitämästä puheesta
tehdystä selonteosta, PMU harkitsi jo kyseisenä ajankohtana eli ennen PMI:n
perustamista toimintansa laajentamista ulkomaille. Tämän päätelmän vahvistaa
kantajan mukaan sitä paitsi vastaus, jonka PMU:n toimitusjohtaja antoi samaan
aikaan kuin edellä mainitun ilmoituksen Ranskan tilintarkastustuomioistuimen
ensimmäiselle presidentille ja joka koski kilpailujen järjestämistä ja PMU:n
toimintaa koskevien tietojen liittämistä tilintarkastustuomioistuimen julkiseen
kertomukseen. Tässä vastauksessaan PMU:n toimitusjohtaja pahoitteli kyseisen
kertomuksen julkaisemisen vaikutuksia hetkenä, jolloin PMU neuvotteli sellaisten
valtioiden kanssa, jotka halusivat hyötyä sen kokemuksesta kilpailuihin liittyvän
vedonlyönnin järjestämisessä, ja jolloin PMU:n oli vuonna 1992 kohdattava kilpailu
12 jäsenvaltion Euroopassa.
- 131.
- Lopuksi kantaja väittää, että kun yritys a) saa laajaa tukea, b) ei ole
kilpailutilanteessa monopoliasemansa vuoksi ja kun se c) käyttää tätä tukea
kilpaillakseen muiden yritysten kanssa ulkomaisilla markkinoilla,
perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdassa mainitun negatiivisen
edellytyksen ei pääsääntöisesti voida katsoa täyttyvän, sillä tällainen tilanne on
ristiriidassa yhtenäismarkkinoiden perustavanlaatuisen periaatteen kanssa, koska
näille markkinoille on tyypillistä vapaa kilpailu.
2 Vapauttaminen säännöstä, jonka mukaan alv on tilitettävä yhden kuukauden
määräajassa, vuotta 1989 edeltävältä ajalta
- 132.
- Kantaja väittää, että koska riidanalaisessa päätöksessä katsottiin, että tuki, joka
perustuu vapauttamiseen säännöstä, jonka mukaan alv on maksettava yhden
kuukauden määräajassa, soveltuu yhteismarkkinoille vuoteen 1989 asti samojen
syiden takia kuin tuki, joka perustui luopumiseen vuosina 19821985 määristä, jotka
perustuivat vedonlyöjien voittojen pyöristämiseen kymmenesosan tarkkuudella
alaspäin, tästä seuraa, että edellä esitetyillä perusteilla (ks. 124131 kohta)
myöskään tämän vapauttamisen osalta ei voida katsoa, että perustamissopimuksen
92 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamisen edellytykset täyttyisivät.
- 133.
- Komissio väitti vastineessaan, että tältä osin positiivinen edellytys täyttyy, sillä tuki
soveltuu yhteismarkkinoille 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella, koska
tuen tavoitteena on hevosjalostus eikä pelkästään PMU:n tai kilpailuja järjestävien
yhtiöiden toiminnan jatkaminen, mutta tämä on kantajan mukaan uusi perustelu,
jota ei ole riidanalaisessa päätöksessä, jonka mukaan kyseisen tuen häiritsevillä
vaikutuksilla ei mitätöidä mahdollisia vaikutuksia alan kehitykseen, johon
päätöksen mukaan kuuluu sekä hevosjalostus että vedonlyöntitoiminta kilparatojen
ulkopuolella.
- 134.
- Lopuksi kantaja väittää, että koska tässä tapauksessa on kyse tiettyyn toimintaan
myönnetystä tuesta, sen voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille ainoastaan
poikkeuksellisessa tilanteessa (kilpailupolitiikkaa koskeva kahdestoista kertomus,
160 kohta ja em. asia Deufil v. komissio), jollaisesta ei ole kyse tässä asiassa.
3. Vapauttaminen vuoteen 1989 asti velvollisuudesta osallistua rakentamiseen
- 135.
- Komission mukaan PMU:lle myönnettyyn tukeen, jonka perusteena on
vapauttaminen velvollisuudesta osallistua rakentamiseen, voidaan aivan samalla
tavalla kuin vapauttamiseen säännöstä, jonka mukana alv on maksettava yhden
kuukauden määräajassa, soveltaa vuoteen 1989 asti perustamissopimuksen
92 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaista poikkeusta, mutta kantajan mukaan
riidanalaisessa päätöksessä on tältä osin oikeudellinen virhe samalla perusteella
kuin edellä esitettiin niiden tukien osalta, joiden perusteena on vedonlyöjien
voittojen pyöristäminen kymmenesosan tarkkuudella alaspäin ja vapauttaminen
alv:tä koskevista säännöistä (124133 kohta).
- 136.
- Kantaja lisää, että nyt kyseessä olevan kaltainen pysyvä, noin 5 miljoonan FRF:n
suuruinen vuotuinen, tiettyyn toimintaan myönnetty tuki ei missään tapauksessa voi
täyttää perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä
positiivista edellytystä.
Komission esittämät oikeudelliset perusteet ja perustelut
- 137.
- Komissio pitää lähtökohtana riidanalaisessa päätöksessä esitettyjä perusteluja sen
tuen osalta, jonka perusteena on vedonlyöjien voittojen pyöristämiseen
kymmenesosan tarkkuudella alaspäin, sillä näiden perustelujen mukaisesti myös
kahden muun valtiontuen on todettu soveltuvan yhteismarkkinoille, ja kiistää kaikki
kantajan esittämät väitteet. Muilta osin komissio käsittelee ainoastaan
perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan täytäntöönpanoon liittyviä
olennaisia näkökohtia eli yhtäältä kyseisillä tuilla tavoiteltujen päämäärien
laillisuutta (positiivinen edellytys) ja toisaalta sitä, ettei tuista aiheudu yhteisen edun
vastaisia häiritseviä vaikutuksia markkinoilla (negatiivinen edellytys). Lopuksi
komissio kiistää kantajan väitteen, jonka mukaan komissio ei riidanalaista päätöstä
tehdessään ole noudattanut edellä mainituissa kilpailupolitiikkaa koskevissa
kertomuksissaan esitettyjä omia käytännesääntöjään.
1 PMU:lle tietokoneistamista ja hevosjalostusta varten myönnetyillä valtiontuilla
tavoiteltujen päämäärien laillisuus
- 138.
- Komissio väittää, että vuodesta 1930 1980-luvun alkuun asti PMU hoiti
vedonlyönnit manuaalisesti, mistä aiheutui useita hallinnollisia ongelmia, joiden
kustannukset olivat noin 60 prosenttia sen toiminnan kokonaiskustannuksista.
Näiden ongelmien ratkaisemiseksi PMU päätti saattaa kaikki toimintansa atk:lle
vuodesta 1972 lähtien, ja tätä päätöstä ei komission mukaan tehty PMU:n
toimintojen laajentamiseksi ulkomaille, vaan kansallisten markkinoiden
taloudelliseen ja tekniseen kehitykseen sopeutumiseksi. Näiden toimenpiteiden
tuloksena ensinnäkin toteutettiin luotettavampi järjestelmä, jonka avulla
vedonlyöjille voitiin tarjota paremmin heidän tarpeisiinsa soveltuvia palveluja, mitä
riidanalaisessa päätöksessä kuvataan viittaamalla näiden tukien suoriin ja välillisiin
vaikutuksiin alan kehitykseen, alan kaikki taloudelliset osatekijät mukaan
lukien, ja toiseksi kasvatettiin Ranskan valtion tuloja, mikä on yhteisön edun
mukaista, sillä on aina suotavaa, että tietyn taloudellisen toiminnan organisaatio on
tehokas.
- 139.
- Komission mukaan PMU:n hallinnointikulut ovat vuoden 1986 jälkeen jatkuvasti
laskeneet juuri sen takia, että vedonlyöntien keräämiseen ja käsittelyyn liittyvät
toiminnot on saatettu atk:lle; vuonna 1986 kulut olivat 5,95 prosenttia ja vuonna
1990 5,45 prosenttia, mikä tarkoittaa noin 170 miljoonan FRF:n suuruista kulujen
pienenemistä, joten kilpailuja järjestävät yhtiöt ovat voineet käyttää enemmän
varoja hevosjalostuksen edistämiseen.
2 Häiritsevien markkinavaikutusten puuttuminen
- 140.
- Komissio katsoo, että koska PMU harjoitti ennen vuotta 1989 toimintaansa
ainoastaan Ranskassa ja koska PMU:n ja muiden taloudellisten toimijoiden välillä
ei ollut lainkaan kilpailua Ranskassa tai muualla, komissio olisi saattanut päätellä,
että riidanalaiset toimenpiteet eivät merkittävästi vaikuta jäsenvaltioiden väliseen
kauppaan, ja että komissio käsitteli kyseisiä toimenpiteitä valtiontukena pelkästään
sen takia, että valtiontukien alalla ei ollut vähämerkityksistä tukea koskevaa
sääntöä, jolloin se lopulta totesi, että toimenpiteet soveltuvat yhteismarkkinoille.
- 141.
- Kantaja väittää, että PMU:n edustajien toukokuussa 1987 esittämistä toteamuksista
(ks. edellä 130 kohta) ilmenee, että PMU:n toimintojen atk:lle saattamiseksi
myönnetyllä tuella on ollut häiritseviä vaikutuksia markkinoille, koska sen avulla
PMU on voinut laajentaa toimintaansa ulkomaille, miltä osin komissio väittää, että
PMU:n toimintojen atk:lle saattamisesta oli päätetty ja se oli toteutettu paljon
ennen kyseisiä toteamuksia. Komission mukaan ei ole missään tapauksessa näytetty
toteen, että PMU:n päätös saattaa verkostonsa atk:lle ja sen myöhempi päätös
tarjota palvelujaan muille yrityksille ulkomailla olisivat suorassa yhteydessä toisiinsa.
- 142.
- Lopuksi komissio väittää, että PMI:n toiminta ulkomailla ei ole luonteeltaan
samanlaista kuin PMU:n, mikä saa tukea kantajan mainitsemista PMU:n
toimitusjohtajan esittämistä huomioista (ks. edellä 130 kohta).
3 Noudattiko komissio oikeuskäytännössä ja omissa käytännesäännöissään asetettuja
vaatimuksia
- 143.
- Komissio väittää, että vaikka tukea on arvioitava yhteisön tasolla, tämä ei tarkoita
sitä, että tuella olisi oltava positiivinen vaikutus koko yhteisölle. Nyt käsiteltävänä
olevassa asiassa myötävaikuttaminen totalisaattoripelialan kehittymiseen ja
suurempaan tehokkuuteen ja ennen kaikkea hevosjalostukseen on laillinen tavoite,
joka on yhteisön edun mukainen. Komissio korostaa, että vaikka tällaista perustetta
ei nimenomaisesti mainita riidanalaisessa päätöksessä, se kuitenkin sisältyy
jokaiseen perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun,
tuen luvallisuutta koskevaan päätökseen.
- 144.
- Vaatimuksesta, jonka mukaan tuen on oltava välttämätön tavoitellun päämäärän
saavuttamiseksi, komissio toteaa, että toisin kuin kantaja väittää, tätä kysymystä
käsitellään riidanalaisessa päätöksessä, koska siinä todetaan selvästi, että kilpailuja
järjestävät yhtiöt eivät itse kyenneet rahoittamaan kaikkia välttämättömiä
investointeja (ks. päätöksen IV osa, 2 kohta).
- 145.
- Sen tuen laajuuden osalta, joka perustuu voittojen pyöristämiseen kymmenesosan
tarkkuudella alaspäin, komissio toteaa, että vaikka suuruus on riidanalaisen
päätöksen mukaan 29 prosenttia, on kuitenkin vaikeata ratkaista, mikä on tuen
laajuus PMU:n kaltaisen elimen osalta, jolla ei ole omia varoja. Lopuksi komissio
kiistää kantajan väitteen, jonka mukaan komissio olisi tarkastellut kyseessä olevaa
tukea erikseen ottamatta huomioon muita valtion toimenpiteitä, jotka ovat kantajan
valituksen mukaan valtiontukia.
- 146.
- Väliintulija yhtyy komission väitteisiin ja väittää, että komissio on soveltanut aivan
oikein perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohtaa kyseessä oleviin
tukiin.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 147.
- Aluksi on todettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissiolle on
92 artiklan 3 kohdassa annettu tuen hyväksymistä koskeva laaja harkintavalta
poiketa artiklan 1 kohdassa määrätystä yleisestä kiellosta. Kun tässä tilanteessamääritetään valtion tuen soveltuvuutta tai soveltumattomuutta yhteismarkkinoille,
syntyy ongelmia, jotka edellyttävät nopeasti muuttuvien monimutkaisten
taloudellisten olosuhteiden ja tosiseikkojen huomioon ottamista ja arviointia
(asia C-301/87, Ranska v. komissio, tuomio 14.2.1990, Kok. 1990, s. I-307, 15 kohta;
asia C-39/94, SFEI ym., tuomio 11.7.1996, Kok. 1996, s. I-3547, 36 kohta ja em. asia
Espanja v. komissio, tuomio 14.1.1997, tuomion 18 kohta). Oikeuskäytännöstä käy
lisäksi ilmi, että yhteisöjen tuomioistuinten on kumoamiskannetta käsitellessään
ainoastaan tarkistettava, onko riidanalainen päätös lainvastainen jollakin
perustamissopimuksen 173 artiklasta ilmenevällä perusteella, eivätkä ne voi korvata
omalla tosiseikkoja koskevalla arvioinnillaan päätöksentekijän arviointia varsinkaan
taloudellisista seikoista (asia C-225/91, Matra v. komissio, tuomio 15.6.1993,
Kok. 1993, s. I-3203, 23 kohta; em. asia Belgia v. komissio, tuomio 29.2.1996 ja em.
asia FFSA ym. v. komissio, tuomion 101 kohta).
- 148.
- Tästä seuraa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tässä asiassa sille
kuuluvaa valvontaa harjoittaessaan ainoastaan tarkistettava, että menettelyä ja
perustelemista koskevia sääntöjä on noudatettu, että riidanalaisen valinnan
perustana olevat tosiseikat ovat aineellisesti oikeita, ettei näitä tosiseikkoja
arvioitaessa ole tehty ilmeistä arviointivirhettä ja ettei harkintavaltaa ole käytetty
väärin (em. asia Matra v. komissio, tuomion 25 kohta, em. asia Belgia v. komissio,
tuomio 29.2.1996, tuomion 11 kohta ja em. asia FFSA ym. v. komissio, tuomion
101 kohta).
- 149.
- Näiden oikeuskäytännössä esitettyjen käsitysten perusteella on tarkasteltava
kantajan väitteitä siitä, että komissio on rikkonut perustamissopimuksen 92 artiklan
3 kohdan c alakohdan soveltamisen edellytyksiä ja omia käytännesääntöjään,
sellaisina kuin ne ilmenevät erityisesti sen kilpailupolitiikkaa koskevasta
kahdennestatoista kertomuksesta, kun se on todennut, että kyseessä olevat kolme
valtiontukea soveltuvat yhteismarkkinoille.
Luopuminen vuosina 19821985 määristä, jotka perustuivat vedonlyöjien voittojen
pyöristämiseen kymmenesosan tarkkuudella alaspäin
- 150.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että riidanalaisen päätöksen
mukaan, ottaen huomioon kilpailutilanne ja kaupan kehitys ennen kuin PMI
perustettiin tammikuussa 1989, vuosina 19821985 PMU:n toimintojen saattamiseksi
atk:lle myönnetyillä tuilla, jotka perustuivat voittojen pyöristämiseen kymmenesosan
tarkkuudella alaspäin, ei ollut häiritseviä, yhteisen edun vastaisia vaikutuksia
markkinoilla, kun otetaan huomioon näiden tukien suorat ja välilliset vaikutukset
alan kehitykseen, alan kaikki taloudelliset osatekijät ja hevosjalostus mukaan
lukien (riidanalaisen päätöksen VIII osa, kahdeksas kohta, 1 alakohta).
- 151.
- Edellä lainatusta riidanalaisen päätöksen kohdasta seuraa, että kantaja ei voi
moittia komissiota siitä, että se ei ole tutkinut, täyttyykö perustamissopimuksen
92 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamista koskeva positiivinen edellytys tässä
asiassa.
- 152.
- Siitä, perustuuko tämä komission arviointi kuitenkin virheellisiin olettamiin sen
takia, että kyseessä oleva tuki hyödyttää ainoastaan vedonlyöntiä eikä
hevosjalostusta, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa asiakirjoista
ilmenevän, että PMU:n toimintojen saattamisesta atk:lle on seurannut paitsi se, että
vedonlyönti on muuttunut tehokkaammaksi, myös se, että vuodesta 1986 alkaen sen
toiminnasta aiheutuneet kulut ja kustannukset ovat laskeneet, minkä takia kilpailuja
järjestävät yhtiöt ovat voineet irrottaa enemmän varoja muihin tarkoituksiin ja siis
hevosjalostuksen edistämiseen. Koska totalisaattoripelin järjestämisellä ei Ranskassa
tavoitella voittoa ja koska sillä pyritään pelkästään siihen, että kilpailuja järjestävät
yhtiöt voivat jatkaa pääasiallista toimintaansa eli hevosjalostusta, ei voida katsoa,
että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että kyseinen tuki
soveltuu yhteismarkkinoille niiden vaikutusten takia, joita sillä on vedonlyöntialan
kehitykseen alan kaikki taloudelliset osatekijät, ja hevosjalostus mukaan lukien.
- 153.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantaja ei voi myöskään
väittää, että komissio on vasta asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa korostanut
kyseessä olevan tuen vaikutuksia ja etenkin hevosjalostusta. Tämä seikka on
nimittäin mainittu selvästi itse päätöksessä. Lisäksi on todettava, että riidanalaisessa
päätöksessä ei pelkästään viitata kyseessä olevan tuen vaikuttavan
hevosjalostukseen, vaan siinä korostetaan tuen suoria ja välillisiä vaikutuksia
hevoskilpailualan kehitykseen alan kaikki taloudelliset osatekijät ja hevosjalostus
mukaan lukien.
- 154.
- Sen osalta, täyttääkö kyseessä oleva tuki myös perustamissopimuksen 92 artiklan
3 kohdan c alakohdassa mainitun negatiivisen edellytyksen siten, että se ei vaikuta
yhteisön sisäiseen kauppaan yhteisen edun vastaisella tavalla, on todettava
riidanalaisesta päätöksestä ilmenevän, että ennen kuin PMI perustettiin
tammikuussa 1989, Ranskan ja muiden jäsenvaltioiden välillä ei ollut tällä alalla
kauppaa, mikä tarkoittaa, että ennen tätä ajankohtaa PMU:n ja muiden yhteisön
vedonlyöntialalla toimivien taloudellisten toimijoiden välillä ei edes ollut kilpailua.
Tässä tilanteessa komissio on voinut perustellusti todeta, että PMU:lle vuosina
19821985 sen toimintojen atk:lle siirtämiseksi annetuilla tuilla ei ole voinut olla
yhteisön edun vastaisia, häiritseviä vaikutuksia markkinoilla.
- 155.
- Tähän päätelmään ei vaikuta PMU:n toimitusjohtajan totalisaattoripeliä järjestävien
eurooppalaisten yhdistysten kuudennessa konferenssissa Lontoossa toukokuussa
1987 pitämästä puheesta tehty selonteko (ks. edellä 130 kohta), sillä tämä puhe
koski yleisluontoisesti ainostaan PMU:n pitkän aikavälin politiikkaa, ja se pidettiin
kaksi vuotta sen jälkeen, kun kyseessä oleva tuki oli poistettu, joten sen perusteella
ei voida kyseenalaistaa komission päätelmää, jonka mukaan ennen vuotta 1989
tuella ei ollut häiritseviä vaikutuksia markkinoilla.
- 156.
- Tilanne on sama sen vastauksen osalta, jonka PMU:n toimitusjohtaja antoi Ranskan
tilintarkastustuomioistuimen ensimmäiselle presidentille (ks. edellä 130 kohta) itse
asiassa kaksi vuotta sen jälkeen, kun kyseessä oleva tuki oli poistettu, ja kaksi
vuotta ennen PMI:n perustamista, ajankohtana, jolloin PMU:n toiminnan
ulottaminen ulkomaille oli vain yksi sen pitkän aikavälin politiikan tavoitteista.
Kuten komissio on perustellusti todennut, päätös tukea kilpailuja järjestäviä yhtiöitä
totalisaattoripelin järjestämiseen liittyvien toimintojen atk:lle saattamiseksi tehtiin
paljon ennen kuin PMU:sta tuli vuonna 1985 itsenäinen oikeushenkilö ja paljon
ennen kuin PMU päätti ulottaa toimintansa ulkomaille perustamalla vuonna 1989
PMI:n.
- 157.
- Edellä esitetystä seuraa, että komissio saattoi perustellusti päätellä, että kyseessä
oleva tuki soveltuu yhteismarkkinoille.
- 158.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että tätä komission päätelmää ei
voida kyseenalaistaa myöskään sillä kantajan esittämällä perusteella, että komissio
ei olisi ollenkaan ottanut huomioon ensimmäistä arviointiperustetta
kilpailupolitiikkaa koskevassa kahdennessatoista kertomuksessaan esittämistään
kolmesta arviointiperusteesta, joka koskee alakohtaisen tuen arviointia yhteisön
tasolla. Riidanalaisen päätöksen VII osan kolmannesta kohdasta nimittäin ilmenee,
että kyseessä olevaa tukea on arvioitu yhteisön eikä yhden ainoan jäsenvaltion
tasolla. Kantaja ei siis voi väittää, että komissio on vasta menettelyn kirjallisessa
vaiheessa ensimmäistä kertaa todennut, että kyseessä olevalla tuella on laillinen ja
yhteisön edun mukainen tavoite, koska sillä pyritään kehittämään totalisaattoripeliä
ja hevosjalostusta, ja sitä paitsi tämän toteaminen on olennainen osa jokaista
tutkimusta, joka koskee alakohtaisen tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille. Toisin
kuin kantaja ilmeisesti väittää, tuen arviointi yhteisön tasolla ei tarkoita, että
tukeen, joka vaikuttaa positiivisesti yhden alan kehitykseen yhdessä jäsenvaltiossa
eli esimerkiksi vedonlyöntialan kehitykseen Ranskassa, ei voitaisi soveltaa
perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettua poikkeusta,
sillä on yhteisön edun mukaista, että tietyllä talouden alalla yhdessä jäsenvaltiossa
on tehokas organisaatio ja rakenne, kuten komissio on korostanut.
- 159.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, ettei kantaja voi moittia komissiota
myöskään siitä, ettei se ole tutkinut, oliko kyseessä oleva tuki välttämätön
tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Riidanalaisessa päätöksessä nimittäin
todetaan selvästi, että poikkeuksia sovelletaan ainoastaan, jos komissio voi todeta,
että siinä tapauksessa, että tukia ei myönnetä, vapaa kilpailu markkinoilla ei
rohkaise mahdollista tuensaajaa toimimaan edellä mainittujen tavoitteiden
saavuttamiseksi hyödyllisellä tavalla (riidanalaisen päätöksen VII osa, neljäs
kohta), ja että siltä osin kuin on kyse tuesta PMU:n toimintojen saattamiseksi
atk:lle kilpailuja järjestävät yhtiöt eivät itse kyenneet rahoittamaan kaikkia
välttämättömiä investointeja. On sitä paitsi kiistatonta, että 1980-luvun alusta
lähtien kilpailuja järjestävien yhtiöiden talous oli vakavasti alijäämäinen, minkä
takia tilanne oli mahdollista korjata ainoastaan valtion eikä yksityisten taloudellisten
elinten toimenpiteillä (ks. riidanalaisen päätöksen IV osa, 2 ja 3 kohta).
- 160.
- Sen osalta, onko kyseessä oleva tuki laajuudeltaan suhteellisuusperiaatteen
mukainen, on totta, että riidanalaisessa päätöksessä komissio totesi tuen olevan
suuri. Riidanalaisen päätöksen mukaan tämä tuki kuitenkin myönnettiin paljon
ennen kuin PMI perustettiin tammikuussa 1989, jolloin tuesta ei voinut aiheutua
yhteisön edun vastaisia vaikutuksia ottaen huomioon kilpailutilanne ja
jäsenvaltioiden välisessä kaupassa vallitseva tilanne.
- 161.
- Lopuksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että kantajan väitettä,
jonka mukaan komissio ei ole soveltanut tätä arviointiperustetta oikein, koska se
on arvioinut kyseessä olevan tuen laajuutta irrallaan muista tuista, ei myöskään
voida hyväksyä. Vaikkei komissio ole soveltanut oikein 92 artiklan 1 kohtaa
kantajan neljään muuhun valtion toimenpiteeseen (ks. edellä 62, 82, 111 ja
122 kohta), jolloin komissio ei ole voinut arvioida näiden toimenpiteiden
kumulatiivisia vaikutuksia yhdessä kyseessä olevan tuen vaikutusten kanssa, nämä
kumulatiiviset vaikutukset koskevat kuitenkin jaksoa, jolloin tällä alalla ei ollut
kilpailua eikä yhteisön sisäistä kauppaa. Siten arvioitaessa sitä, soveltuuko kyseinen
toimenpide yhteismarkkinoille, kun sen vaikutukset olivat sitä paitsi ajallisesti
rajalliset eli vuodesta 1982 vuoteen 1985 tähän arviointiin eivät vaikuta PMU:lle
ennen vuotta 1989 myönnetyt muut tuet.
- 162.
- Tästä seuraa, että komissio saattoi perustellusti katsoa, että kyseessä oleva tuki
soveltui yhteismarkkinoille, vaikka se oli huomattavan laaja, kun otetaan huomioon
yhteisön sisäisessä kaupassa tosiseikkojen tapahtuma-aikana vallitseva tilanne.
Vapauttaminen säännöstä, jonka mukaan alv on maksettava yhden kuukauden
määräajassa, vuotta 1989 edeltävältä ajalta
- 163.
- Kuten riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, tämän tuen katsottiin soveltuvan
yhteismarkkinoille vuoteen 1989 asti, jolloin kilpailuja järjestävien yhtiöiden piti
antaa valtionkassaan pysyvä vakuus kompensoidakseen tuesta saatavan edun. Kuten
on todettu, tältä osin komission arvio perustuu erehdykseen, joka koskee tuen
ajallista ulottuvuutta (ks. edellä 118122 kohta), minkä takia ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin ei voi lausua käsitystään siitä, onko kyseessä tuki.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että siltä osin kuin
komissio perustaa käsityksensä tuen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille vuoteen
1989 asti niihin samoihin perusteisiin, jotka koskivat tukea, joka perustui voittojen
pyöristämiseen kymmenesosan tarkkuudella alaspäin, tätä komission käsitystä ei
voida kyseenalaistaa, koska näiden perusteiden osalta ei ole tehty ilmeistä
arviointivirhettä, kuten on todettu (ks. edellä 150159 kohta). Tästä seuraa, että
vaikka komissio teki tältä osin virheen, se saattoi perustellusti katsoa, että kyseessä
oleva tuki soveltui yhteismarkkinoille vuoteen 1989 asti.
Vapauttaminen vuoteen 1989 asti velvollisuudesta osallistua rakentamiseen
- 164.
- Kantaja väittää, että myös tältä osin päätös on pätemätön niiden samojen syiden
takia, jotka on mainittu kahden muun, yhteismarkkinoille soveltuviksi katsotun tuen
osalta. Koska kantajan näitä muita toimenpiteitä koskevat väitteet eivät ole
perusteltuja (ks. edellä 150163 kohta), sama pätee nyt kyseessä olevaa tukea
koskevien väitteiden osalta.
- 165.
- Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantajan kanneperuste, joka koskee
perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan virheellistä soveltamista,
ei ole perusteltu ja se on siis hylättävä.
Velvollisuus periä takaisin tuki, joka ei sovellu yhteismarkkinoille
Tiivistelmä asianosaisten ja väliintulijan väitteistä ja niiden perusteluista
- 166.
- Tämän kanneperusteen osalta kantaja väittää, että riidanalainen päätös on
kumottava ensinnäkin, koska sillä ei uloteta velvollisuutta periä takaisin tuki, joka
perustuu vapauttamiseen velvollisuudesta osallistua rakentamiseen, vuoteen 1989,
jolloin PMU ulotti toimintansa muihin yhteisön maihin, vaan se rajoitetaan
pelkästään 11.1.1991 tapahtunutta menettelyn aloittamista komissiossa seuraavaan
jaksoon sillä perusteella, että Ranskan Conseil d'État oli vuonna 1962 antamassaan
tuomiossa todennut, että kilpailuja järjestävien yhtiöiden toiminta liittyi
maatalouteen, joten ne voitiin vapauttaa velvollisuudesta osallistua rakentamiseen,
ja toiseksi riidanalainen päätös on kumottava, koska siinä annetaan Ranskan
viranomaisille tehtäväksi laskea palautettavan tuen määrä.
- 167.
- Velvollisuudesta palauttaa kyseessä oleva tuki kantaja väittää, että tämän
velvollisuuden ajallinen rajoittaminen Conseil d'État'n tuomion perusteella on
ristiriidassa riidanalaisen päätöksen V osan 7 kohdan kanssa, jossa komissio on
nimenomaan todennut, että tämä tuomio, joka koskee kahta sellaista kilpailuja
järjestävää yhtiötä, jotka eivät ole PMU:n jäseniä, ei mitenkään liity näiden
yhtiöiden vedonlyöntitoimintaan eikä siten PMU:n toimintaan eli vedonlyönnin
järjestämiseen ja hoitamiseen, eikä näillä toiminnoilla ole mitään tekemistä
maatalouden kanssa.
- 168.
- Tältä osin kantaja korostaa, että riidanalaisessa päätöksessä ei mainita komission
vastineessaan esittämää väitettä, jonka mukaan edunsaajalle syntyi edellä mainitun
Conseil d'État'n tuomion perusteella perusteltu luottamus siihen, että kyseessä
oleva toimenpide oli sääntöjenmukainen, minkä takia Ranskan viranomaiset eivät
voineet vaatia tukea palautettavaksi ajalta ennen 11.1.1991, jolloin menettely
aloitettiin. Lisäksi komissio on kantajan mukaan sekoittanut tuensaajan perustellun
luottamuksen siihen, onko jäsenvaltion mahdotonta periä takaisin lainvastaista
tukea. Kantajan mukaan tällainen perustelu on joka tapauksessa vastoin tätä alaa
koskevaa oikeuskäytäntöä, jonka mukaan jäsenvaltio, joka on myöntänyt tuen
perustamissopimuksen 93 artiklassa määrättyjen menettelysääntöjen vastaisesti, ei
voi vedota edunsaajien perusteltuun luottamukseen sen perusteeksi, ettei se vaadi
tukea palautettavaksi (asia C-5/89, komissio v. Saksa, tuomio 20.9.1990, Kok. 1990,
s. I-3437). Koska Ranskan Conseil d'État'n tuomio ei koske hevoskilpailujen
vedonlyönnin keräämistä eikä kyseessä olevan tuen yhteensopivuutta
perustamissopimuksen 92 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen kanssa, kantajan
mukaan ei mitenkään voida katsoa, että PMU:lle olisi syntynyt perusteltu
luottamus.
- 169.
- Sen väitteen osalta, jonka mukaan komission ei olisi pitänyt antaa Ranskan
hallituksen tehtäväksi laskea itse takaisin perittävän tuen määrää, kantaja toteaa,
että koska maksu, josta PMU on vapautettu, määräytyy työnantajan maksamien
palkkojen perusteella, tuen määrän laskemiseksi riittää, kun tunnetaan sovellettu
maksutariffi sekä PMU:n kyseisenä ajanjaksona täsmälleen maksamat palkat. Koska
komissiolla oli hallussaan tiedot määristä, joista Ranskan valtio oli luopunut vuosina
1986 ja 1990, kuten riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, ei voinut olla vaikeata
saada vastaavat tiedot muiden vuosien osalta. Komissio ei voi kantajan mukaan
vedota käytössään olevien tietojen riittämättömyyteen perusteeksi päätökselle, jolla
Ranskan valtiolle annetaan tehtäväksi itse määritellä palautettavien tukien määrä,
kun otetaan huomioon, että komissiolla oli yli neljä vuotta aikaa hankkia Ranskan
valtiolta kyseiset tiedot.
- 170.
- Kantaja lisää, että yhteisön oikeuden perustavanlaatuisen periaatteen mukaan
komissiolla ei missään tapauksessa ole oikeutta siirtää sille perustamissopimuksen
mukaan kuuluvaa harkintavaltaa (asia 9/56, Meroni v. Korkea viranomainen,
tuomio 13.6.1958, Kok. 1958, s. 11) ja että komissio ei ole tässä asiassa rajannut
näin siirrettyä harkintavaltaa tai määritellyt sen käyttöä koskevia yksityiskohtaisia
sääntöjä. Tällaisen harkintavallan siirron vaikutuksena on kantajan mukaan se, että
yksityiset eivät saa niille perustamissopimuksen 173 artiklan mukaan kuuluvaa
oikeusturvaa.
- 171.
- Lopuksi kantaja väittää, että Ranskan viranomaiset eivät ole vaatineet koko tuen
palauttamista. Kantaja väittää komission ja Ranskan viranomaisten välisestä
kirjeenvaihdosta ja erityisesti Ranskan edustajan 10.1.1994 päivätystä kirjeestä
ilmenevän, että vapauttaminen työnantajien velvollisuudesta osallistua
rakentamiseen oli kumottu 1.1.1994 alkaen, mikä tarkoittaa, että palautuksen pitäisi
koskea lähes kolmea vuotta eli vuosia 19911993 viimeksi mainittu vuosi mukaan
lukien. Tästä kirjeestä kuitenkin ilmenee kantajan mukaan, että Ranskan
viranomaiset ovat perineet tuen takaisin ainoastaan vuosien 1992 ja 1993, eivät
vuoden 1991 osalta.
- 172.
- Komissio väittää, että vaikka tuen saajilla voi pääsääntöisesti olla perusteltu
luottamus tuen laillisuuteen ainostaan, jos se on myönnetty sääntöjenmukaisesti,
niillä on kuitenkin mahdollisuus vedota poikkeuksellisiin oloihin, joiden perusteella
ne ovat voineet perustellusti luottaa tuen laillisuuteen ja joiden perusteella ne
voivat siten kieltäytyä tuen palauttamisesta (em. asia komissio v. Saksa, tuomio
20.9.1990).
- 173.
- Mitä tulee jäsenvaltion mahdollisuuteen vedota tuensaajien perusteltuun
luottamukseen sen perusteeksi, ettei tuen palauttamista tarvitse vaatia, komissio
väittää, että edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Saksa 20.9.1990 annetussa
tuomiossa on todettu, että jäsenvaltio ei voi vedota edunsaajien
perusteltuun luottamukseen vapautuakseen velvollisuudestaan toteuttaa tarvittavat
toimenpiteet sellaisen komission päätöksen täytäntöönpanemiseksi, jolla komissio
on määrännyt kyseisen jäsenvaltion perimään tuen takaisin, mistä ei nyt ole kyse
(tuomion 17 kohta).
- 174.
- Komission mielestä Ranskan Conseil d'État'n vuonna 1962 antama tuomio, jossa
kilpailuja järjestävien yhtiöiden toiminnan todettiin liittyvän maatalouteen, minkä
takia oli perusteltua, että nämä yhtiöt vapautettiin velvollisuudesta osallistua
rakentamiseen, oli luonteeltaan sellainen, että näille yhtiöille syntyi perusteltu
luottamus kyseessä olevan toimenpiteen sääntöjenmukaisuuteen siihen asti, kunnes
menettely aloitettiin, vaikka toimenpide sitten luokiteltiin nimenomaisesti
perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi.
- 175.
- Komissio lisää, että joskin on totta, että Ranskan Conseil d'État'n vuonna 1962
antama tuomio ei koskenut PMU:n jäseniä eikä vedonlyöntitoimintaa
hevoskilpailuissa eikä sitä, onko toimenpide yhteensopiva valtiontukia koskevien
perustamissopimuksen määräysten kanssa, tuomiosta kuitenkin ilmeni, että
kilpailuja järjestävien yhtiöiden oli katsottava olevan maatalousalan yrityksiä, jolloin
niitä ei siis velvoitettu osallistumaan rakentamiseen.
- 176.
- Siitä, että Ranskan viranomaisten oli määriteltävä takaisin perittävän tuen määrä,
komissio toteaa, että päinvastoin kuin kantaja väittää, kyseessä ei ole toimivallan
siirto, vaan perustamissopimuksen 5 artiklassa tarkoitettu komission ja kyseisen
jäsenvaltion yhteistyö. Komissio korostaa, että tällaista käytäntöä on noudatettu
muissa tapauksissa (Ranskan hallituksen maatalouskoneyritykselle Saint-Dizierissä,
Angersissa ja Croix'ssa myöntämistä tuista 29 päivänä maaliskuuta 1988 tehty
komission päätös 88/468/ETY International Harvester/Tenneco; EYVL L 229,
s. 37) ja että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa Ranskan viranomaisilla ei ole mitään
harkintavaltaa ja niiden on perusteltava takaisin perittävää tukea koskevat
laskelmansa.
- 177.
- Kantaja kritisoi tuen palauttamista koskevan menettelyn valvontaa, miltä osin
komissio väittää, että arvostelu koskee riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa
eikä sen laillisuutta, joka ainoastaan on kanteen kohteena.
- 178.
- Väliintulija yhtyy komission väitteisiin ja korostaa, että komissiolla ei ole
velvollisuutta vaatia tukea palautettavaksi ja että sillä on tältä osin laaja
harkintavalta, jonka käyttöön yhteisöjen tuomioistuimet voivat puuttua ainoastaan,
jos kyse on ilmeisestä arviointivirheestä (asia C-354/90, Fédération nationale du
commerce extérieur des produits alimentaires v. Syndicat national des négociants
et transformateurs de saumons, tuomio 21.11.1991, Kok. 1991, s. I-5505).
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 179.
- Aluksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että kun komissio toteaa,
että valtiontuki ei sovellu yhteismarkkinoille, se voi velvoittaa kyseessä olevan
jäsenvaltion määräämään, että tukea saaneen yrityksen on palautettava tuki (em.
asia Deufil v. komissio, tuomion 24 kohta), jolloin lainvastaisen tuen poistaminen
siten, että tuki palautetaan, on johdonmukainen seuraus siitä, että tuki on todettu
lainvastaiseksi, sillä tällä tavalla on mahdollista palauttaa tilanne ennalleen (em.
asia Belgia v. komissio, tuomio 21.3.1990, tuomion 66 kohta ja em. asia Espanja v.
komissio, tuomio 14.1.1997, tuomion 47 kohta). Näin toimiessaan komissiolla on
harkintavaltaa, joka on tarpeen perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan
mukaisesti tehtyjen päätösten täytäntöönpanemiseksi, koska näiden päätösten
tekeminen sisältää tällaisen harkintavallan käytön (em. asia Ranska v. komissio,
tuomio 14.2.1990, tuomion 15 kohta).
- 180.
- On siis tutkittava, voiko komissio silloin, kun se käyttää harkintavaltaansa
velvoittaakseen kyseessä olevan jäsenvaltion perimään takaisin tuet, joiden on
todettu olevan soveltumattomia yhteismarkkinoille, rajoittaa tämän päätöksen
ajallisia vaikutuksia sillä perusteella, että kansallisen tuomioistuimen antaman
tuomion ulottuvuus on kyseessä olevan jäsenvaltion mukaan sellainen, että
tuensaajalle on syntynyt perusteltu luottamus tuen laillisuuteen.
- 181.
- Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että vakiintuneen
oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltio, jonka viranomaiset ovat myöntäneet tuen
rikkoen 93 artiklan määräyksiä, ei voi vedota tuensaajayrityksen perusteltuun
luottamukseen välttyäkseen velvollisuudelta ryhtyä komission sellaisen päätöksen
täytäntöönpanoa koskeviin toimenpiteisiin, jolla kyseinen jäsenvaltio on määrätty
perimään tuki takaisin. Tällaisen mahdollisuuden myöntäminen jäsenvaltioille
aiheuttaisi näet sen, että perustamissopimuksen 92 ja 93 artiklan määräysten
tehokas vaikutus estyisi, sillä kansalliset viranomaiset voisivat näin oman
lainvastaisen menettelynsä perusteella tehdä tyhjäksi niiden päätösten tehokkuuden,
jotka komissio on tehnyt näiden perustamissopimuksen määräysten perusteella (ks.
viimeksi em. asia Espanja v. komissio, tuomio 14.1.1997, tuomion 48 kohta).
- 182.
- On kuitenkin muistettava, että on mahdollista, että lainvastaisen tuen saaja voi
vedota poikkeuksellisiin oloihin, joiden perusteella se on voinut perustellusti luottaa
tuen laillisuuteen. Tällaisessa tilanteessa perustellun luottamuksen syntyminen
edellyttää, että tuki on myönnetty perustamissopimuksen 93 artiklassa määrättyä
menettelyä noudattaen (asia C-183/91, komissio v. Kreikka, tuomio 10.6.1993,
Kok. 1993, s. I-3131, 18 kohta ja em. asia Espanja v. komissio, tuomio 14.1.1997,
tuomion 51 kohta).
- 183.
- Edellä esitetystä seuraa, että ei ole kyseessä olevan jäsenvaltion vaan tukea saaneen
yrityksen asiana lainvastaisen tuen palauttamista vastustaakseen vedota
poikkeuksellisiin oloihin, joiden takia sille on voinut syntyä perusteltu luottamus, ja
tämä vetoaminen on mahdollista sekä valtion viranomaisissa että kansallisissa
tuomioistuimissa vireillä olevissa menettelyissä (asia T-459/93, Siemens v. komissio,
tuomio 8.6.1995, Kok. 1995, s. II-1675, 104 kohta).
- 184.
- Tämän takia komissio ei voinut perustella päätöstään, jolla rajoitetaan ajallisesti
Ranskan viranomaisten velvollisuutta periä takaisin PMU:lle lainvastaisesti
myönnetty tuki, pelkästään viittaamalla Ranskan viranomaisten käsitykseen PMU:lle
syntyneestä perustellusta luottamuksesta.
- 185.
- Tästä seuraa, että riidanalaisella päätöksellä rikotaan perustamissopimuksen
93 artiklan 2 kohtaa ja se on siis kumottava siltä osin kuin sillä rajoitetaan ajallisesti
Ranskan viranomaisten velvollisuutta vaatia palautettavaksi tuki, joka perustuu
PMU:n vapauttamiseen velvollisuudesta osallistua rakentamiseen, siten, että
velvollisuus ei alkanut vuodesta 1989, josta alkaen tuen on todettu olevan
soveltumaton yhteismarkkinoille, vaan 11.1.1991, jolloin menettely aloitettiin.
- 186.
- Kantajan toinen väite koskee sitä, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen,
kun se on antanut Ranskan hallituksen tehtäväksi laskea palautettavan tuen tarkan
määrän, miltä osin on todettava, että alaa koskevan oikeuskäytännön mukaan
valtiolle perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaan asetetulla
velvollisuudella poistaa yhteismarkkinoille soveltumattomaksi katsottu valtiontuki
pyritään palauttamaan aikaisempi tilanne, ja tämä tavoite on saavutettu, kun
tuensaaja on palauttanut valtiolle kyseessä olevan tuen, tarvittaessa
viivästyskorkoineen (ks. asia C-350/93, komissio v. Italia, tuomio 4.4.1995,
Kok. 1995, s. I-699, 2022 kohta).
- 187.
- Oikeuskäytännössä tai missään yhteisön oikeuden oikeussäännössä ei kuitenkaan
vaadita, että silloin, kun komissio toteaa, että tuki ei sovellu yhteismarkkinoille, se
määrittelisi palautettavan tuen määrän. Oikeuskäytännössä on asetettu
edellytykseksi ainoastaan, että yhtäältä lainvastaisesti myönnettyjen tukien takaisin
perimisellä palautetaan aikaisempi tilanne ja että toisaalta tämä palauttaminen
tapahtuu kansallisessa oikeudessa säädettyjä menettelytapoja noudattaen, kunhan
kansallisen oikeuden soveltamisella ei aiheuteta haittaa yhteisön oikeuden
ulottuvuudelle ja tehokkuudelle (yhdistetyt asiat 205/82215/82, Deutsche
Milchkontor ym., tuomio 21.9.1983, Kok. 1983, s. 2633, 1825 kohta; asia 94/87,
komissio v. Saksa, tuomio 2.2.1989, Kok. 1989, s. 175, 12 kohta ja em. asia Siemens
v. komissio, tuomion 82 kohta).
- 188.
- On lisättävä, että koska takaisin perittävän tuen määrän laskemiseksi voi, kuten nyt
käsiteltävänä olevassa asiassa, olla tarpeen ottaa huomioon verojärjestelmiä, joihin
sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä on suoraan säädetty veron
määräytymisperuste, verokanta ja palauttamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt,
komissio voi perustellusti tyytyä toteamaan yleisesti, että tuen saajan on
palautettava kyseessä oleva tuki, ja jättää kansallisten viranomaisten tehtäväksi
laskea palautettavan tuen tarkan määrän (ks. vastaavasti em. asia Air France v.
komissio, tuomion 165 kohta).
- 189.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että päinvastoin kuin kantaja
väittää, komission päätös, jolla Ranskan hallituksen tehtäväksi annettiin laskea
palautettavan tuen määrä, ei tarkoita lainvastaista toimivallan siirtoa vaan se on osa
laajempaa velvoitetta lojaaliin yhteistyöhön, joka sitoo vastavuoroisesti komissiota
ja jäsenvaltioita perustamissopimuksen 93 artiklan täytäntöönpanossa (93 artiklan
1 kohdassa määrätään siitä, että komissio seuraa jatkuvasti voimassa olevia
tukijärjestelmiä; tämän kohdan täytäntöönpanosta ks. asia C-135/93, Espanja v.
komissio, tuomio 29.6.1995, Kok. 1995, s. I-1651, 24 kohta ja asia C-311/94, Ijssel-Vliet Combinatie, tuomio 15.10.1996, Kok. 1996, s. I-5023, 36 kohta; vaikeuksista,
joita jäsenvaltioilla on sellaisen komission päätöksen täytäntöönpanossa, jonka
mukaan tuki on palautettava, ks. em. asia komissio v. Saksa, tuomio 2.2.1989,
tuomion 9 kohta; em. asia komissio v. Saksa, tuomio 20.9.1990, tuomion
1316 kohta ja em. asia komissio v. Kreikka, tuomio 10.6.1993, tuomion 19 kohta).
- 190.
- Kantaja väittää, että kyseessä olevaa tukea ei lopulta ole palautettu kokonaan,
miltä osin on todettava, että oikeuskäytännön mukaan tukipäätöksen
lainmukaisuutta on arvioitava niiden tietojen perusteella, joita komissiolla oli
päätöstä tehdessään (asia C-387/92, Banco Exterior de Espana, tuomio 15.3.1994,
Kok. 1994, s. I-877, 12 ja 13 kohta ja em. asia Ranska v. komissio, tuomio
26.9.1996, tuomion 33 kohta). Kantajan väitteet eivät kuitenkaan koske
riidanalaisen päätöksen tekemisen lainmukaisuutta vaan sen täytäntöönpanoa, joten
väitteillä ei ole tässä asiassa merkitystä.
- 191.
- Edellä esitetystä seuraa, että kantajan väite siitä, että riidanalainen päätös on
oikeudellisesti virheellinen, koska siinä annettiin Ranskan viranomaisten tehtäväksi
laskea palautettavan tuen määrä, ei ole perusteltu, joten se on hylättävä.
Perustamissopimuksen 190 artiklan rikkominen
Tiivistelmä asianosaisten väitteistä ja niiden perusteluista
- 192.
- Kantaja väittää, että riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu, mikä ilmenee edellä
esitettyjen kanneperusteiden perusteluista, joten päätös on kantajan mukaan
kumottava.
- 193.
- Kantaja lisää, että sitä, onko päätös perusteltu, on tarkasteltava ottamalla
huomioon päätöksessä mainitut perusteet eikä niitä ylimääräisiä perusteita, jotka
esitetään ensimmäistä kertaa oikeudenkäynnissä. Kun ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin valvoo päätöksen laillisuutta, se ei siis saa ottaa huomioon perusteita,
jotka komissio on esittänyt ensimmäistä kertaa vastineessaan ja joiden mukaan a)
PMU:n verotus on raskas ja selvästi korkeampi kuin muiden toimintojen ja
yritysten verotus, b) kun on kyse raskaasta verotuksesta, josta on säädetty paljon
poikkeuksia, jäsenvaltio voi laillisesti myötävaikuttaa kyseessä olevien yritysten
tervehdyttämiseen, jotta se takaa omat tulonsa tulevaisuudessa, c) PMU:n
toimintojen saattamiseksi atk:lle myönnetyn tuen pitää edistää erityisesti
hevosjalostusta, mikä on laillinen ja yhteisön edun mukainen tavoite, d)
vapauttamisella säännöstä, jonka mukaan alv on tilitettävä yhden kuukauden
määräajassa, tavoiteltiin lopulta hevosjalostuksen edistystä ja e) sen velvollisuuden
ajallinen rajoittaminen, jonka mukaan tuki, joka perustuu PMU:n vapauttamiseen
velvollisuudesta osallistua rakentamiseen, on palautettava, on perusteltua sen takia,
että PMU:lle oli syntynyt perusteltu luottamus edellä mainitun Ranskan Conseil
d'État'n vuonna 1962 antaman tuomion takia.
- 194.
- Lopuksi kantaja väittää, että riidanalainen päätös on kumottava
perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomisen takia myös siksi, että komissio ei
määritellyt kantaansa tukeen, josta kantaja ilmoitti valituksessaan ja joka koski
PMU:n vapauttamista kaikista tuloveroista.
- 195.
- Komission mukaan tämä kanneperuste ei ole itsenäinen, ja se viittaa tältä osin
asiaan aineellisilta osin tekemiinsä huomautuksiin. Se kuitenkin täsmentää, että
vaikka se vasta kirjallisessa käsittelyssä erityisesti viittasi PMU:n tervehdyttämiseksi
myönnetyn tuen tavoitteeseen eli siihen, että valtion tulot tulevaisuudessa taataan
(ks. edellä 46 kohta), tämän syynä on se, että tällainen perustelu kuuluu
luonnostaan jokaiseen valtiontukia koskevaan päätökseen. Tällä toteamuksella sitä
paitsi pyrittiin ainoastaan vastaamaan kantajan väitteeseen, jonka se oli esittänyt
ensimmäistä kertaa kannekirjelmässään ja jonka mukaan vedonlyönnistä valtiolle
tilitettävien maksujen alennus vuonna 1985 oli ad hoc -tyyppinen toimenpide, jolla
pyrittiin erityisesti rahoittamaan PMU:n saneerausohjelmaa.
- 196.
- Vastineessaan komissio viittaa PMU:n perusteltuun luottamukseen, ja tältä osin
komissio väittää, että näin se ainoastaan täydentää riidanalaisessa päätöksessä
esitettyä perustelua siitä, että Ranskan viranomaiset eivät voineet puuttua kyseessä
olevaan verotukseen edellä mainitun Conseil d'État'n vuonna 1962 antaman
tuomion takia.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 197.
- Koska kaikki ne kantajan tämän kanneperusteen yhteydessä esittämät väitteet,
jotka koskevat perustamissopimuksen 190 artiklan rikkomista, on jo tutkittu edellä
käsiteltyjen kanneperusteiden yhteydessä, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
katsoo, ettei niihin ole aiheellista vastata tämän kanneperusteen yhteydessä.
- 198.
- Edellä esitetystä seuraa, että riidanalainen päätös on kumottava siltä osin kuin siinä
todetaan, että perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina
valtiontukina ei ole pidettävä PMU:lle annettuja etuja, jotka perustuvat a) PMU:n
likviditeettitilanteen helpottamiseen siten, että se voi tilittää myöhemmin joitakin
vedonlyöntimaksuja, b) maksujen osuuksien muuttamiseen vuosina 1985 ja 1986,
c) lunastamattomien voittojen antamiseen PMU:n käyttöön ja d) 1.1.1989 jälkeisen
ajan osalta vapauttamiseen säännöstä, jonka mukaan alv on tilitettävä yhden
kuukauden määräajassa. Riidanalainen päätös on toisaalta kumottava myös siltä
osin kuin siinä todetaan, että Ranskan valtiolla on ainoastaan vuodesta 1989 eikä
11.1.1991 alkaen velvollisuus vaatia sen tuen palauttamista, joka perustuu PMU:n
vapauttamiseen velvollisuudesta osallistua rakentamiseen.
Vaatimukset, joiden mukaan komissiolle pitäisi osoittaa määräys
- 199.
- Kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta määräämään, että
komission on välittömästi tutkittava uudestaan kantajan valitus ja ryhdyttävä
perustamissopimuksen 176 artiklan mukaisesti toimenpiteisiin.
- 200.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että vakiintuneen
oikeuskäytännön mukaan yhteisöjen tuomioistuinten ei kuulu harjoittamansa
laillisuusvalvonnan yhteydessä osoittaa toimielimille määräyksiä tai toimia niiden
sijasta, vaan kyseessä olevan hallintoelimen tehtävänä on toteuttaa
kumoamiskanteen johdosta annetun tuomion täytäntöönpanotoimenpiteet. Tämän
vuoksi kantajan vaatimukset on jätettävä tutkimatta (asia T-504/93, Tiercé
Ladbroke v. komissio, tuomio 12.6.1997, Kok. 1997, s. II-923, 45 kohta).
Oikeudenkäyntikulut
- 201.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan
mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Jos asiassa osa vaatimuksista
ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi, 87 artiklan
3 kohdan mukaan on kuitenkin niin, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
voi määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken. Koska kanne on
hyväksytty osittain ja koska kumpikin asianosainen on vaatinut toisen asianosaisen
velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, on todettava, että kumpikin
asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
- 202.
- Työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaan väliintulija vastaa omista
oikeudenkäyntikuluistaan.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu toinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
1) Ranskan viranomaisten Pari mutuel urbainille (PMU) ja kilpailuja
järjestäville yhtiöille myöntämistä useista tuista 22 päivänä syyskuuta 1993
tehty komissio päätös 93/625/ETY on kumottava siltä osin kuin siinä
todetaan, että perustamissopimuksen 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina
valtiontukina ei ole pidettävä PMU:lle annettuja etuja, jotka perustuvat a)
PMU:n likviditeettitilanteen helpottamiseen siten, että se voi tilittää
myöhemmin joitakin vedonlyöntimaksuja, b) maksujen osuuksien
muuttamiseen vuosina 1985 ja 1986, c) lunastamattomien voittojen
antamiseen PMU:n käyttöön ja d) 1.1.1989 jälkeisen ajan osaltavapauttamiseen säännöstä, jonka mukaan alv on tilitettävä yhden
kuukauden määräajassa, ja siltä osin kuin siinä todetaan, että Ranskan
valtiolla on ainoastaan vuodesta 1989 eikä 11.1.1991 alkaen velvollisuus
vaatia sen tuen palauttamista, joka perustuu PMU:n vapauttamiseen
velvollisuudesta osallistua rakentamiseen.
2) Muilta osin kanne hylätään.
3) Osapuolet vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
BellamyVesterdorf
Briët
Kalogeropoulos Potocki
|
Julistettiin Luxemburgissa 27 päivänä tammikuuta 1998.
H. Jung
A. Kalogeropoulos
kirjaaja
laajennetun toisen jaoston puheenjohtajan tehtäviä hoitava tuomari